KOULUPÄIVÄ MY DAY// Missä asioissa tarvitsen apua?

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maanantai, uusi viikko, kevät hehkeimmillään ja kolme viikkoa koulua jäljellä. Sitten olisi vielä tämä uusi blogi, joka no, se on kaikkien oma mielipide mitä se on. Minä en oikeasti edes haluaisi vielä kesälomaa, rakastan koulua enkä kestä noin pitkiä taukoja etenkään, kun ei edes tunnu olevansa loman tarpeessa. Mitäköhän sitä kesällä oikein tekisi, en edes tiedä. Tai no, itseasiassa tiedän ainakin kaksi asiaa. Retkeillä ja tehdä blogeja. Pitää kyllä ehkä keksiä jotain muutakin. Itseasiassa, jos saan sen kesätyön niin sittenhän minulla on unelmieni kesä. Noh, saa nähdä, mutta eiköhän sujahdeta jo blogin pariin, tervetuloa mukaan lukemaan, rauhoittumaan ja säheltämään kanssani!

Marraskuussa olen tehnyt blogin, jossa käsittelin koulunkäyntiäni ja asioita missä tarvitsen apua koulussa. Siinä kerrottiin kyllä kaikki asiat missä tarvitsen apua, mutta tulin miettineeksi, että onkohan se sama asia kertoa niistä yleisesti vai itse siinä tilanteessa. Eli toisin sanoen, avuntarpeeni voisi ymmärtää paremmin, jos tekisin blogin ihan tavallisesta koulupäivästäni ja siinä samalla kertoisin jokaisesta avuntarpeestani. 

Oli kyllä niin sekava selitys, että huh huh. Toivottavasti pysyitte edes vähän kärryillä mitä tarkoitan. Anteeksi, jos tai siis kun olen niin sekava kirjoittaja. Huomenna kirjoitan ja kuvaan siis ihan tavallisesta koulupäivästäni My Dayn, jossa näette missä asioissa tarvitsen ihan konkreettisesti apua. Nähdään huomenna! Ai niin! Unohdin kertoa, että muista, jos aihe ei sinua kiinnosta niin voit lähteä tietysti. 

Perjantai 13.5 klo 7.04

Huomenta! Olen noin kolme minuuttia sitten herännyt niin kirjoitus voi olla vähän sekavaa, mutta hei, ei se paljoa minun normaalistakaan kirjoitustyylistä sitten poikkea. Eilen jo tänne kirjoitin mikä on tämän blogin ideana joten ei käytetä siihen nyt aikaa. Vaihdan päivävaatteet, pesen hampaat ja aloitan aamun. Jutellaan koululla, itseasiassa koulun pihassa jo. Palataan n. 40 minuutin kuluttua asiaan!

Klo 7.42

Avun tarve: mönkkärin parkkeeraminen

Minun koulupäivä alkaa sillä, että otan mönkkärin pois autotallista ja oikeastaan lähden koululle. Mönkkäri on siis apuvälineeni pyörän tilalle ja se on poliisin rekisterissä. Koululla en aja pyörä- vaan mopoparkkiin, koska täällä on kamerat ja muutenkin helpompi parkkeerata mönkkäri. On muuten vähän noloa kirjoitella tätä, kun tänne tulee kokoajan muitakin, mutta ei sillä niin väliä. 7.50 ohjaajani tulee minua odottamaan pihalle ja kuljemme yhdessä sisälle, sillä en pääse meidän puuovista. Sellaista tähän aamuun ja eiköhän mennä matikan tunnille! Palataan ensimmäisellä välitunnilla taas asiaan.

Klo 9.17

Avun tarve: välipala ja ovet

Meillä oli aamulla matematiikkaa, jossa en siis tarvitse apua, koska sairauteni ei vaikuta millään lailla älyyni ja itseasiassa rakastan matikkaa, kuten kaikkia muitakin realiaineita. Olen täällä aiemmin kertonutkin, että en pysty refluksin takia syömään aamupalaa ja sen takia joudun ottamaan evään kouluun. Tulemme aina ensimmäisellä välitunnilla koulunuorisotyöntekijän tilaan, että voin syödä sen rauhassa ja muutenkin. Minulla on aina joko Elovenan keksejä tai näitä Cornyn, koska nämä ovat vaan yksinkertaisesti parhaita tällaiseen tilanteeseen.

Unohdin muuten sanoa, että tänään ei olekaan mikään ihan normaali koulupäivä vain me lähdemme 10.55 katsomaan Wanhojen tanssia pitkästä aikaa, sillä kor... vuoksi niitä ei ole voinut järjestää. Nyt olisi vuorossa liikuntaa, pallopelejä. Hei, tässä tuli muuten heti samaan syssyyn toinen avuntarve nimittäin ihan sisäovetkin.

Ne eivät ole minulle liian raskaita, mutta niissä ovat jotkin ihan ihmeelliset teräs lukot, joita en jaksa kääntää. Eli en saa mitään lukkoja auki koulun sisäpuolellakaan. Eiköhän lähdetä liikuntaan ja siellä varmasti tulee uusia avuntarpeita esiin!

                                     

Klo 9.30-10.05

Avun tarve: koko liikuntatunti

Ensinnäkin todella iso kiitos ohjaajalleni, että hän suostui ottamaan minusta kuvia liikuntatunnilla. Meillä on koripalloa ja kuntosalia, mutta minä en voi osallistua kumpaankaan isossa porukassa, koska se olisi vaarallista ja jäisin muiden jalkoihin joten tulimme isoon saliin tekemään omia juttuja. Pelaamme vähän sählyä, vetelen ja teemme pujotteluradan. Yleensä nämä liikuntatunnit menevät niin, että olen alun yhteisesti ja sitten lähdemme kaksin tekemään jotain omia pelejä.

Nyt meillä on itseasiassa yksi toinenkin oppilas mukana. Täytyy muuten vielä mainita, että onhan tuo minun mailani kokooni verrattuna aika iso. Pelit pystyyn!

