Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti - "Kipeitä ja vaikeita muistoja."

 

Huom! Blogissa kerron vain omia kokemuksiani. Tämä ei päde ehkä kehenkään muuhun lyhytkasvuiseen, ikinä ei saa yleistää.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

J o h d a n t o a

Koulu-uinti. Tai oikeastaan, laajennetaan ensin. Uinti. Jokaisella on siitä varmasti oma mielipiteensä. Jotkut rakastavat sitä ja on heidän kesän kohokohtansa, toisilla ei ole siihen vahvaa kantaa tai mielipidettä, kun taas jotkut vihaavat sitä ylitse kaiken. Minä en vihaa sitä, päinvastoin. Kesäisin käymme metsäreittiä pitkin monesti uimassa Teerijärvellä, se on minusta todella kivaa. Vaikkakin rantaa kauemmaksi en voi mennä.

Rannalle saapuu joku tuttu. Sitten rupean vihaamaan uimista ja heti, häpeä myös valtaa kehoni ja mieleni. Tämän takia koulu-uinnista minulla ja joillain muillakin on hyvin kipeitä ja arkoja muistoja. Nyt jaan oman kokemukseni ja tarinani. Jotta, tietäisit. Jotta voisin ehkä antaa vertaistukea niille, joille koulu-uinti on myös vaikeaa ja arka paikka. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kertoa, jotta tiedät miten olen uinut koulussa ja miten se on minuun vaikuttanut.

Sääliä tai draamaa en halua piirun vertaa, ei! Pitää muuten tähän heti alkuun muistuttaa, koulu-uinti on todella tärkeä osa liikunnantunteja. Koulu-uinnit eivät vain ole tehty kaikille, kuten minulle. Tervetuloa mukaan selvittämään syitä tähän ja kuuntelemaan omia muistojani koulu-uinneista!

Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti

Aloitetaan alusta. Ihan alusta, eskarista. Silloin olimme kaikki pieniä, taidottomia ja iloisia. Niin minäkin olin. Menimme kaikki naisten puolelle (opettaja oli nainen), joten en eronnut mitenkään muista. Toisin kuin myöhemmin. Jopa altaissakaan en eronnut. Kaikki menimme lastenaltaaseen. Nyt tulee ensimmäinen eroavaisuus muihin ja muisto.

Tosin, tämä ei ole mikään surullinen muisto. Minusta uiminen silloin oli todella kivaa, vaikka jouduin kahlaamaan vain rappusissa. Siis niissä, joista laskeudutaan alas. Mukana oli myös ohjaaja, joka oli kokoajan ihan vieressäni. Muut lapset tekivät jotain muuta altaassa. Eskarin uinnissa ei ollut muuta poikkeavaa ja muistan nauttineeni uinnista.

1-2.lk koulu-uinnit. 

"Muut menivät poikien puolelle."

Eskari done, jippii. Ei se ehkä ihan noin lyhyt todellisuudessa ole, kaksi kappaletta. Mutta hei, Samuelin blogissa eskari kestää tuon verran. Tai oikeastaan, eskarin koulu-uinnit. Mitä ihmettä Samuel oikein höpötät? Keskitytään asiaan! Mihinkäs me muuten jäätinkään..? Ensimmäisen luokan uinneissa tapahtui jotain, mikä satuttaa ja aiheuttaa traumoja vielä tänäkin päivänä.

Minulla oli naisohjaaja ja -opettaja. Nyt kuitenkin pojat menivät omaan pukuhuoneeseensa ja tytöt omaansa. Ohjaaja kuitenkin tiesi, että tarvitsen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa paljon apua. Niin minäkin tiesin. Jouduin menemään ohjaajan kanssa tyttöjen puolelle. Muistan kuinka alistavalta ja nololta se tuntui. 

Toisaalta, en olisi pärjännyt yksin pukuhuoneessa. Oliko se oikeasti niin noloa? Ehkä ei, sillä kyse oli vain avuntarpeestani. En voinut sille mitään. Silti se tuntui pahalta ja tuntuu vieläkin. Sattuu pelkkä ajatteleminenkin. Kaikki kuitenkin uivat vielä lastenaltaassa ja minäkin sain mennä alimmalle portaalle uimaan ja liukumaan. Itse uinti oli todella kivaa, vaikka avustaja olikin ihan vieressäni.

3-4.lk koulu-uinnit. 

"Olin kuin eskarilainen ja muut olivat aikuistenaltaassa."

