LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KOULUNKÄYNTI

 

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiputken toista osaa!

Blogiputken toinen osa jo ja tässä osassa vielä käsitellään arjen haasteita, mutta kaupan käynnin sijasta käsitellään haasteita koulussa! Tästä blogista taitaa tulla jo muutenkin niin pitkä niin eiköhän mennä suoraan ensimmäisen haasteen pariin! Tervetuloa mukaan!

Minä veikkaan ainakin, että kaikki minun lukijoistani käy koulua. Osa alakoulua ja osa yläkoulua niin kuin minä. Veikkaan, että jotkut tarvitsee apua ainakin jotenkin koulunkäynnissä, mutta oletko ikinä miettinyt minkälaisissa asioissa lyhytkasvuinen tässä tapauksessa 106,5cm (Juhuu olin kasvanut muuten vuodessa jopa 1,2cm!) tarvitsee apua? Jos jaksat lukea tämän blogin loppuun asti, ja kirjoittaa vielä tuonne alas niin olisin super kiitollinen, jos kirjoittaisit, että arvasitko nämä kaikki asiat ja herättääkö nämä jotain ajatuksia? 

EDIT: Hei, piti tulla vielä sanomaan, että vaikka ehkä tekstistä saa sen kuvan, että en ymmärrä jotain turvallisuus sääntöjä tai, että haluaisin toimia enemmän yksin niin tottahan se on, mutta arvostan oikeasti ihan hirveästi, että Suomessa annetaan minun käydä ihan normaali koulua ja vieläpä ihan normaali 8B luokassa. Ja se vielä, että rehtori, opettaja ja avustaja haluaa minun parastani ja, että koulunkäyntini olisi turvallista niin totta kai arvostan sitä ja olen kiitollinen vaikka ehkä joistain asioista en pidäkään. Ei muuta, nauttikaa!

Ulko ovet

Meidän koulu on tosi vanha eikä sitä ole remontoitu oikein kunnolla vuosikymmeniin joten meillä on vielä käytössä ulko-ovina tuollaiset paksut ja raskaat puu ovet enkä saa niitä itse auki. Tai ainakaan turvallisesti, viime joulukuussa yritin avata itse oven, sitten se ovi tuli suoraan päin ja mätkähdin kivilattialle josta seurasi aikamoinen aivotäräys niin en ole enää kauheasti yrittänyt. Nuo ovet ovat myös oikeasti todella paksut, että en niitä millään jaksa vetää. Tämän takia minua ollaan aina välitunnin päätteeksi ovilla vastassa. Siihen en valitettavasti voi itse vaikuttaa.

Portaat -> Hissi

Meidän koulu on siis kivikoulu, joka on pinta-alaltaan pieni, mutta korkea eli se tarkoittaa sitä, että meillä on monta kerrosta koulussa, 5. Se tarkoittaa paljon portaita, mutta minä en kulje niitä, koska en jaksaisi kulkea niitä, koska etäisyydet on niin suuria ja joutuisin tekemään sen niin monta kertaa päivän aikana. Toinen syy on se kuulemma, että kun siellä on ruuhkaa niin voi tapahtua vaara tilanteita. Periaatteessahan noiden portaiden porrasvälit ei ole kauhean suuria, mutta kuitenkin käytän hissiä, koska ruuhkassa voi syntyä niitä vaaratilanteita. Minä kuljen aina parin oppilaan kanssa tai yksin, koska jopa aikuisten mielestä siinä ei ole turvallisuus riskiä.

Matalampi pöytä ja tuoli

Ensinnäkin anteeksi todella epäselvästä ja huonosta kuvakulmasta otetusta kuvasta, tuli ihmispelko enkä uskaltanut kuvata kunnolla... Mulla on siis luokissa tällaiset matalammat pöydät ja tuolit, koska mun on helpompi kiivetä niille ja sitten, jos tipun niiltä niin ei ainakaan satu mitään. Silloin viime joulukuussa, kun sain sen aivotäräyksen niin menin kuitenkin luokkaan enkä sitten kertonut kenellekään ja houreissani kaaduin korkealta tuolilta ja lopun varmaan jo tajuattekin... Älkää muuten välittäkö mun hyvin sotkuisesta pöydästä, oli historian moniste meneillään.

