lauantai 28. tammikuuta 2023

Tammikuu, eli sama kuin loputon maanantai.

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Per, peri, perjantai! Se olisi viikon raskain osuus takanapäin ja hetken hengähdys voi alkaa. Tosin, joillekin viikonloppukin on työntekoa. Mutta hei, kai olet jo taputtanut olalle ja kiittänyt itseäsi, että taas selvisit yhden viikon. Sillä ei ole väliä kuinka hyvin, mitä jäi tekemättä tai mitä olisi pitänyt tehdä. Kiitä itseäsi, että klaarasit viikon läpi, koska se ei ole itsestänselvyys.

Nyt kuitenkin kivempaan aiheeseen eli viikonloppuun! Miten sinun viikonloppu starttaa ja onko jotain suunnitelmia? Eilen tein muuten Vamlasin (ei kaupallinen yhteistyö!) ihan omaan blogiin kirjoituksen heidän videokampanjastaan ja mitä järkeä siinä on. Nyt, kun olen saanut tämän julkaistua, alkaa todellinen viikonloppu ja illalla voidaan taas miettä to do listaa. 

Johdantoa

Tiedättekö mitä, se olisi tammikuu ihan kohta ohi! Viikko sitten tuntui, että ei, eihän tästä kuusta pääse ikinä eroon. Oli jotenkin sellainen fiilis, että aina on kaksi viikkoa jäljellä eikä kuukausi etene ollenkaan. Mistäköhän  tämä johtuu? Miltä tammikuun hitaus tuntuu ja mitä otsikon ilmaus minusta tarkoittaa? Näitä asioita käsitellään mm. tämän päivän blogissa. Tervetuloa mukaan pohdiskelemaan ja ränttäämään tammikuuta!

Tammikuu, eli sama kuin loputon maanantai.

Näin itseasiassa sosiaalisessa mediassa tuon kielikuvan ja se osui ja upposi niin hyvin, että päätin heti, että tuosta pitää tehdä oma bloginsa, nimittäin tammikuun ja maanantain yhteisistä piirteistä. Maanantai. Minkälainen päivä se sinusta on? Minusta ajatuksena maanantai on kiva, sillä arki alkaa taas rullaamaan viikonlopun jälkeen, mutta käytännössä se on ihan hirveä.

Viikonlopun jälkeinen herääminen seitsemältä aamulla, väsymys ja "arkishokki" tekevät maanantaista, no maanantain. Tuntuu, että päivä menee etanaakin hitaampaa eteenpäin ja aika on pysähdyksissä. Haluaisi aloittaa viikon ja tehdä kaikkea, mutta jotenkin kaikki vain junnaa paikallaan ja olen alussa. Noin sekavasti ja järjettömästi minä kuvailisin maanantaita. En tiedä, että saitteko edes yhtään ajatuksesta kiinni, tuskin. Kuitenkin!

Ainakin minun mielestäni tammikuu on ja siinä ärsyttää täsmälleen samat asiat mitä maanantaissa. Aika junnaa paikallaan, pitäisi aloittaa hommat, mutta jotenkin vain tökkii ja mikään ei suju. Kaikki junnaa paikallaan. Tosin, maanantaina lomien jälkeen on aina virkeä olo, maanantaisin ei ole sellaista. 

Ehkä pääpointtina tällaisessa ajatuksessa on, että molemmat tuntuvat loputtomilta. Maanantai tai tammikuu, kummallekaan ei ikinä loppua näy ja sitten toinen, että olen kokoajan vain alussa. Nyt kun mietin, taidan olla ainoa joka näin kokee, tai itseasiassa minähän otin tuon väitteen somesta, joten meitä on siis kaksi. Toiseksi mietin, että miksiköhän jaoin tämän edes tänne? Ehkä siksi, että voimme pohdiskella yhdessä.

maanantai 23. tammikuuta 2023

Perjantai My Day

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

20.1.2023 klo 6.40

Huomentaa! Vuoden ensimmäinen My day ja tutut rutiinit säilyy. Ajattelin, että näin vuoden alkuun olisi kiva tehdä tällainen perus arkiperjantai blogi. Pääsin juuri äsken ylös, en ole edes vielä pukenut, mutta halusin tulla toivottamaan aidot huomenet. Kahvia kitusiin ja päivä liikkeelle, tosin, en edes juo kahvia, mutta silti. Niin aina sanotaan. Kuitenkin! Tänään tiedossa koulua, blogien tekemistä, luultavasti kaupassa käymistä ja sitten yksien Vamlas sisältöjen julkaiseminen.

Kyse ei ole yhteistyöstä, joten voin mainita yhtiön nimen. Puhutaan siitä kuitenkin myöhemmin, ekana pitäisi hoitaa tuo koulupäivä pois alta. Aamu alkaa oma polku -valinnaisaineella, en oikein osaa selittää, että mikä se edes on, mutta sen jälkeen on englantia ja lopuksi vielä suomen kieltä. 

Ja ei, minun mielestäni ja sanon aina sitä äidinkieleksi, mutta nykyäänhän se on viralliselta nimeltään suomen kieli. Tosin, ymmärrän miksi se muutettiin. Nyt huppari niskaan, sukat jalkaan ja eikun menoksi! Ai niin, tuolla on aikasta paljon lunta, joten tarpoamista luvassa. Nähdään, öh, jossain kohtaa!

klo 13.07

Herran jestas, mutta päivä on jo ohi ja olen kotonaa. Koulussa on jotenkin todella hankala kirjoittaa, joten olen ajatellut, että parempi näin. Aamu alkoi tosiaan oma polulla, jossa teimme CV:tä, ainoa vain, että minulla on jo sellainen, joten oli vähän turha tunti. Nyt muuten, kun kesä lähestyy, niin muistakaa tehdä ansioluettelo esim. kesätöitä varten. Yksi todella hyvä sivusto, jossa itseasiassa minäkin tein CV:ni, on www.cvmaker.fi. 

Ainoa vain, että se ei ole ilmainen, joten siitä hyvin iso miinus. Päivän toisena tuntina oli englanti, jossa oli relatiivipronomineja. Jos nyt ihan oikein ymmärsin, niitä ovat mm. that, which ja who. Eli suomen kielen joka ja mikä. Viimeisenä oli suomen kieltä, jossa aloitimme oikeasti jopa kiinnostavaa projektia, nimittäin aineistoesseen. Eli tehdään oma essee jonkun aineiston pohjalta. Minä valitsin ilmastonmuutoksesta koskevan aineiston. 


Nyt olisi parin tunnin verran ET:n kokeeseen lukua, koska koe on ensi viikon torstaina. Olen täällä puhunut varmaan ties kuinka monta kertaa kokeista, joten ei tehdä sitä nytkin. Sanon vain, että aion lukea kokeisiin kirjoittamalla omia muistiinpanoja. Se on yksinkertainen, mutta voihan pojat kuinka toimiva!

Tiedättekö mitä sain päähäni? Mietin, että olisikohan kannattavaa ja hyödyllistä ostaa ihan oma vihko omatekemiin muistiinpanoihin. Niin koulun ja itseni muistiinpanot ei menisi sekaisin. Täällä menee muuten hyvin, parista kappaleesta olen jo saanut tehtyä muistiinpanot. Nyt kuitenkin valmistelen jo tulevat Instagram sisällöt latautumaan ja valmistaudun niiden julkaisemiseen. Palataan siis ihan hetken kuluttua. 


klo 15.12

Nämä eivät siis ole yhteistyösisältöjä, vaikka siltä vaikuttaakin, joten voin näistä täällä puhua. Julkaisin äsken Vamlasiin eli vammaisten lasten ja nuorten -tukijärjestöön liittyviä sisältöjä. Kerroin niissä, että mikä yritys Vamlas on ja minkälainen kampanja heillä on tällähetkellä menossa. Tiedätkö muuten, että aina kun saa tällaiset sovitut sisällöt julkaistua, olo on aina helpottunut.

