MUN PERJANTAI//yhteistyötä, lippis ja sadetta

Perjantai 27.5 klo 6.40

Oikein hyvää aikaista ja väsynyttä huomenta. Kello on kahtakymmentä vaille seitsemän ja minä olen jo täysillä hereillä, selitän ihan kohta syyn, mutta ennen sitä pitää purkaa ärsytystä. En voi syödä sitä aamupalaa, kouluni alkaa kahdeksalta ja hurautan sinne mönkkärillä viidessä minuutissa. Minun pitäisi siis keksiä tunniksi jotain tekemistä, mutta miksi sitten heräsin näin aikaisin? Minäpä kerron ja vastaan itseni esittämään kysymykseen.

Isoveljeni tekee oppisopimuksella töitä yhdessä firmassa, Oriveden läheisyydessä. Hänen työpäivänsä piti alkaa kuudelta ja herätys oli soittamassa viideltä, mutta yllätyksekseen hän heräsikin 6.25 ja ihmetteli miksi puhelin ei ollut herättänyt. Koko puhelin ei edes käynnistynyt, joten siitä oli kai akku loppu, hän ajatteli. Se ei kuitenkaan ladannut kymmenessäkään minuutissa ollenkaan, joten hän tuli hakemaan minun laturia ja heräsin siihen, vaikka olikin hiljainen.

Valitettavasti minunkaan laturi ei toiminut, joten suomeksi käännettynä, puhelin meni jonkin kumman syystä hajalle. Se kuitenkin veljestäni, itseasiassa nyt en edes tiedä, että minne hän meni. Tuskin enää töihin näin 50 minuuttia myöhässä. Keksin muuten itseni kannalta kivan ajanvietteen tähän aamuun, mutta teidän mieleen se ei ehkä ole. Nimittäin kerron tänne yhden asian itsestäni tänne, jota en ole ikinä kertonut. 

Samuelin Aamuinen tarinatuokio!

Jos et halua kuulla minun aamu turinointejani, niin kannattaa hypätä pari seuraavaa kappaletta yli. Tarinan nimi on siis, olipa kerran ahdistunut Samuel. Olen kertonut täällä monesti, että kuudes ja seiska luokka olivat ehkä elämäni huonoimpia vuosia, koska suoraan sanottuna vihasin itseäni, mutta kuten olen kertonut niin nyt elämäni menee ihan loistavasti ja olen iloinen siitä kuka olen. 

Seitsemännellä luokalla aamurutiinini oli, että aina kun heräsin luulin, että painajainen oli ohi. Eli toisin sanoen niin hullulta kuin se kuulostaa luulin, että sairauteni oli vain painajais unta, joka olisi poissa aamulla. Kappas kummaa, joka aamu olin kuitenkin vielä sama sata senttinen pätkä ja muistan, että joka ikinen aamu vihasin niin paljon itseäni, elämääni ja toivoin kuolemaa. 

Se vaihe on onneksi jo täysin ohi, joten en tarvitse enkä missään nimessä halua mitään sääliä! Haluan vain kertoa lyhytkasvuisen tunteista, mutta tämä ei ole mitään säälin hakua ja kaiken lisäksi tuo vaihe on jo aivan ohi. Nykyään herään aamuisin iloisena, pirteänä ja onnellisena. Tämänkin aamun sain aloittaa tekemällä sitä mitä rakastan eli tätä. 

Jopas. Kello onkin jo puoli kahdeksan. Aika hyvin sitten kuitenkin sain tuhlattua tai itseasiassa käytettyä aikani, nimittäin tämän kirjoittamiseen. Ennen kuin lähden kouluun, kerron vielä päivän ohjelmasta. Tänään minulla on matikkaa, liikuntaa, jossa on pesäpalloa, terveystietoa ja elämänkatsomustietoa. Koulun jälkeen julkaisen itseasiassa yhden yhteistyön Instagramiin, lähden lenkille, jos sää on kyllin hyvä ja kauppaan ehkä. Sellainen perjantai minulla tiedossa, mutta nyt kouluun, tervetuloa seuraamaan mun päivää!

Klo 10.45

Mihin tämä päivä on oikein taas hurahtanut. Jonnekin se on vain, ehkä tuonne tai sinne, mutta ei ainakaan tänne blogiin. Matikassa oli vain arviointikeskusteluja ja nyt meillä oli juuri äsken liikuntaa, jossa oli pesäpalloa johon pystyin osallistumaan melkein ihan samalla tavalla kuin muutkin. 

Oikeastaan minulla on vain kaksi erityissääntöä pesäpallossa. Valitettavasti kuvissa ei näy mailaani, mutta se on vähän erilainen, sellainen paksumpi lapa. Toinen erityissääntö on, että minun matkani pesältä pesälle on aina puolet muiden matkasta. Eli joudun juosta vain puoleen väliin, että en pala. Johan oli hankala selittää ja tuokin taisi olla ihan hirveä selitys.

Ei, mutta hetkinen. On vielä kolmaskin, nimittäin, että olen aina lyöjien puolella, koska räpylä ei sovi minulla ja en muutenkaan saisi mennä lähellekään palloa, että se ei kuulemma täräytä minua suoraan päähän. Pidän todella paljon pesäpallosta, koska sitä pystyn pelaamaan melkein normaalisti ja täysin ilman avustajaa. Ihana laji! Mikä on teidän lempi liikuntalaji? Kiitos taas avustajalleni mahtavista kuvista ja ai niin! Ensimmäisessä kuvassa näkyvältä oppilaalta on lupa, sain laittaa blurrattuna. Nyt kuitenkin terveystiedon tunnille mars!