Tupla kirjat

Tähän en saanut oikein mitään järkevää kuvaa tehtyä joten mennään nyt ilman kuvaa, mutta siis mulla on käytössä kirjoista kaksois kappaleet eli toinen kirja mulla on aina kotona ja toinen aina koulussa. Sen takia on niin, koska muuten mun reppu painais tonnin ja mulla ei vielä "ihan" niin isoa habaa ole, että jaksaisin sitä kantaa... Joku voi miettiä, että mites hoidan sitten työkirjan ja se menee niin, että teen läksyt kotona olevaan työkirjaan ja laitan niistä kuvan sille opettajalle. Vihkot totta kai kannan itse, jos en niitä jaksaisi kantaa niin sitten jo miettisin, että pitäisiköhän alkaa käymään salilla...

Tulostetut muistiinpanot

Kai minä muuten saan laittaa muistiinpanoista kuvia nettiin, noh jos ei musta kuulu huomenna niin oon poliisilaitoksella, kun jaan muistiinpanoja netissä :D Mutta näin kasiluokalla me kirjoitetaan todella paljon, ja lyhyempien sormien ja käden takia mun kirjoittaminen on hyvin hidasta ja pitkään kirjoittaessa mun käsi väsyy tosi paljon, jonka takia minut on merkitty Wilmassa johonkin sellaiseen kohtaan, että "ei tarvitse kirjoittaa muistiinpanoja" niin aina kun me kirjoitetaan jotain niin saan sen tulostettuna. Tämä on myös opettajille helpottava tekijä, koska minua sai aina odottaa ihan hirveän kauan, että saan kirjoitettua kaiken.

Kuulo

Tästä en ole ikinä täällä kertonut, mutta nyt onneksi kerron nimittäin, että mulla on etenkin vasemmassa korvassa kuulonalenema. (tästä lisää enemmän lauantain blogissa) Siitä johtuu, että koulussa pidän kuulolaitetta, koska muuten en kyllä kuulisi opetusta yhtään tarpeeksi hyvin. Mutta, jos on vaikka musiikin tai käsityön tunti, niin otan sen pois, koska siellä on niin paljon muuta melua ja se voisi vahingoittaa kuuloa hyvin paljon. Saan sen itse kyllä pois aina, mutta paikalleen laittamiseen tarvitsen apua. 

Välipala

Tästä edespäin voi tulla jo vähän väsynyttä tekstiä, koska en ehtinyt saada tätä valmiiksi päivällä niin teen tätä nyt yölläkin ja väsyttää niin maan perusteellisesti. Mutta siis, minä en voi syödä aamulla ikinä aamupalaa (tästäkin, että miksi niin lauantain blogissa) niin syön aina koulun ensimmäisen oppitunnin jälkeen välipalan, että jaksan ruokailuun asti, koska mulla verensokerit voi laskea todella nopeasti ja tästä lisää lauantaina:) Se ei onneksi minua haittaa, että joudun, koska pääsen aina silloin moikkaamaan meidän koulunuorisotyöntekijää, josta olen puhunutkin. Terkkuja sinne, jos tätä luet! 

Ruokailu

Ensinnäkin, isot anteeksi pyynnöt, minä tiedän, että tämä kuva on todella huono ja epäselvä, mutta en uskaltanut millään mennä ottamaan lähelle kuvaa. Meidän ruokailun tiskit on siis todella korkeita ja siksi en pysty ottamaan itse ruokaa vaan avustaja antaa sen ja sanotaanko, että tämä nolotti ja hävetti kauan, mutta nyt olen sen tajunnut, että en voi asialle oikein mitään niin turha siitä huonoa omaatuntoa  potea. Onkohan toi potea edes mikään sana...? Noh, jos ei ole niin nyt ainakin on. Me myös lähdetään ruokailuun noin 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ei tule ruuhkaa ja voidaan kaikessa rauhassa ottaa. Myöskin astianpalautuslinjasto on korkea enkä pysty niitä yksin palauttamaan.