Jotenkin tällaisista sisällöistä tulee painetta ja stressiä, että niiden on pakko onnistua, vaikka muihin sisältöihin minulla on periaate "Mitä hönömpi, sen Samuelimpi". Nyt lähden kuitenkin kauppaan hakemaan ehkäpä jotain herkkuja, mutta etenkin niitä muistiinpanovihkoja. 



klo 15.19

Jaa, tervetuloa Oriveden S-markettiin! Matka sujui erittäin hyvin ja turvallisesti, olihan matkaa se 800m. Olipas hyvä vitsi, kuitenkin! Liiketunnistimet tunnistivat minut ja uskokaa tai älkää, mutta tuosta tuli jo minulle sellainen kiva piristys. Jokainen tuollainen pienikin teko antaa iloa.

Agendana on etsiä sipsiä, Coca-Colaa ja niitä muistiinpanovihkoja. Tulin siihen päätökseen, että haluan ostaa pari sellaista vihkoa, mihin voin tehdä aina omia muistiinpanoja ilman, että ne sotkevat koulussa tehtyjä muistiinpanoja. Sipsihyllylle, mars. Ette ikinä arvaa mitä. Broadway sourcream and onion makua on tasan yksi pussi jäljellä ja juuri liian korkealla, noh, onneksi on naapuri mukana.

Sitten Coca-Cola hyllylle. Täällä on onneksi aina kaikki hyvät juomat matalalla. Ja noin, kauppareissu melkein done. Hain kaksi sellaista A5-vihkoa, mutta esittelen ne tarkemmin kotona. Mitä mieltä sinä olet? Oikea kassa vai pikakassa? 

Minusta se riippuu, jos on paljon jonoa, ehdottomasti pikakassa, mutta muuten minusta on aina kiva vaihtaa sananen myyjän kanssa. Nyt käytän pikakassaa. Pystyn kyllä käyttämään sitä, mutta joudun kiipeämään siihen tasolle, jonkun mielestä se voi olla noloa, mutta minulle se on jo ihan normaalia. Ymmärrän toki siis, jos pidät sitä nolona. Nyt on ostokset hoidettu pikakassalla ja nokka kohti kotia!



klo 19.30

Tuota noin, huomaa, että alkaa olemaan vähän puhki nimittäin en ole kirjoitellut tänne mitään moneen tuntiin. Kaupasta tultuani testasin uusia vihkoja, jotka toimivat ja auttavat kokeisiin lukemisessa. Ensimmäiset muistiinpanot kirjoitan elämänkatsomustiedosta. Sen jälkeen olen jo valmistellut huomisia kuvauksia, sillä kuvaan kaksi sisältökokonaisuutta Instagramiin.

Huomenna teen myös yhtä toisenlaista kirjoitusjuttua, mutta puhutaan siitä joskus toiste. Nyt täytyy sanoa, että olen aika poikki. Ajattelin, että Cocista naamaan ja Netflix päälle. Siitä on tämä ilta tehty. Mitä olit mieltä vuoden ensimmäisesta My Daysta? Lisää näitä? Entä miten näitä voisi kehittää? Kiitos paljon, jos olit mukana mun perjantaissa ja nähdään! Moikkkaaa!

Ihanaa viikkoa sinulle, palataan asiaan keskiviikkona! 


 


 


 





keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Onko syrjäytyminen yhteiskunnan vai yksilön vika? - Kouluessee


 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko ja tasan viikko arkea jo takana. Tai siis arkea, kun olen ollut täällä somessa. Miten teidän tammikuu on edennyt? Minulla todella hyvin, mutta...No, siitä itseasiassa puhutaan tämän päivän blogissa. Onko sinun mielestäsi muuten tämä talvi ollut ihan mäntti? Minusta ainakin. Tai siis ei muuten, mutta kelien puolesta. Nyt on ollut ihan herran jestasin liukasta, mutta ei se vielä mitään. Harmaa sää yhdistettynä vesi-, loska- ja lumiseokseen, niin pilalle mennyt talvi-ilma on valmis.

Meidän piti tehdä elämänkatsomustietoon essee etiikan ongelmasta, jonka aihe on syrjäytyminen. Mietin pitkään, että haluanko jakaa tämän tännekin ja kysyin sitä Discordissa ja todella moni oli halukas näkemään esseeni. Tiedän, että aiheesta on varmasti monenlaisia mielipiteitä eikä missään nimessä minun mielipiteeni ole oikea. Tämä on vain minun näkemykseni, eli ei ole sama kuin sinun.

Tavoitteena ei ole myöskään vaikuttaa mitenkään sinun mielipiteisiisi tai näkemykseen syrjäjymisen syyllisestä. Jokaisella saa olla omat mielipiteet. Tässä se kuitenkin on, tervetuloa mukaan!

Onko syrjäytyminen yhteiskunnan vai yksilön vika? -Kouluessee

Syrjäytyminen on todellinen ja iso ongelma. Ennen sitä ei edes tunnistettu tai pidetty vakavana asiana. Nyt syrjäymisestä ollaan todella huolissaan ja sille yritetään löytää yhtä syyllistä, jota voisi helposti syyttää ja antaa kaiken vastuun tapahtuneesta. Minun mielestäni sille ei ole vain yhtä syyllistä, vaan riippuu tapauskohtaisesti. Joissain tapauksissa ei voida syyttää ketään.

Missä tapauksissa yhteiskunnan vika?

Mielestäni yhteiskunnan tehtävä tai oikeastaan velvollisuus on ennaltaehkäistä syrjäytymistä kaikin keinoin, eikä raha saa olla esteenä. Suomi on muutenkin velkaantunut, joten yksikin menetetty kansalainen maksaa Suomelle miljoonan. Ennaltaehkäisy tulee siis paljon halvemmaksi. Jos rahan takia syrjäytymistä ei yritetä hoitaa ja ennaltaehkäistä, vika on yhteiskunnan.

Tärkein syy miksi haluamme ennaltaehkäistä syrjäytymistä, on, että välitämme syrjäytyvästä ihmisestä ja haluamme, että hän voi jatkaa elämäänsä normaalisti. Emme tiedä miten hän tuntee, kokee tai kuinka suuri hänen mielestään on asia, joka on johtamassa syrjäytymiseen. Psykologi, kuraattori tai koko yhteiskunta ei saa suhtautua liian lievästi, välinpitämättömästi tai, että asiaa vähäteltäisiin. Jos nuori tai muu ihminen saa tällaista kohtelua ja syrjäytyy, vika on yhteiskunnan.

Valtiossamme asuu kaikenlaisia ihmisiä. Niin suomalaisia kuin vieraskielisiä, maahanmuuttajia, eri uskonnoista ja etnisyyksistä tulleita, romaneja, vammaisia ja muita vähemmistöön kuuluvia. Jos syrjäytyvän auttamiseen vaikuttaa hänen taustansa tai ennakkoluulot heidän ryhmästään ja sen perusteella hän ei saa apua, vika ja vastuu on yhteiskunnan. Tällaisesta voisi olla esimerkki romaneista. 

Missä tapauksissa vika on yksilön?

Nuorilla, mutta myös muilla on mahdollisuus syrjäytymiseen. Silloin sulkeutuu eikä puhu kenellekään ongelmistaan, mutta jos ei puhu tai edes näytä tunteitaan muille eikä läheiset ja muut näe, että sinulla on paha olla, syy on mielestäni kyllä yksilön.

