TET PÄIVÄKIRJA - Osa 4

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Lauantai, viikonloppu ja kevät on kunnolla käynnissä. Ja hei! Se olisi TET-päiväkirjan viimeinen osa, olisin kyllä todella halunnut jatkaa tätä blogiputkea, mutta valitettavasti koulu kutsuu jo. Tästä tuli ehkä jopa paras osa, ehkä sen takia, koska minulla oli jopa kaksi päivää aikaa tehdä tätä, kun en eilen julkaissutkaan blogia. Mitä teidän lauantaihin kuuluu? Minusta on aina ihanaa, kun kerrotte teidän kuulumisia ja päivän suunnitelmista. Kiitos todella paljon, että haluatte minulle niistä kertoa. 

Mun arki viikko oli niin kiireinen, kun oli oikeastaan TET:iä, blogin kirjoittamista ja kerhonohjausta. Millekään muulle ei oikeastaan jäänyt yhtään aikaa, joten esim. kaikki muut somettamiseen liittyvät työt on jäänyt, niin pitää tehdä niitä tänään sekä kuvata yksi yhteistyöpostaus. Pelottaa sanoa tuo...toivottavasti ette suutu. No mutta kuitenkin, eiköhän olisi aika jo mennä itse asiaan eli toivottavasti sinulla on mukava olla, virkeä olo ja eiköhän mennä!

Torstai

TET-PÄIVÄ NUMERO 4

ETTÄ SELLASTA!:D

Se olisi jo toiseksi viimeinen työpäivä ja nyt jo todella haikeat fiilikset. Olen nauttinut ja tykännyt olla niin paljon tuolla kuin olla ja voi. Noh, ei auta itku markkinoilla joten eiköhän herätä ja lähdetä töööihin! Tänään heräsin vasta jopa 8.08 eli sain nukuttua taas todella pitkät yöunet, tosin se tarkoittaa sitä, että aamut ovat vähän kiireisiä. 

Tämä on sitten niin aamu minua kuin olla ja voi, heräsin ja kävelin kaksi metriä suoraan tähän ja aloin kirjoittamaan, mutta nyt pitemmittä löpinöittä mönkkäri käyntiin ja töihin! Tervetuloa mukaan mun toisiksi viimeiseen TET päivään! 

Aamupäivä kului oikeastaan kuorman purkamisessa, tuli varmaan yllätyksenä... Minusta kuorman purkaminen on oikeasti todella kivaa, varsinkin kun on joku jonka kanssa jutella samalla ja tänäänkin juttelimme ja purimme toisen tettiläisen kanssa yhdessä.

 Minusta oli niin hauskaa, kun purin tonnikalapurkkeja niin vähän iäkkäämpi ihminen tuli minulta kysymään olisiko täällä tietynlaista tyhjää pahvilaatikkoa, olikohan se jonnekin arvontaan tarkoitus löytää. Me sitten löysimme yhdessä juuri oikeanlaisen pahvilaatikon, en olisi ikinä kyllä uskonut, että tuollaistakin joutuisi kohtaamaan kaupan alalla. 

 

Sitten koittikin jo lounasaika, silloin tuntui, että ihan oikeasti olin vasta juuri tullut. Aika menee töissä ja koulussa ihan liian nopeasti. Tauolla huomasin taas, että unohdin ottaa jälleen kerran eväät mukaan. Onneksi ei ollut taaskaan nälkä kyllä. Tauon jälkeen koristelimme taas myymälää juhlakuntoon, mutta ennen kuin näytän tämän päivän koristelut niin näytän eiliset koristelut, joista puhuin jo viime blogissa. 

Teimme eilen siis hevi osastolle, smoothie osion päälle tuollaisen ananaksen, jolla oli päällä tuollainen kaulaliina, kaulahuivi, mikä se nyt on, panta? Joku kuitenkin sekä hattu, ihan törkeän kivan näköinen! Serpentiiniä tietysti myös väriä luomassa. Mitä me sitten teimme tänään? Kiitos Samuel kysymästä, minäpä kerron.

