Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti - "Kipeitä ja vaikeita muistoja."

 

Huom! Blogissa kerron vain omia kokemuksiani. Tämä ei päde ehkä kehenkään muuhun lyhytkasvuiseen, ikinä ei saa yleistää.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

J o h d a n t o a

Koulu-uinti. Tai oikeastaan, laajennetaan ensin. Uinti. Jokaisella on siitä varmasti oma mielipiteensä. Jotkut rakastavat sitä ja on heidän kesän kohokohtansa, toisilla ei ole siihen vahvaa kantaa tai mielipidettä, kun taas jotkut vihaavat sitä ylitse kaiken. Minä en vihaa sitä, päinvastoin. Kesäisin käymme metsäreittiä pitkin monesti uimassa Teerijärvellä, se on minusta todella kivaa. Vaikkakin rantaa kauemmaksi en voi mennä.

Rannalle saapuu joku tuttu. Sitten rupean vihaamaan uimista ja heti, häpeä myös valtaa kehoni ja mieleni. Tämän takia koulu-uinnista minulla ja joillain muillakin on hyvin kipeitä ja arkoja muistoja. Nyt jaan oman kokemukseni ja tarinani. Jotta, tietäisit. Jotta voisin ehkä antaa vertaistukea niille, joille koulu-uinti on myös vaikeaa ja arka paikka. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kertoa, jotta tiedät miten olen uinut koulussa ja miten se on minuun vaikuttanut.

Sääliä tai draamaa en halua piirun vertaa, ei! Pitää muuten tähän heti alkuun muistuttaa, koulu-uinti on todella tärkeä osa liikunnantunteja. Koulu-uinnit eivät vain ole tehty kaikille, kuten minulle. Tervetuloa mukaan selvittämään syitä tähän ja kuuntelemaan omia muistojani koulu-uinneista!

Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti

Aloitetaan alusta. Ihan alusta, eskarista. Silloin olimme kaikki pieniä, taidottomia ja iloisia. Niin minäkin olin. Menimme kaikki naisten puolelle (opettaja oli nainen), joten en eronnut mitenkään muista. Toisin kuin myöhemmin. Jopa altaissakaan en eronnut. Kaikki menimme lastenaltaaseen. Nyt tulee ensimmäinen eroavaisuus muihin ja muisto.

Tosin, tämä ei ole mikään surullinen muisto. Minusta uiminen silloin oli todella kivaa, vaikka jouduin kahlaamaan vain rappusissa. Siis niissä, joista laskeudutaan alas. Mukana oli myös ohjaaja, joka oli kokoajan ihan vieressäni. Muut lapset tekivät jotain muuta altaassa. Eskarin uinnissa ei ollut muuta poikkeavaa ja muistan nauttineeni uinnista.

1-2.lk koulu-uinnit. 

"Muut menivät poikien puolelle."

Eskari done, jippii. Ei se ehkä ihan noin lyhyt todellisuudessa ole, kaksi kappaletta. Mutta hei, Samuelin blogissa eskari kestää tuon verran. Tai oikeastaan, eskarin koulu-uinnit. Mitä ihmettä Samuel oikein höpötät? Keskitytään asiaan! Mihinkäs me muuten jäätinkään..? Ensimmäisen luokan uinneissa tapahtui jotain, mikä satuttaa ja aiheuttaa traumoja vielä tänäkin päivänä.

Minulla oli naisohjaaja ja -opettaja. Nyt kuitenkin pojat menivät omaan pukuhuoneeseensa ja tytöt omaansa. Ohjaaja kuitenkin tiesi, että tarvitsen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa paljon apua. Niin minäkin tiesin. Jouduin menemään ohjaajan kanssa tyttöjen puolelle. Muistan kuinka alistavalta ja nololta se tuntui. 

Toisaalta, en olisi pärjännyt yksin pukuhuoneessa. Oliko se oikeasti niin noloa? Ehkä ei, sillä kyse oli vain avuntarpeestani. En voinut sille mitään. Silti se tuntui pahalta ja tuntuu vieläkin. Sattuu pelkkä ajatteleminenkin. Kaikki kuitenkin uivat vielä lastenaltaassa ja minäkin sain mennä alimmalle portaalle uimaan ja liukumaan. Itse uinti oli todella kivaa, vaikka avustaja olikin ihan vieressäni.

3-4.lk koulu-uinnit. 

"Olin kuin eskarilainen ja muut olivat aikuistenaltaassa."

Kolmannella luokkaamme ja minulle tuli uusi avustaja. Hän oli todella kiva ja tulimme juttuun hyvin. Itseasiassa olemme vielä tänäkin päivänä hyviä ystäviä. Sitten tuli, sitten tuli ja vielä kerran tuli koulu-uinnit. Huomasin heti iloisen asian, pääsin menemään poikien puolelle. Opettaja oli nimittäin nyt mies, vaikka ohjaaja edelleen nainen.

Tarvitsin pukuhuoneessa edelleenkin apua, joka tuntui pahalta. Muut näkivät ja siitä tuli vain niin lapsellinen olo. Muuten kolmannen luokan uinnit menivät oikeastaan aika hyvin. Tosi hyvin! Mutta entäs neljännellä. Sitä voisin kuvata sanalla taitekohta. Nimittäin se oli hirveää. Kaikki muut olivat jo siirtyneet aikuisten altaaseen, mutta minä jouduin olemaan lastenaltaassa.

Kellukkeet päällä ja avustaja ihan vieressä. Kaikki näkivät sen ja muistan sen häpeän ja nolouden määrän. Toisaalta, tämä oli vain omassa päässäni. Kukaan ei ikinä pilkannut minua, naureskellut tai haukkunut. Häpesin sitä aina itse, mutta todellisuudessa kukaan muu ei tehnyt niin. Ja niin se oikeastaan olikin.

Minussa ei ollut mitään hävettävää tai noloa. Tarvitsin vain paljon apua, mutta se oli normaalia kaikille. Kaikki olivat tottuneet siihen. Tämän haluaisin myös sinulle sanoa ja, että muistat: jokainen ui juuri omalla tavallaan ja taidoillaan. Riität juuri sellaisilla uimataidoilla kuin olet.

Tärkeintä on, että sinäkin hyväksyt ettet ole niin hyvä uimaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jokainen ui juuri sillä tavalla, taidoilla ja nopeudella kuin ui!

5-6.lk uinnit.

"Miksi en voisi vain oppia?"

Alakoulusta 2/3 osaa jo takana, mutta edessä on vielä pahimmat vuodet. Vitosella minulle tuli muutenkin hirveä ahdistus lyhyydestä, avuntarpeesta ja avun pyytämisestä niin kuin olen moneen otteeseen täällä puhunut. Koulu-uinti ei ollut enää yhtään kivaa. Muistan yhden torstain vitosella, kun oli koulu-uintia niin ennen sitä menin opettajani luokse ja aloin itkeä.

Jotenkin se oli minulle niin arka asia. Koulun toisiksi isoimpana uin kellukkeilla pikkualtaassa, kun muut tekivät jo kaikenlaisia temppuja, uivat selkää ja niin edes päin. Se erilaisuuden määrä ja ikään kuin alistuksen tunne. Oli sietämätön. Aloin itsekseni vain pohtia, että miksi.

Miksi en voisi vain oppia? Kutosella oikeastaan sama homma, mutta vielä pahempana. Kuudennen luokan alussa meillä oli leirikoulu Piispalassa. Oli ihan super reissu. Menimme myös kylpylään luokkana. Tarvitsin pukuhuoneilla ja suihkussa hirveästi apua, onneksi oli miesopettaja. Silti se tuntui todella pahalta. Pahin oli kuitenkin se, että sain olla vain opettajan kanssa, ihan vieressä. 

Jos opettajan jalat ei ylttänyt pohjaan, emme menneet siihen. Josta saan toki olla kiitollinen! He vain välittivät turvallisuudestani. Silti. Se tuntui vaan niin pahalta.

Yläkoulun uinnit

Oli aika siirtyä yläkouluun. Muistan kuinka paljon pelkäsin ja stressasin koulu-uinteja. Pelkäsin ja mietin vain, että miten ne tulisi menemään. Kunnes sain kuulla, että alakoulun erityisluokan ohjaaja pitää erityisliikkujien uintikerhoa. Eli jokainen uimari on samalla tasolla kanssani, on jotain haasteita. Ilmoittauduin sinne ja ne kerhot olivat oikeasti todella tärkeitä minulle.

Sain uida siellä omana itsenäni, omilla taidoillani ja olla jopa ylpeä niistä. En ollut enää erilainen. Mutta vaikka kuinka yritin ja opettelin. En ikinä oppinut uimaan. Enkä osaa vieläkään, mutta nyt olen hyväksynyt sen asian. Sille ei voi mitään. 

Voimani verrattuna pääni painoon ei vain riitä. Nyt tulee kuitenkin blogin iloisin uutinen: minun ei ole tarvinnut käydä yläkoulussa uimassa, sillä sain suorittaa uinnit kerhossa. Minulle ei ole enää siis tullut kipeitä muistoja yläkoulun puolelta.

Mitä haluan tällä antaa?