No ei ollut kauhean pitkä liikuntatunti, vain 30 minuuttia. Selitän ihan kohta mistä se johtuu, mutta otin aikaa miten nopeasti vedän tuon pujotteluradan ja ennätys taisi olla 9,8 sekuntia, että ei kyllä mikään kovin hyvä... Normaalisti meillä olisi 11.25 ruokailu, mutta poikkeuksellisesti tänään se on jo 10.20, koska 10.55 lähdemme katsomaan niitä Wanhojen tansseja. Me lähdemme jo nyt eli 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ehdimme ruuhkan alta pois. Eiköhän lähdetä syömään!

Klo 10.10

Avun tarve: hissi & omat kulkureitit

Pukuhuoneesta haettu tavarat ja itseasiassa tässä tuli vastaan jo heti seuraava avuntarve, hissi. Käytän siis hissiä, sillä portaat ovat raskaat, mutta etenkin vaaralliset ruuhka tilanteissa, koska eihän minua edes näe, kun kuljen. Siksi käytän hissiä. Meillä on myös käytössä omat kulkureitit ruokalaan, sivutie niin sanotusti, että pystymme kulkemaan rauhassa. Eiköhän kuitenkin mennä ruokalaan sisälle ja katsotaan, että miten ruoan ottaminen minulta luonnistuu!

                     

Klo 10.15

Avun tarve: ruoan ottaminen

Koulun linjasto on minulle aivan liian korkealla, joten minua varten on tällainen jakkara mihin voin nousta ja siten pystyn ottamaan itse ruoan. Tosin tuonkin kanssa minun kyllä pitää kurotella ja kovasti. Avustajani kantaa lautaseni pöytään, tuo veden, leivän ja lopuksi vie astiat pois. Ei ruokalassa sen ihmeempiä joten eiköhän lähdetä katsomaan Wanhojen tansseja!

Klo 11.15-12.30

Avun tarve: Taxi & etupenkissä istuminen

 Tavallisesti siirryn mönkkärillä liikuntahallille, mutta nyt siellä on jo muutenkin niin paljon autoja, että menemme Taxilla turvallisuuden ja ajan vuoksi. Tiedän, taas menee ihan turhaa rahaa minun vuoksi, mutta en voi sille mitään. Nyt olisi vuorossa ensi kertaa sitten kolmeen vuoteen Wanhojen tanssit! Me istumme avustajani kanssa tässä alhaalla, ihan eturivissä, että pääsemme tanssien jälkeen hyvin ja turvallisesti lähtemään ruuhkan alta. Muut istuvat ylhäällä. Tanssit alkakoot!

Klo 12.45-14.00

Avun tarve: Ei mikään

No johan oli tanssit! Olipa kiva käydä koko koulun voimin pitkästä aikaa jossain tapahtumassa. Palasimme taxilla takaisin koululle, sillä minulla on vielä ET:n koe, jossa en siis tarvitse ollenkaan apua. Toivottavasti en ole ainoa, mutta minusta on kiva tehdä koe ja olen aina innoissaan tulevista kokeista. Tunnin jälkeen avustaja tulee vielä päästämään minut ulko-ovista pihalle. Nyt kuitenkin puhelin etupulpetille ja viimeinen koetus vielä ennen viikonloppua!

 Koulupäivä ohi!

Nyt oltaisi jo sitten kotona ja viikko pulkassa. Tänään oli kyllä poikkeuksellinen koulupäivä, mutta toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kuvan avuntarpeistani, se oli tämän blogin päätarkoitus. Pitäisikö näitä tehdä useammin, mitä olette mieltä? Kiitos paljon kuitenkin kun luit ja toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä! Kivaa viikon jatkoa ja nähdään taas! Moiikkaa moiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

 

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KOULUNKÄYNTI

 

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiputken toista osaa!

Blogiputken toinen osa jo ja tässä osassa vielä käsitellään arjen haasteita, mutta kaupan käynnin sijasta käsitellään haasteita koulussa! Tästä blogista taitaa tulla jo muutenkin niin pitkä niin eiköhän mennä suoraan ensimmäisen haasteen pariin! Tervetuloa mukaan!

Minä veikkaan ainakin, että kaikki minun lukijoistani käy koulua. Osa alakoulua ja osa yläkoulua niin kuin minä. Veikkaan, että jotkut tarvitsee apua ainakin jotenkin koulunkäynnissä, mutta oletko ikinä miettinyt minkälaisissa asioissa lyhytkasvuinen tässä tapauksessa 106,5cm (Juhuu olin kasvanut muuten vuodessa jopa 1,2cm!) tarvitsee apua? Jos jaksat lukea tämän blogin loppuun asti, ja kirjoittaa vielä tuonne alas niin olisin super kiitollinen, jos kirjoittaisit, että arvasitko nämä kaikki asiat ja herättääkö nämä jotain ajatuksia? 

EDIT: Hei, piti tulla vielä sanomaan, että vaikka ehkä tekstistä saa sen kuvan, että en ymmärrä jotain turvallisuus sääntöjä tai, että haluaisin toimia enemmän yksin niin tottahan se on, mutta arvostan oikeasti ihan hirveästi, että Suomessa annetaan minun käydä ihan normaali koulua ja vieläpä ihan normaali 8B luokassa. Ja se vielä, että rehtori, opettaja ja avustaja haluaa minun parastani ja, että koulunkäyntini olisi turvallista niin totta kai arvostan sitä ja olen kiitollinen vaikka ehkä joistain asioista en pidäkään. Ei muuta, nauttikaa!

Ulko ovet

Meidän koulu on tosi vanha eikä sitä ole remontoitu oikein kunnolla vuosikymmeniin joten meillä on vielä käytössä ulko-ovina tuollaiset paksut ja raskaat puu ovet enkä saa niitä itse auki. Tai ainakaan turvallisesti, viime joulukuussa yritin avata itse oven, sitten se ovi tuli suoraan päin ja mätkähdin kivilattialle josta seurasi aikamoinen aivotäräys niin en ole enää kauheasti yrittänyt. Nuo ovet ovat myös oikeasti todella paksut, että en niitä millään jaksa vetää. Tämän takia minua ollaan aina välitunnin päätteeksi ovilla vastassa. Siihen en valitettavasti voi itse vaikuttaa.

