Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!
Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs
Instagram: Samuelin blogi
Whattsap: 0403779896
Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.
Hei, kiva kun oot eksynyt mun blogiin! Minä olen siis 14-vuotias poika, ja olen lyhytkasvuinen. Olen 104cm pitkä. Blogini kertoo oikeastaan kaikesta mahdollisesta, mutta yritän tuoda paljon lyhytkasvuisuutta esille. Tervetuloa mukaan!
Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs
Instagram: Samuelin blogi
Whattsap: 0403779896
Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.
Tänään on torstai ja poikkeuksellisesti uusi blogi ulkona. En tavallisesti julkaise torstaisin uutta blogia, miksi en? Vastaus on hyvin yksinkertainen. En tykkää torstaista. Torstai päivä on minusta aina tylsin ja silloin ei tapahdu ikinä mitään erikoista, joten en tykkää julkaista uutta blogia päivänä, josta en tykkää. Minun lempipäiväni on ehdottomasti keskiviikko, koska silloin on kerhonohjaus. Mikä sinun lempipäiväsi on? Toivottavasti en muuten pahoittanut kenenkään sellaisen mieltä, joka tykkää torstaista. Sori! Nyt kuitenkin itse blogin pariin viiihdoinkin! Tervetuloa mukaan ja tänään siis aiheena:
T E S T I S S Ä K E V Ä Ä N U U T U U S H E R K U T!
Tänään tai siis tiistaina tuli todella syvällinen aihe joten nyt vähän rennompaa tähän väliin. Juuri sain sen blogin julkaistua joten nyt voi keskittyä tähän. Tämän vuoden alussa tein blogin, jossa testasin vuoden 2022 alkuvuoden uutuusherkkuja, todella moni piti siitä ja toivoi jopa jatko-osaa vaikka arvostelut ovat aaika tylyjä. Sanon ihan suoraan mielipiteeni ja sanotaanko, että se ei ole hyvä asia. Onneksi se koskee vain herkkuja. Juuri äsken kävin kaupassa ja ostin kaikki kiinnostavimmat uutuusherkut, niitä olisi ollut siellä vaikka kuinka paljon, mutta ne maksoivat aaika paljon. Mukana on siis lakupatukoita, pastilleja, mutta pääosin suklaalla mennään.
Tänään sitten kyllä annetaan pelkästään hyviä arvosanoja, sen lupaan! Toivottavasti tästä tulee sellainen mistä pidätte, mutta kun minä kyseessä niin ei kyllä tiedä. No mutta kuitenkin, pidemmittä puheitta lähdetääs katsomaan, että onko noista kevään uutuusherkuista mihinkään! Leeet's go!
Normaali Geisha on todella hyvää, mutta kaikki lisämaku Geishat ovat olleet minusta kyllä aivan hirveitä. Vai onko edes Geishasta lisämakuja? Sekoitinko nyt Fazerin siniseen. Odottakaa ihan hetki. Huh, muistin oikein. Geishasta oli vaikka mitä lisämakuja. Ulkonäkö on kyllä todella hieno, kultaisen, keltaisen ja vaaleankeltaisen sekoitus. Todella hieno!
Makuna toimii peanut, joka on siis pähkinä. Tai, jos nyt käänsin väärin niin minä olen pähkinä. Ainoa mitä mietin on, että eikö normaalinkin geishan päämaku ole pähkinä tai joku sinnepäin. Onkohan tässä sitten kokonaisia pähkinänpaloja? Jos on, niin automaattinen 0/5... Testataan! Haisee todella vahvasti pähkinä, sellainen kokonainen ja tumma pähkinä. Noh, ilman ennakkoluuloja sisään vain.
Arvosana: Löysin pähkinän, tummuuden ja vielä kerran pähkinän, mutta ainoa mitä en löytänyt oli Geisha. Pähkinä suorastaan puskee läpi, suklaan maku kolkuttelee hienoisesti ovea, mutta Geisha lähti karkuun jo ajat sitten. Jos pidät pähkinä Geishasta ilman Geishaa, niin tässä on sitten sinun tuleva lempipatukkasi, mutta valitettavasti minulta tulee tyly 0,5/5.
Tupla on todella hyvää, vaahterasiirappi on todella hyvää, mutta mitä syntyy kun ne yhdistää? Itseasiassa en tiedä ja sitä varten täällä ollaan. Tänään otetaan siitä selvää. Minulla on kovat odotukset tähän, koska Tuplan kaikki lisämaut ovat olleet aina vain parempia ja tämä kuulostaa myös sellaiselta yhdistelmältä.
Patukan ulkonäkö jatkaa samaa arvosana linjaa kuin Geisha nimittäin tämäkin on todella hieno. Vaalean beessin ruskea ja sininen sopivat minusta todella hyvin yhteen ja patukan sisuksista vielä kuoressa kuva. Ainakin tuo kuva näyttää todella herkulliselta, nimittäin tuossa vaahterasiirappi vaikuttaisi olevan erittäin juoksevaa ja jotain herkullisen näköistä valkoista mömmöä, mutta onko patukan sisus oikeasti tuon näköinen? Siitä otetaan tänään tai itseasiassa juuri nyt selvää, joten eiköhän testailla!
