Itsensä Haukkuminen Ei Ole Ok Ja Yritän Päästä Siitä Eroon!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia! 

Se olisi lauantai, ensimmäinen kouluviikko takana ja sen sellaista! Täällä tuulettimet ainakin pauhaavat, koska voihan kuumuus sanon minä. Miten teidän kouluviikko meni? Oliko kivaa? Toivottavasti kaikilla oli mitä parhain viikko! Tämän piti tulla jo eilen, mutta olin hautajaisissa ja koin, että sellaisena päivänä blogin julkaiseminen ei ole ok. Nyt kun on vielä lyhyet alkutekstit, eiköhän siirrytä katsomaan millaista blogia olen tämän viikon pakertanut, eiiköhän mennä!

Itsensä Haukkuminen Ei Ole Ok Ja Yritän Päästä Siitä Eroon!

Olen täys nolla, eikä minusta ole mihinkään. Jos näet somessa tai kuulet tuollaisen lauseen, miten reagoit siihen? Minä ja varmasti 95% ihmisistä vastaisi heti, että "Höpö höpö, et todellakaan ole. Sinusta on vaikka mihin ja olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet." Kuulostaako tutulta? Heti, kun toinen ihminen haukkuu itseään puutumme siihen välittömästi, mutta siihen liittyy yksi iso ristiriita. 

Minä ja varmasti niin moni muukin ei hyväksy sitä, kun toinen haukkuu itseään, mutta entä, jos kyseessä onkin sinä ja minä. Eikö totta, että vaikka emme hyväksy muiden haukkuvan itseänsä, minulla ja sinulla on tarpeeksi hyvät syyt haukkua itseämme. Se on itseasiassa todella väärin, koska positiivisen ajattelun pitäisi aina lähteä itsestä.

 Kun on ylpeä, iloinen ja tyytyväinen itsestään, vasta silloin voi sanoa, että muidenkin pitää rakastaa itseään. Tällaisella johdattelemisella alamme käsittelemään tätä aihetta, joka pohjautuu omaan esimerkkiini ja yhden laittamaan palautteeseen. Tervetuloa mukaan seuramaan, kun jutellaan itsensä haukkumisesta ja kuinka väärin se on!

Minkälaisen palautteen sain yksi päivä?

Kritiikki. Jotkut pitää sitä haukkumisena ja pelkästään negatiivisena asiana, jota ei saisi olla. Minun mielestäni kritiikin antaminen on todella tärkeä osa elämää, koska silloin pystyy kehittämään, parantamaan ja oppimaan. Tosin, kritiikin antamisessa pitää aina muistaa ystävällisyys ja kohteliaisuus, koska niin asia menee parhaiten perille ja kaikille jää hyvä mieli.

Nyt täytyy muuten sanoa, että en tiedä miksi aloin selittämään kritiikistä, koska olisin voinut tehdä sen yhdellä lauseella. Samuel on Samuel, mutta mennään kuitenkin vihdoinkin eteenpäin, tässähän tuli yksi kokonainen turha kappale...!? Kuitenkin! Sain pari viikkoa sitten kritiikin, joka oli minulle enemmän kuin tarpeellinen. Se palaute pisti minut ajattelemaan ja toden teolla. Mitä se sitten sisälsi?

Olen ollut tekopyhä, mutta nyt siihen tulee muutos!

Sanon aina täällä, että muista olla oma itsesi, muista olla ylpeä itsestäsi ja muista olla tyytyväinen ja iloinen, että olet juuri sellainen kuin olet. Tuo sinänsä on täysin totta ja haluankin, että ajattelette niin, mutta siinä on silti joku ongelma. Mikä?

Palautteessa sanottiin, että on todella tekopyhää ja vahingollista levittää tuollaista sanomaa, sillä sinä haukut ja vähättelet aina itseäsi blogeissa. Se pisti toden teolla ajattelemaan ja miettimään. Tuo oli niin tärkeä palaute ja se auttoi minua näkemään mitä olen tehnyt, sillä tuohan on enemmän kuin totta.

Minä muistutan täällä aina, että olkaa ylpeitä itsestänne ja kehukaa itseänne, mutta jopa samassa blogissa haukun itseäni. Todella ristiriitaista ja tekopyhää, koska minunhan pitäisi ensin tehdä niin ja vasta sitten ohjeistaa teitäkin. Miten voitte luottaa siihen, että puhun totta, jos itse rikon neuvojani. 

