Kaikenlainen kiusaaminen on väärin! - Niin fyysinen kuin henkinen

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

(Kunnioitan vakavaa aihetta, emmekä tee tänään "hauskoja" alkutekstejä.)

Johdantoa

Kiusaaminen. Asia/teko mitä minä ja 90% ihmisistä eivät hyväksy lainkaan. Ensinnäkin se on enemmän kuin turhaa, ikinä ei löydy syytä kiusaamiseen. Milloinkaan ei voi sanoa, että minulla on oikeus kiusata jostain syystä. Sille ei nimittäin löydy perusteita, ei koskaan. Se voi ja aiheuttaakin suuria vaurioita kiusatun itsetunnolle ja pahimmassa tapauksessa voi sortaa koko elämän. Tätä pohdimme tänään, tervetuloa mukaan!

Kaikenlainen kiusaaminen on väärin! - Niin fyysinen kuin henkinen

Kiusaamisessa on yksi kysymys, johon olen yrittänyt etsiä vastausta, mutta en ole ikinä löytänyt. Nimittäin, miksi. Miksi kiusata toista? Ymmärrän sen, että kiusaajilla on itsellä paha olla tai on epävarma. Mutta sitä en ymmärrä, että mitä kiusaaminen hyödyttää siinä tilanteessa. Silloin pitää mennä puhumaan jollekin, mutta kiusaaminen ei ole ikinä ratkaisu. 

Ei vaikka sinulla olisi kuinka paha olla. Minun mielestäni oma paha olo ei käy edes puolustukseksi. Silti kiusaaminen on tietoinen valinta. Tietoinen valinta satuttaa jotakuta ja loukata. Valinta, joka aiheuttaa pysyviä haittoja kiusatulle. Voiko sellaista tekoa puolustaa omalla pahalla ololla?

Tai oikeastaan sanomani ajatukseni on, että kiusaaminen on aina väärin olipa syy mikä tahansa. Eli, sille ei ole ikinä mitään perustetta. Oli paha olo tai ei. Vika on aina kiusaajassa, kiusattu on viaton ja valitettavasti uhri. Jos minä vain saisin päättää, kukaan, ei sitten kukaan ansaitsisi kiusaamista. Joskus voidaan sanoa, että "eihän tämä ole kiusaamista, harmitonta vitsiä". 

Puhun suoraan, mutta minusta tuo on todella typerä ilmaus. Jokainen on ainutlaatuinen, erilainen ja tuntee eri tavalla. Kukaan ei voi tietää, että miten toinen ihminen kokee sanomiseni. Miksi haukkuisit tai kiusaisit "vitsillä"? Maailmassa on miljoona hyvää vitsiä. Miksi haluaisit sanoa vitsillä tai läppänä jotain sellaista, joka voi loukata ja pahoittaa toisen mielen?

Minusta se on kiusaamista ja yhtälailla väärin. Jos et voi vaikuttaa johonkin asiaan, kuten vaikka ulkonäköön, ihonväriin, etniseen taustaan, puhetapaan, kenelläkään ei ikimaailmassa ole oikeus kiusata tai edes huomauttaa niistä. Ne piirteet tekevät meistä meidät, eli ilman niitä, sinua ei olisi. Nuohan ovat positiivisia asioita, rikkautta.

Jos niistä kiusataan, se on hirveää. Yhtälailla asioiosta mihin voi vaikuttaa huomauttelu tai kiusaaminen, on aina väärin. Otan tällaisen yleisen esimerkin. Kuulen hyvin usein, että joitakin huomautellaan, nälvitään ja haukutaan eli kiusataan painosta. Olet liian lihava tai laiha, miksi et voi muuttua normaalipainoiseksi.

Tämä on hirveää. Jokaisen paino on henkilökohtainen asia, ei kuulu kenellekään muulle! Siihen voi joissain tilanteissa itse vaikuttaa, mutta ei edes aina. Sitä suuremmalla syyllä sellainen puhe on kamalaa. Silti, vaikka siihen voisi itse vaikuttaa: siitä huomauttelu ja haukkuminen on aina väärin!

Ikinä ei voi tietää, että miten toinen kokee painonsa. Mitä jos hän kärsii siitä ja vihaa itseään sen takia? Haluaisitko todella lietsoa tällaista ajatusta? "En voi tietää" -lause ei ole mikään puolustus. Älä mainitse siitä. Pikemminkin, ole hänen tukena ja muistuta, että olitpa minkä painoinen tahansa, riität juuri tuollaisena. 

 

Fyysinen kiusaaminen, eli oikeastaan väkivalta on hirveää ja aina väärin. Siihen pitää jokaikisessa tilanteessa puuttua, jos näkee. Jos ei puutu, seuraukset voivat olla järkyttävät. Töniminen, tökkiminen, kamppaaminen, hakkaaminen, litistäminen, lyöminen, nostaminen ja niin edes päin.

Kaikki todella vakavia kiusaamisen muotoja. Ne ovat kertakaikkisesti aina väärin, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu! Niihin onneksi (tai ainakin toivottavasti) osataan puuttua ja nopeasti. Se on näkyvää, kuuluvaa ja kaikki tajuaa, että se on väärin. Siksi siihen osataan puuttua heti ja tekijä saatettua vastuuseen.

Tuollaista ei voi päästää ikinä ilman rangaistusta. Entä, jos kiusaaminen ei olekaan niin näkyvää? Eikä kukaan loukkaannu fyysisesti? Voiko sellaisen kiusaamisen jättää huomioimatta ja onko se muka edes kiusaamista?

Minusta yksi asia on ihan huippua. Kuinka hyvin on alettu huomaamaan ja puuttumaan henkiseen kiusaamiseen. Se on lisääntynyt valtavasti ja ihan yhtä vakavaa kuin fyysinen. Sitä ei voida ikinä vähätellä! Henkisellä kiusaamisella ja loukkaamisella voi olla pysyvät vaikutukset. Mitä se sitten on?

Haukkuminen, arvostelu, nälviminen, ulkoisista asioista kommentointi ja esim. somekiusaaminen. Mieti, että jos sinun puhetapaasi haukuttaisiin ja sinulle naurettaisiin? Siitä voi jäädä jopa pysyvät arvet. Ei ehkä ihoon, mutta sisälle, mieleen. Tähän pitää osata puuttua ja kunnolla. Haukkuminen ja pilkkaaminen on kamalaa, jota ei vain voida sallia.

Ainoa kysymykseni onkin: oletko mukana? Oletko mukana tekemässä oikeaa kiusaamisvapaata vyöhykeytä. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä, on, että et kiusaa, et edes leikilläsi. Jos sinua kiusataan, olen hyvin pahoillani. Sydämeni särkyy, koska joudut kohtaamaan sellaista. Ihmisarvoasi loukataan. Pyydän, kerro eteenpäin. Niin asioihin pystytään vaikuttamaan. 

Kiitos paljon, jos luit tänne asti! Blogi on hyvä päättää tähän lauseeseen: Kiusaamiselle on vain yksi syy ja se on KIUSAAJA!

Lyhytkasvuinen ja koululiikunta

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Lauantai! Viikon toisiksi paras päivä, perjantai on kyllä vieläkin suosikkini. Mikä on sinun lempipäiväsi? Onko jotain suunnitelmia tälle päivälle? Minulla on videoiden editointia ja suunnittelua. Aika tylsä päivä kyseessä. Tai no, on minulla muutakin. Itseasiassa yksi kesätöihin liittyvä kohtaaminen, josta lisää myöhemmin ja tänään minä pääsen haastattelemaan yhtä yhteen kirjoitukseen.

Aika touhu päivä sitten kuitenkin luvassa. Sunnuntain aion maata sängyssä, sen olen päättänyt. Miten muuten sinun viikonloppusi on mennyt? Ostitko karkkia? Mun piti ostaa Lidlistä alennuksesta, mutta eihän siellä tietenkään ollut alennusta juuri tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin me tiedämme, että mitä pitää tehdä. Mennä itse blogin pariin!

Johdantoa

Koulu-liikunta. Tai otetaan tässäkin laajemmin. Liikunta. Se on oikeasti elintärkeää, niin henkinen-, psyykkinen- ja fyysinen hyvinvointi pysyy kunnossa. Jokainen meistä tarvitsee liikuntaa. Kaikki eivät kuitenkaan pidä liikunnasta erinäisten syiden takia. Minäkään en pidä liikunnasta joissain tilanteissa, mutta liikunta itsessään on minusta todella kivaa ja tärkeää.

Entäs koululiikunta? Se jakaa varmasti vielä enemmän mielipiteitä, erinäisten ja varmasti hyvien syiden takia. Minusta koululiikunta on kivaa, mutta. Siihen liittyy vahvasti mutta-sana, jonka lyhytkasvuisuus on aiheuttanut. Tätä pohdimme tänään, tervetuloa mukaan!