Jos nuori kieltäytyy avusta ja tuesta, on vahingollinen ja ei ole yhteistyöhaluinen, vaikka paha olo näkyisi muille, vika on yksilön. Ketään ei voi, eikä saa auttaa pakosta ja väkisin. 

Missä tapauksessa ei ole syyllistä?

Nuori tiedostaa ongelmansa, puhuu siitä ja on valmis ottamaan apua vastaan ja yhteiskuntakin yrittää parhaansa mukaan auttaa ja ehkäistä syrjäytymistä. Jos tällaisessa tapauksessa potilas syrjäytyy, vika ei ole kummankaan. Yhteiskunta on yrittänyt parhaansa, mutta joihinkin syrjäytymiseen johtavia ongelmia ei ole hoidettavissa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

TÄÄLLÄ TAAS, On aika aloittaa taas hommat!

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tota noin. Tiedän, et enää muista minua tai jopa tunne. Siitä on melkein kaksi kuukautta, kun olemme viimneksi tavanneet blogin merkeissä. Eli toisinsanoen, meidän täytyy opetella ihan uudet rutiinit ja tutustua toisiimme. Tai siis, jos se on sinulle okei. 

Minä en ole kuitenkaan unohtanut, sillä ikävä on ollut todella suurta. Vihdoista viimein, on aika palata normaaliin ja pääsen palaamaan rakkaan harrastukseni pariin, mutta ennen kaikkea, pääsen taas juttelemaan sun kanssa. Samuel, kahden kuukauden tauko ei kuitenkaan ole opettanut, että miten tehdään selviä alkusepostuksia, sillä tämän sekavampia alkuselityksiä en ole ikinä nähnyt. Nyt kuitenkin, minun ja sinun, on aika puhua ja päivittää itsemme vuodelle 2023! Tervetuloa mukaan, tästä se taas lähtee!

Mitä tapahtui?

Tosiaan, marraskuussa katosin täältä ja nyt on aika vähän selventää. Katosin, koska en vain pystynyt jatkamaan. Jaksamiseni oli nollissa, mutta ehkä pahempana kärsin todella pahasta väsymyksestä. Olen todella paha stressaamaan, josta olen puhunut täällä ja paljon. Marraskuussa oli paljon meneillään, joten iltaisin ja öisin oli todella vaikeaa saada unta, jonka takia nukuin ihan liian vähän.

Yritin viikon välein palata someen, mutta lopulta päätin luovuttaa. Turha palata ja valehdella, että jaksaisin jos näin ei ole. Se oli kyllä hyvä päätös. Tässä syy, että miksi katosin noin vain. Mutta hei, ne on nyt menneitä! On aika katsoa eteenpäin ja tähän vuoteen. Tai no, otetaan pieni kertaus mitä näiden kahden kuukauden aikana on tapahtunut. Ja vastaus on, että ei yhtään mitään. 

Olimme koko loman kotona ja minusta se oli parasta. Nautin talvesta, reissasin Oriveden sisällä pitkin katuja ja Paltanmäkeä. Katselin Netflix sarjoja peiton alla, kävin metsäilemässä ja sen sellaista! Totta kai tärkeimpänä, nukuin pitkään. Heräsin joka päivä n. 11 aikaan, ilman herätyskelloa. Se on vain parasta, et voi kiistää. Ainakaan toivottavasti.

V U O S I   2 0 2 3!

Käsittelin aikasta nopeasti viime vuoden, koska minusta se vain on taakse jäänyttä ja turhaa palata siihen. Käsitellään siis nyt vuotta 2023! Kyllä, minusta on jotenkin vaikea sisäistää tuota vuosilukua. Tai sitä, että tänä vuonna olen 16-vuotias. En oikeastaan tiedä, että mitä voisin tähän höpötellä, koska minulla ei ole mitään hajua, että mitä tämä vuosi tulee pitämään sisällään. 

Tietysti jatko-opinnot ja peruskoulun päättyminen on hyvin iso asia, mutta siitä tulee ihan oma bloginsa, joten en halua puhua niistä ollenkaan. Tavoitteena on tietysti jatkaa omien unelmien tavoittelemista lyhytkasvuisuudesta huolimatta, mutta yhtälailla haluaisin edes jotenkin tukea sitä ajatusta, että jokainen erityinen saisi saavutettua unelmansa ja elää normaalisti.

En halua missään nimessä, että vain minä, liikuntavammaiset tai lyhytkasvuiset voisivat elää omana itsenään, vaan että jokainen saisi elää niin. Se on jokaisen oikeus. Sitä yritän edistää tänä vuonna! Muut suunnitelmat ovat ihan auki. Blogeja alan nyt suunnittelemaan, ideoimaan ja miettimään aiheita joten niistäkään en osaa vielä puhua. 

Ihanaa olla takaisin! Minulla ei kyllä taida olla muuta. En halua turhaa pitkittää tätä blogia, koska ei ole mitään mitä sanoa. Ai niin! Lauantaina tulee perjantaista My day blogi, jossa kerron yhdestä asiasta, joka on minulle todella iso asia ja viime vuoden lopussa tullut yllätysuutinen. Kiitos taas, että olet täällä. Se ei ole itsestäänselvyys, enkä pidä sitä sellaisena. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään lauantaina! Mooiiikka mooiii!

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Väsynyt marraskuu


 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Ihanaa olla taas täällä! Tiedätkö, tämän tauon aikana olen saanut todistettua, että yksi tavoitteistani tätä somea kohtaan toteutuu varmasti. Mikä? Miksi? Häh? Tänään luvassa todella sekava ja pieni blogi, jossa jutellaan vähän marraskuusta. Saa nähdä, että onkohan Samuelilla enää edes kirjoitustaito hallussa, toivottavasti. 

Ai niin! En missään nimessä ole unohtanut alkutekstien tekoa, mutta tämä koko blogi on oikeastaan alkukirjoitustyylillä kirjoitettu, joten erillisiä selostuksia ei tarvita Tervetuloa mukaan juttelemaan elämästä ja sun muusta! 

Väsynyt marraskuu

En edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan suoralla ja sanon, että minulla on ollut erittäin ankea ja väsynyt marraskuu. Olen ollut ihan poikki, minua on väsyttänyt ja tämä pimeys. Voihan marraskuun pimeys sanon minä. Se on kyllä latistanut jaksamistani ja fiilistäni todella huomattavasti. Olen yrittänyt aloittaa ties kuinka monta blogia, mutta ei ole vain ollut fiilistä. On vain väsyttänyt.

Olen nytkin aika poikki, mutta halusin silti tulla tänne. Minulla on liian ikävä tätä. Puhutaan itsesiassa tässä kohtaa siitä tavoitteesta. Yksi tavoitteeni on, että en pitäisi tätä etenkään työnä, mutta en edes harrastuksena. Haluan pitää tätä osana arkeani ja elämääni. Tauon aikana minusta tuntui, että oikeasti jotain puuttuisi. Ja se jotain oli tämä. Rakas tekeminen, joka on yksi elämäni peruspilareista normaali päivässä.

Tämä on minulle arkea ja ihan yhtä tärkeä kuin koulu. Tai no, tarkoitan, että molemmat ovat minulle yhtä tärkeitä. Kiitos, että saan olla osa sinun arkeasi. Nyt kuitenkin! Loppuvuosi paukutetaan menemään niin paljon kuin vaan on mahdollista. Yritän nyt olla somessa ainakin kuukauden verran ja sitten pysähdyn hetkiseksi. 

