MUN PERJANTAI//yhteistyötä, lippis ja sadetta

Perjantai 27.5 klo 6.40

Oikein hyvää aikaista ja väsynyttä huomenta. Kello on kahtakymmentä vaille seitsemän ja minä olen jo täysillä hereillä, selitän ihan kohta syyn, mutta ennen sitä pitää purkaa ärsytystä. En voi syödä sitä aamupalaa, kouluni alkaa kahdeksalta ja hurautan sinne mönkkärillä viidessä minuutissa. Minun pitäisi siis keksiä tunniksi jotain tekemistä, mutta miksi sitten heräsin näin aikaisin? Minäpä kerron ja vastaan itseni esittämään kysymykseen.

Isoveljeni tekee oppisopimuksella töitä yhdessä firmassa, Oriveden läheisyydessä. Hänen työpäivänsä piti alkaa kuudelta ja herätys oli soittamassa viideltä, mutta yllätyksekseen hän heräsikin 6.25 ja ihmetteli miksi puhelin ei ollut herättänyt. Koko puhelin ei edes käynnistynyt, joten siitä oli kai akku loppu, hän ajatteli. Se ei kuitenkaan ladannut kymmenessäkään minuutissa ollenkaan, joten hän tuli hakemaan minun laturia ja heräsin siihen, vaikka olikin hiljainen.

Valitettavasti minunkaan laturi ei toiminut, joten suomeksi käännettynä, puhelin meni jonkin kumman syystä hajalle. Se kuitenkin veljestäni, itseasiassa nyt en edes tiedä, että minne hän meni. Tuskin enää töihin näin 50 minuuttia myöhässä. Keksin muuten itseni kannalta kivan ajanvietteen tähän aamuun, mutta teidän mieleen se ei ehkä ole. Nimittäin kerron tänne yhden asian itsestäni tänne, jota en ole ikinä kertonut. 

Samuelin Aamuinen tarinatuokio!

Jos et halua kuulla minun aamu turinointejani, niin kannattaa hypätä pari seuraavaa kappaletta yli. Tarinan nimi on siis, olipa kerran ahdistunut Samuel. Olen kertonut täällä monesti, että kuudes ja seiska luokka olivat ehkä elämäni huonoimpia vuosia, koska suoraan sanottuna vihasin itseäni, mutta kuten olen kertonut niin nyt elämäni menee ihan loistavasti ja olen iloinen siitä kuka olen. 

Seitsemännellä luokalla aamurutiinini oli, että aina kun heräsin luulin, että painajainen oli ohi. Eli toisin sanoen niin hullulta kuin se kuulostaa luulin, että sairauteni oli vain painajais unta, joka olisi poissa aamulla. Kappas kummaa, joka aamu olin kuitenkin vielä sama sata senttinen pätkä ja muistan, että joka ikinen aamu vihasin niin paljon itseäni, elämääni ja toivoin kuolemaa. 

Se vaihe on onneksi jo täysin ohi, joten en tarvitse enkä missään nimessä halua mitään sääliä! Haluan vain kertoa lyhytkasvuisen tunteista, mutta tämä ei ole mitään säälin hakua ja kaiken lisäksi tuo vaihe on jo aivan ohi. Nykyään herään aamuisin iloisena, pirteänä ja onnellisena. Tämänkin aamun sain aloittaa tekemällä sitä mitä rakastan eli tätä. 

Jopas. Kello onkin jo puoli kahdeksan. Aika hyvin sitten kuitenkin sain tuhlattua tai itseasiassa käytettyä aikani, nimittäin tämän kirjoittamiseen. Ennen kuin lähden kouluun, kerron vielä päivän ohjelmasta. Tänään minulla on matikkaa, liikuntaa, jossa on pesäpalloa, terveystietoa ja elämänkatsomustietoa. Koulun jälkeen julkaisen itseasiassa yhden yhteistyön Instagramiin, lähden lenkille, jos sää on kyllin hyvä ja kauppaan ehkä. Sellainen perjantai minulla tiedossa, mutta nyt kouluun, tervetuloa seuraamaan mun päivää!

Klo 10.45

Mihin tämä päivä on oikein taas hurahtanut. Jonnekin se on vain, ehkä tuonne tai sinne, mutta ei ainakaan tänne blogiin. Matikassa oli vain arviointikeskusteluja ja nyt meillä oli juuri äsken liikuntaa, jossa oli pesäpalloa johon pystyin osallistumaan melkein ihan samalla tavalla kuin muutkin. 

