Joudun Unitutkimukseen

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Herttinen sentään. Se olisi enää huominen ja elokuu olisi niin sanotusti taputeltu. Onko tuo sanonta? Minusta olen kyllä kuullut, että monikin käyttää ilmausta taputeltu, kun joku asia on saatu valmiiksi. Elokuu meni kyllä todella hyvin ja rauhallisesti, mutta ihana aloitella syksyä ihan virallisestikin. Minua kyseenalaistettiin aika paljon, koska olen niin vahvasti sitä mieltä, että elokuu on henkisesti jo syksyä, vaikka se ei kyllä ole.

 Tämäkin kuukausi on osoittanut, että elokuu on selvästi vielä kesää. Ainakin ilmojen puolesta. Miten teidän elokuu meni ja millä fiiliksillä menet kohti syyskuuta? Eiköhän kuitenkin jo mentäisi pikku hiljaa kohti itse blogia, tervetuloa mukaan rentoilemaan, lukemaan ja nauramaan (toivottavasti) Samuelin tunaroinneille!

Joudun Unitutkimukseen!

Olen sanonut ja oikeastaan jopa toitottanut, että tänä syksynä tulemme keskittymään lyhytkasvuisuuteen blogien ja Instagram sisältöjen parissa, mutta tämän päivän aihe ei ollut kyllä suunniteltu. Tosin, aika loogista, sillä sain tietää tästä itsekin vasta viime viikolla. Toisaalta, ihanaa, että saan puhuttua nyt tästäkin ja kuulette lisää lyhytkasvuisen muista terveysongelmista, jotka tulevat ikään kuin siinä sivussa.

Minulta joskus kysyttiin, että "Samuel, onko sinulla yhtään osa-aluetta tai kehonosaa, jossa ei olisi jotain haittaa ja ongelmaa?" Jos näin rehellisesti vastataan, niin tuskinpa. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, että saan niihin hoitoa, ne ei ole hengenvaarallisia ja niiden avulla opin arvostamaan koko ajan vain enemmän suomalaista terveydenhuoltoa. Muistakaa, että jokaisesta asiasta löytyy jotakin positiivista. 

Miten lyhytkasvuisuus vaikuttaa nukkumiseeni?

Sairauteni ei vaikuta suoranaisesti nukkumiseen, mutta hengittämiseen unen aikana. Sairauteeni kuuluu kaikenlaisia luuston ongelmia ja etenkin sen ahtaudet. Eli koko luustoni on ahdas, mutta etenkin keskikasvoissani on vakavaa ahtautta, jonka takia minulle onkin jouduttu tekemään useita operaatioita hampaisiin, josta me olemme itseasiassa puhuneetkin täällä useasti. 

Keskikasvon ahtaus lisää huomattavasti kuorsauksen riskiä, joka ei sinällään ole vielä mikään ongelma, mutta siitä ehkä johtuvat hengityskatkokset ovat, koska muutenkin hengityselimistöni toiminta on ahdasta ja hieman huonosti toimiva. Nimitys tuolle on siis uniapnea, joka avaa portin moneen eri sairauteen. Tutkimuksen päätarkoitus on siis selvittää, että onko minulla unenaikaisia hengityskatkoksia. 

Milloin tutkimus on ja miten se toteutetaan?

Se on torstai-perjantai välisen yönä, joka tarkoittaa sitä, että en muuten pääse perjantaina kouluun. Onneksi silloin on itseasiassa taksvärk päivä, joten en menetä mitään. Kuitenkin! Täytyy myöntää, että minä en edes tiedä, miten tutkimus toteutetaan. Olen ainakin sen yön Taysissa varmaan jossain letkuissa ja härpäkkeissä kiinni, jotka mittaavat elintoimintojani ja onko minulla yön aikana hengityskatkoksia.

Täytyy sanoa, että jännittää, mutta toisaalta olen todella kiitollinen, että tällainen tehdään. Ja itseasiassa! Ensimmäistä kertaa minulle ei ole edes tullut ajatuksia, että "Miksi minun takia tehdään tällainen, taas tuhlataan rahaa turhaan, en ole tämän arvoinen yms." Päinvastoin minulla on ehkä jopa sellainen fiilis, että olen tuon vaivan ja rahan arvoinen. Okei, ei kyllä ole, mutta ehkä joku päivä.

Tästäpä tuli todella lyhyt blogi, mutta halusin vain tehdä tällaisen tiedotuksen ja hei, liittyihän tämä lyhytkasvuisuuteen. Unitutkimuksesta tulee vasta ensi viikolla sisältöä, että miten se meni, mitä siellä tehtiin, kuvia ja niin ees päin, sillä perjantaina klo 15-16 tulee muu blogi, jossa itseasiassa on myös lyhytkasvuisuus teemana.

Ihanaa, kun vihdoinkin tulee järkeviäkin aiheita tänne. Jos haluat, tule silloin katsomaan mikä on aihe, mutta ei tietenkään ole pakko. Ensi viikolla sitten puhumme kunnolla ja lisää unitutkimuksestani. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooikka mooiii!

Q&A//Pystynkö ajamaan ikinä autoa?

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi keskiviikko, elokuun loppu alkaa jo pikku hiljaa häämöttää ja elämä hymyilee. Onpa ollut kyllä jotenkin todella kiva viikko jo tähän mennessä, vaikka ei ole edes mitään oikein erikoista tapahtunut. Eilen minulla oli yksi etäpalaveri liittyen yhteen tulevaan blogiin ja perjantaina lähdemme jälleen metsään retkelle, jippii!

Minkälainen viikko sinulla on ollut? Toivottavasti olet jo tässä vaiheessa ollut iloinen, positiivinen ja olet muistanut kiittää itseäsi kaikista hyvistä teoistasi. Mutta eiköhän me kuitenkin lähdetä pikkuhiljaa itse blogin pariin. Mitä tänään sitten on? Se selviää nyt, jos päätät jäädä, mutta ei tietenkään pakko. Tervetuloa kuitenkin mukaan vastailemaan kysymyksiin, tunaroimaan ja höpöttämään! Leet's go!

Q&A//Pystynkö ajamaan ikinä autoa?

Vanha kunnon Q&A. Eli näin suomalaisittain kysymyksiä ja vastauksia. Olen tehnyt koko blogin aikana vain yhden tällaisen blogin ja senkin syyskuussa 2021. Se oli itseasiassa 100 julkisen lukijan spesiaali, joita en edes tee enää. Siis lukija spesiaaleja. Minun itseasiassa piti tehdä siitä ihan blogi, että miksi en enää tee lukija spesiaaleja, mutta ei taida yllättää ketään, kun sanon, että olen unohtanut koko asian.

Se tulee tämän syksyn aikana, ainakin toivottavasti... Harhauduin muuten taas aivan sivuraiteille, mutta äkkiäkös me kiilataan itsemme takaisin pääraiteelle...Ja kas noin! Tänään vastailen kuitenkin kysymyksiin, joita minulle on laitettu ja haluan heti jo tässä alussa kiittää kaikista kysymyksistä, niitä tuli iihan hurja määrä. 

Jotenkin sattumalta pelkään, että tästä taitaa tulla aikasta pitkä blogi, koska tänään yhdistyy monet mielenkiintoiset kysymykset ja minun puheen paljous. Yritän, oikeasti jopa yritän vastata kaikkiin lyhyesti, mutta ytimekkäästi, tosin. Unohdan koko jutun varmaan jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla ja vastaan niin pitkästi, kun olla ja voi.

KYSYMYS KATEGORIAT:

1.) TAVALLISET KYSYMYKSET 2.) bLOGIIN LIITTYVÄT KYSYMYKSET

3.) LYHYTKASVUISUUS KYSYMYKSET 4.) SEKALAISET KYSYMYKSET

Tavalliset Kysymykset:

Mikä on lempivärini?