Tänään veimme lavallisen heliumpalloja sekä simaa ja munkkia myös lähelle sisäänkäyntiä, paistopisteen viereen sekä koristelimme ilmapalloilla ja serpentiinillä paistopistettä. Koristelu on kyllä todella mukavaa puuhaa, koska se kehittää juuri luovuutta ja on vähän erilaista verrattuna muihin kaupan töihin. Koristelussa niin kauan, että kello olikin jo kaksi ja menin pomon luokse, sillä hän oi jo täyttänyt arvostelulomakkeen, koska hän ei ole huomenna paikalla. Jutellaan me kuitenkin vasta blogin lopussa siitä.

Loppupäivä eli noin tunti meni vielä hyllyjen järjestelemiseen sekä siistimiseen, ei sen kummoisempaa. Tai oli siinä jotain erikoista. Vedin puuropaketteja hyllyn etuosaan ja löysin tällaisen avatun pakkauksen. Jos joku on vain vahingossa avannut pakkauksen, ei se mitään haittaa, mutta jos joku on vain tahallaan avannut paketin niin sitten olen kyllä vähän ihmeissäni. No mutta, vein paketin myyiälle ja se siitä! Päivä oli vähän niin kuin pulkassa joten eiköhän siirrytä perjantaihin!

P E R J A N T A I

TET-PÄIVÄ NUMERO 5

Viimeinen työpäivä!:(

Hyvää huomenta! Tai no, julkaisen tämän lauantaina klo 11 niin ei ehkä päde teihin, mutta minä ainakin heräsin juuri. Se olisi perjantai, viimeinen päivä työharjoittelussa ja koitan välttää itkua. Musta on ollut niin kiva olla tuolla, vaikka en ikinä haluaisi työskennellä kaupan alalla, mutta silti. Noh, ei auta itku markkinoilla. Pitää ottaa sitten ilo irti vielä täysin mitoin tästä päivästä. Tänään me sitten muistamme ne eväät tai muuten leimaan itseni dementikoksi. Eiköhän kuitenkin lähdetä joten lämpimästi tervetuloa seuraamaan mun viimeistä TET-päivää! Nautitaan!

 

Tänään heti aamusta sain ihan spesiaali ja uudenlaisen tehtävän. Minua pyydettiin pussittamaan munkkeja ja paljon! Se oli tosi kivaa. Otin aina laatikosta kymmenen munkkia, pistin ne pussiin ja taittelin sen. Sitä tein oikeastaan sen koko aamupäivän. Siinä muuten meni kauan, koska minulla oli sellaiset neljä laatikollista munkkia pussitettavana. Jos jotain pitää muuten noista sanoa niin se, että ne kyllä kuorruttavat sinut aika mukavasti sokeriin. Yritin ottaa itsestäni kuvaa missä näkisitte sokerin määrän, mutta uskokaa tai älkää niin tuo kuva ei todellakaan kerro oikeasti paljonko sitä sokeria oli vaatteillani. Munkkeja jäikin vielä pussittamatta, mutta minun poli pakko mennä tauolle ja ne pistettiin samalla myyntiin. Arvatkaa mitä! Aamulla tänne kirjoitin, että nyt ainakin muistan ottaa ne eväät, mutta ei. Ne jäivät eteiseen, hanskojeni viereen. Voiko jollain olla näin huono muisti.

 

Onneksi ei ollut kyllä taaskaan nälkä joten menin takaisin töihin. Pussitin loput munkit ja menin jatkamaan kuorman purkua. Toinen tettiläinen otti minusta jopa kuvan, kun kannoin vähän proteiinijuomia! Täytyy muuten sanoa, että nuo painoivat sen verran paljon, että kyllä muuten hengästyin ja siihen päälle tuo maski niin, sanotaanko, että tuli vähän kyllä kuuma. 

Purin kuormaa siihen asti kunnes tuli toisen tauon aika ja voi hyvää päivää! Taukotilassa oli aivan juhlaruoat ja minäkin sain jopa syödä ja juoda. Tutustuin myös maailman parhaaseen kaupan simaan, Raijan Kotisimaan. Maailman parasta simaa, ei lisättävää. Tauon jälkeen tuli päivän "KÄÄK", sillä kuulin, että kaikki neljä laatikollista munkkeja oli mennyt. Joten pääsin pussittamaan lisää! Jihuu! Se oli minusta todella kivaa. 