Siinä olisi käsiteltynä elämäni koulu-uinnit. Miksi sitten kerroin tämän? Ensinnäkin, että saat rehellisesti ja avoimesti kuulla, että miten lyhytkasvuinen ui koulu-uinneissa ja, että tiedät kuinka hankalaa uiminen lyhytkasvuiselle todellisuudessa on. Nyt ei tarvitse tehdä spekulaatioita, kun tiedät. Haluan myös antaa vertaistukea. Sinulle, jolle koulu-uinti on todella vaikea paikka.

Et ole yksin. Toivon, että muistaisit yhden asian. Uintitaitosi ei kerro minkälainen olet ihmisenä. Riität ja olet paras versio juuri tuollaisena. Juuri noilla uimataidoilla, ei sinun tarvitse olla parempi. Iloitaan kuitenkin niiden puolesta, jotka osaavat uida ja hyvin. Se on todella hieno taito, saat olla ylpeä ja iloinen itsestäsi!

Pitää myös muistaa, että koulu-uinti on tärkeä osa liikunnanopetusta. Sillä halutaan sinun parastasi. Ei sen tarkoituksena ole nolata tai satuttaa. Loppu. <3

L o p p u s a n a t!

Huh huh! Ihanaa, että nyt tämä blogi on tehty. Tai tarkemmin sanottuna, tämän blogikokonaisuuden ensimmäinen osa on tehty. Seuraava osa tulee perjantaina klo 15. Siinä käsitellään koko koululiikuntaa ja lyhytkasvuisuutta. Kiitos paljon, kun jaksoit lukea tämän tärkeän aiheen. Nyt tiedät, minkälaista on lyhytkasvuisen koulu-uinti. Moikkkaa moioiii ja nähdään taas!!

LÄHDEN KOULUN KANSSA PORTUGALIIN!

(Blogin piti tulla eilen, joten siksi alkutekstit ovat kohdennettu perjantaille.)

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Per, peri, perjaantai! Vihdoinkin alkaa viikonloppu. Sanotaanko, että tämä on ollut työntäyteinen, raskas ja kiireinen viikko. Koulu, kerhonohjaus, teatteri ja nämä some hommat ovat vieneet kertakaikkisesti jokaisen sekunninkin, mutta nyt onneksi saa palautua. Miten teidän viikko meni? Muistitteko te pitää taukoa kaikesta ja pitää pieniä rentoutumishetkiä. Pidetään kuitenkin nämä alkutekstit nyt lyhyinä ja mennään suoraan asiaan eli tänään jutellaan:

LÄHDEN KOULUN KANSSA PORTUGALIIN!

Tässä pikakoonti reissu kuulumisista, joista olemme jo monta kertaa puhuneet, joten ihan nopea kertaus. Erasmus+ kansainvälisyyshanke. On ollut jo monta vuotta lähellä sydäntäni. Muistan kuinka tuo hanke alkoi jo kuudennella luokallani ja lähdin heti mukaan toimintaan. 2020 toukokuussa oli Kreikan matka, haluaville hankelaisille. Minä olisin halunnut, mutta ajatus siitä kuinka paljon vaivaa tuottaisin muille, oli ylitsepääsemätön joten jätin hakematta. Silloinen kieltenopettajani kuitenkin vakuutteli minulle, että minusta ei olisi vaivaa sekä minut oltaisi ilolla ottamassa mukaan.

Niin päätin kuitenkin hakea ja pääsinkin! Mites Kreikan reissulle kävi? Me varmaan kaikki muistamme, että korona tuli ja jäi, kaikki matkat tietysti peruttiin ja etäkouluunkin jouduttiin. Kelataan sitten yläkouluun. Olin 7.- ja 8.luokalla aktiivisesti hankkeessa HyvinvointiAgenttina. Viime keväällä maailma alkoi aukenemaan ja kunnolla, jonka takia toukokuussa oli mahdollisuus lähteä Kroatiaan.

Pitkien keskustelujen jälkeen, olin lähdössä mukaan. Minulla oli kyllä sellaisia ajatuksia, että minustahan on ihan hirveästi vaivaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä reissulla. Olin lähdössä oikeasti sinne Kroatiaan, mutta jotenkin se tuli vain niin nopeasti, yhtäkkiä ja yllätyksellisesti, että en edes ehtinyt prosessoimaan koko asiaa. Tämän takia huhtikuussa jättäydyin pois reissusta. Entä nyt?

Olen lähdössä 26.10 Portugaliin! Kyllä, kuulit oikein. Tällä kertaa minulle ei edes tullut negatiivisia ajatuksia, koska tajusin jo heti, että ne ei pitäisi paikkaansa ja opettajat todella ottavat minut mielissään mukaan joten olen itsekin lähdössä ilolla ja innolla matkaan! Olemme tosiaan lokakuun viimeisen viikon Portugalissa hankereissulla, pienessä kylässä.

Mukaani ei lähde virallista avustajaa (joka on tosi hyvä juttu), mutta kieltenopettajani lähtee mukaan, niin hän on vastuussa minusta joten auttaa missä tarvitsee, mutta olen jo antanut selvän kannan, että haluan tehdä mahdollisimman paljon itse. Toki, olen erittäin kiitollinen, että hän suostuu auttamaan minua. 

Helpottaaksemme hänen työtään teimme avustajani kanssa hänelle listaa asioista, jossa tarvitsen apua. Ne löytyy tuosta kuvasta, kukaan ei varmaan halua, että rupean luettelemaan ne uudestaan. Toisaalta, näkeeköhän kaikki tuosta. Jos joku ei näe, niin kerron yksityisesti mitä viestissä lukee. Innolla kyllä odotan reissua, mutta tavallaan pelkään sitä, kuinkahan paljon tulen tarvitsemaan siellä apua. 

Itseasiassa, en ole ikinä kertonut täällä, mutta pelkään lentämistä. Se on hassua, koska lentokoneessa matkustaminen on jopa kymmenen kertaa turvallisempaa kuin autolla, mutta silti pidän lentämistä jotenkin todella pelottavana ajatuksena. Ehkä se, että olemme ilmassa emmekä minkään päällä, pelottaa. Toisaalta, nousun jälkeen pystyn varmasti jo rauhoittumaan. 

Reissun suunnittelu on vasta alussa, joten minulla ei ole vielä sen enempää mitään tietoa, mutta heti kun selviää lisää, kerron täällä heti. Ja, jos on mitä tahansa kysyttävää niin kysy ihmeessä. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas, mooikka moiii!

EKA KOULUPÄIVÄ// My Day

 Keskiviikko 10.8 klo 7.03

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Hyyvää ja oikein jännittynyttä huomenta! Tänään se sitten alkaa, nimittäin koulu ja peruskoulun viimeinen luokka. Herran jestas sentään, kun tuntuu oudolta sanoa se. Jutellaan kuitenkin ysiluokasta enemmän vasta seuraavassa blogissa, mutta nyt vaatteet päälle ja sen semmoista! Täytyy muuten vielä sanoa, että nukuin todella huonosti. Hyvä, jos sain edes kuuttakaan tuntia unta. Minua jännittää jotenkin ihan hirveästi. Jopa enemmän mitä silloin, kun menin kasille.

Olen siis todella innoissani ja iloinen, että pääsee taas kouluun, mutta jostain syystä minua jännittää ihan hirveästi. Se voi ehkä johtua siitä, koska tulee taas uudet seiskaluokat ja pelkään, että mitenköhän he suhtautuvat minuun. Tai siis, että osoittelevatko, nauravatko yms. Noh, nämä on näitä, mutta eiköhän pakata kimpsut ja kampsut ja lähdetä kouluun! Täästä se lähtee!

Klo 13.17

Tuotaa... Koulupäivä tuli, mutta se myös meni. Ja kovaa. En pystynyt kirjoittamaan missään välissä tunnelmiani, mutta kerrataan tässä koko päivä kaikessa rauhassa. Päivä alkoi niin kuin ennenkin eli avustajani oli minua pihassa vastassa, koska meidän koulussa on edelleenkin ne raskaat puuovet. 

Ensimmäinen tunti oli pelkästään luokanohjaajan tunti, jossa oli kaksi isoa uutista. Ensinnäkin, meidän luokalle tuli jopa kolme uutta oppilasta. Se on jo paljon! Aloin heti jännittämään ja pelkäämään, että mitenköhän he suhtautuvat minuun, mutta eivät ainakaan vielä mitenkään. Tosin, en minäkään uskaltanut puhua heille. 

Meidän koululla on uusi kännykkäkäyäntö!

Vihdoista ja viimein meidänkin koulu on ottanut tiukan kännykkäkäytännön käyttöön. Laitamme heti luokkaan tullessa puhelimen laatikkoon ja saamme sen tunnin jälkeen. Yksinkertaista, mutta loistava uudistus. Viime vuonna minua suorastaan ärsytti nähdä kuinka opettajat olisivat halunneet tehdä työnsä kunnolla, mutta eivät pystyneet, koska monet olivat vain puhelimella.

