tiistai 17. toukokuuta 2022

KOULUPÄIVÄ MY DAY// Missä asioissa tarvitsen apua?


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maanantai, uusi viikko, kevät hehkeimmillään ja kolme viikkoa koulua jäljellä. Sitten olisi vielä tämä uusi blogi, joka no, se on kaikkien oma mielipide mitä se on. Minä en oikeasti edes haluaisi vielä kesälomaa, rakastan koulua enkä kestä noin pitkiä taukoja etenkään, kun ei edes tunnu olevansa loman tarpeessa. Mitäköhän sitä kesällä oikein tekisi, en edes tiedä. Tai no, itseasiassa tiedän ainakin kaksi asiaa. Retkeillä ja tehdä blogeja. Pitää kyllä ehkä keksiä jotain muutakin. Itseasiassa, jos saan sen kesätyön niin sittenhän minulla on unelmieni kesä. Noh, saa nähdä, mutta eiköhän sujahdeta jo blogin pariin, tervetuloa mukaan lukemaan, rauhoittumaan ja säheltämään kanssani!

Marraskuussa olen tehnyt blogin, jossa käsittelin koulunkäyntiäni ja asioita missä tarvitsen apua koulussa. Siinä kerrottiin kyllä kaikki asiat missä tarvitsen apua, mutta tulin miettineeksi, että onkohan se sama asia kertoa niistä yleisesti vai itse siinä tilanteessa. Eli toisin sanoen, avuntarpeeni voisi ymmärtää paremmin, jos tekisin blogin ihan tavallisesta koulupäivästäni ja siinä samalla kertoisin jokaisesta avuntarpeestani. 

Oli kyllä niin sekava selitys, että huh huh. Toivottavasti pysyitte edes vähän kärryillä mitä tarkoitan. Anteeksi, jos tai siis kun olen niin sekava kirjoittaja. Huomenna kirjoitan ja kuvaan siis ihan tavallisesta koulupäivästäni My Dayn, jossa näette missä asioissa tarvitsen ihan konkreettisesti apua. Nähdään huomenna! Ai niin! Unohdin kertoa, että muista, jos aihe ei sinua kiinnosta niin voit lähteä tietysti. 

Perjantai 13.5 klo 7.04

Huomenta! Olen noin kolme minuuttia sitten herännyt niin kirjoitus voi olla vähän sekavaa, mutta hei, ei se paljoa minun normaalistakaan kirjoitustyylistä sitten poikkea. Eilen jo tänne kirjoitin mikä on tämän blogin ideana joten ei käytetä siihen nyt aikaa. Vaihdan päivävaatteet, pesen hampaat ja aloitan aamun. Jutellaan koululla, itseasiassa koulun pihassa jo. Palataan n. 40 minuutin kuluttua asiaan!


Klo 7.42
Avun tarve: mönkkärin parkkeeraminen

Minun koulupäivä alkaa sillä, että otan mönkkärin pois autotallista ja oikeastaan lähden koululle. Mönkkäri on siis apuvälineeni pyörän tilalle ja se on poliisin rekisterissä. Koululla en aja pyörä- vaan mopoparkkiin, koska täällä on kamerat ja muutenkin helpompi parkkeerata mönkkäri. On muuten vähän noloa kirjoitella tätä, kun tänne tulee kokoajan muitakin, mutta ei sillä niin väliä. 7.50 ohjaajani tulee minua odottamaan pihalle ja kuljemme yhdessä sisälle, sillä en pääse meidän puuovista. Sellaista tähän aamuun ja eiköhän mennä matikan tunnille! Palataan ensimmäisellä välitunnilla taas asiaan.


Klo 9.17
Avun tarve: välipala ja ovet

Meillä oli aamulla matematiikkaa, jossa en siis tarvitse apua, koska sairauteni ei vaikuta millään lailla älyyni ja itseasiassa rakastan matikkaa, kuten kaikkia muitakin realiaineita. Olen täällä aiemmin kertonutkin, että en pysty refluksin takia syömään aamupalaa ja sen takia joudun ottamaan evään kouluun. Tulemme aina ensimmäisellä välitunnilla koulunuorisotyöntekijän tilaan, että voin syödä sen rauhassa ja muutenkin. Minulla on aina joko Elovenan keksejä tai näitä Cornyn, koska nämä ovat vaan yksinkertaisesti parhaita tällaiseen tilanteeseen.

Unohdin muuten sanoa, että tänään ei olekaan mikään ihan normaali koulupäivä vain me lähdemme 10.55 katsomaan Wanhojen tanssia pitkästä aikaa, sillä kor... vuoksi niitä ei ole voinut järjestää. Nyt olisi vuorossa liikuntaa, pallopelejä. Hei, tässä tuli muuten heti samaan syssyyn toinen avuntarve nimittäin ihan sisäovetkin.

Ne eivät ole minulle liian raskaita, mutta niissä ovat jotkin ihan ihmeelliset teräs lukot, joita en jaksa kääntää. Eli en saa mitään lukkoja auki koulun sisäpuolellakaan. Eiköhän lähdetä liikuntaan ja siellä varmasti tulee uusia avuntarpeita esiin!

                                     
Klo 9.30-10.05
Avun tarve: koko liikuntatunti

Ensinnäkin todella iso kiitos ohjaajalleni, että hän suostui ottamaan minusta kuvia liikuntatunnilla. Meillä on koripalloa ja kuntosalia, mutta minä en voi osallistua kumpaankaan isossa porukassa, koska se olisi vaarallista ja jäisin muiden jalkoihin joten tulimme isoon saliin tekemään omia juttuja. Pelaamme vähän sählyä, vetelen ja teemme pujotteluradan. Yleensä nämä liikuntatunnit menevät niin, että olen alun yhteisesti ja sitten lähdemme kaksin tekemään jotain omia pelejä.

Nyt meillä on itseasiassa yksi toinenkin oppilas mukana. Täytyy muuten vielä mainita, että onhan tuo minun mailani kokooni verrattuna aika iso. Pelit pystyyn!

No ei ollut kauhean pitkä liikuntatunti, vain 30 minuuttia. Selitän ihan kohta mistä se johtuu, mutta otin aikaa miten nopeasti vedän tuon pujotteluradan ja ennätys taisi olla 9,8 sekuntia, että ei kyllä mikään kovin hyvä... Normaalisti meillä olisi 11.25 ruokailu, mutta poikkeuksellisesti tänään se on jo 10.20, koska 10.55 lähdemme katsomaan niitä Wanhojen tansseja. Me lähdemme jo nyt eli 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ehdimme ruuhkan alta pois. Eiköhän lähdetä syömään!


Klo 10.10
Avun tarve: hissi & omat kulkureitit

Pukuhuoneesta haettu tavarat ja itseasiassa tässä tuli vastaan jo heti seuraava avuntarve, hissi. Käytän siis hissiä, sillä portaat ovat raskaat, mutta etenkin vaaralliset ruuhka tilanteissa, koska eihän minua edes näe, kun kuljen. Siksi käytän hissiä. Meillä on myös käytössä omat kulkureitit ruokalaan, sivutie niin sanotusti, että pystymme kulkemaan rauhassa. Eiköhän kuitenkin mennä ruokalaan sisälle ja katsotaan, että miten ruoan ottaminen minulta luonnistuu!

                     
Klo 10.15
Avun tarve: ruoan ottaminen

Koulun linjasto on minulle aivan liian korkealla, joten minua varten on tällainen jakkara mihin voin nousta ja siten pystyn ottamaan itse ruoan. Tosin tuonkin kanssa minun kyllä pitää kurotella ja kovasti. Avustajani kantaa lautaseni pöytään, tuo veden, leivän ja lopuksi vie astiat pois. Ei ruokalassa sen ihmeempiä joten eiköhän lähdetä katsomaan Wanhojen tansseja!