Arvosana: Tämäkin patukka jatkaa kyllä ylpeänä Tupla sarjaa, sillä onhan tämä nyt hyvää! Sulava, täyteläinen ja maistuva. Siinä kolme adjektiivia, jolla kuvailisin tätä. Valkoinen mömmö on todella hyvää, mutta vaahterasiirappi kyllä hoitaa tämän patukan myynnin kokonaan. Ihanan makuista, mutta ihan liian vähän. Miinusta tulee myös siitä, että tästä puuttuu se Tuplan kovuus ja rouskuvuus. Kuitenkin vahva 4-/5! Seuraavaa tuotetta kehiin!
Jopas oli pitkä nimi, siitä siis miinusta. Ei nyt sentään, en minä nyt niin tyly sentään ole. Punaiset Mariannet ovat ihan loistavia, siniset ihan kauheita. Minun tuurillani Fazer teki sinisen Mariannen ja toffeen makuisia pastilleja. Sanotaanko, että ennakkoluulot ovat ainakin kovat, mutta senpä takia otan ne tuolta päästä ja kolmoiskierre heitolla suoraan roskakoriin. Oho! Osui! Nyt olen siis ennakkoluuloton... Joo, eiköhän lähdetä testailemaan!
Arvosana: Heetkinen. Tämähän on hyvää. Ennakkoluuloni oli jostain kumman syystä tänään (kin) väärässä. Aluksi tulee piparmintun mojova potku, mutta toffee vain vetää piparmintun pois lavalta ja ottaa koko esityksen haltuun, mutta piparminttu kumminkin katselee ylpeänä toffeeta, joka on pääesiintyjä. Kukaan ei älynnyt tuosta mitään, mutta mitä muuta voi Samuelilta odotakaan. Sanoisinko, että 3,5/5! Mennään sillä ja siirrytään seuraavaan tuotteeseen!
Jos pitäisi sanoa näistä, että mitä odotan kaikista eniten niin se olisi tämä. Nimittäin Dumle on tehnyt aivan uuden sekoituksen, Summer mix, jossa on ihan uudet maut. Makuina toimivat mansikka, banaani ja nähtävästi vihreä omena. Pussi on ainakin todella upea ja väritys on kivan liukuvärimäinen. Toivottavasti noissakin olisi se täyte sellaista juoksevaa soossia eikä mikään köntti täytettä. Eiköhän avata pussi ja oteta selvää!
Karkkien kääreet näyttävät ainakin todella piristäviltä, pinkki, vihreän ja keltaisen näköiset kääreet luonnollisesti. Odotan ehkä eniten tuota omenaa joten säästetään se viimeiseksi. Aloitetaan vaikka tuosta banaanista, siis menoksi...tai no maisteluksi!
Arvosana: Ensimmäisenä siis vuorossa banaani. Heei, hei hei. Minun piti juuri kehua, että mahtavaa, tässä on juoksevaa kastiketta sisällä, mutta se on valetta. Minua on huijattu, mutta itsehän nämä ostin. Huijasin itse itseäni. Tässä on siis juoksevaa möhnää sisällä, mutta se on oikeasti kökkäremäistä ja paakkumaista. Banaanin maku oli muutenkin haalistunut. Maku olisi valmiina jo nyt eläkkeelle, vaikka uutuustuote kyseessä, valitettavasti 1,6/5.
Seuraavana mansikka. No nyt puhutaan asiaan. Minähän olin jo hetken aikaa heinäkuussa, rannalla ja hiekka sulautuu jalkojeni päälle ja tuohon päälle vielä tuoreet mansikat. Tuollaista oli nauttia tätä suklaata. Mansikka tuli todella hyvin, raikkaasti ja kesäisesti esille. Vahva 4,5/5!
Sitten vielä omena. Heetkinen! Luulin, että saisin raikasta omenaa, mutta mitä sain? Sain ihan ihan tavallisen Dumlen, mutta viimeisimpänä jälki kutituksena takahampaisiini tulee todella tuhkamainen omena. Ei, ei ja vielä kerran ei! Olisin niin halunnut maistaa omenaa, mutta ei. Normaali Dumlehan se siellä oli. 0/5.
Ehdottomasti paras oli mansikka, mutta mikä on kokonaispussin arvosana? Jos kaipaat raikasta mansikkaa, mutta et halua toista tai kolmatta pyörää sotkemaan nautintoanne aina välillä niin sitten tässä oiva valinta! Suomeksi siis, jos pidät pelkästä mansikasta niin tämä on hyvä vaihtoehto, 2,5/5. Seuraava tuote!:)
Nyt olisi todella harvinainen uutuus testissä, nimittäin Daim Lemon. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun heiltä on tullut jotain uutta joten siksi on harvinainen. Daim alkuperäinenkin maku on kyllä todella hyvää, mutta tämä kuulostaa aivan loistavalta makuyhdistelmältä. Onko se sitten sitä? Nyt otetaan siitä selvää, testiin!
