POLIISILTA TULI SOITTO JA SITTEN TAPAHTUI JOTAIN HULLUA!

Maanantai 11.7 klo 11.00

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Hyvää ja hullua huomenta! Nyt olen hieman sulatellut uutista, joten voin kirjoittaa tännekin melkein live reaktion tämän päivän uutisista. Mitä tänään sitten oikein tapahtui? Se selviää tänään tai itseasiassa juuri nyt! Aamu alkoi siis ihan normaalisti, nukuin yön jälleen kerran teltassa, koska siellä on vain paaljon parempi nukkua. Heräsin siinä kymmenen aikoihin ja, kun pääsin kunnolla jalkeille, otin puhelimen ja katsoin luonnollisesti WhatsApp:in, että onko tullut uusia viestejä. Sitten huomasin, että äitini oli laittanut minulle:

Viesti: Poliisilta tuli soitto susta.

Heti, kun olin lukenut sen ja tajunnut, että mitä siinä todella sanottiin, menin sellaiseen shokki tilaan, että en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt olen sanonut jotain väärää täällä blogissa ja joku on ilmoittanut siitä. Meinasin jopa oksentaa shokkitilan johdosta, mutta kokosin itseni, puin päälle ja lähdin sisälle.

Paiskoin ovia ja huusin, että mitä olen tehnyt!? Silloin äitini sanoi, että ei mitään hätää, rauhoitu, kyseessä on iloinen asia. Silloin rauhoituin hieman, mutta olin silti vielä pelästyksissä. Äitini kertoi sitten, että koulupoliisi Mikko Pitkänen oli soittanut. Pelkoni laantui, mutta ihmetys tuli tilalle. Olen nyt tässä pari minuuttia miettinyt, että miten muotoilisin tämän asian, mutta kai se on pakko kertoa ihan suoraan.

Koulupoliisi ja Lions Club haluavat yhdessä tukea stipendin muodossa nuoria, jotka osoittavat hyvää, positiivista, ahkeraa ja kannustavaa mieltä ja käytöstä. Ensimmäinen reaktio minulla oli tietysti, että mitä ihmettä? Sitten sanoin heti, että he soittivat väärään numeroon, mutta ei. Koulupoliisi oli kysellyt koulustani, että kuka nuori ansaitsisi tällaisen stipendin ja yksimielisenä he olivat sanoneet minut.

 Älkää kysykö, en ikimaailmassa tiedä miksi, mutta näin vain on. Puhutaan, kauhistellaan ja ihmetellään enemmän vasta keskiviikkona, sillä silloin menemme poliisiasemalle ja nyt on pakko keskittyä blogiputkeen. Pitää kuitenkin vielä näin bloginkin kautta sanoa, että oli kyllä hyvä paikka huumorille ja sarkasmille äiti. Ei vaan, olihan se hauskaa... Palataan asiaan ylihuomenna!

Keskiviikko 13.7

Tervetuloa Orivesi talolle! Kyllä, tämän rakennuksen nimi on Orivesi talo. Ehkä on parempi, että en kerro tarkemmin, että mitä olen mieltä nimestä. Täällä on myös poliisiasema, johon meidän piti saapua kahdeksitoista, mutta tulimmekin jo kahtakymmentä vaille. Nyt on aikaa ainakin onneksi jopa kehua Orivettä, sillä katsokaa! Täällä on esteettömät ovet eli ne pystyvät avaamaan myös tuollaisilla painikkeilla.

Erittäin iso kiitos ja hatunnosto Orivesi! Täytyy muuten sanoa, että minua jännittää ihan hirveästi, sillä en yhtään tiedä mitä minulle sanotaan tai mitä minun pitää puhua. Ainoa mitä voin sanoa, että en ansaitse tätä. Kuulen kohta varmaan tarkemmin, että miksi juuri minulle halutaan se antaa ja mitä muka hyvää olen tehnyt. Jos minun pitäisi sanoa, en ihan oikeasti ole tehnyt mitään hyvää.

Tuota noin. Sitä pitäisi kai sanoa jotain. Öhh.. Ketään ei kiinnosta minun mielipiteet, joten lyödään faktat tiskiin. Stipendi myönnetään kerran vuodessa nuorelle, joka on ennalta ehkäissyt kiusaamista, osoittanut positiivista ja kannustavaa käytöstä ja ollut esimerkillinen nuori. Minä tietysti ja aiheellisesti kiistin kaiken, mutta koulupoliisi sanoi, että nyt heität ne omat mielipiteet pois ja katsot faktoja.

Ja hyvä on, olen enemmän kuin kiitollinen, jos minusta voidaan sanoa tuollaisia, vaikka tuonkin paljon stressiä ja vaivaa muiden elämään. Koulu oli ollut myös tässä mukana ja KAIKKI olivat kuulemma ehdottaneet minua. Ei, en rupea keksimään tekosyitä vaan katson faktoja. Saan jotain hyvääkin aikaan. Toivottavasti en vaikuta liian kiittämättömältä, mutta olen jotenkin niin hämmentynyt ja pöllähtänyt, että en tiedä mitä sanoa. Ehkä tässä vaiheessa alan jo sisäistämään, että minusta on jopa jotain hyötyäkin.

Noin! Nyt saatiin tämäkin hullunkurinen blogi pakettiin. Nyt minulla ei ole edes mitään kysymykisä, joten kiitän todella paljon, jos olit mukana taas ja uhrasit aikaasi tälle. Se ei ole itsestäänselvyys. Nähdään taas, mooikkka mooiii!

TOP 5 HARRASTUSTA JOITA MINULLA ON OLLUT!

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai, heinäkuinen viikonloppu alkamassa ja toiseksi viimeinen blogiputken osa. Herttinen sentään, kuinka nopeasti tämä viikko on mennyt. Juuri oli maanantai ja blogiputki alkoi. Nyt on perjantai ja toiseksi viimeinen osa blogiputkea. Jutellaan huomenna näihin alkuteksteihin enemmän, mutta mennään nyt itse blogin pariin, koska...kukaan ei jaksa kuunnella turhaa höpötystäni. Keksin sittenkin syyn, mutta nyt itse blogin pariin! Ja tänäänhän me käsitellään:

TOP 5 HARRASTUSTA JOITA MINULLA ON OLLUT! 

Harrastus, asia, joka on minulle ja varmasti monelle muullekin todella tärkeä. Se antaa tekemistä, itseluottamusta, iloa ja paljon taitoja, joita tarvitsee elämässä. Minulla on ollut elämäni aikana monen monia harrastuksia ja olen aina kertonutkin siellä sun täällä jostain harrastuksestani, mutta en ole ikinä kertonut kunnolla kaikista harrastuksistani, mutta tänään siihen tulee muutos, sillä tänään ajatuksena on, että minä kertoilisin Top 5 Harrastustani. Kerron miksi lähdin siihen, mitä se minulle antoi ja varmasti kaikkea muutakin. Tervetuloa mukaan lukemaan, harrastelemaan ja sitä rataa!

 

5. Sähly

Harmi, että en löytänyt mitään vanhaa kuvaa minusta sählystä, mutta sentään pipo löytyi. Olin kolmannella luokalla ja minua kiinnosti ihan hirveästi sähly, mutta kas kummaa, en saanut ikinä osallistua koulun liikuntatunneilla peleihin. Silloisen ja itseasiassa nykyisenkin erityisluokan opettaja kutsui minut oikeisiin sählytreeneihin. Häh, mitä, miksi? Selitetääs. 