Klo 11.15-12.30
Avun tarve: Taxi & etupenkissä istuminen

 Tavallisesti siirryn mönkkärillä liikuntahallille, mutta nyt siellä on jo muutenkin niin paljon autoja, että menemme Taxilla turvallisuuden ja ajan vuoksi. Tiedän, taas menee ihan turhaa rahaa minun vuoksi, mutta en voi sille mitään. Nyt olisi vuorossa ensi kertaa sitten kolmeen vuoteen Wanhojen tanssit! Me istumme avustajani kanssa tässä alhaalla, ihan eturivissä, että pääsemme tanssien jälkeen hyvin ja turvallisesti lähtemään ruuhkan alta. Muut istuvat ylhäällä. Tanssit alkakoot!


Klo 12.45-14.00
Avun tarve: Ei mikään

No johan oli tanssit! Olipa kiva käydä koko koulun voimin pitkästä aikaa jossain tapahtumassa. Palasimme taxilla takaisin koululle, sillä minulla on vielä ET:n koe, jossa en siis tarvitse ollenkaan apua. Toivottavasti en ole ainoa, mutta minusta on kiva tehdä koe ja olen aina innoissaan tulevista kokeista. Tunnin jälkeen avustaja tulee vielä päästämään minut ulko-ovista pihalle. Nyt kuitenkin puhelin etupulpetille ja viimeinen koetus vielä ennen viikonloppua!

 Koulupäivä ohi!

Nyt oltaisi jo sitten kotona ja viikko pulkassa. Tänään oli kyllä poikkeuksellinen koulupäivä, mutta toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kuvan avuntarpeistani, se oli tämän blogin päätarkoitus. Pitäisikö näitä tehdä useammin, mitä olette mieltä? Kiitos paljon kuitenkin kun luit ja toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä! Kivaa viikon jatkoa ja nähdään taas! Moiikkaa moiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.













 




torstai 12. toukokuuta 2022

TESTISSÄ KEVÄÄN UUTUUSHERKUT!

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tänään on torstai ja poikkeuksellisesti uusi blogi ulkona. En tavallisesti julkaise torstaisin uutta blogia, miksi en? Vastaus on hyvin yksinkertainen. En tykkää torstaista. Torstai päivä on minusta aina tylsin ja silloin ei tapahdu ikinä mitään erikoista, joten en tykkää julkaista uutta blogia päivänä, josta en tykkää. Minun lempipäiväni on ehdottomasti keskiviikko, koska silloin on kerhonohjaus. Mikä sinun lempipäiväsi on? Toivottavasti en muuten pahoittanut kenenkään sellaisen mieltä, joka tykkää torstaista. Sori! Nyt kuitenkin itse blogin pariin viiihdoinkin! Tervetuloa mukaan ja tänään siis aiheena:

T E S T I S S Ä    K E V Ä Ä N    U  U T U U S H E R K U T! 

Tänään tai siis tiistaina tuli todella syvällinen aihe joten nyt vähän rennompaa tähän väliin. Juuri sain sen blogin julkaistua joten nyt voi keskittyä tähän. Tämän vuoden alussa tein blogin, jossa testasin vuoden 2022 alkuvuoden uutuusherkkuja, todella moni piti siitä ja toivoi jopa jatko-osaa vaikka arvostelut ovat aaika tylyjä. Sanon ihan suoraan mielipiteeni ja sanotaanko, että se ei ole hyvä asia. Onneksi se koskee vain herkkuja. Juuri äsken kävin kaupassa ja ostin kaikki kiinnostavimmat uutuusherkut, niitä olisi ollut siellä vaikka kuinka paljon, mutta ne maksoivat aaika paljon. Mukana on siis lakupatukoita, pastilleja, mutta pääosin suklaalla mennään. 

Tänään sitten kyllä annetaan pelkästään hyviä arvosanoja, sen lupaan! Toivottavasti tästä tulee sellainen mistä pidätte, mutta kun minä kyseessä niin ei kyllä tiedä. No mutta kuitenkin, pidemmittä puheitta lähdetääs katsomaan, että onko noista kevään uutuusherkuista mihinkään! Leeet's go!



Geisha Taste of Peanut

Normaali Geisha on todella hyvää, mutta kaikki lisämaku Geishat ovat olleet minusta kyllä aivan hirveitä. Vai onko edes Geishasta lisämakuja? Sekoitinko nyt Fazerin siniseen. Odottakaa ihan hetki. Huh, muistin oikein. Geishasta oli vaikka mitä lisämakuja. Ulkonäkö on kyllä todella hieno, kultaisen, keltaisen ja vaaleankeltaisen sekoitus. Todella hieno!

Makuna toimii peanut, joka on siis pähkinä. Tai, jos nyt käänsin väärin niin minä olen pähkinä. Ainoa mitä mietin on, että eikö normaalinkin geishan päämaku ole pähkinä tai joku sinnepäin. Onkohan tässä sitten kokonaisia pähkinänpaloja? Jos on, niin automaattinen 0/5... Testataan! Haisee todella vahvasti pähkinä, sellainen kokonainen ja tumma pähkinä. Noh, ilman ennakkoluuloja sisään vain. 

Arvosana: Löysin pähkinän, tummuuden ja vielä kerran pähkinän, mutta ainoa mitä en löytänyt oli Geisha. Pähkinä suorastaan puskee läpi, suklaan maku kolkuttelee hienoisesti ovea, mutta Geisha lähti karkuun jo ajat sitten. Jos pidät pähkinä Geishasta ilman Geishaa, niin tässä on sitten sinun tuleva lempipatukkasi, mutta valitettavasti minulta tulee tyly 0,5/5.


Tupla Maple Syrup

Tupla on todella hyvää, vaahterasiirappi on todella hyvää, mutta mitä syntyy kun ne yhdistää? Itseasiassa en tiedä ja sitä varten täällä ollaan. Tänään otetaan siitä selvää. Minulla on kovat odotukset tähän, koska Tuplan kaikki lisämaut ovat olleet aina vain parempia ja tämä kuulostaa myös sellaiselta yhdistelmältä.

Patukan ulkonäkö jatkaa samaa arvosana linjaa kuin Geisha nimittäin tämäkin on todella hieno. Vaalean beessin ruskea ja sininen sopivat minusta todella hyvin yhteen ja patukan sisuksista vielä kuoressa kuva. Ainakin tuo kuva näyttää todella herkulliselta, nimittäin tuossa vaahterasiirappi vaikuttaisi olevan erittäin juoksevaa ja jotain herkullisen näköistä valkoista mömmöä, mutta onko patukan sisus oikeasti tuon näköinen? Siitä otetaan tänään tai itseasiassa juuri nyt selvää, joten eiköhän testailla!

Arvosana: Tämäkin patukka jatkaa kyllä ylpeänä Tupla sarjaa, sillä onhan tämä nyt hyvää! Sulava, täyteläinen ja maistuva. Siinä kolme adjektiivia, jolla kuvailisin tätä. Valkoinen mömmö on todella hyvää, mutta vaahterasiirappi kyllä hoitaa tämän patukan myynnin kokonaan. Ihanan makuista, mutta ihan liian vähän. Miinusta tulee myös siitä, että tästä puuttuu se Tuplan kovuus ja rouskuvuus. Kuitenkin vahva 4-/5! Seuraavaa tuotetta kehiin!


Marianne peppermint & toffee candy pastilles

Jopas oli pitkä nimi, siitä siis miinusta. Ei nyt sentään, en minä nyt niin tyly sentään ole. Punaiset Mariannet ovat ihan loistavia, siniset ihan kauheita. Minun tuurillani Fazer teki sinisen Mariannen ja toffeen makuisia pastilleja. Sanotaanko, että ennakkoluulot ovat ainakin kovat, mutta senpä takia otan ne tuolta päästä ja kolmoiskierre heitolla suoraan roskakoriin. Oho! Osui! Nyt olen siis ennakkoluuloton... Joo, eiköhän lähdetä testailemaan!

Arvosana: Heetkinen. Tämähän on hyvää. Ennakkoluuloni oli jostain kumman syystä tänään (kin) väärässä. Aluksi tulee piparmintun mojova potku, mutta toffee vain vetää piparmintun pois lavalta ja ottaa koko esityksen haltuun, mutta piparminttu kumminkin katselee ylpeänä toffeeta, joka on pääesiintyjä. Kukaan ei älynnyt tuosta mitään, mutta mitä muuta voi Samuelilta odotakaan. Sanoisinko, että 3,5/5! Mennään sillä ja siirrytään seuraavaan tuotteeseen!



