Kirjoittajalukion haastattelu - "Kesällä saa tietää, että missä oon syksyllä."

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko, kevät paahtaa ja elämä on iloista. Juuri tuossa eilen illalla mietin, että kuinka hyvin kaikki on. Kuinka onnellinen voin olla. Valitettavasti muiden kärsimys kuitenkin nakertaa omaa hyvää oloani ja hyvä niin. Monet miljoonat joutuvat kärsimään tälläkin hetkellä. No mutta! Mennään itse asiaan, ihanaa, kun kevät on tullut pysyvästi.

Minä liikun jo ihan hupparillakin. Lumet ovat melkein sulaneet kaikkialta, mutta vielä niitä on jäljellä. Eiköhän ne kohta sula. Ainakin toivottavasti. Miten sinun viikkosi on mennyt tähän asti? Miten muuten menee? Nyt kuitenkin, itse blogiin!

J o h d a n t o a !

Syyskuussa alkoi koko lukuvuoden kestävä blogisarja. Nimittäin kohti jatko-opintoja. Silloin kaikki oli vielä haaveilua, arvailua ja miettimisiä. Nyt yhteishaut ovat takanapäin ja itseasiassa se päättyikin jo monta viikkoa sitten. Instgramissa olen kerrannut, blogeissa olen puhunut, mutta kertaan koko kuvion vielä ihan nopeasti.

Olen hakenut 1. toiveena Oriveden lukion kirjoittajalinjalle ja 2. toiveena Oriveden lukion yleislinjalle. Tiedän, että jompaan kumpaan ainakin pääsen. Mitä luultavimmin kirjoittajalinjalle, mutta 100% varmasti yleislinjalle. Onko sinulla muuten selvät sävelet ensi syksystä? Tuoko se sinullekin isoja muutoksia?

Kuitenkin! Kirjoittajalukiota varten pidetään aina haastattelut, joissa keskustellaan hakijan kirjoittamisesta ja suhteesta lukemiseen. Minusta tämä on todella kiva, koska pääsee tutustumaan kirjoituslinjan vetäjään ja vetäjä opiskelijaan. Sellasta! Pieni alustus, mutta nyt itse asiaan. 

Minulla oli haastattelu viime viikon tiistaina, josta tulee tässä pieni koonti. Mukana ainakin, että mitä siellä kyseltiin & puhuttiin, miten meni ja miltä vetäjä vaikutti. Kuulostaapa muuten vetäjä sana typerältä, olisiko Samuel vaikka ihan opettaja vähän parempi. Tervetuloa mukaan!

Viime viikon tiistaina. Kello 8.15, suuntasin Yhteiskoulun sijasta vastapäiseen rakennukseen. Lukioon ja tarkemmin sen päätyyn, jossa odotti kirjasto. Täytyy muuten myöntää, että luulin viimeiseen asti, että minuahan ei jännitä. Miksi jännittäisi? Ajattelin näin. Hmmm, mites kävikään? Minua jännitti ihan hirveästi, kun istuin ja odotin.

Siis aaivan suunnattomasti. Enemmän kuin kevään odottaminen. Tosin, ei se edes jännitä. Kyllä se sieltä tulee - ainakin toivottavasti. Äö, mihin me jäimmekään. Niin, joo! Jännittämiseen. En onneksi ehtinyt kauhean kauaa jännittää, sillä opinto-ohjaajani pyysi sisään. Hänet onneksi tunsin hyvin.

Mitä itse haastattelussa tapahtui?

En ollut nähnyt kirjoittajalukion opettajaa kuin kerran. Mutta herran jestas! Se ilo, ystävällisyys, välittäminen, into ja energisyys. Suorastaan paistoi hänestä. Hän oli niin mukaansatempaava, humoristinen, hauska ja nuorisoläheinen. Se siitä! Aloin itsekin olemaan jo rento ja puhumaan. Haastattelussa puhuimme kirjoittamisesta, eli minkälainen kirjoittaja olen ja mitä se minulle merkitsee.

Kerroin rentoudestani, että tekstit ovat hyyvin rentoja ja omintakeisia. Kirjoittaminen tarkoittaa minulle oman itsensä ilmaisua ja tunteiden purkamista. Niin kerroin, totta se on. Sitten puhuimme lukemisesta ja siitä, että pidän skifistä, tieteiskirjallisuudesta ja elämänkerroista. 