Olen varmaan joskus vastannut tähän, mutta siitä on jo niin kauan, että hyvä vastata uudestaan. Pohjustuksena sen verran, että pienenä pidin aina sinisestä, se oli ihan lempi värini ja se kyllä näkyi oikeastaan kaikessa. Kuitenkin jossain kohtaa raja tuli niin sanotusti vastaan ja tylsistyin siniseen, ihan toden teolla. Sitten lempivärikseni tuli kaikkien rakastama musta, joka no, turha varmaan edes selittää.

Kaikki tietävät miksi mustasta pidetään ja miksi kaikki haluaa sen värisiä vaatteita. Samoista syistä minäkin halusin ja pidin mustasta. Mikä sai minut sitten luopumaan mustasta väristä? Olin tuolloin kuudennella luokalla, etäkoulussa ja saimme käsityö tunnilla tehtäväksi katsoa sellaista ohjelmaa kuin Verta, Hikeä ja T-paitoja, joka suoraan sanottuna karkotti minut mustasta väristä. Miten muka?

Mustan väristen vaatteiden tekeminen kuluttaa paljon enemmän ympäristöä kuin värikkäiden ja valkoisten, mutta ei siinä vielä kaikki. Niitä tehdään myös maissa, jossa työolot ovat kaikkea muuta kuin hyvät ja sen takia päätin, että minähän en enää mustasta pidä. 

Tällä hetkellä ehdoton lempivärini on oranssi, koska se on jotenkin todella värikäs, piristävä ja hieno väri. Herran jestas Samuel!? Sinulta kysytään pelkästään niinkin yksinkertaista asiaa, nimittäin lempiväriä ja sinä suollat neljä kappaletta tekstiä... Olet uskomaton...

Minkä ikäinen olen?

Olen siis 15-vuotias, 2007 syntynyt ja ysiluokkaa mennään!

Mikä on parasta kesässä?

No nyt tuli kyllä haastava kysymys, sillä kesä itsessään ja kokonaisuudessaan on vain paras. Rannoilla ja mökillä oleminen on todella kivaa, mutta ei ne kyllä pääse kärkeen. Matkustelu ja road tripit on todella kivoja, mutta ei nekään kyllä ole parhaita. Jos joku pitäisi kuitenkin sanoa, niin retket. Kesä ja syksy on mitä loistavinta aikaa retkeillä eikä kesällä tule ongelmaksi mikään, tai no hyttyset...

Toisaalta kesällä koettavat fiilikset ja tunteet ovat myös ihan parhaita. Tarkoitan rytmittömyyttä, stressaamattomuutta ja ajattomuutta. Niiden tunteiden kokeminen on vaan mitä parhainta ja suorastaan vapauttavaa. 

Mitä minulle kuuluu juuri nyt?

Kiitos paljon tästä kysymyksestä! Vaikka tämä on jotenkin todella tavallinen, silti minulle tulee jotenkin erityisen ihana ja iloinen fiilis, kun joku kysyy kuulumisia. Kuitenkin! Minulle kuuluu todella hyvää. Koulu on startannut tosi hyvin liikkeelle, vaikka alussa jännitti todella paljon ja jotenkin hyvää mieltä tuo sen, kun olen sujut itseni kanssa.

Pystyn heräämään aamuisuin fiilikseen, että "Ai niin, olen lyhytkasvuinen, mutta se ei haittaa mitään." Minua ehkä vähän stressaa tämä syksy, koska nyt jo oikeastaan minulla on kalenteri ihan täynnä, tosi kivoja juttuja, mutta en oikein osaa sanoa ei ja siksi hyväksyn kaiken mahdollisen. 

Yritän kuitenkin pitää joskus ihan lepohetkiä ja jopa rentoutumisiltoja, mutta saa nähdä miten käy. Joka tapauksessa todella hyvin menee. Miten sinulla menee? Nyt muuten siirrytään seuraavaan kategoriaan, nimittäin blogiaiheiset kysymykset!

Blogiin liittyvät kysymykset:

Mistä sait idean aloittaa blogin?

Olen itseasiassa kertonutkin tästä useampaan otteeseen, mutta siitä on kuitenkin jo aikaa joten kerrataan lyhyesti. Aloitin blogin, koska yksinkertaisesti tarvitsin elämälleni jotain sisältöä, koska silloin luulin, että lyhtkasvuisuuden takia minusta ei ole mihinkään. Toinen selvä syy oli, että en kestänyt sitä kuinka vääriä ennakkoluuloja ja huhuja meistä oli. 

Halusin kertoa omaa tarinaani rehellisesti ja avoimesti, että lyhytkasvuisista tulisi oikeanlainen kuva. Siinä oli tosi kiteytetysti, mutta voin linkata tuohon alas blogin, jossa puhutaan tästä tarkasti. Kiitos paljon kysymyksestä!

Onko sua ikinä tunnistettu kaduilla ja livenä ja miltä se susta tuntuu?

On tunnistettu, niin Orivedellä kuin muuallakin. Se ei tunnu ollenkaan pahalta, mutta siihen liittyy pari asiaa. Nämähän ovat ihan poikkeustapauksia, tuskin kukaan enää tulee minua tunnistamaan, mutta haluan sanoa nämä ihan huvin vuoksi. Jos näet minut ja haluat tulla juttelemaan, olen siitä erittäin kiitollinen, että haluat tulla juttelemaan, koska olet kaverini. Täsmälleen samalla viivalla kuin minä, eli olemme ikään kuin molemmat tuttuja toisille. 

MUTTA jos tulet tapaamaan "idolia, somettajaa tai fanituksen kohdettasi", niin kiitos ei. Silloin en halua jutella, koska se on asia mitä haluan juuri poistaa tällä blogilla. Nimittäin sitä somettaja-"seuraaja" suhdetta. Olemme kavereita, täsmälleen saman arvoisia. Sanomattakin selvää, mutta joku nimikirjoitusten ja yhteiskuvien pyytäminen on myös ehdottomasti kiellettyä. Toivottavasti et loukkaannu, mutta näin yritän vain poistaa sitä somen perusrakennetta eli "somettaja on ylempi ja fanit palvoo häntä." Ei, sellainen ajatustapa ei kuulu tänne.

Kuinka monta lukijaa sulla on kaikenkaikkiaan ja näyttökertoja sun blogilla? Sano vaa tarkka luku

Ensinnäkin ei ole lukijoita, on tuttuja ja kavereita, mutta tuo lukija käy hyvin, jos on pakko se määrä jollain ilmaista. Olit siinä oikeassa, että blogin lukijat eivät koostu pelkästään niistä julkisista lukijoista, vaan suurin osa on yksityisiä lukijoita. Olen pahoillani, mutta en halua kertoa tarkkaa määrää, että ette alkaisi pitämään minua kunnon sisällöntuottajana.

Voin kuitenkin sanoa, että puhutaan tuhansista ja näyttökertojen osalta kymmenistä tuhansista. Muistakaa, että luvut eivät merkitse minulle mitään, ihan muut asiat.

Paljonko oot tienannut somella ja mistä kaikesta somessa tienaa?

Nyt tuli taas aika arka kysymys, mutta ymmärrän, että tämä kiinnostaa. Haluan tähän heti alkuun sanoa, että raha ei merkitse somen teossa minulle ollenkaan, ei piirun vertaa. Se on kiva lisä, mutta ei tärkeä tai joku saavutus. Jos en tienaisi tästä senttiäkään, tekisin tätä silti ihan yhtä paljon. Minun tiunaukseni kuitenkin koostuu mainostuloista, jotka ovat käytännössä katsoen olemattomat verojen takia sekä toinen ja päätienauksen kohteeni on kaupalliset yhteistyöt. En halua sanoa tarkkaa summaa, mutta puhutaan monista sadoista euroista.  Siirrytään seuraavaan ja tärkeimpään kategoriaan!:)

Lyhytkasvuisuuteen liittyvät kysymykset:

Onko sulla ollut jotain unelmaa, jonka lyhytkasvuisuus on estänyt?