Lyhytkasvuinen ja koulu-liikunta

Aloitetaan jälleen alakoulusta, blogissa itseasiassa toistuu aikalailla sama kaava kuin viime kirjoituksessa. Suunnitellessani tätä blogia aloin mietiskelemään ja pönkimään muistojani, nimittäin 1-2.lk liikunnantunneista. Minkään näköisiä muistikuvia ei ole jäänyt. Ehkä tästä voidaan tehdä johtopäätös, liikunnat meni hyvin.

Entäs 3.lk? Voisin kuvata sitä kyseenalaistamisen vuodeksi koulu-liikunnan osalta. Rupesin kyseenalaistamaan ja paljon. Miksi en voi tehdä kaikkea mitä muut tekevät? Miksi avustaja pyörii koko ajan minun ja ryhmäni kanssa? Miksi minulla ei ole yhtäläisiä taitoja muiden kanssa?¨

Tuossa on vain murto-osa kysymyksistäni. Aloin tajuamaan, että olen erilainen. En ole yhtä hyvä kuin muut. En pysty samaan. Silloin jotenkin heräsin, että hetkinen. Minähän tarvitsen liikunnassa ihan hirveästi apua ja takiani täällä edes on avustaja. Sen tajuaminen satutti ja haittasi. Muistan kuinka pelasimme yhden kerran jalkapalloa sellaisella alakentällä. 

Silloin kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota, että minähän olen sivussa ohjaajan kanssa. Ensimmäistä kertaa liikunnan tunneilla mieleeni juolahti myös ajatus, "miksi olen erilainen ja huonompi verrattuna muihin?".

Aika nopeasti sain syyn selville. Lyhytkasvuisuus. Oikeassa pelissä olisi ollut liian vaarallista, joka on tottakin. Se vain tuntui siltä, että olisin ongelma ja taakka. Taakka, koska ohjaaja joutuu tulemaan tunneille vain minun takiani. Ilman minua, ohjaaja voisi olla jossain muualla ja muita auttamassa.

Nelosella tunteeni voimistui, ihan kuin uinnissakin. Muistan ajatelleeni, että nyt tajuan kuinka toisen- ja vääränlainen olen verrattuna muihin. Muut pystyivät, tekivät ja pelasivat. Minä olin sivussa ohjaajan kanssa. Se tuntui niin erilaiselta ja nololta. En ikinä saanut kokea tai nauttia samalla tavalla kuin muut. Muut saivat jo hien pintaan, mutta miksi minä olisin saanut? Enhän edes pystynyt tekemään mitään.

Luistelut olivat minulle kaikista pahimpia. Erilaisuus oikein paistoi läpi. Ajattelin, että olen viallinen, sillä kaikki muut pystyivät luistelemaan "normaalisti". Ensinnäkin, olen varmaan puhunutkin täällä, mutta minulla oli kaksiteräiset luistimet. Se aiheutti jo heti erilaisuuden tunnetta. Toiseksi, avustaja tuli kanssani aina jäälle ja oli vieressäni.

Minusta oltiin ylpeitä, kun pysyin pystyssä 10 sekuntia. Toiset menivät päästä päähän melkein siinä ajassa. Silloin vertasin koko ajan itseäni muihin ja en tajunnut, että minua ja muita ei voi mitenkään mitata samalla tavalla.

Mitä vanhemmaksi tulin, sitä hirveämmäksi liikuntatunnit meni. En enää pystynyt nauttimaan liikkumisesta ja liikuntalajien opettelusta. Ainoa mikä päässäni pyöri, oli negatiivisuus ja itseni vertaaminen toisiin. Ajattelin silloin, että tasa-arvon nimissä olen samalla viivalla kuin muut, koska minulla on avustaja.

Siltihän liikunnansuorituksiani ei voi verrata muihin. Sain liikunnan numeroksi 8 todistukseen alakoulussa. Olin yllättynyt, mutta en alkanut vielä ajattelemaan negatiivisesti. Sitten tuli muiden mielipiteet. Minulle sanottiin kokoajan, että sain säälistä, tyhjästä ja epäreiluuden nimissä kyseisen numeron.

Silloin mukamas tajusin. Tämähän on ihan väärin. Muut saa kasin, vaikka pystyy tekemään tuhat kertaa minua paremmin. Rupesin taas vertaamaan suoraan, että jos muut saa kasin, minunhan pitäisi saada siis vitonen. En tajunnut ollenkaan, että numero perustuu omaan taitotasoon, ei mihinkään yleiseen!

Toinen tärkeä seikka, mitä en huomioinut: liikunnan numerosta 50% muodostuu motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Olin todella motivoitunut ja sinnikäs, yritin, yritin ja yritin aina parhaani. Tuijotin vain muiden taitoa ja omaa osaamattomuuttani verrattuna toisiin. Faktoja en tutkinut tai edes halunnut kuulla. Pidin niitä väärinä.

 

(8-9.lk liikunnasta kuvia)

Yläkoulun liikunta-tunnit

Sitten tuli yläkoulu. Oikeastaan seiskaluokan liikunta. Se oli opettelua. Minä, avustajani ja liikunnanopettaja, olimme kaikki vähän pihalla, että mitä minun pitäisi tehdä niillä tunneilla. Minun kantani oli asiaan selvä: jos vaan turvallisuus on taattu, haluan osallistua kaikkeen. Seiskalla tämä ei toteutunut, valitettavasti. 

Jos olimme liikuntahallilla, jäin koululle. Jos oli jotain mitä en saanut tehdä, menin lenkille. Joskus en tehnyt mitään. Se oli tosi vaikeaa ja vaikutti minuun negatiivisesti, olisin halunnut nauttia niistä tunneista. Hypätään kasiluokalle, taitekohtaan.

 

8.luokan liikunta koulussaä

Ohjaajani vaihtui, mutta ajattelin kaiken pysyvän ennallaan. Minuun ei luoteta, mitään ei saa tehdä ja kaikki on liian vaarallista. Ei sinne päinkään. Ensinnäkin, opettaja oli heti puolellani. Hän oli sitä mieltä, että minun pitää saada liikkua, tutustua eri liikuntalajeihin, mutta kunhan turvallisuus voidaan taata. Pelkäsin, että jos uusi ohjaajani on tätä vastaan, mutta ei.

Hän jopa keksi sellaisen järjestelyn, että aina kun olemme liikuntahallilla, menen sinne taxilla talviaikaan. Ihan huippu järjestely ja todella iso asia minulle. Se tuntuu, että saan olla muiden kanssa, mennä samaan paikkaan kuin muut ja tehdä samaa mitä muut. Erilaisuus ei niillä tunneilla tule mieleen. 

Vieläkin on vaikeita tilanteita. Esim. alkulämmittelyissä olen aina viimeinen, joka saa juostua tai tehtyä. Se tuntuu nololta, mutta ei pahalta enää. Eihän se kyllä noloakaan ole, vaan ymmärrettävää. Haluan vielä sen sanoa, että ymmärrän sinua, jos koet liikuntatunnit hirveinä, alistavina ja ahdistavina. 

Jokainen nauttii liikunnasta omilla taidoilla. 

Yritä. Yritä kuitenkin nauttia niistä, sellaisilla taidoilla kuin osaat ja juuri omana itsenäsi. Älä vertaa itseäsi ikinä toisiin, se on väärin. Jokaisella on erilaiset taidot koskien liikuntaa, joka tekee meistä värikkään liikuntaryhmän ja sekös on hauskaa. Jokainen tuo omaa väriänsä tunteihin. 

Älä häpeä omia taitojasi, sinä riität! Liikunnasta pitää nauttia ja se tapahtuu, jos olet ylpeä itsestäsi etkä vertaa toisiin, olet ihan erilainen kuin muut. Sinua ja muita ei voi verrata keskenään.

Kiitos paljon, jos jaksoit taas lukea ja nähdään taas. Mooikka mooiii!

Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti - "Kipeitä ja vaikeita muistoja."

 

Huom! Blogissa kerron vain omia kokemuksiani. Tämä ei päde ehkä kehenkään muuhun lyhytkasvuiseen, ikinä ei saa yleistää.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

J o h d a n t o a

Koulu-uinti. Tai oikeastaan, laajennetaan ensin. Uinti. Jokaisella on siitä varmasti oma mielipiteensä. Jotkut rakastavat sitä ja on heidän kesän kohokohtansa, toisilla ei ole siihen vahvaa kantaa tai mielipidettä, kun taas jotkut vihaavat sitä ylitse kaiken. Minä en vihaa sitä, päinvastoin. Kesäisin käymme metsäreittiä pitkin monesti uimassa Teerijärvellä, se on minusta todella kivaa. Vaikkakin rantaa kauemmaksi en voi mennä.

Rannalle saapuu joku tuttu. Sitten rupean vihaamaan uimista ja heti, häpeä myös valtaa kehoni ja mieleni. Tämän takia koulu-uinnista minulla ja joillain muillakin on hyvin kipeitä ja arkoja muistoja. Nyt jaan oman kokemukseni ja tarinani. Jotta, tietäisit. Jotta voisin ehkä antaa vertaistukea niille, joille koulu-uinti on myös vaikeaa ja arka paikka. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kertoa, jotta tiedät miten olen uinut koulussa ja miten se on minuun vaikuttanut.