Puhelin haittaa kaikkien keskittymistä ja haittaa opiskelua. Sanokaa minun sanoneen, mutta kaikki tulevat vielä arvostamaan uutta käytäntöä. Se on kaikkien parhaaksi. Opettajan työ helpottuu, mutta ennen kaikkea meidän oppiminen parantuu, kun kukaan ei räplää puhelinta. Kävin myös hakemassa lokerikon avaimen, lähdimme avustajan kanssa vähän aikaisemmin kuin muut, että pystymme katsomaan mikä olisi paras vaihtoehto. Tarkoittaen korkeus, millaisessa paikassa se on ja syntyykö siinä ruuhkatilanteita.  

Mitä tapahtui loppupäivänä?

Luokanohjaaja tuntien jälkeen oli ruoka, hei muuten! Tein silloin keväällä tarkan koulupäivä my dayn, jossa kerroin kaikista avuntarpeistani, joita tarvitsin sinä päivänä, mutta haluaisitteko uuden sellaisen? Kertokaa ihmeessä, että mitä mieltä olette. Ruokailun jälkeen muut lähtivät kirkkoon, mutta minä en kuulu siihen joten menimme sellaiseen nuortentilaan muiden ET-oppilaiden kanssa.

Vanha oponi oli valvomassa meitä ja hän tuli puhumaan kanssani. Aluksi minua jännitti, mutta keskustelu oli todella antoisa. Juttelimme ysiluokasta ja etenkin jatko-opiskelu mahdollisuuksista ja kaikkea mitä pitää ottaa huomioon. Eli lyhytkasvuisuudesta lähinnä, mutta todella kiva ja hyödyllinen jutustelu.

Klo 17.28

Heippaa! Nyt olisi menty pari tuntia päivässä eteenpäin, koska ei ole ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaa. Vastasin viesteihin Discordin puolella, tein vähän eteenpäin ensi viikon blogeja ja kuvasin ensimmäinen koulupäivä Instagram storyt. Kuvasin ne itseasiassa ulkona, koska minusta se vain piristää kummasti niitä. Tuo kolmijalka on kyllä ihan huippu keksintö tähän. 

Ai niin! Söin myös lihakastiketta ja perunoita, mutta vasta kun lautanen oli tyhjä, muistin, että ai niin! Blogiin olisi pitänyt ottaa kuvaa. Nyt minä ajattelin, että voitaisiin lähteä yhdessä käymään Oriveden K-supermarketissa, koska haluan testata tässä blogissa yhtä juomaa. Pitemmittä puheitta, eiköhän lähdetä! 

 

Klo 18.00

Tervetuloa Oriveden K-supermarkettiin! En käy yleensä täällä hintojen takia, mutta täällä on yksi todella erikoinen juoma, jota haluan testata tässä blogissa. Yritin ottaa heidän kyltistä kuvaa, mutta se oli, sanotaanko, että iihan vähän korkealla. Kävellään porteista sisään nääin, itseasiassa minun on pakko kertoa tähän väliin yksi tarina. 

Ainahan kun kauppaan tullaan sisälle on nämä liiketunnistimilla toimivat portit. Yksi kesä sitten olin jostain syystä todella myöhään liikkeellä ja kävin S-marketissa vain viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Juoksin sen takia äkkiä vaan sisään ja kohti portteja, mutta liiketunnistimet eivät tietenkään tunnistaneet minua ja juoksin suoraa niitä päin. Sanotaanko, että se oli mielenkiintoinen kokemus...

Nyt löysin kuitenkin etsimäni ja katsokaa! Se ei ole edes liian korkealla minulle vaan juuri sopivalla tasolla. Mitä juomaa sitten etsin? Se selviää juuri nyt! Palataan asiaan siis ihan hetken kuluttua kotona.

Seuraavana vuorossa: Samuelin testituokio!

Olen jo pitkään halunnut testata näitä Chupa Chups juomia, mutta hinnan takia on jäänyt vain hyllyyn, sillä yksi tölkki maksaa herran jestas 1,85e! Tänään kuitenkin pystyi tuhlaamaan, koska onhan kyseessä blogi. Tosin, miten se vaikuttaa mihinkään. No ei mitenkään, mutta käytän sitä silti, mutta eiköhän mennä itse testauksen pariin!

Juomana toimii siis Chupa Chupsin rasberry cream eli mansikka (Jep, nyt se on todistettu. Et pääse edes kolmannen luokan englantia läpi...) ja vanilja. Ulkonäkö on ainakin todella räväkkä, mutta silti jopa yllättävän tyylikäs. Ainoa mitä pelkään, on se, jos tämä on ihan äklömakea, koska onko mitään hirveämpää kuin sellaiset. Nyt kuitenkin testiin!

Eikun hetkinen! Tämähän on vadelma - vanilja, eikä mikään mansikka. Mansikkahan on strawberry. Ihmettelinkin ensin, kun maistui ihan vadelmalle. Mutta mennäänpä itse makuun: makeinta ja esanssisinta juomaa mitä olen ikinä maistanut, -0,5/5.

Eiköhän kuitenkin lopetella tämä My Day. Tästä tuli kyllä todella huono, mutta ainakin juteltiin moneen otteeseen lyhytkasvuisuudesta, joka oli hyvä juttu. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Ai niin! Tämä tulee perjantaina joten hyvää viikonloppua kaikille! 

 

 

MITÄ MEIDÄN KOULUN HANKKEELLE KUULUU?

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tulipas tuosta otsikosta pitkä, sitä pitää ehkä muuttaa. Voisi olla vain meidän koulun eikä mainita sitä kansainvälisyys sanaa, mutta mietitään sitä myöhemmin. Hei!! Se olisi keskiviikko, aurinkoista, kevättä ilmassa ja jäätä ja sen mukana liukkautta josta en ihan pidä. Ties kuinka monta kertaa olen jo kaatunut tuolla. Sellainen keskiviikko tällä kertaa. Tai, luultavasti on. Keskiviikko on nykyään mun ihan lempi päivä, kun kerhonohjaus ja teatteri! Itseasiassa tällä hetkellä, kun tämä tulee ulos niin olen taas kerhoa ohjaamassa. Jee!! Mikä on sun lempi viikonpäivä? Itseasiassa en ole vieläkään puhunut kerhonohjauksesta täällä, mutta teen sen lauantaina tulevassa My Day blogissa, koska muuten venähtäisi taas alkutekstit. Muuta minulla ei ole joten voidaan siirtyä jo itse blogin pariin!

Aiheena siis: Mitä meidän koulun hankkeelle kuuluu?

Katsoin, että viimeksi kun kunnolla olen puhunut koulumme HyvinvointiAgentti hankkeesta niin se oli lokakuun 15. ja silloinkin esittelin sen. Sen jälkeen en ole ollenkaan kertonut kuulumisiamme vaikka tässä on tapahtunut ihan hurjasti kaikkea. Tässä ei voi muuta sanoa kuin tyhmä minä ja onneksi sen sanoin. Joten tänään kerron mitä lokakuun jälkeen olemme tehneet hankkeessamme ja mitä suunnitelmia meillä on keväälle. Ja hei! Muista, että jos et halua sinun ei ole pakko lukea mitään blogia ikinä minulta! Nyt kuitenkin aloitetaan joten tervetuloa mukaan!

Aloitetaan marraskuusta. Marraskuussa ei tapahtunut oikeastaan mitään muuta kuin se, että Ympäristötiimimme alkoi toimimaan ja esim. lisäsi kierrätysastioita luokkiin ja käytäville. Puhuin varmaan jo siinä viime blogissa pullonpalautusastiastamme "pullosulosta", että meillä on sellainen. No on se vieläkin, mutta valitettavasti ei sinne pulloja tule. Pullot ja tölkit löytyvät aina jostain lattialta rytättyinä. Miksi? Se on ympäristölle erittäin haitallista, mutta myös jos sen palauttaa siitä saa rahaa..? Noh, ehkä sitä aletaan vielä joku päivä käyttämään. Toinen asia mihin kiinnitin marraskuussa huomiota on se paljonko oikein ihmiset käyttävät muovia. Muovi on helppoa, miltei tuhoutumatonta ja halpaa, mutta siinä se ongelma onkin. Se kun ei häviä täältä tuhansissakaan vuosissa minnekään. Toisaalta ilman muoviakaan emme voisi elää. Tuolissa missä istun on muovia, pöydässä on muovia, tässä tietokoneessa on muovia ja minun vaatteissani on muovia. On ongelmia, mutta minulla ei niihin vastauksia. Ehkä joku päivä tähänkin pulmaan keksitään ratkaisu.

Marraskuussa oli myös liikunnallisia välkkä kisoja sekä tunnille tulivat tauot, mitkä lisäsivät kyllä koululaisten hyvinvointia ja liikettä välitunneilla.

