Mitä aion tehdä peruskoulun jälkeen?// Miten lyhytkasvuisuus vaikuttaa siihen?

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi niin kuin tiistai ja myrskystä selvitty. Vaikka täällä ei kauheasti myrskynnyt niin kyllä lunta tuli ehkä jopa kolmekymmentä senttiä. Se on nyt kuitenkin ohi ja taas olisi uus viikko käsillä! Miten teillä on alkuviikko lähtenyt sujumaan? Mulla on tällä viikolla vielä ruotsin ja matikan koe, mutta onneksi helppoa asiaa niin eiköhän ne mene hyvin. Muuten, teille siis eilen minulle ylihuomenna niin yritän suorittaa hygieniapassi testiä, saa nähdä miten käy... Siinä arkihöpinät ja nyt itse blogin pariin!

En ole ihan varma (yllättävää), mutta musta tätä on joskus pyydettykin, että tekisin tästä aiheesta blogin vai pyydettiinköhän, ei kun ei taidettukaan. En minä muista, mutta kumminkin musta olisi kiva kertoilla teille, että mitä tällainen 105cm Samuel meinaa peruskoulun jälkeen tehdä joten tänään siis puhutaan mitä haluaisin tehdä isona, missä haluaisin opiskella, entä asua ja miten tähän kaikkeen vaikuttaa lyhytkasvuisuus. Tervetuloa siis mukaan lukemaan, ihmettelemään, katsomaan mun toilailuja ja ennen kaikkea edes jotenkin viihtymään tämän blogin pariin!

Tällä hetkellä olen siis vasta kahdeksannella luokalla, mutta jos aika menee yhtä nopeasti kuin tänä syksynä niin ehdin päästä jo ysiltä ennen kuin edes ehdin tätä blogia julkaista. Mutta aikahan menee aina  tällä tahdilla ja on mennyt koko ajan joten siiiis, en minä enää itsekään tiedä... Mun hienoja mietelauseita... Yhdeksännellä sitten pitäisi päättää, että mitäs sitä ryhtyisi opiskelemaan vaiko jäisikö vain kotiin, joka ei itseasiassa muuten enää nykyään onnistu. Mun haave koko peruskoulun ajan on ollut se, että jonakin päivänä, ei vuoden päästä eikä viiden ei ehkä kymmenenkään, mutta jonain päivänä musta tulisi erityisopettaja ja se haave on edelleenkin voimassa. Yläkoulun myötä musta on tullut oman ajatustavan realisti, mutta kuitenkaan en sitä ole todellakaan oikeasti. Olen paljon alkanut miettimään, että miten voisin olla koulussa töissä ja pitää luokkaa kurissa kun olen ehkä jopa 50cm oppilaita lyhyempi, mutta kaikki sanoo, että nuo ovat vaan järjestelykysymyksiä, mutta minä olen vain jääräpää joka en niitä usko. Toki nykyäänhän kaikki koulut ja työpaikat pitäisi olla täysin esteettömiä, mutta eihän se käytännössä ole muuta kuin päätös paperilla. Se on siis mun unelmien unelma-ammatti, mutta mitä aion tehdä, että saavuttaisin sen?

Ennen kun puhutaan enempää opiskeluista niin kerron yhden asian, jonka haluan kertoa vaikka tiedän, että tulen saamaan siitä paljon vihaa ja se on ymmärrettävää. Taisi olla vuosi 2020 kun kävimme Taysissa sosiaalityöntekijän puheilla ja hän kertoi minulle asiasta nimeltä nuoren kuntoutusraha. En itse uskalla kertoa omin sanoin mikä se on joten odottakaas, käyn etsimässä oikean ja suoran vastauksen teille siitä. 

"Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan opiskelun tai muun työelämään tähtäävän kuntoutuksen ajalta.

