Torstai ja viimeinen koulupäivä on huomenna! Kai se nyt on vain hyväksyttävä, että koulu loppuu ylihuomenna. Yksi virallinen hölynpöly koulupäivä jäljellä ja itseasiassa tasan kolme päivää kesätyöhöni. Ihania aikoja eletään, tosin koulun loppuminen ei ole ihanaa. Toisaalta taas, jos koulu ei loppuisi, en pääsisi ikinä kesätöihin, mutta sitten taas... Nyt menee jo liian hankalaksi, ei aleta selvittämään mitään paradokseja.
En tiedä mitä sanoa, tai itseasiassa tiedän. Ei varmaan tullut yllätyksenä, mutta menin tunaroimaan ja pahemman kerran. Mitä minä sitten tein? Joku saattaa jo arvata, mutta tässä tulee. Tällähän viikolla piti tulla kaksi erittäin syvällistä lyhytkasvuisuuteen liittyvää blogia, jotka teinkin ja sain jopa valmiiksi. Olen tehnyt niitä koko tämän viikon ja olin oikeasti niistä jopa ylpeä, mutta mitä kävi?
Tein blogit yhteen toiseen ohjelmaan, jossa tekstiä on helpompi sommitella ja muokata. Tein ne lauantaina kokonaan valmiiksi ja tänä aamuna (sunnuntaina) eli juuri äsken olin menossa oikolukemaan ne, mutta niitä ei ollut. Jep, kaikki hukkaan. En tiedä mitään muuta selitystä, kuin että olen taas unohtanut tallentaa ne, kun tein niitä viimeksi. Ei tässä voi muuta sanoa kuin, että ärsyttää ihan hirveästi.
Minua ei haittaa se, että siihen käytetty aika meni hukkaan vain se, että ne olisi ollut niin tärkeitä lyhytkasvuisuudesta kertovia blogeja, mutta minä lupaan, että teen ne joskus toiste. Itseasiassa ne menevät varmaan ensi syksyyn, koska ne liittyvät tavallaan kouluun eikä kukaan täysjärkinen halua varmaan lukea koulu aiheisia blogeja kesällä. Kuitenkin, katsotaan milloin ne tehdään! Mitä sitten tässä blogissa käsitellään?
Luonne. Asia mikä määrittelee ihmisen oikeastaan kokonaan, sillä se kertoo minkälainen hän on. Luonne pitäisi olla ensimmäinen asia minkä kertoo ystävilleen, mutta arvatkaapa mitä. Olen tehnyt yli vuoden blogia enkä ole tehnyt blogia, jossa kertoisin minkälainen olen luonteeltani. Olen kyllä tehnyt blogin, jossa kerron mitkä ovat viisi tärkeintä luonteenpiirrettäni, mutta en ole kertonut minkälainen minä olen luonteeltani. Voi hyvää päivää, nyt pitää heti korjata asia! Eiköhän lähdetä tuumasta toimeen joten tervetuloa mukaan!
MINKÄLAINEN OLEN LUONTEELTANI?
Puheliaisuus
Mistäköhän sitä pitäisi aloittaa, ehkä luonteenpiirteestä, joka on todella näkyvä. Nimittäin minä, jos kuka olen puhelias. Rakastan puhumista, asioista kertomista, esitelmien pitämistä ja etenkin kuulumisten kertomista. Voi, minä voisin vaikka puhua 12h putkeen ihmisten kanssa kuulumisista. Rakastan kysyä joka ikinen maanantai kaikilta, että miten viikonloppu meni. Minusta on todella ihanaa myös, että haluatte jakaa minulle kuulumisianne, se ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Puheliaisuudellani on kuitenkin selvä raja, puheliaisuuttani voitaisi verrata peltoon. Pelto on tasaista, ei mitään ylä- tai alamäkiä, mutta yhtäkkiä tuleekin hirveä, suora ja korkea pudotus. Tuonko piti Samuel kuvata puheliaisuuteni rajaa? Voi hyvää päivää sanon minä. Kuitenkin! Jos minulta esim. koulussa, kotona tai ylipäätänsä kysytään tunteistani, ajatuksistani tai lyhytkasvuisuuden tuomista henkisistä haasteista niin vaikenen kuin muuri.