Mistä itseni haukkuminen johtuu?

Itseni haukkumisen syyt juontuu menneisyyteen, tai no pari vuotta taaksepäin... Kuitenkin! Kuten olen täällä monesti kertonut, esimerkiksi seitsemännellä luokalla minulla oli erittäin pahoja ongelmia itsetuntoni ja riittämättömyyden takia. Tuntui, että minusta ei ollut sairauteni takia mihinkään, kaikki mihin koskin meni pieleen ja yksinkertaisesti haukuin itseäni, koska olin täys nolla.

Sitten keksin ajatuksen, että hetkonen! Minähän pystyn mollaamaan ja musertamaan itseäni vielä enemmän, jos haukun ja vähättelen jokaista tekemistäni. Se vaurioitti minua entisestään ja kuten täällä voi huomata, se jätti minuun syvät jäljet. Pyydän, älkää ikinä haukkuko tai vähätelkö itseänne. Pikemminkin, kehukaa, motivoikaa itseänne ja sanokaa, että jippii! Sainpa tehtyä tämän hyvin. Sekin tuottaa tuloksia pitkälle tulevaisuuteen, tosin hyviä.

Vaikka nykyään olen todella onnellinen, iloinen, tyytyväinen itsestäni ja oikeastaan olen hyväksynyt itseni. Tällainen olen, enkä tule muuttumaan. Minulla on kuitenkin vieläkin vahvasti läsnä, että sairauteni takia minusta ei olisi mihinkään ja tekemisenin on turhaa. Tosin, nyt pystyn jopa itse myöntämään, että noista mikään ei pidä paikkaansa. Minusta on todella moneen asiaan, tekemiseni ei ole turhaa ja teen oikeasti hyviä asioita, vaikka olen sairas.

Itseasiassa nykyään minulle tulee ihan refleksistä ylpeä olo, kun teen jotain. Toisin sanoen myönnän. Minusta on vaikka mihin (ei kuitenkaan fyysisiin hommiin :D), minä olen tärkeä ja tekemiseni ei ole turhaa. Saan olla ja olenkin ylpeä itsestäni. (en olisi ikinä uskonut, että sanon noin) 

Mitä opin tästä?

Olen oppinut paljon, mutta etenkin yhden asian. Lyhytkasvuisuuteni ei ole ikinä ollut esteeni tai haitta, minä itse olin. Lyhyys rajoittaa paljon, mutta se ei estä olemasta tyytyväinen itsestä ja tekemään asioita mitä muutkin tekee. Pystyn tekemään niin montaa asiaa normaalisti ja loppuja sovelletusti. Sairauteni ei ole ikinä ollut ongelma, ainoa ongelma oli minä ja ajatukseni.

Miten tästä eteenpäin?

Kiinnitän huomiota siihen, että en enää hauku, mollaa tai vähättele tekemisiäni. Päinvastoin yritän tuoda täällä sellaista fiilistä, että olen iloinen ja ylpeä itsestäni. Siihen pyrin, matkaa on vielä, mutta matkaa on kyllä tultu aimo harppaus jo eteenpäin. Kiitos tästä kuuluu oikeastaan kaikille. Läheiseni ja te autoitte minua näkemään mihin minusta oikeasti on ja mikä on todellinen ongelma. 

LoppuSanat

Se olisi blogi taas lopussa. Olipa ihana tehdä vihdoinkin taas tällaista syvällistä ja tärkeä aiheista blogia. Tänä syksynä olisikin tarkoitusta panostaa näihin todella paljon! Kiitos paljon kuitenkin, kun luit ja, jos heräsi mitä tahansa ajatuksia, olisin todella kiitollinen, jos jaksat kertoa ne. Ei kuitenkaan mikään pakko tietenkään. Kiitos paljon ja mooikka moiiii!

TOP 5 ASIAA MITÄ HALUAISIN KEHITTÄÄ ITSESSÄNI

 

Hei vaan kaikille! 

Huh huh taas, eka kerta kun pääsen istumaan tänään, mutta nyt onneksi pystyn tehdä koko loppu illan blogia joten tervetuloa vaan kaikille uuteen blogiin! Toiseksi viimeinen blogi blogiputkessa ja on ollut ihanaa, mutta raskasta. Puhutaan huomenna vielä lisää, mutta haluan jo tässä vaiheessa kiittää jokaista, joka on lukenut näitä blogeja jo neljä päivää putkeen! Kiitos! 