 

Klo 14.17

Loppu koulupäivä oli niin tylsä, että jopa minä en keksinyt mitään kerrottavaa siitä joten nyt sitä oltaisiin jo kotona ja täällähän odotti yllätys! Isäni oli leiponut oma tekemäänsä pizzaa, joka ainakin näyttää todella hyvältä. Täytteenä originaalinen jauheliha ananas, no mutta eiköhän testata! Taattua laatua, pohja vaan aika mauton, mutta 4/5! 

Kello 15 tulee siis Instagramiin kaupallinen yhteistyö, joten valmistelen sen jo täysin valmiiksi julkaisukuntoon, että en rupea sitten kolmelta yhtäkkiä panikoimaan. Suttasin muuten tuosta kuvasta sen takia kaikki siihen yritykseen viittaavat asiat, että en joudu leimaamaan tätäkin blogia kaupalliseksi yhteistyöksi vaan sen takia, että mainostan tuota julkaisua ja yritystä täällä. 

Täytyy sanoa, että stressaa ja suorastaan pelottaa teidän reaktio, koska suuttuminen ja viha ovat täysin aiheelliset reaktiot, koska kyseessä on yhteistyö. Tulevaa on kuitenkin turha stressata etukäteen joten katsotaan miten käy. Nyt siis yhteistyön tekoa ja jossain kohtaa lähden äitini kanssa Tokmannissa käymään. Sellaiset suunnitelmat, mutta nyt tätä.

Klo 15.36

Uskomatonta. Julkaisu on ollut nyt julki 36-minuuttia ja pelkästään ihanaa ja suorastaan olette iloisia siitä, että olen saanut yhteistöitä. En tiedä kuinkahan mones tuhannes kerta tämä on, mutta kiitos. Kiitos, että olette elämässäni niin jotenkin täysillä mukana, mutta vielä enemmän siitä, että saan tehdä teille sisältöä ja etenkin, että saan tutustua ja puhua kanssanne. Kiitos, ikuisesti.

Olette oikeasti minulle, yksiä tärkeimpiä asioita elämässä. Ja ei, toivottavasti ette ymmärrä väärin. En tarkoita, että olette blogin, yhteistöiden, näyttökertojen tai ylipäätänsä numeroiden takia vaan sen, että olette osa elämääni, haluatte puhua minulle ja olette yksistä elämän tukipilareistani, kiitos.

Klo 16.09

Tervetuloa Oriveden Tokmanniin! Itseasiassa me ei ollakaan ikinä käyty teidän kanssa täällä, mutta nyt siihen tulee muutos. Tulimme tänne siis hakemaan 3,5-kuukautiselle pikkusiskolleni sukkahousuja ja minä tulin vain kaveriksi. Tuolla kyllä ripotteli vähän, että saa nähdä tuleeko vesisade. Nyt on kyllä ollut niin kuumaa, että sadekin tekee välillä hyvää. Toisaalta, mitenköhän äiti pääsee sitten rattailla takaisin kotiin, jos sataa kaatamalla. Noh, mietitään sitä sitten.

Minä ehdin jo muuten tunaroimaan ja ihan huolella. En tajunnut, että eihän nuo portit (jep, en keksinyt parempaa...) tunnista minua ja kävelin suoraan niitä päin. Minun pitää aina siis hyppiä liiketunnistimen alla, että se huomaa minut. Nyt kuitenkin metsästetään vaaleanpunaisia sukkahousuja. 

No voihan justiinsa, sanon minä. Joka ikinen vaatehyllyväli on katsottu, mutta tuloksetta. Täällä ei vain ole vauvoille sukkahousuja. Sanoin juuri, että pitää käydä Tampereella sitten joku päivä etsimässä. Olin tuossa yhdessä hyllyvälissä ja yksi lapsi oli äitinsä kanssa, kuiskutteli äidillensä, että "miksi toi poika on niin pieni", "miksi äiti vauva saa olla kaupassa" ja äitinsä sitten sanoi hänelle, että "hiljaa, ei saa osoitella ja puhua toisista." Minä sitten kerroin, että olen melkein 15-vuotias, lyhytkasvuinen ja sen takia niin lyhyt. Jos kenelläkään on epäselvyyksiä minusta, niin mielelläni kerron kuin, että minua vain osoitellaan ja kummastellaan.

Hei, löysin minäkin jotain nimittäin ALE-lippiksen. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään lippistä, tämä olisi minusta todella kivan värinen ja vielä alennuksessa. Mitä mieltä te olette, kannattaisiko ostaa? Toisaalta hetkonen, tehän näette tämän vasta huomenna. Ajattelin hetken ihan oikeasti, että kysynpä teiltä nopeasti mielipidettä. Ei minua ainakaan älyllä ole pilattu... Käytän muuten vielä siis maskia ehdottomasti, mutta nyt valitettavasti unohdin sen kotiin ja nolottaa kyllä ihan hirveästi...