Mielessäni lähden niin nopeasti karkuun kuin pystyn ja olisin kun en olisi kuullut koko kysymystä. En tiedä edes, että miksi. Tai tiedän. Luottamus. Luotan kyllä ihmisiin perustasolla, mutta jos pitää puhua jostain syvällisistä asioista niin tuntuu, että en luota kehenkään. On suorastaan outoa, mutta teihin luotan, koska olen kertonut täällä oikeastaan kaikki tunteeni ja lyhytkasvuisuudesta johtuvat alamäet. Kiitos, että olette niin luotettavia. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Mitäs muuta minä sitten olen?
Kapea-alaisuus
Voi pojat, jos joku on kapea-alainen niin minä. Ja tuo kuva ei kyllä sovi tähän millään lailla. Joku voi ihmetellä, että mitä se edes tarkoittaa. Jos totta puhutaan, minäkään en tiennyt tälle adjektiivia vaan kysyin äidiltäni apua tähän. Kapea-alainen ihminen on siis sellainen, joka ei pidä, että elämässä tapahtuu muutoksia tai siihen tulee mitä tahansa uutta ja minä olen juuri tällainen.
Jos minulta kysytään, niin mikään ei todella saisi muuttua vaan pitäisi olla tasaisen paksua harmaata arkea. Se olisi ihanaa. Vihaan sitä, että jos aikatauluun tai päivään tulee muutoksia, koska olen jo mielessäni valmistautunut juuri sellaiseen arkipäivään, jossa ei ole mitään erityistä. Tai, jos jotain tulee niin siitä pitäisi ilmoittaa viikkoa ennen, että ehdin käymään sen rauhassa läpi. No niin! Kaksi luonteenpiirrettä takana, siirrytään seuraavaan!
Stressaaja & neurootikko
Stressi, mikä ihana ystävä! Tuo oli sitten 100% sarkasmia.. Tästä olen kyllä muistaakseni puhunut täällä aiemmin. Olen todella kova stressaaja, stressaan aina kaikesta oli se pieni tai iso asia. Toisaalta olen kerrankin ylpeä itsestäni, sillä stressaan aina muiden puolesta ja siitä, että kunpa kaikilla menisi hyvin, mutta se stressin määrä ja sen aiheuttama tuska, voi jehna sanon minä. Se on aivan kauheata.
Kun olen todella stressaantunut, olo on kuin syyllisen. Stressaan itsestä ja muista, mutta en pysty tekemään asialle mitään muuta, kuin yrittää tehdä kaikkeni, mutta se ei riitä ja se aiheuttaa syyllisyyttä. Onneksi olen oppinut hallitsemaan stressiä ja esim. kokeissa muistan aina hengittää sisään, ulos ja yhtäkkiä minulla onkin levollisempi olo.
Olen myös neurootikko. En oikein osaa selittää mitä se tarkoittaa, mutta voin antaa esimerkin tilanteesta, jossa neuroottisuus tulee esille. Meillä on mökki Tahkossa, joka on aivan ihana ja sijaitsee siellä Tahkovuorella. Aina kun olemme siellä, jos äiti haluaa lähteä illalla, pimeällä ulos niin minulle tulee hirveä suorastaan paniikki kohtaus, että hän kuolee siellä. Jep, uskomaton väite, mutta kun neuroottisuus valtaa minut se olo on ihan sietämätön.
Silloin kun suutun...
Pitää varmaan heti tähän alkuun sanoa, että ei. En ole helposti suuttuva, ärsyyntyvä tai vihastuva (ainakaan toivottavasti), mutta suuttuminen on kyllä osa minua. Ainakin tietääkseni suutun todella harvoin, mutta jos suutun niin sanotaanko, että silloin kannattaa pysyä minusta kaukana. On tiettyjä asioita mitä en kertakaikkisesti hyväksy ollenkaan ja silloin kyllä suutun ja kunnolla.
