SAIN KESÄTÖITÄ!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Viimeinen kouluviikko, aurinkoa piisaa ja peruskoulu päättyy. Sellaisilla tähän viikkoon. Tosiaan, torstaina vaihtuu kesäkuuhun. Ihan hullua, mutta heti perään on toinen järkytys. Nimittäin lauantaina on kevätjuhla! 

Meillä yseillä on tällä viikolla paljon erikoisohjelmaa, mutta niin on myös hölynpölyäkin. Keskiviikkona lähdemme Siikanevan laavulle retkelle, joka on minusta todella kiva asia. Aina ei tarvitse lähteä retkelle johonkin kaupunki-sisätila kohteeseen. Luonto ja ulkona oleminen, se vasta hyvä retki onkin. Torstaina taas on ysigaala, joka on Oscar-gaalaa muistuttava juhla. 

Siellä palkitaan mm. vuoden mopokuski ja hauskuuttaja. Ja syödään Kotipizzan pizzoja. Tällaisia on meillä tällä viikolla, peruskoulun päättymisen kunniaksi. Minkälainen viikko sinulla on? Millä fiiliksillä, että kesäkuu alkaa? Nyt kuitenkin Samuel: Itse blogiin tai et ikinä pääse sinne asti!

J o h d a n t o a 

Kesä. Ihmisen parasta, palauttavinta ja rennointa aikaa. Kesätyöt, aikuisille varmaan aika perusasioita, tuskin lempi kesänviettotapa. Sen sijaan monelle nuorelle ne ovat todella iso asia, koko kesän kohokohta. Täytyy kuitenkin muistaa, että jotkut eivät halua kesätöihin ja se on täysin oikein.

Ei kesätyö tee nuoresta parempaa ihmistä, mutta joillekin se on tärkeä osa työelämään siirtymisessä. Niin se on minullekin. Siispä päädyin hakemaan niitä aika epätavallisella keinolla, mutta pääsin kuin pääsinkin. Tänään jutellaan siis kesätöistäni: Miten päädyin kesätöihin, minne ja miksi. Tervetuloa mukaan kesätyöläilemään, lukemaan ja nauramaan!

S a i n  K e s ä t ö i t ä !

Aloin miettimään maaliskuussa, että kesähän on tulossa ja kesätyöhaku on käynnissä. Saman tien ajattelin, että olisipa ihan huippua päästä kesätöihin. Mutta sitten, negatiivinen Samuel otti vallan. Mietin heti, että mitä töitä muka voisin tehdä ja mistä niitä löytäisin. Siis sellaisia, joita minä pystyn tekemään. Katsoin ihan huvikseni Duunitorista ja kesätyöpaikat oli 90% kauppoihin, marjan poimintaan ja myyntiin. 

Luokkalaiseni sai tuttujensa ja vanhempiensa välityksellä rakennus- ja siivousalan töitä. Tosin, olen todella iloinen, että nuori pääsee kesätöihin ilman huippu todistusta. Tällaiset fyysiset työt eivät tarvitse erinomaista todistusta, joka vähentää eriarvoisuutta. Kuitenkin! Mietin, että en kyllä tule saamaan mitään töitä. 

Hetken negatiivisuudessa ja itsesäälissä vellomisen jälkeen aloin miettimään ratkaisuja turhan voivottelun sijaan. Lähdin ajatuksesta mitä osaan, mitkä ovat kiinnostuksenkohteitani ja minkälaista työtä pystyisin tekemään. Eli käänsin asian positiiviseksi. Moni tekee nykyään sisällöntuotantoa yrityksessä ja työpaikalla. Somemarkkinointi on tärkeä osa mainostamista yrityksille. Tai ainakin näin luulen. 