Joulukuu. Joulukuu oli vajaa kuukausi, kun oli loma, mutta ehdimme kuitenkin tekemään edes jotain. Meillä oli kaikkien hanke maiden kanssa videokokous ei kun siis videopuhelu. Te tiedätte minun englannin taidon, noh. Minun piti esitellä itseni ja puhua paljon, kun he kysyivät minulta kaikenlaista. Siihen mukaan minun englannin taito niin tiedätte varmaan miten se meni.. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Rakastan olla videopuheluissa ja puhua heidän kanssaan vaikka en englantia osaakaan. Lomaa edeltävänä maanantaina meillä oli Green Day päivä, jossa jokaisella oppitunnilla oli jotain kestävään kehitykseen liittyvää. Minulla oli sinä päivänä matikkaa, äidinkieltä ja kotitaloutta. Matikassa teimme aiheeseen liittyvän Forms kyselyn, joka oli vähän niin kuin visa, jossa oli kysymyksiä tähän liittyen. Äidinkielessä keksimme jonkin ongelman esim. muovia merissä, mietimme miksi se on ongelma ja lopuksi teimme siitä hyvän uutisen, jossa kerroimme miten siitä päästiin eroon. Eli siis leikisti. Kotitaloudessa kävimme katsomassa, että mitä kaikkia meidän S-marketissa kierrätetään ja täytyy sanoa, että suorastaan yllätyin. Siellähän kierrätetään kaikkea mahdollista.

Vuosi alkoi, eli siis tammikuu. Tammikuu oli todella hidas kuukausi. Ei tapahtunut oikein mitään, koska loman jälkeen oltiin vähän kohmeessa niin käynnistelimme toimintaamme hiljalleen. Tammikuussa taisi olla vain pari tapaamista, missä puhuimme tästä vuodesta ja mitä tekisimme. Harmittaa muuten, kun en löytänyt yhtään kuvia näistä kaikista asioista. Haluaisin niin näyttää kaikkia mitä olemme tehneet, mutta enpä tietenkään ole kuvan kuvaa ottanut.

Vuodessa päästy alkuun joten se olisi helmikuu. Helmikuussa tapahtui vaikka ja mitä. Joidenkin agenttien piti lähteä helmikuun alussa hanke matkalle Saksaan, mutta rakkaan ystävämme kor. takia emme (tai siis minä en olisi muutenkaan mennyt) päässeetkään matkalle. Helmikuussa meillä oli myös Italia viikot kouluissa, koska oikeasti. Teemaviikot on muutenkin ihan parhaita, mutta vielä kun ne liittyy kansainvälisyyteen niin ai että! Ne ovat ihan parhaita. Ylhäällä onkin pari kuvaa teksteistä mitä teimme. Vasemmanpuolimmaisen kuvan tekstit minä olen tehnyt, tai no. Kyllä te olisitte huomannut muutenkin huonosta kirjoitusasusta. Meillä piti olla myös Italialainen kahvila, mutta sekin peruuntui kor. takia. Ärsytti ihan hirveästi, kun olimme suunnitelleet siitä niin hyvän. Helmikuussa Ympäristötiimi kokousti, jossa teimme pari isoa päätöstä, mutta jutellaan siitä kohta. Tein myös meistä jutun Oriveden Sanomiin, mutta siitä tuli niin hirveä, että ei sitä uskalla teille näyttää. Eipä kai oikein muuta joten maaliskuuhun!!

Kuukausi jota nyt eletään eli maaliskuu. Tässä kuukaudessa ei ole vielä oikein mitään tapahtunut, mutta juuri tällä viikolla meidän koulussamme vietetään ruokahävikki viikkoa. Hävikkiä syntyy ihan liian paljon ja usein sillä, että otetaan enemmän mitä jaksaa. Se on erittäin epäegolokista ja turhaa ruoan tuhlausta. Siksi meidän koulussamme on tällä viikolla hävikkiruoka viikko eli yritetään saada mahdollisimman vähän hävikkiä aikaan ja se kuka ruokailuvuoro tuottaa vähiten hävikkiruokaa niin voittaa. Siitä tulikin mieleen, että mun täytyy mennä valvomaan sitä perjantaina. Kiitos, kun muistutitte itseni välityksellä. Itsellä ainakin hyvä periaate on se, että ottaa tahallaan liian vähän ruokaa ja hakee lisää, jos jaksaa, koska siten tulee ainakin mahdollisimman vähän hävikkiä. Toivottavasti teidän koulussanne tuotetaan mahdollisimman vähän hävikkiä ja hyödynnetään sitä vaikka tulevissa ruoissa. Meillä tehdään myös niin. Musta hävikkiruoka on aika hyvää jopa, kun vielä tietää, että se on ympäristöystävällistä. Tuossa ylhäällä muuten näette, että miten tämän päivän ruokailussa tuli biojätettä.. Meidän luokka oli kuitenkin tuossa toisessa ruokailuvuorossa ja täytyy sanoa, että vau! 

Mitä suunnitelmia meillä on sitten keväälle? Ainakin Vihreälippu toimintaa pitää edistää, sillä haemme sitä toukokuun lopussa OKKA säätiöltä. Sen alla haemme lisää kierrätysastioita luokkiin ja käytäville. Toukokuussa pitäisi myös lähteä Saksaan ja Kroatiaan. Alusta asti olen vastustanut ajatusta, että minä lähtisin reissuun ja painavin syy sille on se, että minusta on jo täälläkin niin paljon vaivaa ja ulkomailla minusta olisi 10 kertaa enemmän ja 24/7 vaivaa, mutta kaksi ihmistä ovat ainakin yrittäneet tehdä minulle selväksi, että minusta ei ole vaivaa ja minua halutaan matkalle. Näillä näkymin olen siis matkaamassa toukokuussa Kroatiaan hankematkalle ja siis olen todella iloinen siitä, että pääsen näkemään ja kokemaan Kroatiaa, mutta pelkään vain kuinka paljon työllistän aikuisia.

No niin! Taas kerran olisi blogi lopussa ja loppusanojen aika. Tässä oli meidän hankekuulumiset, toivottavasti kaikki etenee ja saataisiin kansainvälisyyttä, ekologisuutta ja hyvinvointia lisättyä kouluumme. Onko teidän koulussa jonkinlainen kansainvälisyyshanke? Miltä tämä sinusta kuulosti? Jos haluat, niin kerro ihmeessä mielipiteesi ja joo. Kiitos paljon taas lukemisesta ja lauantaina onkin sitten My Day blogin aika. Moikka moiiii!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

 

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.

MINKÄLAISIA KOKEITA MULLA ON TULOSSA?

 Oooooookein hyvää lauantaita ja sitä kautta myös tervetuloa uuteen blogiin!

Ihana lauantai päivä, ehkä pari astetta pakkasta ja toivottavasti myös aurinkoista. Voiko enää mikään pilata tuota hetkeä? Kyllä voi, nimittäin kun multa tulee uusi blogi, joka vielä koskee koulua. Tänään siis luvassa kouluaiheinen blogi joten jos ei tuo koulu ihan viikonloppuna nappaa niin suosittelen nyt lähtemään, ymmärrän kyllä siis, jos lähdet:) 

Kuten hyvin varmasti ja epävarmasti tiedätte niin rakastan koulua niin paljon kun olla ja voi ja panostan siihen enemmän kun mihinkään muuhun. Se myös tarkoittaa, että luen ja muuten paljon kokeisiin ihan itseasiassa liikaakin ja nyt Wilmassa onkin jo merkitty ihan muutama koe jo valmiiksi niin minä ajattelin, että katsotaas yhdessä, että mistä aineista ja mitä mun tulevat kokeet sisältää joten tervetuloa mukaan!

HUOM! Muistakaa, että nämä ovat 8.lk asioita eli jos olet nuorempi niin sun ei tarvitse eikä pidäkään tietää näistä hölkäsen pöläystäkään:)

Historian koe

Ensi viikon keskiviikkona mulla on heti historian koe. Se käsittelee kokonaisuudessaan toista maailmansotaa, joka on kyllä ollut mielenkiintoista, mutta hyvin surullista luettavaa. Koealue ei ole onneksi mitenkään kauhean suuri pelkästään 30 sivua ja oikeastaan innolla olen lukenut tuohon kokeeseen. Mitäs sitten koe käsittelee? Tarkastellaanpa nyt sitä. Ensimmäisessä kappaleessa käsitellään sitä, että miten ja miksi Hitler saa sotansa ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet sodan alkamiseen. Toinen kappale käsittelee Suomen talvisotaa ja miksi, miten talvisota Neuvostoliittoa vastaan men ja millä keinoin Suomi pärjäsi paljon parempaa Neuvostoliittoa vastaan. Kolmas kappale käsittelee oikeastaan koko kaameudessaan tätä koko maailman traagisinta sotaa mikä ei vedä kuin surulliseksi. Neljäs kappale käsittelee jo sitä miten nämä liittoutuneet eli Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto alkavat jo saartamaan Saksaa ja ensimmäisiä merkkejä sodan loppumisesta alkaa jo näkymään. Viides kappale puolestaan kertoo siitä miten Suomi pystyy irtautumaan sodasta vaikka sillä oli sopimus Saksan kanssa. Kuudes kappale kertookin jo toisen maailman sodan loppumisesta ja mitä ongelmia siitä syntyy?