Jutellaan kuulumisista toisessa blogissa, sillä tämä oli vain tällainen tiedotus blogi, jossa halusin vain kertoa miksi olen ollut näin hiljaa. Toivon tai itseasiassa, vaadin, että sinä muistat ottaa rennosti ja vetää jarrusta tasaisin väliajoin, Jutellaan itseasiassa tästäkin jossain toisessa blogissa.

Ihana olla nyt taas touhussa, aloitetaan hommat! Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooiikka moooiiii!

lauantai 22. lokakuuta 2022

Xiaomi 12T Pro unboxing!


Postauksessa esiintyvä Xiaomi 12T Pro on saatu Xiaomilta osana laitelähettilyyttä!

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Laauantai, syysloma done ja Portugali odottaa! Niin se loma tuli, mutta myös meni. Oli kyllä todella ihana loma, vaikka se pitikin sisällään pelkästään nukkumista, ulkoilua ja pari 4H:n työkeikkaa. Ensi viikolla olenkin sitten Portugalissa ja kyllä muuten jännittää, mutta samaan aikaan olen todella innoissani. Ihana päästä tutustumaan Portugalilaiseen koulujärjestelmään ja muuhunkin. Siitä on luvassa varmasti blogeja, mutta ne tulee vasta joskus parin viikon päästä. Instagramia päivitän aktiivisesti. Nyt kuitenkin Portugalit seis ja siirrytään itse blogiin! 

Mikä, mitä ja miksi?

Kesän mittaan olen puhunut paljon Xiaomista ja siitä, kuinka haluaisin vaihtaa älypuhelimeni takaisin Xiaomiin. Jos Xiaomi on sinulle tuntematon nimi, niin kertauksena: Xiaomi on yksi maailman suurimmista älypuhelinbrändeistä ja valmistaa myös älykodin laitteita. Halusin vaihtaa takaisin Xiaomiin erinäisistä syistä, mutta pääsyynä se, että jäin kaipaamaan todella kovasti heidän MIUI-käyttöjärjestelmää. Toiveeni kuultiin, ja minulla on ilo toimia Xiaomin uuden Xiaomi 12T –puhelinsarjan laitelähettiläänä. Laite on siis saatu Xiaomilta. 

Xiaomi on lanseerannut upouudet ja päivitetyt Xiaomi 12T mallit ja tänään me unboxaamme ja tutustumme Pro malliin. Minkälainen se on? Tarjoaako se jotain todella uniikkeja ominaisuuksia ja ennen  kaikkea, minkälaiset ovat puhelimen ominaisuudet! Pitemmittä puheitta lähdetään unboxaamaan ja kirjaimellisesti ottamaan ensitunnelmat laitteesta. Tervetuloa mukaan seuraamaan minun ja Xiaomin yhteistä matkaa!


Keskiviikko 19.10
Klo 15.00
Operaatio Xiaomi 12T Pro unoxing

Vihdoinkin elämme keskiviikkoa ja kauan odottamani paketti on täällä. Täytyy sanoa, että jännittää ja hämmästyttää ihan hirveästi. En olisi ikinä, edes unessa voinut kuvitella, että tekisin joskus Xiaomin kanssa yhteistyötä.

Viimeiset puoli vuotta olen vain katsonut kateellisena muiden MIUI käyttöjärjestelmiä ja nyt saan itsekin palata siihen. Äidilläni on esimerkiksi Xiaomi ja tykkää siitä todella kovasti. Tänään posti toi paketin, joka on iihan järkyttävän kokoinen. Sen takia rupesin tässä miettimään, että mitä ihmettä se oikein sisältää. Hauskana yksityiskohtana, minun ehdoton lempiväri on oranssi ja se on taas Xiaomin tunnusväri. Nyt kuitenkin ruvetaanpa purkamaan kassia!


Hetkinen! Kassista paljastuu itse puhelimen paketti, mutta täältä löytyy myös tällainen iso harmaa laatikko. Nyt kyllä Xiaomi sai yllätettyä minut ja pahasti, mutta yllätykset on ihan parhaita. Xiaomi 12T Pro:n paketti on valkoinen, mutta mallinumero on kiiltävän kuparinen ja muutenkin paketti on pelkistetyn tyylikäs. 

Mysteeripaketti puolestaan on kiiltävän harmaa. Minä olen todella utelias, joten lähdetään liikkeelle siitä, että katsotaan mitä tuo yllätyslaatikko pitää sisällään ja vasta sitten tutustumme itse puhelimeen. 

 


Hämmennykseni sen kuin kasvaa entisestään, sillä ison paketin avattua, esille tuli kaksi pienempää laatikkoa. Meistä varmaan jokainen tietää, että mitä nyt pitää tehdä. No tietysti katsoa mitä laatikko oikein pitää sisällään, eikun laatikko auki!

Heetkonen. Täältä löytyi tällainen selfie stick. Tämä oli kyllä niin yllätys, kun voi vaan olla, mutta todella iloinen sellainen. Minä nimittäin käytän jalustoja oikeastaan aina, kun kuvaan, mutta tästä löytyy yksi todella näppärä ominaisuus, jos nyt ymmärrän oikein. Nimittäin bluetooth etälaukaisin. Tähän pitää kyllä ehdottomasti tutustua paremmin, mutta nyt siihen hetkeen mitä ainakin minä olen odottanut! Nimittäin itse puhelimen unboxaukseen.
 

 Puhelimen värinä toimii tuttu ja turvallinen musta, joka näyttää ainakin kuvissa hillityn tyylikkäältä. En itse ainakaan pidä räikeistä väreistä puhelimessa. Tätä saa myös sinisenä, joka oli hieno, mutta ei yltänyt tämän tasolle.

Muistia tässä on jopa 12/256gt, joka on todella paljon. Suorastaan ihan järkyttävän paljon. Siitä myös plussa, että tuollaisesta muistimäärästä ei joudu maksamaan yhtään lisää, vaan se tulee suoraan. Nyt se paketti kuitenkin auki!

 
Kannen alta paljastuu tyypillisesti pahvirasia, vitivalkoisena.. En keksinyt mitään hieno Samuelin lausetta tuohon, kuitenkin! Rasiassa majailee tyypilliset paperitarvikkeet. Tässä tulee kuitenkin erittäin iso plussa ja positiivinen huomio, nimittäin mukana toimitetaan ilmaiseksi silikoninen suojakuori. 

Tästä olen kyllä erityisen ylpeä, koska nykyäänhän laturikin alkaa olla jo sula harvinaisuus. Täysin läpinäkyvä, joustava ja antaa ensisuojat puhelimelle. Itse laitan kyllä heti päälle. Nyt kuitenkin eteenpäin!

 
Saanko esitellä, Xiaomi 12T Pro. Tai siis, sen näyttö, joka on itseasiassa peitetty. Ei esitellä sitä sittenkään vielä, vasta kohta. Pystyt kyllä odottamaan sen verran, että katsotaan vielä paketin alakerta.

Puhuimmekin jo aiemmin laturista. Se on tänä päivänä harvinaisuus, mutta Xiaomi onneksi laittaa puhelimen mukana täysin ilmaiseksi myös laturin mukaan. En tiedä sinusta, mutta minusta myyntipakkaus on erittäin kattava. Suojakuori, sekä laturi. Hetkinen! Vaaditko vielä enemmän? 

Jos totta puhutaan, niin minäkin, koska kyse on Xiaomista. Tämä puhelin tukee jopa 120 watin latausta ja kyseinen laturi on mukana paketissa. Tämä on jo aikasta upeaa jälkeä, ei voi muuta sanoa. Mitä se 120 wattia sitten mahdollistaa? Xiaomi 12T Pro latautuu tyhjästä täyteen n. 20-minuutissa, vaikka tässä on todella iso, 5000mAh akku. 

Kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan se oikein kestää. Tosin, haluaisin, että se tyhjenisi nopeasti niin pääsen kokeilemaan latausnopeutta. Nyt on kuitenkin myyntipakkaus taputeltu joten voidaan siirtyä itse puhelimen pariin, vihdoinkin.
 

Onko parempaa tunnetta, kun uuden tuotteen muovista pois ottaminen. No on, mutta on tämäkin hieno tunne. 


Tässä se nyt on! Xiaomi ylpeänä esittää, Xiaomi 12T Pro. Miten tämä sitten on kehittyneempi? Ruvetaanpa purkamaan laitteen ominaisuuksia. Heti ensimmäiseksi, tuo kamera. Etenkin pääkamera. Tässä puhelimessa on maailman ensimmäisiä 200 megapikselin kameroita. Kyllä, kuulit ihan oikein. 

Se antaa sinulle niin paljon erilaisia mahdollisuuksia mm. kuvan kroppaukseen, zoomaukseen ja tällä voit ottaa vaikka julistekuvan. Jos pitäisi sanoa miksi minusta tämä uusi pääkamera on loistava, niin tämän takia. Kun et tarvitse kaikkia megapikseleitä, silti pääkamera hyödyntää niitä, sillä oletus asetuksilla 16 pikseliä yhdistetään yhdeksi "superpikseliksi" parantaen kuvaa huomattavasti. Tämä on minusta todella hyvä ominaisuus, koska silloin tuota megapikseli määrää saadaan hyödynnettyä jokaisessa kuvassa. Katsotaan myöhemmin, että minkälaista kuvaa tuo sitten tuottaa.


Sitten tämä näyttö. Minun täytyy tunnustaa, että olen ehkä jopa vähän sellainen nillittäjä näyttöjen suhteen, sillä  en kestä huonoja näyttöpaneeleita, en sitten ollenkaan. Onneksi Xiaomi on tehnyt todella laadukkaan ja tasavahvan kokonaisuuden näytöstä. 

Tässä näytössä on 1220x2712 pikseliä, joka tarkoittaa n. 450 pikseliä tuumaa kohden. Se on muuten paljon. Edes minä en pysty havaitsemaan yksittäisiä pikseleitä paljaalla silmällä, joka tarkoittaa, että näyttö on terhakka ja tarkka. Toiseksi, tässä on 120Hz virkistystaajuus, joka on minun lempi ominaisuus näytössä. Sen avulla kaikki näytössä tapahtuva on sulavaa, nopeaa ja smoothia. Jotenkin liike sulautuu siihen, kuin veitsi voihin. Nyt oli kyllä Samuel outo vertaus... Kuitenkin! Yksi kohokohdista on tämä näyttö.

Pelaatko paljon? Vai oletko niin kuin minä, että kaiken pitää toimia sähäkästi, nopeasti ja vaivattomasti? Jos kyllä, niin siinäkin suhteessa tämä puhelin tarjoaa todella hyvät eväät. Miksi? Tässä on nimittäin kaikista uusin ja tehokkain Snapdragon Gen 1+ järjestelmäpiiri. Se on vieläkin suorituskykyisempi kuin edeltäjänsä, mutta ainakin minusta tärkeintä siinä on se, että se on jopa 30% energiatehokkaampi. Ihan hirveä nousu.

 Xiaomi on myös laittanut mukaan hyvän jäähdytysjärjestelmän, että laite ei lämpene. Tässä oli kiteytettynä Xiaomi 12T Pro. Innolla odotan, että minkälainen tulee olemaan, tästä tulee marras- ja joulukuun aikana lisää sisältöä ja tutustumme ominaisuuksiin tarkemmin. Tässä oli vain tällainen unboxing ja ensitunnelmat.

Ja hei! Vielä pitää sanoa, että mikäli sinua vain yhtään kiinnostaisi tämä puhelin, Xiaomilla on ainakin minusta erittäin houkutteleva tarjous. Nimittäin puhelimen ostaja saa täysin veloituksetta heidän robotti-imurin, joka maksaa normaalisti 249 euroa. Se on kyllä kiva bonus. Jos muuten on mitä tahansa kysyttävää puhelimesta, niin kysy ihmeessä. Enemmmän kuin mielelläni vastaan.

Kaikenlaiset linkit ja tiedot löytyvät tuosta alhaalta ja tulemme kyllä perehtymään puhelimen ominaisuuksiin tarkemmin, mutta minun täytyy itse ensin tutustua tuohon ja luultavasti myös ihastua. Kiitos paljon, kun luit ja jos yhtään kiinnostaa, niin käy edes vilkuilemassa heidän sivujaan. Nähdään taas, mooikka mooii!


Robotti-imuri kampanja: https://www.xiaomisuomi.fi/kampanja/


































 
  


 






tiistai 18. lokakuuta 2022

Lyhytkasvuisen pidennysleikkaukset - Mitä olen mieltä?


 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, syysloma on lähtenyt käyntiin ja johan on nukuttu! Täytyy sanoa, että syysloma tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Olin jotenkin niin väsynyt ja stressaantunut, mutta nyt jo olo on todella virkeä. Jo tähän mennessä syyslomaani on kuulunut nukkuminen, öh...valvominen ja sitten näiden somejuttujen teko. Ihana syysloman alku takana. Miten teidän syysloma tai viikko on käynnistynyt?

Onko ollut jotain erityisen kivaa, spesiaali tai ihan vain rentoilua kotona? Muistakaa muuten aina, että jokainen saa viettää lomansa juuri niin kuin haluaa. Joku rakastaa reissata, tehdä monia aktiviteettejä ja se on todella kiva tapa viettää lomaa, mutta yhtä oikea tapa on olla tekemättä yhtään mitään. Ensi viikolla ei muuten tule blogeja, sillä olen siellä Portugalissa! Ilmoitan tästä vielä loppuviikolla tarkemmin. Nyt kuitenkin, itse blogin pariin!

Aiheeseen johdattelua - Mitä, miksi ja häh?

Lyhytkasvuisuus. Koko blogin pääteema ja sydän. Sitä on ja tullaan käsittelemään niin tuolta, täältä ja mistä lie näkökulmasta. Sen tuomista haasteista, erilaisuudesta ja ajatuksista. Marraskuussa puhumme myös koululiikunnasta ja koulu-uinnista lyhytkasvuisena. Minusta on ollut ihanaa kertoa sairaudestani, koska se on helpottanut minua suuresti, voisi sanoa, että se on ollut minulle kuin eräänlaista terapiaa.

Yhdestä asiasta lyhytkasvuisuudessa, en ole puhunut ikinä. Nimittäin parannuskeinosta, eli pidennysleikkauksesta. Tänä päivänä sellainen on mahdollinen. Tänään puhumme siitä ja mitä ajatuksia se herättää minussa. Jos vain haluat, olisi ihana kuulla myös sinun ajatuksistasi liittyen leikkaukseen. Tervetuloa kuitenkin mukaan viralliseen aiheeseen, mutta sitäkin hölynpöly kirjoitustyylin pariin!


Ai niin! On varmaan itsestäänselvyys, mutta minä olen kaikkea muuta kuin pidennysleikkausten asiantuntija, lääkäri tai edes ihminen, joka tietää paljoa näistä. Olen vain erinäisten tietojen varassa, joita minulle on kerrottu. Mitään mitä sanon, ei ole välttämättä totta. Nyt kuitenkin aloitetaan, ihan oikeasti!