Sääliä tai draamaa en halua piirun vertaa, ei! Pitää muuten tähän heti alkuun muistuttaa, koulu-uinti on todella tärkeä osa liikunnantunteja. Koulu-uinnit eivät vain ole tehty kaikille, kuten minulle. Tervetuloa mukaan selvittämään syitä tähän ja kuuntelemaan omia muistojani koulu-uinneista!

Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti

Aloitetaan alusta. Ihan alusta, eskarista. Silloin olimme kaikki pieniä, taidottomia ja iloisia. Niin minäkin olin. Menimme kaikki naisten puolelle (opettaja oli nainen), joten en eronnut mitenkään muista. Toisin kuin myöhemmin. Jopa altaissakaan en eronnut. Kaikki menimme lastenaltaaseen. Nyt tulee ensimmäinen eroavaisuus muihin ja muisto.

Tosin, tämä ei ole mikään surullinen muisto. Minusta uiminen silloin oli todella kivaa, vaikka jouduin kahlaamaan vain rappusissa. Siis niissä, joista laskeudutaan alas. Mukana oli myös ohjaaja, joka oli kokoajan ihan vieressäni. Muut lapset tekivät jotain muuta altaassa. Eskarin uinnissa ei ollut muuta poikkeavaa ja muistan nauttineeni uinnista.

1-2.lk koulu-uinnit. 

"Muut menivät poikien puolelle."

Eskari done, jippii. Ei se ehkä ihan noin lyhyt todellisuudessa ole, kaksi kappaletta. Mutta hei, Samuelin blogissa eskari kestää tuon verran. Tai oikeastaan, eskarin koulu-uinnit. Mitä ihmettä Samuel oikein höpötät? Keskitytään asiaan! Mihinkäs me muuten jäätinkään..? Ensimmäisen luokan uinneissa tapahtui jotain, mikä satuttaa ja aiheuttaa traumoja vielä tänäkin päivänä.

Minulla oli naisohjaaja ja -opettaja. Nyt kuitenkin pojat menivät omaan pukuhuoneeseensa ja tytöt omaansa. Ohjaaja kuitenkin tiesi, että tarvitsen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa paljon apua. Niin minäkin tiesin. Jouduin menemään ohjaajan kanssa tyttöjen puolelle. Muistan kuinka alistavalta ja nololta se tuntui. 

Toisaalta, en olisi pärjännyt yksin pukuhuoneessa. Oliko se oikeasti niin noloa? Ehkä ei, sillä kyse oli vain avuntarpeestani. En voinut sille mitään. Silti se tuntui pahalta ja tuntuu vieläkin. Sattuu pelkkä ajatteleminenkin. Kaikki kuitenkin uivat vielä lastenaltaassa ja minäkin sain mennä alimmalle portaalle uimaan ja liukumaan. Itse uinti oli todella kivaa, vaikka avustaja olikin ihan vieressäni.

3-4.lk koulu-uinnit. 

"Olin kuin eskarilainen ja muut olivat aikuistenaltaassa."

Kolmannella luokkaamme ja minulle tuli uusi avustaja. Hän oli todella kiva ja tulimme juttuun hyvin. Itseasiassa olemme vielä tänäkin päivänä hyviä ystäviä. Sitten tuli, sitten tuli ja vielä kerran tuli koulu-uinnit. Huomasin heti iloisen asian, pääsin menemään poikien puolelle. Opettaja oli nimittäin nyt mies, vaikka ohjaaja edelleen nainen.

Tarvitsin pukuhuoneessa edelleenkin apua, joka tuntui pahalta. Muut näkivät ja siitä tuli vain niin lapsellinen olo. Muuten kolmannen luokan uinnit menivät oikeastaan aika hyvin. Tosi hyvin! Mutta entäs neljännellä. Sitä voisin kuvata sanalla taitekohta. Nimittäin se oli hirveää. Kaikki muut olivat jo siirtyneet aikuisten altaaseen, mutta minä jouduin olemaan lastenaltaassa.

Kellukkeet päällä ja avustaja ihan vieressä. Kaikki näkivät sen ja muistan sen häpeän ja nolouden määrän. Toisaalta, tämä oli vain omassa päässäni. Kukaan ei ikinä pilkannut minua, naureskellut tai haukkunut. Häpesin sitä aina itse, mutta todellisuudessa kukaan muu ei tehnyt niin. Ja niin se oikeastaan olikin.

Minussa ei ollut mitään hävettävää tai noloa. Tarvitsin vain paljon apua, mutta se oli normaalia kaikille. Kaikki olivat tottuneet siihen. Tämän haluaisin myös sinulle sanoa ja, että muistat: jokainen ui juuri omalla tavallaan ja taidoillaan. Riität juuri sellaisilla uimataidoilla kuin olet.

Tärkeintä on, että sinäkin hyväksyt ettet ole niin hyvä uimaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jokainen ui juuri sillä tavalla, taidoilla ja nopeudella kuin ui!

5-6.lk uinnit.

"Miksi en voisi vain oppia?"

Alakoulusta 2/3 osaa jo takana, mutta edessä on vielä pahimmat vuodet. Vitosella minulle tuli muutenkin hirveä ahdistus lyhyydestä, avuntarpeesta ja avun pyytämisestä niin kuin olen moneen otteeseen täällä puhunut. Koulu-uinti ei ollut enää yhtään kivaa. Muistan yhden torstain vitosella, kun oli koulu-uintia niin ennen sitä menin opettajani luokse ja aloin itkeä.

Jotenkin se oli minulle niin arka asia. Koulun toisiksi isoimpana uin kellukkeilla pikkualtaassa, kun muut tekivät jo kaikenlaisia temppuja, uivat selkää ja niin edes päin. Se erilaisuuden määrä ja ikään kuin alistuksen tunne. Oli sietämätön. Aloin itsekseni vain pohtia, että miksi.

Miksi en voisi vain oppia? Kutosella oikeastaan sama homma, mutta vielä pahempana. Kuudennen luokan alussa meillä oli leirikoulu Piispalassa. Oli ihan super reissu. Menimme myös kylpylään luokkana. Tarvitsin pukuhuoneilla ja suihkussa hirveästi apua, onneksi oli miesopettaja. Silti se tuntui todella pahalta. Pahin oli kuitenkin se, että sain olla vain opettajan kanssa, ihan vieressä. 

Jos opettajan jalat ei ylttänyt pohjaan, emme menneet siihen. Josta saan toki olla kiitollinen! He vain välittivät turvallisuudestani. Silti. Se tuntui vaan niin pahalta.

Yläkoulun uinnit

Oli aika siirtyä yläkouluun. Muistan kuinka paljon pelkäsin ja stressasin koulu-uinteja. Pelkäsin ja mietin vain, että miten ne tulisi menemään. Kunnes sain kuulla, että alakoulun erityisluokan ohjaaja pitää erityisliikkujien uintikerhoa. Eli jokainen uimari on samalla tasolla kanssani, on jotain haasteita. Ilmoittauduin sinne ja ne kerhot olivat oikeasti todella tärkeitä minulle.

Sain uida siellä omana itsenäni, omilla taidoillani ja olla jopa ylpeä niistä. En ollut enää erilainen. Mutta vaikka kuinka yritin ja opettelin. En ikinä oppinut uimaan. Enkä osaa vieläkään, mutta nyt olen hyväksynyt sen asian. Sille ei voi mitään. 

Voimani verrattuna pääni painoon ei vain riitä. Nyt tulee kuitenkin blogin iloisin uutinen: minun ei ole tarvinnut käydä yläkoulussa uimassa, sillä sain suorittaa uinnit kerhossa. Minulle ei ole enää siis tullut kipeitä muistoja yläkoulun puolelta.

Mitä haluan tällä antaa?

Siinä olisi käsiteltynä elämäni koulu-uinnit. Miksi sitten kerroin tämän? Ensinnäkin, että saat rehellisesti ja avoimesti kuulla, että miten lyhytkasvuinen ui koulu-uinneissa ja, että tiedät kuinka hankalaa uiminen lyhytkasvuiselle todellisuudessa on. Nyt ei tarvitse tehdä spekulaatioita, kun tiedät. Haluan myös antaa vertaistukea. Sinulle, jolle koulu-uinti on todella vaikea paikka.

Et ole yksin. Toivon, että muistaisit yhden asian. Uintitaitosi ei kerro minkälainen olet ihmisenä. Riität ja olet paras versio juuri tuollaisena. Juuri noilla uimataidoilla, ei sinun tarvitse olla parempi. Iloitaan kuitenkin niiden puolesta, jotka osaavat uida ja hyvin. Se on todella hieno taito, saat olla ylpeä ja iloinen itsestäsi!

