MUN PERJANTAI// Taysia, uutisissa ja kauppaa

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai 7.15

Hyvää huomenta! Se olisi perjantai ja vartin yli seitsemän kello. Se olisi tänään taas My Day päivä eli pääsette tai no joudutte seuraamaan mun perjantai päivää. Tänään tai ihan kohta ainakin lähden Taysiin, sitten kouluun ja itseasiassa vihdoista viimein saadaan kemian kokeet takaisin, käydään koulun jälkeen kaupassa ja illalla tulee meidän tuttu taas saunomaan. Tällaista siis tänään. Tuntuu, että juuri oli vasta maanantai ja nyt jo on perjantai. Miksi ei aikaa voisi pysäyttää. Menee ihan liian nopeasti omaan makuuni. No, mutta lähdetään kohta Taysiin. Mun on onneksi aina helppo lähteä kaikkialle, koska aamupalaa en syö niin siihen ei mene aikaa. Mulla on myös pari puheenaihetta mistä haluan tänään puhua, mutta puhutaan niistäkin myöhemmin. Nyt päivävaatteet päälle, yritän tässä herätä tähän päivään ja sitten suunta kohti Taysia. Tervetuloa seuraamaan mun päivää!

Kello 9.28

No niin, no niin! Nyt ollaan jo Tampereella, herätty tähän päivään ja käyty jo röntgenkuvissa. Ai, mutta enhän minä ole edes kertonut miksi olen täällä. Pönttö22 täällä taas vauhdissa, hei. Kerrotaan nyt heti. Siinä, olikohan sen nimi nyt lyhytkasvuisuuden tuomat muut terveyshaasteet blogissa kerroin, että minulla on kyfoosi eli selkärangan yläosan, erityisesti rintarangan taaksepäin työntyvä kaareuma, joka ei siis aina ole vaarallinen, mutta joskus se voi olla ja perussairauteni takia sitä tutkitaan usein sitä, että onko se pahentunut vai pysynyt ennallaan. Ensiksi olin siis selkä röntgenkuvissa ja nyt odottelen kirurgia, joka kertoo minulle onko jotain muutosta. Kello on nyt itseasiassa jo 9.32 ja aika piti olla puolelta joten pari minuuttia myöhässä, mutta eikö sitä aina sanotakin, että hyvää kannattaa odottaa. Eipä tässä muuta joten eiköhän vain jatketa odottamista. Kyllä hän sieltä kohta tulee.                                

Ei voi olla totta, ette ikinä arvaa, että mitä kävi. Olen niin ihmeissäni, että eihän tästä kirjoittamisestakaan tule mitään. Kello on siis jo 9.47 eikä kirugia ole tullut vieläkään, muta arvatkaa mitä. Hetkonen, ettehän te voi arvata, koska te luette tätä vasta huomenna. Siinä tapauksessa kerron sen heti, vaikka ette ole heittäneet arvauksia. Olin siis pari viikkoa sitten siinä yhdenvertaisuus podcastissa mukana ja sehän muuten julkaistiin tällä viikolla, sillä tällä viikolla vietetään rasismin vastaista viikkoa. 

No, sen podcastin tuottaja/koordinaattori ja samaan aikaan myös tuttuni on vierailemassa tänään meidän koulullamme ja hän soitti minulle äsken, että "moi, missä oot?" vastasin, että "Taysissa, tuun yhdentoista aikaan takaisin koululle, kuinka niin?" "Tuu heti nuorten tilaan sitten, täällä on YLE:stä toimittajia ja haluaa haastatella sinua sen podcastin johdota" Joten tuota noin. Vieläkin ihan ällistynyt, mutta kuulemma joudun tänään Pirkanmaan alueuutisiin eikä ollut mitään muuta vaihtoehtoa paitsi sanoa kyllä. Hei, nyt se kirurgi tuli mun pitää mennä.

Kello 10.28

No voihan herran jestas. Aina haluaisi, että liikennevalot olisivat vihreät, mutta juuri kun on ottamassa punaisista liikennevaloista kuvaa niin sitten tietysti niiden pitää vaihtua vihreiksi. Tavallista mun tuuriani, mutta ennen kun puhun liikennevaloista niin puhutaan muusta. Kävimme siis kirurgilla ja kyfoosi ei ollut pahentunut eikä parantunut millään lailla, että siellä se vain niin kuin on. Yritin ottaa teille kuvaa selkäni röntgenkuvasta, koska ei minua sitä olisi haitannut jakaa, mutta en uskaltanut vain kysyä, että saisinko ottaa tästä kuvan. Ei kyllä mun selän röntgenkuvassa olisi ollut mitään nähtävää. Se kesti vain siis jonkun kymmenen minuuttia ja lähdimme aivan salamana takaisin kohti Orivettä, koska yhdeksitoista mun pitäisi olla siellä uutisisien kuvauksissa. Voi herran jestas, miksi minä aina joudun kaikkiin hirveisiin tilanteisiin. Kuitenkin mistä halusin vielä puhua on liikennevalot. Jep. Tampereella on moni tai no oikeastaan tuhat asiaa mitä kaipaan, mutta liikennevalot ei kyllä ole yksi niistä. Me olemme nyt junnanneet varmaan minuutin jokaisessa liikennevalossa. Orivedellä ei ole ollenkaan liikennevaloja ja se on kyllä hyvä. Miten te kaupunkilaiset edes jaksatte näitä? Sellainen mielipide tähän väliin.