Voit saada nuoren kuntoutusrahaa, jos

• olet 16–19-vuotias
•   
•     työ- tai opiskelukykysi tai mahdollisuutesi valita ammatti tai työ on heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi

• tarvitset erityisiä tukitoimia, jotta voit opiskella tai osallistua muuhun työllistymistä edistävään kuntoutukseen (esim. työkokeilu tai -harjoittelu)
• sinulle on laadittu kotikunnassa henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma (KHOPS) opiskelun tai muun kuntoutuksen ajalle." 
• Nuoren kuntoutusraha on 33e/päivä

Lähde: Kela

Eli jos sinulla on joku opiskeluja heikentävä tekijä niin voit sitä hakea, mutta minä saan sen automaattisesti heti kun lukio alkaa. Tiedän, se tarkoittaa, että valtio tulee elättämään minua ja vien valtiolta rahaa. Kyllä minä sen tiedän, että tämä lisää vain minusta tullutta taakkaa, mutta kuitenkin jos valtio on sitä valmis antamaan ja se todellakin tukee minun opiskelujani niin onko se väärin? Monista se on ja tiedän, että osittain se onkin. Toisaalta taas maksan jo tällä hetkellä valtiolle, koska automaattisesti mainostuloista (melkein olemattomista sellaisista) lähtee iso osa veroihin. Ja voin sanoa, että kyllä miljoona kertaa mielummin olisin normaali pituinen kun saisin 33e/ päivä. Siinä tuo asia joten eiköhän siirrytä itse opiskeluun. Lukioon olen menossa se on jo päätetty, mutta mihin lukioon.. se on vielä vähän auki. Oriveden lukio olisi helppo ja nopea vaihtoehto, mutta sitten meidän opettajat ovat jo kestäneet mua... Huomasitteko, tein sen taas? Minulle on sanottu, että aina kun ajattelen noin niin tyhjennä pääsi... Tampereella saisin taas ehkä paremmat opiskelumahdollisuudet, oppisin elämään itsenäisesti suurkaupungissa ja ennenkaikkea siellä kaikki olisi esteetöntä. Toisaalta pitkät ja huonot kulkuyhteydet, mutta nämä on näitä. Kaikessa on puolensa. Lukion jälkeen jo ennen tätä bloggaamista ajattelin ja haluaisin käydä media alan ammattikoulun ja, kun olen lukion käynyt niin kuulemma media alan pystyisin käymään vuodessa. Media ala on minua aina kiehtonut ja musta olisi kiva oppia lisää median tuotannosta. 

Sen jälkeen olisin varmaankin suuntaamassa kohti yliopistoa ja opettajan opintoja, en ole täysin varma pitääkö yliopisto aikana tehdä töitä, mutta jos pitää niin minä vaikka voisin vetää kerhoja, koska sekin on mun unelmani. Hei muuten!! Olen täällä unohtanut kertoa, mutta minä pääsin siihen kerhonohjaaja paikkaan! 23.2 alan olemaan 1-3.lk kerhossa apukerhonohjaajana, joka on musta niiiiin parasta! En edes tiedä kuinka vanha silloin olen, muta joskus vuonna nakki kun olen siis jos olen saanut opettajan paperit käsiini niin muuttaisin pois täältä. Orivesi on ollut ihana paikka, mutta ei kuitenkaan todellakaan paikka missä haluaisin asua isona. Helsinkiinkään en todellakaan ole muuttamassa, mutta jos nyyt pitäisi sanoa yksi paikkakunta mihin haluaisin niin se olisi ehdottomasti Rovaniemi. Ja tietenkin koko ajan pyrin kehittymään sisällöntuotannossa, jos vaan te jaksatte näitä lukea. Tämä on unelma harrastukseni ja itseasiassa enää en voi puhua tätä mun harrastuksena vaan tämä on osa mun elämää. Kiitos juuri sinulle, kun autat täyttämään mun unelmia.💓

Siinä oikeastaan oli kaikki mun seuraavan 20 vuoden suunnitelmat, mutta ennen kuin lopetetaan niin pari sanaa. En valehtele, en kaunistele vaan puhun rehellisesti. Vaikka kaikki kannustaa minua niin olen silti hyvin epävarma tulevaisuudestani. Paljon minulla on unelmia, mutta aina mietin, että voiko tälläinen metrin pitkä ihminen pärjätä elämässä, mutta kyllä voi! Pikku hiljaa alan koko ajan tajuamaan ja näkemään, että minullakin on paikkani tässä yhteiskunnassa. En ehkä fyysistä työtä tule ikinä tekemään, mutta sitten työtä joka vaatii sosiaalisia taitoja. Mun luokanpohjaajani sanoi mulle kerran, että "älä ajattele, että sinun pitäisi muuttua vaan ajattele, että yhteiskunnan pitää muuttua" tuolloin tajusin, että minä en ole valinnut tätä enkä voi sille mitään minkälainen olen vaan meidän pitää siihen sopeutua. Aina välillä mulle tulee hetkiä jolloin mietin, että jos minua ei olisi niin kaikilla olisi helpompaa, mutta pikku hiljaa olen päässyt tuostakin ajatustavasta eroon ja alkanut nähdä mitä hyötyä minusta on. Jos sinulla on näitä tunteita niin mun neuvoni on, että puhu! Puhu vanhemmille, luokanohjaajalle ja koulupsykologille. Muista sinä et ikinä ole ongelma, mutta jos teet itsestäsi ongelman niin se on ainoastaan ongelma.