Portaat -> Hissi

Meidän koulu on siis kivikoulu, joka on pinta-alaltaan pieni, mutta korkea eli se tarkoittaa sitä, että meillä on monta kerrosta koulussa, 5. Se tarkoittaa paljon portaita, mutta minä en kulje niitä, koska en jaksaisi kulkea niitä, koska etäisyydet on niin suuria ja joutuisin tekemään sen niin monta kertaa päivän aikana. Toinen syy on se kuulemma, että kun siellä on ruuhkaa niin voi tapahtua vaara tilanteita. Periaatteessahan noiden portaiden porrasvälit ei ole kauhean suuria, mutta kuitenkin käytän hissiä, koska ruuhkassa voi syntyä niitä vaaratilanteita. Minä kuljen aina parin oppilaan kanssa tai yksin, koska jopa aikuisten mielestä siinä ei ole turvallisuus riskiä.

Matalampi pöytä ja tuoli

Ensinnäkin anteeksi todella epäselvästä ja huonosta kuvakulmasta otetusta kuvasta, tuli ihmispelko enkä uskaltanut kuvata kunnolla... Mulla on siis luokissa tällaiset matalammat pöydät ja tuolit, koska mun on helpompi kiivetä niille ja sitten, jos tipun niiltä niin ei ainakaan satu mitään. Silloin viime joulukuussa, kun sain sen aivotäräyksen niin menin kuitenkin luokkaan enkä sitten kertonut kenellekään ja houreissani kaaduin korkealta tuolilta ja lopun varmaan jo tajuattekin... Älkää muuten välittäkö mun hyvin sotkuisesta pöydästä, oli historian moniste meneillään.

Tupla kirjat

Tähän en saanut oikein mitään järkevää kuvaa tehtyä joten mennään nyt ilman kuvaa, mutta siis mulla on käytössä kirjoista kaksois kappaleet eli toinen kirja mulla on aina kotona ja toinen aina koulussa. Sen takia on niin, koska muuten mun reppu painais tonnin ja mulla ei vielä "ihan" niin isoa habaa ole, että jaksaisin sitä kantaa... Joku voi miettiä, että mites hoidan sitten työkirjan ja se menee niin, että teen läksyt kotona olevaan työkirjaan ja laitan niistä kuvan sille opettajalle. Vihkot totta kai kannan itse, jos en niitä jaksaisi kantaa niin sitten jo miettisin, että pitäisiköhän alkaa käymään salilla...

Tulostetut muistiinpanot

Kai minä muuten saan laittaa muistiinpanoista kuvia nettiin, noh jos ei musta kuulu huomenna niin oon poliisilaitoksella, kun jaan muistiinpanoja netissä :D Mutta näin kasiluokalla me kirjoitetaan todella paljon, ja lyhyempien sormien ja käden takia mun kirjoittaminen on hyvin hidasta ja pitkään kirjoittaessa mun käsi väsyy tosi paljon, jonka takia minut on merkitty Wilmassa johonkin sellaiseen kohtaan, että "ei tarvitse kirjoittaa muistiinpanoja" niin aina kun me kirjoitetaan jotain niin saan sen tulostettuna. Tämä on myös opettajille helpottava tekijä, koska minua sai aina odottaa ihan hirveän kauan, että saan kirjoitettua kaiken.

Kuulo

Tästä en ole ikinä täällä kertonut, mutta nyt onneksi kerron nimittäin, että mulla on etenkin vasemmassa korvassa kuulonalenema. (tästä lisää enemmän lauantain blogissa) Siitä johtuu, että koulussa pidän kuulolaitetta, koska muuten en kyllä kuulisi opetusta yhtään tarpeeksi hyvin. Mutta, jos on vaikka musiikin tai käsityön tunti, niin otan sen pois, koska siellä on niin paljon muuta melua ja se voisi vahingoittaa kuuloa hyvin paljon. Saan sen itse kyllä pois aina, mutta paikalleen laittamiseen tarvitsen apua. 

Välipala

Tästä edespäin voi tulla jo vähän väsynyttä tekstiä, koska en ehtinyt saada tätä valmiiksi päivällä niin teen tätä nyt yölläkin ja väsyttää niin maan perusteellisesti. Mutta siis, minä en voi syödä aamulla ikinä aamupalaa (tästäkin, että miksi niin lauantain blogissa) niin syön aina koulun ensimmäisen oppitunnin jälkeen välipalan, että jaksan ruokailuun asti, koska mulla verensokerit voi laskea todella nopeasti ja tästä lisää lauantaina:) Se ei onneksi minua haittaa, että joudun, koska pääsen aina silloin moikkaamaan meidän koulunuorisotyöntekijää, josta olen puhunutkin. Terkkuja sinne, jos tätä luet! 

Ruokailu

Ensinnäkin, isot anteeksi pyynnöt, minä tiedän, että tämä kuva on todella huono ja epäselvä, mutta en uskaltanut millään mennä ottamaan lähelle kuvaa. Meidän ruokailun tiskit on siis todella korkeita ja siksi en pysty ottamaan itse ruokaa vaan avustaja antaa sen ja sanotaanko, että tämä nolotti ja hävetti kauan, mutta nyt olen sen tajunnut, että en voi asialle oikein mitään niin turha siitä huonoa omaatuntoa  potea. Onkohan toi potea edes mikään sana...? Noh, jos ei ole niin nyt ainakin on. Me myös lähdetään ruokailuun noin 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ei tule ruuhkaa ja voidaan kaikessa rauhassa ottaa. Myöskin astianpalautuslinjasto on korkea enkä pysty niitä yksin palauttamaan.