Pitää myös muistaa, että koulu-uinti on tärkeä osa liikunnanopetusta. Sillä halutaan sinun parastasi. Ei sen tarkoituksena ole nolata tai satuttaa. Loppu. <3

L o p p u s a n a t!

Huh huh! Ihanaa, että nyt tämä blogi on tehty. Tai tarkemmin sanottuna, tämän blogikokonaisuuden ensimmäinen osa on tehty. Seuraava osa tulee perjantaina klo 15. Siinä käsitellään koko koululiikuntaa ja lyhytkasvuisuutta. Kiitos paljon, kun jaksoit lukea tämän tärkeän aiheen. Nyt tiedät, minkälaista on lyhytkasvuisen koulu-uinti. Moikkkaa moioiii ja nähdään taas!!

Nyt on aika MUUTTAA! - "Tätä pitää rempata ympäri kevään."

Blogissa näkyvä kirjoituspöytä on saatu ilmaiseksi hobby hallilta! + Arvonta!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maaliskuu, ensimmäinen kouluviikko loman jälkeen takana ja aurinko paistaa. Sellaisilla eväillä tähän perjantaihin. Miten teidän maaliskuu on edennyt? Onko sinullakin sellainen fiilis, että on jotenkin paljon pirteämpi olo, kun eletään ihan "virallista" kevätkuukautta. Minulla on ainakin sellainen tuntuma. Nyt kuitenkin tehdään lyhyet alkutekstit, sukelletaan blogiin!                

J o h d a n t o a

Oma huone. Mitä se sinulle merkitsee? Minulle se merkitsee lyhykäisyydessään omaa tilaa, jossa opiskelee itsenäiseen elämään, vastuun kantamiseen ja omista asioista huolehtimiseen. Toisin sanoen pidän sitä pienenä yksiönä, josta minä itse olen vastuussa. Pitää muuten muistuttaa, että oma huone ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Sitä ei jokaisella ole. Olen ollut 14,5-vuotta samassa huoneessa. Alakerrassa, idässä ja entisessä makuuhuoneessa. Siinähän speksiä kerrakseen. Kuitenkin! Tämä on ollut aina hyvä huone, mutta hienoisilla ongelmilla. Saman huoneen yhteydessä on nimittäin perheen vaatehuone ja tuo jättimäinen kaappi. Toisinsanoen, täällä on rampannut ihan koko ajan väkeä. 

Etenkin viime vuosina se on alkanut haittaamaan ja aika paljon. Eihän se mikään iso ongelma ole loppujen lopuksi. Kuitenkin! Isoveljeni muutti pois kotoa viime syksynä, jonka takia yläkerrasta vapautui iso ja yksityinen huone. Aivoissani alkoi raksuttaa, että minähän voisin muuttaa sinne. Ja kyllä, tänään siitä tulee totta. Lämpimästi tervetuloa seikkailemaan tänne muuton keskelle, sillä tänään kaikki tärkeät tavarat ja minä muutamme yläkertaan!

Nyt on aika MUUTTAA! 

Suunnitelma on, että kaikki tärkeät tavarat siirtyvät yläkertaan. Tämä huone on jäävä tänään historiaan. Olipa historiallinen fraasi, Samuel olet nykyajan nuori! Meillä on ollut hyviäkin aikoja yhdessä, mutta enemmän ehkä huonoja. Jatkuvan ramppaamisen vuoksi... Hetkinen! Eihän me sinne vielä voida muuttaa, on hypättävä ajassa taaksepäin.

Blogin rakenne:

1. Hobby Hall esittely 

2. Pöydän kasaus

3. Tavaroiden muutto

4. Room tour

Mikä on Hobby Hall? 

Minua on palvellut vuosien ajan aika iso, tilaa vievä, mutta ei kuitenkaan kauhean toimiva pöytä. Tässä ei esim. ole yhtäkään lipastoa, kaappia tai edes mitään säilytystilaa. Toisekseen, herran jestas kuinka paljon tilaa tämä vie tässä huoneessa.  Tässä kohtaa Hobby Hall tuli mukaan kuvioihin. Ai siis mikä?

Otetaanpa pieni tietoisku Hobby Hallista. 0100100 palvelusta sanotaan, että sieltä löytyy kaikki. Voisin käyttää samaa ilmaisua Hobby Hallista. Lyhykäisyydessään se on tavaratalo, josta saa laidasta laitaan kirjaimellisesti kaikkea mahdollista. Olitpa hakemassa huonekaluja, vaatteita, elektroniikkaa, lemmikkitarpeita tai hetkonen, miten olisi näin kevään kunniaksi remontti?

Joka tapauksessa, kaikki tuollaiset tavarat ja paljon muuta löytyvät Hobby Hallilta. Verkkosivut ovat hyvin kategorioitu ja hinta-laatusuhde on todella hyvä, jopa 55-vuotiaan isäni mielestä. Miten Hobby Hall liittyy tähän blogiin? He olivat todella ystävällisiä, sillä halusivat antaa minulle työpöydän, joka sopii tarpeisiini, on kompakti ja etenkin, säilytystilaa ja runsaasti!

Kaikenlaiset linkit löytyvät blogin lopusta.

Valitsin heidän valikoimistaan Nore B20 -työpöydän, koska tämä on juuri sopiva. Jopa värimaailma on todella hyvä, valkoista ja harmaata. Pitemmittä puheitta kuitenkin, eiköhän lähdetä kokoomishommiin! Minähän en ole, eikä minusta tule huonekalun kokoajaa joten osaava isäni ja tuttuni ovat auttamassa minua. 

Oikeastaan, isäni kiteytti aika hyvin. "Autat parhaiten sillä, että pysyt poissa jaloista." Tämä oli hyvin ja totuudenmukaisesti sanottu. Tosin, ainoa mitä osaan ja teenkin, kuvaan sisältöjä. Kiitos vielä iskälle ja tutulle! Nyt kuitenkin, kokoamaan!

 

Operaatio työpöytä- Nore B20 kasaaminen

Tervetuloa tänne kaaoksen keskelle, kasaamaan työpöytää. Koko pöytä mahtui kahteen pahvilaatikkoon, joten niiden yläkertaan tuominen ei ollut vaikeaa. Täältä paljastuu paljon osia, joten tuttuni sanoi heti, että tavaroiden järjesteleminen on tärkeää. Samaa mieltä olen minäkin. Täytyy muuten sanoa, että tuntuu niin väärältä kuvata sisältöjä omasta pöydästä, kun muut tekee töitä.

Isältä muuten taas terveisiä, ohjeet ovat todella johdonmukaiset ja selkeät, kun niitä ymmärtää. Minähän en niistä ymmärrä mitään, mutta iskä tykkää. Kohta näette, että miksi tämä pöytä on niin toimiva. En kerro vielä, sillä ei ole vielä mitään millä todistaa väitteeni. Jatketaan!

 

Tässä ei muuten kauaa mene, yksi kahvitauko ja vartti kasausta takana, runko jo valmiina. (puhutaan 1. kuvasta) Ei tämä ihan vielä pöytää muistuta, mutta kyllä se siitä. Tällainen yhdessä kasaaminen on kyllä todella kivaa. Puhutaan ja jauhetaan kaikkea turhaa, mutta silti homma etenee. Lyhytkasvuisuus tulee kyllä tässä hyvin esille, sillä pienien käsien ja voimien takia minusta ei ole oikeastaan mitään hyötyä.

Eli tällaista lyhytkasvuinen ei todella pysty tekemään. Onneksi on auttavia tuttuja, jotka ovat heti valmiina auttamaan. Isältä muuten taas hyvä huomio, pöydässä on todella hyvät kiinnitysosat, jotka sitovat yhteen isoja osia kuten pöydänlevyjä. Ja hei, nyt kun tämän sai käännettyä: johan alkoi näyttämään pöydältä. 

Ei apua kuinka tunari voi joku olla. Ette ikinä arvaa. Sanoin isälle, että olisiko jotain mitä voisin vaikka lyödä vasaralla kuten nauloja. Ei ole, sillä tässä on ruuvikiinnitys, joka on hyvä. Otin kuitenkin vasaran käteen ja yritin etsiä jotain tehtävää sillä. Noh, pidin sitä väärinpäin. Uskomatonta Samuel. Hauskuuttipahan tekemistä. 

Tiedättekö muuten mitä, pöytä on valmis. Uskokaa tai älkää. Noin tunti siinä meni ja voila! En pysty edes kirjoittanmaan, kun olen niin hämilläni. Kävin hetken alakerrassa ja nyt se on sitten valmis. Hobby Hallin pöytä ei ole kyllä vaikean kasattava tai monimutkainen, kun alle tunnissa saa valmiiksi. Tästäkin tulee kyllä kehuja ja iloista palautetta. Meiltä kaikilta. Nyt, pöydän esittelyn pariin.