Hänen miehensä oli ja on varmaan nykyäänkin sählyvalmentaja, joka veti siis ihan normaaleja harjoituksia, johon minäkin pääsin osallistumaan, mutta tietysti huvin eritavalla kuin muut. Vaikka se oli erilaista, kuin muilla niin nautin siitä kyllä paljon. Siirrytäänpä seuraavaan!

4. Hiihto

En taaskaan löytänyt mitään kuvaa missä olisin hiihtämässä, mutta tässä kuva, kun laskettelen. Melkein sama asia? Toivottavasti... Olen itseasiassa Himoksella sellaisessa erityisliikkujien tapahtumassa kyseisessä kuvassa kolmannella luokalla ja kokeilen laskettelua ensimmäistä kertaa. Ei ole varmaan kovin vaikea arvata, kuka on minä...

Siirrytään kuitenkin itse hiihto harrastukseen, suolsin jo yhden kappaleen jotain ihan epäolennaista. Olen aina pitänyt hiihdosta, minusta se on ihana laji, mutta koulunhiihtoa vihaan. Miksi? Koulussa sitä tuntee itsensä niin huonoksi, kun näkee kuinka hienosti, hyvin ja nopeasti muut menee, kun minä taas joudun menemään avustajan kanssa. Kyllä, kun kaadun niin en pääse itse ylös. Tästä ja koko koululiikunnasta on tulossa blogia syksyllä, syvällistä sisältöä tiedossa.

Joka tapauksessa, viime vuoden talvella Oriveden Orpo järjesti erityisliikkujien hiihtokerhon, johon osallistuin. Se oli kyllä ihan kuin minulle tehty, sillä pidin todella paljon hiihdosta eikä nyt tarvinnut verrata itseänsä toisiin, koska olimme kaikki samalla viivalla. Siirrytään kohtaan kolme!

3. Jalkapallo

Muistan sen vieläkin, kuin eilisen päivän. Olin kolmannella luokalla ja englannin tunti kyseessä. Silloinen kieltenopettajani oli Oriveden jalkapalloseurassa, Tuiskussa mukana. Hän kysyi, että haluaisinko tulla harrastamaan Tuiskuun, vähän pienempään joukkueeseen, mutta kumminkin ihan normaalien lasten kanssa. 

Sanoin tietysti, että ilman muuta ja siitä sitten lähtikin jalkapallo harrastukseni, joka oli kyllä ihanaa aikaa. Sain olla mukana harrastamassa ihan kuin muutkin, mutta joukkue oli vain vähän pienempi. Sain jopa oman pelipaidan ja takin, joka on vieläkin tallessa. En ikinä tule unohtamaan sitä mitä Tuisku minun hyväkseni teki.

2. Blogi

Halusin tietysti tämän tähän laittaa, koska en voinut muutakaan, mutta puhun tästä ensi viikolla kunnolla. En sano nyt muuta kuin, että tämä on minulle rakas harrastus, josta en ikinä halua luopua, mutta puhutaan kunnolla ja syvemmin ensi viikolla.

(Lupa kuvan julkaisemiseen saatu) Teatteri. Matka, jolla on alku, mutta ei haluaisi olevan loppua. Muistan, kuinka toisella luokalla halusin harrastusta, koska kaikilla muillakin on sellainen. Teatteri oli ainoa, jossa pystyisin tekemäänkin jotain ja se vei mukanaan, totaalisesti. Näin seitsemän vuotta teatteria harrastaneena, luulisi siihen jo kyllästyneen, mutta ei.

Se on antanut minulle niin paljon itseluottamusta, iloa, taitoa, miten toimia ryhmässä, mutta ennen kaikkea olen löytänyt harrastuksen, jossa pituus ja fyysiset taidot eivät merkitse mitään.

No niin! Siinä oli vihdoinkin kaikki tärkeimmät harrastukset joita minulla on ollut. Onko sinulla jotain harrastusta ja mitä se on sinulle antanut? Kiitos paljon, kun luit ja toivottavasti oli edes joten kuten siedettävää tekstiä. Nähdään vielä huomenna klo 12, kiitos ja mooikka mooiii!

 

TOP 5 MYÖNTEISTÄ ASIAA LYHYTKASVUISUUDESSA

Tämän piti tulla eilen, mutta jouduin poliisiasemalla käymään (todella iloinen asia, siitä lisää ensi viikon blogissa.), enkä olisi pystynyt olemaan blogin julkaisemisessa läsnä, joten tämä tulee vasta tänään ja viimeinen osa lauantaina.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko, eletään keskellä viikkoa sekä itseasiassa myös blogiputkea. Olen jo höpötellyt kaksi päivää alkuteksteihin kaikkea turhaa, joten mehän voitaisiin mennä heti asiaan. Ihmeiden aika ei ole ohi, Samuel tekee kolmen rivin alkutekstit. Pidetään höpötyksistä se yksi välipäivä ja jatketaan taas huomisen jakson parissa. Pitemmittä puheitta, eiköhän mennä! Tänäänhän meillä on aiheena:

TOP 5 - MYÖNTEISTÄ ASIAA LYHYTKASVUISUUDESSA

Lyhytkasvuisuus, asia mistä koko blogi lähti ja, jonka pitäisi näkyä jokaisessa blogissa edes jotenkin. Positiivisuus, ilmiö, jonka haluaisin, että se näkyisi koko blogissa ja jokaisessa yksittäisessä kirjoituksessa. Mitä tapahtuu, kun lyhytkasvuisuus ja positiivisuus yhdistetään. Näin rehellisesti sanottuna, siitä ei tule mitään, koska lyhytkasvuisuus on kaikkea muuta kuin positiivista. Mutta me ei uskota faktoja, vaan täällä uskotaan positiiviseen ja myönteiseen ajatustapaan.

Senpä vuoksi kerron Top 5 hyvää asiaa, joita lyhytkasvuisuus on tuonut. Tänään, annetaan positiivisuuden täyttää blogi ja unohdetaan kaikki negatiivinen mitä se aiheuttaa. Tervetuloa mukaan seuraamaan, kun keksitään ja uskotaan mahdottomaan ja positiiviseen ajatteluun! Aloitetaan jälleen kerran sijasta viisi!

5. Empatia

Olen kyllä puhtaasti kiitollinen lyhyydestäni sille, että minusta on tullut kuulemma empaattinen. Minun mielestäni en sitä missään nimessä ole, mutta kaikki muut niin väittää ja jos se pitää paikkaansa, olen onnellinen. Minun sairauteni, lyhyys ja vaikeudet voi antaa vertaistukea muille, pystyn olemaan hyvä kuuntelija ja ylipäätänsä ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Jos todella pystyn auttamaan jotakuta omalla esimerkilläni ja kokemuksella, voiko olla tärkeämpää annettavaa.

'

4. Sinnikkyys & arvostaa pieniäkin asioita

Myönnän jopa itsekin, että olen sinnikäs. Vaikka elämä ei ole tasa-arvoista, helppoa ja onnistumista, luovuttaminen ei ole ratkaisu. Minä toistan aina yhtä asiaa itselleni, jos luovuttaisin, jos en enää yrittäisi ja eläisi elämää lyhyyteni takia sehän tarkoittaisi sitä, että annan ulkoisen seikan määrätä polkuani, minun aivoni eivät tee sitä vaan pituuteni. Se ei tule kuuloonkaan. Vastoinkäymiset ovat pakollisia, mutta pohjalle jääminen, se riippuu ihan itsestä. 