Liikunta ja kotitalous

Tässä on ne kaksi oppiainetta, jossa tarvitsen eniten apua, koska kahdeksannella luokallahan ei enää käsityötä ole. Liikunnassa, noh on vaikea ruveta kaikkea erittelemään, mutta auttaa minua kaikissa liikuntalajeissa mitä en itse omatoimisesti pysty tekemään. Uinnissa en itseasiassa koulun kanssa edes käy, koska korvaan ne siellä erityisliikkujien uintikerhossa. Liikunnassa myös esim. hiihdossa auttaa minut ylös, koska kun kaadun niin en pääse itse ylös. Kotitaloudessa, mun on taas todella vaikea eritellä, mutta esim. essun laitossa, kaapista tavaroiden ottamisessa ja jos vaikka voimani ei riitä veitsellä pilkkomiseen. Kotitaloudessa mulla on on korkeiden tasojen takia käytössä sellainen porrasmainen koroke ja yritin ottaa siitä kuvaa maanantaina, mutta olin nössö enkä uskaltanut...

Äkillinen väsymys

Minä liikun tosi paljon päivän aikana koulussa ja väsyn siitä helposti, koska voimani ovat paljon pienemmät ja joudun ottamaan paljon enemmän askelia, jonka takia aina välillä toisiksi viimeisellä välkällä otankin pienen lepotauon, että jaksan viimeisen tunnin. Joskus käy myös niin, että en edes huomaa, että olen poikki ja se tuleekin ihan yhtäkkiä ja tästä haluan kertoa yhden tarinan. Tämä on ehkä vähän nolo, mutta edelleenkin haluan olla rehellinen ja kertoa missä oikeasti on minulla haasteita koulunkäynnissä. Mutta siis siihen tarinaan. Oli perjantai juuri ennen syyslomaa, olin ruokailussa, ruoka ei enää yhtäkkiä yhtään maistunut ja sitten tuli ihan jäätävä väsymys, mutta onneksi avustaja huomasi tämän ja menimme sitten hänen työtilaansa ja romahdin aivan täysin enkä edes jaksanut kiivetä nojatuolille ja sitten sijaisavustaja sanoi, "että nyt kyllä ei mennä enää takaisin tunnille vaan saat nukkua täällä ihan rauhassa" ja minä vastasin, että "ei kun lepään tässä vaan noin viisi minuuttia ja olen taas täysissä voimissani" ja sen jälkeen nukahdin aivan saman tien ja nukuinkin sitten koko loppu tunnin. 

Noin, siinä oli ainakin minusta isoimmat asiat eriteltynä ja haluan vielä tässä kertoa, että minullahan on siis käsityöhön, liikuntaan ja hieno motoriikkaan tehostettu tuki käytössä eli oma oppimissuunnitelma. Kiitos erittäin paljon, että luit ja olisi niin mahtava kuulla, että arvasitko/tiesitkö nämä kaikki asiat ja mitä muuta ajatuksia nämä sinussa herättää? Nähdään taas huomenna klo 15 ja siihen asti mooiikka mooi!!

 

MITÄ HYVINVOINTIAGENTTI TOIMINTA ON?

 

Hei kaikille! 

Syksy on jo pitkällä sillä ensimmäinen neljännes lukukaudesta on jo lusittu nimittäin ainakin mulla alkoi tänään Syysloma! En tiedä, että alkaako teilläkin, mutta jos alkaa niin olisi kiva kuulla, että mitä loma suunnitelmia teillä on? Mä aion ainakin nukkua paljon, unohtaa kokeisiin lukemisen ja tehdä blogeja! Mutta siis oikein hyvää syyslomaa kaikille!

Tämä aihe ei ehkä olen kaikkien mieleen tai kaikista kiinnostava, mutta minulle tämä on tosi tärkeä aihe ja siksi halusin tehdä tästä blogin. Joten olen pahoillani, jos ette tykkää tämän päivän blogista, mutta koitan taas tehdä seuraavasta sellaisen, mistä moni tykkää!😊 

Mä olen aina väillä maininnut, että meidän koulussa on kansainvälisyyshanke nimeltä Erasmus Hello Teenager, joka on siis kansainvälisyys hanke, jonka kaksi pääpainopistettä on lisätä nuorten välille kansainvälisyyttä sekä tuoda ekologisuuden tärkeyttä esille. Ennen kun ryhdyin tähän hankkeeseen niin olisin tuskin edes tiennyt, että mitä sana ekologisuus edes tarkoittaa, mutta tämän myötä olen oivaltanut niin paljon sitä, että kuinka tärkeä on tehdä ekologisia valintoja. Viime vuonna meillä oli myös virtuaalitapaamisia hanke maiden kanssa, joka oli niin opettavainen, hauska ja oppilaita yhdistävä tilaisuus. Opin paljon kansainvälisyydestä ja muiden maiden oppilaista.  Tässä välissä muuten hyvä mainita, että kaikki asiat mitä sanon ei ehkä ole ihan 100% oikeita, mutta ainakin suurin piirtein. 

Tämän kansainvälisyyshankkeen ylläpitäjät ovat nimeltään "hyvinvointiagentteja" ja nyt syvennytään siihen, että mitä kaikkea me agentit teemme!:) Meillä oli syyskuussa tähän hommaan oikein koulutus ja näin ensiksi perehdytään siihen, että mitä siellä tapahtui. Sen jälkeen alan kertomaan, että mitä me sitten oikein teemme ja mitä kaikkia tiimejä hyvinvointiagenteissa on, joten pitäkäähän penkeistä kiinni, sillä nyt mennään! 