Oikeastaan minulla on vain kaksi erityissääntöä pesäpallossa. Valitettavasti kuvissa ei näy mailaani, mutta se on vähän erilainen, sellainen paksumpi lapa. Toinen erityissääntö on, että minun matkani pesältä pesälle on aina puolet muiden matkasta. Eli joudun juosta vain puoleen väliin, että en pala. Johan oli hankala selittää ja tuokin taisi olla ihan hirveä selitys.

Ei, mutta hetkinen. On vielä kolmaskin, nimittäin, että olen aina lyöjien puolella, koska räpylä ei sovi minulla ja en muutenkaan saisi mennä lähellekään palloa, että se ei kuulemma täräytä minua suoraan päähän. Pidän todella paljon pesäpallosta, koska sitä pystyn pelaamaan melkein normaalisti ja täysin ilman avustajaa. Ihana laji! Mikä on teidän lempi liikuntalaji? Kiitos taas avustajalleni mahtavista kuvista ja ai niin! Ensimmäisessä kuvassa näkyvältä oppilaalta on lupa, sain laittaa blurrattuna. Nyt kuitenkin terveystiedon tunnille mars!

 

Klo 14.17

Loppu koulupäivä oli niin tylsä, että jopa minä en keksinyt mitään kerrottavaa siitä joten nyt sitä oltaisiin jo kotona ja täällähän odotti yllätys! Isäni oli leiponut oma tekemäänsä pizzaa, joka ainakin näyttää todella hyvältä. Täytteenä originaalinen jauheliha ananas, no mutta eiköhän testata! Taattua laatua, pohja vaan aika mauton, mutta 4/5! 

Kello 15 tulee siis Instagramiin kaupallinen yhteistyö, joten valmistelen sen jo täysin valmiiksi julkaisukuntoon, että en rupea sitten kolmelta yhtäkkiä panikoimaan. Suttasin muuten tuosta kuvasta sen takia kaikki siihen yritykseen viittaavat asiat, että en joudu leimaamaan tätäkin blogia kaupalliseksi yhteistyöksi vaan sen takia, että mainostan tuota julkaisua ja yritystä täällä. 

Täytyy sanoa, että stressaa ja suorastaan pelottaa teidän reaktio, koska suuttuminen ja viha ovat täysin aiheelliset reaktiot, koska kyseessä on yhteistyö. Tulevaa on kuitenkin turha stressata etukäteen joten katsotaan miten käy. Nyt siis yhteistyön tekoa ja jossain kohtaa lähden äitini kanssa Tokmannissa käymään. Sellaiset suunnitelmat, mutta nyt tätä.

Klo 15.36

Uskomatonta. Julkaisu on ollut nyt julki 36-minuuttia ja pelkästään ihanaa ja suorastaan olette iloisia siitä, että olen saanut yhteistöitä. En tiedä kuinkahan mones tuhannes kerta tämä on, mutta kiitos. Kiitos, että olette elämässäni niin jotenkin täysillä mukana, mutta vielä enemmän siitä, että saan tehdä teille sisältöä ja etenkin, että saan tutustua ja puhua kanssanne. Kiitos, ikuisesti.

Olette oikeasti minulle, yksiä tärkeimpiä asioita elämässä. Ja ei, toivottavasti ette ymmärrä väärin. En tarkoita, että olette blogin, yhteistöiden, näyttökertojen tai ylipäätänsä numeroiden takia vaan sen, että olette osa elämääni, haluatte puhua minulle ja olette yksistä elämän tukipilareistani, kiitos.

Klo 16.09

Tervetuloa Oriveden Tokmanniin! Itseasiassa me ei ollakaan ikinä käyty teidän kanssa täällä, mutta nyt siihen tulee muutos. Tulimme tänne siis hakemaan 3,5-kuukautiselle pikkusiskolleni sukkahousuja ja minä tulin vain kaveriksi. Tuolla kyllä ripotteli vähän, että saa nähdä tuleeko vesisade. Nyt on kyllä ollut niin kuumaa, että sadekin tekee välillä hyvää. Toisaalta, mitenköhän äiti pääsee sitten rattailla takaisin kotiin, jos sataa kaatamalla. Noh, mietitään sitä sitten.

Minä ehdin jo muuten tunaroimaan ja ihan huolella. En tajunnut, että eihän nuo portit (jep, en keksinyt parempaa...) tunnista minua ja kävelin suoraan niitä päin. Minun pitää aina siis hyppiä liiketunnistimen alla, että se huomaa minut. Nyt kuitenkin metsästetään vaaleanpunaisia sukkahousuja. 