Matikan koe

 Helmikuun toinen päivä meillä on matikan koe, jippii! Siksi siis koealue alkaa vasta kappaleesta yhdeksän, koska perusyhtälöt käsittelimme jo joulua ennen. Ai että, voiko olla parempaa ainetta kun matikka? Ei voi, jos multa kysytään. Siiiiis matikka on niiiin kivaa, mutta voitasko mennä itse kokeeseen? Kyllä voidaan. Elikkäs ongelmanratkaisua on tulossa eli sellaisia sanallisia kuten "lauta katkaistaan kolmesta eri kohdasta ja jokaisen pätkän pituus on 1,2m pitkä. Kuinka pitkä lauta on kokonaisuudessaan ja vastaushan on 4,8m, mutta koska en missään nimessä ole opettaja niin en ala nyt kertomaan, että miksi se on se eikä 3,6m. No entä jos on vaikeampia lukuja ja lausekkeita? Sitten meidän täytyy opetella miten voidaan ratkaista ongelmanratkaisuja yhtälön avulla ja sitä onkin kappaleessa 10. Epäyhtälöitä on kappaleessa 11 eli vaikkapa 15-25< 0 on epäyhtälö, mutta minä en siis opeta miten se toimii, koska no ensinnäkin minä en tietenkään mikään opettaja ole, mutta mun auttamistyyli on oikeasti todella erikoinen. Aina koulussakin kun yritän auttaa muita niin ne ei tajua mun ihmeellisistä keinoista yhtään. Suhdetta käsitellään myös eli oikeastaan lyhyesti, mutta ytimekkäästi selitettynä se on kahden suureen osamäärä. Eli vaikka mehupurkissa lukee, että 1:4 eli yksi desi tiivistettä ja neljä desiä vettä. Niin se toimii:) Verranto onkin jo vähän monimutkaisempaa ja siksi en ala edes selittämään sitä, koska minua pelottaa, että selitänkö sen hyvin. Tuotaa, me ei edes olla käyty vielä tuota kpl 14 joten sanon vain, että se tulee kokeeseen.'

Ruotsin koe

Heti matikan kokeen jälkeen seuraavana päivänä on ruotsin koe. Toivottavasti saatte edes jotain selvää tuosta kuvasta, mutta mie yritän selostaa tarkasti. Ruotsista en ole ikinä tykännyt, mutta nykyään kyllä tykkään siitä ja paljon. Elikkäs isona asiana meille tulee imperfekti eli mitä tehtiin tai tapahtui. Se on kyllä oikeasti helppo asia, jos muistaa ryhmät ja niiden päätteet. Testataas, että muistankohan nyt heti niitä. I ryhmällä on ainakin -ade pääte. II ryhmällä te/de III -dde IV epäsäännölliset kuten vaikka vara, är ja var. Toivottavasti meni oikein... Sitten oikeastaan tulee kappale neljä sanastoineen sekä kehonosat eikä oikein muuta. Maantiedon koe on 9.2, mutta siitä ei ole muuta tietoa kuin, että kappaleet 7-9 niin ei siitä sen enempää.

Äidinkielen koe

Viimeisenä merkittynä kokeena meillä on vielä 11.2 kielenhuollon koe äikässä. Mitä olette muuten mieltä mun kirjoitusasusta/tyylistä täällä? Olisi kiva kuulla, että onko tämä mun todella rento tyyli hyvä vai huono? Kuitenkin ekana on ihan pelkkää, että miten kirjoitetaan asiatekstiä sun muuta tärkeää. Sitten itseasiassa tästä mistä puhuin jo viime blogissa kuinka englannin kieli on vaikuttanut todella paljon suomen kieleen ja kuinka joitain suomalaisia sanoja korvataan täysin pelkällä enkulla. Sitten on virkerakenteista ja itseasiassa, että ei saisi tehdä pitkiä virkkeitä ja se on asia mitä en osaa kyllä ollenkaan. Loppu kappaleita en olekaan käsitellyt niin en viitsi niistä puhua.

Siinä oli mun kaikki alkutalven kokeet ja näihin alan lukemaan pikkuhiljaa, historiaa oonkin jo lukenut ja kirjoitellut ylös tärkeitä asioita. Kiitos paljon kun luit tänne asti ja me nähdään ensi viikolla (ehkä) ihan ihan pienen yllätys tiedon merkeissä...

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KOULUNKÄYNTI

 

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiputken toista osaa!

Blogiputken toinen osa jo ja tässä osassa vielä käsitellään arjen haasteita, mutta kaupan käynnin sijasta käsitellään haasteita koulussa! Tästä blogista taitaa tulla jo muutenkin niin pitkä niin eiköhän mennä suoraan ensimmäisen haasteen pariin! Tervetuloa mukaan!

Minä veikkaan ainakin, että kaikki minun lukijoistani käy koulua. Osa alakoulua ja osa yläkoulua niin kuin minä. Veikkaan, että jotkut tarvitsee apua ainakin jotenkin koulunkäynnissä, mutta oletko ikinä miettinyt minkälaisissa asioissa lyhytkasvuinen tässä tapauksessa 106,5cm (Juhuu olin kasvanut muuten vuodessa jopa 1,2cm!) tarvitsee apua? Jos jaksat lukea tämän blogin loppuun asti, ja kirjoittaa vielä tuonne alas niin olisin super kiitollinen, jos kirjoittaisit, että arvasitko nämä kaikki asiat ja herättääkö nämä jotain ajatuksia? 

EDIT: Hei, piti tulla vielä sanomaan, että vaikka ehkä tekstistä saa sen kuvan, että en ymmärrä jotain turvallisuus sääntöjä tai, että haluaisin toimia enemmän yksin niin tottahan se on, mutta arvostan oikeasti ihan hirveästi, että Suomessa annetaan minun käydä ihan normaali koulua ja vieläpä ihan normaali 8B luokassa. Ja se vielä, että rehtori, opettaja ja avustaja haluaa minun parastani ja, että koulunkäyntini olisi turvallista niin totta kai arvostan sitä ja olen kiitollinen vaikka ehkä joistain asioista en pidäkään. Ei muuta, nauttikaa!

Ulko ovet

Meidän koulu on tosi vanha eikä sitä ole remontoitu oikein kunnolla vuosikymmeniin joten meillä on vielä käytössä ulko-ovina tuollaiset paksut ja raskaat puu ovet enkä saa niitä itse auki. Tai ainakaan turvallisesti, viime joulukuussa yritin avata itse oven, sitten se ovi tuli suoraan päin ja mätkähdin kivilattialle josta seurasi aikamoinen aivotäräys niin en ole enää kauheasti yrittänyt. Nuo ovet ovat myös oikeasti todella paksut, että en niitä millään jaksa vetää. Tämän takia minua ollaan aina välitunnin päätteeksi ovilla vastassa. Siihen en valitettavasti voi itse vaikuttaa.

Portaat -> Hissi

Meidän koulu on siis kivikoulu, joka on pinta-alaltaan pieni, mutta korkea eli se tarkoittaa sitä, että meillä on monta kerrosta koulussa, 5. Se tarkoittaa paljon portaita, mutta minä en kulje niitä, koska en jaksaisi kulkea niitä, koska etäisyydet on niin suuria ja joutuisin tekemään sen niin monta kertaa päivän aikana. Toinen syy on se kuulemma, että kun siellä on ruuhkaa niin voi tapahtua vaara tilanteita. Periaatteessahan noiden portaiden porrasvälit ei ole kauhean suuria, mutta kuitenkin käytän hissiä, koska ruuhkassa voi syntyä niitä vaaratilanteita. Minä kuljen aina parin oppilaan kanssa tai yksin, koska jopa aikuisten mielestä siinä ei ole turvallisuus riskiä.

Matalampi pöytä ja tuoli

Ensinnäkin anteeksi todella epäselvästä ja huonosta kuvakulmasta otetusta kuvasta, tuli ihmispelko enkä uskaltanut kuvata kunnolla... Mulla on siis luokissa tällaiset matalammat pöydät ja tuolit, koska mun on helpompi kiivetä niille ja sitten, jos tipun niiltä niin ei ainakaan satu mitään. Silloin viime joulukuussa, kun sain sen aivotäräyksen niin menin kuitenkin luokkaan enkä sitten kertonut kenellekään ja houreissani kaaduin korkealta tuolilta ja lopun varmaan jo tajuattekin... Älkää muuten välittäkö mun hyvin sotkuisesta pöydästä, oli historian moniste meneillään.

Tupla kirjat

Tähän en saanut oikein mitään järkevää kuvaa tehtyä joten mennään nyt ilman kuvaa, mutta siis mulla on käytössä kirjoista kaksois kappaleet eli toinen kirja mulla on aina kotona ja toinen aina koulussa. Sen takia on niin, koska muuten mun reppu painais tonnin ja mulla ei vielä "ihan" niin isoa habaa ole, että jaksaisin sitä kantaa... Joku voi miettiä, että mites hoidan sitten työkirjan ja se menee niin, että teen läksyt kotona olevaan työkirjaan ja laitan niistä kuvan sille opettajalle. Vihkot totta kai kannan itse, jos en niitä jaksaisi kantaa niin sitten jo miettisin, että pitäisiköhän alkaa käymään salilla...