Liikunta ja kotitalous

Tässä on ne kaksi oppiainetta, jossa tarvitsen eniten apua, koska kahdeksannella luokallahan ei enää käsityötä ole. Liikunnassa, noh on vaikea ruveta kaikkea erittelemään, mutta auttaa minua kaikissa liikuntalajeissa mitä en itse omatoimisesti pysty tekemään. Uinnissa en itseasiassa koulun kanssa edes käy, koska korvaan ne siellä erityisliikkujien uintikerhossa. Liikunnassa myös esim. hiihdossa auttaa minut ylös, koska kun kaadun niin en pääse itse ylös. Kotitaloudessa, mun on taas todella vaikea eritellä, mutta esim. essun laitossa, kaapista tavaroiden ottamisessa ja jos vaikka voimani ei riitä veitsellä pilkkomiseen. Kotitaloudessa mulla on on korkeiden tasojen takia käytössä sellainen porrasmainen koroke ja yritin ottaa siitä kuvaa maanantaina, mutta olin nössö enkä uskaltanut...

Äkillinen väsymys

Minä liikun tosi paljon päivän aikana koulussa ja väsyn siitä helposti, koska voimani ovat paljon pienemmät ja joudun ottamaan paljon enemmän askelia, jonka takia aina välillä toisiksi viimeisellä välkällä otankin pienen lepotauon, että jaksan viimeisen tunnin. Joskus käy myös niin, että en edes huomaa, että olen poikki ja se tuleekin ihan yhtäkkiä ja tästä haluan kertoa yhden tarinan. Tämä on ehkä vähän nolo, mutta edelleenkin haluan olla rehellinen ja kertoa missä oikeasti on minulla haasteita koulunkäynnissä. Mutta siis siihen tarinaan. Oli perjantai juuri ennen syyslomaa, olin ruokailussa, ruoka ei enää yhtäkkiä yhtään maistunut ja sitten tuli ihan jäätävä väsymys, mutta onneksi avustaja huomasi tämän ja menimme sitten hänen työtilaansa ja romahdin aivan täysin enkä edes jaksanut kiivetä nojatuolille ja sitten sijaisavustaja sanoi, "että nyt kyllä ei mennä enää takaisin tunnille vaan saat nukkua täällä ihan rauhassa" ja minä vastasin, että "ei kun lepään tässä vaan noin viisi minuuttia ja olen taas täysissä voimissani" ja sen jälkeen nukahdin aivan saman tien ja nukuinkin sitten koko loppu tunnin. 

Noin, siinä oli ainakin minusta isoimmat asiat eriteltynä ja haluan vielä tässä kertoa, että minullahan on siis käsityöhön, liikuntaan ja hieno motoriikkaan tehostettu tuki käytössä eli oma oppimissuunnitelma. Kiitos erittäin paljon, että luit ja olisi niin mahtava kuulla, että arvasitko/tiesitkö nämä kaikki asiat ja mitä muuta ajatuksia nämä sinussa herättää? Nähdään taas huomenna klo 15 ja siihen asti mooiikka mooi!!

 

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KAUPASSA KÄYNTI

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan taas uutta blogia!

Se olisi taas viikko suhteellisen alussa ja vuoden pimeintä aikaa mennään, mutta kohta onneksi alkaa taas helpottamaan. Ei se joululomakaan enää kaukana ole ja silloin saa ainakin nukkua jota minä odotan, koska tuntuu, että tällä hetkellä väsyttää vaikka menisi kuinka aikaisin tahansa nukkumaan. Kertokaa muuten ihmeessä kommentteihin, että miten teillä menee? Olisi kiva kuulla:) Kivaa viikon alkua ja jatkoa kaikille!