Oikeastaan sairaudestani emme puhuneet mitään. Eikun puhuimmepas. Sovittiin, että keväällä suunnittelemme niitä muutostöitä lukiota varten. Koska tuonne menen jommalle kummalle linjalle. Muutostöistä puhuimme jo viime osassa, sillä rehtori oli lähestynyt meitä Wilma viestillä mistä viime blogissa puhuimme. Muuta emme oikein jutelleet haastattelussa. 

Tunti siinä kuitenkin meni. Nyt vain odotellaan! Muutostyöpalaveri on huhtikuun aikana, ehkä. Siitä lisää oli viime osassa, jos haluat lukea. Haluaisin kerrata aina kaiken, mutta jos Samuel pääsee puhumaan viime kerralla tapahtuneista asioista, olemme täällä vielä huomennakin. Silloin oltaisi päästy ehkä tämän päivän aiheeseen.

Loppusanat

Tällainen blogi! Kohti lukiota, se on tämän kevään päätavoite ja -puheenaihe. Kiitos paljon, jos jaksoit olla taas mukana ja nähdään taas! Mooikka moiiii!

Kohti jatko-opintoja! Osa 2

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko, eli keskellä viikkoa mennään jo. Aika loogista tosin, jos elämme keskiviikkoa niin enää puolet jäljellä. Olen aina pitänyt keskiviikosta. Se kuulostaa ja on vain jotenkin kiva päivä. On minulla ihan faktaperusteitakin tähän, tai siis omaa perustelua. Tiistaina ollaan vielä jotenkin kohmeessa ja jotenkin on vain tylsä ja "lähtöpisteessä ollaan" fiilis.

Kun taas torstaina ollaan jo odotuksen vallassa tulevasta viikonlopusta, joten päivä menee niin hitaasti.  Joten ja loogisesti keskviikkona fiilis on neutraali ja silloin saa eniten aikaiseksi. Mikä on sinun lempi päiväsi? Ja miksi juuri se? Heetkonen Samuel, nämä olivat alkutekstit, ei virallinen blogi. Argh! Miten nämä voi aina venähtää, nyt kuitenkin, eteenpäin!

J o h d a n t o 

Vuosi 2023 on nyt käynnistynyt toden teolla ja yksi ehkä vuoden isoimmista asoista alkaa olla todella lähellä, nimittäin yhteishaku ja sitä kautta jatko-opinnot. Viime vuoden puolella tämä sarja sai jo alun, mutta nyt on aika jatkaa sitä. Mitä tässä osassa sitten käsitellään? 

Viime ja ensimmäinen osa käsitteli lähinnä toiveita ja haaveita koskien jatko-opintoja, mutta tänään meillä on uutta tietoa, faktoja ja virallisia suunnitelmia koskien syksyä 2023, eli toisin sanoen, nyt tiedän missä olen tuolloin. Tervetuloa puhumaan jatko-opinnoista rennon tekstin ja sähläämisen muodossa, eeiköhän aloiteta!

Kohti jatko-opintoja! Osa 2

Eikö niin sanota, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? No, tässä tapauksessa ainakin. Tuossa olisi nimittäin kaikki hakukohteeni tulevassa yhteishaussa. Perataan, pohditaan ja höpötetään kuitenkin jokaista hakukohdetta. Tuo on muuten näyttökuva Opintopolun sivulta ja on yhteishaun harjoittelulomake, eli aika virallista!

Sarjan ensimmäisessä osassahan osasin jo kertoa, että jään Orivedelle. Täällä on hyvä, tuttu ja laadukas lukio. Ei ole vain mitään järkeä lähteä muualle. Säästän aikaa ja rahaa ihan hirveästi. Hyppytunneilla pääsen tekemään läksyjä kotiin, koulupäivän jälkeen minulla menee kotimatkaan n. 10min, joka tarkoittaa vapaa-aikaakin kokeisiin lukemisen jälkeen.

Se on minulle tärkein ja isoin etu. Toinen etu, herran jestas, näin pienessä kyläpahaisessa on Suomen ainoa (ja paras) kirjoittajalukio. Tämä ei varmaan tule enää kenellekään yllätyksenä, mutta minä rakastan kirjoittamista. Se on minulle elämäni yksi monista tukipilareista. Kiitos, että jaksat tukea minun kirjoittamistani. Kiitos, nyt, huomenna ja aina.

Kuitenkin! Se jos mikä on minulle unelmieni lukio ja antaa todella hyvät eväät tulevaisuutta varten, koska kirjoittamista tulen tekemään läpi elämäni, myös työelämässä.

Tutut tilat ja opettajat, mitä apua siitä on?