Perjantai 14.47

Siitä taas miljoona vuotta, kun viimeksi tänne kirjoitin, mutta en ole vain pystynyt. Heti kun tulin Tayssista jouduin siis ihan oikeasti uutisen kuvauksiin, onneksi sinne tuli muitakin. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä, että miten uutinen kuvataan ja mitä kulisseissa tapahtuu. Juttelimme siis erilaisuudesta, kiusaamisesta ja kiusaaminen ehkäisemisestä. Kaikki muut veti tosi hyvin paitsi yhdellä sellaisella metrin pituisella pätkällä. Hän oli aivan hirveä. (puhun siis musta) Sitten menimme ruokailuun, siitä englantiin tekemään yhtä projektia. Se oli todella kiva, siinä piti esitellä kolme Yhdysvaltojen kaupunkia englanniksi. Minun kaupunkini olivat Los Angeles, Chicago ja Miami.  

Viimeisellä tunnilla oli kemiaa ja saimme ne kokeet vihdoinkin takaisin! Kokeen palautus on aina ihan paras hetki. Moni on muuten kysellyt, että miksi en puhu tai kerro kokeideni arvosanoja täällä niin voisin kertoa ne, minua ei siis haittaisi se, mutta jotkut voisi tulla siitä surulliseksi tai pitää sitä fleksauksena niin olen tehnyt päätöksen, että en jaa niitä täällä. Kahdelta loppui koulu ja itseasiassa ihan kohta olen lähtemässä naapurini kanssa perinteisesti perjantai kauppaan. Se on ollut meidän perinne jo niiiin monta vuotta. Mitäköhän sitä viikonlopulle ostaisi, ainakin mun täytyy käydä ostamassa mun äidille yksi johto. Sellaisia tunnelmia siis tähän väliin ja nyt suuntana kauppa!

Kello 16.39

Sanoin, että voitko ottaa musta jonkun hienon kuvan, kun yritän ottaa tuolta. Tämä kuva oikeasti kiteyttää aika hyvin mun normaali kauppareissun. Aina roikkumassa pakastehyllyissä. No ei vaan, kyllä mie joskus roikun normaaleissakin hyllyissä :D Tässä kuvassa yritän siis ottaa Kitchen Joy kuutiota, mutta mitä niistä? Selviää myöhemmin. Otettiin myös minulle uusi Instagram kuva ja minut tuntien siitä tuli hirveä. Nyt on onneksi kaupasta tultu ja pari tuntia voi vaan ihan keskittyä blogeihin. Alan kohta siis tekemään ensi viikon blogeja, mutta sitä ennen jutellaas ihan hetki.

Ensinnäkin haluan taas kiittää niin paljon siitä, kun olette minun elämässä mukana. En voi sitä ihan oikeasti sanoiksi pukea kuinka paljon autatte ja annatte iloa elämääni. Kiitos. Toinen asia, miten teillä menee? Olisi ihana kuulla teidänkin kuulumisia, kun minä vaan täällä aina kerron kuulumisiani. Kolmas asia, mietin, että kerronko tätä etukäteen, mutta mun on vain pakko. Viime blogi tuli todella myöhässä sen piti tulla jo pari viikkoa sitten, mutta oli vähän ongelmia. Sehän ei ollut virallinen yhteistyö, mutta kuitenkin sain tuotteet ilmaiseksi. Asia mitä siis yritän sanoa, että ensi perjantaina on tulossa virallinen yhteistyö, joka on minusta todella kiva ja hauska, mutta valehtelisin, jos en sanoisi pelkäävän reaktiotanne. Näiden kahden yhteistyön välissä piti siis olla paljon suurempi väli, mutta ongelmien takia ei olekaan ja olen erittäin pahoillani siitä. Sen jälkeen on onneksi piiiitkä tauko yhteistöistä.

Neljäs asia. Tajusin, että en ole vielä edes kertonut tätä uutista tänne. Minulla on TET-viikko 25-29.4 ja käsittelimme yksi Oma Polku juuri TET viikkoa. Sanoin, että haluaisin päästä S-markettiin, vaikka ei minusta siellä mitään hyötyä olisi. Soitin kuitenkin sinne ja kerroin kuka olen ja lyhyydestäni, mutta ne vain sanoivat, että ei haittaa mitään, voit tulla. Joten minulla on siis TET paikka S-markettiin, vaikka minusta on vain siellä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Nyt kuitenkin pari tuntia ensi viikon blogien tekoa ja sitten tuttu tulee saunaan!

 

Kello 18.00

Nyt ollaan illassa, sillä kello on kuusi. En ole tässä oikein muuta tehnyt, kun ensi viikon blogeja, mutta nyt tajusin, että en ole vielä esitellyt mitä ostin kaupasta. Ostin siis äidille johdon, minulle sipsiä, kermaviiliä, dipin ja Coca Cola tölkin. (Unohdin mainita Kitchen Joy Red curry Chicken kuution, ihan paras!) Kohta meille tulee tuttu saunomaan ja siksi taidan jo päättää tämän My Day blogin tähän. 