Hyvinvointiagentti Koulutus

Ihan aluksi meillä oli vain pari tutustumisleikkiä, mutta niiden jälkeen aloitettiin miettimällä ensiksi, että mitä se hyvinvointi tarkoittaa? Ja jos mun pitäisi se selittää niin sanoisin, että se on fyysisen ja henkisen hyvänolon summa. Sen jälkeen me mietittiin, että mikä on juuri minun hyvinvoinnin esteenä ja mulla tuli heti kaksi asiaa mieleen, nimittäin minä itse ja puhelin. Mä melkeinpä päivittäin latistan omaa itsetuntoani eli heikennän omaa henkistä hyvinvointia ja puhelin tuskin edes vaatii selittelyjä... Sitten lähdettiinkin jo pohtimaan, että mitä me oikein sitten teemme parantaaksemme koululaisten hyvinvointia ja jakauduttiin eri tiimeihin joten ruvetaan käsittelemään näitä.

Mitä Hyvinvointiagentit tekevät?

No mitä me sitten tehdään? Jos sen pitäisi kiteyttää, niin meidän tavoitteemme on lisätä opiskelijoiden hyvinvointia, lisätä liikettä koulupäiviin, parantaa opiskeluympäristöä ja opiskelukykyä ja jakaa kansainvälistä osaamista ja oppia koko ajan lisää kansainvälisyydestä. Me siis järjestetään kaikkea kivaa toimintaa. Me järjestetään esim. eri maiden kulttuuri viikkoja, välitunti kilpailuja ja kansainvälisiä virtuaalitapaamisia. Nyt itseasiassa meillä on ns. pullonpalautuslaatikko johon voi oppilaat laittaa koulupäivän aikana pulloja ja oppilaskunta ostaa sitten niillä rahoilla oppilaille jotain kivaa. Näin ei tule turhaa pullo roskaa koulunkäytäville! Nyt siirrytään eri tiimien esittelyyn.

Some ja Tiedottaja tiimi

Mä kuulun tähän tiimiin ja tässä tiimissä meidän tehtävä on hoitaa eri sosiaalisen median kanavia ja kertoa niissä hankkeesta ja tiedottaa kaikenlaisista tapahtumista mitä hyvinvointiagentit järjestää. Meidän itseasiassa koulutuspaperissa lukee, että yksi tiedottamisen kanava voisi olla blogi, että vaikka tavallaan hoidan hommaani juuri nyt kertomalla teille tästä!

Liikunta ja Hyvinvointi

Tämän tiimin tarkoitus on lisätä liikettä ja sitä myötä fyysistä ja henkistä hyvinvointia kouluun. He esim. miettivät välitunneille erilaisia tapahtumia ja kilpailuja ja yrittävät saada tauotettua tunteja. Ja yrittävät keksiä jotain aktiivisia tapahtumia kouluun.

Kansainvälisyys

Minä kuulun tähän tiimiin ja me suunnittelemme kaikenlaista kansainvälistä toimintaa koulullemme. Esimerkiksi viime vuonna pidimme partnerikoulujen maiden kulttuuri viikkoja, joissa saimme tutustua eri maihin. Kaikki virtuaalitapaamiset suunnittelemme ja paranamme koulumme kansainvälisyysosaamista! Mun pitäisi lähteä ensi vuonna, jos koronatilanne sen sallii joko helmikuussa Saksaan tai toukokuussa Kroatiaan, mutta saa nyt nähdä.

Ympäristö 

Oriveden Yhteiskoulu hakee Vihreä lippu sertfikaattia ympäristöasioiden puolesta. Eli meidän tehtävä olisi tehdä koulustamme mahdollisimman ekologinen ja pää painopisteemme on jätteiden vähentäminen.

Tässä olisi esiteltynä koko hankkeemme, ja kiitos paljon, jos luit tänne asti ja vielä kerran erittäin mukavaa syyslomaa kaikille!

HARRASTAMISEN MERKITYS NUORELLE/MINULLE

Tänään meillä on aiheena harrastukset ja ylipäätänsä harrastaminen, mutta sitä ennen muutama mainostuksen sanainen.

Hei kaikille! 

Uutta kouluviikkoa pukkaa päälle ja myöskin harrastukset alkavat ja tänään itseasiassa jutellaan niistä. Itseasiassa tän idean mulle antoi äiti, joten jos luet tätä nii kiitos ideasta! 

Jos sua ei mainostukset kiinnosta, skippaa seuraava kappale!;) 

Nyt haluan vielä kiittää, että olet taas lukemassa tätä ja nyt alan taas panostamaan blogiin kunnolla eli joka viikko tulisi kaksi blogia näin maanantaisin  ja perjantaisin klo 15. Uskomatonta, että teitä on jo siellä yli 90 lukijaa ja haluan kiittää teitä sydämeni pohjasta, että olet liittynyt tän blogin lukijaksi ja toivottavasti voin vastapalvelukseksi tehdä hyvää sisältöä. Isoin unelmani olisi saada 100 lukijaa, joten jos millään haluaisit/viitsisit liittyä lukijaksi olisi super mahtavaa, se olisi ilmaista ja tukee mua enemmän kuin arvaatkaan. Jos en ansaitse mielestäsi sataa lukijaa, niin ei sitten tarvitse, mutta muuten olisi mahtavaa, jos kysyisit sun tutuiltakin, että voisiko liittyä lukijaksi. Voit liittyä, kun painat oikeaa yläkulmaa ja sinistä lue nappia!;) Kiitos ihan super paljon, jos liityit lukijaksi, mutta nyt itse blogiin!

Mulle on aina ollut iso osa elämää harrastukset ja kerhot, koska niissä saa kavereita, harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja joku tietty asia mitä harjoitellaan (esim. parkour) Mä oon ollut elämäni aikana monissa kerhoissa, mutta tänä syksynä mulla starttaa erityisliikkujien uintikerho, tästä en valitettavasti sen enempää voi kertoa, sit mulla alkaa se haaste kerho ja vielä ruokatreffit kerho. Mä voisin itseasiassa teille näyttää, että mitä niissä kerhoissa tehdään. 

Haastekerhon idea: Haastekerhossa annetaan nuorille mahdollisuus yhteisönä tuottaa sisällöllistä mediaa ja oppia uutta toisiltaan. Haastekerhossa nuoret suunnittelevat kevääksi erilaisia haasteita, joita he Nuorten kampuksella kuvaavat Nuorten kampuksen –youtube kanavalle. Nuoret saavat miettiä vierailijat haasteisiin tai erilaisia teemoja, joita haasteissa käsitellään. Kuvauslupa vaaditaan.