Kiitos paljon hyvästä kysymyksestä! Olen ollut syntymästä asti lyhytkasvuinen, joten en ole kauheasti edes unelmoinut sellaista mitä normaali pituinen pystyisi tekemään. Ehkä isoin unelma josta olen haaveillut on, että minusta tulisi yläkoulun opettaja, mutta se ei ehkä ole mahdollista, koska oppilaat olisi metrin pidempiä kuin opettaja, tosin, mikään ei ole mahdotonta! Alakoulun opettaja minusta ainakin tulee, jos ei muuta.

Oletko kokenut syrjimistä ja tuijotetaanko sua esim. vaikka kaupassa?

Olen kokenut syrjimistä aika paljonkin, mutta ne ovat niin sanotusti menneitä. Minua on syrjitty koulussa, harrastuksissa, kerhoissa ja sen sellaisissa, mutta ei minua oikeastaan edes enää haittaa. Olen puhunut tästäkin monesti blogeissa, joten jos haluat kuulla tarkemmin voin linkata tuonne alas. Kiitos hyvästä ja varmasti kysymyksestä, joka mietityttää monia!

Kyllä tuijotetaan. Oikeastaan kaikkialla missä liikun. Se ei tunnu kivalta, se ahdistaa ja stressauttaa minua oikeastaan todella paljon, mutta asia mille en voi mitään. Ymmärrän enemmän kuin hyvin ihmisten ihmetyksen, mutta aina kannattaisi mieluummin tulla kysymään kun vain tuijottaa salaa.

Pystynkö ajamaan ikinä autoa?

Kiitos todella paljon tästä hyvästä kysymyksestä! Mietin vain, että miten en ole jo aiemmin puhunut tästä täällä. Pystyn ajamaan autoa, mutta en tietenkään mitään ihan normaalia sellaista. Autoihin tehdään invalideille muutostöitä. Minun tapauksessani esim. kaasu ja jarru muutetaan niin, että ne eivät olekaan polkimissa vaan sauvana ratin vieressä, että lyhyemmät käteni kuitenkin ylettävät niihin.

Otin kuukkelin eli googlen kauniiseen käteen ja etsin, että löytyisiköhän tällaista muutettua autoa esimerkiksi ja heti löytyi. Itseasiassa yllätyin, että on olemassa yrityksiä, jotka tekevät näitä ihan kokopäiväisesti. 

Sekalaiset kysymykset:

Top 3 asiaa mistä pidät itsessäsi?

Voihan justus sanon minä. Koulunuorisotyöntekijäni laittoi tämän, en sitten tiedä, että halusiko vihjailla jotain...  Kai se on nyt pakko sitten kertoa, koska viime blogissa juuri puhuttiin itsensä arvostamisesta. No tuota tuota. Pidän itsessäni siitä, että olen positiivinen, hymyilen paljon ja haluaisin, että kaikilla menisi hyvin. Seuraava kysymys!

Sijoitatko rahaa?

En sijoita, mutta minua itseasiassa kiinnostaisi kyllä ihan hirveästi sijoittaminen ja tämä tulevaisuuden raha eli kryptovaluutta. Esim. vaikka bitcoineja haluaisin vähän testata, tosin sijoittamisessa piilee todella isot riskit.

No niin! Siinä oli kysymyksiä ja olipa kyllä hyviä. Kiitos paljon kaikille, jotka laittoivat. Tsemppiä loppuviikkoon kaikille ja nähdään taas! Kiitos paljon ja mooikka moiii!

Itsensä Haukkuminen Ei Ole Ok Ja Yritän Päästä Siitä Eroon!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia! 

Se olisi lauantai, ensimmäinen kouluviikko takana ja sen sellaista! Täällä tuulettimet ainakin pauhaavat, koska voihan kuumuus sanon minä. Miten teidän kouluviikko meni? Oliko kivaa? Toivottavasti kaikilla oli mitä parhain viikko! Tämän piti tulla jo eilen, mutta olin hautajaisissa ja koin, että sellaisena päivänä blogin julkaiseminen ei ole ok. Nyt kun on vielä lyhyet alkutekstit, eiköhän siirrytä katsomaan millaista blogia olen tämän viikon pakertanut, eiiköhän mennä!

Itsensä Haukkuminen Ei Ole Ok Ja Yritän Päästä Siitä Eroon!

Olen täys nolla, eikä minusta ole mihinkään. Jos näet somessa tai kuulet tuollaisen lauseen, miten reagoit siihen? Minä ja varmasti 95% ihmisistä vastaisi heti, että "Höpö höpö, et todellakaan ole. Sinusta on vaikka mihin ja olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet." Kuulostaako tutulta? Heti, kun toinen ihminen haukkuu itseään puutumme siihen välittömästi, mutta siihen liittyy yksi iso ristiriita. 

Minä ja varmasti niin moni muukin ei hyväksy sitä, kun toinen haukkuu itseään, mutta entä, jos kyseessä onkin sinä ja minä. Eikö totta, että vaikka emme hyväksy muiden haukkuvan itseänsä, minulla ja sinulla on tarpeeksi hyvät syyt haukkua itseämme. Se on itseasiassa todella väärin, koska positiivisen ajattelun pitäisi aina lähteä itsestä.

 Kun on ylpeä, iloinen ja tyytyväinen itsestään, vasta silloin voi sanoa, että muidenkin pitää rakastaa itseään. Tällaisella johdattelemisella alamme käsittelemään tätä aihetta, joka pohjautuu omaan esimerkkiini ja yhden laittamaan palautteeseen. Tervetuloa mukaan seuramaan, kun jutellaan itsensä haukkumisesta ja kuinka väärin se on!

Minkälaisen palautteen sain yksi päivä?

Kritiikki. Jotkut pitää sitä haukkumisena ja pelkästään negatiivisena asiana, jota ei saisi olla. Minun mielestäni kritiikin antaminen on todella tärkeä osa elämää, koska silloin pystyy kehittämään, parantamaan ja oppimaan. Tosin, kritiikin antamisessa pitää aina muistaa ystävällisyys ja kohteliaisuus, koska niin asia menee parhaiten perille ja kaikille jää hyvä mieli.

Nyt täytyy muuten sanoa, että en tiedä miksi aloin selittämään kritiikistä, koska olisin voinut tehdä sen yhdellä lauseella. Samuel on Samuel, mutta mennään kuitenkin vihdoinkin eteenpäin, tässähän tuli yksi kokonainen turha kappale...!? Kuitenkin! Sain pari viikkoa sitten kritiikin, joka oli minulle enemmän kuin tarpeellinen. Se palaute pisti minut ajattelemaan ja toden teolla. Mitä se sitten sisälsi?

Olen ollut tekopyhä, mutta nyt siihen tulee muutos!

Sanon aina täällä, että muista olla oma itsesi, muista olla ylpeä itsestäsi ja muista olla tyytyväinen ja iloinen, että olet juuri sellainen kuin olet. Tuo sinänsä on täysin totta ja haluankin, että ajattelette niin, mutta siinä on silti joku ongelma. Mikä?

Palautteessa sanottiin, että on todella tekopyhää ja vahingollista levittää tuollaista sanomaa, sillä sinä haukut ja vähättelet aina itseäsi blogeissa. Se pisti toden teolla ajattelemaan ja miettimään. Tuo oli niin tärkeä palaute ja se auttoi minua näkemään mitä olen tehnyt, sillä tuohan on enemmän kuin totta.

Minä muistutan täällä aina, että olkaa ylpeitä itsestänne ja kehukaa itseänne, mutta jopa samassa blogissa haukun itseäni. Todella ristiriitaista ja tekopyhää, koska minunhan pitäisi ensin tehdä niin ja vasta sitten ohjeistaa teitäkin. Miten voitte luottaa siihen, että puhun totta, jos itse rikon neuvojani. 