Arvosana: Aivan selvää, olen myyty. Parhain Daim ikinä. Sitruuna puski vahvasti esille, mutta hyvin hienotunteisesti. Maussa ei ole todellakaan säästelty ja mikä parhainta, se oli todella raikkaan piristävän freshin sitruuna! Ihana patukka, kiitos tästä makunautinnosta! 6/5!
Se olisi viimeisen herkun vuoro, mutta ei missään tapauksessa vähäisimmän. Itseasiassa odotan näitä (kin) todella kovasti, kerron kohta miksi. Panda on todella hyvä brändi ja patukoista pidän muutenkin todella paljon joten odotukset ovat kovat. Uutuus on siis POP patukat, johon kuuluu kolme eri makua, mutta nyt aloin vain miettimään, että mistäköhän tuo POP tulee? Noh, ei kai sen väliä.
Odotan näitä todella innolla sen takia, koska patukoiden maut ovat todella erilaisia, suorastaan outoja makuyhdistelmiä eli ei ole mitään perusmakuja, joka on minusta todella hyvä asia. Huomionarvoista on myös se, että patukat eivät sisällä palmuöljyä. Ensimmäisenä mansikkaphmis, kuten sanoin ihanan erikoinen ja todellakin uusi maku!
Mansikkapehmis arvostelu: Olen hieman hämmentynyt. Miksi? Selitän iihan kohta. Lakritsipatukka itsessään oli totuttua Pandaa eli todella hyvää, mutta täyte. Täyte oli hyvin mansikkamainen, mutta tässä seuraa erikoisuus. Mansikan rinnalla oli maku, mutta en tiedä mikä se oli. Minusta se ei kyllä pehmikseltä maistunut, mutta voin olla väärässäkin. Joku muukin maku siinä kyllä maistu, mutta en osaa kuvailla sitä. Pehmeä? Annan kuitenkin 3/5. Seuraavaa!
Sitruunajuustokakku arvostelu: Sitruunaa olisi taas tiedossa, mutta juustokakku kaverinaan. Loistava makuyhdistelmä! Testiin! Ihana maku, molempia löytyi tasavertaisesti ja raikkaana, mutta lakritsi tukahdutti maun ihan kokonaan. Sen johdosta valitettavasti 3/5. Muuten olisi ehdottomasti 5/5!
Kermatoffee arvostelu: Aivan timantti! Lakritsi maistui kyllä, mutta hän näytteli tällä kertaa vain sivuosaa ja pääosassa komisteli ihan ehdottomasti kermatoffee. Ihana maku, ihan kuin olisin itsekin muuttunut kermatoffeeksi. Suora ja ehdoton 5/5! Patukoiden yhteisarvosana on kyllä 4/5, koska maut olivat herkullisia, erikoisia, mutta lakritsi vain tuli kuokkimaan liikaa.
No olipahan herkut! Täytyy kyllä sanoa, että olen todella positiivisella mielellä tämän kevään uutuusherkuista, todella monipuolisesti ja hyvän makuisia herkkuja. Ainoa selvä miinus oli tuo Dumlen uusi pussi, valetta! Kiitos paljon, kun luit ja jos haluat, niin kerro ihmeessä mitä mieltä olit blogista ja oletko itse maistanut mitään näistä. Nähdään lauantaina, kiitos paljon ja moikkaa moiii!
Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs
Instagram: Samuelin blogi
Whattsap: 0403779896
Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.
Se olisi tiistai ja aurinko sen kuin paistaa. Onko teillä muuten sulanut jo kaikki lumet? Meillä ainakin on, joka on niin kivaa. Lunta on kiva olla talvella, mutta toukokuussa alkaa olemaan jo vähän liian myöhästä. Kiitos muuten ihan jokaisesta palautteesta liittyen viime blogiin, pelkäsin jälleen kerran reaktiotanne, mutta turhaan. Ai niin! Minä hain kesätöihin jopa! Nimittäin 4H-päiväleirien apulaisvetäjäksi. Kyllä, kuulit oikein. Kaiken lisäksi uskon, että minusta olisi jopa hyötyä siellä. Nyt ei kyllä kuulosta Samuelilta, miksi jopa kehut itseäsi? Siihen vastaa tämän päivän blogi, jonka aihe on
Olen Tyytyväinen Itsestäni
Olen täällä monesti sivunnut sitä kuinka minulla on ollut todella vaikeita jaksoja oman tunne-elämän kanssa tässä parin vuoden paikana, mutta nyt minusta tuntuu, että olen edes jotenkin saanut oman tunne-elämän kuntoon sekä olen alkanut jopa hyväksymään itseni itselleni. Olipa outo sanonta, noh, käytetään sitä, koska muutakaan en keksi. Tänään siis keskitytään siihen, että minkälaisia tunteita minulla on ollut tässä vuosien varrella, miten olen voittanut ne ja mitä ajattelen minun tulevaisuudestani. Tänään siis aika syvällinen blogi kyseessä, mutta jos sinua kiinnostaa tällainen aihe niin jää ihmeessä, mutta voit myös poistua!=)
Minun henkiset ongelmat lähtivät käyntiin jo oikeastaan viidennellä luokalla, kun aloin tajuamaan, että totta se on. Olen erilainen kuin muut, en pysty tekemään asioita mitä haluaisin, joudun soveltamaan todella paljon koululiikuntaa ja tarvitsen monissa asioissa apua. Viidennellä se ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön asia tai tunne, joka toistui monta kertaa päivässä. Se oli tunne muiden joukossa, pääosin olin iloinen kaikesta enkä kauheasti välittänyt, että olin erilainen.