Olen täällä kertonutkin, että minulla on aina kerran vuodessa reissu Helsingin yliopistolliseen sairaalaan vuosittaiseen kontrolliin. Joka kerta siellä on yleislääkärin vastaanotto ja nyt viime vuosina siellä on ollut yksi puheenaihe käsillä, pidennysleikkaus. Itseasiassa 2007 eli samana vuonna, kun olen syntynyt, aloitettiin kehittämään hoitomenetelmää lyhytkasvuisuuteen.

Näin 15-vuotta myöhemmin hoito on valmis. Sitä on testattu, kehitetty ja mietitty vuosia. Nyt se on turvallinen ja esim. Yhdysvalloissa se taitaa olla jo käytössä. Puhutaan ensimmäiseksi miten pidennysleikkaus edes toimii ja miten se vaikuttaa?


Raajojen pidennys toimii venytysluudutuksella, jossa reisi- tai sääriluuhun tehdään osteotomia ja luun päitä vedetään toisistaan erilleen tähän tarkoitukseen suunnitellulla laiteella. (Lähde: duodecimlehti) Olen kyllä todella pihalla näistä, mutta minun ymmärtääkseni leikkauksessa jalan luuhun laitetaan neula tai joku muu vastaava, joka venyttää sitä luuta ja reittä.

Muistakaa, että kaikki mitä sanon, voi olla täysin valhetta! Ehkä minun tietämättömyyteni tulee onneksi muutenkin ilmi tässä. Kuitenkin! Luun venytyksen ansiosta raajaa voidaan pidentää jopa 15-senttimetrillä, tuon nyt ainakin pitäisi olla virallinen tieto. Leikkauksesta toipuminen kuitenkin kestää kauan ja pyörätuolissa pitää olla kuukausia. Jos en nyt ihan väärin muista, olikohan niin, että koko prosessi kestäisi kolme vuotta.

Miten suhtaudun leikkaukseen? 

Nyt kerron vähän omia pohdintoja liittyen raajojen pidennykseen. Mahdollisuutena tuohan olisi kuin unelma, mutta silti suhtaudun tuohon varauksella ja kielteisesti. Ainakaan näillä tiedoilla, en aio lähteä pidentämään raajojani. 

Siihen löytyy moniakin syitä. Ensinnäkin, 15cm kuulostaa paljolta, mutta minun tapauksessani, se ei ole paljoa. Olen tällä hetkellä 107cm pitkä. Siihen, jos tulisi 15cm lisää, olisin 122cm. Se olisi huomattava nousu, mutta tosielämässä, en usko, että se merkitsisi kovinkaan paljon. Pystyn käymään itse vessassa, avaamaan kahvat, toimimaan keittiössä ja kaupassa, toki sovelletusti, mutta yksin. Mitä tekisin 15-senttimetrillä, kun pärjään näinkin. 

Toiseksi, se aika. Itse leikkaus kestäisi viikkoja. Toipuminen kuukausia, jolloin pitäisi olla pyörätuolissa. Pyörätuolipotilaana joutuisin olemaan täysin muiden varassa, joka suoraansanottuna olisi liian vaarallista itsetunnolleni, joka on pikkuhiljaa juuri parantunut. Olen tästä puhunutkin täällä. Pyörätuolin jälkeen kuntoutus ja täysin parantuminen veisi vuosia. Tiedän jo nyt, että en halua elää vuosia niin, että tarvitsen apua kaikessa. Nyt en nimittäin tarvitse apua kaikessa.

 Kolmanneksi, sivuvaikutukset ja vaarat. Kyseessä on suhteellisen tuore, toki todella hyvin testattu, mutta silti uusi tutkimus. Se tietää sitä, että erinäisiä vaaroja ja sivuvaikutuksia on paljon. Ollaan nyt rehellinen, mutta pelkään niitä. Ne voivat olla isoja, pieniä tai ei mitään. Silti pelkään, enkä halua ottaa riskiä. Itse mahdollisuus kuulostaa todella hyvältä, idea, että pystyisin olemaan normaalipituinen kuulostaa unelmalta, mutta ainakaan tänä päivänä en koe, että haluan siihen. 

En usko, että ainakaan kymmenen vuoden säteellä terveydenhuolto kehittyisi vielä niin paljoa, että lähtisin tuollaiseen. Pitää kuitenkin kiittää, arvostaa ja olla nöyrä, että moni terveydenhuollon ammattilainen tekee sen eteen töitä, että minä voisin olla normaalipituinen. Kiitos siitä ihan jokaiselle heille, vaikka eivät tätä näekään.

Loppusanat

Noin! Olipa kiva tehdä tämä blogi, koska nyt sain kerrottua oman näkemykseni, näin tärkeään asiaan. Heräsikö sinulla jotain ajatuksia tai kysyttävää? Olisin niin kiitollinen, jos jakaisit ne minulle, niin voitaisiin pohtia yhdessä. Nyt kuitenkin syysloman viettoon, kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooooikka mooiii!





lauantai 15. lokakuuta 2022

LOMAN JÄLKEEN PORTUGALIIN!


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Loman jälkeen Portugaliin!

Olen täällä kertonut, että olen 25-31.10 koulumme Erasmus+ ja HyvinvointiAgentti hankkeen kautta matkalla Portugalissa. Kyllä, näin se vain on! 

Kerroin ensimmäisessä osassa tarkemmin kaikkea, miksi päädyin matkalle, minkälaisia fiiliksiä ja ajatuksia se aiheutti ja mikä tämän tarkoitus on. Nyt oikeastaan halusin vain kertoa lisää, mitä tuleman pitää. Matkalle lähtevien oppilaille ja huoltajille pidettiin torstaina kotiväenilta, jossa saimme oikeastaan kaikki oleelliset tiedot reissusta ja miten varautua. Lähtö on siis ei ensi, mutta sitä seuraavan viikon tiistaina päivällä. 

Suuntana ensin on Helsingin lentokenttä ja siitä heti Portugaliin, Lissaboniin. Vietämme siellä hotellissa ensimmäisen yön, koska olemme Portugalissa vasta noin 21.00. Keskiviikkona matkaamme itse kylään, joka on todella pieni. Siellä meidät ottaa vastaan isäntäperhe, johon tulee minun lisäkseni itseasiassa yksi toinenkin oppilas.

 Tavallisesti yhteen perheeseen tulisi vain yksi oppilas, mutta koska tulen varmasti tarvitsemaan siellä apua, saimme luvan, että minun kanssani tulee toinen oppilas. Olen ikuisesti kiitollinen, että joku oikeasti suostuu tulla minua auttamaan. Tässä tulee taas se, että jotenkin olen ajatellut, että kukaan ei halua auttaa minua ja minusta on vain vaivaa, vaikka kaikki on aina ihan mielellään auttamassa.


Valitettavasti muusta ohjelmasta en edes tiedä, mutta sen kylän koulu on keksinyt iihan hirveästi meille ohjelmaa.

Sanotaanko, että minua ei edes pelota mikään. Mukaani lähtee henk. koht. opettaja, mutta en usko, että vaivaan häntä kovin paljoa. Toki jossain asioissa tarvitsen väkisin apua, mutta suurimmasta osasta päivän tohinoista pärjään kyllä yksin. 

Luulisin, että tarvitsen lentokentällä jopa ehkä eniten apua. Tai, ehkä siellä hotellissa eli ensimmäisen yön majoituksessa.  Isoimmaksi ja ennalta arvattavaksi ongelmaksi tulee englanti. Te tiedätte minun englannin taitoni, tai oikeastaan. Sellaista ei edes ole. Joudun käytännössä katsoen improamaan ja toivomaan parasta, koska en vain osaa puhua englantia, en etenkään Portugalissa. Onneksi Google kääntäjä kulkee mukana, mutta sen luotettavuus onkin sitten ihan eri juttu. 