Tuumasta toimeen! -Hakemukset tulille

Siitä aloin miettimään, että voisinkohan päästä tekemään orivesiläisille yrityksille sisällöntuotantoa eli mainosmarkkinointia. Minkäänlaista koulutustahan ei ollut, mutta mietin, että kahden vuoden harrastuskokemus on. Yrityksille voisin myös tehdä sitä työnä, mutta tätä omaa someani en ikinä. Se olisi vastoin arvojani. Tämä on harrastukseni ja väyläni ennakkoluulojen rikkomiseen, ei mikään rahastuskeino!

Eikä mennyt aikaakaan, kun kirjoitin sähköposti-luonnoksen. Kerroin siinä, että kuka olen, mitä palveluja ja hyötyjä voisin tarjota yrityksellenne ja minkälainen kokemus minulla on somen ja mainostamisen osalta. Kenelle sitten lähetin viestejä? Menin rohkeasti ja ehkä liiankin heppoisasti syvään päätyyn. Laitoin nimittäin vaan kaikille orivesiläisille yrityksille sähköpostia, jotka tiedän ja joista pidän paljon. 

Minkälaisen vastaanoton sain?

Tuottiko se mitään tulosta? No tuotti ja kirkkaasti! Tajusin heti, että tarvitsisin kolme yritystä, koska sisällöntuotantoa ei ole mitään järkeä tehdä 6h/päivä vaan kaksi tuntia päivässä, mutta pidemmän ajan. Yksi yritys olisi riittänyt enemmän kuin hyvin, mutta "tavalliseen" kesätyömäärään pyrin. Silti, unelmani oli saada edes yksi yritys.

Tässä vaiheessa sanon jo: Olen vain niin onnellinen ja kiitollinen tulevasta kesästä töiden osalta. Saan hyödyllistä, mielekästä ja osallistavaa tehtävää. Nyt kuitenkin itse asiaan! Samuel eli siis minä olen vain tällainen herkistelevä tyyppi. Kolme yritystä halusi kuulla lisää ja neuvotella mahdollisesta kesätyöstä: Oriveden Väri, joka on tällainen sisustus- ja remontointiliike, HoiDogki, joka on lemmikkieläinvarusteliike ja Oriveden 4H-yhdistys.

Muistan, kun sain tiedon näistä, aloin heti herkistelemään. Koska pelkkä se, että näin moni yritys haluaa kuulla lisää ja neuvotella. Neuvotella, että mitä voisin heille tarjota. Tähän liittyy myös yksi isompi asia, heille lyhytkasvuisuus ja vamma ei ollut este, punainen vaate tai ennakkoluulo. He katsoivat sen yli. Se oli minulle isoin asia koko prosessissa. 

Tuliko töitä?

Mites sitten tarinan loppu? Tein PowerPoint-esityksen sisällöntuotannosta ja sen hyödyistä yritykselle. Kaikki kolme olivat kokeilun kannalla ja pitivät tällaista tärkeänä ja boostia antavana heidän markkinoinnille. Sain laadittua KOLME työsopimusta kesälle. 

Jokaiselle yritykselle kaksi tuntia päivässä eli yhteensä kuusi tuntia. koko kesäkuun ajan. Ajattelen, että en ansaitsisi tätä, mutta silti se pitää tajuta. Minusta voi olla jopa hyötyä työelämässä.

Tämä opetti minulle taas paljon. Ikinä ei saa ajatella, että minulle ei voisi löytyä kesätöitä, koska en pysty tekemään "tavallisia" hommia. Toiseksi, aina kannattaa yrittää ja hypätä syvään päätyyn. Jos sinun osaamisalastasi ei ole työpaikkailmoitusta, kysy itse. Ja vielä kolmanneksi, lyhytkasvuisuus ei ole este tai punainen vaate Orivedellä. 

Duunit aloittaa päsäytän 5.6. klo 8! Nyt olisi todella kiva kuulla sinun kesästäsi. Mitä aiot tehdä? Mitä kesäsuunnitelmia sinulla on? Saitko sinä kesätöitä? Ja muista, vaikka et haluaisi töitä, se on ihan oikein. Lomailu on enemmän kun oikea ratkaisu. Toivon kuitenkin, että jokainen joka haki, sai kesätyöpaikan. 