Voivottelu ja itsesääli ei auta mitään, tai no. Se auttaa sinua jäämään pohjalle, mutta jos yrität uudelleen ja olet sinnikäs, pääset takaisin pinnalle ja jopa kohoat vuoren päälle. Lyhyys ei ole enää este elämälle, vaikka haaste se on.  Olen myös oppinut arvostamaan pieniäkin onnistumisia ja asioita. Se, että saan rahdattua kaupan toisesta kolkasta jakkaran toiseen päätyyn, että en joudu vaivaamaan myyjää, se on olematon saavutus, mutta minä arvostan sitä.

3. Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin

Yksi ehkä kiistattomin hyöty tai myönteinen asia lyhytkasvuisuudesta on se, että olen saanut sen avulla tutustuttua ihan huippuihin ihmisiin. Olen löytänyt heitä kaikkialta sairauteni takia, koulusta, sairaalasta, kaduilta, kaupasta ja ennen kaikkea olen saanut tutustua teihin, mutta puhutaan siitä lisää tuonnempana. 

2. Kaikki ovat samalla viivalla ja erilaisuus on rikkaus

Minulla kesti kauan tajuta tämä, mutta nyt tajuan ja uskon siihen. Lyhyyteni ja sairauteni on auttanut näkemään, kuinka kukaan meistä ei ole toista parempi. Kaikki ovat yhtä hyviä ja arvokkaita. Kaikilla on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa. Toinen samankaltainen asia mitä olen tajunnut, on se, että olit sitten kuinka erilainen tahansa, se on vaan rikkautta.

Jos sinulla on joku sairaus, älä pidä itseäsi "vammaisena" tai vähempiarvoisena, ainoa mitä olet ja mitä meistä jokainen on niin erilainen ja erilaisuus on rikkaus.

1. Blogi

Kun käsikirjoitin tätä, tiesin heti, että blogi olisi ykkönen. Ilman lyhytkasvuisuutta blogia en olisi missään nimessä alkanut tekemään ja nyt tämä on kaikista tärkein harrastukseni. Tosin, en tykkää kutsua tätä harrastukseksi, sillä tämä on minulle normaalia elämää. Ja ei, ei, ei! Blogi ei ole ykkönen näyttökertojen, lukijoiden, mainosten tai kaupallisten yhteistöiden takia vaan teidän.

Se, että olette halunneet antaa minulle elämääni sisältöä sekä haluatte olla ystäviäni. Aina, jos puhun blogista puhun, että tuttuni, joka luki blogini, sanoi tällaisen kommentin, sillä te ette ole lukijoita vaan ystäviäni. Puhutaan tästä vielä muutaman viikon päästä lisää paremmin ja syvällisemmin. Kiitos, kaikesta ja ikuisesti. 

Nooin! Siinähän oli viisi myönteistä asiaa lyhytkasvuisuudessa ja arvatkaa mitä. Ei tehnyt edes tiukkaa, uskomatonta, mutta totta. En voi väittää, että tässä ei olisi mitään myönteisiä asioita, sillä niin ei ole! Kiitos paljon, kun luit, ihanaa torstaita ja nähdään taas!

TOP 5 ELÄINTÄ MITÄ HALUAISIN MEILLE

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

 Tiistai, viikko lähtenyt käyntiin ja homma etenee. Tänään on lauantai, yhdeksäs heinäkuuta ja tiedättekö mitä tulin juuri ajatelleekseni. Onko se jo oikeasti loppukesä. Kyllä, näin hirveitä asioita joudun miettimään. Tasan kolme viikkoa nimittäin elokuuhun, joten eikös se ole. voihan kääk. Mihin kesä ja etenkin aika menee!? Kuitenkin, se olisi blogiputken osa numero kaksi! Mitä aihetta käsitellään ja ennen kaikkea mitä minä tänään sähellän? Se selviää tänään, itseasiassa juuri nyt. Eeiköhän mennä! 

TOP 5 - ELÄINTÄ  MITÄ  HALUAISIN  MEILLE !

Eläimet. Kuinka ihania ne ovatkaan ja kuinka paljon ne oikein tuovatkaan meille iloa. Katselin tuossa kaikki blogini läpi, tosin aika hätäisesti, mutta en nähnyt yhtäkään blogia, jossa oltaisi kerrottu eläimistä. Kuvitelkaa, ne ovat niin tärkeitä meille ihmisille, mutta en ole puhunut niistä sanaakaan täällä. Tosin, harmikseni voin todeta, että meillä ei ole eikä tule ikinä olemaankaan kotieläimiä, koska oikeastaan kaikki muut ovat allergisia karvaisille eläimille paitsi minä.

Vuosien varrella on tullut eläimiä, joita haluaisin kovasti meille, josta tuleekin tämän blogin teema. Tänään katsotaan siis, että mitkä viisi eläintä haluaisin etenkin meille ja mikä olisi kaikkein tärkein. Tervetuloa mukaan seurailemaan tätä eläimellisestä menoa, eiköhän hypätä suoraan sijalle viisi!

Kaikki blogin kuvat ovat Pixabaysta:

5. Koira

Isot koirat, niistä en pidä. Pienet koirat, no nehän ovat lutusia, söpöjä ja ihania. Jos pystyisi ottamaan sellaisen koiranpennun, joka ei kasvaisi ikinä niin sitten vähät välittäisin allergioista ja suoraa päätä hakemaan! Onneksi sellaisia koiria ei ole, miettikää mitä se aiheuttaisi perheelleni. Haluaisin eritoten opettaa pienelle koiralle temppuja, herkutella sitä ja hänestä voisi tulla oiva keskustelukumppanini. Katsokaa nyt häntä tuossa kuvassa, mikä ihanuus. Toista on, kun se on kaksi kertaa minun mittainen.

4.Pupu

Aina kun olemme käymässä jossain tallilla tai kotieläintarhassa, minä ampaisen aina ensimmäisenä pupujen häkkiin, koska ne ovat ihania, piste. Se tunne, kun sellainen pieni karvapörröpallo on sylissäsi ja se katsoo sinua ihan kuin hän yrittäisi sanoa, että ota minut mukaani. Tai sitten se ajattelee, että koska tuo rumilus oikein lähtee altani ja pitämästä minua kiinni. Hei! Haluatteko muuten kuulla mikä olisi pupuni nimi, jos minulla olisi sellainen. 

Ensimmäisen kerran, kun ihastuin pupuun se oli väriltään sellaisen vaaleanruskean, mustan ja valkoisen sekoitus. Silloin nimi tuli päähäni. Hän ja olematon tuleva pupuni on Vohveli. Kyllä, älkää kysykö tai kyseenalaistako. Vohveli, sinä olet pupuni. Vohveli saisi ison häkin, saisi temmeltää pitkin nurmikoita ja hemmottelisin häntä porkkanoilla, mutta ei. Siirrytään seuraavaan!

3. Kala

Kalastaminen on todella kivaa puuhaa, mutta aina kun saan kalan niin mietin, että "kunpa voisin ottaa hänet mukaani ja pitää hänet, mutta ei se ihan onnistu ilman mitään varusteita. Kala on jotenkin niin yksinkertainen, mutta sitten kuitenkin älykäs kaveri. Olen lyhyyteni vuoksi joutunut olemaan aika monta kertaa sairaalassa, mutta on siellä jotain kivaakin.

Siellä on nimittäin ihania ja hyvin varusteltuja akvaarioita, jossa on jopa eksoottisen laisia kaloja. Kala, Nemoni, sinut haluan kuuntelu- ja juttelukaverikseni, mutta ei. Ei mitään eläintä, ikinä meille tule. Siirrytään toiseksi viimeiseen!