Dumle Summer Mix 

Jos pitäisi sanoa näistä, että mitä odotan kaikista eniten niin se olisi tämä. Nimittäin Dumle on tehnyt aivan uuden sekoituksen, Summer mix, jossa on ihan uudet maut. Makuina toimivat mansikka, banaani ja nähtävästi vihreä omena. Pussi on ainakin todella upea ja väritys on kivan liukuvärimäinen. Toivottavasti noissakin olisi se täyte sellaista juoksevaa soossia eikä mikään köntti täytettä. Eiköhän avata pussi ja oteta selvää! 

Karkkien kääreet näyttävät ainakin todella piristäviltä, pinkki, vihreän ja keltaisen näköiset kääreet luonnollisesti. Odotan ehkä eniten tuota omenaa joten säästetään se viimeiseksi. Aloitetaan vaikka tuosta banaanista, siis menoksi...tai no maisteluksi!

Arvosana: Ensimmäisenä siis vuorossa banaani. Heei, hei hei. Minun piti juuri kehua, että mahtavaa, tässä on juoksevaa kastiketta sisällä, mutta se on valetta. Minua on huijattu, mutta itsehän nämä ostin. Huijasin itse itseäni. Tässä on siis juoksevaa möhnää sisällä, mutta se on oikeasti kökkäremäistä ja paakkumaista. Banaanin maku oli muutenkin haalistunut. Maku olisi valmiina jo nyt eläkkeelle, vaikka uutuustuote kyseessä, valitettavasti 1,6/5.

Seuraavana mansikka. No nyt puhutaan asiaan. Minähän olin jo hetken aikaa heinäkuussa, rannalla ja hiekka sulautuu jalkojeni päälle ja tuohon päälle vielä tuoreet mansikat. Tuollaista oli nauttia tätä suklaata. Mansikka tuli todella hyvin, raikkaasti ja kesäisesti esille. Vahva 4,5/5!

Sitten vielä omena. Heetkinen! Luulin, että saisin raikasta omenaa, mutta mitä sain? Sain ihan ihan tavallisen Dumlen, mutta viimeisimpänä jälki kutituksena takahampaisiini tulee todella tuhkamainen omena. Ei, ei ja vielä kerran ei! Olisin niin halunnut maistaa omenaa, mutta ei. Normaali Dumlehan se siellä oli. 0/5.

Ehdottomasti paras oli mansikka, mutta mikä on kokonaispussin arvosana? Jos kaipaat raikasta mansikkaa, mutta et halua toista tai kolmatta pyörää sotkemaan nautintoanne aina välillä niin sitten tässä oiva valinta! Suomeksi siis, jos pidät pelkästä mansikasta niin tämä on hyvä vaihtoehto, 2,5/5. Seuraava tuote!:)


Daim Lemon

Nyt olisi todella harvinainen uutuus testissä, nimittäin Daim Lemon. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun heiltä on tullut jotain uutta joten siksi on harvinainen. Daim alkuperäinenkin maku on kyllä todella hyvää, mutta tämä kuulostaa aivan loistavalta makuyhdistelmältä. Onko se sitten sitä? Nyt otetaan siitä selvää, testiin!

Arvosana: Aivan selvää, olen myyty. Parhain Daim ikinä. Sitruuna puski vahvasti esille, mutta hyvin hienotunteisesti. Maussa ei ole todellakaan säästelty ja mikä parhainta, se oli todella raikkaan piristävän freshin sitruuna! Ihana patukka, kiitos tästä makunautinnosta! 6/5!


Panda POP patukat

Se olisi viimeisen herkun vuoro, mutta ei missään tapauksessa vähäisimmän. Itseasiassa odotan näitä (kin) todella kovasti, kerron kohta miksi. Panda on todella hyvä brändi ja patukoista pidän muutenkin todella paljon joten odotukset ovat kovat. Uutuus on siis POP patukat, johon kuuluu kolme eri makua, mutta nyt aloin vain miettimään, että mistäköhän tuo POP tulee? Noh, ei kai sen väliä. 

Odotan näitä todella innolla sen takia, koska patukoiden maut ovat todella erilaisia, suorastaan outoja makuyhdistelmiä eli ei ole mitään perusmakuja, joka on minusta todella hyvä asia. Huomionarvoista on myös se, että patukat eivät sisällä palmuöljyä. Ensimmäisenä mansikkaphmis, kuten sanoin ihanan erikoinen ja todellakin uusi maku!

Mansikkapehmis arvostelu: Olen hieman hämmentynyt. Miksi? Selitän iihan kohta. Lakritsipatukka itsessään oli totuttua Pandaa eli todella hyvää, mutta täyte. Täyte oli hyvin mansikkamainen, mutta tässä seuraa erikoisuus. Mansikan rinnalla oli maku, mutta en tiedä mikä se oli. Minusta se ei kyllä pehmikseltä maistunut, mutta voin olla väärässäkin. Joku muukin maku siinä kyllä maistu, mutta en osaa kuvailla sitä. Pehmeä? Annan kuitenkin 3/5. Seuraavaa!

Sitruunajuustokakku arvostelu: Sitruunaa olisi taas tiedossa, mutta juustokakku kaverinaan. Loistava makuyhdistelmä! Testiin! Ihana maku, molempia löytyi tasavertaisesti ja raikkaana, mutta lakritsi tukahdutti maun ihan kokonaan. Sen johdosta valitettavasti 3/5. Muuten olisi ehdottomasti 5/5!

Kermatoffee arvostelu: Aivan timantti! Lakritsi maistui kyllä, mutta hän näytteli tällä kertaa vain sivuosaa ja pääosassa komisteli ihan ehdottomasti kermatoffee. Ihana maku, ihan kuin olisin itsekin muuttunut kermatoffeeksi. Suora ja ehdoton 5/5! Patukoiden yhteisarvosana on kyllä 4/5, koska maut olivat herkullisia, erikoisia, mutta lakritsi vain tuli kuokkimaan liikaa. 

No olipahan herkut! Täytyy kyllä sanoa, että olen todella positiivisella mielellä tämän kevään uutuusherkuista, todella monipuolisesti ja hyvän makuisia herkkuja. Ainoa selvä miinus oli tuo Dumlen uusi pussi, valetta! Kiitos paljon, kun luit ja jos haluat, niin kerro ihmeessä mitä mieltä olit blogista ja oletko itse maistanut mitään näistä. Nähdään lauantaina, kiitos paljon ja moikkaa moiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs


Instagram: Samuelin blogi


Whattsap: 0403779896


Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.





tiistai 10. toukokuuta 2022

Olen Tyytyväinen Itsestäni

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi tiistai ja aurinko sen kuin paistaa. Onko teillä muuten sulanut jo kaikki lumet? Meillä ainakin on, joka on niin kivaa. Lunta on kiva olla talvella, mutta toukokuussa alkaa olemaan jo vähän liian myöhästä. Kiitos muuten ihan jokaisesta palautteesta liittyen viime blogiin, pelkäsin jälleen kerran reaktiotanne, mutta turhaan. Ai niin! Minä hain kesätöihin jopa! Nimittäin 4H-päiväleirien apulaisvetäjäksi. Kyllä, kuulit oikein. Kaiken lisäksi uskon, että minusta olisi jopa hyötyä siellä. Nyt ei kyllä kuulosta Samuelilta, miksi jopa kehut itseäsi? Siihen vastaa tämän päivän blogi, jonka aihe on

Olen Tyytyväinen Itsestäni

Olen täällä monesti sivunnut sitä kuinka minulla on ollut todella vaikeita jaksoja oman tunne-elämän kanssa tässä parin vuoden paikana, mutta nyt minusta tuntuu, että olen edes jotenkin saanut oman tunne-elämän kuntoon sekä olen alkanut jopa hyväksymään itseni itselleni. Olipa outo sanonta, noh, käytetään sitä, koska muutakaan en keksi. Tänään siis keskitytään siihen, että minkälaisia tunteita minulla on ollut tässä vuosien varrella, miten olen voittanut ne ja mitä ajattelen minun tulevaisuudestani. Tänään siis aika syvällinen blogi kyseessä, mutta jos sinua kiinnostaa tällainen aihe niin jää ihmeessä, mutta voit myös poistua!=)

 Minun henkiset ongelmat lähtivät käyntiin jo oikeastaan viidennellä luokalla, kun aloin tajuamaan, että totta se on. Olen erilainen kuin muut, en pysty tekemään asioita mitä haluaisin, joudun soveltamaan todella paljon koululiikuntaa ja tarvitsen monissa asioissa apua. Viidennellä se ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön asia tai tunne, joka toistui monta kertaa päivässä. Se oli tunne muiden joukossa, pääosin olin iloinen kaikesta enkä kauheasti välittänyt, että olin erilainen. 