Kyllä minä tämän nyt ostan, kerrankos sitä ostaa heräteostoksia. Meidän pitää muuten nyt lähteä, koska vauveli heräsi ja on aika kärttyisellä tuulella, mutta asiassa on hienoinen ongelma. Tuolla tuli nimittäin se kaatosade, minä kyllä pääsen mönkkärillä menemään, mutta äiti ei ihan vauvan kanssa pääse. Teemme varmaan niin, että iskä tulee hakemaan äidin ja siskoni, mutta minä menen kaatosateeseen. Eiköhän mennä!

Klo 18.29

Huh huh, mikä vesisade. Nyt onneksi kuivat vaatteet päällä, mutta sanoisinko jopa, että kevään ensimmäinen kaatosade. Oli kyllä virkistävää ajaa, kastuminen ei tosin ollut. Ostin myös Pepsi Maxia ja tuon Daim patukan, jota hehkutin siinä blogissa, koska se oli vain niin hyvää. Sanotaanko muuten, että kofeiini lakolle kävi taas vähän huonosti...

Nyt kuitenkin Pepsi Maxia, jääpaloja, pari juttua pitää tehdä tämän päivän yhteistyöhön liittyen ja sitten ensi viikon blogeja. Tällaisia tähän iltaan, palataan taas jonkin ajan kuluttua tai itseasiassa, kun on jotain kerrottavaa. 

Klo 20.13

Terveisiä ulkoota! Tulin extempore tapaamaan naapuriani läheiseen leikkipuistoon, en siis sitä naapuria josta yleensä täällä puhun vaan yhtä toista, joka on tulossa syksyllä yläkouluun niin juttelemme siitä ja minkälaisilla fiiliksillä hän on tulossa yläasteelle. Hän saa todella mukavan luokanvalvojan onneksi.

Oli kyllä hyvä ostos tämä lippis, tosi kiva ja toimittaa asiansa eli estää auringonvaloa pääsemästä silmiini. Tosin ei täällä kyllä nyt mitenkään kauhean aurinkoista ole... Unohdin muuten laittaa sukat jalkaan, minulla on pelkät kengät... 

Klo 21.46

Se olisi päivä taas kohta pulkassa, mutta nyt kuitenkin iltapalalle. Tänään poikkeuksellisesti iltapalana toimii -60% täytetty patonki, jossa täytteenä kana-ceasar, juustoa ja salaattia. Avataan pakkaus ja katsotaan, että minkälainen patonki on kyseessä. Jos ei muuta, niin ainakin hyvin täytteisä. Eiköhän testata! 

Todella hyvää, etenkin tuo kastike on aivan taivaallista, kana on ehkä piirun verran liian kuivaa, mutta muuten todella hyvä. 4/5! Eiköhän tämä My Day ollut kuitenkin taas tässä, joten kiitos paljon, kun olit seuraamassa mun päivää ja toivottavasti sinunkin perjantai meni hyvin ja sinun näköisesti. Kiitos paljon ja nähdään taas, moiikka mooiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

MUSTA TULI LEIRINOHJAAJA, VUOSI BLOGIA//Kuulumiset

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, ruotsin koe takana ja lämpöä piisaa. Ei ole muuten enää kauaa koulua, ei ole ei. Onko teillä jo ihan kesä, kevät vai talvi? Luulen ainakin, että talvea ei ole enää missään. Ainakaan toivottavasti, mutta tiedä häntä. Mitä kaikkea ohjelmaa teillä on viimeisellä kouluviikolla? Olisi tosi kiva tietää, että onko yhtään samanlaista kuin meillä. Kerron tuossa ihan hetkisen kuluttua meidän loppukevään koulunkäynnistä, mutta palataan siihen siis tuonnempana. Eiköhän kuitenkin mennä tämän päivän blogin pariin. Voihan jep, yritin oikeasti, että tulisi lyhyet alkutekstit, mutta ei. Ei sinne päinkään. Leet's go!

Kuulumiset!

Tulin miettineeksi, että elämässäni on taas tapahtunut ihan hirveästi kaikenlaista, mutta en oikein pysty tai saa mahdutettua niitä mihinkään blogiin, joten teen ihan kokonaan kuulumisilleni omistetun blogin. Joskus on vain ihana istahtaa alas, kirjoittaa vain parin sanan käsikirjoitukset ja antaa vaan palaa. Tämä on sellainen blogi. Jotenkin näen kuinka sekava ja asian vierestä blogi tästä tulee, mutta hei. Ainakin ollaan niin kuin blogini ytimessä ja asiassa mistä minun kirjoitustyylin tunnistaa.

Tänään jutellaan mm. kesätöistä, koulusta, tämän hetken olotilastani ja myös siitä, että blogini täytti vuoden! Uskomatonta. Joka tapauksessa eiköhän lähdetä selvittämään yksi osa kerrallaan kuulumisiani, tervetuloa mukaan sekoilemaan, lukemaan ja toivottavasti viihtymään!

 

Kesätyö

Aloitetaan heti vähän niin kuin pääuutisesta nimittäin, että musta tuli leirinohjaaja! Anteeksi muuten, juuri vasta tajusin, että tuossahan kuvassa näkyy vähän muutakin asiaa. Tuolloin oli siis viimeinen kerhonohjaus ja minun piti viedä työaikalista palkan maksua varten.