2. Marsu

Hei! Tässä välissä palataan hetkeksi ajassa pari vuotta taaksepäin, elokuuhun 2019. Oli leirikoulun viimeinen päivä ja rasti menossa. Minulla se oli eläinfarmi. Siellä oli kaikenlaisia eläimiä, mutta ne ovat ihan sivuseikka. Viimeiseksi saavumme marsujen häkille ja yksi heistä kiipeää syliini. Siitä alkoi minun ja marsujen yhteinen taipale. Heti, kun hän tulla tupsahti syliini, päätin,+ että hankkisin marsun.

Se oli pehmeintä, suloisinta ja rakkautta ensi silmäyksellä. Ihan totta, näin siitä marsusta, kuinka se kiintyi minuun. Niiden kipitys, energia, koko, pehmeys, ääntely, vikkelyys ja koko marsu. Ihanampaa eläintä saa hakea. Kun saavuin leirikoulusta, jotenkin ajattelin, että totta kai voimme heti hankkia marsun, mutta sanotaanko, että ei. Minua ei ole missään asiassa tyrmätty niin pahasti, mutta nyt isoin kysymys eli mikä onkaan viimeinen! Se selviää nyt, ai niin! Varoituksen sana seuraavasta kuvasta niille, jotka pelkäävät käärmeitä.

1. Viljakäärme

En kestä, kuinka suloinen sinä oikein olet. Olet luikerteleva, rauhallinen, kiinnyt niin henkisesti ja fyysisesti ihmiseen, mutta kukaan ei sinusta tykkää. Minä muuten puhun tällä hetkellä kuvalle. Noh, jätetään tuo pätkä. 15-vuotias puhuu käärmeen kuvalle, voi herran jesatas sentään! Minä ja isoveljeni olemme neljännestä luokasta lähtien halunneet viljakäärmettä, koska se vain olisi ihanin ja täydellisin kotieläin mitä voisi saada.

Vanhempani pitävät sitä limaisena ja niljakkaana, eikä ikinä haluaisi tuollaista taloon. Se ei ole limainen, se on ihana ja miettikää nyt. Mikä voisi olla parempaa, kuin se, että tuollainen kietoutuu ympärillesi. Ei mikään.

Noin! Nyt saatiin vihdoinkin eläimistäkin juttua tänne. Olisi todella kiva kuulla, että onko teillä eläimiä? Jos on, mitä eläimiä ja mikä on sinun lempieläin? Kiitos paljon, kun luit, toivottavasti oli edes jotenkin siedettävää settiä, uskon, että ei. Kiitos kuitenkin ja nähdään taas huomenna klo 12! Moooikkka moiii!

TOP 5 ASIAA JOITA ARVOSTAN SUOMESSA

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maanantai, 11. heinäkuuta ja teltassa nukkuminen on ihanaa. Jep, niin se on! Miten teillä meni viikonloppu? Meillä oli yökylävieraita, sitten tuli lisää vieraita ja minä aloin nukkumaan teltassa yöt. Olen nyt nukkunut kolme yötä putkeen teltassa ja olen tullut seuraavanlaiseen johtopäätökseen, että teltassa on ihanan viileä ja siellä saa paremmin, helpommin ja laadukkaammat unet kuin sisällä. Aion nukkua tämänkin yön teltassa. Eiköhän mennä jo kuitenkin itse asiaan, let's go!

TOP 5 - BLOGIPUTKI 2022!

Lämpimästi ja ilolla toivotan sinut tervetulleeksi vuoden ensimmäiseen aihe blogiputken pariin! Ennen kuin mennään yhtään sen pidemmälle, kerron tähän väliin yhden tarinan. Katsoin kesäkuussa, että kappas. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla tulee täyteen tasan vuosi ensimmäisestä blogiputkesta. Ajattelisin, että olisi kiva tehdä tänäkin vuonna se ikään kuin juhlistaakseen ensimmäistä blogiputkea, mutta kuinkas kävikään?

Se vain jotenkin meni. Tuo ei kyllä nyt Samuel auttanut oikeastaan mitään, pikemminkin hämmensi entisestään. Tarkoitan, että havahduin vasta tämän viikon keskiviikkona ja tajusin, että "Kääk, nythän on käynnissä heinäkuun ensimmäinen viikko." Oletteko huomanneet, että minulla kestää aina vähän niin kuin prosessoida kaikki asiat, joka sitten lopulta johtaa siihen, että kaikki tulee aina myöhässä.

Kuitenkin! Tästä starttaa viiden päivän blogiputki eli maanantaista perjantaihin klo 12 tulee uusi blogi! Homma menee samalla tavalla kuin vuosi sitten eli jostain asiasta tehdään aina Top 5-lista, mutta erilaista verrattuna viime vuoteen on se, että aiheet ovat paljon syvällisempiä ja ns. hyödyllisempiä kuin viime vuonna. Pitemmittä puheitta eiköhän mennä ensimmäisen Top 5-listauksen pariin, tervetuloa mukaan lukemaan, seikkailemaan ja katsomaan, kun Samuel säheltää!

TOP 5 ASIAA JOITA ARVOSTAN SUOMESSA 

Näen todella usein somessa ja uutisissa sitä, että Suomea, meidän säädöksiä ja lakeja kritisoidaan todella paljon, enkä minä voi ymmärtää sitä. Aina kun näen sellaisia, suorastaan vihastun ja viimeksi mietin, että mitenköhän minä voisin levittää vähän positiivisempaa mielipidettä Suomesta ja silloin keksin. Voisin tehdä blogin, jossa kertoisin mitä asioita minä arvostan Suomessa ja tässä sitä nyt ollaan. Tänään siis asioita, jotka ovat mielestäni Suomessa hyvin ja joita arvostan, aloitetaan sijasta viisi!

5. Kela

Olemme jutelleet äitini kanssa, että Kelasta on tullut niin tavallinen ja perusasia, melkeinpä itsestäänselvyys, että sitä ei osata arvostaa oikeastaan ollenkaan. Kela on meille sellainen etuoikeus, josta voidaan monen monissa maissa vain haaveilla, joka on kyllä todella surullista. Olit sitten lapsi, nuori, aikuinen, iäkäs tai minkä ikäinen tahansa, Kela on aina turvaamassa ja auttamassa sinua niin tukien, rahan ja ihan keskustelu tuenkin avulla. Se on meille todellinen etuoikeus, joten sitä pitää ehdottomasti osata arvostaa.

4. Koulutusjärjestelmä

Kyllä, näit ihan oikein. Samuel pistää koulun neljänneksi. Oli vaikeita päätöksiä, mutta seuraavat ovat minusta vaan vielä tärkeämpiä, kuin koulu. Suomen koulutusjärjestelmä on kuitenkin maailman eliittiä, mutta sekin on meille niin itsestäänselvyys, että osaammekohan arvostaa sitä tavalla, jonka se ansaitsee. Suomen kouluissa ensinnäkin tilojen, oppimisympäristön ja opetuksen taso ovat huippuluokkaa, mutta ennen kaikkea täällä jokainen oppilas kohdataan yksilönä ja tuetaan juuri siten miten lapselle olisi parasta.

Minä olen ikuisesti kiitollinen siitä, kuinka paljon koulun henkilökunta on käyttänyt minuun aikaa ja vaivaa. En ehkä ole sen arvoinen, mutta haluan osoittaa, että he eivät ole tukeneet minua turhaan. Kaikki tuo on meille ilmaista, joka on ihan absurdia monessa paikassa, mutta meille se on arkipäivää. Arvostakaamme ja kunnioittakaamme sitä todella paljon. Kiitos kaikesta, koulu.