Tässä blogissa ei käsitellä koululiikuntaa sen tarkemmin, koska siitä ja koulu-uinnista on tulossa omat bloginsa tässä toukokuun aikana tai kesäkuun alussa. Kuudes luokka alkoi ja se oli todella hankala vuosi, niin minulle kuin opettajalleni. Kaikkia yksityiskohtia en edes muista, mutta aloin vain pitämään itseäni "ei normaalina", sillä en ollut yhtä pitkä kuin muut enkä pystynyt olemaan yhtä itsenäinen kuin muut. 

Kuudennen luokan alussa oli leirikoulu, joka oli itsessään todella kiva, mutta luonnollisesti minulla oli siellä yksityisavustaja. Se sai alulle ajatukset, että jos minua ei olisi niin ei tuotakaan avustajaa tarvitsisi siellä, liikunnassa tai käsityössä. Minun takiani joudutaan käyttämään ohjaajaa niin leirikouluun, liikuntaan ja käsityöhön. Hän voisi auttaa vaikka ketä muuta, mutta hän joutuu tuhlaamaan aikaansa minuun. 

Silloin minulle heitettiin jo mielipiteitä, että "miten ihmeessä Saken liikunnan numero voi olla x, vaikka hän ei pysty tekemään mitään." Se pysäytti minut ajattelemaan toden teolla ja tulin myöskin siihen tulokseen, että se oli epäoikeudenmukaista. Säälistä ne annettiin eikä taidoista. Minusta huolehdittiin todella paljon, koska koulupäivien aikana oli paljon vaaratilanteita, mutta se masensi ajatteluani entisestään.


Minulla ei ole ikinä mitään masennusta todettu, mutta voisin jopa sanoa, että tässä pari vuotta olen lievää masennusta sairastanut. Mietin jatkuvasti, että mitä minä täällä teen, mitä järkeä olla täällä vaivaamassa toisia ja en kuitenkaan ikinä voisi elää hyvää elämää. Ja kyllä. Sanon sen ääneen ja rehellisesti. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, aika paljonkin, mutta ei enää pitkään aikaan. 

Se on ehkä isoin syy siihen, että miksi minua haittaa ihan hirveästi kaikenlaiset vitsit tai läpät koskien itsetuhoisia ajatuksia. Joku ihminen voi käydä niitä para-aikaakin läpi, niin miltä hänestä tuntuu, jos hänen vakavasta ongelmastaan vitsaillaan?

Kuudennellakaan luokalla en pystynyt syömään aamupalaa joten söin aina ensimmäisellä välitunnilla välipalan. Yhtenä päivänä en halunnut syödä, koska kukaan muukaan ei syönyt, en halunnut olla erilainen. Opettaja oli huolissaan, että miten jaksaisin ja siksi tuli puhumaan minulle. Silloin en peitellyt enää, purskahdin itkuun ja kerroin ihan kaikki tunteet mitä minulla oli. Olen aina ollut herkkätunteinen, enkä edes yritä peitellä sitä. Itken pienistä asioista kenelle vain, olin sitten yksin tai opettajan kanssa.

Se auttoi sentään sen verran, että minulla oli joku jolle puhua. Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta jotenkin en vain kokenut luontevaksi puhua heille. Yläkouluun siirtyminen oli myös hirveän vaikeata, koska siellä odottaisi monet uudet haasteet. Yläkoulusta puhumisesta tuli melkein aina riitaa joten 2020 tammikuusta aloin käymään koulupsykologilla, joka oli niin tärkeä etappi. Siellä sain ammattilaiselta apua, sain puhua tunteistani rauhassa, sain itkeä, jos itketti ja käytiin yläkouluun siirtyminen vaihe vaiheelta läpi.

Sitten tuli rakas ystäväni etäkoulu, siitä olen täällä monesti puhunutkin joten ei puhuta siitä sen enempää. Silloin tuntui vahvemmin kuin koskaan, että minusta ei ole mihinkään ja minulla ei ole paikkaa tällä maapallolla. Joten tiivistettynä, etäkoulu oli hirvein kokemus ikinä.

Yläkoulun alkamiseen asti tapasin koulupsykologia, joka oli yksi parhaimpia päätöksiäni. Yläkoulu alkoikin valoisissa merkeissä, mutta tajusin, että hetkonen. Täällähän avustaja kulkee, joka paikkaan kanssani ja tarvitsen apua ihan kaikessa. Vain minun takiani luokallamme piti olla avustaja ja se vei kaikilta muilta avun. Sen takia, että en ole normaali, vaivaan monia aikuisia.

Silloin minua myös kiusattiin, mutta siitä olen puhunut muissa blogeissa niin en puhu siitä tässä. Seitsemännellä minulla oli siis itsetunto/tuhoisia, riittämättömyyden ja vaivaamisen tunteita. Elämäni oli todella tyhjää, miksi? Sen takia, koska ajattelin, että en pysty tai että minusta ei ole mihinkään. Se ei siis perustunut mihinkään tosiasioihin vaan vain omiin ajatuksiin. Keväällä 2021 olin todella allapäin, koska ajattelin, että minusta ei ole mihinkään enkä pysty tehdä mitään.

Toukokuussa olin niin tyytymätön itseeni, mutta myös siihen, että minusta ajateltiin asioita, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa. Mietin, että vaikka en osaa tai pysty tekemään mitään niin haluan yrittää vähentää meitä kohtaan tulleita ennakkoluuoja. Mietin pitkään, että miten sen voisin tehdä ja naps! Tajusin, että voisin alkaa sisällöntuottajaksi ja kertoisin lyhytkasvuisuudesta aidosti ja rehellisesti. YouTubea olin jo kokeillut, mutta minua pilkattiin siitä ihan hirveästi joten sitä en halunnut tehdä enää joten päädyin tämän blogin aloittamiseen toukokuussa 2021 ja voisin sanoa, että tämän aloittaminen oli avain ratkaisu kohti henkisien ongelmieni loppumista, tai no helpottumista.

Olin tosi epävarma vielä silloinkin, mutta päätin, että kirjoitan ja katson mitä tuleman pitää. Se kesä oli ihanaa, sain vain keskittyä kirjoittamiseen ja se toden totta kannatti. Itseasiassa voisin jopa väittää, että blogin aloittaminen oli elämäni käännekohta. Se antoi minulle elämän iloa, tarkoituksen, itsevarmuutta ja tekemistä. Aloin huomaamaan, että minustahan on johonkin.

Kahdeksannella aloin panostaa kouluun 100% välittämättä siitä, että olinko muiden silmissä hikke vai en. Liityin kansainvälisyyshankkeeseen, koska tykkäsin siitä enkä välittänyt siitä, että olin lyhytkasvuinen tai onko minusta vaivaa. Huomasin nopeasti, että eihän minusta ollut mitään haittaa vaan päinvastoin.


Tähän Päivään!

Entä sitten nyt? Tällä hetkellä olen todella iloinen ja onnellinen elämästäni. Viimeisestä koulupsykologi kerrasta on yli puolivuotta eikä tarvetta ole edes uudelle käynnille. Ennen käytin argumenttinä muun muassa, että en ole normaali. Koulunuorisotyöntekijäni totesi minulle kerran, että "minkälainen on normaali ja kuka pystyy määrittelemään normmaalin" Se ajatus pysäytti minut.