Mistä itseni haukkuminen johtuu?

Itseni haukkumisen syyt juontuu menneisyyteen, tai no pari vuotta taaksepäin... Kuitenkin! Kuten olen täällä monesti kertonut, esimerkiksi seitsemännellä luokalla minulla oli erittäin pahoja ongelmia itsetuntoni ja riittämättömyyden takia. Tuntui, että minusta ei ollut sairauteni takia mihinkään, kaikki mihin koskin meni pieleen ja yksinkertaisesti haukuin itseäni, koska olin täys nolla.

Sitten keksin ajatuksen, että hetkonen! Minähän pystyn mollaamaan ja musertamaan itseäni vielä enemmän, jos haukun ja vähättelen jokaista tekemistäni. Se vaurioitti minua entisestään ja kuten täällä voi huomata, se jätti minuun syvät jäljet. Pyydän, älkää ikinä haukkuko tai vähätelkö itseänne. Pikemminkin, kehukaa, motivoikaa itseänne ja sanokaa, että jippii! Sainpa tehtyä tämän hyvin. Sekin tuottaa tuloksia pitkälle tulevaisuuteen, tosin hyviä.

Vaikka nykyään olen todella onnellinen, iloinen, tyytyväinen itsestäni ja oikeastaan olen hyväksynyt itseni. Tällainen olen, enkä tule muuttumaan. Minulla on kuitenkin vieläkin vahvasti läsnä, että sairauteni takia minusta ei olisi mihinkään ja tekemisenin on turhaa. Tosin, nyt pystyn jopa itse myöntämään, että noista mikään ei pidä paikkaansa. Minusta on todella moneen asiaan, tekemiseni ei ole turhaa ja teen oikeasti hyviä asioita, vaikka olen sairas.

Itseasiassa nykyään minulle tulee ihan refleksistä ylpeä olo, kun teen jotain. Toisin sanoen myönnän. Minusta on vaikka mihin (ei kuitenkaan fyysisiin hommiin :D), minä olen tärkeä ja tekemiseni ei ole turhaa. Saan olla ja olenkin ylpeä itsestäni. (en olisi ikinä uskonut, että sanon noin) 

Mitä opin tästä?

Olen oppinut paljon, mutta etenkin yhden asian. Lyhytkasvuisuuteni ei ole ikinä ollut esteeni tai haitta, minä itse olin. Lyhyys rajoittaa paljon, mutta se ei estä olemasta tyytyväinen itsestä ja tekemään asioita mitä muutkin tekee. Pystyn tekemään niin montaa asiaa normaalisti ja loppuja sovelletusti. Sairauteni ei ole ikinä ollut ongelma, ainoa ongelma oli minä ja ajatukseni.

Miten tästä eteenpäin?

Kiinnitän huomiota siihen, että en enää hauku, mollaa tai vähättele tekemisiäni. Päinvastoin yritän tuoda täällä sellaista fiilistä, että olen iloinen ja ylpeä itsestäni. Siihen pyrin, matkaa on vielä, mutta matkaa on kyllä tultu aimo harppaus jo eteenpäin. Kiitos tästä kuuluu oikeastaan kaikille. Läheiseni ja te autoitte minua näkemään mihin minusta oikeasti on ja mikä on todellinen ongelma. 

LoppuSanat

Se olisi blogi taas lopussa. Olipa ihana tehdä vihdoinkin taas tällaista syvällistä ja tärkeä aiheista blogia. Tänä syksynä olisikin tarkoitusta panostaa näihin todella paljon! Kiitos paljon kuitenkin, kun luit ja, jos heräsi mitä tahansa ajatuksia, olisin todella kiitollinen, jos jaksat kertoa ne. Ei kuitenkaan mikään pakko tietenkään. Kiitos paljon ja mooikka moiiii!

MITÄ TULEVA SYKSY TUO TULLESSAAN?🍁

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi tiistai, ensimmäinen kokonainen kouluviikko alussa ja hellettä riittää. Sellaiset tiedot tähän tiistaihin. Nyt kuitenkin tärkein, onhan teillä koulu lähtenyt rullaamaan hyvin ja sinulla on siellä kavereita? Toivon koko sydämestäni, että olet nauttinut jo tässä vaiheessa koulusta ja olet ollut iloisella mielellä. Kiusaamisesta minun on onneksi ihan turha puhua, koska tiedän, että kukaan teistä ei kiusaa ketään. 

Minulla olisi yksi pyyntö teille. Pyydän, että kuuntelette ja tottelette tätä. Jos sinulla on yhtään huono- tai paha olla, sinua kiusataan tai syrjitään tai, että olet yksinäinen niin pyydän. Puhu siitä. Puhu aikuisille. Olen täällä monesti kertonut kuinka minut pelasti se, kun puhuin koulussa tunteistani. Kiitos, jos lupaat minulle, että puhut. Mennään kuitenkin nyt syksyn tunnelmiin ja kohti tämän päivän blogia!

Mitä Tuleva Syksy Tuo Tullessaan?🍁

Syksy. Vuodenaika, joka jakaa todella vahvasti mielipiteet. Joko sitä rakastaa, tai vihaa. tosin, kai siitä joku tykkääkin vain. Noh, mennään tuolla kahden koulukunnan systeemillä. Yleensä syksyn vihaamisen syyt ovat koulun alkaminen, sateinen ja harmaa sää, pimeys ja muuten vain ankea fiilis. Syksyn rakastamisen syitä ovat taas juuri koulun alkaminen, harrastukset ja muu toiminnan alkaminen, ruska ja talven odotus.

Nyt on muuten ihan pakko sanoa, että minulla ei ole mitään hajua, että miksi luettelin syitä miksi tykätä ja vihata syksystä. Se ei kyllä liity mitenkään tämän päivän aiheeseen, mutta menkööt. Onkohan tämä uusi ennätys, että heti blogin alussa menin jo sivuraiteille? Jos oli, niin sitten kyllä pitää todeta, että Samuel, olet turhista turhimpien asioiden puhuja. Mennään kuitenkin takaisin pääraiteelle!

Olen Pilannut tosi monet syksyt, "koska olen lyhytkasvuinen" ajatuksen takia

Voisin jopa sanoa, että nykyään jopa lempivuodenaikani on syksy tai ainakin se on tasoissa kesän kanssa. Onko se edes mahdollista, että joku vuodenaika voittaisi kesän. No ei, mutta syksy on kyllä erittäin lähellä sitä. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Oikeastaan vasta viime syksynä opin tykkäämään syksystä ja samalla rakastuin siihen.

Aina ennen vihasin syksyä, mutta ei niiden asioiden takia, josta puhuin blogin alussa vaan, koska olin lyhytkasvuinen. Tai tarkennuksena, niin luulin sen olevan. Joka syksy minulle tuli erittäin paha alakuloisuuden, riittämättömyyden ja suorastaan turhuuden tunne. Miksi näin? Näin kuinka kaikki muut pystyivät touhuamaan koulun väli- ja liikuntatunneilla, jolloin minulle tuli tunne, että muut saa taas nauttia näistä asioista, mutta minä en pysty.

Toinen oli, että kaikilla muilla oli kivoja harrastuksia ja menoja, mutta minä ajattelin, että en pystyisi niihin tai ylipäätänsä harrastuksiin. Miten kaikki muut saavat harrastaa? Minäkin haluaisin, mutta en pysty. 

Viime syksy oli elämäni paras sellainen, miksi näin?

Täytyy tähän väliin muuten mainita, että ainoa kuva minkä löysin viimesyksyltä, oli tämä. Ja senkin löysin vielä Instagramista. Viime syksynä päätin, että tekisin, liittyisin ja touhuaisin kaikkea mitä muutkin tekevät aina syksyllä. Tein oikeastaan niin vain siksi, että saisin todistettua kaikille, että olin oikeassa. Miten kävikään?