Tässä blogissa ei käsitellä koululiikuntaa sen tarkemmin, koska siitä ja koulu-uinnista on tulossa omat bloginsa tässä toukokuun aikana tai kesäkuun alussa. Kuudes luokka alkoi ja se oli todella hankala vuosi, niin minulle kuin opettajalleni. Kaikkia yksityiskohtia en edes muista, mutta aloin vain pitämään itseäni "ei normaalina", sillä en ollut yhtä pitkä kuin muut enkä pystynyt olemaan yhtä itsenäinen kuin muut.
Kuudennen luokan alussa oli leirikoulu, joka oli itsessään todella kiva, mutta luonnollisesti minulla oli siellä yksityisavustaja. Se sai alulle ajatukset, että jos minua ei olisi niin ei tuotakaan avustajaa tarvitsisi siellä, liikunnassa tai käsityössä. Minun takiani joudutaan käyttämään ohjaajaa niin leirikouluun, liikuntaan ja käsityöhön. Hän voisi auttaa vaikka ketä muuta, mutta hän joutuu tuhlaamaan aikaansa minuun.
Silloin minulle heitettiin jo mielipiteitä, että "miten ihmeessä Saken liikunnan numero voi olla x, vaikka hän ei pysty tekemään mitään." Se pysäytti minut ajattelemaan toden teolla ja tulin myöskin siihen tulokseen, että se oli epäoikeudenmukaista. Säälistä ne annettiin eikä taidoista. Minusta huolehdittiin todella paljon, koska koulupäivien aikana oli paljon vaaratilanteita, mutta se masensi ajatteluani entisestään.
Se on ehkä isoin syy siihen, että miksi minua haittaa ihan hirveästi kaikenlaiset vitsit tai läpät koskien itsetuhoisia ajatuksia. Joku ihminen voi käydä niitä para-aikaakin läpi, niin miltä hänestä tuntuu, jos hänen vakavasta ongelmastaan vitsaillaan?
Kuudennellakaan luokalla en pystynyt syömään aamupalaa joten söin aina ensimmäisellä välitunnilla välipalan. Yhtenä päivänä en halunnut syödä, koska kukaan muukaan ei syönyt, en halunnut olla erilainen. Opettaja oli huolissaan, että miten jaksaisin ja siksi tuli puhumaan minulle. Silloin en peitellyt enää, purskahdin itkuun ja kerroin ihan kaikki tunteet mitä minulla oli. Olen aina ollut herkkätunteinen, enkä edes yritä peitellä sitä. Itken pienistä asioista kenelle vain, olin sitten yksin tai opettajan kanssa.
Se auttoi sentään sen verran, että minulla oli joku jolle puhua. Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta jotenkin en vain kokenut luontevaksi puhua heille. Yläkouluun siirtyminen oli myös hirveän vaikeata, koska siellä odottaisi monet uudet haasteet. Yläkoulusta puhumisesta tuli melkein aina riitaa joten 2020 tammikuusta aloin käymään koulupsykologilla, joka oli niin tärkeä etappi. Siellä sain ammattilaiselta apua, sain puhua tunteistani rauhassa, sain itkeä, jos itketti ja käytiin yläkouluun siirtyminen vaihe vaiheelta läpi.
Sitten tuli rakas ystäväni etäkoulu, siitä olen täällä monesti puhunutkin joten ei puhuta siitä sen enempää. Silloin tuntui vahvemmin kuin koskaan, että minusta ei ole mihinkään ja minulla ei ole paikkaa tällä maapallolla. Joten tiivistettynä, etäkoulu oli hirvein kokemus ikinä.
Yläkoulun alkamiseen asti tapasin koulupsykologia, joka oli yksi parhaimpia päätöksiäni. Yläkoulu alkoikin valoisissa merkeissä, mutta tajusin, että hetkonen. Täällähän avustaja kulkee, joka paikkaan kanssani ja tarvitsen apua ihan kaikessa. Vain minun takiani luokallamme piti olla avustaja ja se vei kaikilta muilta avun. Sen takia, että en ole normaali, vaivaan monia aikuisia.