 Tuossa on itseasiassa kuva työaikalistastani, otin sen Orivesi 4H-toimiston pihalla, koska en yllätys muistanut aiemmin. Minulta kysyttiin, että haluaisinko jatkaa ensi vuonnakin kerhonohjaajana ja minä sanoin, että jos vain mitenkään onnistuu niin kyllä! Jos ei ole varaa maksaa palkkaa, voin kyllä tulla ilmaiseksikin. Nautin työstäni niin paljon. Huomasitteko muuten, hairahduin puhumaan kerhonohjaaja työstäni vaikka piti puhua kesätyöstäni. Hienoa Samuel!

Kuitenkin! Puhuin pari blogia sitten, että olen toiminut kerhonohjaajana ja nyt hain kesätöihin leirinohjaajaksi, mutta olin aivan varma, että en pääsisi, mutta PÄÄSIN! Se tunne, se hetki ja se fiilis. Muistan kun näin tuon viestin. Itkin ilosta. Unelmani, johon olin haaveillut pääseväni 4.lk asti niin toteutui. Nimittäin kesätyö sekä lasten ohjaaminen. En kestä, 4H-järjestö on vain ihan huippu. Pääsin siis heti kesäloman alkuun kahdeksi viikoksi töihin Ruokatreffit leirille ohjaajaksi.

 Saa nähdä, että mitäköhän leireistä tulee, mutta olen niin onnellinen ja iloinen kuin olla ja voi. Jokainen unelmani on täyttynyt yksi kerrallaan. En ymmärrä miten pääsin, mutta silti olen niin onnellinen ja  kiitollinen. Ikuisesti kiitollinen olo. Leireistä ja ohjauksesta tulossa varmasti lisääkin sisältöä, kun asiat tästä selkeytyvät ja etenevät.

Vuosi Blogia

Tästä on kyllä ihan pakko kertoa yksi tarina. Tarina alkaa huhtikuun lopusta. Kuukausi oli loppumassa joten tavalliseen tapaan otin kalenterin kauniiseen käteen ja aloin suunnittelemaan toukokuun blogeja & muita sisältöjä, ei tässä mitään erikoista siis. Huomasin, että hetkinen! Tämän kuun 21. päivä blogia on tullut tehneeksi tasan vuoden ja aloin heti miettimään hirveän hienoa spesiaalia ja vuosipäivä blogia sun muuta sen sellaista härpäkettä sen ympärille. 

Tämän viikon tiistaina katsoin kalenterista, että miksiköhän lauantain eli 21. päivän kohdalle on laitettu punainen ympyrä ja huutomerkit. No sitten tajusin, että ei voi olla totta. Tämän viikon Lauantaina tulee täyteen vuosi blogia eikä minulla ole mitään suunniteltuna eikä minulla ole minkäänlaista spesiaalia & vuosipäivä blogia tehtynä. Yritin alkaa heti suunnittelemaan, mutta se viikko oli muutenkin ihan täynnä joten en kerennyt tehdä mitään, joka oli minusta todella harmi ja sääli. 

Kuitenkin, jos lyhyesti kiteyttää ensimmäisen blogi vuoteni niin paras vuoteni ikinä. Piste. Olen monesti kertonut, että miksi, niin en ala taas tekemään sitä samaa litanniaa. Jos haluat tietää tarkemmin, että miksi ja mistä kaikesta olen teille kiitollinen niin kannattaa käydä lukemassa se 200 lukijan pohdiskelu blogi. Siinä avaan ajatuksia ja tunteita bloggaamisesta ja arvoistani. Ja huom, lukijan ei seuraajan!:) Kiitos ikuisesti, että annoit elämääni maailman parhaimman harrastuksen, kiitos, että halusit tutustua minuun. Ei sisällöntuottajana, vaan pelkästään ystävänä, joka nyt sattuu kirjoittamaan blogeja. Tämä matka on ollut paras matkani elämässäni ja se jatkuu niin kauan, kuin haluatte. Kiitos, ikuisesti. 

Toivottavasti sitten vuoden päästä muistaisin tehdä edes jonkinlaista spesiaalia, jos en huomaa sellaista isoa punaista ympyrää ja viittä huutomerkkiä, niin mitäköhän pitäisi laittaa ensi vuonna muistutukseksi. Ehkä sellainen herätyskello viikkoa ennen vuosipäivää. 

Koulu

Koulu sen kuin lähenee loppuaan, itseasiassa kun tämä blogi tulee ulos, on enää kahdeksan koulupäivää jäljellä. Jos tämä blogi tulee ulos, se tarkoittaa myös sitä, että olen selvinnyt vuoden viimeisimmästä kokeesta. Meillä oli siis keskiviikkona kemian koe, perjantaina matematiikan koe, maanantaina eli teille eilen oli englannin koe ja tänään ruotsin koe. Sanotaanko, että stressiä pukkaa, koska nyt on pakko pistää ihan kaikki peliin.

HyvinvointiAgentti hankekin on pistetty pakettiin ja hei! Olen unohtanut ilmoittaa, että tänä vuonna olemme saaneet todella merkittävän ellei historiallisen hankkeen päätökseen, nimittäin toukokuussa OKKA-säätiö on myöntänyt Oriveden Yhteiskoululle Vihreän lipun, mahtavaa! Ihana olla matkaamassa kohti kestävää kehitystä ja ekologisempia valintoja. 