Tulostetut muistiinpanot

Kai minä muuten saan laittaa muistiinpanoista kuvia nettiin, noh jos ei musta kuulu huomenna niin oon poliisilaitoksella, kun jaan muistiinpanoja netissä :D Mutta näin kasiluokalla me kirjoitetaan todella paljon, ja lyhyempien sormien ja käden takia mun kirjoittaminen on hyvin hidasta ja pitkään kirjoittaessa mun käsi väsyy tosi paljon, jonka takia minut on merkitty Wilmassa johonkin sellaiseen kohtaan, että "ei tarvitse kirjoittaa muistiinpanoja" niin aina kun me kirjoitetaan jotain niin saan sen tulostettuna. Tämä on myös opettajille helpottava tekijä, koska minua sai aina odottaa ihan hirveän kauan, että saan kirjoitettua kaiken.

Kuulo

Tästä en ole ikinä täällä kertonut, mutta nyt onneksi kerron nimittäin, että mulla on etenkin vasemmassa korvassa kuulonalenema. (tästä lisää enemmän lauantain blogissa) Siitä johtuu, että koulussa pidän kuulolaitetta, koska muuten en kyllä kuulisi opetusta yhtään tarpeeksi hyvin. Mutta, jos on vaikka musiikin tai käsityön tunti, niin otan sen pois, koska siellä on niin paljon muuta melua ja se voisi vahingoittaa kuuloa hyvin paljon. Saan sen itse kyllä pois aina, mutta paikalleen laittamiseen tarvitsen apua. 

Välipala

Tästä edespäin voi tulla jo vähän väsynyttä tekstiä, koska en ehtinyt saada tätä valmiiksi päivällä niin teen tätä nyt yölläkin ja väsyttää niin maan perusteellisesti. Mutta siis, minä en voi syödä aamulla ikinä aamupalaa (tästäkin, että miksi niin lauantain blogissa) niin syön aina koulun ensimmäisen oppitunnin jälkeen välipalan, että jaksan ruokailuun asti, koska mulla verensokerit voi laskea todella nopeasti ja tästä lisää lauantaina:) Se ei onneksi minua haittaa, että joudun, koska pääsen aina silloin moikkaamaan meidän koulunuorisotyöntekijää, josta olen puhunutkin. Terkkuja sinne, jos tätä luet! 

Ruokailu

Ensinnäkin, isot anteeksi pyynnöt, minä tiedän, että tämä kuva on todella huono ja epäselvä, mutta en uskaltanut millään mennä ottamaan lähelle kuvaa. Meidän ruokailun tiskit on siis todella korkeita ja siksi en pysty ottamaan itse ruokaa vaan avustaja antaa sen ja sanotaanko, että tämä nolotti ja hävetti kauan, mutta nyt olen sen tajunnut, että en voi asialle oikein mitään niin turha siitä huonoa omaatuntoa  potea. Onkohan toi potea edes mikään sana...? Noh, jos ei ole niin nyt ainakin on. Me myös lähdetään ruokailuun noin 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ei tule ruuhkaa ja voidaan kaikessa rauhassa ottaa. Myöskin astianpalautuslinjasto on korkea enkä pysty niitä yksin palauttamaan.

Liikunta ja kotitalous

Tässä on ne kaksi oppiainetta, jossa tarvitsen eniten apua, koska kahdeksannella luokallahan ei enää käsityötä ole. Liikunnassa, noh on vaikea ruveta kaikkea erittelemään, mutta auttaa minua kaikissa liikuntalajeissa mitä en itse omatoimisesti pysty tekemään. Uinnissa en itseasiassa koulun kanssa edes käy, koska korvaan ne siellä erityisliikkujien uintikerhossa. Liikunnassa myös esim. hiihdossa auttaa minut ylös, koska kun kaadun niin en pääse itse ylös. Kotitaloudessa, mun on taas todella vaikea eritellä, mutta esim. essun laitossa, kaapista tavaroiden ottamisessa ja jos vaikka voimani ei riitä veitsellä pilkkomiseen. Kotitaloudessa mulla on on korkeiden tasojen takia käytössä sellainen porrasmainen koroke ja yritin ottaa siitä kuvaa maanantaina, mutta olin nössö enkä uskaltanut...

Äkillinen väsymys

Minä liikun tosi paljon päivän aikana koulussa ja väsyn siitä helposti, koska voimani ovat paljon pienemmät ja joudun ottamaan paljon enemmän askelia, jonka takia aina välillä toisiksi viimeisellä välkällä otankin pienen lepotauon, että jaksan viimeisen tunnin. Joskus käy myös niin, että en edes huomaa, että olen poikki ja se tuleekin ihan yhtäkkiä ja tästä haluan kertoa yhden tarinan. Tämä on ehkä vähän nolo, mutta edelleenkin haluan olla rehellinen ja kertoa missä oikeasti on minulla haasteita koulunkäynnissä. Mutta siis siihen tarinaan. Oli perjantai juuri ennen syyslomaa, olin ruokailussa, ruoka ei enää yhtäkkiä yhtään maistunut ja sitten tuli ihan jäätävä väsymys, mutta onneksi avustaja huomasi tämän ja menimme sitten hänen työtilaansa ja romahdin aivan täysin enkä edes jaksanut kiivetä nojatuolille ja sitten sijaisavustaja sanoi, "että nyt kyllä ei mennä enää takaisin tunnille vaan saat nukkua täällä ihan rauhassa" ja minä vastasin, että "ei kun lepään tässä vaan noin viisi minuuttia ja olen taas täysissä voimissani" ja sen jälkeen nukahdin aivan saman tien ja nukuinkin sitten koko loppu tunnin. 

Noin, siinä oli ainakin minusta isoimmat asiat eriteltynä ja haluan vielä tässä kertoa, että minullahan on siis käsityöhön, liikuntaan ja hieno motoriikkaan tehostettu tuki käytössä eli oma oppimissuunnitelma. Kiitos erittäin paljon, että luit ja olisi niin mahtava kuulla, että arvasitko/tiesitkö nämä kaikki asiat ja mitä muuta ajatuksia nämä sinussa herättää? Nähdään taas huomenna klo 15 ja siihen asti mooiikka mooi!!

 

MITÄ HYVINVOINTIAGENTTI TOIMINTA ON?

 

Hei kaikille! 

Syksy on jo pitkällä sillä ensimmäinen neljännes lukukaudesta on jo lusittu nimittäin ainakin mulla alkoi tänään Syysloma! En tiedä, että alkaako teilläkin, mutta jos alkaa niin olisi kiva kuulla, että mitä loma suunnitelmia teillä on? Mä aion ainakin nukkua paljon, unohtaa kokeisiin lukemisen ja tehdä blogeja! Mutta siis oikein hyvää syyslomaa kaikille!

Tämä aihe ei ehkä olen kaikkien mieleen tai kaikista kiinnostava, mutta minulle tämä on tosi tärkeä aihe ja siksi halusin tehdä tästä blogin. Joten olen pahoillani, jos ette tykkää tämän päivän blogista, mutta koitan taas tehdä seuraavasta sellaisen, mistä moni tykkää!😊 

Mä olen aina väillä maininnut, että meidän koulussa on kansainvälisyyshanke nimeltä Erasmus Hello Teenager, joka on siis kansainvälisyys hanke, jonka kaksi pääpainopistettä on lisätä nuorten välille kansainvälisyyttä sekä tuoda ekologisuuden tärkeyttä esille. Ennen kun ryhdyin tähän hankkeeseen niin olisin tuskin edes tiennyt, että mitä sana ekologisuus edes tarkoittaa, mutta tämän myötä olen oivaltanut niin paljon sitä, että kuinka tärkeä on tehdä ekologisia valintoja. Viime vuonna meillä oli myös virtuaalitapaamisia hanke maiden kanssa, joka oli niin opettavainen, hauska ja oppilaita yhdistävä tilaisuus. Opin paljon kansainvälisyydestä ja muiden maiden oppilaista.  Tässä välissä muuten hyvä mainita, että kaikki asiat mitä sanon ei ehkä ole ihan 100% oikeita, mutta ainakin suurin piirtein. 

Tämän kansainvälisyyshankkeen ylläpitäjät ovat nimeltään "hyvinvointiagentteja" ja nyt syvennytään siihen, että mitä kaikkea me agentit teemme!:) Meillä oli syyskuussa tähän hommaan oikein koulutus ja näin ensiksi perehdytään siihen, että mitä siellä tapahtui. Sen jälkeen alan kertomaan, että mitä me sitten oikein teemme ja mitä kaikkia tiimejä hyvinvointiagenteissa on, joten pitäkäähän penkeistä kiinni, sillä nyt mennään! 

Hyvinvointiagentti Koulutus

Ihan aluksi meillä oli vain pari tutustumisleikkiä, mutta niiden jälkeen aloitettiin miettimällä ensiksi, että mitä se hyvinvointi tarkoittaa? Ja jos mun pitäisi se selittää niin sanoisin, että se on fyysisen ja henkisen hyvänolon summa. Sen jälkeen me mietittiin, että mikä on juuri minun hyvinvoinnin esteenä ja mulla tuli heti kaksi asiaa mieleen, nimittäin minä itse ja puhelin. Mä melkeinpä päivittäin latistan omaa itsetuntoani eli heikennän omaa henkistä hyvinvointia ja puhelin tuskin edes vaatii selittelyjä... Sitten lähdettiinkin jo pohtimaan, että mitä me oikein sitten teemme parantaaksemme koululaisten hyvinvointia ja jakauduttiin eri tiimeihin joten ruvetaan käsittelemään näitä.