------Mainoskatkos------

Ensinnäkin kiitos taas ihan jokaiselle uudelle lukijoille! Teitä on tullut ihan hirmuinen määrä ja 150 lukijan spessu viikko alkaa olla jo todella lähellä, joten jos sinä et ole vielä liittynyt lukijaksi olisin super kiitollinen, jos tekisit sen nyt. Se ei maksa eikä vie sulta mitään, mutta auttaa minua ihan sikana ja myös sitten kuin 150 lukijaa on täynnä tulee oikeasti kolme todella hyvää tai ainakin mun mielestä kivaa spessua! Lukijaksi voi liittyä tuolta vasenyläkulmasta painamalla kolmea viivaa ja sitten sitä sinistä lue nappia. Kiitos, jos liityit! Oikeasti merkitsee minulle hyvin paljon!

Mutta eiköhän voitaisi mennä jo aiheeseen eli siis tervetuloa katsomaan näillä näkymin vuoden viimeistä blogiputkea! Tänään starttaa ja tästä eteenpäin lauantaihin asti klo 15 joka päivä uus blogi! Tällä kertaa blogiputki on erilainen, koska nyt jätetään top 5 listat metsään mistä ne hainkin, joo sieltä mä niitä ideoita aina haen, älkää kyseenalaistako... Tarkoitin siis, että nyt blogit käsittelevät lyhytkasvuisuuttani eri osa alueiden taholta joten pitemmittä lopinöittä, höpinöittä ja niin edes päin, kyllä te jo nämä mun litaniat tiedätte joten tervetuloa blogiputken pariin ja nyt aiheena:

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KAUPASSA KÄYNTI

Ensimmäiseksi tänään ja huomenna me keskitytään täällä kahteen paikkaan mun arjessa missä mulla on haasteita lyhytkasvuisuuden takia, tänään on vuorossa kauppa ja huomenna koulu. Hei!! Olen oppinut sanomaan nyt aina ajan ja päivät teidän mukaanne enkä minun mukaan milloin tätä kirjoitan.😅 Luulen, että jokainen joka mun blogeja lukee on joskus elämänsä aikana käynyt kaupassa, mutta onko teillä ollut siellä haasteita? Voi olla, mutta luulen, että ei ehkä samanlaisia kuin minulla joten lähdetäänpäs erittelemään, että kun menen kauppaan niin mitä haasteita kohtaan, koska olen lyhyt? Nauttikaa ja kiitos, että olet liittynyt seuraan!:)

Ulko-ovien liiketunnistimet

Minä haluan heti kiittää mun naapuria, joka tuli ystävällisesti kuvaamaan näitä, mutta jotenkin hänestä arvaan, että hän haluaa pysyä ehkä "hiljaisena hiihtäjänä" niin ei hänestä sen enempää, mutta ensimmäinen haaste on ennen kuin olen kaupassa sisällä, koska ne ovien liiketunnistimet. Siis ei hyvää päivää, voin sanoa, että niiden kanssa olen tapellut ja minä muistan yhden kerran kun olin myöhässä (no ei kyllä ole yhtään yllättävää, kun ottaa huomioon kuka on kyseessä, terkut täältä loppu-

viimeistelystä) jo muutenkin, mutta oli pakko käydä kaupassa niin sitten ei tietenkään ne ovet tunnistanut minua ja eikä tietenkään siihen tullut ketään. No, sitten jo kun aikani yritin siinä hyppiä ja pomppia niin olin niin vihainen, että rupesin jo raivoamaan ovelle, että "voitko sä nyt avautua!?? Ei tässä koko päivää aikaa ole!?" Mutta siis liiketunnistimet ovissa ei tunnista minua juuri koskaan, tuossa vähän ylempänä vielä video, joka kiteyttää itse asiassa koko kappaleen...

Pullon palautus

(tämä kuva kuvattu eri reissulla)