 

 

Tadaa! Ensinnäkin tämä pöytä vie hyvin vähän tilaa. Se on kompakti, mutta silti siihen mahtuu varmasti kaikki tarvittava. Toiseksi, tämä on tällainen loivasti kulmapöytä. Hienoinen kulma tekee kivaa efektia ja tuo myös hyötyjäkin. Kolmanneksi ja tärkein. Tässä on ihan hurjan paljon säilytystilaa. Tämän kanssa voit unohtaa kaikki lipastot, laatikot ja kaapit, jotka vievät ihan hurjasti tilaa.

 

Pöydässä on kolme vetolaatikkoa, yksi pystykaappi ja yksi avonainen kaappi. Pikkuveljeni sanoi niin kivasti, "tässähän on salalokeroita". Värimaailma on myös todella kiva ja yksinkertainen, valkoista ja tumman harmaata. Sopii niin hyvin yhteen. 

Hobby Hall kiteytettynä:

• Tavaratalo, josta löytyy huonekaluista elintarvikkeisiin tuotteita. Laidasta laitaan.
• Edullinen, mutta silti todella laadukas ja selkeät verkkosivut. (hyvin kategorioitu)
• Linkki samaan pöytään: Työpöytä NORE B20, oikea, harmaa/valkoinen hinta | hobbyhall.fi
• Linkki heidän kaikkiin työ- ja pelipöytiin: https://hobbyhall.fi/fi/huonekalut-ja-sisustus/toimistokalusteet/tietokonepoydat-ja-tyopoydat

Samat linkit löytyvät myös alhaalta. Nyt, kun pöytä on kasassa on kirjaimellisesti aika muuttaa. Kaikki tavarat tuodaan nyt tänne. Tai no, kaikki mitä tarvitsen. Oikeastaan mietin, että voisin jättää kaiken muun jälkeeni paitsi läppärin, koulujutut ja kalenterit. En tarvitse oikeasti muuta. Nyt itse muutto ja lopuksi pikainen room tour!

 

Aloitetaan tämä pieni, mutta itselle suuri muutto tärkeimmästä asiasta. Eli läppäristä. Kuinkas muutenkaan. Parasta tässä muutossa on, että ei tarvitse muuttolaatikoita ja matkakin on vain parisen metriä ylemmäs. Tämä huoneen sijainti on muuten ihan paras. Koko talon pohjoisimmassa nurkassa, toisessa kerroksessa.

Portaat eivät ole lyhytkasvuiselle mitenkään kauhean kivat, mutta tuleepahan aika monta rappustreeniä päivässä. Läppäri löysi hyvin paikkansa pöydän keskeltä, luonnollisesti. Tuohon kulmaukseen voi muuten hyvin laittaa esim. erinäisiä papereita, joita ei ihan aina tarvitse. Eivät ole tiellä, mutta heti saatavilla.

 

Seuraavana koulujutut ja muut. Palataan ihan hetken kuluttua asiaan. Vedin nyt kaksi kierrosta ja toin kaikki tärkeimmät tavarat. Koulukirjat ja -vihot, kalenterit ja kameroidenjalat. Läppärin laturi ja kuulokkeet tietysti myös. Tiedättekö mitä eilen sovimme. Aiomme rempata tätä huonetta koko kevään. Kyllä, tämä tulee kokemaan vielä isomman muodonmuutoksen.

Kiitos jo etukäteen naapurilleni ja vanhemmille! Seinät aiotaan maalata ja huoneeseen tulee paaljon kasveja. Sen olen jo päättänyt. Pelituolin lahjoitan vanhemmilleni, sillä heillä on rikkinäinen tuoli. Pitää itseasiassa varmaan tilata Hobbyhallilta toimistotuoli.

Pitää kuitenkin muistaa, tällainen mahdollisuus ei ole itsestäänselvyys. Tai tämä Hobby Hallin pöytä ei ole itsestäänselvyys, kiitos vielä kerran siitä heille. Suosittelen kyllä heitä lämpimästi, jos haluatte kompaktin ja paljon säilytystilaa sisältävän pöydän.

Room Tour!

Ai moi, olitkin tulossa kylään. Tämä on vielä sanotaanko, tyhjä kuin mikä. Jopa niin tyhjä, että täällä ihan kaikuu. Tähän heti oven viereen on tulossa tällainen hengailutila. Säkkituoli ja tuollainen niin mukava ja rento pehmokuutio löyytkin jo. Mitä sinä olisit mieltä? Mitä tämä vaatisi? Ehkä joku taso, niin voisi laittaa puhelimen siihen ja kuvata todella rentoja Ig-sisältöjä. Pitää miettiä tässä kevään aikana. 

Nämä muuten seinät tullaan uusimaan. Ihan super naapurini on luvannut auttaa tapettien irroittamisessa ja maalaamisessa. Mietin, että maalaisin nämä ehkä harmaa-turkoosi yhdistelmällä. Mitä sinä olisit mieltä? Millainen väriyhdistelmä sun huoneessa on?

Tätä vastapäätä, on tavaranurkkaus. Jota en edes uskalla näyttää, mutta siellä se on. Tavaraa on. Mietimme, että mitä niille voisi tehdä. Sitten on ehdottomasti huoneen lempi- ja tärkein osa. Eli työnurkkaus, jonka sydän on tämä pöytä. Täällä syntyy sisällöt ja muut hommat. Tämän pöydän ääressä on jopa vähän luova olo, tai no, ainakin on kiva ja helppo tehdä hommia.

Vielä, kun pääsisi tuosta pelituolista eroon ja joku valkoinen toimistotuoli tilalle. Näin vanhempanikin saisivat uuden tuolin. Hei muuten! Tuohon seinälle pitää ehdottomasti keksiä jotain, ehkä joku taulu tai koristeita. Tätäkin pitää miettiä. Sitten on vielä yksi nurkka, jossa ei ole mitään erikoista vielä, yksi poismenevä kaappi ja tuoli.

ARVONTA!

Huh huh! Johan on ollut blogi. Mutta tässä blogissa on tapahtunut ja paljon. Alotimme tyhjästä, nyt olen muuttanut sänkyä lukuunottamatta uuteen huoneeseen yläkertaan. Jos sinä haluaisit näin keväällä sisustaa, hankkia uusia huonekaluja tai piristää muuten vain kotiasi, tähän tarkoitukseen löytyy tosi laaja valikoima tarvikkeita Hobby Hallista.

Mutta nyt kaikista kivoin osuus! Olen itsekin odottanut tätä niin paljon. Haluaisitko ostaa jotain Hobby Hallilta? Onko sinulla joku tietty tuote, jonka haluaisit? Jos on, nyt sinulla on mahdollisuus saada siihen 100€ alennus. Hobby Hall arpoo 100€ lahjakortin. Ohjeet ja osallistuminen tapahtuu mun Instagramissani. (samuelin_blogi) 

Toivottavasti saamme tällä ilahdutettua jotakuta! Tämähän huone on vielä kaikkea muuta kuin valmis, nyt remppaaminen vasta alkaa. Remppa-osia on tulossa kevään aikana. Kiitos paljon vielä Hobby Hallille, kaikille ihanille ja auttavaisille tutuilleni, perheelleni ja sinulle. 

Kaikki on auttanut minua, kiitos. Nyt, mooikka mooiii ja nähdään taas!!

Hobby Hallin työ- ja pelipöydät: https://hobbyhall.fi/fi/huonekalut-ja-sisustus/toimistokalusteet/tietokonepoydat-ja-tyopoydat

Hobby Hallin Nore B20 työpöytä (sama kuin minun): Työpöytä NORE B20, oikea, harmaa/valkoinen hinta | hobbyhall.fi

Nyt on kevät! - Luonnon herääminen

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maanantai, uusi viikko ja loma ohi. Tälläisillä specseillä olisi tämä päivä varustettuna. Loma oli todella kiva, Kouvola oli ihan kiva paikka, mutta loppujen lopuksi ei kyllä eronnut paljoa Orivedestä. Paitsi Veturi, siellä olin ihan kuin innokas turisti Espanjassa. Instagramiin tuli hullumpaakin hullummat kauppakeskuksessa storyt. Nyt kuitenkin, itse blogiin!

J o h d a n t o! 

Tiedätkö mitä! Tai no, kyllä sinä tiedät. Nyt on nimittäin maaliskuu! Eikä siinä vielä kaikki, kevät on ihan virallisesti alkanut. Ainakin toiveajattelussani, ilmojen puolestahan elämme vielä keskitalvea. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, nyt on oikeasti kevät. Minussa se herättää tosi paljon ajatuksia ja tunteita, jopa mielialan vaihtelua. Toivoa myös. 

Tänään käsittelemme lyhykäisyydessään kevättä ja siitä johtuvia muutoksia. Loppupuolella kiinnitämme myös huomiota luontoon ja mitä siellä tapahtuu kevään aikana. Tervetuloa mukaan keväilemään, höpöttämään ja pohtimaan!