Ruokatreffit kerhon idea: Ruokatreffeillä perehdytään helppojen ja ravitsevien välipalojen sekä ruokien valmistamiseen ja niiden yhdessä tekemiseen. Jokaisen kerran lopuksi valmistetut herkut syödään yhdessä.

Tänä vuonna mulla ei itse harrastuksia ole kuin satuteatteri, joka sitten päättyy aina helmikuussa. Me kehitetään siellä aina kokonainen näytös ja esitetään se sitten helmikuussa yleisölle. Musta on niin ihanaa huomata, että enään ei ole suorastaan mitään esteitä mihinkään kerhoon. Yleensä mulla on aina tapana laittaa viestiä kerhonohjaajalle, että voinko tulla niin ei mitään estettä, oli sitten jotain rajoitteita tai ei. Mua on aina jännittäny mennä kerhoihin, mut sit kun kaikki on tullu jo tutuks nii huomaan, että siellä on ihan parasta olla! Musta kerhossa parasta on se, että pääsee oppimaan, toimimaan ryhmässä ja kokee onnistumisen tunteita. Jos sulla ei tänä syksynä oo mitään harrastusta, niin suosittelen sua lämpimästi tsekkaamaan sun kaupungin kerhotarjonnan ja harkitsemaan liittymistä. 

Meidän koulussa on myös sellainen ihan paras koulunuoristyöntekijä, jonka kanssa aina puhun ja se suunnittelee näitä kerhoja niin sekin juuri totesi, että nämä oikeesti auttaa nuoria. Yksi iso hyöty on myös se, että mun itsetunto on kohentunut kerhojen myötä todella paljon! Ennen ajattelin, että en pysty tekemään mitään, mutta kerhojen myötä olen alkanut huomaamaan, että pystyn tekemään melkeinpä mitä vaan pienellä sovelluksella. 

Haluan vielä puhua Orivedestä sen verran, että tämähän on vain pikkukaupunki, mutta jos joku asia täällä hoidetaan hyvin niin ne on nuorten asiat. Suomessahan on on tällä hetkellä hanke nimeltä Harrastamisen Suomen malli, jossa tavoitteena on antaa maksuton ja mieluinen harrastus kaikille koulupäivän yhteydessä. Esim. meillä hakee bussi koululta ja bussissa oppilaille tarjoillaan maksuton välipala ja viedään kerho paikkaan. Kerhot on myös suunniteltu oppilaiden toiveita silmällä pitäen. Nyt seuraa isoin yllätys ainakin minulle kun kuulin tästä ekaa kertaa. Orivesi on pikkukaupunki, mutta tänne on myönnetty tätä hankerahaa, jolla tarjotaan maksuttomia kerhoja niin 66 000e, joka on minusta ihan uskomaton summa. Huomaa, että kyllä nuorten asiat ovat tärkeitä.

Kiitos todella paljon lukemisesta ja olisi super mahtavaa, jos laittaisit tuohon alas palautteen, että mitä tykkäsit tästä vaikka tämä vähän erinlainen blogi olikin. Nähdään taas perjantaina, moikka moi!

MITEN ENSIMMÄINEN KOULUVIIKKO MENI?

 

Hei kaikille!

Nyt on ekasta kouluviikosta selvitty ja nyt ajattelin kertoa vähän tunnelmia ja omia fiiliksiä koulun alusta. EDIT: tästä tulikin tällänen ns. koulu my week sittenkin. Tähän alkuun täytyy muuten sanoa, että aion kertoa nyt ja tulevaisuudessa asiat aina niin kuin ne on, eli olen 100% rehellinen kaikista asioista. 

Ekaks mun täytyy kyllä sanoa, että mua hämmensi se, että meillä alko tiistaina koulu, mutta melkein kaikilla muilla kaupungeilla alkoi keskiviikkona koulu. Ihan epäreilua, mutta se oli musta vaan outoo, että miksi näin. 

Mä olin siis jo käymässä jo maanantaina tapaamassa meidän luokan uutta ohjaajaa ja nuorisotyöntekijää. Se oli ihan sika hauska ja hyvä, koska sit tiesin tiistaina jo vähän hänestä. 

No tiistaina sitten koulu alkoi ja oli suoraansanottuna aivan hirveää herätä niin aikaisin, mutta sit kun pääsin ylös niin lähdin oikeastaan samantien kouluun, koska en syö aamupalaa ikinä. No sit mä lähdinkin mönkkärillä kouluun, ja muuten olisi super mahtavaa, jos kertoisit, että haluaisitteko mönkkärin esittelyn ensi maanantaille vai ensi perjantaille? No koulussa meni kyllä kaikki hyvin ja meillä synkkasi heti uuden avustajan kanssa ja haluaisitteko sellaisen koulu my day blogin? 

Keskiviikkona meillä oli matikkaa, joka on siis ihan ehdottomasti lempiaineeni niin ihanaa päästä opiskelemaan sitä ja meillä olikin heti potenssi laskentaa!:) Liikunnasa meillä oli yleisurheilua, joka oikeasti meni tosi hyvin ja pystyin tekemään kaikki mitä muutkin teki. Meillä on sellainen käytäntö, että jos en jotain pysty tekemään niin sovelletaan sitä!:) Torstaina meillä oli äikkää, jota opettaa meidän luokanohjaaja joten se oli kivaa. Perjantaina ei oikeastaan tapahtunut mitään joten hypätään vielä loppu mietoksiin. 