Kiitos erittäin paljon juuri sinulle, joka luit tämän! Nyt todella pyydän, että jättäisit palautetta ja vähän pohdintaa mitä olet mieltä mun suunnitelmista? Haluaisitko vielä kuulla jotain mun tulevaisuuden suunnitelmista? Hyvää viikonjatkoa ja nähdään seuraavassa blogissa! Moooi mooii!

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.

MITÄ TOIVON LUKIJAN SAAVAN BLOGISTANI?

 

Hei kaikille ja tervetuloa taas uuteen blogiin! 

Nyt on vähän syvällisempi aihe, mutta ennen kun päästään itse tämän päivän aiheeseen niin mulla olisi pari asiaa. Ensinnäkin viikonloppuna siirrettiin kello talviaikaan ja heti sunnuntai aamuna mietin, että kummastakohan te pidätte enemmän, kesä- vai talviajasta? Kertokaa ihmeessä kommenteissa, jos teillä on tähän asiaan mielipide ja haluatte kertoa sen. 

Sitten seuraavien viikkojen blogi ohjelmasta. Marraskuussa mä yritän tykittää niin monta blogia kuin mahdollista ja siksipä olen suunnitellut, että ylihuomenna tai siis teille tänään tai siis no nyt tulee ja joko perjantaina tai lauantaina tulisi room tour kirjoitus. Ensi viikolla puolestaan yrittäisin tehdä joka päivä blogin top 5 listojen muodossa. Kahden viikon kuluttua taas tekisin viikon milloin tulisi lyhytkasvuisuuteen liittyviä blogeja. Olisi tosi kiva kuulla, että mitä te olisitte mieltä tämmöisestä suunnitelmasta tuleville viikoille. 

Sitten vielä yksi asia. Viime blogissahan sanoin, että suorastaan rakastan Pepsi Maxia ja tähän liittyen mulla on yksi tarina. Maanantaina menin käymään Oriveden K-marketissa ihan normaalisti ja sitten katsoin sellaista kylmäkaappia ja huomasin, että "aaa, tuossa on tuollaisia vanhan ajan 0,33l Pepsi Max pulloja ja mietin, että paljonkohan ne maksaa. No sittenhän mää katsoin ja olin eka, että täh? Vain 50sent per pullo, ja sitten huomasin, että ne oli normaalisti 1,29e per pullo, mutta ne oli 80sent tarjouksessa ja enhän mä voinut olla ottamatta niitä joten aloin vaan ottamaan niitä ja sitten huomasin, että mähän tyhjensin koko hyllyn... Eli nyt tajuatte ehkä, että paljonko mää siitä oikeasti tykkään.

Kas noin, siinäpä oli kaikki alkuhöpinät ja kylläpä niistä tuli taas pitkät... Olisi kiva muuten kuulla, että tykkäättekö, että kerron blogin alussa, jos arjessani jotain erityistä tapahtuu vai ette? Jos sulla on tähän mielipide, niin olisin tosi kiitollinen, jos laittaisit sen tonne alas. Tänään tuli paljon kysymyksiä, mutta olisin tosi kiitollinen jos vastaisit niihin kaikkiin, koska ne auttaa mua tulevien blogien tekemisessä. Tai no.. ei se kyllä, että pidättekö talvi- vai kesäajasta, mutta se kiinnostaa mua muuten vain. Mutta nyt vihdoinkin itse blogin pariin!