Kolmas etu on, että Oriveden lukio sijaitsee Yhteiskoulua vastapäätä. Toisin sanoen, ympäristö, tilat, luokat ja opettajat ovat täysin tuttuja. Minun ei tarvitse opetella uusia tiloja ja tajuta elokuussa ekana päivänä uudessa koulussa, että kääk, eihän täällä ole hissiä. Nyt tiedän minkälainen lukio on tilojen puolesta ja, että minkälaisia esteettömiä asioita siellä on.

Tosin, tähän pitää huomauttaa, että koko lukio on oikeastaan yhdessä kerroksessa. Pari luokkaa on C-rakennuksen toisessa kerroksessa. Lukion opettajat ja apulaisrehtori tuntee ja tietää minut, joten haasteeni ja avuntarpeeni ei tule yllätyksenä. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen päässyt ajatuksesta "He ovat jo kestäneet minua tarpeeksi kauan, eikö olisi parempi lähteä pois" kokonaan. Tiedostan, että tämä ei pidä paikkaansa.

Miksi toisena varavaihtoehtona on Ylöjärven Lukion -yrittäjyyslinja?

Tiedättekö mikä oli sitten vaikeaa? Kyllä, juuri se. Nimittäin toisen varavaihtoehdon keksiminen. Olen 90% varma, että tulen pääsemään kirjoittajalinjalle, mutta 100% varma, että ainakin yleislinjalle. Keskiarvo on nimittäin täällä 7,2 ja hakijoita ei ole tungokseksi asti.

Silti oli ja on pakko keksiä toinen varavaihtoehto vielä. Mietin pitkään, että minkä ihmeen sitä sitten laittaisi, kunnes keksin. Olen todella kiinnostunut yrittämisestä, yrittäjyydestä ja siihen liittyvistä taidoista, joten päätin laittaa Ylöjärven lukion -yrittäjyyslinjan. Se on mielenkiintoinen, mutta silti en todellakaan halua sinne. Oriveden kirjoittajalinja, täältä tullaan!

Mitä keväällä tapahtuu?

Tämä jo todistaa sen, että opettajia ei haittaa, vaikka jään tänne. Meidän yläkoulun- ja lukion yhteinen rehtori lähestyi äitiäni Wilma viestillä. Ei, en syytä itseäni siitä, että rehtorilla meni tähän aikaa. Sen sijaan olen kiitollinen, että minulle halutaan antaa mahdollisuus tasa-arvoiseen lukio-opiskeluun. Tässä Orivesi on kyllä onnistunut niin hyvin, kiitos Orivesi ja Oriveden opettajat!

Rehtori haluaa, että kokoonnumme keväällä miettimään juuri avuntarpeitani, muutostöitä koskien lukiota ja miten kaikki järjestetään. Minun toiveeni ja ajatukseni vain on, että mahdollisimman itsenäisesti saisin toimia, mutta apua tarvitsen esim. ruokailussa, enkä ala sitä tietenkään kieltämään. Noh, siitä lisää myöhemmin. Halusin vain näyttää tuon, koska koko meidän perheelle tuli tuosta niin välittävä ja hyvä fiilis. 

L o p p u  s a n a t

Kas noin! Eiköhän siinä ollut taas päivitystä koskien jatko-opintoja. Innolla odotan kyllä lukiota, mutta ennen sitä, vielä yhteishaun tekoa. Osa 3 tulee keväämmällä, kun yhteishaku on tehty ja hommat etenee. Olisi tosi kiva kuulla, että haetko sinä tänä keväänä jonnekin? Millä fiiliksillä olet? Ei tarvitse tietenkään kertoa, jos et halua.

Kiitos paljon, jos luit ja nähdään taas!! Moooikka moiii!

KOHTI JATKO-OPINTOJA!//Osa 1

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia! 

Tiistai, syyskuun viimeinen viikko ja iloisella mielellä mennään. Miten teidän viikko on sujunut jo tässä vaiheessa? Tuo taitaa muuten olla peruskysymykseni, aina, kun julkaisen tiistaina blogin... Tosin, minusta on hirveän kiva aina kuulla teidän kuulumisia, koska siten opin tuntemaan minkälaisia tyyppejä olette. Kiitos paljon, että haluat jakaa kuulumisia minulle. Arvostan sitä todella.

Pitemmittä puheitta, eiköhän mennä itse blogin pariin. Tervetuloa mukaan seuraamaan koko lukuvuoden kestävää blogisarjaa!