3. Puhdas juomavesi

Haluan vielä teroittaa tuota sanaa puhdas. Vettä ei edes ole kaikkialla ja jos onkin, se voi olla saastunutta tai kaikki eivät sitä saa. Onneksi suurella osalla ihmisistä on siihen mahdollisuus, mutta niin surullista kuin se onkin, miljoonat lapset saavat vettä niukasti ja sekin vesi on kaikkea muuta kuin puhdasta. Se voi olla likavettä, viemärivettä tai ihan vain lätäkkövettä. Se on minusta järkyttävää ja niin surullista. 

Me saamme kuitenkin aina puhdasta, jopa kylmää ja suoraan kraanasta tullutta vettä. Minulla olisi yksi toive tähän väliin, nimittäin, että kun seuraavan kerran otat vettä, ole kiitollinen ja arvosta, että tuollainen vesijohtojärjestelmä on Suomessa, pyydän.

2. Suomen luonto

Ei tainnut olla kovin vaikea arvata, että luonto tulee jossain kohtaa mukaan, kun minusta on kyse. Suomi on harvaanasuttu maa ja olen iloinen siitä, sillä se mahdollistaa näin runsaat metsät ja ennen kaikkea rauhan tyyssijan eli Lapin. Suomessa on myös todella upea ja harvinainen jokamiehenoikeus! Kun lähtee miettimään, että mitä kaikkea metsä on minulle antanut niin lista on loputon. Liikkumisen iloa ja motivaatiota, ystäviä, rauhaa, iloa, nautintoa, rauhaa, ajatusten purkamista, stressittömyyttä, helpotusta, auttaa jaksamaan, unohtaa sairauden. Kuten sanoin, lista on loputon.

Monissa maissa ei ole tällaisia unelma metsiä kuten meillä joten tässäkin pyyntö. Kun seuraavan kerran käyt metsässä, ole kiitollinen, että meillä on aina metsää minne mennä.

1. Vakaa yhteiskunta

Tämä oikeastaan kiteyttää koko paketin. Suomessa on todella vakaa, turvallinen, rehellinen yhteiskunta ja täällä kaikkia halutaan tukea. Me maksamme ehkä paljon veroja, mutta vastapainoksi pitää miettiä mitä kaikkea sillä saamme ja etenkin arvostaa sitä. Minä en voi tarpeeksi kiittää siitä kaikesta kuinka paljon Suomi on minuun rahaa käyttänyt, mutta lupaan arvostaa sitä nyt ja aina.

No niin! Se olisi ensimmäinen osa blogiputkea takana ja kylläpä tuli nostalginen fiilis. Ihana palata siihen mistä on lähtenytkin. Kiitos paljon kun luit, jos haluat niin kerro ihmeessä, että mitä mieltä olit ensimmäisestä osasta? Nähdään taas huomenna, kiitos jaa mooikka moiii!

Aloitin Kalliin Keräilyharrastuksen!

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai, sateet ja viileys ovat tulleet ja minä rakastan kesää. Herran jestas kuinka nopeasti heinäkuu etenee, nyt eletään jo kahdeksatta heinäkuuta, mutta nyt onneksi minun hartaimpaa toivetta on kuultu. Nimittäin sää on palannut normaaliksi ja tälläkin hetkellä on joku +15C, ihanaa! Nyt pystyy jopa tekemään jotain. Paras tunne on se, kun jalkoihin tulee sellainen pieni vilu ja viima. Älkää kysykö miksi mutta näin vain on. 

Ja hei! Nyt loppuu vähäksi aikaa myös rennot aiheet blogissa, sillä ensi viikolla on vuoden ensimmäinen Top 5-Blogiputki. Maanantaista perjantaihin tulee joka päivä kello 12 uusi blogi, jossa on joku Top 5 lista. Aiheet tulee olemaan aika syvällisiä ja ainakin yksi lyhytkasvuisuuteen liittyvä. Itseasiassa sehän on muuten vuoden ensimmäinen blogiputki, kääk! 

Nyt muistin, että en ole vieläkään tehnyt sitä somettamiseen keskittyvää blogiputkea. Voi hyvää päivää ja minun piti tehdä se jo maaliskuussa. Tuota, nyt tehdään sillä tavalla, että minä menen heti kirjoittamaan kalenteriin sen ylös ja jatketaan sitten. No niin! Pitää jossain kohtaa vielä suunnitella ihan kunnolla sille aikataulu, mutta nyt me ei keskitytä siihen vaan tähän kirjoitukseen. Eiköhän mennä itse blogin pariin, tervetuloa mukaan seuraamaan, kun:

Aloitin Kalliin Keräilyharrastuksen

Muistan, kun olin kolmannella luokalla ja silloin jalkapallokortit oli se juttu, joten minäkin suosiota hakevana poikana lähdin trendiin mukaan ja voi pojat se oli kivaa! Vaihtelimme välitunneilla aina kortteja ja jopa koulubussisakin. Yksi lempimuistoni jalkapallokorteista tähän väliin, koska kuka nyt ei haluaisi kuulla Samuelin muistoja. Olisi kyllä pitänyt kirjoittaa, että kuka haluaisi kuunnella. Ei kukaan.

Kuitenkin! Olimme yksi kesä uimassa Oriveden yksistä uimarannoista, Nihualla ja kun olimme tulossa kotiin, kävimme sellaisessa ns. syrjäisessä kaupassa, Valintatalossa, joka nykyään on K-kaupan alaisuudessa. Pelkkä tuollaiseen erikoisempaan kauppaan pääsy oli jo tuolloin hienoa, mutta sain sieltä yhden paketin jalkapallokortteja, jonka sisällä oli joku harvinaisuus, jota en valitettavasti kyllä muista. Se fiilis oli kyllä tajuton.

Mites nyt?

Kuusi vuotta myöhemmin keräilykorttien keräily into on palannut. Kaudella kaksi me ei enää kerätä jalkapallokortteja, vaan Pokemon kortteja. Kyllä, kuulit oikein. Näin alas minäkin olen vajonnut, että rupean niitä keräilemään. Tosin, minusta se ei ole vajoamista vaan enneminkin sisäisen lapsen herättämistä, joka itseasiassa minulla on jo herännyt.

Viime sunnuntaina sain kolme Pokemon Brilliant Stars boosteria, joiden availu toi ensinnäkin mieleen lapsuuden, mutta voi pojat, kuinka kivaa se oli! Silloin jo päätin, että tästä tulee harrastus, kallis sellainen, mutta tulee. Kaikki pitää minua suorastaan pihinä ja, että en osta ikinä mitään joten nyt ainoa mitä nykyään ostan, on Pokemon kortteja.

Se todella ei jäänyt siihen, sillä heti maanantaina tilasin lisää! Pitää vielä täälläkin mainita, että jos on Pokemon kortit mietinnässä niin en voi muuta, kun suositella Tcg Paradise kauppaa! Halvat hinnat verrattuna muihin, ihana tausta nimittäin se on perheyritys ja ennen kaikkea salamaakin nopeampi toimitus. Normaali postitus kesti alle 24h! Leuat siinä loksahtaa. Ei muuten ole mikään kaupallinen yhteityö, haluan vain antaa kehuja yrityksille, jos vain pystyn.

Tähän väliin vielä yksi asia. Blogiini ei ole tulossa tällaista täysin viihteeseen keskittyvää sisältöä, mutta tämän kohdalla teen poikkeuksen, koska te halusitte tätä ja krhm, minäkin haluaisin tehdä näitä, mutta en halua, että blogini sivuaihekaan olisi viihde. 

Minkälaisia kortteja olen sitten saanut?