Nyt on aika aloittaa unelmien kesä! Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas. Moooikkka mooiii!

BLOGGAAJA TYÖKSEEN?/ Pepin Esittely

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tätä blogia on kyllä todella vaikea otsikoida ja tuntuu, että ei tuo nykyinenkään ole sopiva, mutta mennään nyt ainakin näin alkuun sillä. Tiistai, toukokuu ja koulu alkaa jo lähenemään kohti loppua. Minä yritän tässä vain ymmärtää, että kohta olisi jo kesäloma vaikka ei kyllä tunnu yhtään siltä. Tuntuu, että olisimme vasta jossain tammikuun paikkeilla. Suorastaan laittoman nopeasti mennyt tämä kouluvuosi, mutta ei kai se haittaa. Kesällä on ainakin aikaa tehdä blogeja ja paljon! Ihanaa tiistaita ja toukokuuta kaikille, mutta eiköhän siirrytä jo itse blogin puolelle, tervetuloa mukaan!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Blogiputki olisi nyt takanapäin ja tuttu rytmi palannut maailmaan. Minusta oli todella kiva taltioida TET-viikkoani, toki eihän blogit mitään hyviä ollut, mutta saitte edes jonkinlaista käsitystä siitä, että millaista siellä oli. Jos vielä pari sanaa toukokuun blogeista, niin seuraavien viikkojen aikana on vihdoinkin tulossa todella syvällisiä ja lyhytkasvuisuuteen liittyviä blogeja, jotka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta en vain ole uskaltanut, mutta nyt on sen aika! Pari yhteistyötäkin on tulossa, mutta ei onneksi kovin montaa ja hei! Tämän kuun 21. päivänä blogi täyttää vuoden, VUODEN! Uskomatonta ajatella, että kohta olen harrastanut jo somen tekemistä vuoden päivät. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. 

Mikä blogi tänään on kyseessä sitten? Antakaahan kun mie vähän pohjustan tätä, yllätyys! Mikä voikaan olla kivampaa kuin asioiden täysin turha pohjustus. No ei mikään. Minulta kysytään usein, että haluaisinko tehdä blogia työkseni, millaista se olisi, tunnenko ketään muuta bloggaajia ja millaista on tehdä blogia työkseen. Valitettavasti minulla ei ole ikinä ollut vastauksia noihin kysymyksiin, koska tämä on vain harrastukseni, ei työni ja sen voin kyllä sanoa, että tästä ei myöskään ikinä tule työni. Jos alkaisin tekemään tätä työkseni joutuisin kiertämään blogini arvoja ja tavoitteita, jota en missään nimessä halua. 

Minusta on kuitenkin todella kivaa, että on ihmisiä jotka tekevät blogia työkseni ja jopa tunnen yhden sellaisen, Pepin. Tutustuin Peppiin Instagramin välityksellä ja hän on minusta ihana persoona sekä ylpeänä tekee somea työkseen eikä ollenkaan häpeä sitä. Minkälainen sitten on hänen tarinansa? Tänään pääsette tutustumaan Peppiin ja kuulemaan siitä miten hänen blogistaan/somesta tuli Pepille työ! Jos tällainen kiinnostaa niin jää ihmeessä lukemaan, mutta eiköhän päästetä nyt Peppi ääneen, vielä kerran massiivinen kiitos sinulle, että halusit kirjoittaa esittelyn itsestäsi tänne!

Peppi Esittäytyy!

Moikka kaikki Saken blogin lukijat!

Minun nimeni on Peppi, ja Instagramissa minut tunnetaan nimellä @pitkatossula tai @pitkatossula valmennukset. Olen opettaja, digiyrittäjä, somevaikuttaja ja -valmentaja. Kun Sakke pyysi minua kirjoittamaan blogiinsa vieraskynätekstin, olin otettu ja innoissani. 