Huolimattomuus (tavarat)
Huolellisuus on minusta todella tärkeää ja olenkin huolellinen kaikessa muussa paitsi tavaroiden suhteen. Minua suorastaan hävettää kertoa, mutta minulle on oikeastaan ihan se ja sama minne pistän kotona aina tavarani ja paperinikin ovat aina rytyssä...
Herkkyys
Herkkyys. Asia mille ei vain voi mitään ja minä olen herkkä, todella herkkä. Herkkyyttä on todella monenlaista, mutta minä olen niin tunne- kuin aistiherkkä. Aistiherkällä minä tarkoitan, että kaikenlaiset kovat ja terävät äänet, vähänkin erikoiset maut ja hajut aiheuttavat minulle erittäin pahoja reaktioita, yleensä oksennusreaktioita. Entä sitten tunneherkkä?
Nimensä mukaisesti koen tunteet todella helposti ja rajusti, esim. iloitsen pienistäkin asioista ja niin sanotusti "isosti", mutta taas samalla itken myös todella helposti vaikka olisi vähänkin surullinen asia kyseessä. Sama pelon kanssa.
Positiivisuus
Yritetään nyt ottaa edes pari luonteenvahvuuttakin tähän, mutta tuskin näistä mikään pitää paikkaansa. Sanotaanko, että muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että minusta tulisi joskus positiivinen. Olen aina ollut niin negatiivinen, kuin olla ja voi, mutta se on nyt muuttunut. Kahdeksannen luokan aikana minusta on tullut paljon iloisempi, hymyilevämpi ja ennen kaikkea positiivisempi.
Yritän löytää kaikista asioista, vaikka olisi kuinka synkkää niin silti sen positiivisen puolen. Minusta on kiva aloittaa päivä jollain positiivilla mietteillä. Sen takia minusta on aivan ihana kuulla, että jopa te saatte blogeistani positiivista mieltä, en kyllä tiedä, että miten, mutta niin se vain on. Olen kuitenkin vieläkin 100% pessimisti, mutta ajattelen aina huonoimmastakin vaihtoehdosta positiivisesti.
Ahkeruus, sinnikkyys, empatia, luotettavuus ja tunnollisuus
Minun mielestäni en todellakaan ole näitä, mutta vanhempani käskivät laittamaan nämä. Okei, se on kyllä totta, että asiat mitä minun täytyy tehdä niin teen ne aina, ilomielin ja heti, mutta ei se ole mitenkään erikoista. Vanhempani sanovat, että minussa parasta on juuri se, kuinka ahkera olen.
Blogin kanssa olen kuulemma yliahkera, mutta jos jotain harrastusta rakastaa niin voiko siinä olla yliahkera?
Sinnikkyys on ehkä sen takia, koska yritän selvitä päivästä toiseen ja porskuttaa eteenpäin lyhyydestä huolimatta. Tunnollisuuden tunnistan jopa itsekin. Jos jotain lupaan, niin se myös pidetään. Olen kuulemma myös luotettava ja empaattinen, kun jollain on vaikka vaikeaa niin haluan heti yrittää auttaa häntä ja siitä ei ikinä saa tietää kukaan. Minä muka auttamassa? Minun mielestäni ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Loppusanat
Nuo käsiteltiin todella nopeasti, koska en vain kestä kehua itseä enempää. Rupesin tässä miettimään, että olisikohan muuta, mutta minun mielestäni nuo ovat pääluonteenpiirteitäni ja muodostavat tällä hetkellä Samuelin. Toivottavasti opit tuntemaan ja pitämään minua entistä tuttavallisempana ihmisenä, kun kuulit minkälainen olen luonteenpiirteiltäni. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas!! Mooikka mooii!
Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs
Instagram: Samuelin blogi
Whattsap: 0403779896
Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.