Nyt on kevät! - Luonnon herääminen

Taidan olla ihan tärähtänyt, mutta kevät, pelkästään sanana kuulostaa jo todella kivalta. Kuulostaako se sinustakin? Ihanaa, ollaan yhdessä tärähtäneitä. No ei vaiskaan, olemme vain kevätintoilijoita. Olipas kiva sana, alan käyttämään tuota ihan virallisesti. Samueel, itse blogiin... Minusta talviaika ollaan kuvaannollisesti jäässä, toki myös ihan kirjaimellisestikin.

Mitä tarkoitan? Minulla tapahtuu ainakin sellainen totaalinen pysähdys kaikessa talvella. Ikäänkuin kaikki toiminta, into ja yms. pysähtyy. Samalla tavalla kuin jää pysäyttää järven. Talvi pysäyttää minut. Siinä on kuitenkin yksi outo piirre. Miksi se pysäyttää? Koska se on kuvaannollisessa mielessä, kyse on vain omista ajatuksista.

Tässä asiassa en ole vielä saanut käännettyä kelkkaani. Miksi en ajattelisi talvesta positiivisesti ja pitää sitä mahdollisuutena? Koska lähden tuollaisella negatiivisella ajattelutavalla talveen, totta kai se on minusta tylsää. Lupaan, että ensi talvena yritän korjata tätä asennetta. 

Mitä keväällä minulle sitten tapahtuu?

Nyt mentiin kyllä ihan ulos virallisesta aiheesta, mutta ei kyllä haittaa. Tuokin oli tärkeä asia. Asenteella on väliä. Kevät on minulle aina uudistumisen, touhun ja iloisuuden aikaa. Jotenkin kaikki vain herää eloon. Projektit käynnistyvät, ideoita syntyy ja jopa kylällä huomaa, että ilmapiiri on erilainen kevään ansiosta.

Tämä on ihan oikeasti totta, maaliskuun aikana, olen keksinyt jo ihan hurjasti lyhytkasvuisuuteen liittyviä sisältöideoita. Ja hei, en malta odottaa, että pääsee olemaan T-paidalla, crocseilla ja ilman sukkia ulkona. Sitä päivää joutuu ehkä aaika kauan vielä odottamaan. Ehkäpä huhtikuussa jo. Haluatko ajatella positiivisia? Ihan tällainen pieni fakta, mutta enää kolme viikkoa huhtikuuhun.

Jiihaa! Tässähän ihan innostuu, pelkästään kirjoittaessa keväästä. Kunnes katson ikkunasta pihalle. No mutta, kohta on myös ilmojen puolesta kevät.

Luonnon herääminen - tärkeä osa!

Kevät vaikuttaa minuun siis suoraa todella paljon henkisesti, mutta entäs mihin muuhun? Luonto. Itselle niin tärkeä paikka. Talvella ei niin tärkeä. On talviretkeilykin omalla tavallaan todella kivaa, mutta oikeastaan aika hirveää. Lumi, pimeys ja kylmuyys. Siinä asiat, miksi en pidä talvella retkeilystä.

Sen sijaan keväällä retkeily on ihan parasta! Se tunne, kun pääsee pitkän tauon jälkeen yön yli retkelle, mmm! Ihana tunne. On myöskin todella iloista ja piristävää nähdä kuinka luonto on jälleen selvinnyt talvesta ja alkanut heräilemään. Kevätretkeily, silloin luonto on parhaimmillaan, sillä se selviytyminen talvesta ja kaiken herääminen on kaunista ja piristävää.

Loppusanat!

Johan oli kevättä kerrassaan. Jos vain haluat, olisi tosi kiva kuulla, että mitä sä oot mieltä keväästä? Mitä se sinulle merkitsee? Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas!! Moooikkka mooiii!

Loma merkitse jokaiselle eri asiaa - "Molemmat lomanviettotavat ovat oikein!"

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Terveisiä täältä betonin kesk... siis Kouvolasta! Saavuin naapurini kanssa tänne sunnuntaina. Ehkä isoin asia täällä on ollut, että pääsee unohtamaan Oriveden ja oikeastaan sitä myöten kaikki arkeen liittyvät asiat. Instagramin puolelle päivittelen aktiivismmin reissusta, mutta matkablogia tulossa loppuviikosta. Siinä ehkä tämän hetken fiilikset, eiköhän mennään itse blogin pariin!

J o h d a n t o a 

Loma. Pidätkö sinä arjesta? Minä ainakin pidän. Kuvitellaan, että pidät ihan tavallisesta arjesta, käyt sitten töissä tai koulussa. Eikö totta, loma on kuitenkin todella tärkeä osa arkea tai oikeastaan tärkeä osa työssäkäymistä ja elämää. Ilman lomaa, ei jaksaisi olla töissä ja ihan tavalliseen elämään kuuluu työ. Joten voisi sanoa, että loma on kaiken perusta - ilman sitä ihminen ei selviydy!

Toisaalta, vastainenkin tilanne olisi huono. Nimittäin, jos koko elämä olisi pelkkää lomaa. Kukaan ei kävisi koulussa tai töissä, olisimme vain lomalla. Ei, sekä työ että loma kuuluvat elämään. Niillä pitää olla sopusuhtainen asema toisiinsa nähden. Mutta, nyt tulee oikeastaan varsinainen johdanto tähän blogiin.

Loma on tärkeää jokaiselle. Sen takia jokaisella on oikeus tehdä ja käyttää se miten haluaa ja kokee parhaaksi. Tästä jutellaan tässä blogissa, tervetuloa mukaan!

Loma merkitsee jokaiselle eri asioita

Otetaan taas some esille. Tiedän, on aika ristiriitaista, että moitin sosiaalista mediaa ja sen tuomia seurauksia vaikka itse teen sitä parhaillaan ja nautin todella paljon sen tekemisestä. Toisaalta, ainakin yritän juuri viedä eteenpäin omalla sisältöjen tekotavallani minkälainen some ei olisi niin tavoitteellista, ihannoitavaa ja muuta vastaavaa. Palataanko kuitenkin aiheeseen Samuel!

Some luo paljon mielikuvia oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Minkälainen ulkonäön pitäisi olla, minkälaiset vaatteet ja oikeastaan miten lomakin pitäisi viettää. Tästä ongelmasta puhutaan nyt. Monesti lomaa kuvaillaan somessa sellaisena hetkenä, jolloin ollaan tehokkaita, matkustellaan ja tehdään kaikkea. Eli tehokkuutta ja tekemisen paljoutta ihannoidaan. 

Tämä on tavallaan ihan oikein. Jotkut meistä pitävät tehokkaasta ja paljosta tekemisestä. Minä olen oikeastaan todella iloinen, kun monet saavat siitä iloa ja rentouduttua, kun tekevät mahdollisimman paljon lomalla. Ongelma ei niinkään ole siinä. En vain pidä ollenkaan, että sitä neutralisoidaan tai pidetään itsestäänselvyytenä. 

Rento loma ihan yhtä oikein

Jokaisella meistä on oikeus viettää juuri sellainen loma kuin haluaa. Pääasia, että sinä saat ladattua akkuja ja palaudut, kyse ei ole, että miten saisit lomallasi eniten somessa hyväksyntää. Jos haluat viettää loman sohvalla, se on ihan yhtä oikein, kun tehokas ja täyteläinen loma. Se, että sinun lomatyyliäsi ei kehuta tai ihannoida somessa, ei kerro mistään mitään.

Blogin oikeastaan pääsanoma oli, että lopetetaan some-ihailun ja hyväksynnän hakeminen ja vietetään omannäköinen loma. Siinä se. Tässä oli tällainen pikainen blogi, mutta itselle tärkeä aihe ja kysymys. Kiitos paljon, jos luit ja ihanaa, omannäköistäsi loman jatkoa sinne! Nähdään taas, mooikka mooiiii!

Väsynyttä eloa ja lomalla Kouvolaan! - "Ylisuorittaminen ei ole ylpeilyn aihe!"

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai, eikä muuten miikä tahansa perjantai vaan se olisi hiihtoloman aika! Täytyy sanoa, että kyllä muuten tulee loma tarpeeseen. Puhutaan siitä kuitenkin tuonnempana. Onko sinulla lomasuunitelmia? Miten sinulla muuten menee? Olenko muuten ainoa vai tuleeko kevät ihan liian hitaasti tänä vuonna? Tai, ehkä se johtuu vain siitä, että odotan sitä niin kovasti. 

Ai niin! Tämän viikon tiistaina starttasi yhteishaku, mutta siihen liittyy myös yksi huono uutinen. Meidän koulussa on käytäntö, että hakupaperit täytetään vasta loman jälkeen, 6.3. alkaen. Ei se ole niinkään huono uutinen, mutta olen niin kärsimätön joten haluaisin päästä tekemään jo haun. 

Onneksi en ole yhdessä asiassa kärsimätön touhottaja. Ai missä? No kärsimätön aloittamaan blogi, sillä alkutekstejä on jo kaksi kappaletta! Tervetuloa mukaan rentoilemaan ja jutustelemaan blogin parissa!

Väsynyttä eloa ja lomalla Kouvolaan!