Ajatelkaa, millaisia juttuja some mahdollistaa - missä muualla oikeassa elämässä me olisimme tavanneet, eri kaupungeissa asuvat 14-vuotias nuori ja 34-vuotias perheenäiti. Luultavasti emme missään. On rikkaus saada tutustua erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Vaikka elämänvaiheet ja kiinnostuksen kohteen eivät välttämättä kohtaa, toiselta voi oppia paljon. On upeaa nähdä, kuinka nuoret osaavat nykyään katsoa maailmaa avoimin silmin.

Ajattelin puhua teille hieman somevaikuttamisesta, ja sen luomista mahdollisuuksista. Nuorena päädyin käymään lukion, ja sen jälkeen kouluttauduin yliopistossa opettajaksi. Tein opettajan työtä monta vuotta, kunnes nyt 2-vuotias tyttäreni syntyi. Olin toiminut työni ohessa digitutorina, ja hoitovapaalle jäädessäni sain ajatuksen sain ajatuksen alkaa tekemään somea. Perustin Insta-tilini, ja se sai hämmästyksekseni nopeasti suosiota, eikä aikaakaan, kun sain myös ensimmäiset kaupalliset yhteistyöni. Yritykset siis haluavat, että testaan heidän tuotteitaan ja palveluitaan, esittelen niitä tililläni, ja saan tarjoamaani näkyvyyttä vastaan palkkion.

En oikeastaan koskaan ajatellut, että minusta tulisi somevaikuttaja, mutta niin siinä vaan kävi. Tässä työssä parasta on ollut kaikenlaisten ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus heidän kanssaan. Somevaikuttajuus ja esillä olo on avannut myös paljon uusia työmahdollisuuksia. Kirjoitan esimerkiksi kolumneja lehtiin, teen sisällöntuottoa ja someylläpitoa yrityksille sekä somevalmennuksia. Sitä kautta minusta on tullut yrittäjä.

Vanhemmat ovat nuorten somettamisesta usein huolissaan, ja ymmärrän sen hyvin. Pelkästään jo ruutuajan rajaaminen on sekä nuorille että aikuisille tärkeää, sillä ruudun tuijottaminen vaikuttaa aivoihimme ja uneemme. Itse yritän pitää huolen siitä, etten enää klo 21 jälkeen katso puhelinta. Ja oma lukunsa ovatkin sitten netissä piilevät vaarat. Vaikka kohtaamiset somessa ovat pääasiassa mukavia, huijausviestejä ja pahaa tahtovia ihmisiä on myös valitettavasti liikkeellä.

Erilaisia huijausviestejä tulee oikeastaan päivittäin. Monet niistä tunnistaa jo niin kaukaa, ettei edes tule avanneeksi koko viestiä. Huijarit kehittelevät kuitenkin koko ajan lisää uusia tapoja kalastella tietoja, saada rahaa tai löytää seuraa väärillä tarkoituksilla, ja joskus joutuu todella miettimään, mistä tässä oikein on kyse. Paras ohjeeni ihan kenelle tahansa on, ettei ikinä pidä antaa henkilökohtaisia tietoja itsestään tai pankki- ja luottokorttitietoja. Rehellisen kuuloisen viestin lähettäjänkin taustat kannattaa tutkia perinpohjaisesti, ja kysyä vaikka jonkun toisen mielipidettä, sillä huijaukset on toisinaan naamioitu niin aidon näköisiksi.

Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän valitettavasti saa niskaansa myös kaikenlaista kuraa. Haukkuminen tai ilkeiden puheiden kohteeksi joutuminen tuntuu aina pahalta. Netissä sellaista voi tehdä niin helposti, että kaikki eivät luultavasti edes ymmärrä syyllistyvänsä kiusaamiseen. Siitä kuitenkin selviää, kun muistelee kaikkia niitä mukavia ja kannustavia kommentteja, joita on saanut. Voi myös ajatella, että ihmiset, jotka kirjoittavat niin typeriä juttuja, kertovat enemmän itsestään ja luonteestaan kuin kohteestaan. Näissä tapauksissa ei kannata jäädä yksin, vaan kertoa asiasta kaverille tai aikuiselle.