Kolmannella luokkaamme ja minulle tuli uusi avustaja. Hän oli todella kiva ja tulimme juttuun hyvin. Itseasiassa olemme vielä tänäkin päivänä hyviä ystäviä. Sitten tuli, sitten tuli ja vielä kerran tuli koulu-uinnit. Huomasin heti iloisen asian, pääsin menemään poikien puolelle. Opettaja oli nimittäin nyt mies, vaikka ohjaaja edelleen nainen.

Tarvitsin pukuhuoneessa edelleenkin apua, joka tuntui pahalta. Muut näkivät ja siitä tuli vain niin lapsellinen olo. Muuten kolmannen luokan uinnit menivät oikeastaan aika hyvin. Tosi hyvin! Mutta entäs neljännellä. Sitä voisin kuvata sanalla taitekohta. Nimittäin se oli hirveää. Kaikki muut olivat jo siirtyneet aikuisten altaaseen, mutta minä jouduin olemaan lastenaltaassa.

Kellukkeet päällä ja avustaja ihan vieressä. Kaikki näkivät sen ja muistan sen häpeän ja nolouden määrän. Toisaalta, tämä oli vain omassa päässäni. Kukaan ei ikinä pilkannut minua, naureskellut tai haukkunut. Häpesin sitä aina itse, mutta todellisuudessa kukaan muu ei tehnyt niin. Ja niin se oikeastaan olikin.

Minussa ei ollut mitään hävettävää tai noloa. Tarvitsin vain paljon apua, mutta se oli normaalia kaikille. Kaikki olivat tottuneet siihen. Tämän haluaisin myös sinulle sanoa ja, että muistat: jokainen ui juuri omalla tavallaan ja taidoillaan. Riität juuri sellaisilla uimataidoilla kuin olet.

Tärkeintä on, että sinäkin hyväksyt ettet ole niin hyvä uimaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jokainen ui juuri sillä tavalla, taidoilla ja nopeudella kuin ui!

5-6.lk uinnit.

"Miksi en voisi vain oppia?"

Alakoulusta 2/3 osaa jo takana, mutta edessä on vielä pahimmat vuodet. Vitosella minulle tuli muutenkin hirveä ahdistus lyhyydestä, avuntarpeesta ja avun pyytämisestä niin kuin olen moneen otteeseen täällä puhunut. Koulu-uinti ei ollut enää yhtään kivaa. Muistan yhden torstain vitosella, kun oli koulu-uintia niin ennen sitä menin opettajani luokse ja aloin itkeä.

Jotenkin se oli minulle niin arka asia. Koulun toisiksi isoimpana uin kellukkeilla pikkualtaassa, kun muut tekivät jo kaikenlaisia temppuja, uivat selkää ja niin edes päin. Se erilaisuuden määrä ja ikään kuin alistuksen tunne. Oli sietämätön. Aloin itsekseni vain pohtia, että miksi.

Miksi en voisi vain oppia? Kutosella oikeastaan sama homma, mutta vielä pahempana. Kuudennen luokan alussa meillä oli leirikoulu Piispalassa. Oli ihan super reissu. Menimme myös kylpylään luokkana. Tarvitsin pukuhuoneilla ja suihkussa hirveästi apua, onneksi oli miesopettaja. Silti se tuntui todella pahalta. Pahin oli kuitenkin se, että sain olla vain opettajan kanssa, ihan vieressä. 

Jos opettajan jalat ei ylttänyt pohjaan, emme menneet siihen. Josta saan toki olla kiitollinen! He vain välittivät turvallisuudestani. Silti. Se tuntui vaan niin pahalta.

Yläkoulun uinnit

Oli aika siirtyä yläkouluun. Muistan kuinka paljon pelkäsin ja stressasin koulu-uinteja. Pelkäsin ja mietin vain, että miten ne tulisi menemään. Kunnes sain kuulla, että alakoulun erityisluokan ohjaaja pitää erityisliikkujien uintikerhoa. Eli jokainen uimari on samalla tasolla kanssani, on jotain haasteita. Ilmoittauduin sinne ja ne kerhot olivat oikeasti todella tärkeitä minulle.

Sain uida siellä omana itsenäni, omilla taidoillani ja olla jopa ylpeä niistä. En ollut enää erilainen. Mutta vaikka kuinka yritin ja opettelin. En ikinä oppinut uimaan. Enkä osaa vieläkään, mutta nyt olen hyväksynyt sen asian. Sille ei voi mitään. 