Tänään aihe minkä olen halunnut jo pitkään tehdä nimittäin asioita mitä haluaisin kehittää itsessäni! Eiköhän mennä pitemmittä lätinöittä ja löpinöittä ensimmäisen asian pariin! 

5. Yritän miellyttää jokaista ja jos en pysty siihen koen siitä huonoa omaatuntoa

Etenkin tässä kahdeksannen luokan aikana mun on ollut ihan hirveän vaikeaa sanoa ei. Tuntuu, että kaikki mitä multa pyydetään ja mitä multa kysytään niin mun on pakko sanoa kyllä, koska sitten se toinen joutuisi tekemän sen tai joku muu. Myös täällä blogin ja Discordin puolella olen joutunut ihan hirveästi harjoitella sitä, että en voi miellyttää kaikkia. Mun perusperiaate on aina ollut, että kaikkia pitää miellyttää, mutta nyt haluisin oppia sen, että kaikkia ei pysty eikä tarvitsekaan miellyttää. 

4. Luovuus

Minä olen aina vihannut kaikkia luovia kouluaineita esim. kuvaamataitoa, musiikkia ja käsitöitä. Johtuu kyllä varmaan siitä, että oon niissä niin huono:D Te näittekin niitä mun piirustuksia, niissä kiteytyy mun kuviksen osaaminen, musiikissa taas en tunnistanut edes duuria ja mollia toisistaan... Toisaalta vihaan niitä aineita, mutta haluaisin edes jotenkin oppia olemaan luova ja arvostamaan eri taiteen lajeja. Tai kun me tehdään vaikka jonkinlainen äidinkielen tai historian juliste niin kirjoitan siihen kaikki oleelliset asiat, mutta en osaa ollenkaan tehdä siitä hienoa tai taiteellista työtä.

3. Itseni vähättely

En tiedä, että olenko ikinä sitä täällä kertonut, mutta mun perus ajattelutapa on negatiivinen. Oli kyse sitten mistä tahansa niin eka ajatus mikä mulla tulee mieleen on negatiivinen, mutta olen työskennellyt paljon sen asian eteen, ja nyt en tiedä, en varmaan vieläkään ole tarpeeksi positiivinen, mutta ainakin... Oho tuli pikku kömmähdys, mutta jatketaas! Olen yrittänyt löytää ja etsiä joka asiaan positiivisen ratkaisun, tsempata kaikkia ja olla aina iloisella tuulella. Nuo asiat ovat minusta toteutuneet, mutta ainoa mikä ei ole, on itseni arvostaminen. Jotenkin ajattelen, että en vain ole riittävä ja esim. koulussa musta on pelkkää vaivaa joista haluaisin kehittyä pois.

2. Arviointikyky

En löytänyt tähän mitään hyvää kuvaa, niin laitoin sitten, että mitä se arviointikyky sitten on. Mä haluaisin kehittyä paljon noissa kaikissa muissa kohdissa paitsi tuo viimeinen, että "pystyt muuttamaan mielipiteesi", koska se on mulle todella helppoa, koska en muutenkaan tykkää kertoilla kauheasti omaa mielipidettäni. Kun taas mulla käy tosi helposti niin, että teen jostain asiasta tulkinnan ja pidän sitä faktana vaikka siihen ei edes löydy mitään todisteita. Haluaisin enemmän perehtyä aiheeseen, eri lähteisiin ja miettiä, että löytyykö siihen asiaan todisteita?

1. Haaveikkuus

Moni ei varmaan uskoisi minusta, mutta mä olen aina itseasiassa melkein jokaisesta tulevasta hetkestä todella epävarma ja pelokas. Koko ajan mietin vaan, että onkohan mulla hyvä tulevaisuus ja tuunko pärjäämään näinkin lyhyenä yhteiskunnassa ja siksi haluaisin lisää toiveikkuutta.

Noin, nyt siinä oli kaikki asiat tällä kertaa ja kiitos taas lukemisesta! Tämä oli ehkä vähän väsyneempi ja tylsempi blogi, joten isot pahoittelut siitä! Huomenna vielä kuitenkin klo 15 uus blogi joten nähdään silloin! Moikka moi siihen asti:)