KOHTI JATKO-OPINTOJA!//Osa 1

Tästä se lähtee! Nimittäin koko vuoden kestävä sarja. Tai siis lukuvuoden, ei oikean vuoden. Minulle vuosi tarkoittaa ensimmäisenä kouluvuotta, en jotenkin osaa elää normaalissa vuodessa. Onko joku muukin samanlainen kuin minä? Ai niin! Olihan meillä puheenaihekin, lähti ihan sivuraiteille tämä juttu. 

Mistä me edes puhuttiinkaan? Ei kun niin, siitä sarjasta. Tästä siis starttaa lukuvuoden kestävä blogisarja, johon tulee aina uusi osa, kun jotain uutta tapahtuu. Mitä sarja sitten koskee? No tietysti, JATKO-OPINTOJA! Kyllä, tänään (teille eilen) alkoi ensimmäinen askeleeni kohti lukiota, joten nyt on myös ensimmäisen blogin aika tätä sarjaa.

Ensimmäinen opokeskusteluni

Minun matkani kohti lukiota alkoi ensimmäisellä opokeskustelulla, joka oli eilen englannin tunnin välissä. Sanotaanko, että tilanne oli aika erikoinen. Meillä aloitti 7.luokalla yksi opo, joka on kyllä vieläkin koulussamme töissä, mutta 8. luokalla valitettavasti opomme vaihtui. Olen täällä ehkä ihan muutaman kerran, että minä en pidä muutoksista kuten vaikka, että yläkoulussa on kaksi eri opoa. Toisaalta, viime vuoden oponi oli todella kiva. 

Tykästyin siihen, eikä edes minua haitannut, että kyseessä oli täysin uusi ja vieras ihminen minulle. Mutta, kuinka ollakaan, hän vaihtoi työpaikkaansa ja meille tuli näin yläkoulun viimeiselle vuodelle täysin uusi opo. Hän on mies, ehkä 26-vuotias, joten todella nuori. Voin sanoa, että minua jännitti niin paljon kuin olla ja voi kävellessä kohti hänen työtilaansa, koska en ollut ikinä ennen nähnytkään häntä. 

Ihan ensimmäinen ajatus kuitenkin, mikä minulle hänestä tuli, oli, että onpa rennon letkeä. Kyllä, heti kun näin ja kuulin hänet, ajattelin, että onpa rennon letkeä.

Mitä puhuimme?

Aluksi puhuimme oikeastaan, mitä minulle kuuluu, miten syksy on lähtenyt käyntiin ja niitä näitä. Minusta se oli todella kiva, koska rentouduin ja jännitykseni laski kuulumisten aikana. Sitten puhuimme muuten koulusta, numeroista kokeista ja niin edelleen. Hän ei tiennyt minusta mitään muuta, kuin, että olen lyhytkasvuinen joten kerroin myös omaa taustaani ja mm. minkälaisia haasteita minulla on koulussa.

Kerroin oikeastaan ne asiat mitä olen täälläkin kertonut. Sitten päästiin itse pääaiheeseen, eli jatko-opintoihin! Minulla on haaveena, että kävisin täällä Oriveden kirjoittajalukion, koska lukioon ehdottomasti haluan ja ei varmaan tule yllätyksenä, mutta kirjoittaminen on minulle kuin terapiaa. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Oponi sanoi, että numeroiden puolesta ei mitään ongelmaa, eikä lyhyyteni puolestakaan, vaikka minä sitä ongelmana pidänkin. 

Puhuin siitä, että mitenköhän lukiossa tulen pärjäämään, koska sehän toimii meidän koulun yhteydessä joten haasteetkin on samat. Sanoin myös, että avustaja olisi viimeinen keino, mitä haluaisin käyttää, koska se vain olisi niin noloa. Hän ymmärsi minua täysin ja rupeamme tässä syksyllä jo katsomaan, että mitkä kaikki asiat ovat sellaisia, missä tarvitsen apua ja miten niihin keksitään ratkaisu.

Mukana on minä, oponi ja lukion rehtori. Oikeastaan siinä oli kaikki mistä puhuimme. Tärkein oli, että Oriveden kirjoituslukio on haaveeni. Tulipahan tästäkin lyhyt blogi, mutta en oikein keksi mitä voisin vielä sanoa. Hei! Mietitkö sinä muuten tällä hetkellä samoja asioita kuin minä, eli oletko 9. luokalla? Olisi todella kiva kuulla sinun jatkosuunnitelmistasi, jos haluat kertoa. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooiikka mooiii!