Siihen se päivä sitten loppuikin, mutta sain vielä kuitenkin teille kuvan, missä näette, että miten minä aukaisin ovet. Varastoon tullessa avainluku laatikko oli sillä korkeudella, että sain sen hypätessä auki, mutta sisältä ulos nappi oli ihan liian korkealla kunnes huomasin, että oven vieressä oli tuollainen lista mitä voin käyttää käden jatkeena. Panoin sillä listalla sitten sitä nappia ja ovi aukesi. Lyhykäisyydessään lopulta sain kaikki ovet itse auki. Lyhytkasvuisena siis pärjää ihan hyvin yksinkin, mutta joutuu keksimään vain ne omat tavat millä selviytyä.

Kotona ollaan ja TET on virallisesti ohitse. Ehdottomasti tämän vuoden kohokohta. Näin, että ei minusta nyt niin paljon haittaa ollut ja minusta oli jopa hyötyäkin ilmapallojen ja munkkien teossa. Työntekijät kannustivat ja olivat minulle niin ystävällisiä, että vielä kerran pitää sanoa tämä: Oriveden S-marketissa ovat parhaat työntekijät, piste. Sain sieltä myös jostain syystä kassillisen herkkuja, vaikka minun olisi pitänyt heille antaa jotain. Tuosta arvostelusta vielä, minä en ole sitä tehnyt ja jos olisin tehnyt se näyttäisi ihan erilaiselta. Totta kai, ikinä en ole tyytyväinen itseeni.

Mutta hei! Kiitos ihan jokaiselle teistä, joka seurasi tätä päiväkirjaa ja toivottavasti piditte! Minusta tätä oli todella hauska ja kiva pitää, toivottavasti osasin välittää edes vähän todellisia fiiliksiäni viikosta tännekin. Me näemme sitten ensi viikolla uusien blogien parissa, kiitos paljon ja moikkaa moii!

Ihanaa lauantaita kaikille!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

 

 

 

TET PÄIVÄKIRJA - Osa 3

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia! 

Hei! Se olisi jo torstai ja blogiputken kolmas osa käsillä, mutta ennen sitä meidän täytyy tietysti hoitaa alkuhöpinät pois alta, koska eihän ilman niitä Samuelin blogi voi alkaa, ei missään nimessä. Täytyy nyt kyllä tunnustaa, että minulla ei ole oikein mitään mistä höpistä tähän alkuun. Ihana, kun tulee kevät, aurinko paistaa ja taivas on sininen. Miten teidän kevät ja miten teillä ylipäätänsä menee? Tässähän kävi juuri niin kuin ajattelin, höpötystä tuli ihan refleksistä eikä minun tarvinnut edes keksiä sitä, mutta eiköhän nyt kuitenkin siirrytä itse blogin pariin niin kuin olisi jo.

Keskiviikko

TET-päivä numero 3

Kaunis päivä, ei muuta!

Oooikein hyvää huomenta! Nyt eletään keskiviikko aamua ja tänä yönä nukuttiin ja hyvin. Nukuin oikeasti varmaan joku kymmenen tuntia. Olo kuin uudestisyntynyt. Ihana auringonpaiste tulee tuolta juuri mun silmiini, mutta eihän se nyt estä kirjoittamasta. Tänään siis TET-päivä numero 3 ja en kyllä tiedä mitä tänään on tiedossa, mitä luultavimmin pahvilaatikoiden keräämistä. Lähdetään ottamaan siitä selvää joten tervetuloa seuraamaan taas mun tetti päivää!

Lähdin todella ajoissa töihin, että ehdin näyttää teille tämän, nimittäin mun kevään ja kesän kulkupelin, joka on nyt otettu talviteloilta. Moni ei varmaan edes tiedä tästä, sillä mönkijäni esittelyblogista on jo todella kauan aikaa. En pysty käyttämään pyörää, joten tällainen minimönkijä korvaa pyörän, joka on siis ihan laillinen, poliisin rekisterissä, kulkee 25km/h ja sillä saa ajaa kevyenliikenteen väylällä. Tällä minä olen joka päivä ajellut S-marketin eteen parkkiin ja siitä sitten eteenpäin, mutta nyt töihin!