Keskiviikkoon mennessä olen avannut seitsemän Brilliant Stars boosteria, joten kai sieltä jotain arvokastakin on tullut. Tiedän, keräilyn iloa ja tunnetta ei mitata rahassa, mutta tyhmä, kun olen niin katson korttien arvoja. Ensivaikutelmalta täytyy kyllä sanoa, että pidän tästä setistä todella paljon, koska olen ainakin löytänyt paljon V ja "full art" kortteja, jotka ovat minusta hienoimpia. Eiköhän lähdetä katsomaan mitä olen oikein saanut!

Kaikista kallein ja ehkä myös hienoin kortti on Arceus V, full art. Tarkoittaakohan tuo V ja full art samaa asiaa, koska en ole ikinä nähnyt V korttia, joka ei olisi koko kuva. Kuitenkin, sen arvo on jopa 18 dollaria! Hullua sanon minä. Saa nähdä, että uskaltaisikohan näitä pistää jopa myyntiin. Tosin missäköhän näitä voi edes myydä, pitää vähän tutkailla.

10 dollarin kortteja on tullut useampikin ja muut ovat vain sellaisia mistä pidän. Ovat muuten sleevessä suojassa, sen tajusin itsekin tehdä. Tuo Dubwool V shiny on löytynyt shining fatesista, eli ei Brilliant Stareista. 

Semmosta! En tiedä, että muistinkohan mainita kaiken oleellisen tästä, mutta editoidessa sitten. Jos haluat, niin olisi kiva kuulla, että tykkäätkö sinä keräilykorteista? Keräiletkö sinä Pokemon kortteja? Ai niin! Totta puhuen, vaikka en haluaisi paljoa blogiini tällaista pelkkää viihdesisältöä, mutta näistä olisi kyllä kiva tehdä sisältöä, mutta vain jos se on ok teille. Kiitos paljon, jos kerrot mielipiteesi ja siitä, että luit taas jopa kokonaan blogin! Kiitos ja nähdään taas!! Mooikka mooii!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        

MISSÄ KAUPUNGISSA HALUAISIN ASUA TUEVAISUUDESSSA?

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Heinäkuu, kesä ja toivoa viileämmistä keleistä. Nuo ehkä tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä, etenkin tuo toive viileämmistä keleistä. Ehkä joku päivä, ainakin sitten talvella taas, jolloin toivotaan puolestaan lämpöä. Minkäs teet, kun ikinä ei voi olla sopiva keli. Miten teidän heinäkuu on alkanut ja mitä suunnitelmia heinäkuulle? Meillä ainakin käydä pitkästä aikaa Helsingissä tapaamassa isäni äitiä, mutta toki aistimassa myös ihan vain pääkaupungin meininkiä. Sellaista alkuhöpinää tällä kertaa, mutta eiköhän pujahdeta rennosti laskeutuen jo itse blogin pariin, tervetuloa mukaan!

Missä Kaupungissa Haluaisin Asua Tulevaisuudessa?

En muista, että olenkohan maininnut tästä, mutta sanotaan ainakin nyt. Näin kesällä tulee paljon tällaisia rennon letkeitä ja jopa ehkä vähän turhiakin blogeja, jotka kuitenkin on minusta hauska tehdä ja kai näillä nyt jotain virkaa on. Tosin, millä minun blogillani nyt jotain hyödyllistä muka olisi, mutta kuitenkin syksyllä tulee taas syvällisempiä ja tärkeämpiä blogeja.

Asun tällä hetkellä siis Orivedellä, joka on tällainen 8 000 ihmisen pikkukylä, jossa on toki paljon hyvääkin, mutta sanotaanko, että minulle tämä ei ole ikinä ollut eikä tule olemaankaan mikään unelmien kaupunki. Olen täällä puhunutkin, että aikoisin lähteä täältä aika nopeasti lukion jälkeen, mutta en ole ikinä kertonut, että minne lähtisin. 

Totta puhuen en itsekään vielä tiedä, että minne sitä oikein lähtisi, mutta tässä blogissa yritetään ottaa siitä selvää. Jos sinua kiinnostaa kuulla minkälaisia kriteereitä minulla on tulevalle kotikaupungilleni, etsiä kanssani minulle tulevaa asuinkaupunkia ja ehkä jopa näkemään, että minne aion muuttaa, niin jää ihmeessä, mutta voit kyllä poistuakin. Nyyt mennään!

Minkälaisia vaatimuksia ja kriteerejä minulla on tulevaa asuinkaupunkiani varten?

Ei minulla kauheasti ole mitään tiettyjä vaatimuksia kaupungille, mutta kyllä jotain löytyy, jotka on pakko olla kunnossa. Ensimmäiseksi tulee mieleen se, että se ei saa olla yhtä pieni paikkakunta kuin tämä, mutta ei missään nimessä mikään Tampere tai Helsinki. Sellainen 50 000-75 000 voisi olla todella hyvä määrä, jos miettii asukaslukua. Toinen ehdoton vaatimus on se, että metsä pitää olla enintään kävelymatkan päässä ja retkeily paikkoja ja laavuja on enintään tunnin ajomatkan päässä.

Kansallispuisto olisi kyllä kaikista isoin plussa ja voisin muuttaa vaikka pelkästään sen takia. Kolmantena asiana sellainen, että siellä pitää olla kauppakeskuksiakin, mutta myös pieniäkin kauppoja kuten vaikka Salen kaltaisia. Hei! Nyt keksin mikä olisi ihan unelma sijainti asunnolleni. Kauppakeskus pitäisi olla noin 20km päässä, mutta ihan parin kymmenen metrin päästä pitäisi löytyä joku pienen pieni kauppa, jossa myytäisiin kaikenlaisia erikoisia juomia. 

Neljäs, mutta tärkein vaatimus, nimittäin esteettömyys. Asuinpaikkakunnallani pitäisi löytyä esteettömyyssopimus, joka pitäisi myös paikkaansa. Krhm, tuollahan en viittaa yhtään Oriveteen. Mutta kuitenkin, pointti on siinä, että ovet, liikenneyhteydet sun muut ovat esteettömiä. Haluan vain olla aikuisena itsenäinen, muuta en pyydä. Toki en missään nimessä halua, että vain minua varten ruvettaisiin rakentamaan esteettömiä vaihtoehtoja. 

Kas noin! Lähdetään tuollaisilla kriteereillä rajaamaan, mutta eiköhän jo siirrytä itse kaupunkivaihtoehtoihin ja katsotaan, että mitkä voisivat olla minun tulevaisuuteni kaupunkeja.

Kajaani

Ehdottomasti yksi vahva vaihtoehto asuinpaikakseni olisi Kajaani, mutta miksi? Siihen on itsesiassa moniakin syitä. En tiedä, että muistatteko, mutta minä olen syntynyt Kajaanissa, toki en sieltä muista mitään. 1,5 vuotiaana muutimme tänne vaativien leikkauksieni takia, lähemmäksi Tamperetta. Olen kuitenkin käynyt Kajaanissa monenmoista kertaa ja se on kyllä ihanan sympaattinen kaupunki. 

36 500 asukasta ei kuulosta pahalta, mutta sieltä kuitenkin löytyy Prisma ja kauppakeskuksia, mutta myös niitä ihania pieniä Saleja. Jep! Metsä ja luonto mahdollisuudet ovat kirjaimellisesti käden ulottuvilla ja sieltä löytyy myös Hiidenportti, jonne itseasiassa aiomme ehkä jopa suunnata tänä kesänä.