Ennen kuin mä aloitin tekemään blogia mua kohtaan oli ihan hirveästi ennakkoluuloja tai kaikkea muuta tällaisiä ihan perättömiä juttuja. Niin, jos ihan rehellisesti puhun, niin mua alkoi kyllä ärsyttämään se, että musta luullaan ihan väärin ja ajattelin, että rupean kertomaan omaa tarinaani blogin välityksellä ja kertoa muille, että millainen oikeasti olen. Toinen syy oli, että mä tiedän niin hyvin minkälaista olla erilainen ja erottua porukasta niin halusin antaa edes jollekin jonkinlaista vertaistukea. Ja vielä kolmas oli se, että haluaisin opettaa kiusattuna ja syrjittynä, että kuinka hirveää ja näin suomeksi sanottuna idioottimaista se on. Noin, eli periaatteessa noiden syiden takia mie aloin blogia tekemään, mutta nyt katsotaan olenko onnistunut mistään niissä?

Mie oon varmaan kertonut, että mulla on todella huono itsetunto välillä. Mä ajattelin tosi paljon seiskalla, että mä oon vaan taakka täällä maailmassa, mutta nyt se on muuttunut aika lailla. Lupaan, että tämä on totta nimittäin te olette 85% vaikuttaneet siihen! Blogin myötä olen saanut niin paljon onnistumisen ja positiivisia kokemuksia, että voisin sanoa, että en ole ollut varmaan kolmeen vuoteen niin onnellinen kuin nyt. Se, että näen että musta oikeasti on ollut jotain hyötyä niin se saa mut aina niin iloiselle tuulelle, että siitä riittää ilon aihetta vielä huomisellekin. Nyt luen joitain teidän lähettämiä viestejä, mitä olen saanut kuukausien varrella ja kommentoin niitä. 

!!HUOM!! Minulla on lähettäjien lupa jakaa ne tänne anonyymina, eli en ikinä missään tapauksessa jaa kenenkään kertomia asioita, jos et anna lupaa. Sekä en ole muuttanut viestejä millään lailla.

Viesti 1: Moii, halusin vaan tulla kiittää sua tosta top 5 vinkkiä koulukiusaamiseen, ite oon koulukiusattu ja sain oikeesti noist vinkeistä hyviä neuvoja ja jopa mun äiti halus kiittää sua.

Siis mä muistan kun sain tämän viestin silloin kesällä niin tulin niin iloiseksi, että aloin melkein itkeä, koska kuten oon kertonut niin olen niin herkkä ja tunteellinen kun olla ja voi.  Mutta siis niin ihanaa kuulla, että musta oli hyötyä noin vakavassa asiassa! Kiitos, että annoit jakaa tämän tarinan ja toivottavasti olet saanut apua kiusaamiseen!

Viesti 2: Moi. Oon sieltä (en voi kertoa) servulta ja piti tulla ihan yv:ssä sanoo, että oot ihanan rehellinen ja avoin ja jotenkin sun ilosuus välittyy jopa tekstissä. Oon saanu ihan vääränlaise kuvan sunlaisista mutta sun avulla oon oppinu ymmärtämään että ootte melkein ihan normaaleja tyyppejä

Siis taas niin ihana kuulla, että oon saanut välitettyä sen kuvan, että ollaan melkein ihan normi tyyppejä! Kiitos tästä viestistä!

Viesti 3: Ite oon lievästi kehitysvammainen ja mua pilkataan siitä tosi paljon koska oon erinlainen mutta onneks sä oot auttanut mua ja tiedät miltä tuntuu olla erilainen

Ensinnäkin ihan järkyttävää, että siitä kiusataan, koska minkä sille toinen mahtaa? Toiseksi taas niin ihana kuulla, että musta on edes jotain hyötyä. Kiitos! Se on vaan ihmeellistä, että miten erilaisuudesta voidaan kiusata. Tsemppiä sulle jokaiseen päivään, jos luet tätä!<3

Viesti 4: Moi mun on pakko tulla sanoo et kiitos kun kerrot sun tarinaa koska ite oon aina luullu et lyhytkasvuset on myös älyllisesti tosi vajavaisia ja muutenkin outoja mut sun takii oon päässy tälläsistä ennakkoluuloista täysin eroon

Taas niin ihana kuulla, että oot ymmärtänyt, että me ollaan muuten normaaleja paitsi pituus, kiitos! Ja mä kyllä ymmärrän, että helposti meistä ajatellaan niin, jos ei tiedä kunnolla:) 

Kiitos kaikille ihanista viesteistä ja ylipäätänsä, että olet auttanut mua henkisesti kun oot lukenut näitä! Edelleenkin muistutan, että en pidä teitä edes lukijoina vain ystävinä. 

Nähdään taas ja tsemppiä loppu viikkoon!