Menin koputtelemaan pomon oveen heti, mutta hän ei ollutkaan tänään töissä joten minua ohjasi toinen työntekijä. Aluksi vein taas tavarat pukuhuoneeseen ja aloitin päivän hommat. Oikeastaan ihan koko aamupäivä kului kuorman purkamiseen. Kaupassa oli myös toinen tettiläinen niin sain auttaa häntä. Purimme yhdessä aina lavan kerrallaan ja kaikki alahyllyille menevät tuotteet minä purin ja ylähyllyille menevät hän purki. Minusta se oli ihan super kivaa, kun olin jopa hyödyksi.

Kaikista kivointa siinä oli se yhdessä toimiminen ja juttelu. Vaihdoimme ajatuksia kaupan työhön liittyen, tettiin, kouluun ja oikeastaan kaikkeen siltä väliltä. Täytyy muuten sanoa, että kun purimme wc-papereita niin hätkähdin oikein kuinka monta eri merkkiä on ja kuinka pieniä niiden erot on. On eriväristä, eri kokoista, joissakin on kuvioita ja toisissa papereissa on jopa enemmän kerroksia kun toisessa. Noh, ainakin on varaa mistä valita. Itse olen kyllä Lambi miehiä. Tästäkin työstä olisi saanut niiin kivoja kuvia, mutta en vain pysty ja olen todella pahoillani siitä. 

Lounastauko koitti ja silloin vasta tajusin, että ai niin... Unohdin ottaa eväät jääkaapista! Onneksi ei ollut kuitenkaan yhtään nälkä, mutta sorruin taas jotenkin juomaan kahvia. Pölkkypää mikä pölkkypää. Nyt olin itseasiassa melkein yksin tauolla, tosin tulin tavallista myöhempään. Ai niin! Unohdin kertoa, että oponi kävi ennen lounastaukoa vierailemassa ja kyselemässä, että miten on mennyt, miten olen viihtynyt ja kaikkea muuta. Sanoin, että en ikinä voisi itseä kuvitella tällä alalla, mutta tähän tutustuminen on ollut todella kivaa! Hyvin näyttää, että mitä se kaupan ala oikeasti on. 

Tauon jälkeen rupesin koristelemaan serpentiinillä, ilmapalloilla ja muilla koristeilla itse myymälää. Se oli todella kivaa ja vähän jopa luovuutta vaativaa. Pieniä koristeita sinne tänne, mutta juuri ne pienet muutokset tekevät myymälästä tosi kivan. Serpentiinillä saa kyllä aina tosi kivaa jälkeä aikaan, varmaan sen takia, kun se on niin värikästä. Ilmapallot samaten. Yksi työntekijä keksi koristella ananaksen ja tuosta tuli minun mielestä niiin hieno! Kunpa itsekin olisin luova, mutta ei.

Tajusin muuten, että en ole vielä minään päivänä näyttänyt työ lookkiani! No voihan, puhelimenkuoret tuli sitten kameran linssin eteen. Tuo ruskea osio ovat siis ne. Päällä minulla on ihan omat vaatteeni, koska luonnollisesti minun kokoiselle ei ole työvaatteita, sekä minulla on vielä tuollainen avainnauha missä on tuo magneettiläpyskä avain sekä mattopuukko. Ei siinä sen kummempaa.

 

Tämän päivän blogista tuli tavallista lyhyempi, koska lähdin jo puoli kolme töistä sen takia, koska minulla oli kerhonohjaus ja he antoivat minun mennä. Paikkaan sitten huomenna tai perjantaina. Kiitos paljon, kun olit seuraamassa jo mun kolmatta tetti päivää! Tosi ihana kuulla, että olette pitäneet näistä vaikka hyvät kuvat puuttuukin. Toivottavasti huomisesta saadaan tänne pitempi blogi aikaiseksi. Kiiitoos ja nähdään taas huomenna, mooikka moiii!