Viimeisellä viikolla meillä ei ole oikeastaan mitään opiskelua, koska esim. maanantaina katsomme koulumme tukarit vastaan opettajat pesäpallo peliä, tiistaina menemme siivoamaan yhden Oriveden rannoista. Perjantaina onkin koko päivä luokanohjaajan kanssa ja lauantaina olisi normaali kevätjuhla liikuntahallilla. Viimeksi ollut normaali vuoden 2019 kesällä. Kolme vuotta sitten, aika sen kuin rientää. Silloin olin 5.lk.

Nyt on muuten sellainen tilanne, että minä lähden retkelle joten palataan tähän blogiin huomenna. Kuvaan ja kirjoitan siis retki blogin, joten minun täytyy aloittaa se nyt. Suoraa tästä blogista toiseen blogiin siis, mutta palataan taas huomenna.

Mun olotila

 Metsästä palattu ja oli kyllä ihanaa taas kerran. Siitä on tulossa blogi, mutta en tiedä yhtään, että milloin. Viimeiseksi kuitenkin kerron miten mulla on mennyt ihan olotilallisesti ja sen voin paljastaa, että hyvin. Kuten pari blogia sitten totesin, että tänä keväänä olen voinut ensimmäistä kertaa moneen vuoteen keskittyä elämiseen ja tekemiseen, koska en enää murehdi ja mieti lyhyyttäni vaan mietin, että mitä kaikkea voin ja haluan tehdä.

Eli todella hyvin menee, vähän ehkä uupunut, koska olen tehnyt koulun ja somen eteen viimeaikoina niin paljon töitä. Yritän nyt tulevan viikonlopun olla jopa vapaalla. Ihana kun tulee kesä, saa uida ja pelata krokettia. Se muuten on kivaa! Kesän blogit ovat vielä aivan avoinna, että luulen ja haluaisin ehkä tehdä kesällä enemmän sellaista rentoa sisältöä ja tietenkin kesätöistä tulee paljon sisältöä.

Ensi viikolla tulee muuten kaksi erittäin syvällistä ja lyhytkasvuisuuteen liittyvää blogia, jotka vaativat paljon suunnittelua ja aikaa, josta tajusinkin, että enhän minä voikaan pitää viikonloppua vapaana. Palaudun sitten joskus toiste, toivottavasti.

No niin! Tässä oli oikeastaan kaikki tämän hetken kuulumiseni, joten blogikin taitaa olla tässä. Ei ainakaan tule mieleen, että pitäisi vielä puhua jostain. Tältä kuulosti minun kuulumiseni, mutta nyt olisin erittäin kiitollinen, jos sinä haluaisit kertoa, että miten sinulla menee, mitä kesäsuunnitelmia sinulla on ja oletko sinä kesätöissä? Kiitos paljon blogin lukemisesta ja, jos haluat jakaa minulle noihin kysymyksiin vastaukset. Nähdään taas ja moikkaa moiii!

Ihanaa tiistaita kaikille!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

KOULUPÄIVÄ MY DAY// Missä asioissa tarvitsen apua?

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maanantai, uusi viikko, kevät hehkeimmillään ja kolme viikkoa koulua jäljellä. Sitten olisi vielä tämä uusi blogi, joka no, se on kaikkien oma mielipide mitä se on. Minä en oikeasti edes haluaisi vielä kesälomaa, rakastan koulua enkä kestä noin pitkiä taukoja etenkään, kun ei edes tunnu olevansa loman tarpeessa. Mitäköhän sitä kesällä oikein tekisi, en edes tiedä. Tai no, itseasiassa tiedän ainakin kaksi asiaa. Retkeillä ja tehdä blogeja. Pitää kyllä ehkä keksiä jotain muutakin. Itseasiassa, jos saan sen kesätyön niin sittenhän minulla on unelmieni kesä. Noh, saa nähdä, mutta eiköhän sujahdeta jo blogin pariin, tervetuloa mukaan lukemaan, rauhoittumaan ja säheltämään kanssani!

Marraskuussa olen tehnyt blogin, jossa käsittelin koulunkäyntiäni ja asioita missä tarvitsen apua koulussa. Siinä kerrottiin kyllä kaikki asiat missä tarvitsen apua, mutta tulin miettineeksi, että onkohan se sama asia kertoa niistä yleisesti vai itse siinä tilanteessa. Eli toisin sanoen, avuntarpeeni voisi ymmärtää paremmin, jos tekisin blogin ihan tavallisesta koulupäivästäni ja siinä samalla kertoisin jokaisesta avuntarpeestani. 

Oli kyllä niin sekava selitys, että huh huh. Toivottavasti pysyitte edes vähän kärryillä mitä tarkoitan. Anteeksi, jos tai siis kun olen niin sekava kirjoittaja. Huomenna kirjoitan ja kuvaan siis ihan tavallisesta koulupäivästäni My Dayn, jossa näette missä asioissa tarvitsen ihan konkreettisesti apua. Nähdään huomenna! Ai niin! Unohdin kertoa, että muista, jos aihe ei sinua kiinnosta niin voit lähteä tietysti. 

Perjantai 13.5 klo 7.04

Huomenta! Olen noin kolme minuuttia sitten herännyt niin kirjoitus voi olla vähän sekavaa, mutta hei, ei se paljoa minun normaalistakaan kirjoitustyylistä sitten poikkea. Eilen jo tänne kirjoitin mikä on tämän blogin ideana joten ei käytetä siihen nyt aikaa. Vaihdan päivävaatteet, pesen hampaat ja aloitan aamun. Jutellaan koululla, itseasiassa koulun pihassa jo. Palataan n. 40 minuutin kuluttua asiaan!