Huomasin, ett lyhytkasvuisuuteni ei vaikuttanut millään tavalla mihinkään. Pystyin harrastamaan ja liittymään kaikkeen mihin muutkin. Ehkä sovelletusti, mutta pystyin. Se syksy opetti minulle yksi tärkeimpiä asioita. Lyhyyteni ja sairauteni ei ole ikinä ollut maailmalle ongelma tai este. Ainoa joka esti minulta kaiken, olin minä itse ja mukamas viisaat ajatukseni.

Mitä opin tästä ja mitä haluan, että kaikki muistaa? Älä anna ikinä minkään ulkoisen seikan estää elämääsi. Se on varmasti vienyt sinulta paljon, mutta älä anna sen viedä sellaista, jota se ei edes oikeasti vie. Toisin sanoen älä jää vain kotiin murjottamaan, koska et mukamas pysty tai olet erilainen. Lupaan, että maailma pistää sen onnistumaan. Uskalla, yritä ja toimi. 

2022 SYKSY!🍁🍂

Noin! Siinä oli aikamatkustusta kerrakseen, mutta nyt ollaan laskeuduttu turvallisesti takaisin tähän hetkeen. Eli siis syksyyn 2022! Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan niin elämme vieläkin kesää, koska elokuu on vielä kesäkuukausi. Tajusin sen itseasiassa kesken yhtä Ig storya eli minulle elokuukin on jo syksyä. 

Nyt lähdemme kuitenkin virallisesti itse otsikon pariin ja katsomme aihealue kerrallaan, että miltä minun tuleva syksyni näyttää ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Tervetuloa mukaan siis syksyilemään, tutkimaan ja sekoilemaan rennon kirjoitustyylini kautta! Eeeiköhän mennä!

Aiheet:

1.) Koulu ja Erasmus+ hanke  2.) Jatko-opinnot

3.) 4H-työ  5.) Blogi

6.) Tavoitteita itselle

Koulu ja Erasmus+ hanke

Olen varmaan ehkä joskus täällä saattanut mainita asiasta, mutta minä tykkään todella paljon koulusta, oikeastaan se on minulle yksiä tärkeimpiä asioita elämässä. Olkaa muuten huoleti, en ala taas listaamaan asioita miksi pidän siitä niin paljon, koska olen tehnyt jo sen niin monta kertaa. Kuitenkin! Tänä syksynä aion panostaa vieläkin enemmän kouluun, koska tärkein kouluvuosi kyseessä niin kuin seuraavassa kohdassa tulee ilmi. Panostan etenkin englantiin, koska, no te kyllä tiedätte englannin taitoni. 

En liioittele, kun sanon, että hyvä, jos osaan esitellä itseni englanniksi. Muissa aineissa ei voi parantaa, mutta ei yhtään saa myöskään livetä ote. Haluan tänä syksynä etenkin panostaa muistiinpanoihin, jotka teen aina, kun luen kokeisiin nimittäin ainakin itselle se on paras oppimiskeino, muistiinpanojen tekeminen ja niiden lukeminen.

Entä Erasmus+ hanke?

Jatkan tänäkin vuonna kansainvälisyyshankkeessamme ja paljonkin, koska kansainvälisyys on kyllä todella lähellä sydäntäni. Saa nähdä, että mikäköhän on tämän vuoden tavoitteemme, koska meidän pitkäaikainen haave täyttyi viime toukokuussa, kun koulumme sai OKKA-säätiön virallistaman vihreän lipun. Se oli kyllä hieno tunne, mutta ote ei saa livetä. Ekologisuus ja kansainvälisyys ei pysy pelkistä meriiteistä pinnalla. Sen eteen täytyy koko ajan tehdä töitä.

Ja kyllä! Minä lähden tänä lukuvuonna Italiaan tai Portugaliin. Itseasiassa minun piti lähteä jo toukokuussa Kroatiaan, mutta en vain pystynyt siihen. Jotenkin se tuli niin nopeasti, että aivoni ei edes kerinneet prosessoida koko ajatusta lähtemisestä. Toiseksi, edelleenkin minusta olisi niin paljon siellä vaivaa. Tänään (viime perjantaina) kuitenkin Oriveden hankekoordinaattori ja meidän koulun hankevastaava opettaja suoraan sanottuna ryöstivät minut tunnilta keskustelemaan matkasta.

Mitä Juttelimme?

Sanotaanko, että minulle tehtiin aikasta selväksi se, että minusta ei ole vaivaa, minut halutaan matkalle eikä siitä edes neuvotella. Pitkän neuvottelun (jossa minulle ei annettu edes suunvuoroa) jälkeen päädyimme siihen, että olen lähdössä matkalle ja unohdan höpö höpö ajatukset, että minusta olisi vaivaa. Hirveä ihminen, kun olen niin asetin jo yhden toivomuksenkin matkaa ajatellen.

Olen täällä kertonutkin, että avun pyytäminen on minulle todella vaikea ja arka paikka. Mutta ei mahdotonta, tai oikeastaan, on. Nimittäin, jos aikuinen ei ole minulle tuttu, en kerta kaikkiaan pysty kysymään apua. Ajatus siitä, että joku uusi joutuisi auttamaan minua ja hän näkisi kuinka paljon tarvitsen apua... Ei, en pysty siihen. Siispä joku tuttu opettaja lähtee ainakin sinne. Nyt kuitenkin unohdetaan yläkoulu ja siirrytään jo tulevaisuuteen!

Jatko-opinnot

Kyllä, totta se on, vaikka ei minusta uskoisi. Tällä hetkellä ysiluokka menossa eli toisin sanoen, ALLE 10-kuukautta niin peruskoulu on ohi, en tiedä mitä sanoa. H-U-L-L-U-A! Jos ysiluokka kuluu yhtä nopeasti kuin kasi, niin minä olen jo lukiossa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Näin syksyllä alamme jo tekemään opon kanssa keskusteluja, koska maaliskuussa on jo yhteishaku.

Kyllä, eli eihän tässä ole kuin puolivuotta niin pitää tietää minne hakee. Olen jo päättänyt, että käyn vielä Oriveden lukion ja sitten lähden kauas pois täältä. Minun jatko-opinto suunnitelmat vaativat kuitenkin paljon enemmän suunnittelua ja sopimista mitä muilla, koska sairauteni vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Pidämme varmaan useita suunnittelupalavereita oponi ja luokanvalvojani kanssa. Tästä tulee kuitenkin ehdottomasti lisää sisältöä syksyn mittaan ja h-hetkeä ennen ja sen jälkeen, nimittäin, kun yhteishaku koittaa. 

4H-työ

En tiedä muistatteko, mutta minunhan piti mennä tänä kesänä kesätöihin 4H:lle leirinohjaajaksi, mutta valitettavasti leirit peruuntui ja minun ei olisi ollut mitään järkeä mennä heidän toimistoonsa pyörittelemään peukaloita ja kuittaamaan siitä palkka. Ei missään nimessä, jonka takia työ vaihtui syksyyn ja oikeastaan näin on paljon parempi. Miksi näin?

Kesällä olisin ollut pelkästään leirinohjaajana, mutta nyt olen vähän siellä sun täällä tämän syksyn. Työ on todella monipuolista ja mikä parasta, pääsee tutustumaan moniin kymmeniin eri lapsiin ja heidän kanssa työskentelemään. Olen tänä syksynä mukana niin kerhotoiminnassa, leiritoiminnassa, erilaisissa tapahtumissa ja itseasiassa minulla on myös tapaamisia erityislasten kanssa, mutta en tietenkään saa siitä kertoa sen enempää.

 Itseasiassa työni alkoi jo, sillä olin mukana 4H-Oriveden järjestämässä eskarilta ykkösille tapahtumassa! Se oli niin ihana nähdä, kuinka innokkaita he olivat ja odottivat suorastaan koulun alkua. Meillä oli sellainen piste, sekä kiertelin ja juttelin siellä sun täällä. Pelkäsin, että kuinkakohan moni nauraa minulle, mutta Samuel, mites kävikään? Kukaan, ei yksikään lapsi edes katsonut minua mitenkään oudosti. Se oli ikimuistoinen tapahtuma. Se 4H jutuista ja siirrytään käsittelemään syksyä blogin ja tämän somen osalta!