Onko kukaan väittänyt, että en olisi normaali? Ei ole, ainoastaan minä itse olen uskotellut, että en ole normaali. Onko joku valittanut siitä, että minusta olisi vaivaa? No ei, ainoastaan minä itse olen tehnyt päätöksen, että minusta on vaivaa ja piste. Tästä voin todeta, että ongelma mikä minulla oli, oli omat ajatukseni. Miten minä ajattelin ja suhtauduin itseeni

Ajattelin, että minusta ei ole mihinkään ja heti kun aloin toimimaan, huomasin, että se ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Toisin sanoen, lyhytkasvuisuus ei ole ikinä tuottanut minulle esteitä vaan omat ajatukseni minusta. Jos pitäisi sanoa yksi asia mikä auttoi minua eniten, oli se, että puhuin opettajalleni tunteista. Se, että sain puhua tunteistani auttoi minua ymmärtämään ja tiedostamaan ne.

Toinen asia oli se, että lakkasin vain ajattelemasta sairauttani ja menin kaikkeen mukaan, jolloin huomasin, että eihän minusta olekaan vaivaa vaan jopa hyötyä. Sitä kautta olen oppinut arvostamaan itseäni. Tällä hetkellä olen todella onnellinen ja iloinen elämästäni. 

Olenko yhtä pitkä kuin muut? En ole, mutta tarkoittaako se sitä, että en voisi tehdä asioita mitä muut tekevät. Ei, ei tarkoita. Tällä hetkellä opiskelen koulussa ahkerasti kuten muutkin, olen mukana kansainvälisyyshankkeissa kuten muutkin, saan harrastaa maailman parasta ja ihaninta harrastusta nimittäin sisällöntuotantoa, mutta sen itseasiassa jopa mahdollistaa sairauteni.

Muuten en olisi ikinä alkanut tekemään tätä, jos en olisi lyhytkasvuinen. Kaiken tuon lisäksi saan olla apulaiskerhonohjaajana, joka on todella tärkeää työtä ja pystyn tekemään sitä aivan samalla lailla kuin muutkin. Minusta on siellä todella paljon hyötyä. Blogin alussa sanoin, että hain 4H-kesäleirien apuaisvetäjäksi, niin tein ja olen todella iloinen siitä. Epäröin ensin vähän, mutta jos minusta on ollut hyötyä kerhossa, miksi ei leirillä olisi?

Koko tämä blogi tiivistettynä yhteen lauseeseen, lyhyyteni ei ole ikinä ollut ongelma vain minä itse ja ajatukseni. Ajatuksien tiedostaminen ja muuttaminen ei ollut lyhyt prosessi ja teen sitä vieläkin. Vähättelen itseäni, en löydä niitä luonteenvahvuuksia, mutta pidän ja olen tyytyväinen itsestäni. Tällä hetkellä en haluaisi olla kukaan muu, olen Samuel, lyhyt, mutta silti ihminen, joka haluaa ja pystyy elää pienillä sovelluksilla normaalia elämää niin kuin kaikki muutkin.

Kiitos avustajat, opettajat, vanhemmat, melkein kuin isosisko eli naapurini, mutta etenkin sinulle Annika koulunuorisotyöntekijäni, että jaksat joka ikinen päivä tukea ja kannustaa minua. Olet parhain koulunuorisotyöntekijä maailmassa, PISTE. Ja vielä, ikuinen kiitos teille, ei lukijoille vain teille ystäville. Siitä, että haluatte olla osa elämääni, lukea tarinaani ja olla ystäviäni. 

Sanoin kuvailematon kiitos kaikille, Samuel kuittaa. 






perjantai 6. toukokuuta 2022

Kokkaillaan Amerikkalaiset Pannukakut!



Tämä blogi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Carrot Kitchenin kanssa!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi toukokuun ensimmäinen viikko ohitse ja viikonloppu luvassa. Kyllä se aika vaan menee yhtä nopeasti kuin raketti, ei siitä pääse mihinkään. Toivottavasti teidän toukokuu on lähtenyt hyvin ja aurinkoisesti käyntiin, minun ainakin on. Nyt kuin tämä viikko on ohitse, on enää neljä kouluviikkoa jäljellä. Aivan hullua. No mutta kuitenkin, eiköhän alku selostukset ollut siinä ja siirrytä pitemmittä puheitta itse blogin pariin, tänään siis luvassa:

 K O K K A I L L A A N   A M E R I K K A L A I S E T   P A N N U K A K U T

 Nyt on lauantai, päivää alle viikko tämän blogin julkaisuun ja tulin juuri uimarannalta. Isäni kävi ihan avannossa, mutta minä olin vain kaverina ottamassa Instagram kuvia. Minuahan ei järveen saa ennen kuin vesi on ehkä siinä +20'C paikkeilla. Nyt meille tuli kuitenkin tuttuja kylään viettämään lauantai iltaa ja tällä kertaa minä vastaan yhdessä Carrot Kitchenin kanssa tarjoiluista, mutta mitä me oikein kokataan ja mikä sovellus Carrot Kitchen edes on? Näihin tulee vastaukset ainakin tässä blogissa!


(video ja osa kappaleen tekstistä kirjoitettu toukokuussa) Viime kerralla me teimme yhdessä Carrot Kitchenin kanssa lämpimiä kananmunatoasteja, jotka olivat aivan uskomattoman hyviä ja monipuolisia. Ehdottomasti herkullisin toast mitä olen ikinä maistanut, piste. Tänään teemme jälkiruokaa, koska viime kerralla teimme kunnon ruokaa ja meidän vieraatkin ovat syöneet jo. Mitä me sitten teemme? Se selviää ihan hetken kuluttua, mutta pari sanaa ennen sitä. Lupaan, ei kestä kauaa, että päästään itse asiaan eli kokkauspuuhiin!

Carrot Kitchen on lapsille tai edelleenkin minun mielestäni kaiken ikäisille suunnattu kokkailusovellus,  jossa on yli 130 reseptiä ja ohjeet ovat minusta tehty todella monipuolisesti ja hauskasti. Reseptejä on ihan laidasta laitaan, mutta kuten viime blogissa jo totesin niin reseptit on kategorioitu todella hyvin, selkeästi ja ymmärrettävästi. Sovelluksesta löytyy oikeastaan jokaiseen tilanteeseen reseptejä, oli sitten juhlat, aamupala, iltapala, jälkiruoka tai oikeastaan ihan mikä tahansa tilanne kyseessä.

Toinen nosto, ekologisuus. Minulle ympäristöystävällisyys ja ekologisuus on tärkeitä arvoja ja siksi olen todella iloinen siitä, että Carrot Kitchenin pohjalla on aina ekologisuus ja vastuullisuus, mutta ne vähän niin kuin piilotetaan reseptin sekaan eikä siitä tehdä mitään luentoa. Eli lyhyesti sanottuna he kertovat ja opettavat siitä hyvin, mutta sulautuvasti ja hauskasti. 

Vielä pari nostoa, ei mene enää kauan. Lupaan sen, yritän olla nopea myös siitä syystä, koska en malta odottaa leipomista... Sovellukseen tuli tässä pari viikkoa sitten uusi päivitys, joka ei ole ehkä enää minun ikäisille tarkoitettu, mutta todella ihana päivitys. Nimittäin vinkki videot! Mitä ne sitten ovat? Ne ovat videoita, joissa opetetaan joku hauska nippeli vinkki, kuten vaikka miten tehdä piknik teline tai kuoria kiivi lusikalla. Nuo kyllä soveltuvat minullekin...

Terveisiä toukokuulta! Halusin vielä tulla tähän väliin kertomaan myös siitä, että Carrot Kitcheniin tulee joka kuukausi uusi teema ja sen myötä uusia reseptejä! Tämän kuukauden teemana on perhebrunssi, joka on minusta todella hyvä valinta, koska parhaimmassa tapauksessa se voisi jopa yhdistää ja antaa perheille yhteistä tekemistä, koska tämän kuukauden uutuusreseptit ovat tarkoitettu koko perheelle. Nyt kuitenkin pulinat pois ja lähdetään vihdoinkin katsomaan, että mitä me tänään kokataan.