TET PÄIVÄKIRJA - Osa 1

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, lumet lähteneet ja aurinko paistaa. Mitä muuta oikeastaan muuta siihen tarvitsee, no ei ainakaan Samuelin blogia, mutta valitettavasti se on silti täällä. Tänään tai oikeastaan tarkemmin sanottuna tästä alkaa vuoden ensimmäinen blogiputki, joka on hyvin erilainen kuin aiemmat. Tällä viikolla tiistaista lauantaihin tulee klo 15 uusi blogi, joka käsittelee mun TET-viikkoa ja vielä tarkemmin edellistä TET-päivää. Tänään siis vuorossa ensimmäinen päivä, maanantai. Eiköhän tuo pohjustus riitä, joten näillä näkymin siirrytään itse asiaan, tervetuloa mukaan mun TET:iin! Luvassa varmasti sekoilua, puhetta ja ainakin toivottavasti töiden tekemistä!

TET-PÄIVÄKIRJA

PÄIVÄ 1

MAANANTAI 25.4.2022

Tässä blogissa ei ole hyviä kuvia, koska pidän aina puhelinta työpäivän ajan repussa. Tämän blogin kuvat ovatkin ottaneet koulunuorisotyöntekijäni. Blogin teksti on myös erityisen huonoa, koska olen joutunut tekemään sen päivässä.

Vihdoin se on täällä, nimittäin tet! Siitä päivästä lähtien kun sain kuulla, että pääsen S-markettiin niin olen odottanut tätä niin paljon. Musta tämä on todella kivaa vaihtelua muutenkin arkeen, mutta parasta tässä yksinkertaisesti on se, että pääsee tutustumaan kaupan alaan. Mun slogan kyllä on, että musta tulee olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta nyt mietin, että onko musta ollenkaan hyötyä. Tuskinpa, mutta lähdetään ottamaan siitä selvää! Ainoa minkä tiedän mun tulevasta työpaikasta, on se, että siellä on maailman parhaat työntekijät ja piste. Nyt kuitenkin taidan olla jo myöhässä (yllätys), tai no ehdin hyvin, mutta nyt mönkkäri päälle ja kohti ässää!

TYÖPAIKALLA

Kun saavuin paikalle, menin pomon kanssa toimistoon ja hän antoi minulle avaimen, jolla pääsen kaikista ovista. Käytin omia vaatteita, koska luonnollisesti työvaatteita ei löytynyt näin 100cm pituiselle ihmiselle. Katsoimme myös, että mistä löytyy taukotila, wc jne. Ovien ne avainluku avaus systeemit oli aika korkealla, mutta sain kuitenkin jokaisen auki kunhan vain vähän hyppäsin, ei me mitään jakkaroita tarvita...kunnes 5min päästä. Ekan työn aika! Ensimmäiseksi pääsin tekemään kaupan aika tärkeää, mutta tylsää työtä. 

Nimittäin etikettien leikkaamista. Siellä oli siis sellaisia etiketti arkkeja, mutta minun piti leikata jokainen etiketti irti. Etikettinä tarkoitan siis niitä hintalappuja, onkohan se muuten yhdyssana. Kyllä se on, eihän hinta ja lappuja voi olla erikseen. Luulin, että tätä hommaa en pystyisi tunaroimaan, mutta pystyin kuitenkin. Onnistuin siis leikkaamaan etiketteihinkin viivoja? Tai siis repaileita. Olen kyllä huono selittämään.

Niitä oli sellaiset 17 arkkia, joista jokainen hintalappu piti leikata ja siinä meni sellainen puolitoistatuntia. Jep, kesti muuten ihan pikkusen paljon. Se ehkä kertoo mitkä on mun leikkaus taidot. No mutta hei! Ainakin sain puoleksitoista tunniksi töitä, joka oli kivaa kuitenkin. Sen jälkeen oli enää noin puoli tuntia töitä ennen ruokatuntia, jonka käytin hyllyjen siistimiseen. Ei tärkeää, tai näkyvää työtä, mutta tosi kivaa ainakin ja jota pystyin tekemään. 