Kuten alussa jo totesin, olen loman tarpeessa. Jotkut minulle kuittailevatkin, että juoksentelen ja yritän tehdä koko ajan, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Juuri sen takia, koska en jaksa ja ehdi keskittymään yhteen asiaan. Ensinnäkin koulu on vienyt paljon aikaa ja voimia. Toiseksi olen kahdessa kerhossa apuohjaajana viikossa ja niihinkin liittyy paljon enemmän, mutta ei siitä sen enempää.

Sitten on tämä some. Rakastan tätä, saan tehdä joka ikinen päivä sitä mistä nautin ja saan iloa. Sinä annat minulle voimia, iloa ja tukea. Toivottavasti ymmärrät sen. Tähänkin liittyy kuitenkin niin paljon salaista työtä ja "behind the scenes" asioita. Blogin julkaisu ja Ig-sisältöjen tekeminen on helpoimmat asiat tässä.

Tärkein ja isoin työni on kommunikointi ja vuorovaikutus. Se on pääarvoni, enkä luovu siitä ikinä. Yksityisviestit, jutteleminen ja kuulumisten kysely vievät kuitenkinn ihan hirveästi aikaa ja henkisiä voimia, koska vastaukset voivat olla aika surullisia. Tai siis, että monet kertovat voivansa huonosti. Se kuormittaa. Tällä hetkellä on myös todella monta projektia, kuvauksia ja yrityksille sisältöjen tekoa. 

Liika suorittaminen EI ole ylpeydenaihe!

Noin! Nyt sain vähän purettua, että miksi blogeja ei ole tullut ja Instagramissa kerron olevani aina väsynyt ja kiireinen.  Mutta tiedätkö mitä? Olen vihainen itselleni. En ihannoi tai oikeastaan edes hyväksy ylisuorittamista tai liiallista työntekoa. Silti olen vajonnut siihen. Mitä tarkoitan?

Olen pahoillani jo valmiiksi, sillä seuraavat kommentit voivat pahoittaa jonkun mielen ja sitä en halua. Kerron vain mitä ajattelen. Maailma on muuttunut. Tuntuu, että nykyään työnteko, ahkekeruus ja ylisuorittaminen, niistä on tullut ihailtavia asiooita. Suorastaan arvoja. Minä ainakin koen sen näin.

Suurin kysymykseni on, että miksi? Miksi haluamme ihailla ja antaa tunnustusta born-outista, liiallisesta työntosta ja uupumuksesta? Ahkeruus on todella hyvä ominaisuus. Mutta liiallinen työnteko on ihan eriasia, se on vain vaarallista ja vahingollista. Se ei kerro, että olet hyvä ihminen, jos teet töitä kuin hullu ja unohdat levon.

Minusta meidän pitäisi olla ylpeitä ja kiittää, jos uskallat hellittää otetta, tajuta, että nyt en enää jaksa ja lepään. Tuollaisista ajatuksista minä olen ylpeä. En siitä, jos joku vetää itsensä born-outiin. Olen vain huolissani ja surullinen, että niin pääsi käymään. Itse aion nyt hellittää otetta, jotta en uuvu.

Ensi viikolla Kouvolaan!

Loma. Nyt on loma ja siitä pidän kiinni. Sunnuntaina suuntaan naapurini kanssa yhdelle meidän tutulle hiihtolomaksi. Hän asuu Kouvolassa. Jep, siellä betonin keskellä. Sieltä tulee matkablogeja ja -Instagram sisältöjä, mutta rennolla otteella. Odotan sitä niin paljon, koska pääsee hetkeksi pois kaikesta. 

No niin! Siinä oli tämän hetkiset ajatukset. Mitä sinä ajattelet ylisuorittamisesta? Ja hei, oliko sulla kiva lomanaloituspäivä? Kiitos paljon, jos luit tänne asti ja nähdään taas! Mooikka mooiii!

Miksi kysyn, että "Mitä Sulle Kuuluu"?

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Jälleen kerran.  On tullut se päivä, nimittäin lauantai! Tiedättekö, täällä blogin puolella emme ole puhuneet yhtään hiihtolomasta. Ai miksi? Koska olen luullut kokoajan, että siihen on paaljon aikaa. Ei tosiaankaan ole, uskokaa tai älkää, mutta enää viikko lomaan. Olen ollut jotenkin siinä ajatuksessa, että siihen on vielä piitkä aika, mutta ehei. Sen aika on ihan kohta.

Tosin, haluatteko järkyttyä vielä enemmän. Maaliskuuhun on vajaa kaksi viikkoa. Vajaa kaksi viikkoa!? Eilenhän oli vasta helmikuun ensimmäinen. Kohta on helmikuun loppu ja Samuel ei vain pysy ajan perässä. Tiedättekö minkä loppua ei ole ikinä näköpiirissä? Samuelin alkutekstien, niin kuin nytkin. Äkkiä itse blogin pariin!

J o h d a n t o

Huom! Tästä tuli jotenkin todella huono blogi, en edes tiedä miksi. Näin se vain on.

"Mitä sinulle kuuluu" -lause on sellainen, jonka me kaikki olemme kuulleet. Tai ainakin toivottavasti. Minulle tuo lause on todella tärkeä. Molemmin päin. Minusta on niin piristävää kuulla, kun joku kysyy kuulumisiani, mutta vähintään yhtä kivaa on kysyä toiselta kuulumisia. Siitä tulee itselle niin hyvä fiilis, mutta toivon, että vastapuolikin hyötyy ja saa iloa siitä.

Tästä tulee kysymys, jota tänään tarkastelemme. Miksi minulle on erittäin tärkeää, että kysyn sinulta kuulumisiasi täällä blogissa ja Instagramissa? Mitä toivon saavuttavani sillä? Onko siinä mitään järkeä? Miksi se on yksi kulmakivistäni somea tehdessä? Tälläistä tänään luvassa rennon kirjoituksen muodossa, tervetuloa mukaan seikkailemaan ja lukemaan!

Miksi kysyn, että "Mitä Sulle Kuuluu"?

Ihan tutkimusten mukaan kuulumisten kysymisellä on useita ja isoja vaikutuksia. Ihminen kokee, että hänestä välitetään, hän tulee kuulluksi, saa purkaa ajatuksiaan, se pistää ajattelemaan ja kyllä, se voi ehkäistä jopa itsemurhia.

Meistä jokainen haluaa ehkäistä itsemurhia. Näin pienellä teolla, se voi olla mahdollista. Ajatelkaa, että jollekin tämä on niin iso asia. Se, että olemme kiinnostuneet hänen voinnista ja kuulumisistaan. Tässä on jo yksi iso syy, miksi kysyn niin usein kuulumisiasi. Monesti vastapuoli kertoo jälkeenpäin, että oli ihana, kun kysyin. 

Rento kaverisuhde tavoitteena

Se ilon ja onnellisuuden määrä, minkä saan siitä, että olen voinut auttaa jotakuta. Vain kysymällä kuulumisia. Ei, en voi edes käsittää, mutta näin se vain on. Tai siis, voin käsittää sen, että kuulumisten kysymisellä voi olla noin isoja vaikutuksia.

Tuo on ehdottomasti tärkein syy. Jos todella on mahdollista tukea ja auttaa sinua noin helposti, teen sen heti. Syitä on kuitenkin muitakin. Olen painottanut ja puhunut täällä monesti, että yksi pääarvoni täällä somessa tasa-arvo. Eli, täällä EI ole mitään somettaja-seuraaja suhdetta ja mistään nimikirjoituksista ei puhuta. Saatikka mitään fanitusta ei ole, en hyväksy sitä.

Olen ajatellut, että kun kysyn kuulumisia, se lisää sellaista rentoa tunnelmaa. Kysyn sinulta vointiasi kaverina, en somettajana! Haluan, että tulisi sellainen fiilis, että "Tuohan on ihan normaali ja samanarvoinen, koska kyselee ihan yksityisviesteissä, että miten minulla menee". Tuo on unelmani ja tavoitteeni. Rento kaverisuhde, kysellään ja välitetään toistemme voinnista.

Yritän olla välittävä

Sitten on vielä yksi lyhyt, mutta iso syy. Vuorovaikutus ja haluan antaa itsestäni välittävän kuvan. Välittävä on arvo, joka itseasiassa ohjaa koko elämäänikin. Haluan kehittyä välittämisessä. 

Tosin, en odota tai edes pyydäkään, että uskot minua heti ja tuosta vaan. Muista, että somessa valehdellaan paljon. Punnitse vaihtoehtoja ja mieti, että onko Samuel todella sanojensa takana koskien kuulumisten kysymistä. Voinko luottaa, että Samuel todella kysyy kuulumisia juuri noista syistä eikä itsekkäistä vaikuttimista.

Tämän blogin hengessä, mitä lauantai suunnitelmia sinulla on? Muista viettää omannäköisesi lauantai ja rentoutua kunnolla. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Moooikka moiii!

Filtterit ja ulkonäköpaineet - En voi vaan käsittää!