Amerikkalaiset Pannukakut

Tänään me teemme Amerikkalaisia pannukakkuja. Jos muistatte, viime blogissahan sanoin, että haluaisin tehdä näitä ja tässä sitä ollaan. Olen niin iloinen, että pääsen nyt vihdoinkin tekemään näitä.  En ole näitä ikinä tehnyt, mutta toive näille on, että ulkonäkö olisi sama kuin elokuvissa. Tai ehkä jopa parempi, maku tulee sitten siinä sivussa. Minusta on todella hienoa, että Carrot Kitchen tuo myös ulkomaalaisia reseptejä, koska joillain (kuten vaikka minulla) voi olla jonkinlaisia ennakkoluuloja ulkomaalaisia ruokia ja eri ruokakulttuureja kohtaan ja tämä sovellus auttaa kyllä pääsemään niistä eroon, mutta kuitenkin hauskalla ja kivalla tavalla. 

Katsotaanpa aluksi reseptin speksit, että nähdään millainen leipomus on oikein tulossa. Aikaa menee noin 45 minuuttia, experiencea saa 250, jonka myötä itseasiassa saan tason 6 auki! Tämä level systeemi tuo kyllä todella mukavaa pelimäisyyttä tähän, tosin koukuttava ominaisuus... Keskitaso eli ei vaikea, mutta ei helppokaan. Kasvisruoka ja pähkinätön. Siinä ne oheistiedot, mutta mitä sitten itse pannukakkuihin tarvitaan? Jauhoja, leivinjauhetta, suolaa, sokeria, maitoa, iso kananmuna, rypsiöljyä ja tarjoiluun meiltä löytyy vielä vaahterasiirappia, mutta nyt vihdoista viimein aloitetaan kokkaaminen!



Vaihe 1: Sekoita kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe

Ensimmäisenä olisi vuorossa vehnäjauhojen & leivinjauheen sekoitus. Asia mistä tykkään myös, on se, että voi valita video- tai ihan normaali ohjeistuksen, minä olen kyllä niin kaavoihin kangistunut, että tykkään lukea ohjeet. Mittaamista ja punnitsemista tässä tarvitaan, mutta ainakin sen pitäisi olla jo hallussa. Tarkkaa työtä, että ei laita liikaa jauhoja tai liian vähän. Leivinjauhe vielä ja sitten alkusekoitus. Tulee muuten aika paljon leivinjauhetta, mutta sehän on sen takia, että niistä tulisi sellaisia paksuja ja ilmavia pannukakkuja. Eiköhän tämä sekoitus ala jo riittämään ja voida siirtyä vaiheeseen kaksi!



Vaihe 2: Riko kananmuna kulhoon ja lisää aineet joukkoon

Nyt piti kaataa jauhoseos eri kulhoon, koska meidän toinen leivontakulho oli  sipsikulhona eilen ja sitä ei luonnollisesti voi käyttää, mutta ei se onneksi haittaa. Kananmuna onnistui aivan täydellisesti ja nyt vuorossa maito. Maitoa tuli siis kaksi desiä ja sehän täytyy muuten mitata aluksi ihan omaan astiaan, hyvä huomio! Öljy sinne sekaan myös.

 Taidan olla ainut, mutta minusta maidon kaataminen on todella rentouttavaa ellei jopa terapeuttista, tiedän, olen vähän outo. Nyt olisi vuorossa sokeri ja minusta on hienoa, että Carrot kitchen panostaa terveellisyyteen ja siksi sokeria tulee vain ruokalusikallinen, mutta me laitetaan kuitenkin kaksi, koska yksi on minun korvaani aika vähän, mutta toki terveellisempää. Se ehkä tässä onkin parasta, että ohje toimii vähän niin kuin pohjana ja sitä voi muokata oman maun mukaan. Yksi ruokalusikallinen riittäisi siis varmasti, mutta me nyt laitamme ihan vain makeuden vuoksi kaksi. 


Sitten vielä vähän sekoitellaan, että kaikki aineet sulautuvat keskenään. Tässä samalla voisin vähän puhua yhdestä pienestä haitasta minkä lyhytkasvuisuus teettää. Joudun siis sekoittamaan aina seisoen tuolilla, koska jos istuisin niin joutuisin kurottamaan, että ylettäisin juuri ja juuri sekoittamaan enkä saisi myös yhtään voimaa sekoittamiseen. Ei se kyllä minua yhtään haittaa, että joudun sekoittamaan seisten, mitä se oikeastaan voisi edes haitata. No niin, eiköhän nämä ala olla jo sekaisin ja voidaan siirtyä kolmanteen vaiheeseen. 

                                                   
                         
      

Vaihe 3: Siivilöi seokseen leivinjauhejauhoseos

Huh huh! Nyt sitä oltaisi jo kolmannessa vaiheessa ja pitäisi laittaa seokset yhdeksi taikinaksi siivilän avulla. Ei muuta kuin, että aletaan suorittamaan! Tässä vaiheessa tarvitsen vähän apua, koska motoriikkani ja tasapainoni on vähän mitä on joten äitini auttaa vähän minua siivilöimään ja pitämään kulhosta kiinni. Ohjeessa ei sanottu mitään sekoittamisesta, mutta luulisin, että pitää joten siivilä kauniiseen käteen ja sekoitukset tulille! Tästähän tuli ihanan kullan ja vaalean ruskean sekoituksen väristä, eli ihan kuin normaali lettutaikina. Poiketen lettutaikinasta, tämä on todella kiinteää ja paksua. Sekoittaminen on jopa yllättävän vaikeaa, mutta luulen että paksua taikinaa tähän haetaankin. Siirrytään kohtaan neljä sitten!

 

Vaihe 4: Paista taikina pannukakuiksi

Ei kestänyt kyllä kauaa tehdä taikina, sillä nyt olemme jo paistamisessa. Tärkein, mutta vaikein osuus siis jäljellä. Nyt joudun ottamaan tuolin, koska luonnollisesti en ihan yletä hellalle ilman tuolia. Näiden paistaminen ei kuulosta kauhean vaikealta, mutta käytännössä voi olla ihan toista. Kokeilemallahan se selviää joten eiköhän kaadeta ensimmäiset taikinat pannulle. No niin, heti mokasin. Nyt on saatu pannukakut paistumaan, mutta tein niistä ihan liian isoja. Näette varmaan kuvassakin, että ei tullut ihan pieniä ja söpöjä pannukakkuja. Nyt ei muuta kuin odotellaan sitä kaikista vaikeinta vaihetta, eli pannukakkujen kääntämistä.

Nyt mennään ja hopplaa! Paremminkin olisi voinut mennä, mutta kun Samuel on kyseessä niin pitää tyytyä tähän. Sain sen kyllä käännettyä, mutta se otti vähän osumaa muualta. Eiköhän paisteta nämä loputkin nyt nopeasti, että päästään maistamaan! Kääk, otin taikinaa ja nyt sitä valui joka paikkaan. Tunari mikä tunari, mutta sitähän varten minä täällä olen, että opin virheistä. Pitää siis olla tarkempi taikinaa ottaessa. Yllättävän hyvin kaikkien pannukakkujen paisto ja kääntö on sujunut, toki aina olisi parannettavaa. 





Vaihe 5: Maista!!

Se olisi sitten siinä. Olipa jotenkin todella helppo ja nopea tehdä, vaikka kuulosti jotenkin hienolta ja monimutkaiselta reseptiltä. Jos jotain pitää sanoa niin se, että näistä tuli aivan kuin elokuvissa. Nämä ovat juuri sopivan rapean näköisiä, mutta kuitenkin aivan pehmoisia. Ulkonäkö on kyllä aivan täyttä kultaa. Nyt vähän vaahterasiirappia päälle ja pistetään testiin, tätä olen odottanut!

!TESTAUS!

