Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!
Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs
Instagram: Samuelin blogi
Whattsap: 0403779896
Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.
Olen Samuel Pulkkinen, 15-vuotias lyhytkasvuinen bloggaaja. Sairauteni vuoksi olen vain 107cm pitkä. Tavoitteeni on poistaa meitä kohtaan turhia ennakkoluuloja. Yritän tehdä sen kertomalla elämästäni, sairaudestani ja sen tuomista haasteista aidosti. Joskus tulee syvällisiä blogeja ja joskus rentoja, mutta jokaisessa kirjoituksessa edetään rennosti ja puhutaan asian vierestä. Tervetuloa seuraamaan yhden lyhytkasvuisen tarinaa, joka seuraa unelmiaan!
Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs
Instagram: Samuelin blogi
Whattsap: 0403779896
Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.
Blogiputken toinen osa jo ja tässä osassa vielä käsitellään arjen haasteita, mutta kaupan käynnin sijasta käsitellään haasteita koulussa! Tästä blogista taitaa tulla jo muutenkin niin pitkä niin eiköhän mennä suoraan ensimmäisen haasteen pariin! Tervetuloa mukaan!
Minä veikkaan ainakin, että kaikki minun lukijoistani käy koulua. Osa alakoulua ja osa yläkoulua niin kuin minä. Veikkaan, että jotkut tarvitsee apua ainakin jotenkin koulunkäynnissä, mutta oletko ikinä miettinyt minkälaisissa asioissa lyhytkasvuinen tässä tapauksessa 106,5cm (Juhuu olin kasvanut muuten vuodessa jopa 1,2cm!) tarvitsee apua? Jos jaksat lukea tämän blogin loppuun asti, ja kirjoittaa vielä tuonne alas niin olisin super kiitollinen, jos kirjoittaisit, että arvasitko nämä kaikki asiat ja herättääkö nämä jotain ajatuksia?
EDIT: Hei, piti tulla vielä sanomaan, että vaikka ehkä tekstistä saa sen kuvan, että en ymmärrä jotain turvallisuus sääntöjä tai, että haluaisin toimia enemmän yksin niin tottahan se on, mutta arvostan oikeasti ihan hirveästi, että Suomessa annetaan minun käydä ihan normaali koulua ja vieläpä ihan normaali 8B luokassa. Ja se vielä, että rehtori, opettaja ja avustaja haluaa minun parastani ja, että koulunkäyntini olisi turvallista niin totta kai arvostan sitä ja olen kiitollinen vaikka ehkä joistain asioista en pidäkään. Ei muuta, nauttikaa!
Meidän koulu on tosi vanha eikä sitä ole remontoitu oikein kunnolla vuosikymmeniin joten meillä on vielä käytössä ulko-ovina tuollaiset paksut ja raskaat puu ovet enkä saa niitä itse auki. Tai ainakaan turvallisesti, viime joulukuussa yritin avata itse oven, sitten se ovi tuli suoraan päin ja mätkähdin kivilattialle josta seurasi aikamoinen aivotäräys niin en ole enää kauheasti yrittänyt. Nuo ovet ovat myös oikeasti todella paksut, että en niitä millään jaksa vetää. Tämän takia minua ollaan aina välitunnin päätteeksi ovilla vastassa. Siihen en valitettavasti voi itse vaikuttaa.
Meidän koulu on siis kivikoulu, joka on pinta-alaltaan pieni, mutta korkea eli se tarkoittaa sitä, että meillä on monta kerrosta koulussa, 5. Se tarkoittaa paljon portaita, mutta minä en kulje niitä, koska en jaksaisi kulkea niitä, koska etäisyydet on niin suuria ja joutuisin tekemään sen niin monta kertaa päivän aikana. Toinen syy on se kuulemma, että kun siellä on ruuhkaa niin voi tapahtua vaara tilanteita. Periaatteessahan noiden portaiden porrasvälit ei ole kauhean suuria, mutta kuitenkin käytän hissiä, koska ruuhkassa voi syntyä niitä vaaratilanteita. Minä kuljen aina parin oppilaan kanssa tai yksin, koska jopa aikuisten mielestä siinä ei ole turvallisuus riskiä.
Ensinnäkin anteeksi todella epäselvästä ja huonosta kuvakulmasta otetusta kuvasta, tuli ihmispelko enkä uskaltanut kuvata kunnolla... Mulla on siis luokissa tällaiset matalammat pöydät ja tuolit, koska mun on helpompi kiivetä niille ja sitten, jos tipun niiltä niin ei ainakaan satu mitään. Silloin viime joulukuussa, kun sain sen aivotäräyksen niin menin kuitenkin luokkaan enkä sitten kertonut kenellekään ja houreissani kaaduin korkealta tuolilta ja lopun varmaan jo tajuattekin... Älkää muuten välittäkö mun hyvin sotkuisesta pöydästä, oli historian moniste meneillään.
Tupla kirjat
Tähän en saanut oikein mitään järkevää kuvaa tehtyä joten mennään nyt ilman kuvaa, mutta siis mulla on käytössä kirjoista kaksois kappaleet eli toinen kirja mulla on aina kotona ja toinen aina koulussa. Sen takia on niin, koska muuten mun reppu painais tonnin ja mulla ei vielä "ihan" niin isoa habaa ole, että jaksaisin sitä kantaa... Joku voi miettiä, että mites hoidan sitten työkirjan ja se menee niin, että teen läksyt kotona olevaan työkirjaan ja laitan niistä kuvan sille opettajalle. Vihkot totta kai kannan itse, jos en niitä jaksaisi kantaa niin sitten jo miettisin, että pitäisiköhän alkaa käymään salilla...
Minä liikun tosi paljon päivän aikana koulussa ja väsyn siitä helposti, koska voimani ovat paljon pienemmät ja joudun ottamaan paljon enemmän askelia, jonka takia aina välillä toisiksi viimeisellä välkällä otankin pienen lepotauon, että jaksan viimeisen tunnin. Joskus käy myös niin, että en edes huomaa, että olen poikki ja se tuleekin ihan yhtäkkiä ja tästä haluan kertoa yhden tarinan. Tämä on ehkä vähän nolo, mutta edelleenkin haluan olla rehellinen ja kertoa missä oikeasti on minulla haasteita koulunkäynnissä. Mutta siis siihen tarinaan. Oli perjantai juuri ennen syyslomaa, olin ruokailussa, ruoka ei enää yhtäkkiä yhtään maistunut ja sitten tuli ihan jäätävä väsymys, mutta onneksi avustaja huomasi tämän ja menimme sitten hänen työtilaansa ja romahdin aivan täysin enkä edes jaksanut kiivetä nojatuolille ja sitten sijaisavustaja sanoi, "että nyt kyllä ei mennä enää takaisin tunnille vaan saat nukkua täällä ihan rauhassa" ja minä vastasin, että "ei kun lepään tässä vaan noin viisi minuuttia ja olen taas täysissä voimissani" ja sen jälkeen nukahdin aivan saman tien ja nukuinkin sitten koko loppu tunnin.
Noin, siinä oli ainakin minusta isoimmat asiat eriteltynä ja haluan vielä tässä kertoa, että minullahan on siis käsityöhön, liikuntaan ja hieno motoriikkaan tehostettu tuki käytössä eli oma oppimissuunnitelma. Kiitos erittäin paljon, että luit ja olisi niin mahtava kuulla, että arvasitko/tiesitkö nämä kaikki asiat ja mitä muuta ajatuksia nämä sinussa herättää? Nähdään taas huomenna klo 15 ja siihen asti mooiikka mooi!!
Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä a...