Blogi- ja Instagram sisällöt

Nyt päästiin asiaan nimittäin mitä syksy tuo tullessaan blogin osalta ja voin sanoa, että paljon. Ensinnäkin, kaikki täysin suoraan sanottuna turhat blogit ovat historiaa. Tänä syksynä painotetaan todella paljon syvällisiin aiheisiin, toki testi- ja My Day blogeja tulee myös. Itseasiassa heti seuraava blogi on todella syvällinen.

Toinen ehdoton pääpaino tulevissa sisällöissä on lyhytkasvuisuus. Tavoitteeni on, että jokaisessa blogissa olisi lyhytkasvuisuudesta jotain koska senhän takia tätä teenkin. Toki myös sen takia, että saisin ja olen saanutkin niin hyviä ystäviä. Kiitos kaikesta. Blogiputkista sen verran, että yksi lyhytkasvuisuuteen liittyvä ja yksi somettamiseen liittyvä blogiputki on tulossa. Samuel muuten? Eikös tuon some blogiputken pitänyt olla jo maaliskuussa? 

No tuotaa... Myönnän, tai no. Te tiedätte, täällä asiat venyy ja aika paljonkin... Syksyllä tulee muutamia yhteistöitä, maksimissaan neljä, mutta olen ajoittanut ne niin, että kerran tai maksimissaan kaksi kertaa kuussa. Kiitos muuten kaikille, jotka laittoivat minulle mielipiteensä siitä, kuinka usein yhteistöitä saa olla. Muutenkin, periaatteet ja kriteerit, joista puhuimme silloin siinä yhteistyö info blogissa, pätevät syksyyn. Ne eivät missään nimessä saa hallita tai valtaamaan tätä syksyä blogien osalta.

Tavoitteita itselle

Se olisi jo kuulkaa viimeinen aihealue, mutta vaikein sellainen toteuttaa. Nimittäin tavoitteet itselleni. Yksi ehdoton tavoite on se, että työstän entistä enemmän positiivisen ajattelun ja mielen hyväksi. Näkisin asian kuin asian aina positiivisella tavalla ja miten kömmähdyksistä on suunta vain ylöspäin. Toinen tavoite on, että osaisin olla itselleni armollinen. Aina ei tarvitse olla hirveä kiire tai tekemässä jotain. Aina en osaa auttaa, mutta en syyttäisi siltikään siitä itseäni.

Loppusanat

No niin! Nyt eletään jo maanantaita ja huomenna itseasiassa tämä blogi julkastaankin Ensimmäistä kertaa itseasiassa kirjoitan alkutekstit vasta sitten, kun olen saanut tämän täysin editoitua, viimeisteltyä ja oikoluettua. Pakko muuten jakaa tähän väliin yksi hauska fakta. Kun aloin käsikirjoittamaan tätä torstaina, luulin, että tässä ei onneksi kestä kuin päivä, mutta totah. 

Nyt on maanantai ilta ja juuri äsken tuli täysin valmiiksi. Eli, kesti ja aika kauankin. Neljä, melkein viisi päivää jopa. Herttinen sentään, sanon minä. Kuitenkin! Olisi kiva kuulla, että mitä teidän syksy tuo tullessaan ja mitä odotat tältä syksyltä? Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas!! Kiitos ja mooikka mooiiii!

Tässä vähän mun muita someja.😊

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin_blogi

WhatsApp: 0403779896

Snapchat: samuelin_blogii

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

EKA KOULUPÄIVÄ// My Day

 Keskiviikko 10.8 klo 7.03

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Hyyvää ja oikein jännittynyttä huomenta! Tänään se sitten alkaa, nimittäin koulu ja peruskoulun viimeinen luokka. Herran jestas sentään, kun tuntuu oudolta sanoa se. Jutellaan kuitenkin ysiluokasta enemmän vasta seuraavassa blogissa, mutta nyt vaatteet päälle ja sen semmoista! Täytyy muuten vielä sanoa, että nukuin todella huonosti. Hyvä, jos sain edes kuuttakaan tuntia unta. Minua jännittää jotenkin ihan hirveästi. Jopa enemmän mitä silloin, kun menin kasille.

Olen siis todella innoissani ja iloinen, että pääsee taas kouluun, mutta jostain syystä minua jännittää ihan hirveästi. Se voi ehkä johtua siitä, koska tulee taas uudet seiskaluokat ja pelkään, että mitenköhän he suhtautuvat minuun. Tai siis, että osoittelevatko, nauravatko yms. Noh, nämä on näitä, mutta eiköhän pakata kimpsut ja kampsut ja lähdetä kouluun! Täästä se lähtee!

Klo 13.17

Tuotaa... Koulupäivä tuli, mutta se myös meni. Ja kovaa. En pystynyt kirjoittamaan missään välissä tunnelmiani, mutta kerrataan tässä koko päivä kaikessa rauhassa. Päivä alkoi niin kuin ennenkin eli avustajani oli minua pihassa vastassa, koska meidän koulussa on edelleenkin ne raskaat puuovet. 

Ensimmäinen tunti oli pelkästään luokanohjaajan tunti, jossa oli kaksi isoa uutista. Ensinnäkin, meidän luokalle tuli jopa kolme uutta oppilasta. Se on jo paljon! Aloin heti jännittämään ja pelkäämään, että mitenköhän he suhtautuvat minuun, mutta eivät ainakaan vielä mitenkään. Tosin, en minäkään uskaltanut puhua heille. 

Meidän koululla on uusi kännykkäkäyäntö!

Vihdoista ja viimein meidänkin koulu on ottanut tiukan kännykkäkäytännön käyttöön. Laitamme heti luokkaan tullessa puhelimen laatikkoon ja saamme sen tunnin jälkeen. Yksinkertaista, mutta loistava uudistus. Viime vuonna minua suorastaan ärsytti nähdä kuinka opettajat olisivat halunneet tehdä työnsä kunnolla, mutta eivät pystyneet, koska monet olivat vain puhelimella.

Puhelin haittaa kaikkien keskittymistä ja haittaa opiskelua. Sanokaa minun sanoneen, mutta kaikki tulevat vielä arvostamaan uutta käytäntöä. Se on kaikkien parhaaksi. Opettajan työ helpottuu, mutta ennen kaikkea meidän oppiminen parantuu, kun kukaan ei räplää puhelinta. Kävin myös hakemassa lokerikon avaimen, lähdimme avustajan kanssa vähän aikaisemmin kuin muut, että pystymme katsomaan mikä olisi paras vaihtoehto. Tarkoittaen korkeus, millaisessa paikassa se on ja syntyykö siinä ruuhkatilanteita.  

Mitä tapahtui loppupäivänä?

Luokanohjaaja tuntien jälkeen oli ruoka, hei muuten! Tein silloin keväällä tarkan koulupäivä my dayn, jossa kerroin kaikista avuntarpeistani, joita tarvitsin sinä päivänä, mutta haluaisitteko uuden sellaisen? Kertokaa ihmeessä, että mitä mieltä olette. Ruokailun jälkeen muut lähtivät kirkkoon, mutta minä en kuulu siihen joten menimme sellaiseen nuortentilaan muiden ET-oppilaiden kanssa.

Vanha oponi oli valvomassa meitä ja hän tuli puhumaan kanssani. Aluksi minua jännitti, mutta keskustelu oli todella antoisa. Juttelimme ysiluokasta ja etenkin jatko-opiskelu mahdollisuuksista ja kaikkea mitä pitää ottaa huomioon. Eli lyhytkasvuisuudesta lähinnä, mutta todella kiva ja hyödyllinen jutustelu.