Okei, mä tiedän, että en saisi harhautua aiheesta, mutta nyt on kyllä pakko kommentoida pari asiaa tähän kuvaan. Ensinnäkin, mulla on vain yksi heijastin, joka on hyvin huono asia, mutta nyt olen onneksi korjannut asian ja mulla on neljä heijastinta, koska niitä kannattaa käyttää. Ihan oikeasti sitten, ja varokin juuri sinä, joka luet tätä ja ajattelet, että heijastimet on nössöille, se on täyttä valhetta. Nyt pidät kahden minuutin tauon blogin lukemisesta ja meet heti tarkistamaan, että onhan sinulla heijastimia joten palataan sitten. No niin, oletteko jo palanneet? Joo, okei nyt lähtee niin lapasesta, että eiköhän mennä asiaan. :D Sori, tästä välikohtauksesta.... Musta pullojen palauttaminen on aivan super mahtavaa, koska se on ekologista, mutta sinä saat siitä itse rahaa. Sen takia minua ärsyttääkin, että en pysty palauttamaan pulloja yksin, koska se olisi niin kivaa. Eli lyhyesti sanottuna se pullonpalautus automaatti on niin korkealla, että en yletä sinne. Anteeksi, että tein näinkin lyhyestä asiasta näin pitkän kappaleen, mutta hei mun blogi ei olisi enää mun, jos siellä ei olisi turhia jaaritteluja vai mitä?

En yletä useimpiin tavaroihin

Mun naapuri sano tätä kuvaa ottaessa, että "nyt kaikki luulee, että sä yrität ottaa pillimehuja". Joten pitää kertoa, että tämä kuva on siis lavastettu. Minä veikkaan, että kaikki arvasivat, että lyhyille on tietysti kaupassa hankalaa se, kun tuotteet ovat niin korkealla. Siis se on niin ärsyttävää, kun yletät vaan parille matalimmaiselle hyllylle ja muuten joudut aina kysymään apua, mutta täytyy sanoa, että siihen tottuu enkä minä enää edes pidä niin hirveänä. Kylmähyllyillä olen nykyään jo pärjännyt itse, koska yritän kiivetä niitä hyllyjä pitkin korkeammalle En sitten tiedä, että kuinka laillista se on...

Pankkikortilla maksaminen

Anteeksi, ihmispelko iski enkä millään uskaltanut mennä ottamaan kuvaa normaalille kassalle, mutta pointti kai se näkyy tässäkin kuvassa. Tuolloin oli siis perjantai ja kävin ostamassa mun aivan lempi suklaata ja juomaksi...Ööh, unohdetaanpa tuo juoma, älkää katsoko siihen. Mutta siis kortilla maksaminen, jos joutuu laittamaan sen koodin, koska en itse pysty laittamaan sitä korttia siihen luukkuun. Eikö se ole muuten luukku? Tai siis, joku sinne päin. Tai tuossa pikakassassakin, onko se muuten yhdyssana? Ei, eiku onhan ei se kyllä ole, no mä laitoin sen kuitenkin yhteen. Niin piti siis sanoa, että tuossa pikakassassakin joudun kiipeämään tuohon ylös, että yletyn, mutta taas asioita joita hetken häpeää ja sitten jo unohtuukin. Meidän uimahallissa tosin on, että en edes yletä lähimaksulla maksaa, mutta sitten joku aina auttaa. Orivedellä kyllä asuu ihanan auttavaista porukkaa, kannattaa tulla tänne....Ei oikeasti...

Kaupan vessan lukko

(eri reissulla kuvattu)

Siis mä voin sanoa, että tämä on ollut ehdottomasti hirvein asia kun olet lyhytkasvuinen ja menet kauppaan. Varsinkin pari vuotta sitten kun olin kuudennella luokalla ja lyhyempi (silloin 102cm ja nyt 104cm, että on joo iso ero.) niin kaupoissa ne vessojen lukot pitää laittaa niin ylös, että en mie ylettäny siihen vaikka kuinka hypin. Muistan kun kerran menin roskiksen päälle, että sain lukon kiinni ja yhdellä toisella kerralla en vain saanut ovea lukkoon ja voin sanoa, että oli hirveä ja traumaattinen kokemus, kun et saa ovea lukkoon...

Huh, huh. Siinä oli kaikki asiat ja kerro ihmeessä, jos jaksat ja haluat niin kommenteissa, että arvasitko nämä vai tuliko jotain uutta tietoa? Olisi kiva jos kertoisit myös palautetta kommenteissa, ja että tykkäätkö mun turhista jaaritteluista... Me nähdään taas huomenna klo 15 joten moikka moi! Ai niin! Unohdin kiittää lukemisesta joten kiitos kun luit!