Kajaanilla on myös todella mielenkiintoinen historia, joka lähtee jopa jo 1500-luvulta. Se itseasiassa hyvin vie meidät viimeiseen asiaan, josta pidän Kajaanissa nimittäin kulttuuri. Kajaanissa pystyy aistimaan oikeastaan kaikkialta monenlaista kulttuuria ja -kohteita. Kajaanin linna on ihan ehdoton lempipaikkani, viimeksi olen käynyt siellä 2016 ja kaipuu on kova. Mitäs muita harkitsemisen arvoisia kaupunkeja minulta löytyykään listasta?

Pori

Tutkiskelin Suomen kaupunkeja vähän sieltä sun täältä ja löysin ihan sattumalta Porin. Lähdin sitten tutkiskelemaan sitä ja voihan pojat, Porihan olisi kauniin täydellinen kaupunki. Ensinnäkin se sijaitsee ihan länsirajalla, joten meri olisi todella lähellä. Siellä on ihania hienohiekkaisia uimarantoja, kuten vaikka Yyteri. Isoin vau, oli ehkä saaristot. Porilla on näet todella iso saaristo ja minä sitten rakastan olla saaristoissa ja ennen kaikkea saarissa. Voiko olla luonnon läheisempää, kun saari keskellä ei mitään.

Pori, sinä olet unelmieni kohde! Teroitan vielä, että klikkasin ihanm sattumalta kiinnostuksesta minkälainen paikka Pori on ja lopputuloksena se, että Pori olisi oikeasti minulle juuri oikea asuinpaikka.

Rovaniemi

Kolmantena ja ehkä parhaana vaihtoehtona minulla on Rovaniemi. Muistan, kun kuudennella sanoin ensimäistä kertaa, että minä muutan isona Rovaniemelle ja niin kyllä haluaisin vieläkin. Rovaniemi on jo kuvissa todella hieno paikka, mutta todellisuus, se vasta on jotain. Siellä olisi minulle kauppakeskuksia, mutta ennen kaikkea siellä olisi ns. sellainen omissa oloissa elävä yhteisö ja luontoa!

Luontoa, metsää ja retkeilypaikkoja on oikeastaan kaikkialla ja mikä kaikkein parasta, Lappi ei olisi kuin jonkun 100km päässä. Rovaniemi, sinulla on paikka sydämessäni.

Kas noin! Nyt pääsin vähän kertomaan omista muutto suunnitelmista, mutta nämähän ovat vain tällaisia hetken ajatuksia, totuus voi olla se, että jään asumaan tänne iäksi. Toivottavasti kuitenkin ei. kiitos paljon, kun luit ja, jos haluat niin kerro ihmeessä, että onko sinulla jo jotain tulevaisuuden muutto suunnitelmia? Kiitos paljon ja nähdään taas!

Kokkaillaan Hamppareita Ja Testaillaan Erikoisia Juustoja!

Tämä blogi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Jukolan Juuston kanssa!

Lauantai 18.6

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi lauantai, eli hyvän ruoan päivä. Onko teilläkin sillä tavalla, että lauantaina syödään jotain spesiaalimpaa ruokaa? Meillä ainakin on ja siksipä me kokkaillaan tänään hampurilaisia. Tämän päivän suunnitelmana on siis hampurilaisten paistaminen, testaillaan aikasta erikoisia juustoja ja kerron vähän Jukolan Juustosta. 

Pieni hauska tarina tähän alkuun vielä. Minun piti käydä heittämässä myös talviturkki tässä blogissa, mutta tuolla on niin kylmä ja harmaa sää, että jänistin ja totesin, että ihan liian kylmää minulle. Minä vain olen nössö, sitä ei voi kiistää. Joka tapauksessa tässä blogissa kokkaillaan, tunaroidaan ja testaillaan erittäin erikoisia juustoja, tervetuloa mukaan seuraamaan minun kohelluksiani keittiössä, juustojen testailuja ja varmaankin vahvoja mielipiteitä ja nyt mennään!

Mikä on Jukolan Juusto?

Ennen kuin ruvetaan tositoimiin pari sanaa Jukolan Juustosta. Jukolan Juusto on täysin kotimainen ja tuottaa oman tilan maidosta cheddareita, jotka sopivat vaikka mihin, mutta puhutaan siitä tuonnempana. Minusta on hienoa, että he ovat saaneet joutsenlippu sertifikaatin. Olisi Samuel muuten varmaan järkevää kertoa mitä se sitten tarkoittaa? Totta muuten, hyvä kun huomautit, parempi puoliskoni minusta. Joutsenlippu sertifikaatti kertoo, että yritys on täysin suomalainen, kaikkien tuotteiden raaka-aineet ovat täysin kotimaisia, mitä arvostan toden teolla, koska se on ekologista.

Heidän ja minun toimintaani ohjaa itseasiassa samat arvot, nimittäin aitous. Miten se sitten näkyy heidän toiminnassaan? Jukolan Juusto pyrkii aitoon valmistusmenetelmään, haluun ja intohimoon tehdä todella hyvää cheddaria ja ennen kaikkea he haluavat tehdä tuotteensa oman tilan maidosta. Ainakin minun mielestäni aitous ja itseasiassa minä lisäisin myös vastuullisuuden arvoihin, jotka heidän toiminnastaan näkyy. 

Mietin pitkään, että kerronko vielä tästä, mutta ajattelen, että teidän pitää tietää tämä. He eivät ehkä haluaisi edes kertoa tai korostaa tätä, mutta minä ehdottomasti haluan. Kun puhuimme sähköpostilla yhteistyöstä, heidän ensimmäinen vaatimuksensa oli, että sisältö on on täysin aitoa ja omannäköistäni eikä mitään valemielipiteitä. Minusta tuo jo kertoo, että he todella haluavat olla aitoja.

Linkki heidän sivuilleen löytyy alhaalta ja näitä juustoja löytyy S- ja K-kaupoista.

Minkälaisia cheddareita he tekevät?

Kuten jo tuossa äsken mainitsin, heidän myyntiartikkelinsa ovat cheddarit, mutta ne eivät olekaan mitään maailman tavallisimpia. Heidän myyntivalttinsa ovat se, että jokaisessa cheddarissa on jonkinlainen erikoinen sivumaku. Heidän makuja ovat mm. nuo mitä kuvassa näkyvät eli valkosipuli, chili, kuusenkerkkä, punaviini, viski ja gini! Heiltä löytyy myös totta kai ihan perus cheddar, joka on minusta paljon täyteläisempää, kermaisempaa ja jytkympää, kuin muut samankaltaiset, mutta tänään keskitymme pelkästään erikoismakuihin.

Huom! Alkoholin makuisia juustoja saa syödä myös lapset ja alaikäiset, muuten en missään nimessä ottaisi niitä blogissa esille. Nyt on kuitenkin päivän suunnitelma selvillä, juustot esillä eli enää hampurilainen puuttuu, jonka teko me aloitetaan nyt!

 

Hampurilaisen tekoon!

Ai niin! Arvasin, että unohdin kuitenkin mainita jotain. Menemme nyt näissä hampurilaisissa kyllä siitä mistä aita on matalin, sillä ostimme valmiit pihvit ja sämpylät. Tosin, juuri tuttuni sanoikin, että jos minä niitä olisin alkanut tekemään niin hän ei maistaisi...joten ehkä hyvä näin. 

Minulle ei ole tapahtunut ihmepidennystä, joten vieläkin käytän tuolia apuna paistamisessa, mutta se ei haittaa mitään. Nyt on pihvi pannulla, ainoa mikä on ongelma niin minulla ei ole mitään hajua kuinka kauan tätä pitäisi paistaa ennen kääntöä, mutta eiköhän se kohta selviä.