Klo 17.28

Heippaa! Nyt olisi menty pari tuntia päivässä eteenpäin, koska ei ole ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaa. Vastasin viesteihin Discordin puolella, tein vähän eteenpäin ensi viikon blogeja ja kuvasin ensimmäinen koulupäivä Instagram storyt. Kuvasin ne itseasiassa ulkona, koska minusta se vain piristää kummasti niitä. Tuo kolmijalka on kyllä ihan huippu keksintö tähän. 

Ai niin! Söin myös lihakastiketta ja perunoita, mutta vasta kun lautanen oli tyhjä, muistin, että ai niin! Blogiin olisi pitänyt ottaa kuvaa. Nyt minä ajattelin, että voitaisiin lähteä yhdessä käymään Oriveden K-supermarketissa, koska haluan testata tässä blogissa yhtä juomaa. Pitemmittä puheitta, eiköhän lähdetä! 

 

Klo 18.00

Tervetuloa Oriveden K-supermarkettiin! En käy yleensä täällä hintojen takia, mutta täällä on yksi todella erikoinen juoma, jota haluan testata tässä blogissa. Yritin ottaa heidän kyltistä kuvaa, mutta se oli, sanotaanko, että iihan vähän korkealla. Kävellään porteista sisään nääin, itseasiassa minun on pakko kertoa tähän väliin yksi tarina. 

Ainahan kun kauppaan tullaan sisälle on nämä liiketunnistimilla toimivat portit. Yksi kesä sitten olin jostain syystä todella myöhään liikkeellä ja kävin S-marketissa vain viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Juoksin sen takia äkkiä vaan sisään ja kohti portteja, mutta liiketunnistimet eivät tietenkään tunnistaneet minua ja juoksin suoraa niitä päin. Sanotaanko, että se oli mielenkiintoinen kokemus...

Nyt löysin kuitenkin etsimäni ja katsokaa! Se ei ole edes liian korkealla minulle vaan juuri sopivalla tasolla. Mitä juomaa sitten etsin? Se selviää juuri nyt! Palataan asiaan siis ihan hetken kuluttua kotona.

Seuraavana vuorossa: Samuelin testituokio!

Olen jo pitkään halunnut testata näitä Chupa Chups juomia, mutta hinnan takia on jäänyt vain hyllyyn, sillä yksi tölkki maksaa herran jestas 1,85e! Tänään kuitenkin pystyi tuhlaamaan, koska onhan kyseessä blogi. Tosin, miten se vaikuttaa mihinkään. No ei mitenkään, mutta käytän sitä silti, mutta eiköhän mennä itse testauksen pariin!

Juomana toimii siis Chupa Chupsin rasberry cream eli mansikka (Jep, nyt se on todistettu. Et pääse edes kolmannen luokan englantia läpi...) ja vanilja. Ulkonäkö on ainakin todella räväkkä, mutta silti jopa yllättävän tyylikäs. Ainoa mitä pelkään, on se, jos tämä on ihan äklömakea, koska onko mitään hirveämpää kuin sellaiset. Nyt kuitenkin testiin!

Eikun hetkinen! Tämähän on vadelma - vanilja, eikä mikään mansikka. Mansikkahan on strawberry. Ihmettelinkin ensin, kun maistui ihan vadelmalle. Mutta mennäänpä itse makuun: makeinta ja esanssisinta juomaa mitä olen ikinä maistanut, -0,5/5.

Eiköhän kuitenkin lopetella tämä My Day. Tästä tuli kyllä todella huono, mutta ainakin juteltiin moneen otteeseen lyhytkasvuisuudesta, joka oli hyvä juttu. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Ai niin! Tämä tulee perjantaina joten hyvää viikonloppua kaikille! 

 

 

Jutellaan Hetki Kaupallisista Yhteistöistä.

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Voihan kääk!? Se olisi jo maanantai ja ylihuomenna se sitten alkaa, nimittäin koulu! Toisaalta, ei se kyllä mikään kääk ole, sillä olen odottanutkin sitä jo innoissaan. Lomailu on kyllä kivaa, mutta tämä kesäloma on jo vähän liian pitkä. Ihana päästä takaisin opiskelemaan ja muihin juttuihin. Arki on parasta, ei siitä pääse mihinkään. Minun syksystä on itseasiassa tulossa blogi jossain kohtaa, mutta hei! Onko sinusta kiva palata kouluun ja millä fiiliksellä menet? 

Toivon totisesti, että kaikilla oli juuri sellainen kesä, kuin olisit halunnut ja nyt menet iloisella mielellä kouluun  ja takaisin kohti arkea. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ihan kuin minulla olisi ollut jotain oikeatakin asiaa tänne alkuteksteihin, mutta nyt en kuitenkaan muista. Ei kun ai niin! 

Nyt muistan. Tähän loppuu minun blogikesä, eli rennot ja suorastaan turhat blogit jäävät unholaan ja syksyllä keskitytään taas lyhytkasvuisuuteen ja syvällisiin blogeihin. Nyt on kuitenkin höpisty tarpeeksi ja itseasiassa ihan liikaakin joten eiköhän mennä itse aiheeseen, joka tänään on:

Jutellaan Hetki Kaupallisista Yhteistöistä.

Kaupalliset yhteistyöt. Asia tai itseasiassa ilmiö somessa, jota kaikki vihaa, etenkin, jos ne ovat vieläpä minun tekemiä. Tai niin olen ainakin ehdottomasti luullut, palataan tuohon myöhemmin. Tänään kuitenkin jutellaan niistä. Kysymyksiä mitä käsittelemme tänään ovat seuraavat ja tietysti siihen päälle minun sooloilut ja ihan asian vierestä puheet, mutta pääkysymykset ovat:

mitä kaupalliset yhteistyöt ovat, miksi teen niitä, mitä paineita se tuo, minkälaisia arvoja ja vaatimuksia minulla on niille ja minkä asian muutan tulevien yhteistöiden suhteen? Tällaista tänään ja eiköhän pidemmittä, tai no viimeinkin mennä itse aiheeseen ja ensimmäiseen kysymykseen! Tervetuloa mukaan sekoilemaan, juttelemaan ja pohtimaan Samuelin (olen pahoillani, että joudut) kanssa! Leet's go!

Mitä kaupalliset yhteistyöt ovat?

Luultavasti tai ainakin toivottavasti te tiedättekin jo, että mitä ne ovat, mutta haluan kuitenkin kertoa myös, että osaatte halutessanne vältellä ja olla katsomatta yhteistyö sisältöjäni. Kaupalliset yhteistyöt ovat ikään kuin mainoksia, jossa sisällöntuottaja (minä en kuulu niihin, teen tätä vain ystävilleni eli teille.) mainostaa ja kertoo kyseisen yrityksen tuotteista ja palveluista korvausta vastaan.

Yhteistyö pitää merkitä selvästi ja heti sisällön alussa, sillä muuten kyseessä on rikos. Vaikka tekstin loppuun laittaisi yhteistyö merkinnän, se ei auta. Se luokitellaan silti ja ihan syystäkin piilomainonnaksi. Minä haluan tietysti noudattaa lakia, mutta haluan ilmoittaa muustakin syystä yhteistyöstä näkyvästi ja selvästi. Mistä syystä?

Hyvä kysymys Samuel, harvinaista, että sinultakin tulee jopa hyviä kysymyksiä. Haluan, että te näette heti kyseessä olevan yhteistyö, että pystytte lähtemään pois halutessanne, ettekä näe mainontaa, jos ette halua. Siinä yhteistyöt ovat pähkinänkuoressa. Eiköhän siirrytä sitten minun yhteistöihini ja seuraavaan kysymykseen!

Miksi teen niitä ja mitä arvoja minulla on niiden suhteen?