 

HUOM! Blogissa on erittäin vahvoja mielipiteitä ja tunteita, joten jos tämä on sinulle arka aihe ja olet filttereiden kannalla, älä lue tätä! Esitän tässä VAIN omia ajatuksia ja mielipiteitä, en väitä, että ne olisivat oikeita!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

(Blogin piti tulla jo lauantaina, mutta oli viimeistelyongelmia, joten julkaisu myöhästyi. Halusin kuitenkin säilyttää lauantaina tehdyt alkutekstit.)

Hei, sehän olisi lauantai! Onko jotain suunitelmia vai aiotko mennä vain hetken mielijohteesta? Juuri eilen Instagramissa juteltiin siitä, että olen kokonaan unohtanut mainita satuteatteristamme. Ai mitä siitä pitäisi mainita? Meidän näytelmän ensi-ilta on tänään! En tiedä, että miten ihmeessä olen unohtanut mainita tästä. 

Sanoinkin jo eilen Instagramissa, mutta ehkä siksi olen unohtanut, koska motivaationi näyttelyä kohtaan on ihan kadoksissa. 8-vuotta sitä olen harrastanut ja nyt iski tylsyys, mutta kyllä viimeiset näytökset vielä jaksaa. Tänä vuonna meillä on Ella ja kaverit -näytelmä. Onneksi ei tarvitse sanoa kuin muutama lause silloin tällöin, olen Pukarina nimittäin. Tästä tulee sisältöä tänään Instagramin puolelle, mutta arvatkaa mitä. 

Nyt on jo kolme kappaletta alkutekstejä, kääkk!? Miten Samuel edes onnistut tässä, nyt kuitenkin, matkamme käy blogin sisuksiin, tai no, itse blogin pariin!

J o h d a n t o a

Oih, muistan sen kuin eilisen päivän. Ai minkä päivän? Päivän, jolloin sain Snapchatin. (Muistakaa noudattaa ikärajoja ja "vanhempien valvonnassa" -merkkiä!) Olin huoleton ja tyytyväinen itsestäni. Kokeilin heti doge-filtteriä, joka oli kyllä aika hauska, täytyy myöntää. Ja siis ei, tämän blogin ideana ei ole muistella ensimmäisiä Snapchat kokemuksiani, tämä on vain alustusta.

Myöhemmin käytin edelleenkin Snapchat filttereitä. Silloin näytin hauskalta ja kaikki nauroivat hyvässä hengessä doge-kuvilleni. Sain suorastaan hyväksyntää käyttämällä sitä filtteriä. Se sai minut ajattelemaan. Mitä jos käyttäisin kauneusfilttereitä?

Se voisi piilottaa ryppyni, verisuoneni ja otsakohouman. Jos doge-filtteri saa jo noin paljon hyväksyntää, mitä kaunistus filtteri saa aikaan. Näin mietin. Tämä on tämän blogin puheenaihe. Tervetuloa mukaan juttelemaan ehkä hieman vakavemmin mitä yleensä, mutta samanlaista rentoilua tämä kuitenkin on. Nyt mennään!

F I L T T E R I T  J A  U L K O N Ä K Ö P A I N E E T

Tämä on itselleni oikeastaan sydämen asia. Nimittäin, että filtterit pitäisi kieltää laissa! Tiedän, että minulla on tähän asiaan vahva mielipide, mutta sitä mieltä todella olen. Ruvetaanpa vähän purkamaan tuota ajatusta. Ensinnäkin, itse filttereissä tai etenkään Snapchatin filttereissä ei ole mitään väärää, vaan niiden haitallisilla seurauksilla on.

Otetaan tähän kaveriksi pieni esimerkki. Otan puhelimella selfieita ja varmasti sinäkin otat. Monet, minä mukaan lukien emme ole niihin ikinä tyytyväisiä, sehän nyt on selvä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kenenkään muun ei pitäisi kuitenkaan vahvistaa tuota ajatusta, päinvastoin.

Silti, puhelimeni tekee niin. Joka kerta, kun otan selfien joku tekoäly yms. ilmoittaa minulle, että "Haluatko kaunistaa kasvojasi erilaisten kauneusfilttereiden avulla?". Siis kyllä, jopa puhelin tietää, että olen ruma. Aluksihan se voi olla ihan kivaakin, että saat muokattua kuvaa niin paljon, että näytät ja jopa minä näytän hyvältä. 

Mutta entä pitkällä aikavalillä?

Jos sitä lähtee kuitenkin syvällisesti miettimään, tuollainen ajatus on idioottimainen ja suorastaan vaarallinen. En lyö päätäni pantiksi, mutta olen aika varma siitä, että tuollainen ajatus laukaisee kielteisiä ja riittämättömyyden tunteita. Eli minun ulkonäköni ei ole ok, jos kerran minun pitää muokata sitä? Eikö minua hyväksytä, jos en muuta ulkonäköäni? Olenko ainoastaan silloin tarpeeksi kaunis, kun ulkonäköäni on muokattu?

Minulle ainakin herää tuollaisia tunteita, kun joka ikinen kerta joku älytön kone ilmoittaa, että ulkonäköäni kannattaa parannella. Jos jopa puhelin tajuaa sen, mitä oikeat ihmiset ovat mieltä? Tälläiset ajatukset herättävät uusia ajatuksia ja lopulta hirveät ulkonäköpaineet. Pahimmassa tapauksessa jopa masennuksen tai pelkoja. Voinko olla ihmisten ilmoilla livenä, koska en saa muutettua ulkonäköäni?

Tämähän on vain tällaista ajatusleikkiä, mutta tutkijat ovat myös huomanneet tällaisen ilmiön. Entäs ulkonäköpaineet? Nämä filtterit eivät ainakaan paranna ulkonäköpaineita. Mitä enemmän käytämme filttereitä ja saamme informaatiota, että emme riitä tällaisina ja sitä isommat ulkonäköpaineet meille tulee ja mieleen hiipii entistä useammin että ehkä puhelin ja filtterit ovat oikeassa.

Ymmärrän kuitenkin, että jos ulkonäköäsi pilkataan tai sinua ei hyväksytä tuollaisena kuin olet, haluat kuulua joukkoon käyttämällä filttereitä. Se on täysin luonnollista. Siispä, ihmisten ympärillä pitää muuttua. Heidän pitää lopettaa HETI ulkonäöstä puhuminen ja tajuta, että sinä olet parhaimmillasi juuri omana itsenä, omalla ulkonäöllä.

Sisäinen kauneus on paljon tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus

Tosin, tekoäly on oikeassa minun kohdallani. Mutta onko siitä pakko mainita? Eikä pelkkä mainitseminen edes riitä, vaan painostetaan muuttamaan ulkonäköä niin paljon, että meidät hyväksyttäisiin. Pidemmällä aikavälillä filtterit luovat ulkonäköpaineita ja romuttaa vakavasti itsetuntoa, sillä ajattelemme, että olemme ok vain, kun muokkaamme tarpeeksi ulkonäköämme.

Mielestäni tuo on vain järkyttävää ja vahingollista. Päinvastoin, meitä pitäisi kannustaa sisäiseen kauneuteen johon kuuluu, että olemme tyytyväisiä omasta ulkonäöstämme ja uskallamme olla juuri sellaisia kuin olemme. 

Tosin, sisäinen kauneus tarkoittaa myös sitä, että emme keskity kokoajan vain itseemme ja omaan hyväksyntäämme, yritämme auttaa ja rohkaista myös toisia hyväksymään itsensä ja oman ulkonäönsä. Mielestäni sisäisen kauneuden kulmakivi on persoonallisuus, se kertoo meistä enemmän kuin miljoona filtteröityä kuvaa. Ne ovat valheellisia ja vahingollisia.

Minä en ole ehkä kaunis, mutta sillä ei ole edes väliä. Sinä olet sisäisesti kaunis ja paras versio itsestäsi, kunhan et yritä muuttaa ulkonäköäsi kamalilla filttereillä. Keskitytään jokainen vain olennaisiin asioihin, persoonaan ja luonteeseen. 

Loppusanat

Huh huh! Päivä suunnittelua ja kolme päivää kirjoittamista. Paljon tekstiä, tunteita ja mielipiteitä. Täytyy myöntää ja kertoa ihan rehellisesti, että täällä on raivottu tätä tekstiä tehdessä. En ole pystynyt tekemään tätä neutraalisti. Nyt alkaa se kaikista isoin homma, editointi, muokkaus ja viimeistely. Luultavasti puolet blogista lähtee pois, mutta katotaan.

Kiitos niin paljon, jos jaksoit lukea tänne asti. Se ei ole itsestäänselvyys. Jos vain jaksat ja haluat, olisin enemmän kuin mielellään kuulemassa sinulta ajatuksia tähän aiheeseen. Jos olet eri mieltä kuin minä, sinulla on siihen täysi oikeus! 

Kiitos paljon ja nähdään taas, mooiikka mooiiiiii!