Sen minä ainakin tiedän, että ennen kuin se muuttuu mustaksi pitää kääntää. Voihan herran jestas, minulla ei ole muuten mitään hajua, jonka takia aion kääntää sen jo nyt. Hoopplaa! Kääntö onnistui, pihvi näyttää hyvältä ja nyt laitoimme vielä sämpylätkin hetkeksi aikaa pannulle, että ne saisivat vähän rapeutta pintaan.

Enää olisi viimeinen silaus, eli juusto paikoilleen! Minun lempi cheddar heiltä on valkosipuli, kerron ihan kohta, että miksi, mutta hoidetaan tämä ensin loppuun. Jos muuten käytätte näitä juustoja, suosittelemme käyttämän niitä ensin mikrossa ennen kuin pistää pannulle, koska nämä ovat niin jytyä tavaraa, että pelkkä pannulla paistaminen ei riitä juustojen sulattamiseksi. 

Testattava juusto: valkosipuli

Äitini sanoi, että "minä sitten koristelen tuon, koska jos sinä sen kokoaisit, ei sitä voisi blogiin näyttää." Oletteko yhtään huomanneet, että minua on jo roustailtu aika pahasti tänään...Tosin, totta turisevat. Teimme siis vain yhden hampurilaisen, joista kaikki saavat maistella ja muita makuja testaamme patongissa ja suolakekseissä.

Cheddarit sopivat oikeastaan todella moniin tuotteisiin päällisiksi, mutta valkosipuli ansaitsee paikkansa hampurilaisessa, koska se vain on niin herkullista. Ihana yksityiskohta on muuten se, että pakkauksissakin lukee heidän pääarvonsa eli aitous, mutta nyt testiin!

Arvosana: Meitä oli tässä kuusi syöjää ja silti täysin yhtenäinen mielipide, nimittäin, että onhan tämä nyt hyvää! Pelkkä cheddarin maku maistuu laadukkaalta ja täyteläiseltä, mutta siihen kaveriksi vielä raikas, tarpeeksi vahva ja muutenkin täydellinen pari cheddarille eli valkosipuli, joten ehdottoman suora 5/5!

Testattava juusto: viski

Pitää muuten vielä mainita tuosta valkosipulista se, että olen syönyt sitä aiemminkin ja tiesin jo valmiiksi, että se oli todella hyvää eli ei ollut sattumaa, että heti ensimmäinen juusto oli noin hyvää, mutta nyt mennään täysin tuntemattomaan makumaailmaan nimittäin viskiin!

Luonnollisesti minä en ole ikinä juonut sitä, mutta ei myöskään isänikään, koska hän on todella tarkka alkoholista, joka on todella hieno juttu. Tätä me testataan suolakeksin ja patongin päällä, joten pitemmittä puheitta mennään itse asiaan!

Muiden arvosana: Todella hyvä siinä mielessä, että viski todella siellä maistuu ja aika vahvastikin, eli cheddar jää vähän taka-alalle, mutta se ei ole mikään huono asia. Jälkimaku on myös jotenkin hedelmäinen, antaisimme 4/5.

Minun arvosana: En yhtään kyllä tiedä, miltä viski maistuu, mutta joku erikoismaku sieltä vahvasti puskee, joka on ihanan erikoinen, ihan hyvä, ei kuitenkaan mikään makuelämys, joten sanoisin, että tasavahva kokonaisuus, 3+/5!

 Testattava juusto: gini

Alkoholilinjalla jatketaan, mutta muistakaa, että nämä ovat täysin turvallisia. Nyt lähtee testiin siis gini, jonka mausta minulla ei ole myöskään mitään tietoa. Jukolan Juuston cheddareissa on myös se hyvä puoli, että pystyy itse leikkaamaan juuri sen kokoisen palan kuin haluaa, siitä iso plussa! Testiin!

Yhteinen arvosana: Gini ei kyllä ihan lähtenyt, itse maku oli kyllä hyvä ja gini maistui vahvasti, mutta jotenkin se kolaroi vähän cheddarin kanssa, 2/5.

Testattava juusto: Amarillo (punaviini)

Vielä olisi yksi alkoholi makujuusto testattavana nimittäin punaviini! Tämän juuston logo on kyllä minusta todella hieno, mutta entäs maku? Se selviää nyt, muistakaa muuten aina cheddareiden kanssa, että ne sopivat paljon muuhunkin kuin hamppareiden väliin kuten patonkeihin ja suolakekseihin. Kappas, pikkusiskonikin pääsi vilahtamaan, mutta nyt testiin!

Yhteinen arvosana: Voihan nam, sanon minä! Aivan äärettömän hyvä suorastaan makuharmonia, todella vahvasti punaviini maistuu ja jälkimaku on tämän juuston paras ominaisuus ehdottomasti. 5+/5!

Testattava juusto: kuusenkerkkä

Tällä kertaa mennään makumatkalle Suomen metsiin, nimittäin nyt olisi tiedossa kuusenkerkkä. Hienoa, että ovat muuten laittaneet logon vihreäksi, koska se kuvastaa tätä hyvin. Veikkaan jotenkin, että tämä ei tule olemaan minulle mikään makuelämys, mutta äitini ja naapurini ovat aivan innoissaan odottamassa, eiköhän testailla!

Minun ja tuttuni arvosana: Tässä ainakin makua piisaa, sillä kuusenkerkkä maistuu todella vahvasti ja ainakin minulle tulee fiilis, että olisimme Suomen metsissä. Ei ollut kuitenkaan ihan meidän juttumme, joten meiltä 2/5.

Äitini ja naapurini arvosana: Tämä oli kyllä ehdottomasti lempijuustojani tänään, maku oli todella tunnistettavissa ja sopi juuston kanssa todella hyvin, antaisimme 4/5. 

Hauska fakta vielä vähän väliin, naapurini antoi äidillensä, joka on 86-vuotias niin testiin kuusenkerkkä juustoa, hän tunnisti sen heti ja piti kovasti.

Viimeinen juusto: chili

Sanotaanko, että minä ihan pelkään tätä, koska noh, minulle kaikki vain on liian tulista, mutta testataas!

Muiden arvosana: Johan oli potkua, mutta se sopi siihen kyllä todella hyvin, 4,5/5!

Minun arvosana: POLTTAA! 1/5.

Loppusanat

No johan oli testailut ja juustot. Ehdottomasti valkosipuli ja punaviini ovat lempparini. Heiltä saa siis myös original juustoa, joka on minusta yksinkertaisuudessaan paljon laadukkaampaa, kermaisempaa ja täyteläisempää, kuin muut samankaltaiset. Jos minun pitäisi sanoa kolme parasta asiaa Jukolan Juustossa, ne olisivat aitous, joutsenlippu sertifikaatti, juustojen laatu ja rakenne ja makujen erikoisuus. Hetkonen, siinähän oli jo neljä, tosin en kyllä tuosta voi ottaa mitään pois.

Juustoja löytyy S- ja K-kaupoista 160-gramman paketeissa ja itse en voi muuta kuin suositella, jos haluat kunnon cheddaria arkeesi. Heidän sivuiltaan löytyy myös erilaisia käyttötarkoituksia cheddareille ja reseptit ovat täysin ilmaisia, joka minusta on taas todella iso plussa! Linkit heidän sivuilleen löytyy alhaalta.

Kiitos paljon, kun luit, vaikka tämä oli todella pitkä blogi ja jos haluat, kerro ihmeessä, että mitä mieltä olet näistä juustoista ja mitä ominaisuuksia arvostat cheddareissa. Kiitos paljon ja nähdään taaas! Mooikka mooii!

Heidän tiedot:

Jukolan Juuston nettisivut: https://jukolanjuusto.fi/

Jukolan Juuston Instagram: jukolanjuusto