En yritä enkä missään nimessä edes halua valehdella. Teen yhteistöitä siksi, koska tykkään tehdä niitä ja ennen kaikkea siksi, että te hyväksytte sen ja jopa pidätte niistä. Jos asia olisi niin, että minä tykkäisin tehdä niitä, mutta se ei olisi teille ok, niin en tekisi niitä. Te olette ystäviäni ja olemme ikään kuin yhteisö, jossa jokaisen mielipiteellä on väliä.

Se sotisi täysin arvojani vastaan, jos tekisin yhteistöitä ilman, että minulla olisi teidän lupa. Se ei vain olisi oikein ja toimisin törkeästi tuttujani, teitä kohtaan. Minkälaisia arvoja ja vaatimuksia minulla sitten on yhteistyölle. Käsitellään sitä itseasiassa tähän samaan syssyyn. Ensimmäinen arvoni yhteistyölle on tietysti se, että olen kyseisen yrityksen tuotteiden käyttäjä, käytän niitä aktiivisesti ja tiedän jo valmiiksi, että mistä pidän heissä.

Eli en joudu vasta yhteistyötä tehdessä keksimään mistä pidän heissä. Toinen arvo on ehdottomasti aitous. Teksti, kehut ja mielipiteeni pitää olla täysin minun omiani eikä niin, että sanelen jonkun pakosta ne. Kehun vain asioita, jotka itse koen tärkeinä enkä niitä, joita yritys pitää, jos en ole samaa mieltä. Heinäkuun alussa tuli se juustofirma (en saa sanoa nimeä, koska muuten tekisin piilomainontaa) yhteistyö ja silloin jo, kun suunnittelimme sitä, sanoin heti, että en pidä kaikista juustoista ja tulen niille sen takia myös huonot arvosanat antamaan.

Se oli heille onneksi enemmän kuin ok, mutta jos ei olisi ollut, en olisi tehnyt kyseistä yhteistyötä. Jos en saa sanoa omia mielipiteitäni, ei ole myöskään tarve tehdä yhteistyötä. Kolmas arvo on se, että tekstillä pitää olla edes jotain annettavaa tai hyödyllistä. Pelkkä mainos ei käy vaan siinä pitää olla joku pääidea. Viimeisenä haluan aina miettiä, että hyödyttäisikö yrityksen tuotteet teitä, voinko seistä sen takana, että tämä todella hyödyttää teitä, jos aiotte ostaa sen sisältöjeni takia.

Minkälaisia paineita yhteistyö tuo?

Yhteistyö tuo paineita ja paljon. Ensinnäkin se stressin määrä on valtava. Toinen, nimittäin epäonnistumisen pelko. Jos tästä tuli sittenkin liian mainosmainen, tämä ei näytä Samuel maiselta tekstistä tai mikä pahinta, jos tekstistä saa sellaisen kuvan, että ne eivät ole aitoja mielipiteitäni. Pelkään koko ajan noita, mutta jos niin kävisi, otan kaiken vastuun ja kritiikin teoistani ja aiheesta.

En tiedä, että oletteko ikinä kuulleet, mutta yhteistyö sisällöissä on aina määritelty sisältötavoitteet eli näyttökerrat, tuottavuus jne. Mutta hetkonen? Välitätkö Samuel tuossa tapauksessa siis näyttökerroista? En ikinä, vaikka olisi kuinka tärkeä yhteistyö. Kerron jokaiselle yritykselle aina, että en tule välittämään tai tavoittelemaan näyttökertoja, vaikka kyseessä on yhteistyö.

Pikemminkin varoitan aina yhteistyö sisällöistä ja kehotan olla katsomatta, jos ei halua mainontaa. Sovimme aina, että jos heidän sisältötavoite vaatimuksensa eivät tule täyteen, palkkiotani vain pienennetään, Ei sen kummempaa. Mieluummin se, kun, että joutuisin sotimaan arvojani vastaan ja tuijottamaan näyttökertoja. Se ei vaan käy laatuun, näyttökerrat eivät merkitse nyt eikä koskaan minulle mitään.

Mitä yritän muuttaa seuraavissa yhteistöoissä?

Tänään tai siis teille viime perjantaina tuli Instagram yhteistyö kampanja. Tuttuun tapaan pelkäsin  teidän reaktiota ja stressasin todella paljon. 

"Moi!

Toivottavasti en häiritse halusin tulla vaan vähän laittaa viestiä. Oon lukenut nyt noin puol vuotta sun blogeja ja myös kaikki yhteistyöt. Jos oon oppinut sua edes jotenkin tuntemaan, oon aika varma että tälläkin hetkellä stresssat tota sun tän päivästä yhteistyötä, että mitä me ajatellaan susta...tai ainakin luulen niin :D

 Senpä takia halusinkin tulla laittamaan, että kaikki sun yhteistyöt ja tän päivän yhteistyö oli ihan mahtava! Mainostat todella hyviä yrityksiä, merkitset ne todella selvästi, mutta ennenkaikkea niistä näkyy todella hyvin, että oot oikeesti sitä mieltä mitä sanot sekä puhut rehellisesti. Oon todella ylpeä, että teet yhteistöitä, koska sillä saat ees jotain takasin sun raskaasta työstä mitä teet, ainoa kritiikki mitå haluun antaa sulle on se, et älä häpee yhteistöitä

Älä häpeä, et teet niitä vaan oo ylpee siitä. Oon ihan sata varma, että kaikki me sun lukijat ollaan ylpeitä ja ilosia sun puolesta. Tiedetään myös, että teet tätä ihan muiden syiden takia, kun rahan. Oot ihan mahtava tyyppi ja en pysty ees sitä selittämään, kuin paljo oon saanu susta apua ja tukea sun sisältöjen välityksel"

(viestin näyttämiseen nimettömänä on henkilön lupa) Samaan aikaan, kun minulla oli juuri se pahin stressireaktio käynnissä, sain yhdeltä tuollaisen viestin. Se oli jotain mikä pysäytti minut. En olisi ikinä voinut kuvitella, että joku sanoo minulle yhteistyöstä noin ja vieläpä tuntee minut niin hyvin, että tietää, että stressaan.

Ehdotukseni minulle ja teille ajatellen tulevia yhteistöitä

Minäkin haluaisin oppia tuntemaan teidät noin hyvin, mutta tuntuu, että epäonnistun siinä. Kiitos vielä ikuisesti näin bloginkin välityksellä. Minulla olisi ehdotus niin minulle, kuin teillekin. Stressaan jokaisessa yhteistyössä, mutta ihan turhaan. Minulle jopa huomautettiin, että älä stressaa. Siksi ehdotukseni ja pyyntöni olisi, jos lupaisin, että en enää stressaa yhteistöistä, lupaatteko olla rehellisiä?

Eli, jos teistä yhteistyössä on jotain väärää tai kritiikin aihetta, sanotte sen ja heti. Jos lupaatte olla minulle rehellisiä, lupaan olla stressaamatta. Mitä olette muuten mieltä? Kuinka monta yhteistyötä saan tehdä kuukaudessa? Minun ajatukseni olisi, että vain yksi iso yhteistyö kuukaudessa tai maksimissaan toinen, mutta pelkästään Instagram kampanja. Onko se teistä liikaa? Muistakaa, olkaa minulle rehellisiä.

Noin! Nyt on käsitelty koko yhteistyö prosessini ja ihana, kun vihdoinkin pääsin kertomaan tämän. Nyt tiedätte yhteistöiden taustani ja saatte päättää, että toiminko mielestänne väärin. Nyt jos koskaan olisin niin kiitollinen, jos vain pystyisit kertomaan omia mietteitäsi asiasta. Toki ymmärrän, jos et halua. 

Mitä mieltä olet yhteistöistäni? Onko ne sinusta väärin? Kuinka usein niitä saa maksimissaan tulla? Kiitos paljon, kun luit ja hei! Me näemme seuraavan kerran torstaina, jolloin koulut ovat jo alkaneet joten ihanaa, positiivista ja reipasta ensimmäistä koulupäivää kaikille! Kiitos paljon ja moooikkka moiii!