Samuelin arvosana: Nämä ovat juuri sitä mitä toivoin eli ihanan kuohkeita tai siis fluffy! Sitä sanaa hain. Pinta on rapea, mutta sisältö todella ilmava, pehmoinen ja etenkin fluffy. Näistä tuli kyllä liian makeita, eli se yksi ruokalusikallinen sokeria olisi riittänyt. Tuo oli kyllä meidän virheemme, koska laitoimme kaksi. Ainoa miinus reseptille tulee siitä, että tämä ei maistu oikein miltään muulta kuin makealta. Toisaalta, miltä sen sitten pitäisi maistua. En tiedä, mutta siitä kyllä miinusta. Rakenne kyllä kuitenkin kruunaa tämän kuohkeudensa ansiosta joten ehdottomasti 4+/5! Rakenne oli ehdottomasti parasta tässä, sanoisin tätä fluffyksi, jos yhteen sanaan pitäisi kiteyttää.

Tutun arvosana: Erinomaisen kuohkea rakenne, maku hitusen liian makea, mutta johtuu kokin omista sooloiluista, antaisin 8/10.

Toisen tutun arvosana: Pidän tästä Amerikkalaisesta vohvelityyppisestä räiskäleestä ja kuten aikaisemmin tuli jo ilmi, olen samaa mieltä, että rakenne on todella miellyttävä, kuohkea ja täyteläinen suutuntuma. Antaisin 8+/10.

Huh huh! Nyt on jäljet siivottu ja kokkailut kokkailtu. Oli kyllä todella hauskaa ja rakenne kyllä yllätti aivan totaalisesti kuohkeudellaan. Jos sinä haluat kokeilla Carrot Kitcheniä, mutta et ole varma, että haluatko kuitenkaan ostaa sitä niin: https://carrotkitchen.com/fi/plans/eur/ tuosta pääsee ottamaan sovelluksesta 14 päivän täysin ilmaisen kokeilujakson, jonka jälkeen voi itse päättää, että haluaako ostaa sovelluksen.

 Halvimmillaan yhden kuukauden hinnaksi tulee vain 3,33e joka ei kuitenkaan ole kovin paha hinta, kun miettii, että kuinka paljon saa reseptejä, mutta etenkin kivaa tekemistä itselleen, mutta myös koko perheen yhteiseksi tekemiseksi. Laitan vielä tuohon alas linkin sovelluksen ilmaiseen kokeilujaksoon. Jos pitäisi taas sanoa kolme lempi ominaisuuttani tässä sovelluksessa, niin vieläkin ne olisi selkeys/kategoriointi, ekologisuus/vastuullisuus ja ohjeiden selkeys.

Kiitos paljon, kun luit, kerro ihmeessä, jos vain haluat, että mitä mieltä oikein olit ja onko jotain kehitysideoita kokkausblogeihin? Ihanaa viikonloppua kaikille ja nähdään taas moikkaa moii!

14 päivän ilmainen kokeilujakso Carrot Kitcheniin: https://carrotkitchen.com/fi/plans/eur/ 


 


 






 







 




 


 




 


                  

 






tiistai 3. toukokuuta 2022

BLOGGAAJA TYÖKSEEN?/ Pepin Esittely


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tätä blogia on kyllä todella vaikea otsikoida ja tuntuu, että ei tuo nykyinenkään ole sopiva, mutta mennään nyt ainakin näin alkuun sillä. Tiistai, toukokuu ja koulu alkaa jo lähenemään kohti loppua. Minä yritän tässä vain ymmärtää, että kohta olisi jo kesäloma vaikka ei kyllä tunnu yhtään siltä. Tuntuu, että olisimme vasta jossain tammikuun paikkeilla. Suorastaan laittoman nopeasti mennyt tämä kouluvuosi, mutta ei kai se haittaa. Kesällä on ainakin aikaa tehdä blogeja ja paljon! Ihanaa tiistaita ja toukokuuta kaikille, mutta eiköhän siirrytä jo itse blogin puolelle, tervetuloa mukaan!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Blogiputki olisi nyt takanapäin ja tuttu rytmi palannut maailmaan. Minusta oli todella kiva taltioida TET-viikkoani, toki eihän blogit mitään hyviä ollut, mutta saitte edes jonkinlaista käsitystä siitä, että millaista siellä oli. Jos vielä pari sanaa toukokuun blogeista, niin seuraavien viikkojen aikana on vihdoinkin tulossa todella syvällisiä ja lyhytkasvuisuuteen liittyviä blogeja, jotka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta en vain ole uskaltanut, mutta nyt on sen aika! Pari yhteistyötäkin on tulossa, mutta ei onneksi kovin montaa ja hei! Tämän kuun 21. päivänä blogi täyttää vuoden, VUODEN! Uskomatonta ajatella, että kohta olen harrastanut jo somen tekemistä vuoden päivät. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. 

Mikä blogi tänään on kyseessä sitten? Antakaahan kun mie vähän pohjustan tätä, yllätyys! Mikä voikaan olla kivampaa kuin asioiden täysin turha pohjustus. No ei mikään. Minulta kysytään usein, että haluaisinko tehdä blogia työkseni, millaista se olisi, tunnenko ketään muuta bloggaajia ja millaista on tehdä blogia työkseen. Valitettavasti minulla ei ole ikinä ollut vastauksia noihin kysymyksiin, koska tämä on vain harrastukseni, ei työni ja sen voin kyllä sanoa, että tästä ei myöskään ikinä tule työni. Jos alkaisin tekemään tätä työkseni joutuisin kiertämään blogini arvoja ja tavoitteita, jota en missään nimessä halua. 

Minusta on kuitenkin todella kivaa, että on ihmisiä jotka tekevät blogia työkseni ja jopa tunnen yhden sellaisen, Pepin. Tutustuin Peppiin Instagramin välityksellä ja hän on minusta ihana persoona sekä ylpeänä tekee somea työkseen eikä ollenkaan häpeä sitä. Minkälainen sitten on hänen tarinansa? Tänään pääsette tutustumaan Peppiin ja kuulemaan siitä miten hänen blogistaan/somesta tuli Pepille työ! Jos tällainen kiinnostaa niin jää ihmeessä lukemaan, mutta eiköhän päästetä nyt Peppi ääneen, vielä kerran massiivinen kiitos sinulle, että halusit kirjoittaa esittelyn itsestäsi tänne!


Peppi Esittäytyy!

Moikka kaikki Saken blogin lukijat!

Minun nimeni on Peppi, ja Instagramissa minut tunnetaan nimellä @pitkatossula tai @pitkatossula valmennukset. Olen opettaja, digiyrittäjä, somevaikuttaja ja -valmentaja. Kun Sakke pyysi minua kirjoittamaan blogiinsa vieraskynätekstin, olin otettu ja innoissani. 

Ajatelkaa, millaisia juttuja some mahdollistaa - missä muualla oikeassa elämässä me olisimme tavanneet, eri kaupungeissa asuvat 14-vuotias nuori ja 34-vuotias perheenäiti. Luultavasti emme missään. On rikkaus saada tutustua erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Vaikka elämänvaiheet ja kiinnostuksen kohteen eivät välttämättä kohtaa, toiselta voi oppia paljon. On upeaa nähdä, kuinka nuoret osaavat nykyään katsoa maailmaa avoimin silmin.

Ajattelin puhua teille hieman somevaikuttamisesta, ja sen luomista mahdollisuuksista. Nuorena päädyin käymään lukion, ja sen jälkeen kouluttauduin yliopistossa opettajaksi. Tein opettajan työtä monta vuotta, kunnes nyt 2-vuotias tyttäreni syntyi. Olin toiminut työni ohessa digitutorina, ja hoitovapaalle jäädessäni sain ajatuksen sain ajatuksen alkaa tekemään somea. Perustin Insta-tilini, ja se sai hämmästyksekseni nopeasti suosiota, eikä aikaakaan, kun sain myös ensimmäiset kaupalliset yhteistyöni. Yritykset siis haluavat, että testaan heidän tuotteitaan ja palveluitaan, esittelen niitä tililläni, ja saan tarjoamaani näkyvyyttä vastaan palkkion.