Klo 7.42

Avun tarve: mönkkärin parkkeeraminen

Minun koulupäivä alkaa sillä, että otan mönkkärin pois autotallista ja oikeastaan lähden koululle. Mönkkäri on siis apuvälineeni pyörän tilalle ja se on poliisin rekisterissä. Koululla en aja pyörä- vaan mopoparkkiin, koska täällä on kamerat ja muutenkin helpompi parkkeerata mönkkäri. On muuten vähän noloa kirjoitella tätä, kun tänne tulee kokoajan muitakin, mutta ei sillä niin väliä. 7.50 ohjaajani tulee minua odottamaan pihalle ja kuljemme yhdessä sisälle, sillä en pääse meidän puuovista. Sellaista tähän aamuun ja eiköhän mennä matikan tunnille! Palataan ensimmäisellä välitunnilla taas asiaan.

Klo 9.17

Avun tarve: välipala ja ovet

Meillä oli aamulla matematiikkaa, jossa en siis tarvitse apua, koska sairauteni ei vaikuta millään lailla älyyni ja itseasiassa rakastan matikkaa, kuten kaikkia muitakin realiaineita. Olen täällä aiemmin kertonutkin, että en pysty refluksin takia syömään aamupalaa ja sen takia joudun ottamaan evään kouluun. Tulemme aina ensimmäisellä välitunnilla koulunuorisotyöntekijän tilaan, että voin syödä sen rauhassa ja muutenkin. Minulla on aina joko Elovenan keksejä tai näitä Cornyn, koska nämä ovat vaan yksinkertaisesti parhaita tällaiseen tilanteeseen.

Unohdin muuten sanoa, että tänään ei olekaan mikään ihan normaali koulupäivä vain me lähdemme 10.55 katsomaan Wanhojen tanssia pitkästä aikaa, sillä kor... vuoksi niitä ei ole voinut järjestää. Nyt olisi vuorossa liikuntaa, pallopelejä. Hei, tässä tuli muuten heti samaan syssyyn toinen avuntarve nimittäin ihan sisäovetkin.

Ne eivät ole minulle liian raskaita, mutta niissä ovat jotkin ihan ihmeelliset teräs lukot, joita en jaksa kääntää. Eli en saa mitään lukkoja auki koulun sisäpuolellakaan. Eiköhän lähdetä liikuntaan ja siellä varmasti tulee uusia avuntarpeita esiin!

                                     

Klo 9.30-10.05

Avun tarve: koko liikuntatunti

Ensinnäkin todella iso kiitos ohjaajalleni, että hän suostui ottamaan minusta kuvia liikuntatunnilla. Meillä on koripalloa ja kuntosalia, mutta minä en voi osallistua kumpaankaan isossa porukassa, koska se olisi vaarallista ja jäisin muiden jalkoihin joten tulimme isoon saliin tekemään omia juttuja. Pelaamme vähän sählyä, vetelen ja teemme pujotteluradan. Yleensä nämä liikuntatunnit menevät niin, että olen alun yhteisesti ja sitten lähdemme kaksin tekemään jotain omia pelejä.

Nyt meillä on itseasiassa yksi toinenkin oppilas mukana. Täytyy muuten vielä mainita, että onhan tuo minun mailani kokooni verrattuna aika iso. Pelit pystyyn!

No ei ollut kauhean pitkä liikuntatunti, vain 30 minuuttia. Selitän ihan kohta mistä se johtuu, mutta otin aikaa miten nopeasti vedän tuon pujotteluradan ja ennätys taisi olla 9,8 sekuntia, että ei kyllä mikään kovin hyvä... Normaalisti meillä olisi 11.25 ruokailu, mutta poikkeuksellisesti tänään se on jo 10.20, koska 10.55 lähdemme katsomaan niitä Wanhojen tansseja. Me lähdemme jo nyt eli 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ehdimme ruuhkan alta pois. Eiköhän lähdetä syömään!

Klo 10.10

Avun tarve: hissi & omat kulkureitit

Pukuhuoneesta haettu tavarat ja itseasiassa tässä tuli vastaan jo heti seuraava avuntarve, hissi. Käytän siis hissiä, sillä portaat ovat raskaat, mutta etenkin vaaralliset ruuhka tilanteissa, koska eihän minua edes näe, kun kuljen. Siksi käytän hissiä. Meillä on myös käytössä omat kulkureitit ruokalaan, sivutie niin sanotusti, että pystymme kulkemaan rauhassa. Eiköhän kuitenkin mennä ruokalaan sisälle ja katsotaan, että miten ruoan ottaminen minulta luonnistuu!

                     

Klo 10.15

Avun tarve: ruoan ottaminen

Koulun linjasto on minulle aivan liian korkealla, joten minua varten on tällainen jakkara mihin voin nousta ja siten pystyn ottamaan itse ruoan. Tosin tuonkin kanssa minun kyllä pitää kurotella ja kovasti. Avustajani kantaa lautaseni pöytään, tuo veden, leivän ja lopuksi vie astiat pois. Ei ruokalassa sen ihmeempiä joten eiköhän lähdetä katsomaan Wanhojen tansseja!