Tänään sattui ja tapahtui ainakin kaikenlaista, mutta nyt onneksi viikonloppu. Minulla on kaksi esitystä taas viikonloppuna joten lepo taitaa taas jäädä. Kiitos paljon kuitenkin, kun luit se merkitsee minulle todella paljon ja kerro ihmeessä, että mitä mieltä olit? Mitä kehitettävää olisi tuleviin My Day blogeihin tai haluatteko näitä edes lisää? Oikein hyvää lauantaita kaikille ja nähdään taas! Moikka moii!

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.

MUN PERJANTAI// kyläilyä, älykelloa ja pizzaa

 Tässä blogissa mm. isovanhempien kyläilyä, pizzaa ja aktiivisuusrannekkeen ostoa!

Moikkaaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai 4.3 klo 10.12

Nyt eletään perjantaita jaa kello on 10.12. Tänään siis ajattelin tehdä My Dayn, koska en ole varmaan tehnyt näitä sitten kesän ja joo! Mulla ei ole edes vielä päivävaatteita, koska tulin ihan suoraan kirjoittamaan, koska muuten olisin kuitenkin unohtanut tulla. Tänään ainakin noin yhden aikaan mun isovanhemmat tulee katsomaan meidän perheen uutta tulokasta, illalla meille tulee yksi ystävä saunomaan ja ehkä tilaan aktiivisuusrannekkeen, mutta pitää vielä vähän sitä miettiä. Mutta ajatelkaa, nyt meillä on kokonainen blogi aikaa jutella ihan niitä näitä ja olla rennosti! Tämä on mun unelma blogi, koska ei tarvitse koko ajan stopata omaa höpöttelyä, että pysytään aiheessa. Joka tapauksessa tervetuloa mun perjantaihin, jutellaan kohta lisää, mutta nyt aamutoimien pariin! 

Klo 11.26

EDIT: Huomenta! Nyt eletään lauantai aamua ja heräsin keskellä yötä, kun muistin, että ai niin! Enhän minä muistanut kumminkaan kertoa sitä yhtä asiaa. Joten kiitos koko perheen puolesta kaikista onnitteluista! Olen lukenut niistä jokaisen, joka oli suunnattu muillekin ja he ovat olleet todella otettuja. Kiitos ihan jokaisesta!

No niin! Nyt on jo herätty kunnolla tähän päivään ja siivottu, koska tosiaan yhdeltä meille tulee isovanhemmat katsomaan ensimmäistä kertaa meidän pikku prinsessaa. Siivoaminen ei kyllä ole ollut itselle ikinä mikään mieluisin tekeminen, mutta joskus sekin on tehtävä. Päivän asuna toimii vanha Adidaksen vihreä paita ja sekä jotkut halvat vihreät kollarit. Musta ei ole ikinä tullut oikein sellaista merkkivaate tai hienoimmat vaatteet ihmistä, koska vaikka mulla olisi kuinka hienot vaatteet ei se tätä ulkonäköä paranna. Toiseksi musta se on ihan turhaa maksaa 50€ ylimääräistä merkkivaatteesta, joka ei merkitse minulle mitään, mutta toki ymmärrän ihmisiä joille vaate merkit merkitsee ja se on todella hieno asia! Tästä tulee ehkä vähän rauhallisempi päivä muiden somejen osalta, koska Discordiin ilmoitin, että en ole siellä kauheasti tänään, koska keskityn tänään tähän ja itseasiassa My Day blogit vaatii tosi paljon keskittymistä. Tosin mun täytyy kyllä yhdet Ig storyt tehdä, mutta muuten saan keskittyä tähän täysin. Siinä tämän hetken kuulumiset ja puolentoistatunnin päästä isovanhemmat jo tuleekin!'

Klo 13.07

No niin! Käytin tuon puolitoistatuntia hyödyksi ja vastailin kaikkiin viesteihin Discordissa sekä laitoin ne Ig storyt, mutta nyt tuli isovanhemmat ja he olivat ostaneet aivan ihanat rattaat meidän prinsessalle. Ensinnäkin tuo kuosi on todella hieno sekä tuo kuomu, nopeasti kääntyvät renkaat ja tuo jarru keppi? Tai siis tuo puikula (niin, että siis mikä?) noiden takarenkaiden välissä ovat todella hyödyllisiä. Äiti sanoi vielä, että nuo siis on rattaat, mutta pystyy muuntautumaan myös vaunuiksi eli tuota selkänojaa saa alemmaksi ja siihen tulee sellainen kantokassi, joka meiltä löytyy. Olen nähnyt viimeksi isovanhempiani elokuussa joten nyt pistän tämän pois ja menen juttelemaan! Pitää kyllä vielä mainita, että kohta mennään hakemaan pizzat, koska pitäähän tätä vähän nyt juhlistaa, kun isovanhemmat tuli käymään.

 

Melkein unohdin ottaa pizzasta kuvaa, mutta olin jo syömässä sitä kunnes yhtäkkiä muistin, että ai niin se kuva! Tutkittiin siis vaunuja ja kaikkea muuta sellaista ja lähdimme hakemaan pizzoja. Nyt kuitenkin menen syömään, koska mulla on ihan hirveä nälkä kun tämä on mun eka ruoka tänään joten palataan ihan hetken kuluttua. Ai että! Nyt ihan maha täynnä, jaksoin peräti kolme palaa kunnes tuli ihan raja vastaan. Mitkä on muuten teidän lempi pizza täytteet? Mulla yleensä jauheliha ananas, joka omasta mielestä on ainoa kombo johon ananas sopii. Nyt tosin testasin vielä siihen päälle pepperonia ja erittäin hyvin toimi! Jos tulette joskus tänne Orivedelle, toisaalta miksi ikinä kukaan tänne kyläpahaseen haluaisi. Kuitenkin, jos jostain syystä tänne eksytte niin suosittelen kyllä lämpimästi poikkeamaan Pizza laguunissa. Ihana työntekijä ja rakkaudella valmistetut pizzat. 