En oikeastaan koskaan ajatellut, että minusta tulisi somevaikuttaja, mutta niin siinä vaan kävi. Tässä työssä parasta on ollut kaikenlaisten ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus heidän kanssaan. Somevaikuttajuus ja esillä olo on avannut myös paljon uusia työmahdollisuuksia. Kirjoitan esimerkiksi kolumneja lehtiin, teen sisällöntuottoa ja someylläpitoa yrityksille sekä somevalmennuksia. Sitä kautta minusta on tullut yrittäjä.

Vanhemmat ovat nuorten somettamisesta usein huolissaan, ja ymmärrän sen hyvin. Pelkästään jo ruutuajan rajaaminen on sekä nuorille että aikuisille tärkeää, sillä ruudun tuijottaminen vaikuttaa aivoihimme ja uneemme. Itse yritän pitää huolen siitä, etten enää klo 21 jälkeen katso puhelinta. Ja oma lukunsa ovatkin sitten netissä piilevät vaarat. Vaikka kohtaamiset somessa ovat pääasiassa mukavia, huijausviestejä ja pahaa tahtovia ihmisiä on myös valitettavasti liikkeellä.


Erilaisia huijausviestejä tulee oikeastaan päivittäin. Monet niistä tunnistaa jo niin kaukaa, ettei edes tule avanneeksi koko viestiä. Huijarit kehittelevät kuitenkin koko ajan lisää uusia tapoja kalastella tietoja, saada rahaa tai löytää seuraa väärillä tarkoituksilla, ja joskus joutuu todella miettimään, mistä tässä oikein on kyse. Paras ohjeeni ihan kenelle tahansa on, ettei ikinä pidä antaa henkilökohtaisia tietoja itsestään tai pankki- ja luottokorttitietoja. Rehellisen kuuloisen viestin lähettäjänkin taustat kannattaa tutkia perinpohjaisesti, ja kysyä vaikka jonkun toisen mielipidettä, sillä huijaukset on toisinaan naamioitu niin aidon näköisiksi.

Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän valitettavasti saa niskaansa myös kaikenlaista kuraa. Haukkuminen tai ilkeiden puheiden kohteeksi joutuminen tuntuu aina pahalta. Netissä sellaista voi tehdä niin helposti, että kaikki eivät luultavasti edes ymmärrä syyllistyvänsä kiusaamiseen. Siitä kuitenkin selviää, kun muistelee kaikkia niitä mukavia ja kannustavia kommentteja, joita on saanut. Voi myös ajatella, että ihmiset, jotka kirjoittavat niin typeriä juttuja, kertovat enemmän itsestään ja luonteestaan kuin kohteestaan. Näissä tapauksissa ei kannata jäädä yksin, vaan kertoa asiasta kaverille tai aikuiselle.

Kun nuori haaveilee somen tekemisestä, kannattaa asiasta mielestäni olla avoin omien vanhempien kanssa. He saattavat ensin olla varuillaan asiasta, mutta kun kerrot ja näytät reilusti, mitä olet tekemässä, hekin varmasti innostuvat asiasta. Vanhempien kielteisyyden taustalla on ainoastaan se, että he pelkäävät, mitä siellä voi sattua. Ja netissä pitääkin olla todella tarkka siitä, mitä itsestään näyttää ja kertoo. Julkaise vain sellaisia asioita, jotka eivät muutaman kuukauden tai vuoden päästä nolota sinua.

Pitää myös muistaa se, että maailma muuttuu koko ajan, ja Instagram tai Tiktok eivät välttämättä ole enää olemassakaan kymmenen vuoden kuluttua. Saatan nyt kuulostaa hieman tätimäiseltä, mutta someen ei kannata panostaa kaikkea, vaan jokaisen pitää myös opiskella itselleen jokin muu ammatti. Some on kiva harrastus tai jopa sivutulonlähde, ja kun tiedostat myös sen negatiiviset puolet, olet oikeilla jäljillä. 

Vaikka mainokset saattavat joskus ärsyttää seuraajia, toivoisin kuitenkin jokaisen ymmärtävän, että vaikuttaja saa niiden kautta palkkansa. Bloggaaminen ja ammattimainen somettaminen ovat työtä, kuten mikä tahansa muukin. Jotta somettaja pystyy tekemään sinulle viihdyttävää sisältöä jatkossakin, hänen pitää välillä myös tehdä mainoksia, olipa sitten minkä ikäinen tahansa.

Rohkeasti vaan kokeilemaan, ja jos satut löytämään minut Instasta, vastaan mielelläni sinua askarruttaviin kysymyksiin somen tekemisestä.

Ihanaa kevättä kaikille! <3

Peppi, @pitkatossula

Ja takaisin Samuelin kirjoittamaan osuuteen!

Minun mielestäni tuo on ihan huippu kirjoitus ja ainakin minä sain kaiken tarpeellisen tiedon bloggaamisesta/somettamisesta ammattina. Jos pitäisi pari nostoa tehdä tuosta niin ainakin ihan ensimmäiseksi olen täysin samaa mieltä, että some mahdollistaa uusien ihmisten tapaamisen. Nimittäin blogin välityksellä olen saanut satoja uusia hyviä kavereita, nimittäin teidät! Olen monesti sanonutkin, että te ette ole minulle mitään lukijoita tai seuraajia vaan hyviä kavereita ja olen niin iloinen, että olen saanut tutustua teihin ja saada teidät ystävikseni.

Toiseksi tuo, että someen täytyy ehdottomasti olla vanhempien lupa ja pelisäännöt. Some ei esimerkiksi saa mennä oman hyvinvoinnin, koulun, perheen tai nukkumisen edelle. Huijausviestit ovat myös todella yleisiä ja kannattaa jo miettiä valmiiksi, että miten toimia niiden kanssa. Niin valitettavalta kuin se kuulostaakin niin somea ei voi tehdä ilman, että saisi vihaa tai ilkeitä viestejä. Minua ne ei niin haittaa, koska ajattelen aina, että minä todella tein tai sanoin jotain väärin ja on oikein, että saan niitä. (Tämä ei siis ole oikea ajattelutapa!) Muista kuitenkin, että ihmiset laittavat ilkeitä viestejä ehkä oman pahan olonsa takia eli sinussa ei ole mitään vikaa vaan viestin lähettäjässä.

Jos teet somea pienen tulon perässä niin aikataulutus on todella tärkeää, etenkin se, että illat olisi vapaina! Minä en tee tätä rahan takia, teen tätä kertoakseni millainen on lyhytkasvuinen, luodakseni uusia ystävyyssuhteita ja yritän blogissani nollata sisällöntuottaja-seuraaja suhdetta, eli en ole mikään idoli vain teidän normaali ystävä. Siksi minulla ei ole mitään aikoja millon olen somessa, toki pidän joskus lomaa, mutta aikataulu lisäisi ajattelua, että tämä olisi työni tai olisin joku virallinen sisällöntuottaja. Kiitos ikuisesti, että haluatte lukea tarinaani ja tutustua minuun normaalina ihmisenä, ei sisällöntuottajana.

Kiitos ihan hirveästi sinulle Peppi, kun suostuit tekemään minulle esittelyn, tästä oli minulle ja varmasti monelle muullekin paljon iloa! Toivottavasti saitte nyt kaikkiin kysymyksiin vastaukset, mutta jos joku asia jäi mietityttämään niin mene ihmeessä kysymään Pepiltä Instagramissa, hän vastaa mielellään tai, jos et uskalla ihan suoraan niin minäkin voin toimia välikätenä, mutta tärkeintä on, että saat kysymyksiisi vastaukset.  

Tällainen blogi tällä kertaa ja perjantaina klo 15 olisi tiedossa taas vähän kokkailua! Kiitos paljon kun luit ja heitä ihmeessä palautetta sekä mitä pidit Pepin esittelystä! Alhaalla on vielä linkit hänen blogiinsa ja Instagramissa, jos haluat niihin tutustua. Ihanaa tiistaita ja nähdään taas! Moiikkaa, mooii!

PEPIN SOMET:

Pepin blogi: https://pitkatossula.blogspot.com/

Pepin Instagram: https://www.instagram.com/pitkatossula

MUN SOMET:

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.







Mikä on lyhytkasvuinen? / Minkälaista on olla se?

 Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä a...