Klo 11.15-12.30

Avun tarve: Taxi & etupenkissä istuminen

 Tavallisesti siirryn mönkkärillä liikuntahallille, mutta nyt siellä on jo muutenkin niin paljon autoja, että menemme Taxilla turvallisuuden ja ajan vuoksi. Tiedän, taas menee ihan turhaa rahaa minun vuoksi, mutta en voi sille mitään. Nyt olisi vuorossa ensi kertaa sitten kolmeen vuoteen Wanhojen tanssit! Me istumme avustajani kanssa tässä alhaalla, ihan eturivissä, että pääsemme tanssien jälkeen hyvin ja turvallisesti lähtemään ruuhkan alta. Muut istuvat ylhäällä. Tanssit alkakoot!

Klo 12.45-14.00

Avun tarve: Ei mikään

No johan oli tanssit! Olipa kiva käydä koko koulun voimin pitkästä aikaa jossain tapahtumassa. Palasimme taxilla takaisin koululle, sillä minulla on vielä ET:n koe, jossa en siis tarvitse ollenkaan apua. Toivottavasti en ole ainoa, mutta minusta on kiva tehdä koe ja olen aina innoissaan tulevista kokeista. Tunnin jälkeen avustaja tulee vielä päästämään minut ulko-ovista pihalle. Nyt kuitenkin puhelin etupulpetille ja viimeinen koetus vielä ennen viikonloppua!

 Koulupäivä ohi!

Nyt oltaisi jo sitten kotona ja viikko pulkassa. Tänään oli kyllä poikkeuksellinen koulupäivä, mutta toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kuvan avuntarpeistani, se oli tämän blogin päätarkoitus. Pitäisikö näitä tehdä useammin, mitä olette mieltä? Kiitos paljon kuitenkin kun luit ja toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä! Kivaa viikon jatkoa ja nähdään taas! Moiikkaa moiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

 

TESTISSÄ KEVÄÄN UUTUUSHERKUT!

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tänään on torstai ja poikkeuksellisesti uusi blogi ulkona. En tavallisesti julkaise torstaisin uutta blogia, miksi en? Vastaus on hyvin yksinkertainen. En tykkää torstaista. Torstai päivä on minusta aina tylsin ja silloin ei tapahdu ikinä mitään erikoista, joten en tykkää julkaista uutta blogia päivänä, josta en tykkää. Minun lempipäiväni on ehdottomasti keskiviikko, koska silloin on kerhonohjaus. Mikä sinun lempipäiväsi on? Toivottavasti en muuten pahoittanut kenenkään sellaisen mieltä, joka tykkää torstaista. Sori! Nyt kuitenkin itse blogin pariin viiihdoinkin! Tervetuloa mukaan ja tänään siis aiheena:

T E S T I S S Ä    K E V Ä Ä N    U  U T U U S H E R K U T! 

Tänään tai siis tiistaina tuli todella syvällinen aihe joten nyt vähän rennompaa tähän väliin. Juuri sain sen blogin julkaistua joten nyt voi keskittyä tähän. Tämän vuoden alussa tein blogin, jossa testasin vuoden 2022 alkuvuoden uutuusherkkuja, todella moni piti siitä ja toivoi jopa jatko-osaa vaikka arvostelut ovat aaika tylyjä. Sanon ihan suoraan mielipiteeni ja sanotaanko, että se ei ole hyvä asia. Onneksi se koskee vain herkkuja. Juuri äsken kävin kaupassa ja ostin kaikki kiinnostavimmat uutuusherkut, niitä olisi ollut siellä vaikka kuinka paljon, mutta ne maksoivat aaika paljon. Mukana on siis lakupatukoita, pastilleja, mutta pääosin suklaalla mennään. 

Tänään sitten kyllä annetaan pelkästään hyviä arvosanoja, sen lupaan! Toivottavasti tästä tulee sellainen mistä pidätte, mutta kun minä kyseessä niin ei kyllä tiedä. No mutta kuitenkin, pidemmittä puheitta lähdetääs katsomaan, että onko noista kevään uutuusherkuista mihinkään! Leeet's go!

Geisha Taste of Peanut

Normaali Geisha on todella hyvää, mutta kaikki lisämaku Geishat ovat olleet minusta kyllä aivan hirveitä. Vai onko edes Geishasta lisämakuja? Sekoitinko nyt Fazerin siniseen. Odottakaa ihan hetki. Huh, muistin oikein. Geishasta oli vaikka mitä lisämakuja. Ulkonäkö on kyllä todella hieno, kultaisen, keltaisen ja vaaleankeltaisen sekoitus. Todella hieno!

Makuna toimii peanut, joka on siis pähkinä. Tai, jos nyt käänsin väärin niin minä olen pähkinä. Ainoa mitä mietin on, että eikö normaalinkin geishan päämaku ole pähkinä tai joku sinnepäin. Onkohan tässä sitten kokonaisia pähkinänpaloja? Jos on, niin automaattinen 0/5... Testataan! Haisee todella vahvasti pähkinä, sellainen kokonainen ja tumma pähkinä. Noh, ilman ennakkoluuloja sisään vain. 