Puhutaan vielä hetki matkablogeista. Minulla olisi hirveä into tehdä reissublogeja jokaiselta päivältä, mutta se ei tule ikinä onnistumaan. Tätä läppäriä en tietenkään ota mukaan ja puhelimella näiden teko on pelkkää tuskaa. Teidän on myös tuskaa lukea näitä, jos ne ovat puhelimella. Saa nähdä. Toivottavasti pystyisin niitä tekemään, toisaalta ei niitä kukaan edes kaipaa. Instagram sisältöjä on tulossa varmasti!

Noin! Käytiin sellainen pieni tietopaketti reissusta. Kiitos paljon, kun luit ja hei! Nyt sitten nautitaan syyslomasta. Ihanaa lomaa ja nähdään taas! Mooiikka moiii!




tiistai 11. lokakuuta 2022

Minulla todettiin keskivaikea uniapnea.


 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, lokakuu edennyt jo yli kolmasosan ja enää tämä viikko syyslomaan! Tiedätkö muuten mitä. Hoksasin tänään aamulla, että me ei olla täällä blogin puolella ollenkaan tehty syysloman "odotusta ja hypetystä". Joten, aloitetaan se tänään! Elokuussa alkoi koulu ja silloin mietittiin, että syyslomaan oli yhdeksän viikkoa. Nyt ne yhdeksän viikkoa on jo lusittu. Jotenkin tämä ajan meno on vain niin hullua. 

Uskomatonta myös ajatella, että 1/4 osa lukuvuotta on jo taputeltu kasaan. En oi vieläkään ymmärtää, että kohta koko peruskoulu on minun osaltani ohitse. Kuitenkin! Miten sinun syksysi on mennyt? Mitä olet mieltä ajan nopeudesta? Nyt oli Samuel kyllä hämmentävin kysymys ikinä, mutta saatte varmaan ideasta kiinni. Nyt kuitenkin, itse blogin pariin! Tiedän, luulitte, että me ei ikinä päästäisi sinne asti.. Olen jo luovuttanut lyhyiden alkutekstien yrittämisen, koska en vain pysty siihen. Nyt kuitenkin, tervetuloa mukaan lukemaan, nauramaa ja seikkailemaan!

Minulla todettiin keskivaikea uniapnea!

No niin! Otsikko kuulostaa jotenkin todella negatiiviselta ja pahalta, mutta ei se edes ole. Hoidetaan tämä positiivisella mielellä. En tiedä muistatko, mutta olin vähän yli kuukausi sitten unitutkimuksessa, josta tuli blogikin. Sairauteni johdosta minulla on taipumusta uniapneaan (tarkemmin, että miksi, löytyy ensimmäisestä osasta.), joka haluttiin tutkia. 

Nyt tulokset ovat tulleet ja niin kuin otsikko kertoo, minulla todettiin keskivaikea uniapnea. Ja hei! Heti näin alkuun pitää todeta, että onneksi vain keskivaikea eikä vaikeaa. Meille tuli tutulta kirjekaverilta postia, eli Taysilta, jossa kerrottiin, että minulla on todettu uniapnea, keskivaikea sellainen. Se voi kuulostaa hirveän pelottavalta ja negatiiviselta asialta, mutta sitä se ei ole, kunhan siihen saa hoitoa. 

Mitä nyt tapahtuu?

Uniapnea on todettu, miten edetään? Tavallisesti uniapnea potilaat käyttävät nukkuessaan sellaista maskia, mutta minun kohdallani, emme mene heti siihen. Maski on tietysti vaihtoehto, mutta viimeinen sellainen. Marraskuun 17. päivä menen lääkäriin, jossa pohdimme, että tehdäänkö minulle leikkaus, jossa poistetaan jotain (Näin hyvin olen perillä lääkäri asioista...) osia nielu- ja kitarisoista, jotka vaikuttavat hengitykseen nukkuessa.

Jos leikkaus päätetään toteuttaa, niin sitten se toteutetaan. Aika yksinkertaista itseasiassa. Toivottavasti siinä ei ainakaan tarvitsisi nukuttaa, sillä vihaan nukuttamista niin paljon. Viimeksi korvien putkitusten takia minut piti nukuttaa, joka oli aivan hirveää. Jotenkin se tunne, että minulta loppuu happi, kun sitä nukutusainetta tulee, on vain pelottava. Toisaalta, pitää osata arvostaa, että tällainen nukutusjärjestely on. 

Kääk!? Nyt kyllä mentiin ihan sivuraiteille, mutta oli pakko kertoa tuollainenkin muisto. Mahdollisen leikkauksesta kolmen kuukauden jälkeen joudun vielä unitutkimukseen, jossa katsotaan sen ajan uniapnean tilanne. Eli, asia on hyvin hoidossa, josta olen todella kiitollinen. Uniapnea ei ole kuitenkaan mikään leikin asia ja siihen tulee puuttua nopeasti.

Tiedätkö muuten mitä? Itseasiassa et voi vielä tietää, mutta kysyin jostain syystä silti. Kuitenkin! Ensimäistä kertaa ikuisuuteen, en saanut yhtään huonoa omatuntoa uutisista. Eli, en kokenut syyllisyyttä tai ajatellut valtion rahanmenoa, jonka se käyttää minuun hoidossa ja leikkauksessa. Olen oppinut, että minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä, mutta minun pitää osata arvostaa sitä. Tätä toivon, että jokaikinen muistaisi tuon. Sinä olet varmasti kaiken rahan ja hoidon arvoinen ja paljon enemmänkin. 

Noin! Taas saatiin blogi purkitettua. Ilman purkkia tosin. Olipa huono vitsi, mutta Samuel on Samuel. Kiitos paljon, kun luit taas ja toivottavasti viihdyit edes jotenkin lukiessa. Toivon todella, että viikkosi jatkuu hyvin ja omalla tavallasi, mutta nähdään perjantaina! Moooiikka moiii!


keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Lokakuu - Mitä tässä kuussa tapahtuu?

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi syyskuu vaihtunut lokakuuksi, koulussa pyörähtänyt toinen jakso käyntiin ja edessä olisi todella kiireinen viikko. Miten teidän lokakuu on alkanut? Eletäänhän me jo neljättä päivää. Minulla on alkanut ainakin hyvin, ihana kun syksy etenee. Tosin, nämä sateet vähän latistavat kivaa syksyn tunnelmaa. Minulla ei oikeastaan ole mitään muuta tähän alkuun, koska itse blogikin on aika alkutekstityylinen, joten hypätään suoraan sinne. Tervetuloa höpöttelemään ja tekemään katsauksen, että mitä tämä kuu pitää osaltani sisällään! Mennään!

Lokakuu - Mitä tässä kuussa tapahtuu?

No nyt on blogisarjoja, sillä tänäänkin starttaamme uuden kirjoitussarjan, johon tulee uusi osa joka ikinen kuukausi. Mitä, miksi ja milloin? Entäpä tärkein, milloin lopetan tämän tyhjänpäiväisen jaarittelun? Ainakin näistä kysymyksistä puhumme tänään. Tai no, valitettavasti en pysty vastaamaan tuohon viimeiseen kysymykseen. Sain syyskuun alussa idean, että voisin tehdä aina kuukauden alussa sellaisen blogin, jossa kertoisin mitä kaikkea tuleva kuukausi pitää sisällään.