Siis mä jännitin oikeesti ihan hirveesti koulun alkua, mutta kaikki meni tosi hyvin ja oli suorastaan kiva päästä kouluun. Tänä vuonna haluan panostaa entistä enemmän kouluun, mutta se ei tule vaikuttamaan blogien tulemiseen vaan leikkaan mielummin muista turhista asioista. Ai niin, mä ilmoittauduin sellaiseen kokkaus kerhoon ja sellaiseen haaste kerhoon, jossa ruvetaan tekemään sisältöä Oriveden nuokkarin YouTube kanavalle. Mulla alkaa myös teatteri tässä lähiaikoina joten kiirettä tulee taas olemaan, mutta sen takia oon yrittänyt esim. lopettaa pelaamisen, koska se on aika turhaa minusta. 

Okei, tästä tuli aika lyhyt blogi, mutta toivottavasti tykkäsit ja nyt tulee blogeja joka maanantai ja perjantai klo 15, joten toivottavasti ehdit tulee tänne blogien pariin silloin!:) Laittakaa ihmeessä palautetta ja kertokaa myös tonne alas, että miten sun koulu on lähteny sujumaan!

Mikä on lyhytkasvuinen? / Minkälaista on olla se?

 Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä aihe minulle, mutta haluan kirjoittaa tästä, koska se on tärkeää, että saatte tietää kaiken. Uskomaton kiitos kaikille jotka ovat tätä odottaneet, olen erittäin otettu, joten tässä se tulee. Muuten en halua tällä sääliä, sillä elämäni on tällä hetkellä hyvää ja nautin siitä! Ja toinen: Pyydän, että voisitteko liittyä lukijoiksi vasemmasta yläkulmasta, sillä se on ilmaista ja auttaa minua todella paljon! 

Nyt aloitetaan!

Sairastan siis oikealta nimeltään akondroplasiaa, jonka tunnusmerkkinä on mm. lyhytkasvuisuus. Akondroplasia tulee geenivirheestä, mutta mikä se on? Avataan nyt sitä hieman. Lapsellehan tulee 50% äidin ja isän puolelta geenejä, mutta joskus voi käydä ikävästi kuten minulle kävi. Ihmisessä on miljoonia geenejä joista jokaista tarvitaan, jos yksikin geeni mutatoituu voi tulla sairaus. 

 Tuossa kuvassa on geeni nimeltä FGFR3, jossa minulla tapahtui mutaatio. Mutaatio tarkoittaa äkillistä ja odottamatonta muutosta. Tämä geeni säätelee pituuskasvua sekä estää sinua kasvamasta liikaa. Kuten huomaatte yhdessä proteiinissa on tapahtunut mutaatio, joka oli kohtalokas. Minulla kävi siis niin, että tämä geeni estää pituuskasvua melkein koko ajan vaikka sen pitäisi estää vasta, kun normaali pituusraja ylitetään. Tämän vuoksi kasvan hyvin hyvin hitaasti, koska kehoni estää koko ajan minua kasvamasta ja aikuisiässäkin olen vain noin 110cm. Tällä hetkellä olen siis 104,5cm. Tämä ei vaikuta vain pituuteen vaan tämä vaikuttaa myös hampaiden ahtauteen, kyfoosiin, joka on selkärangan taaksepäin työntyvä kaareuma ja kuuloon. Nyt alkaa oma elämäntarinani, joten olkaa hyvät.

Synnyin siis 21.6.2007 Kajaanissa, mutta minut jouduttiin leikkaamaan hätäsektiolla, koska sydämeni ei toiminut, sillä minulla oli liian lyhyt napanuora. Siispä jouduin heti happikaappiin. No synnytyksestä selvittiin, mutta minulle jouduttiin tekemään useita leikkauksia. Ensimmäinen leikkaus tehtiin 8kk ikäisenä, jossa minulle asennettiin suntti. Suntti siis siirtää nestettä kehonosasta toiseen, mutta minulla ei toiminut oikea sellainen niin minulle asennettiin mekaaninen suntti. Toinen leikkaus tehtiin 10kk ikäisenä, joka Foramen Magnum eli kallonpohjan leikkaus. Tämä tehtiin siksi, koska minulla oli kallonpohjassa isoa ahtautta, joka tuotti painetta aivoihin. No sitten alkoikin korvien putkitus, joista ensimmäinen tehtiin neljä vuotiaana, koska minulla oli krooninen liimakorva. Leikkaukset olivat siinä, joten siirrytään eteenpäin. Minulla oli paljon erilaisia liikkumisen apuvälineitä. Opin kävelemään ja puhumaan vasta neljä vuotiaana, koska minulla oli raskas pää ja lyhyet raajat. Kuulo oli huono, mutta kun minut putkitettiin opin puhumaan. 

Kävin Toimintaterapiassa monta vuotta, sillä monet perusasiat olivat minulle hankalia kuten vaatteiden laitto, sorminäppäryys, tasapaino ja liikkuminen. No sitten meninkin päiväkotiin, koska siellä opeteltiin jo avuntarpeitani eskaria varten. Se oli aika huoletonta ja kivaa. Jos te olitte pienenä päiväkodissa niin tykkäsittekö siitä? Sitten alkoikin eskari, mutta oikea koulumme oli silloin remontissa joten kävin eskarini parakeissa. Eskarissa tarvitsin paljon apua kuten askarteluissa, vaatteiden laitossa, ruokailussa ja portaissa. Minulla oli siis eskarista kolmannelle asti yksityisavustaja. Se oli omasta mielestäni helppoa ja kivaa elämää vaikka koululle se tuskin oli... Oikeastaan kolmannella aloin ehkä vasta tajuamaan, että minähän olen erilainen. Aina liikuntatuntisin tajusin, että muuthan olivat minua paljon parempia enkä pystynyt tekemään paljoakaan. No se oli ehkä ensimmäinen negatiivinen huomio jonka löysin sairaudestani. Minulla oli aina käsityötuntisin ja liikuntatuntisin avustaja mukana, mutta en oikein tajunnut vielä silloin, että sehän on minua varten siellä. Tähän asti minulla oli muuten koulussa triptrap tuoli.