Silloin minua myös kiusattiin, mutta siitä olen puhunut muissa blogeissa niin en puhu siitä tässä. Seitsemännellä minulla oli siis itsetunto/tuhoisia, riittämättömyyden ja vaivaamisen tunteita. Elämäni oli todella tyhjää, miksi? Sen takia, koska ajattelin, että en pysty tai että minusta ei ole mihinkään. Se ei siis perustunut mihinkään tosiasioihin vaan vain omiin ajatuksiin. Keväällä 2021 olin todella allapäin, koska ajattelin, että minusta ei ole mihinkään enkä pysty tehdä mitään.
Toukokuussa olin niin tyytymätön itseeni, mutta myös siihen, että minusta ajateltiin asioita, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa. Mietin, että vaikka en osaa tai pysty tekemään mitään niin haluan yrittää vähentää meitä kohtaan tulleita ennakkoluuoja. Mietin pitkään, että miten sen voisin tehdä ja naps! Tajusin, että voisin alkaa sisällöntuottajaksi ja kertoisin lyhytkasvuisuudesta aidosti ja rehellisesti. YouTubea olin jo kokeillut, mutta minua pilkattiin siitä ihan hirveästi joten sitä en halunnut tehdä enää joten päädyin tämän blogin aloittamiseen toukokuussa 2021 ja voisin sanoa, että tämän aloittaminen oli avain ratkaisu kohti henkisien ongelmieni loppumista, tai no helpottumista.
Olin tosi epävarma vielä silloinkin, mutta päätin, että kirjoitan ja katson mitä tuleman pitää. Se kesä oli ihanaa, sain vain keskittyä kirjoittamiseen ja se toden totta kannatti. Itseasiassa voisin jopa väittää, että blogin aloittaminen oli elämäni käännekohta. Se antoi minulle elämän iloa, tarkoituksen, itsevarmuutta ja tekemistä. Aloin huomaamaan, että minustahan on johonkin.
Kahdeksannella aloin panostaa kouluun 100% välittämättä siitä, että olinko muiden silmissä hikke vai en. Liityin kansainvälisyyshankkeeseen, koska tykkäsin siitä enkä välittänyt siitä, että olin lyhytkasvuinen tai onko minusta vaivaa. Huomasin nopeasti, että eihän minusta ollut mitään haittaa vaan päinvastoin.
Entä sitten nyt? Tällä hetkellä olen todella iloinen ja onnellinen elämästäni. Viimeisestä koulupsykologi kerrasta on yli puolivuotta eikä tarvetta ole edes uudelle käynnille. Ennen käytin argumenttinä muun muassa, että en ole normaali. Koulunuorisotyöntekijäni totesi minulle kerran, että "minkälainen on normaali ja kuka pystyy määrittelemään normmaalin" Se ajatus pysäytti minut.
Onko kukaan väittänyt, että en olisi normaali? Ei ole, ainoastaan minä itse olen uskotellut, että en ole normaali. Onko joku valittanut siitä, että minusta olisi vaivaa? No ei, ainoastaan minä itse olen tehnyt päätöksen, että minusta on vaivaa ja piste. Tästä voin todeta, että ongelma mikä minulla oli, oli omat ajatukseni. Miten minä ajattelin ja suhtauduin itseeni
Ajattelin, että minusta ei ole mihinkään ja heti kun aloin toimimaan, huomasin, että se ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Toisin sanoen, lyhytkasvuisuus ei ole ikinä tuottanut minulle esteitä vaan omat ajatukseni minusta. Jos pitäisi sanoa yksi asia mikä auttoi minua eniten, oli se, että puhuin opettajalleni tunteista. Se, että sain puhua tunteistani auttoi minua ymmärtämään ja tiedostamaan ne.
Toinen asia oli se, että lakkasin vain ajattelemasta sairauttani ja menin kaikkeen mukaan, jolloin huomasin, että eihän minusta olekaan vaivaa vaan jopa hyötyä. Sitä kautta olen oppinut arvostamaan itseäni. Tällä hetkellä olen todella onnellinen ja iloinen elämästäni.
Olenko yhtä pitkä kuin muut? En ole, mutta tarkoittaako se sitä, että en voisi tehdä asioita mitä muut tekevät. Ei, ei tarkoita. Tällä hetkellä opiskelen koulussa ahkerasti kuten muutkin, olen mukana kansainvälisyyshankkeissa kuten muutkin, saan harrastaa maailman parasta ja ihaninta harrastusta nimittäin sisällöntuotantoa, mutta sen itseasiassa jopa mahdollistaa sairauteni.
Muuten en olisi ikinä alkanut tekemään tätä, jos en olisi lyhytkasvuinen. Kaiken tuon lisäksi saan olla apulaiskerhonohjaajana, joka on todella tärkeää työtä ja pystyn tekemään sitä aivan samalla lailla kuin muutkin. Minusta on siellä todella paljon hyötyä. Blogin alussa sanoin, että hain 4H-kesäleirien apuaisvetäjäksi, niin tein ja olen todella iloinen siitä. Epäröin ensin vähän, mutta jos minusta on ollut hyötyä kerhossa, miksi ei leirillä olisi?