Mitä Hyvinvointiagentit tekevät?

No mitä me sitten tehdään? Jos sen pitäisi kiteyttää, niin meidän tavoitteemme on lisätä opiskelijoiden hyvinvointia, lisätä liikettä koulupäiviin, parantaa opiskeluympäristöä ja opiskelukykyä ja jakaa kansainvälistä osaamista ja oppia koko ajan lisää kansainvälisyydestä. Me siis järjestetään kaikkea kivaa toimintaa. Me järjestetään esim. eri maiden kulttuuri viikkoja, välitunti kilpailuja ja kansainvälisiä virtuaalitapaamisia. Nyt itseasiassa meillä on ns. pullonpalautuslaatikko johon voi oppilaat laittaa koulupäivän aikana pulloja ja oppilaskunta ostaa sitten niillä rahoilla oppilaille jotain kivaa. Näin ei tule turhaa pullo roskaa koulunkäytäville! Nyt siirrytään eri tiimien esittelyyn.

Some ja Tiedottaja tiimi

Mä kuulun tähän tiimiin ja tässä tiimissä meidän tehtävä on hoitaa eri sosiaalisen median kanavia ja kertoa niissä hankkeesta ja tiedottaa kaikenlaisista tapahtumista mitä hyvinvointiagentit järjestää. Meidän itseasiassa koulutuspaperissa lukee, että yksi tiedottamisen kanava voisi olla blogi, että vaikka tavallaan hoidan hommaani juuri nyt kertomalla teille tästä!

Liikunta ja Hyvinvointi

Tämän tiimin tarkoitus on lisätä liikettä ja sitä myötä fyysistä ja henkistä hyvinvointia kouluun. He esim. miettivät välitunneille erilaisia tapahtumia ja kilpailuja ja yrittävät saada tauotettua tunteja. Ja yrittävät keksiä jotain aktiivisia tapahtumia kouluun.

Kansainvälisyys

Minä kuulun tähän tiimiin ja me suunnittelemme kaikenlaista kansainvälistä toimintaa koulullemme. Esimerkiksi viime vuonna pidimme partnerikoulujen maiden kulttuuri viikkoja, joissa saimme tutustua eri maihin. Kaikki virtuaalitapaamiset suunnittelemme ja paranamme koulumme kansainvälisyysosaamista! Mun pitäisi lähteä ensi vuonna, jos koronatilanne sen sallii joko helmikuussa Saksaan tai toukokuussa Kroatiaan, mutta saa nyt nähdä.

Ympäristö 

Oriveden Yhteiskoulu hakee Vihreä lippu sertfikaattia ympäristöasioiden puolesta. Eli meidän tehtävä olisi tehdä koulustamme mahdollisimman ekologinen ja pää painopisteemme on jätteiden vähentäminen.

Tässä olisi esiteltynä koko hankkeemme, ja kiitos paljon, jos luit tänne asti ja vielä kerran erittäin mukavaa syyslomaa kaikille!

MITÄ MULLE KUULUU?

 Hei kaikille oikein pitkästä aikaa!

Siitä on kauan kun viimeksi oon kunnollisen blogin tehnyt, mutta yritetään taas muistella, että miten näitä kirjoitettiinkaan. Nyt alkaa taas tulemaan blogeja säännöllisesti eli yritän taas tehdä sillä tavalla, että joka maanantai ja perjantai tulisi klo 15 uus blogi! Kiitos teille ihan jokaiselle, joka on odottanut multa uusia blogeja, se lämmittää mun sydäntäni aivan valtavasti. Tänään on kuitenkin ihan rento aloitus, sillä kerron vähän miten mun syksy on mennyt ja mitä minulle ylipäätänsä kuuluu joten tervetuloa mukaan!

Nyt on koulu ja syksy ollut jo tovin käynnissä ja täytyy sanoa, että minulla on ollut kiireisin syksy ikinä. Tuntuu, että koulu, harrastukset ja koulun kansainvälisyyshankkeet on vienyt multa kaiken ajan, mutta nyt vain päätin alkaa raivaamaan aikaa blogillekin. Mulla on ollut jo ja on tulossa ihan hirveästi kokeita ja tänä vuonna olen päättänyt panostaa kouluun vielä enemmän, niin kyllä se kokeisiin lukeminen vie ihan hirveästi aikaa. Ensi viikollakin meillä fysiikan koe maanantaina, ruotsin testi keskiviikkona ja iso bilsan koe perjantaina, että tämäkin viikonloppu on kyllä käytetty aika tehokkaasti fysiikkaa lukien. Muuten kouluun kuuluu tosi hyvää, kaikki on alkanut tosi kivasti rullaamaan. Viime perjantaina mun luokanvalvoja ja minä pidettiin sellainen palaveri kaksistaan missä jutellaan aina, että miten mulla on mennyt ja tarvitsisinko jossain lisää apua. Nyt juteltiin esim. siitä, että en ehdi kirjoittamaan yleensä muistiinpanoja valmiiksi, koska en pysty kirjoittamaan niin nopeasti.

Teatteri on myös alkanut mistä on tulossa blogia myöhemmin, kun päästään kunnolla vauhtiin:) Minä ilmoittauduin myös meidän nuokkarin lähettilääksi eli tiedotan kaikista ilmoituksista, jos nuorille järjestetään jotain. Siihen liittyen mulla on varmaankin koulutus jossain vaiheessa. Musta on vaan niin ihanaa, kun oon päässyt liittymään mukaan kaikkeen toimintaan lyhyydestä huolimatta. 

Me käytiin tänään tai siis teille eilen kuvailemassa mun blogi Instagramiin kuvia ja täytyy sanoa, että kyllä tämän alkusyksyn ja ruskan värit on ollut vaan kaunista! Kuvat löytyy kokonaisuudessa siis Instagramin puolelta. Mun Instagram tili on samuelin_blogi. Nyt lokakuussa alkaa mun mielestä hirvein kausi, koska sataa, on märkää ja ennen kaikkea tulee pimeää jo aikaisin. Minä vihaan pimeää niin paljon, koska jotenkin se vain masentaa mieltä.

Uskokaa tai älkää, mutta minä olen ruvennut käymään ihan järvessä uimassa vaikka siellä on +10'C. Mennään taas ensi viikonloppuna niin lupaan kuvata siitä teille videon ja laittaa tänne, jos haluatte? Minä olen aina ollut sellainen, että veden pitää olla ainakin +20'C ennen kuin menen uimaan, mutta nyt olen neljä kertaa jo käynyt näin syyskuussa järvessä ja se on niin virvoittavaa! Kertokaa siis alas kommentteihin, että haluaisitteko videota ensi kerrasta.

Syyskuussa oli myös koulukuvaus, ja minä päätin tilata minulle avaimenperän, koska hukkailen avaimia tosi usein esim. koulussa niin sitten siitä jo tunnistaa, että kenen avain kyseessä...

Tähän loppuun haluan vielä vähän jakaa, että mitä tavoitteita mulla on lokakuulle. 

• Panostaisin vieläkin enemmän kouluun 

• Oppisin kuitenkin pitämään vapaata

• Oppisin kuuntelemaan itseäni ja omia ajatuksia

• Osaisin sanoa ei, ja kertoa asiat rehellisesti (esim. Jos tarvitsen jossain apua, enkä vain ajattele että se on vaivaamista)

• Osaisin sanoo ei, ja kertoa oman mielipiteeni rohkeasti

• Osaisin pitää ihan vain vapaata ja hengähtää enkä ajattelisi, että minun täytyy aina hoitaa kaikki asiat ja vastata kaikkien viesteihin.

Tässäpä mun kuulumiset ja kiva olla vihdoinkin kunnolla taas tekemässä blogeja! Kiitos paljon lukemisesta ja nähdään taas perjantaina klo 15! Moikka moi!

100 LUKIJAA Q&A

 

Hei kaikille!

Tänään on luvassa Q&A, mutta ennen sitä niin vähän höpöttelyä taas tähän väliin.

100 lukijaa on mennyt täyteen, joka on oikeasti ihan älytöntä. Tuntuu, että en kiitä teitä tarpeeksi, mutta oikeasti haluaisin kiittää teitä miljoonasti, että olet ollut mukana menossa. Tästä on tullut mulle jo ihan vakituinen osa elämää ja oon siitä niin onnellinen. En edes ajattele niinkään, että olette "lukijoita" vaan, että olette ystäviä minulle. Voisin kiittää loputtomiin teitä, mutta teen tähän aiheeseen liittyen oman blogin joten haluan vain tässä sanoa, että KIITOS.

Tosiaan ensimmäinen spesiaali on Q&A johon kysyin kysymyksiä, kiitos kaikille kysyneille! On mahtavia kysymyksiä tarjolla joten eiköhän ruveta vastailemaan.

Kysymys 1. Onko sulla tulevaisuudensuunnitelmia?