Samalla sain tutustuttua todella kivaan työntekijään. Touhuilin kolmatta ja neljättä hyllyä eli järjestelin tuotteita, laitoin tyhjät pahvilaatikot roskikseen, laitoin purkit oikein päin ja eteen. On siinä kyllä kastike poikineen täytyy sanoa. Mietin tuolloin, että ainakin olen nyt kokonaisen aamupäivän pystynyt tekemään töitä. En ehkä isoja tai merkittäviä, mutta töitä kuitenkin ja senhän takia tänne tultiin!

Nyt sitten ruokatauko, joka ei itseasiassa edes sisällä ruokaa, koska en ottanut eväitä. Mietin, että olen yleensä muutenkin 6h syömättä niin miksi en nyt pystyisi olemaan. Tuolloin ei vielä ollut nälkä, mutta odottakaahan mitä mieltä olen iltapäivällä. Katsoin vain koko ajan kelloa, että milloin pääsen takaisin jo hommiin, koska musta työt mitä tein oli todella kivoja. Juttelin sitten tauon ajan muille työntekijöille ja tuo tauko vain vahvisti mielipidettäni, Oriveden S-marketissa on maailman parhaat työntekijät, piste.

Ai niin! Viime blogissahan puhuin, että en voi enää juoda kofeiinia. No mites kävi? Minulle tarjottiin kahvia ja totta kai menin juomaan sitä. Ehkä kuitenkaan yksi kahvi ei vaaranna verenpainettani. Ainakaan toivottavasti.

Tauon jälkeen pääsin testaamaan jotain ihan uutta. Nimittäin heliumpallojen täyttöä. Sain siihen opettamaan todella kivan työntekijän, jonka kanssa keskusteltiin samalla kaupan alasta. Miten me sitten hoidettiin pallon täyttäminen? Minä pidin helium letkusta kiinni ja työnsin sen palloon, jota myyjä piti. Kun letku oli pallossa, aloin puhaltamaan ilmaa palloon kunnes se oli ihan täynnä.

Minun pienillä sormilla ei valitettavasti saanut solmittua palloa naruun. Tuolla tekniikalla täytimme 20 palloa, joissa oli ainakin heliumia riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Löytyy autoa, löytyy Pipsa possua, löytyy öh. Lol Surprise ja mun ehdoton lemppari eli panda heliumpallo! Sitten veimme lavan kassojen eteen ja musta näistä palloista & pallo pisteestä tuli ihan äärettömän kivan näköinen. Nuo hintakyltit on myös ihan äärettömän hienot! Saa nähdä kuinka monta noita menee tässä viikon aikana. Ja hei! Pystyin myös avustuksella täyttämään heliumpalloja. 

Kello riensi ja nopeasti, sillä oli jo toisen tauon aika ja olisin niin halunnut jatkaa työn tekemistä, mutta ei. Pakko oli tauolle mennä, jolloin oli kyllä aaika kova nälkä. Ihmettelen vain, että miksi en älynnyt ottaa edes varuiksi eväitä. Niitä olisi tarvittu. Noh, kyllä mie selvisin kuitenkin.

Tauon jälkeen oli vielä noin kaksi tuntia työaikaa, jolloin järjestelin hyllyjä ja purin jopa karkki kuormaa. Luulin, että en todellakaan pystyisi purkamaan mitään kuormaa, mutta pystyin kuitenkin. Sattumalta mun koulunuorisotyöntekijä tuli käymään ja hän otti minusta todella edustavan kuvan, kun laitan karkkilaatikkoa paikoilleen. Kyllä joku ihminen osaa sitten olla ruma, puhun siis tuosta kuvassa olevasta.

Kääk!? Siihen se päivä sitten loppuikin jo ja oli niin fiiliksissä. Koko päivän tein, toki pieniä töitä, mutta kuitenkin töitä ja koko ajan. Olin niin iloinen ja onnellinen, että pääsin tänne. Ja hei, kiitos ihan super paljon kun olit seuraamassa mun ensimmäistä TET-päivää ja huomenna jatkuu taas klo 15 tiistai päivällä! Ihanaa tiistaita, moikkkaa moii!