Koko tämä blogi tiivistettynä yhteen lauseeseen, lyhyyteni ei ole ikinä ollut ongelma vain minä itse ja ajatukseni. Ajatuksien tiedostaminen ja muuttaminen ei ollut lyhyt prosessi ja teen sitä vieläkin. Vähättelen itseäni, en löydä niitä luonteenvahvuuksia, mutta pidän ja olen tyytyväinen itsestäni. Tällä hetkellä en haluaisi olla kukaan muu, olen Samuel, lyhyt, mutta silti ihminen, joka haluaa ja pystyy elää pienillä sovelluksilla normaalia elämää niin kuin kaikki muutkin.
Kiitos avustajat, opettajat, vanhemmat, melkein kuin isosisko eli naapurini, mutta etenkin sinulle Annika koulunuorisotyöntekijäni, että jaksat joka ikinen päivä tukea ja kannustaa minua. Olet parhain koulunuorisotyöntekijä maailmassa, PISTE. Ja vielä, ikuinen kiitos teille, ei lukijoille vain teille ystäville. Siitä, että haluatte olla osa elämääni, lukea tarinaani ja olla ystäviäni.
Sanoin kuvailematon kiitos kaikille, Samuel kuittaa.
Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!
Se olisi toukokuun ensimmäinen viikko ohitse ja viikonloppu luvassa. Kyllä se aika vaan menee yhtä nopeasti kuin raketti, ei siitä pääse mihinkään. Toivottavasti teidän toukokuu on lähtenyt hyvin ja aurinkoisesti käyntiin, minun ainakin on. Nyt kuin tämä viikko on ohitse, on enää neljä kouluviikkoa jäljellä. Aivan hullua. No mutta kuitenkin, eiköhän alku selostukset ollut siinä ja siirrytä pitemmittä puheitta itse blogin pariin, tänään siis luvassa:
K O K K A I L L A A N A M E R I K K A L A I S E T P A N N U K A K U T
Nyt on lauantai, päivää alle viikko tämän blogin julkaisuun ja tulin juuri uimarannalta. Isäni kävi ihan avannossa, mutta minä olin vain kaverina ottamassa Instagram kuvia. Minuahan ei järveen saa ennen kuin vesi on ehkä siinä +20'C paikkeilla. Nyt meille tuli kuitenkin tuttuja kylään viettämään lauantai iltaa ja tällä kertaa minä vastaan yhdessä Carrot Kitchenin kanssa tarjoiluista, mutta mitä me oikein kokataan ja mikä sovellus Carrot Kitchen edes on? Näihin tulee vastaukset ainakin tässä blogissa!
Tätä blogia on kyllä todella vaikea otsikoida ja tuntuu, että ei tuo nykyinenkään ole sopiva, mutta mennään nyt ainakin näin alkuun sillä. Tiistai, toukokuu ja koulu alkaa jo lähenemään kohti loppua. Minä yritän tässä vain ymmärtää, että kohta olisi jo kesäloma vaikka ei kyllä tunnu yhtään siltä. Tuntuu, että olisimme vasta jossain tammikuun paikkeilla. Suorastaan laittoman nopeasti mennyt tämä kouluvuosi, mutta ei kai se haittaa. Kesällä on ainakin aikaa tehdä blogeja ja paljon! Ihanaa tiistaita ja toukokuuta kaikille, mutta eiköhän siirrytä jo itse blogin puolelle, tervetuloa mukaan!
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Blogiputki olisi nyt takanapäin ja tuttu rytmi palannut maailmaan. Minusta oli todella kiva taltioida TET-viikkoani, toki eihän blogit mitään hyviä ollut, mutta saitte edes jonkinlaista käsitystä siitä, että millaista siellä oli. Jos vielä pari sanaa toukokuun blogeista, niin seuraavien viikkojen aikana on vihdoinkin tulossa todella syvällisiä ja lyhytkasvuisuuteen liittyviä blogeja, jotka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta en vain ole uskaltanut, mutta nyt on sen aika! Pari yhteistyötäkin on tulossa, mutta ei onneksi kovin montaa ja hei! Tämän kuun 21. päivänä blogi täyttää vuoden, VUODEN! Uskomatonta ajatella, että kohta olen harrastanut jo somen tekemistä vuoden päivät. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.
Mikä blogi tänään on kyseessä sitten? Antakaahan kun mie vähän pohjustan tätä, yllätyys! Mikä voikaan olla kivampaa kuin asioiden täysin turha pohjustus. No ei mikään. Minulta kysytään usein, että haluaisinko tehdä blogia työkseni, millaista se olisi, tunnenko ketään muuta bloggaajia ja millaista on tehdä blogia työkseen. Valitettavasti minulla ei ole ikinä ollut vastauksia noihin kysymyksiin, koska tämä on vain harrastukseni, ei työni ja sen voin kyllä sanoa, että tästä ei myöskään ikinä tule työni. Jos alkaisin tekemään tätä työkseni joutuisin kiertämään blogini arvoja ja tavoitteita, jota en missään nimessä halua.