V

iidennellä rupesin tajuamaan tämän ja rupesin häpeämään itseäni sillä vein paljon aikuisten aikaa, enkä voinut iloita töistäni ja osaamisestani liikunnassa sillä niitä helpotettiin minulla. Muutenkin aloin pelkäämään paljon, että minusta on vaivaa joten en kertonut läheskään aina, että tarvitsen tässä asiassa apua. Muistan, kun meillä oli viidennellä ensiapu koulutus, jossa huomasin, että enhän minä pysty tekemään ensiapua melkein yhtään. Ope puhutti minut tunnin jälkeen ja yritti saada minut vakuuttuneeksi, että minä en ainakaan menisi paniikkiin ja pystyisin soittamaan hätäkeskukseen. Se ei minusta ollut tarpeeksi, joten aloin pitämään itseä kelpaamattomana. 

Kuudennella riitelimme open kanssa usein, koska olin jättänyt kertomatta jonkun asian missä tarvitsin apua ja siitä seurasi joku ikävä tapahtuma. Kuudennella aloin kuulemaan, että liikunta ja käsityönumeroni ovat puolueellisia, en osaa tehdä mitään, mutta silti saan hyvän numeron niistä, sua vaan autetaan ja oot open lellikki. Nämä saivat minut usein syylliselle päälle, että olen vain vaivaksi koululle. Miksi minuun uhrataan avustaja?  Kuudes luokka loppui koronan keskellä, joten en päässyt edes tutustumaan yläkouluun, jossa odottaisi monet haasteet. Noh.

 Yläkouluun mentiin ja siellähän minua oli vastassa todella mukavan oloinen avustaja, jonka kanssa meillä synkkasi. Ensiksi yläkoulu oli todella mukavaa, mutta sitten kaverini alkoivat jostain syystä haukkumaan usein minua ja tönimään pois porukasta. No sitten yksi päivä meidän luokanohjaaja tuli puhumaan meille, että jotain tällä luokalla kiusataan. Ja siis hän ei puhunut minulle, sillä en puhunut kiusaamisesta kenellekään. Kaverini luulivat, että puhuttiin minusta joten he alkoivat pilkkaamaan, raivoamaan ja syyttelemään että olisin muka valittaja. Kerran ruokalassa minua alettiin heitellä näkkärillä ja pilkkaamaan joten jouduin juoksemaan pois. Minua tönittiin aina välillä ja naureskeltiin milloin mistäkin. Minua syytettiin, että minun takiani meidän luokalla on avustaja ja sä tarviit koko ajan apua ja ei sulla voi olla kutosta isompaa numeroo liikassa ja ja kässässä tai se on ihan epäreilua. Minua alettiin katsomaan alaspäin, koska olin lyhyt ja tarvitsin apua. Ehkä isoin kiusaaminen tapahtui, kun olin yksi maanantai siellä uintikerhossa, ja luokkalaisia oli tullut naureskelemaan ja ottamaan kuvia ikkunan eteen. No loppu seiska luokan olin miltei yksin avustajani kanssa ja yksi muu oppilas. No seiskaluokka on nyt loppu ja tässä ollaan! 

Nyt tajuan, että minussa ei ole mitään vikaa ja saan tarvita apua. Oikeastaan avunpyytäminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta. Me kaikki tarvitsemme joskus apua. Joku matikassa, joku tietokoneen kanssa, joku tarvitsee apua koulumotivaation lisäämisessä ja joku tarvitsee apua fyysisissä asioissa kuten minä, mutta tämä yhteiskunta vaan rakentuu niin, että 

jokainen tarvitsee apua jossain ja se apu kuuluu hänelle. Muistakaa myös olla omia itsejänne! Jokainen saa olla juuri oma itsensä, kuten minäkin saan ja saan tarvita apua jossain asioissa. Muista arvostaa itseäsi juuri tuollaisena kuin olet. Sillä ei ole mitään väliä, että oletko pitkä, lyhyt, huono jossain aineessa vaan olet arvokas juuri tuollaisena! Muista, että jos sinua ei joku hyväksy niin vika ei ole sinussa vaan kiusaajassa! En ymmärrä sitä, että nykyään ollaan niin ennakkoluuloisia, jos on vähänkin erilainen? Erilaisuus on rikkaus! Ja muistakaa, että esim. sairauksille ihminen voi mitään. Joten eikö ole aika raukkamaista kiusata asiasta jolle ei ihminen voi mitään? Muistakaa, että kiusaamista ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. Jos sinua tai kaveriasi kiusataan, ota yhteyttä opettajaasi ja vaikka koulupsykologiisi. Niin minäkin tein. Puhuminen auttaa aina. 

Haluan muuten tässä kertoa, että minulla on käytössä lasten mönkijä speed 500w, joka on ostettu Preecolta. Mönkijä korvaa minulla pyörän ja saan ajaa sillä kevyenliikenteenväylällä. Mönkijä kulkee sähköllä ja menee 25km/h. Kyllä tällä menee ihan mielellään, vaikka pyörällä en pysty ajelemaan. Voisin laittaa tästä jotain kuvia/videonpätkiä myöhemmin, koska tällä hetkellä se on vähän rikki. 

 Kuva otettu netistä.

Nyt voisin kertoa hieman arjenhaasteista mitä lyhytkasvuisilla on. Pyöräily ja uiminen on ainakin todella haastavaa lyhytkasvuisille lyhyiden raajojen vuoksi. Ovet, varsinkin painavat ovet ovat todella hankalia enkä esim. saa meidän koulun ovia auki itse. Myöskin useimmat tuolit ovat hankalia. Kaupat ovat minulle ainakin iso haaste, koska joudun kysyä myyjiltä usein apua. Myöskin kauppojen WC:eiden lukot ovat todella korkealla, enkä meinaa ylettyä niihin. Jos sinulla heräsi jotain kysymyksiä, tule vaikka juttelemaan Discordiin tai instagramiin (samuelin_blogi) Kiitos erittäin paljon, että luit tämän. Tämä oli minusta kiva tehdä! Muistakaa arvostaa itseänne ja nauttia kesästä! Moikka moi!