Voimani verrattuna pääni painoon ei vain riitä. Nyt tulee kuitenkin blogin iloisin uutinen: minun ei ole tarvinnut käydä yläkoulussa uimassa, sillä sain suorittaa uinnit kerhossa. Minulle ei ole enää siis tullut kipeitä muistoja yläkoulun puolelta.

Mitä haluan tällä antaa?

Siinä olisi käsiteltynä elämäni koulu-uinnit. Miksi sitten kerroin tämän? Ensinnäkin, että saat rehellisesti ja avoimesti kuulla, että miten lyhytkasvuinen ui koulu-uinneissa ja, että tiedät kuinka hankalaa uiminen lyhytkasvuiselle todellisuudessa on. Nyt ei tarvitse tehdä spekulaatioita, kun tiedät. Haluan myös antaa vertaistukea. Sinulle, jolle koulu-uinti on todella vaikea paikka.

Et ole yksin. Toivon, että muistaisit yhden asian. Uintitaitosi ei kerro minkälainen olet ihmisenä. Riität ja olet paras versio juuri tuollaisena. Juuri noilla uimataidoilla, ei sinun tarvitse olla parempi. Iloitaan kuitenkin niiden puolesta, jotka osaavat uida ja hyvin. Se on todella hieno taito, saat olla ylpeä ja iloinen itsestäsi!

Pitää myös muistaa, että koulu-uinti on tärkeä osa liikunnanopetusta. Sillä halutaan sinun parastasi. Ei sen tarkoituksena ole nolata tai satuttaa. Loppu. <3

L o p p u s a n a t!

Huh huh! Ihanaa, että nyt tämä blogi on tehty. Tai tarkemmin sanottuna, tämän blogikokonaisuuden ensimmäinen osa on tehty. Seuraava osa tulee perjantaina klo 15. Siinä käsitellään koko koululiikuntaa ja lyhytkasvuisuutta. Kiitos paljon, kun jaksoit lukea tämän tärkeän aiheen. Nyt tiedät, minkälaista on lyhytkasvuisen koulu-uinti. Moikkkaa moioiii ja nähdään taas!!

Minkälainen paikka oli Ikaalinen?// IKAALISTEN REISSU

 Hei kaikille!

Olin siis maanantaista keskiviikkoon Ikaalisissa ja nyt teen siitä pienen koosteen teille. Yksi juttu vielä nimittäin 40 lukijaa on tullut täyteen!? Aivan uskomatonta joten kiitos ihan jokaiselle! Olen niin onnellinen, että tykkäätte ja luette näitä. Ja, jos et ole vielä liittynyt lukijaksi niin liity ihmeessä, sillä se on ilmaista ja tukee minua! Kannattaa myös seurata ig:ssä (samuelin_blogi) Kiitos! Huomaatteko, että minä osaan nykyään tehdä pieniä alkutekstejä!

Lähdimme siis maanantaina kohti Ikaalisten kylpylää, mutta pyörähdimme Tampereella hakemassa Action kameran, että voin kuvailla sieltä kaikkea. 

 Kuva on siis ig:storysta. Ai että! Oli kyllä kiva saada tuollainen kamera, sillä tuolla pystyy kuvaamaan veden allakin. Kun pääsimme Ikaalisten kylpylään, eka asia minkä sanoin oli VAU.  Katossa oli todella hienot ledit ja muutenkin aula oli tehty katu maiseksi, joka oli minusta todella kiva idea!  

 Mitä mieltä te olette? Tuolla oli myös R-kioski, joka oli minusta hauska pikku kauppa tuolla. Kun tulimme, niin huoneemme ei ollut vielä valmiina, koska sitä siivottiin. 

Me menimme sitten syömään ravintolaan, joka oli siinä aulassa. Yksi hampurilaisannos maksoi 9,00e ja täytyy sanoa, että hinta-laatusuhde oli täyttä kultaa! Elämäni paras hampurilainen tuli siellä syötyä. Iso plussa vielä siitä, että henkilökunta oli todella ystävällistä ja jopa kyseli miltä ruoka maistui, jouduitteko odottamaan jne. Ainoa miinus tulee siitä, että jouduimme odottamaan ruokia yli puoli tuntia, mutta siellä oli kyllä paljon porukkaa.