Klo 15.19

Huh huh. Nyt ovat isovanhemmat käyneet katsomassa meidän prinsessaa joten nyt ajattelin vähän höpistä tänne. Minunhan piti tehdä vuoden ensimmäinen blogiputki helmikuun puolessavälissä, mutta jouduinkin jäämään äkisti tauolle vauvan takia, niin nyt aion tehdä sen! Sen uusi aikataulu on ei ensi- vaan sitä seuraava viikko eli 14-18.3 tulisi joka päivä uusi blogi. Mistä aiheesta blogiputki sitten olisi? Oi, ihanaa kun kysytte vaikka kysyinkin sen itse. Blogiputki tulisi käsittelemään blogin tekemistä, teko vaiheita, mikä siinä on vaikeinta, ylipäätänsä bloggaamista sieltä sun täältä. Eli jos kiinnostaa bloggaaminen vähän pintaa syvemmältä niin tule ihmeessä paikalle silloin. Toinen asia. Ei apua, unohdin jo sen. Ei voi olla totta, unohdin sen ihan oikeasti. Ai niin! Nyt muistan. Ensi blogi tulee käsittelemään 200 lukijaa (tuntuu ihan absurdilta sanoa noin iso luku, mutta säästetään kiitokset ensi blogiin) ei niinkään spesiaali vain vähän pohdiskelua ja kerron omia mietteitäni sekä vähän blogin tulevaisuuteen liittyen tietoa. Tässä välissä voin jo sanoa, että ei tule mitään uutta. Olen pahoillani, jos luulitte, että vihdoinkin alan tekemään tätä kunnolla, mutta eiiii. Rennommaksi koko ajan menee, olen pahoillani. Kolmas asia. Hyvää hiihtolomaa niille joilla se nyt on! Meille joilla se loppu niin tsemppiä taas arkeen! Mulla on kyllä ensi viikolla tosi kiva viikko, koska esim. keskiviikkona mulla alkaa vihdoin ja viimein kerhonohjaajan työt! Tykkääköhän ne musta ollenkaan, en usko, mutta ainakin toivon. Ajatelkaa, että saan rahaa siitä, että teen sitä mitä olen aina unelmoinut ja rakastan. Ei paha. Tosin, jos he eivät pidä minusta sitten se on paha. 

Klo 16.26

Se olisi taas tunti vierähtänyt kun viimeksi kirjoittelin, mutta ei tässä ole oikeastaan tapahtunut mitään. Kävin vähän ulkona, mutta en oikein mitään muuta paitsi tapahtuihan! Minä menen siis ensiviikon tiistaina tällaiseen TURVA hanke podcastiin puhumaan erilaisena olemisesta, syrjimisestä, rasismista ja sitten juuri lyhytkasvuisien ennakkoluuloista ja tällaisista niin sieltä soitettiin ja sovittiin kaikki asiat. Ei voisi olla kyllä tärkeämpää podcast aihetta. Tämä on muuten myös ensimmäinen kerta, kun pääsen podcastiin vieraaksi, tai siis totta kai on. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi minua podcastiin vieraaksi. Sen muuten pituus on 30min ja minä sanoin sitten, että voi tehdä tiukkaa, koska multahan tuota juttua tulee... Nyt muuten seuraavaksi mietin vakavasti sitä aktiivisuusrannekkeen ostoa. Toisaalta, mutta sitten taas toisaalta ei. Noh, päätetään kohta. Ja nähdään kohta. 

Klo 18.49

Mihin tämä päivä on taas mennyt?? Juurihan aamu vasta oli, tai no aamupäivä, koska heräsin kymmeneltä, vai onkohan se aamua. Ei, on se aamupäivää varmaan. Kuitenkin nyt ollaan jo illassa ja minä tein sitä ensi viikon alussa tulevaa blogia sekä vastasin Discordissa muutamaan viestiin vaan. Viime vuoden alkupuolella ja sitä ennen olin aivan hirveä heräteostaja eli oikeastaan, kun kävelin kauppaan ja näin jotain kiinnostavaa ostin sen, mutta nyt olen viisastunut viimevuoden syksyllä ja nyt jotenkin jokainen ostos mitä teen tuntuu turhalta ja rahanmenolta eikä aktiivisuusrannekekaan kyllä ympäristölle mitään hyvää tee, mutta kumminkin luultavasti ostan sen nyt. En sitten tarkoita missään nimessä fleksata sillä!! Ainoa syy miksi kerron sen täällä on se, koska teen My Dayta ja se kuulu nyt mun päivään. Toisaalta voisin vain sanoa, että nyt teen yhden salaisen asian... Ehkä sekään ei olisi hyvä :D Anteeksi todella paljon, jos jotain ärsyttää tämä!

 

Mulla on siis ollut käytössä Honor Band 5 aktiivisuusranneke 2019 lähtien. Vai olikohan siitä, kyllä se taisi olla ja on ollut ihan älyttömän hyvä, mutta nyt alkaa vähän jo tökkimään niin ajattelin, että voisin päivittää uudempaan. Olen katsonut ja kysellyt mielipidettä tästä Huawei Watch Fitista, koska minä en ymmärrä näistä mitään. Kuulemma on todella hyvä sekä sopii hyvin mun vähän pienempään käteen. Tiedän, että pärjäisin ilman ja tavallaan turha ostos, mutta ainakin itseäni tämä motivoi myös todella paljon liikkumaan. Katsoin toki Tori.fi, mutta siellä ei näitä ollut. Ajattelen myös, että Ukrainassa ihmiset noh tiedätte mitä ja minä täällä ostelen vain kelloja, mutta kai se on nyt ok.? Älkää pliis vihatko minua tämän jälkeen. Tämä tulee kuitenkin olemaan mulla taas monta vuotta käytössä joten hyötyä tästä tulee olemaan ja maksan tämän kokonaan tietenkin itse. Värinä mintunvihreä, koska se on niin upea! Nyt tilaamaan joten palataan taas myöhemmin! Ai niin! Vielä yksi asia, haluaisitteko tästä unboxing blogin, kun tämä saapuu? Jos yhtään pidätte sitä fleksaamisena niin en todellakaan tee. 

Klo 22.45

No nyt on kyllä jäänyt ihan taka-alalle taas tämä, meille tuli siis ystävä saunomaan niin juttelin ja teimme kaikkea hänen kanssaan ja sitten söin sitä päivästä pizzaa. En oikeastaan muuta, eikä tässä illassa oikein muuta olekaan enää. Paria Discord asiaa tuossa selvittelin, mutta muuten ei oikeastaan mitään. Ihanan täyteläinen, mutta seesteinen päivä kumminkin. Nyt kun mietin niin olen kyllä iloinen, että tilasin tuon aktiivisuusrannekkeen. Se kyllä kuluttaa luonnonvaroja eikä se ole elintärkeä, mutta jos kerran kolmessa vuodessa ostan niin ei se nyt niin paha ole. Toisin sanoen yritän vain selittää itselleni, että en tehnyt mitään väärää. Nyt yksi juttu ja sitten tulen vielä sanomaan teille moikat joten nähdään ihan kohta.

No niin! Ensimmäinen kunnon My Day blogi muodossa ja kivaa oli. Musta oli tosi kiva, kun tämän sai päivässä tehtyä, tosin jouduin kirjoittelemaan koko päivän ja nyt alkaa muokkaamaan, että saan huomiseksi, mutta muuten tosi kivaa oli! Tosin, aika huonosti ja pintapuolisesti tehty joten ei todellakaan mikään kauhean hyvä, mutta ainakin oli My Day. Nyt olisin niiin kiitollinen, jos auttaisitte minua laittamalla kommentteihin vastauksia seuraaviin kysymyksiin, että tiedän miten tästä eteenpäin. Eli ensinnäkin mitä piditte tällaisesta My Day blogista? Haluaisitteko näitä lisää? Tekisinkö jokaisesta perjantaista tällaisen? Mitä huonoa tässä oli, mitä pitäisi kehittää jatkoa ajatellen? Ja vielä, että haluaisitteko sen aktiivisuusranneke blogin? Kiitos niiiin paljon, jos vastasit noihin ja luit tämän blogin. Ensi viikolla muuta joten se olisi vain hyvää viikonlopun jatkoa ja nähdään taas! Mooikkaa!

Viime blogi: https://lyhytkasvuinen.blogspot.com/2022/03/ma-sain-pikku.html

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.

WRITE AND DRAW MY LIFE

 

Hei kaikille! 

Se olisi perjantai ja spessu viikko pitäisi pistää pakettiin. Viimeinen kouluviikko on myös nyt selätetty ja kohta alkaa ihana loma! Mitä te aiotte tehdä lomalla? Mie aion ainakin nukkua ja tyhjentää mun aivot kokonaan. Ennen kuin mennään tämän päivän aiheeseen niin mun on ihan pakko sanoa tästä. Jos et halua kuulla Juon siis samaan aikaan kun tätä kirjoitan niin tällaista Puhdistamon Energy Drink. (Joo, tiedän olen ihan tyhmä kun juon näitä. En suosittele näitä kenellekään.) Tämän myyntivaltti pitäisi olla se, että tämä on niin terveellinen ja pelkästään luonnollista kofeiinia, makuna on persikka. Tässä ei ole yhtään sokeria, keinotekoisia aromeja, synteettistä kofeiinia, säilöntäaineita & väriaineita, fosforihappoa eikä aspartaamia. Ideana hyvä, että keksittäisi tällainen terveellinen juoma, mutta mun on ihan pakko sanoa, että tässä todella ei ole mitään, koska tässä ei maistu mikään. Mieluummin ostan harvoin juomia, mutta kuitenkin sellaisia joissa on makuakin. Persikka joo vähän, mutta todella kirpeästi ja tunkkaisesti. Taas kyllä mentiin ihan sivuraiteille, mutta hei minkäs teet kun on musta kyse... 

Kiitos vielä edellisen blogin palautteesta, pelkäsin todella paljon teidän teidän reaktiota, mutta te otitte sen niin hyvin vastaan! Ihanaa kun niin moni on tullut jo laittamaan viestiäkin! Tässä vielä muistutuksena mun blogipuhelinnumero: 0403779896. Spessu viikon viimeisessä osassa kerron ja piirrän mun elämän tähän mennessä. Olen 14 vuotias niin en ihan hirveästi ole vielä ehtinyt kokemaan, mutta tätä toivottiin paljon ja mustakin tämä on kiva idea. Eli piirrän aina kuvan ja sitten kerron niin kuin mitä siinä on, en osaa kauhean hyvin selittää, mutta kyllä te kohta näette joten eiköhän aloiteta!

EDIT: Anteeksi tästäkin.. Tuntuu, että tästä tuli taas todella huono blogi, mutta mulla on todella kiireistä niin jouduin tekemään tämän aika nopeasti ja en kyllä tykkää siitä, mutta olisin super iloinen, jos kertoisit mulle tästä palautetta! Haluaisin oikeasti tietää, että oliko tämä teidänkin mielestä huono.

Tämä on WRITE AND DRAW MY LIFE

Mun tarina alkaa oikeastaan jo neljä viikkoa ennen mun syntymää kun mun vanhemmat oli käymässä ihan normaalissa raskausajan lääkärissä, mutta sitten sieltä alkoi tulla jotain pieniä huolia ja epäilyksiä, että kaikki ei olekaan kunnossa. Heidät sitten lähetettiin äitiyspolille, jossa epäilyt vahvistuivat nimittäin mun luut eivät olleet jotenkin normaalisti ja epäiltiin jotain tällaista sairautta. He sitten odottivat kunnes aika oli mun syntyä ja siitä sitten lähteekin mun tarina.

Pahoittelen jo tässä vaiheessa mun piirustus taitoa! Mie siis synnyin 21.6.2007 Kajaanin keskussairaalassa. Tuon epämääräisen pitkulan pitäisi olla Suomi ja tuon pisteen Kajaani, mutta en oikeasti edes tiedä missä Kajaani sijaitsee Suomen kartassa... Minut jouduttiin ottamaan hätäsektiolla mahasta ulos ja pääsin sitten siitä suoraa happikaappiin, josta en tietenkään muista mitään, mutta näyttää ainakin videoissa hyvin mielenkiintoiselta. En siis pystynyt hengittämään itse ja siksi minut laitettiin sinne. Tuo suorakulmio pitäisi muistuttaa happikaappia... Mulla oli heti alusta alkaen heti sellainen irokeesi, jota pitäisi havainnollistaa tuo musta viiva mun vauva piirroksen päässä. Olin syntyessäni 43cm pitkä eli noin 7cm lyhyempi kuin tavallisesti, koska tavallisesti vauvat on noin 50cm pitkiä. Painoa minulla oli runsaat 2,5kg enkä oikein osaa kyllä tuosta sanoa, että onko se vähän vai paljon.

               

(Huomatkaa tuo hirveä terveys tölkki taustalla) Unohdin piirtää viimekuvaan, mutta siis kun synnyin niin mun perheeseen kuului isä, äiti ja kolmevuotias isoveli. Kajaanissa mun elämä oli kuulemma yhtä leikkausta toisen perään, mutta ei puhuta niistä koska en muista niistä mitään. Haluan kuitenkin yhden muiston mitä olen pelkästään kuullut niin jakaa tänne. Kun olin kahdeksan kuukautta vanha niin meille tuli fysioterapeutti ensimmäistä kertaa ja sen piti yrittää kuntouttaa mun niskaa painavan pään takia, mutta joka kerta kuulemma kun hän tuli niin aloin itkemään ja itkin siihen asti kunnes hän lähti, mutta kerran hän antoi reppunsa minulle tutkittavaksi missä oli kaikenlaisia romppeita niin aloin nauramaana ja iloitsemaan. 

Meidän piti muuttaa Kajaanista pois kun olin yhden ja puolivuotta ikäinen, koska Kajaanin sairaalassa ei olisi pystytty antamaan sellaista hoitoa minulle mitä olisin tarvinnut ja meitä kehotettiin muuttamaan Taysin lähelle. Ensimmäisenä meidän pitikin muuttaa Tampereelle, mutta meillä ei ollut varaa silloin kalliisiin asuntoihin ja, koska Orivesi oli tällainen pikku kylä niin täältä sai halvalla asuntoja ja tänne me sitten muutettiin ja täällä ollaan pysytty. Minä olisin jo ihan halukas muuttamaan isoon kaupunkiin, mutta mun vanhemmat rakastaa tätä paikkaa. 

Ai niin! Piti vielä tuosta meidän ekasta vuokra-asunnosta mikä oli täällä Orivedellä. Tuon kolmihuoneisen talon pitäisi siis esittää kotia, mutta mun taidot kun ottaa huomioon niin ei kyllä näytä siltä ollenkaan. Siinä oli siis tasan kolme huonetta. Keittiö, olkkari samassa, makuuhuone ja työhuone. Ei mitään muuta, tai no joo vessa. Minä kyllä jotenkin rakastin sitä asuntoa vaikka pienihän se oli. Kehtaskin joku pappa sitten tulla sinne ja heittää meidät kadulle. Silloin kuin asuttiin tuolla niin aina kun tuli ukkosia niin minä pelkäsin niitä ihan hirveästi, usein kun niitä tuli niin jopa oksensin. Pimeästä tuli jo tuolloin todella paha pelko minulle ja siksi olen yrittänyt piirtää tuollaista mustaa suttua, joka kuvaisi sitä. 

Pari vuotta siinä sitten vuokralla meni kunnes pääsimme muuttamaan tähän missä tällä hetkelläkin asun ja täytyy sanoa, että tämä missä nyt ollaan on ihan huippu asuinpaikka. Kun me muutimme tähän niin täällä ei ollut mitään muuta kuin peltoa, mutta vuosi sen jälkeen nykyiset naapurimme muuttivat tähän ja he olivat siis jo vanhoja ystäviämme ja en edes tiedä miten olisin pärjännyt ilman naapuriani. Hänestä on tullut vuosien saatossa niin tärkeä ja luottoystävä, että en edes voi kuvailla sitä. Hän on esimerkiksi aina auttanut kaikessa ja huolehtinut minusta kun olin pieni. Nykyäänkin jos minä vaikka tarvitsen blogiapua niin ensimmäinen ihminen jolta sitä kysyn. Tänäänkin menemme kauppaan ja siinäkin matkalla on aina ihana jutella kuulumisia. Terkkuja sulle, jos luet tätä. Olet huippu ystävä. Eli muistakaa, että naapurit on kullan arvoisia. EDIT: Pitää muuten vielä mainita, että neljä vuotiaana aloin käymään fysioterapiassa, jossa opettelin esim. vaatteiden pukemista, tarrojen kiinni laittoa ja sorminäppäryyttä.

Tuo iso hökkeli siis kuvaa meidän omakotitaloa ja nuo muut hökkelit naapurustoa, eli yhtä muuta taloa.. Mitäs nuo muut talot siis on? Ei voi olla totta, taas meinasin

unohtaa sanoa yhden asian. 4-5 vuotiaana kävin paljon erilaisissa leikkauksissa, ja asiat mitkä mulla on jäänyt sieltä mieleen on se, että aina kun odotettiin leikkaussaliin pääsyä niin laitettiin sellaista hirveää voidetta käteen ja siellä oli aina ihan sika erikoisia, uusia ja hyviä piirrettyjä elokuvia mitä sai katsoa.

Siellä sai myös aina ihan sika hyvää jäätelöä leikkauksen jälkeen, oi niitä vanhoja hyviä aikoja. 

Viisi vuotiaana tapahtui paljon asioita. Vuoden 2012 huhtikuussa meidän perheeseen syntyi kolmas lapsi Tampereella. Se on tällä hetkellä yhdeksän vuotta ja minua noin 40cm pitempi... Siitä lähtien olen ollut meidän perheen keskimmäinen eli sekä pikku-, että isoveli. Vuoden 2012 elokuussa aloitin myös päiväkodin. Mun äiti silloin kyllä kotona, mutta ajateltiin, että mun olisi jo tärkeä opiskella käytännön taitoja päiväkodissa mitä tulisin tarvitsemaan koulussa. Sen nimi oli Vuokkokujan päiväkoti ja minä pääsin sinivuokoille. Päiväkoti oli ihan paras paikka, siellä oli mahtavia tyyppejä, siellä oli kivoja leluja ja leikkejä, hyvää ruokaa ja kiva piha. Me opiskeltiin siellä myös paljon viittomakieltä ja jokaisella meillä oli niin kuin oma eläin ketä me ollaan ja meidän piti viittoa aina päivän aluksi se, mutta enhän minä enää muista, että mikä mun oli. Siihen aikaan tutustuin myös mun toisiin naapureihin, jotka oli just muuttanut sinne ja meillä synkkasi niidenkin kanssa tosi paljon, mutta ne ei ole ikinä olleet mitään sydänystäviä mulle. 

Kuusivuotiaana meninkin sitten jo eskariin, mutta en itseasiassa varsinaiseen kouluun vaan parakkirakennuksiin. Parakit oli oikeasti todella kivoja ja niissä opiskelu oli vähän erilaisempaa kuin normaali koulussa. Ykkösluokalla mulla oli avustaja kokoajan, mutta onneksi vielä tuolloin se ei haitannut minua ollenkaan. Puolivälissä eka luokkaa siirryimme vasta remontoituun kouluun ja kyllä sen eron huomasi parakin ja oikean koulun välillä. 2.lk rupesin leikkimään ihan hirveästi naapurien kanssa. Me tuonne metsään tehtiin monta monta vuotta sellaista majaa, jonka jäänteet on vieläkin pystyssä. Se oli vaan niiin hauskaa! Toinen ihan suosikki leikki oli sellainen, että istuin sellaisen lelu traktorin kyydissä ja naapuri aina työnsi ja leikittiin, että olimme kilpa-ajossa. Oih! Se oli huippu leikki. Toisella luokalla myös kokeilin pelaamista ensimmäistä kertaa, Minecraftia ps3. Ensimmäisen YouTube videokin tuli katsottua ja eka älypuhelinkin tuli saatua se taisi olla Samsung Trend plus? Vai olikohan? No sovitaan, että oli. 

Otetaan nyt tuollainen pitkä aikaväli käsittelyyn. Ensinnäkin puhutaas hetki tuosta koulutapaturmasta. Olin kolmos luokalla ja keksittiin silloin, että hei, pistettä olisi kiva pelata metsä välituntialueella ja me aloimme pelaamaan sitä ja paljon. Eräänä maanantaina, pitkällä ruokavälkällä aloimme pelaamaan sitä ja pihalla oli sellainen kallio, jonka välissä oli sellainen kolo johon minä mahduin. Ajattelin sitten, että sehän olisi hyvä piilo ja heti kun etsijä alkoi laskemaan niin rupesin juoksemaan sitä kohti aivan täysiä, en huomannut katsoa jalkoihini, kompastuin yhteen isoon juureen ja kaaduin niin kovaa kun vain pystyin maahan ja kas kummaa... Pääni osui suoraan terävimpään kiveen mitä pihassa oli. Pääni tärähti ja kovaa, mutta ekaksi olin, että ei älkää huutako ketään apuun kyllä minä pärjään. Sitten yritin painaa kättäni siihen kohtaan päässä, että se ei sattuisi ja kun otin sen pois niin käteni oli aivan veressä. Sitten taisin tajuta, että jotain taisi sattua. No ei siinä sitten, välituntivalvoja kantoi minut pois ja lähdin ambulanssissa kohti terveyskeskusta. Onneksi ei siinä ollut mitenkään kauhean pahasti käynyt, pari tikkiä ja olin taas kunnossa ja tietysti heti seuraavana päivänä kouluun. 

Kolmannella luokalla myös aloitin kaksi uutta harrastusta teatterin ja jalkapallon. Teatteria harrastan vieläkin, muistan vielä kun ekana vuonna minua jännitti ihan hirveästi ja olin sellainen apukokki. Pääsin siis jalkapalloa harrastamaan Oriveden Tuiskuun ja se oli ihan mahtavaa...aluksi. Kolmannella luokalla ekaa kertaa aloin myös ajattelemaan, että olenko mä riittävän hyvä liikunnassa, miksi kaikki muut ovat minua parempia ja kelpaako mun liikuntasuoritukset. Niinpä päätin noiden takia lopettaa jopa jalkapallon jota todella rakastin. Olin idiootti. Kolmannella meidän luokkaan tuli myös uusi avustaja, jonka kanssa synkkasi täydellisesti. Ollaan vieläkin todella hyviä kavereita ja nähdään usein. Kävin myös Espanjassa ekaa kertaa. Kolmannella sain myös ensimmäiset raudat jotka oli aivan hirveät. 

Neljännellä sain mun ekan mönkijän, joka oli vaan niin mahtavaa! Siis kadehdin aina toisia jotka pystyivät menemään pyörillä, mutta heti kun sain mönkijän niin mhmmm. Se meni niiin kovaa ja sillä oli ihana kruisailla. Ekaa kertaa myös mun mielenkiinto sisällöntuotantoon alkoi ja halusin tehdä YouTubea, mutta en kuitenkaan sitä aloittanut kunnes viidennen luokan marraskuussa aloitin YouTuben tosin tein kyllä todella epäsäännöllisesti videoita. Viidennnellä myös mun epävarmuus ja riittämättömyyden tunteet alkoivat korostumaan ja voin sanoa, että ollaan niistä kyllä tapeltu koulun henkilökunnan kanssa. 

 

Otetaanpa nyt koko loppu aika. Kutosluokka oli minulle todella vaikeaa aikaa, koska olin todella epävarma, koin riittämättömyyden tunteita ja stressasin hirveästi yläkouluun menoa. Kutosen leirikoulussa päätin myös poistaa YouTube kanavani, koska minua kiusattiin siitä paljon. Kutosen syksyn alusta lähtien aloin tsemppaamaan ihan hirveästi koulussa ja riit... siis puhuimme opettajani kanssa usein koulun vastuista ja yläkouluun siirtymisestä. Liityin myös ensimmäiseen Erasmus kansainvälisyyshankkeeseen. 2020 tammikuussa openi lähetti minut ekaa kertaa koulupsykologille jota olin vastustanut, mutta se oli oikeasti niin hyvä päätös. Maaliskuussa sitten puhkesi uusi arki, joka oli aluksi aika totuttelemista, mutta sitten kaikki alkoi sujumaan ja kävin sinä aikana kymmeniä kertoja metsässä. Yläkouluun siirtyminen oli pelottavaa, mutta kaikesta huolimatta kaikki meni hyvin ja täällä on ollut hyvin mukavaa kiusaamisesta huolimatta. 2020 vuoden lopussa aloin miettimään elämääni ja sitä kuinka tyytymätön olin. Minulla ei ollut ikinä mitään tekemistä muuta kuin pelaaminen ja koulu. Sitten päätin alkaa tekemään blogia, joka oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Kiitos teidän! 8.lk olen myös panostanut kouluun kuin hullu, muihin harrastuksiin, hankkeisiin ja vaikka vapaa-aikaa minulla on nykyään vähän silti voin sanoa, että elän tällä hetkellä parasta aikaa elämässäni.

Huh huh! Siinä olisi mun elämäni tiivistettynä. Kiitos kun olit mukana spessu viikossa ja kerro ihmeessä kommenteissa, että mitä pidit! Kiitos kun luit ja nähdään maanantaina klo 15 vuoden viimeisen blogin parissa! Moikka mooi!