Minusta on kuitenkin todella kivaa, että on ihmisiä jotka tekevät blogia työkseni ja jopa tunnen yhden sellaisen, Pepin. Tutustuin Peppiin Instagramin välityksellä ja hän on minusta ihana persoona sekä ylpeänä tekee somea työkseen eikä ollenkaan häpeä sitä. Minkälainen sitten on hänen tarinansa? Tänään pääsette tutustumaan Peppiin ja kuulemaan siitä miten hänen blogistaan/somesta tuli Pepille työ! Jos tällainen kiinnostaa niin jää ihmeessä lukemaan, mutta eiköhän päästetä nyt Peppi ääneen, vielä kerran massiivinen kiitos sinulle, että halusit kirjoittaa esittelyn itsestäsi tänne!
Moikka kaikki Saken blogin lukijat!
Minun nimeni on Peppi, ja Instagramissa minut tunnetaan nimellä @pitkatossula tai @pitkatossula valmennukset. Olen opettaja, digiyrittäjä, somevaikuttaja ja -valmentaja. Kun Sakke pyysi minua kirjoittamaan blogiinsa vieraskynätekstin, olin otettu ja innoissani.
Ajatelkaa, millaisia juttuja some mahdollistaa - missä muualla oikeassa elämässä me olisimme tavanneet, eri kaupungeissa asuvat 14-vuotias nuori ja 34-vuotias perheenäiti. Luultavasti emme missään. On rikkaus saada tutustua erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Vaikka elämänvaiheet ja kiinnostuksen kohteen eivät välttämättä kohtaa, toiselta voi oppia paljon. On upeaa nähdä, kuinka nuoret osaavat nykyään katsoa maailmaa avoimin silmin.
Ajattelin puhua teille hieman somevaikuttamisesta, ja sen luomista mahdollisuuksista. Nuorena päädyin käymään lukion, ja sen jälkeen kouluttauduin yliopistossa opettajaksi. Tein opettajan työtä monta vuotta, kunnes nyt 2-vuotias tyttäreni syntyi. Olin toiminut työni ohessa digitutorina, ja hoitovapaalle jäädessäni sain ajatuksen sain ajatuksen alkaa tekemään somea. Perustin Insta-tilini, ja se sai hämmästyksekseni nopeasti suosiota, eikä aikaakaan, kun sain myös ensimmäiset kaupalliset yhteistyöni. Yritykset siis haluavat, että testaan heidän tuotteitaan ja palveluitaan, esittelen niitä tililläni, ja saan tarjoamaani näkyvyyttä vastaan palkkion.
En oikeastaan koskaan ajatellut, että minusta tulisi somevaikuttaja, mutta niin siinä vaan kävi. Tässä työssä parasta on ollut kaikenlaisten ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus heidän kanssaan. Somevaikuttajuus ja esillä olo on avannut myös paljon uusia työmahdollisuuksia. Kirjoitan esimerkiksi kolumneja lehtiin, teen sisällöntuottoa ja someylläpitoa yrityksille sekä somevalmennuksia. Sitä kautta minusta on tullut yrittäjä.
Vanhemmat ovat nuorten somettamisesta usein huolissaan, ja ymmärrän sen hyvin. Pelkästään jo ruutuajan rajaaminen on sekä nuorille että aikuisille tärkeää, sillä ruudun tuijottaminen vaikuttaa aivoihimme ja uneemme. Itse yritän pitää huolen siitä, etten enää klo 21 jälkeen katso puhelinta. Ja oma lukunsa ovatkin sitten netissä piilevät vaarat. Vaikka kohtaamiset somessa ovat pääasiassa mukavia, huijausviestejä ja pahaa tahtovia ihmisiä on myös valitettavasti liikkeellä.
Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän valitettavasti saa niskaansa myös kaikenlaista kuraa. Haukkuminen tai ilkeiden puheiden kohteeksi joutuminen tuntuu aina pahalta. Netissä sellaista voi tehdä niin helposti, että kaikki eivät luultavasti edes ymmärrä syyllistyvänsä kiusaamiseen. Siitä kuitenkin selviää, kun muistelee kaikkia niitä mukavia ja kannustavia kommentteja, joita on saanut. Voi myös ajatella, että ihmiset, jotka kirjoittavat niin typeriä juttuja, kertovat enemmän itsestään ja luonteestaan kuin kohteestaan. Näissä tapauksissa ei kannata jäädä yksin, vaan kertoa asiasta kaverille tai aikuiselle.
Kun nuori haaveilee somen tekemisestä, kannattaa asiasta mielestäni olla avoin omien vanhempien kanssa. He saattavat ensin olla varuillaan asiasta, mutta kun kerrot ja näytät reilusti, mitä olet tekemässä, hekin varmasti innostuvat asiasta. Vanhempien kielteisyyden taustalla on ainoastaan se, että he pelkäävät, mitä siellä voi sattua. Ja netissä pitääkin olla todella tarkka siitä, mitä itsestään näyttää ja kertoo. Julkaise vain sellaisia asioita, jotka eivät muutaman kuukauden tai vuoden päästä nolota sinua.