Kun nuori haaveilee somen tekemisestä, kannattaa asiasta mielestäni olla avoin omien vanhempien kanssa. He saattavat ensin olla varuillaan asiasta, mutta kun kerrot ja näytät reilusti, mitä olet tekemässä, hekin varmasti innostuvat asiasta. Vanhempien kielteisyyden taustalla on ainoastaan se, että he pelkäävät, mitä siellä voi sattua. Ja netissä pitääkin olla todella tarkka siitä, mitä itsestään näyttää ja kertoo. Julkaise vain sellaisia asioita, jotka eivät muutaman kuukauden tai vuoden päästä nolota sinua.

Pitää myös muistaa se, että maailma muuttuu koko ajan, ja Instagram tai Tiktok eivät välttämättä ole enää olemassakaan kymmenen vuoden kuluttua. Saatan nyt kuulostaa hieman tätimäiseltä, mutta someen ei kannata panostaa kaikkea, vaan jokaisen pitää myös opiskella itselleen jokin muu ammatti. Some on kiva harrastus tai jopa sivutulonlähde, ja kun tiedostat myös sen negatiiviset puolet, olet oikeilla jäljillä. 

Vaikka mainokset saattavat joskus ärsyttää seuraajia, toivoisin kuitenkin jokaisen ymmärtävän, että vaikuttaja saa niiden kautta palkkansa. Bloggaaminen ja ammattimainen somettaminen ovat työtä, kuten mikä tahansa muukin. Jotta somettaja pystyy tekemään sinulle viihdyttävää sisältöä jatkossakin, hänen pitää välillä myös tehdä mainoksia, olipa sitten minkä ikäinen tahansa.

Rohkeasti vaan kokeilemaan, ja jos satut löytämään minut Instasta, vastaan mielelläni sinua askarruttaviin kysymyksiin somen tekemisestä.

Ihanaa kevättä kaikille! <3

Peppi, @pitkatossula

Ja takaisin Samuelin kirjoittamaan osuuteen!

Minun mielestäni tuo on ihan huippu kirjoitus ja ainakin minä sain kaiken tarpeellisen tiedon bloggaamisesta/somettamisesta ammattina. Jos pitäisi pari nostoa tehdä tuosta niin ainakin ihan ensimmäiseksi olen täysin samaa mieltä, että some mahdollistaa uusien ihmisten tapaamisen. Nimittäin blogin välityksellä olen saanut satoja uusia hyviä kavereita, nimittäin teidät! Olen monesti sanonutkin, että te ette ole minulle mitään lukijoita tai seuraajia vaan hyviä kavereita ja olen niin iloinen, että olen saanut tutustua teihin ja saada teidät ystävikseni.

Toiseksi tuo, että someen täytyy ehdottomasti olla vanhempien lupa ja pelisäännöt. Some ei esimerkiksi saa mennä oman hyvinvoinnin, koulun, perheen tai nukkumisen edelle. Huijausviestit ovat myös todella yleisiä ja kannattaa jo miettiä valmiiksi, että miten toimia niiden kanssa. Niin valitettavalta kuin se kuulostaakin niin somea ei voi tehdä ilman, että saisi vihaa tai ilkeitä viestejä. Minua ne ei niin haittaa, koska ajattelen aina, että minä todella tein tai sanoin jotain väärin ja on oikein, että saan niitä. (Tämä ei siis ole oikea ajattelutapa!) Muista kuitenkin, että ihmiset laittavat ilkeitä viestejä ehkä oman pahan olonsa takia eli sinussa ei ole mitään vikaa vaan viestin lähettäjässä.