No voihan justiinsa, sanon minä. Joka ikinen vaatehyllyväli on katsottu, mutta tuloksetta. Täällä ei vain ole vauvoille sukkahousuja. Sanoin juuri, että pitää käydä Tampereella sitten joku päivä etsimässä. Olin tuossa yhdessä hyllyvälissä ja yksi lapsi oli äitinsä kanssa, kuiskutteli äidillensä, että "miksi toi poika on niin pieni", "miksi äiti vauva saa olla kaupassa" ja äitinsä sitten sanoi hänelle, että "hiljaa, ei saa osoitella ja puhua toisista." Minä sitten kerroin, että olen melkein 15-vuotias, lyhytkasvuinen ja sen takia niin lyhyt. Jos kenelläkään on epäselvyyksiä minusta, niin mielelläni kerron kuin, että minua vain osoitellaan ja kummastellaan.

Hei, löysin minäkin jotain nimittäin ALE-lippiksen. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään lippistä, tämä olisi minusta todella kivan värinen ja vielä alennuksessa. Mitä mieltä te olette, kannattaisiko ostaa? Toisaalta hetkonen, tehän näette tämän vasta huomenna. Ajattelin hetken ihan oikeasti, että kysynpä teiltä nopeasti mielipidettä. Ei minua ainakaan älyllä ole pilattu... Käytän muuten vielä siis maskia ehdottomasti, mutta nyt valitettavasti unohdin sen kotiin ja nolottaa kyllä ihan hirveästi...

Kyllä minä tämän nyt ostan, kerrankos sitä ostaa heräteostoksia. Meidän pitää muuten nyt lähteä, koska vauveli heräsi ja on aika kärttyisellä tuulella, mutta asiassa on hienoinen ongelma. Tuolla tuli nimittäin se kaatosade, minä kyllä pääsen mönkkärillä menemään, mutta äiti ei ihan vauvan kanssa pääse. Teemme varmaan niin, että iskä tulee hakemaan äidin ja siskoni, mutta minä menen kaatosateeseen. Eiköhän mennä!

Klo 18.29

Huh huh, mikä vesisade. Nyt onneksi kuivat vaatteet päällä, mutta sanoisinko jopa, että kevään ensimmäinen kaatosade. Oli kyllä virkistävää ajaa, kastuminen ei tosin ollut. Ostin myös Pepsi Maxia ja tuon Daim patukan, jota hehkutin siinä blogissa, koska se oli vain niin hyvää. Sanotaanko muuten, että kofeiini lakolle kävi taas vähän huonosti...

Nyt kuitenkin Pepsi Maxia, jääpaloja, pari juttua pitää tehdä tämän päivän yhteistyöhön liittyen ja sitten ensi viikon blogeja. Tällaisia tähän iltaan, palataan taas jonkin ajan kuluttua tai itseasiassa, kun on jotain kerrottavaa. 

Klo 20.13

Terveisiä ulkoota! Tulin extempore tapaamaan naapuriani läheiseen leikkipuistoon, en siis sitä naapuria josta yleensä täällä puhun vaan yhtä toista, joka on tulossa syksyllä yläkouluun niin juttelemme siitä ja minkälaisilla fiiliksillä hän on tulossa yläasteelle. Hän saa todella mukavan luokanvalvojan onneksi.

Oli kyllä hyvä ostos tämä lippis, tosi kiva ja toimittaa asiansa eli estää auringonvaloa pääsemästä silmiini. Tosin ei täällä kyllä nyt mitenkään kauhean aurinkoista ole... Unohdin muuten laittaa sukat jalkaan, minulla on pelkät kengät... 

Klo 21.46

Se olisi päivä taas kohta pulkassa, mutta nyt kuitenkin iltapalalle. Tänään poikkeuksellisesti iltapalana toimii -60% täytetty patonki, jossa täytteenä kana-ceasar, juustoa ja salaattia. Avataan pakkaus ja katsotaan, että minkälainen patonki on kyseessä. Jos ei muuta, niin ainakin hyvin täytteisä. Eiköhän testata! 

Todella hyvää, etenkin tuo kastike on aivan taivaallista, kana on ehkä piirun verran liian kuivaa, mutta muuten todella hyvä. 4/5! Eiköhän tämä My Day ollut kuitenkin taas tässä, joten kiitos paljon, kun olit seuraamassa mun päivää ja toivottavasti sinunkin perjantai meni hyvin ja sinun näköisesti. Kiitos paljon ja nähdään taas, moiikka mooiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.