Pitää myös muistaa se, että maailma muuttuu koko ajan, ja Instagram tai Tiktok eivät välttämättä ole enää olemassakaan kymmenen vuoden kuluttua. Saatan nyt kuulostaa hieman tätimäiseltä, mutta someen ei kannata panostaa kaikkea, vaan jokaisen pitää myös opiskella itselleen jokin muu ammatti. Some on kiva harrastus tai jopa sivutulonlähde, ja kun tiedostat myös sen negatiiviset puolet, olet oikeilla jäljillä.
Vaikka mainokset saattavat joskus ärsyttää seuraajia, toivoisin kuitenkin jokaisen ymmärtävän, että vaikuttaja saa niiden kautta palkkansa. Bloggaaminen ja ammattimainen somettaminen ovat työtä, kuten mikä tahansa muukin. Jotta somettaja pystyy tekemään sinulle viihdyttävää sisältöä jatkossakin, hänen pitää välillä myös tehdä mainoksia, olipa sitten minkä ikäinen tahansa.
Rohkeasti vaan kokeilemaan, ja jos satut löytämään minut Instasta, vastaan mielelläni sinua askarruttaviin kysymyksiin somen tekemisestä.
Ihanaa kevättä kaikille! <3
Peppi, @pitkatossula
Ja takaisin Samuelin kirjoittamaan osuuteen!
Minun mielestäni tuo on ihan huippu kirjoitus ja ainakin minä sain kaiken tarpeellisen tiedon bloggaamisesta/somettamisesta ammattina. Jos pitäisi pari nostoa tehdä tuosta niin ainakin ihan ensimmäiseksi olen täysin samaa mieltä, että some mahdollistaa uusien ihmisten tapaamisen. Nimittäin blogin välityksellä olen saanut satoja uusia hyviä kavereita, nimittäin teidät! Olen monesti sanonutkin, että te ette ole minulle mitään lukijoita tai seuraajia vaan hyviä kavereita ja olen niin iloinen, että olen saanut tutustua teihin ja saada teidät ystävikseni.
Toiseksi tuo, että someen täytyy ehdottomasti olla vanhempien lupa ja pelisäännöt. Some ei esimerkiksi saa mennä oman hyvinvoinnin, koulun, perheen tai nukkumisen edelle. Huijausviestit ovat myös todella yleisiä ja kannattaa jo miettiä valmiiksi, että miten toimia niiden kanssa. Niin valitettavalta kuin se kuulostaakin niin somea ei voi tehdä ilman, että saisi vihaa tai ilkeitä viestejä. Minua ne ei niin haittaa, koska ajattelen aina, että minä todella tein tai sanoin jotain väärin ja on oikein, että saan niitä. (Tämä ei siis ole oikea ajattelutapa!) Muista kuitenkin, että ihmiset laittavat ilkeitä viestejä ehkä oman pahan olonsa takia eli sinussa ei ole mitään vikaa vaan viestin lähettäjässä.
Jos teet somea pienen tulon perässä niin aikataulutus on todella tärkeää, etenkin se, että illat olisi vapaina! Minä en tee tätä rahan takia, teen tätä kertoakseni millainen on lyhytkasvuinen, luodakseni uusia ystävyyssuhteita ja yritän blogissani nollata sisällöntuottaja-seuraaja suhdetta, eli en ole mikään idoli vain teidän normaali ystävä. Siksi minulla ei ole mitään aikoja millon olen somessa, toki pidän joskus lomaa, mutta aikataulu lisäisi ajattelua, että tämä olisi työni tai olisin joku virallinen sisällöntuottaja. Kiitos ikuisesti, että haluatte lukea tarinaani ja tutustua minuun normaalina ihmisenä, ei sisällöntuottajana.
Kiitos ihan hirveästi sinulle Peppi, kun suostuit tekemään minulle esittelyn, tästä oli minulle ja varmasti monelle muullekin paljon iloa! Toivottavasti saitte nyt kaikkiin kysymyksiin vastaukset, mutta jos joku asia jäi mietityttämään niin mene ihmeessä kysymään Pepiltä Instagramissa, hän vastaa mielellään tai, jos et uskalla ihan suoraan niin minäkin voin toimia välikätenä, mutta tärkeintä on, että saat kysymyksiisi vastaukset.
Tällainen blogi tällä kertaa ja perjantaina klo 15 olisi tiedossa taas vähän kokkailua! Kiitos paljon kun luit ja heitä ihmeessä palautetta sekä mitä pidit Pepin esittelystä! Alhaalla on vielä linkit hänen blogiinsa ja Instagramissa, jos haluat niihin tutustua. Ihanaa tiistaita ja nähdään taas! Moiikkaa, mooii!
PEPIN SOMET:
Pepin blogi: https://pitkatossula.blogspot.com/
Pepin Instagram: https://www.instagram.com/pitkatossula
MUN SOMET:
Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä a...