 Mitä mieltä te olette ruuan ulkonäöstä? Siis oli kyllä aivan 

                                                                     uskomattoman hyvää!

 

Sen jälkeen päästiin huoneeseen ja monissa huoneissa olen ollut, mutta tämä oli paras huone missä olen ollut! Se oli mukavan tilava ja siellä oli ihana parvi missä minä nukuin! 

 

 Olen kyllä aika tyhmä sillä unohdin ottaa muita kuvia! Tuossa sentään muutama, mutta parvella oli siis sänky, lamppu ja pieni taso. WC:ssä oli vihreällä tekstuurilla varustetut seinät, käsienpesuallas ja lasitettu suihkukoppi. Tämä oli minusta todella tilava huone ja tuo parvi oli ihana! Ai niin, tässä oli myös parveke, jossa oli kaksi tuolia ja pöytä. Asuntola oli itsessään jo todella hienon näköinen!

Sen jälkeen avasin Action kameran ja jalan. Kamera pakkauksesta tuli kamera, kiinnikkeitä ja joitain tarra kiinnikkeitä.

 Kamera oli minusta mukavan kompakti ja siinä oli hyvä kuvanlaatu! Kameranjalka paketissa oli kameranjalka, jolla saatiin kamera kiinnitettyä jalkaan suojakotelon avulla. 

 (Kuvat otettu jälkeenpäin kotona)

Sen jälkeen lähdimme jo kylpylään ja jätin kameran lataamaan. Se oli hyvä asia, että kylpylä oli hotellin asiakkaille maksuton. Kylpylä oli todella todella hyvä! Siellä oli paljon altaita, jotka oli hyviä ja selvästi oli huomioitu kaiken ikäiset, että kaikille oli jotain. Vesiliukumäki oli myös aivan huippu! Ainoa miinus oikeastaan kylpylästä oli se, että liukumäki oli vähän hidas. Toki olen kevyt joten se on minulla erityisen hidas. Kylpylän jälkeen lähdimme vielä rannalle testaamaan kameraa ja muutenkin, koska hotellin vieressä on ranta, joka on matala ja siellä on kiva leikkipuisto lapsille. 

Ja nyt mua ärsyttää, koska otin ihan sika hienoja kuvia sieltä ja auringonlaskusta, mutta POISTIN ne vahingossa!! Siellä on siis tosi kiva leikkipuisto ja ihana ranta, jossa voi uida.

  Tässä on sentään pieni video auringonlaskusta ja rannasta. Ja hei, eka video minun blogissani! Kertokaa haluaisitteko lisää videoita blogiini! Sitten mentiin nukkumaan ja uusi päivä alkoi!

PÄIVÄ 2

Tämä päivä alkoi todella hyvällä aamupalalla, joka oli monipuolinen ja kuului hintaan. Aamupalalla oli todella paljon kaikkea ja ne oli ihanan tuoreita! 

 Aamupala oli oikeasti todella hyvää! Miinusta kyllä siitä, että mehuissa oli liikaa tiivistettä. Aamupalan jälkeen menimme pelaamaan minigolfia, joka onnistui hotellin pihalla. Se oli erittäin edullinen ja oli muuten kivaa!

 Rata oli todella hyvä ja kaikilla oli kivaa! Ainoastaan se ei ollut kivaa, että hävisin ja kunnolla. Mutta peli on peliä!

Sen jälkeen lähdimme vierailemaan kauppakeskus Kompissa, joka sijaitsee noin 5min päässä kylpylästä. 

 Sieltä pääsee siis ainakin helposti kauppaan! 

Sen jälkeen teimme sen juoma blogin ja lähdimme kylpylään! Tällä kertaa otin kameran mukaan kylpylään joten tässä yksi kuva sieltä. Otin varmaan 100 kuvaa, mutta kaikki oli heilahtaneita, mutta sain otettua itsestäni yhden kuvan veden alla.

 

Sen jälkeen lähdimme takaisin Komppiin, sillä kävimme syömässä Hesburgerissa.

 Sitten kävimme vielä rannassa, koska oikeasti se on niiin ihana paikka! Sen jälkeen menimme nukkumaan ja keskiviikkona lähdettiin! Aamu alkoi taas hyvällä aamiaisella. 

 Sitten kävimme vielä uimassa ja sen jälkeen lähdettiin! Yhteenvetona pitää sanoa, että Ikaalinen on aivan paras paikka ja etenkin lapsiperheet huomioonottava! 

Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas!