MÄ SAIN PIKKU...!

(Blogi tehty pari viikkoa sitten, syy miksi olin helmikuussa yli kaksi viikkoa poissa somesta.)

 Oli loppukesä kun mun äidillä alkoi tulemaan vatsakipuja, mutta ne meni aina iltaisin hyvin ohi joten ei oikein tehty asialle mitään. Alkusyksystä ne vähän helpotti, mutta sitten loka-marraskuun vaihteessa ne alkoivat taas ja paljon pahemmin. Silloin tuli myös päänsärky ja väsymys mukaan kuvioihin, mutta ei tiedetty yhtään mistä se johtuu. Äidin maha alkoi kasvaa, mutta paino ei. Silloin aloimme jo huolestua toden teolla, että onko siellä joku syöpä tai jotain muuta vakavaa, mutta äiti ei halunnut vielä mennä tutkimuksiin. Talvella kuitenkin hän meni täällä Orivedellä lääkärikeskukseen johonkin tutkimukseen ja totuus paljastui. Siellä oli toinenkin syke. Eli toisin sanoen äidillä oli vauva mahassa. Minulle ei kerrottu edes vielä tässä vaiheessa, koska valitettavasti ja niin hirveältä kuin se kuulostaakin hän joutui olemaan  6kk yksin ilman huolenpitoa niin he luulivat, että hän ei olisi elossa. Ja maha oli aikaan nähden pieni eikä liikkeitäkään ollut tuntunut ja sitä lapsivettäkin oli kai vähän. Äiti sitten meni ihan Tampereelle kunnon ultraan ja tutkimuksiin...Vauva oli täysin terve! Hän oli rauhallinen, mutta täysin terve ja kaikki toiminnot olivat aivan normaalisti. Vaikka en tiennyt koko vauvasta, mutta en ikinä olisi antanut anteeksi itselleni, jos hän olisi menehtynyt meidän takiamme. Äiti ei suostunut heti sinä päivänäkään kertoa, että mitä siellä mahassa oli, mutta heti seuraavana päivänä ennen kouluunlähtöä pakotin hänet kertomaan, että mistä oli kyse.. 

Sanotaanko, että olihan se aika shokki aluksi. Silloin oli torstai aamu ja tuollainen uutinen niin sanotaanko, että ei ihan mikään paras kombo. Siihen päälle vielä tieto, että ollaan jo pitkällä raskaudella niin se ei kauheasti kyllä auttanut. Ei siinä, koulumatkalla vaan mietin, että miksi piti käydä näin, mutta elämässä tulee vain joskus yllätyksiä. En tahdo tuomita tai pahoittaa kenenkään mieltä seuraavalla kommentilla, mutta anteeksi jos pahoitan kuitenkin! Tuossa vaiheessa ei enää edes pystyisi, mutta vaikka pystyisikin meidän perhe ei hyväksy missään nimessä aborttia oli sitten raskaus odotettu tai ei ollut. No nyt sitten tiesimme, että vauva olisi helmikuun lopussa tulossa, eli noin kuukauden päästä. Teimme pikapikaa välttämättömät hankinnat ja siivosimme koko asunnon vauvaa varten. Vauva oli jo tuolloin niin iso, että sukupuolta ei saatu tietää ennen syntymää. 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Nyt siis eletään maanantaita (14.2) ja nyt vihdoinkin voin kirjoittaa tämän blogin. Kirjoitin tuon tausta tarinan heti alkuun niin tiedätte missä mennään. Viime torstaina äiti kävi siis ultrassa vielä ja kaikki oli loistavasti. Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että miten voi toinen pystyä olemaan yli 6kk täysin yksin ilman, että kukaan edes tietää hänestä. Elämä ja vauvat on ovat ihmeellistä. Lääkärit nimittävät  meidän vauvaa "mallikansalaiseksi". Tätä raskautta ei ollut suunniteltu ja iskä sanoikin, että oli aivan sata varma, että ei äiti voi tulla enää raskaaksi, mutta toisin kävi. Äidin ikää en kerro (noh, 50v), mutta isäni on 53 vuotias niin se antaa jotain osviittaa. Iän puolesta tämä nimitettiin riskiraskaudeksi, jonka takia he olisivat halunneet käynnistää synnytyksen itseasiassa tänään (15.2) maanantaina, että erityislääkäri olisi töissä ja varmistamassa, että kaikki menee hyvin. Eli noin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Onneksi sairaalakassi oli jo pakattu ja muuten kaikki valmiina. Mun on ihan pakko kertoa yksi tarina tähän väliin. Mun iskä on siis periaatteiden mies, miten tämä sitten heijastuu? Muuta en kerro, mutta hänellä on aina henkselihousut, punainen ruutupaita ja karvalakki. Minä kuitenkin sanoin, että sairaalaan hänelle pitää pakata jotkin nuorekkaat vaatteet, että kätilöt eivät naura itseensä kipeiksi.

 Meidän iskä heitti vitsillä, että "en kyllä edes usko, että menee maanantaihin vaan kuitenkin ottaa varaslähdön". Mites kävi? Perjantaina olin vielä ihan normaalisti elokuvissa, mutta pe-la yöllä lähti lapsivedet ja lauantai aamuna vanhempani lähtivät sairaalaan, pikkuveli mummille ja isoveli taas oli siellä sun täällä joten periaatteessa olin yksin koko lauantain JA SE OLI MAHTAVAA! Minä olin ihan varma, että vauva syntyisi la-su välisenä yönä 2:35, mutta eii. Ei sinne päinkään. Sunnuntaina tuli hirveät kivut, synnytysosastolle ja 13 minuutin ponnistuksen jälkeen 12.48 meille syntyi ihana pieni tyttö. TYTTÖ! Tähän väliin pieni tarina. Mun isänisänisä oli Pulkkinen ja sai yhden pojan. Hän sai mun isän ja isän isoveljen. Setäni eli isäni veli sai kolme poikaa ja mun isällä on myös kolme poikaa. Pulkkisissa ei siis ole viimeiseen viiteen sukupolveen ollut yhtäkään tyttöä, mutta nyt on.

Kun hän tähän maailmaan tupsahti hän painoi 2,5kg ja oli 47cm pitkä. Ei! Älkää tehkö johtopäätöksiä, antakaa mie selitän nuo mitat. Hänhän syntyi raskausviikolla 37-38 ja viimeisillä viikoilla juuri tulee painoa ja pituutta jota hän ei päässyt kokemaan. Meidän rakas pikku tyttö ei siis ole lyhytkasvuinen. Minä olen niiiin onnellinen, että kukaan muu mun perheestä ei ole lyhytkasvuinen paitsi minä. Mitä tässä vielä ruveta puhumaan. En tiedä.? Joitain asioita ei ehkä suunnittele ennalta, mutta sitten kuin ne eteen tulee niin täytyy vain elää sen asian kanssa. Isäni sanoja lainaten "eihän tällaista olisi voitu jättää synnyttämättä". Tämän takia olen ollut siis offlinessa, koska olen ollut niin jännittynyt tästä tilanteesta, mutta nyt olen back! 

Tällainen on siis meidän uusi pikku prinsessa ja puhtaasti myönnän, että olin aluksi tosi skeptinen siitä, että osaanko pitää häntä sisaruksenani, koska ikäeroa on 15 vuotta, mutta nyt jo myönnän, että rakastan häntä niin paljon. Paljoa en tule laittamaan meidän prinsessasta kuvia, koska some on aina some ja mun omatuntoni ei sitä kestäisi, että mun siskon kuvia tai tietoja leviäisi someen ilman, että hän on edes siihen pystynyt vaikuttamaan.. Mutta kyllähän nyt sitä on pakko edes jotain laittaa.

 

Tämä on siis kirjoitettu ja kuva otettu 28.2.2022 eli tänään. Kuva on myös tältä päivältä. Tarkoituksella otin kuvan sillä tavalla, että hänen silmänsä eivät näy. Eilen oli hänen laskettu aikansa tosin sitäkään ei tarkasti tiedetä, mutta silti hän ollut jo täällä kaksi viikkoa. Tiivistettynä, hän on ihanin rakkain ja kaunein lapsi mitä kukaan voi saada. Vaikka joitain asioita ei ole tarkoitettu, se ei tarkoita sitä, että ne olisi aina huonoja. Tämä oli yllätys, mutta tuonut rakkautta meille niin paljon. Olen tehnyt päätöksen, että joskus voin kertoilla hänestä, mutta kuvia tuskin laitan. 

Siskoni, anteeksi, että aluksi en halunnut sinua, anteeksi, että en halunnut tyttöä, anteeksi, että sanoin, että en tule rakastamaan sinua. Nyt tiedän, että olet paras sisko minkä kukaan voi saada.