Mun unelma ammatti olisi ehdottomasti erityisopettaja, koska rakastan koulua, opettamnista ja lapsia! Oon miettinyt meneväni joko Tampereelle ilmaisutaito lukioon tai lukio ja media alan kaksoistutkinto. Voisin avata tätä lisää jossain toisessa blogissa.

Kysymys 2. Lukio vai amis?

Mulla on aika ristiriitaiset ajatukset tästä, sillä on joitain asioita mitkä on lukiossa paremmin, mutta jotain mitkä on amiksessa paremmin. Lukiossa on usein tosi fiksuja, kohteliaita ja halukkaita opiskelemaan kunnolla mitä taas joissain ammattikouluissa ei ehkä ole. Meidän Oriveden ammattikoulu on tästä hyvä esimerkki, tiedän yhden joka oli siellä auto alalla, ja kerran niille tuli testi missä kysyttiin allekkain kerto ja jakolaskuja eivätkä heistä suurin osa osannut yhtään laskea niitä. Eli siellä opetuksen laatu voi olla vähän huonoa ja kaikki huithapelit menee sinne yleensä, mutta riippuu paljon amiksesta. Esim. mun isoveli opiskelee Hervannassa sähkö- ja koneasentajaksi ja niillä on todella laadukasta opetusta. Lukiossa on taas se, että siellä on niin paljon työtä sen opiskelun eteen, mutta toki se on hyödyllistä. Toinen asia on se, että lukiosta ei pääse suoraa töihin vain pitää mennä vielä jatko-opiskelemaan.

Kysymys 3. Mistä ruuasta pidät ja mitä teet vapaa-ajalla?

Minä yritän olla olematta nirso ja osata arvostaa jokaista ruokaa, mutta jos pitäisi sanoa ihan lempi ruoka niin kyllä se pizza on. Kaikista paras pizza on ehdottomasti kotipizzan monster pizza. Aivan loistava pizza! Vapaa-ajalla käyn harrastuksissa, juttelen paljon Discordissa, pyrin käymään paljon metsässä rauhoittumassa ja pelaan Minecraftia. Siinäpä mun vapaa-aika kiteytettynä:) Toki mä oon kaikissa koulun hankkeissa mukana, että se vie myös aika paljon aikaa.

Kysymys 4. Mistä tykkäät koulussa ja ootko vielä peruskoulussa?

Heti, kun näin tämän kysymyksen niin mietin, että tästä vastauksesta tulisi romaanin pituinen, jos kertoisin kaikki mistä pidän koulussa, mutta yritän tiivistää tästä lyhyen ja ytimekkään. Ai niin, olen muuten 8.lk eli olen vielä peruskoulussa. Koulussa on tosi monia kivoja asioita, mutta parhaimpia on onnistumisen kokemukset, sosiaalisten suhteiden parantaminen, luotettavat aikuiset joille puhua ja se, että opit uusia asioita joilla saat mieluisen työn itsellesi. Koulussa saa minusta todella hyvin onnistumisen kokemuksia, kun esim. viittaat tunnilla, saat hyvän numeron kokeesta tai vaikka kun opit jonkun asian mikä on sinulle vaikeaa. Sosiaaliset suhteet parantuvat mielestäni todella paljon, kun teemme vaikka ryhmätöitä tai vaikka juttelemme vain muille. Siinä oppii myös miten puhua ystävällisesti ihmisille.;) Tämä ei koske läheskään kaikkia, mutta jos on jotain mielenpäällä niin tuntuu, että koulussa löytyy aina aikuisia jolle voi aina puhua ja he kuuntelevat ja välittävät. Se on minulle ainakin ollut kaikista parasta koulussa, mutta toki rakastan sitä kun saan kirjoittaa vihkoon muistiinpanoja vaikka kitkasta ja lukea niitä myöhemmin ja oppia siitä koko ajan lisää.

Kysymys 5. Mitkä on sun mielestä hyvän kaverin edellytykset/ Millainen on hyvä kaveri?

Kiitos aivan mahtavasta kysymyksestä. Mun piti itsekin miettiä kauan, että mitä tähän vastaan. Hyvän kaverin pää edellytys on ainakin se, että se hyväksyy sinut juuri tuollaisena eikä rupea kertomaan sinulle, että minkälainen sinun pitäisi olla. Toinen on se, että se tukee ja kuuntelee sua aina kun sulla on asiaa, eikä kerro niistä eteenpäin eli on luotettava. Musta myös huumorintajuisuus olisi todella hyvä olla kaverilla. Se ei saa missään nimessä puhua susta pahaa sinun selän takana ja puhuu sinulle toista ja toiselle toista. Vielä se, että se olisi valmis auttamaan sua asioissa missä sä tarvitset apua ja myös toisinpäin.

Kysymys 6. Mikä sulla on ollut vaikeinta sairauden kanssa?

Taas aivan loistava kysymys, kiitos tästä! Kaikista vaikeinta on ollut ehdottomasti itseni hyväksyminen ja sellainen ajatustapa, että "musta on liikaa vaivaa, jos mua ei olisi niin opettajien ja ohjaajien työ olisi helpompaa ja sitä rataa..." Etenkin just liikunnassa ja käsityössä mun on ollut tosi vaikea vaan hyväksyä se tosi asia, että tarviin niissä apua ja, että mulla on oikeus saada niihin aineisiin helpotuksia tai se, että en vain pysty tekemään kaikkea mitä muut tekee liikuntatunnilla, mutta tämän mä oon mielestäni saanut aika hyvin loppumaan, itseasiassa paljolti teidän takia, koska oon saanut tästä hommasta niin paljon onnistumisen ja hyväksymisen kokemuksia. Kiitos teille taas tuhannesti! Mutta haluan nyt ihan rehellisesti tässä sanoa, että eilenkin tulin monta kertaa sanoneeksi sijaisavustajalle, että "en kai mä nyt varmasti ole vaivaksi, en kai mä nyt lisää sun töitä, mun takia sä joudut olemaan sun omasta luokasta poissa" Niin tämän asian kanssa painin varmaan ikuisesti, mutta pikku hiljaa ymmärrän koko ajan, että se on niiden työtä, mutta taas jos mua ei olis niin niiden työ kyllä helpottuisi aika tavalla. Oho, tein sen taas. Tuo tuli oikeesti ihan automaatti ajatuksena, mutta nyt ehkä tiedätte mitä tarkoitan.

Kysymys 7. Mikä on ollut sun lempivuosi ja miksi?

Ehdottomasti mun lempi vuosi on ollut 2020 eli viimevuosi. Jep, kuulitte oikein juuri koronavuosi. Minä opin sinä vuonna niin monia asioita ja oivalsin paljon, mutta syvennytään siihen kohta. Huomioikaa, että tämä on vain minun kohdallani paras vuosi enkä tarkoita, että se olisi kaikkien paras vuosi. En osaa selittää, mutta kuitenkin isot osanotot ja tsempit kaikille jolle korona on muuttanut elämää, toivotaan että elämä taas palautuisi normaaliksi, kun saadaan se 80% rokotuskattavuus. Mutta 2020 vuonna opin arvostamaan elämän perusasioita kuten luontoa ja omia ajatuksia. Siis se etäkoulu opetti mulle niin paljon sitä, että minkälainen tyyppi mä oon. Muutenkin sinä vuonna aloin tsemppaamaan ihan täysillä koulunkäyntiin ja muutenkin se oli vaan unohtumaton vuosi.

Kysymys 8. Mikä on sun lempi vuodenaika ja miksi?

Mä rakastan kesää, mutta ehkä kuitenkin mun lempi vuodenaika on kevät. Pitkän ja pimeän talven jälkeen se vaan on niin ihana nähdä, kun luonto alkaa heräämään, jäät sulaa, kukkia alkaa näkymään ja aurinko alkaa pilkahtelemaan iltaisinkin.

Kysymys 9. Kerro siitä, että miten sairautesi on vaikuttanut siun itsetuntoon ja miten hyvin oot sinut sen kanssa?

Taas aivan loistava kysymys, kiitos! Moni mun tuttu ei uskoisi, mutta oikeasti juuri sairauteni vuoksi mulla on todella huono itsetunto. Joka asiassa ajattelen, että "ei musta oo tähän, oon lyhyt joten ei musta oo mihinkään ja sitä rataa..." Jotenkin se kun sä olet niin näkyvästi erilainen kuin muut niin ainakin minussa niin se latistaa omaa itsetuntoa. Mutta sitten taas mun itsetunto kasvaa, kun huomaan ne asiat mitä pystyn tekemään. No enhän mä ikinä täysin sinut tule olemaan itseni kanssa, mutta sanotaanko, että oon oppinut elämään sen kanssa. Välillä on niitä huonompia päiviä, kun vaan toivoisi olevansa normaali, mutta se menee kyllä ajan kanssa ohi.

Kiitos kaikille ihan super mahtavista kysymyksistä, mutta myös siitä, että olet ollut mukana tässä bogissa. Te olette antaneet mulle niin paljon tukea ja iloa, että toivottavasti voin edes sitä vähän korvata blogieni välityksellä. KIITOS! 

ps. Ens viikolla saattaa tulla taas joka päivä blogi!:) Top 5 hommia olisi luvassa ehkä!