Jos teet somea pienen tulon perässä niin aikataulutus on todella tärkeää, etenkin se, että illat olisi vapaina! Minä en tee tätä rahan takia, teen tätä kertoakseni millainen on lyhytkasvuinen, luodakseni uusia ystävyyssuhteita ja yritän blogissani nollata sisällöntuottaja-seuraaja suhdetta, eli en ole mikään idoli vain teidän normaali ystävä. Siksi minulla ei ole mitään aikoja millon olen somessa, toki pidän joskus lomaa, mutta aikataulu lisäisi ajattelua, että tämä olisi työni tai olisin joku virallinen sisällöntuottaja. Kiitos ikuisesti, että haluatte lukea tarinaani ja tutustua minuun normaalina ihmisenä, ei sisällöntuottajana.

Kiitos ihan hirveästi sinulle Peppi, kun suostuit tekemään minulle esittelyn, tästä oli minulle ja varmasti monelle muullekin paljon iloa! Toivottavasti saitte nyt kaikkiin kysymyksiin vastaukset, mutta jos joku asia jäi mietityttämään niin mene ihmeessä kysymään Pepiltä Instagramissa, hän vastaa mielellään tai, jos et uskalla ihan suoraan niin minäkin voin toimia välikätenä, mutta tärkeintä on, että saat kysymyksiisi vastaukset.  

Tällainen blogi tällä kertaa ja perjantaina klo 15 olisi tiedossa taas vähän kokkailua! Kiitos paljon kun luit ja heitä ihmeessä palautetta sekä mitä pidit Pepin esittelystä! Alhaalla on vielä linkit hänen blogiinsa ja Instagramissa, jos haluat niihin tutustua. Ihanaa tiistaita ja nähdään taas! Moiikkaa, mooii!

PEPIN SOMET:

Pepin blogi: https://pitkatossula.blogspot.com/

Pepin Instagram: https://www.instagram.com/pitkatossula

MUN SOMET:

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

KOULUPÄIVÄT PITÄISI ALKAA MYÖHEMMIN-mielipidekirjoitus

 

Hei kaikille!

Tämän päivän blogi on siitä erikoinen nimittäin olen tehnyt tämän koulussa. Meidän piti tehdä äidinkielessä mielipidekirjoitus, ja minä ajattelin, että olisi kiva näyttää se täälläkin joten tässä tulee mun mielipidekirjoitukseni. Ja hei, jos haluatte olla ensimmäisiä arvioitsijoita niin olisi ihan mahtavaa, jos laittaisit numerolla tuonne kommentteihin, että kuinka hyvä oli. Saa nähdä, että mitäköhän opettaja antaa arvosanaksi, mutta teidän palaute on kyllä tärkeämpää!:) Kiitos kun tulit lukemaan ja toivottavasti viihdyt!

Aiheena se, että koulupäivien pitäisi alkaa myöhemmin

On perjantai kello 6.50 ja olen koko viikon herännyt jo noin aikaisin ja nyt pitäisi vielä herätä ja nyt olo on jo suorastaan huolestuttavan väsynyt ja tuntuu, että en vain pysty nousemaan ylös. Kun pääsen ylös, niin olen todella pahantuulinen tästä väsymyksestä, mutta yritän silti nousta ylös, vaikka aivot ovat aivan jumissa. Katson lukujärjestystä ja huomaan, että koulu loppuu jo 12.30. Tässä kohtaa mennään minusta pieleen ja nyt perehdytään tähän aiheeseen.  