Minusta ainakin tällainen olisi aina todella kiva tehdä, koska näin saatte paremman kuvan aidosta arjestani. Sanokaa toki rehellisesti, jos sinusta tämä ei kuulosta yhtään hyvältä. Syyskuu oli jo kuitenkin sen verran pitkällä, että en sitten viitsinyt enää silloin toteuttaa sitä, mutta nyt on sen aika! Tänään siis aikasta rentoa jutustelua siitä, että miltä minun lokakuu näyttää menojen ja sun muiden juttujen osalta. Ja hei! Jos vain haluat, olisi myös ihana kuulla sinun lokakuustasi ja mitä se pitää sisällään. Sukelletaan lokakuun syövereihin, än, yy, tee ja nyt!


Aloitetaan koulusta, koska se vain on ainakin minulle niin tärkeä ja merkittävää asia lokakuun osalta. Huomenna vaihtuu jo toinen jakso, joten sen mukana tulee myös uusi lukujärjestys. Ainakin näillä näkymin tuleva lukujärjestykseni vaikuttaa todella hyvältä, etenkin, koska minulla on jopa yksi 9.30 aamu. Olen varmaan ainoa, mutta minusta koulu pitäisi alkaa myöhemmin ja vastapainoksi loppua myöhemmin. Niin, ainakin minä pystyisin oppimaan entistä paremmin. Koulun osalta muuten lokakuu näyttää aika tavalliselta ja tasaiselta.

 Ensi viikon (teille tämän viikon) torstaina minulla on kirjaesitelmä, jota olen tässä lukenut. Minun kirjani oli Ilkka Remesin Kotkanpesä, mutta en kerro sen enempää, koska kirja ei todellakaan sovi kaikille. Todella mielenkiintoinen teos, kaikin puolin! Kemian koe minulla on ensi viikon tiistaina, jossa käsitellään alkoholeja ja karboksylihappoja. Minusta kyseiset asiat ovat jopa todella kivoja ja koealue on todella lyhyt. Itseasiassa mitä minä oikein höpäjän?

 Loppukuusta on kaikkea muuta kuin tavallista, sillä niin kuin jo aiemmin kerroin, olen lähdössä 25.10 koulun kansainvälisyyshankkeen puitteissa Portugaliin! Odotan todella innolla kyseistä reissua, koska itse maa on minulle ihan vieras, mutta ennen kaikkea haluan päästä tutustumaan Portugalilaiseen koulujärjestelmään. 

Muutenkin kansainvälisyys- ja Vihreä lippuhanke pitää kiireisenä koko lokakuun, sillä meillä on mm. ruokahävikki-, energiansäästö- ja Portugaliviikko. Ihana olla myös suunnittelemassa niitä viikkoja, koska aiheet ovat todella tärkeitä. Etenkin ruokahävikin vähentämisen viikko, sitä painotan. Jos haluat vain kertoa, olisi todella ihana kuulla, että onko teidän koulussa tehty mitään ruokahävikin minimoimiseksi? 

Mitä muuta kuin kouluun liittyvää?

Mitä muuta sitten lokakuussa tapahtuu, kuin kouluasioita? Voin tässä heti sanoa, että paljon. Koko lokakuun ajan kerhot, joissa olen ohjaajana pyörivät normaalisti, eli sen kaksi kertaa viikossa ja samoin teatteri. Keskiviikkoisin ja lauantaisin on lastennäytelmä harjoitukset, mutta olen tänä vuonna mukana myös aikuistennäytelmässä ja sen harjoitukset ovat tiistaisin. Entäs sitten blogin osalta?


Näin alkuun haluan pitkästä aikaa kiittää. Kiitos niin paljon, että en voi edes sanoittaa kiitoksen määrää. Ei sen takia, että luet näitä tai katsot Instagram sisältöjäni. Vaan sen takia, että haluat tutustua minuun, olla osa elämääni ja kaikista eniten, minä saan jostain ihmeen kumman syystä tutustua sinuun. Sinun kanssa kuulumisten vaihto ja ylipäätänsä puhuminen on aina päivieni kohokohtia.

 Haluan lokakuussa siis entistä enemmän panostaa kommunikointiin, josta itseasiassa muutama sana. Minulta monesti kysytään, että voiko minulle purkaa pahaa oloa, surullista mieltä ja kertoa, jos jotain on sattunut. Niin ehdottomasti saa ja olen suorastaan hämmentyneen kiitollinen, jos oikeasti voin antaa edes mitenkään vertaistukea tai jopa auttaa. 

Haluan kuitenkin muistuttaa, että en ala antamaan ohjeita saatikka neuvoja miten kannattaisi lähteä toimimaan & helpottamaan omaa oloansa, mutta kuunnella voin. Tiedän itsekin, että pelkkä se, kun pääsee purkamaan ja puhumaan jollekin, helpottaa oloa valtavasti. 

Kaikillahan yrityksillä, jotka työskentelevät ihmisten kanssa on salassapitosopimus, eli kenenkään tietoja ei saa levittää tai kertoa ikinä kenelläkään. Minähän toimin yksin, enkä ole mikään yritys, mutta noudatan prikulleen tuota sopimusta. Kukaan, ei ikinä saa tietää kuka minulle laittaa viestiä tai etenkään, mitä on laitettu. 

Harvoissa tapauksissa pyydän, että saanko näyttää nimettömänä, mutta silloinkin kysyn tarkan luvan. Nimeä en ikinä näytä, vaikka olisi lupa. Instagramiini ja Discordiini on vielä erilliset salasanat, ettei kukaan pääse lukemaan sieltä mitään. Jutellaan seuraavaksi sitten itse blogisisällöistä.

Tavoitteena tehdä mahdollisimman paljon lyhytkasvuisuuteen liittyvää sisältöä!

Lokakuun osalta blogien teemana on todella vahvasti lyhytkasvuisuus. Ensi viikolla on tulossa ainakin yksi lyhytkasvuisuuteen liittyvä blogi, syyslomalla luultavasti rentoillaan sisältöjen suhteen, mutta sen jälkeen taas syvällistä settiä. Ainakin yksi todella syvällinen ja lyhytkasvuisuuteen liittyvä minisarja on tulossa. Tosin, saa nähdä, että vesittyvätkö suunnitelmani, koska vapaa-aikaa minulla on todella rajallisesti ja yritän lokakuussa ottaa edes joskus aikaa itselleni.

Ai niin! Puhutaan vielä lokakuun lopusta hetki. Lokakuun loppupuoli ja marraskuun ensimmäinen viikko tulee olemaan ehkä elämäni kiireisin jakso. Miten niin? Olen todella, todella innoissani tästä, nimittäin saan olla koko syysloman mukana ohjaamassa leiriä täällä Orivedellä lapsille. Vaikka en pysty silloin lomailemaan, se on minulle parempaa. Tosin, raskastahan se on. Heti syysloman jälkeen olen lähdössä sinne Portugaliin, josta jo puhuinkin ja siitä varmasti tulossa tietoa ja blogia, kun asiat varmistuu. 

Tulen sieltä 31.10 maanantaina yöllä ja samana päivänä alkaa TET-viikkoni. Eli käytännössä katsoen, ehdin juuri ja juuri nukkumaan, ennen kuin lähden viettämään TET-viikkoa. Kuten sanoin, todella raskas ja kiireinen ajanjakso. Tosin, olen todellakin iloinen ja innoissani siitä. Saa nähdä muuten mikä TET-paikkani voisi olla tällä kertaa, pitää vähän miettiä ja kysellä. Kerron täällä heti, kun tiedän lisää

Noin! Siinähän oli lokakuuta kerrakseen. Miltä sinun lokakuu näyttää? Jos haluat kertoa, olisi todella kiva kuulla. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooikka mooii!















Mikä on lyhytkasvuinen? / Minkälaista on olla se?

 Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä a...