Meillä koulu alkaa joka päivä kello 8.00, joka on minusta todella huono ratkaisu monestakin eri syystä ja tässä mielipidekirjoituksessa syvennytään niihin. Uutisissa, tutkimuksissa, oppilashuollon työntekijät, tutkijat oikeastaan kaikki sanovat, että nuorten pitäisivät saada 9-10h unta joka yö, mutta aikaiset kouluaamut tekevät siitä todella hankalaa. Jotkut kuljetusoppilaat joutuvat heräämään jopa 5.45 kouluaamuina ja, että he saisivat sen 9-10h he joutuisivat menemään nukkumaan jo noin klo 20. Toki jotkut menevät tuohon aikaan nukkumaan, mutta monilla ovat vielä tuohon aikaan harrastuksia, iltapala ehkäpä tuolloin on ainoa hetki päivästä jolloin koko perhe näkee toisiaan niin pitäisikö silloin sitten mennä nukkumaan? Mutta jos koulupäivä alkaisi vaikka kello 9.30, niin voisi nukkua jopa melkein puolitoista tuntia pidempään ja se olisi jo aika merkittävä lisä niin iltaan, mutta etenkin unen määrälle.

Jotkut, jotka heräävät jo kello kuudelta, niin ehtivät syömään aamupalan varmastikin ennen seitsemää. Meillä ruokailu on jonakin päivinä jopa kello 12, joten ateriaväli voi olla jopa neljä tuntia, joka vaikuttaa opiskeluun merkittävästi. Miten voi opiskella ja oppia ahkerasti, jos on nälkä, että oikein päätä särkee eikä ajatus kulje? Jos sinä olisit neljä tuntia syömättä ja koulussa olisi ensin liikuntaa ja ennen ruokailua matikkaa, jossa lasketaan potenssin potenssia tai vaikka polynomeja ja kello olisi puoli kaksitoista ja edellisestä ruokailusta neljä tuntia niin pystyisitkö kunnolla oppimaan ja sisäistämään matikan asiat? Tuskinpa, mutta jos koulu alkaisikin myöhemmin niin aamupalan pystyisi syömään myöhemmin ja lounaaseen asti jaksaisi hyvin.  

Alussa totesin, että meillä loppui koulu klo 12.30 ja, että siinä mentiin pieleen. Nyt selitän, että mitä tarkoitin sillä. Meillä loppuu tässä jaksossa kolmena päivänä viikossa kello 12.30-12.45. Siinä 12.45-14.00 on mielestäni aivan turha tauko, koska monien harrastukset ja kerhot alkavat vasta kello kahden jälkeen. Monet myös menevät nuokkarille koulun jälkeen viettämään aikaa, koska kotiin ei voi mennä syystä taikka toisesta, mutta nuokkarikin aukeaa vasta kello 14. Eli siinä on yli tunti pelkkää turhaa odottelua, joten ei haittaisi yhtään, jos koulu kestäisi kahteen, koska sitten pääsisi suoraan harrastuksiin, kerhoihin tai nuokkarille. Koulu kestäisi siis saman verran, mutta alkaisi klo 9.30, mutta loppuisi kello 14.  

Otetaanpa vielä yksi haitta aikaisista aamun oppitunneista verrattuna myöhäisempiin oppitunteihin. Minä ja moni muukin viittaa useasti tunneilla, koska siinä oppii, vaikuttaa todistukseen ja saa hyviä merkintöjä. Toisaalta aamutunneilla olen vielä niin väsynyt, että en tajua viitata tai en pysty vain viittaamaan väsymyksen takia. Aivot ovat joskus niin jumissa, että en edes tajua, että ope pyytää viittaamaan. Muutenkin aamutunneilla opin huonoiten ja joudun kertaamaan tunnin asiat vielä kotona, vaikka ne olisi helppoja.  

Tiedän, että lukujärjestysten tekemisessä on suuri työ, mutta meilläkin loppuu kolmena päivänä viikossa kello 12.30-12.45, ja ehdotukseni tähän olisi, että noina päivinä koulu alkaisi tunnin myöhemmin, mutta loppuisi kello 14. Aikataulutus ei ole helppoa, mutta jos edes yritettäisiin järjestää tunteja tuolla tavalla. Sillä on monia hyötyjä, mutta ennen kaikkea se vaikuttaa nuoren hyvinvointiin.  

Samuel P. 8B