Arvosana: Löysin pähkinän, tummuuden ja vielä kerran pähkinän, mutta ainoa mitä en löytänyt oli Geisha. Pähkinä suorastaan puskee läpi, suklaan maku kolkuttelee hienoisesti ovea, mutta Geisha lähti karkuun jo ajat sitten. Jos pidät pähkinä Geishasta ilman Geishaa, niin tässä on sitten sinun tuleva lempipatukkasi, mutta valitettavasti minulta tulee tyly 0,5/5.

Tupla Maple Syrup

Tupla on todella hyvää, vaahterasiirappi on todella hyvää, mutta mitä syntyy kun ne yhdistää? Itseasiassa en tiedä ja sitä varten täällä ollaan. Tänään otetaan siitä selvää. Minulla on kovat odotukset tähän, koska Tuplan kaikki lisämaut ovat olleet aina vain parempia ja tämä kuulostaa myös sellaiselta yhdistelmältä.

Patukan ulkonäkö jatkaa samaa arvosana linjaa kuin Geisha nimittäin tämäkin on todella hieno. Vaalean beessin ruskea ja sininen sopivat minusta todella hyvin yhteen ja patukan sisuksista vielä kuoressa kuva. Ainakin tuo kuva näyttää todella herkulliselta, nimittäin tuossa vaahterasiirappi vaikuttaisi olevan erittäin juoksevaa ja jotain herkullisen näköistä valkoista mömmöä, mutta onko patukan sisus oikeasti tuon näköinen? Siitä otetaan tänään tai itseasiassa juuri nyt selvää, joten eiköhän testailla!

Arvosana: Tämäkin patukka jatkaa kyllä ylpeänä Tupla sarjaa, sillä onhan tämä nyt hyvää! Sulava, täyteläinen ja maistuva. Siinä kolme adjektiivia, jolla kuvailisin tätä. Valkoinen mömmö on todella hyvää, mutta vaahterasiirappi kyllä hoitaa tämän patukan myynnin kokonaan. Ihanan makuista, mutta ihan liian vähän. Miinusta tulee myös siitä, että tästä puuttuu se Tuplan kovuus ja rouskuvuus. Kuitenkin vahva 4-/5! Seuraavaa tuotetta kehiin!

Marianne peppermint & toffee candy pastilles

Jopas oli pitkä nimi, siitä siis miinusta. Ei nyt sentään, en minä nyt niin tyly sentään ole. Punaiset Mariannet ovat ihan loistavia, siniset ihan kauheita. Minun tuurillani Fazer teki sinisen Mariannen ja toffeen makuisia pastilleja. Sanotaanko, että ennakkoluulot ovat ainakin kovat, mutta senpä takia otan ne tuolta päästä ja kolmoiskierre heitolla suoraan roskakoriin. Oho! Osui! Nyt olen siis ennakkoluuloton... Joo, eiköhän lähdetä testailemaan!

Arvosana: Heetkinen. Tämähän on hyvää. Ennakkoluuloni oli jostain kumman syystä tänään (kin) väärässä. Aluksi tulee piparmintun mojova potku, mutta toffee vain vetää piparmintun pois lavalta ja ottaa koko esityksen haltuun, mutta piparminttu kumminkin katselee ylpeänä toffeeta, joka on pääesiintyjä. Kukaan ei älynnyt tuosta mitään, mutta mitä muuta voi Samuelilta odotakaan. Sanoisinko, että 3,5/5! Mennään sillä ja siirrytään seuraavaan tuotteeseen!

Dumle Summer Mix 

Jos pitäisi sanoa näistä, että mitä odotan kaikista eniten niin se olisi tämä. Nimittäin Dumle on tehnyt aivan uuden sekoituksen, Summer mix, jossa on ihan uudet maut. Makuina toimivat mansikka, banaani ja nähtävästi vihreä omena. Pussi on ainakin todella upea ja väritys on kivan liukuvärimäinen. Toivottavasti noissakin olisi se täyte sellaista juoksevaa soossia eikä mikään köntti täytettä. Eiköhän avata pussi ja oteta selvää! 

Karkkien kääreet näyttävät ainakin todella piristäviltä, pinkki, vihreän ja keltaisen näköiset kääreet luonnollisesti. Odotan ehkä eniten tuota omenaa joten säästetään se viimeiseksi. Aloitetaan vaikka tuosta banaanista, siis menoksi...tai no maisteluksi!

Arvosana: Ensimmäisenä siis vuorossa banaani. Heei, hei hei. Minun piti juuri kehua, että mahtavaa, tässä on juoksevaa kastiketta sisällä, mutta se on valetta. Minua on huijattu, mutta itsehän nämä ostin. Huijasin itse itseäni. Tässä on siis juoksevaa möhnää sisällä, mutta se on oikeasti kökkäremäistä ja paakkumaista. Banaanin maku oli muutenkin haalistunut. Maku olisi valmiina jo nyt eläkkeelle, vaikka uutuustuote kyseessä, valitettavasti 1,6/5.

Seuraavana mansikka. No nyt puhutaan asiaan. Minähän olin jo hetken aikaa heinäkuussa, rannalla ja hiekka sulautuu jalkojeni päälle ja tuohon päälle vielä tuoreet mansikat. Tuollaista oli nauttia tätä suklaata. Mansikka tuli todella hyvin, raikkaasti ja kesäisesti esille. Vahva 4,5/5!

Sitten vielä omena. Heetkinen! Luulin, että saisin raikasta omenaa, mutta mitä sain? Sain ihan ihan tavallisen Dumlen, mutta viimeisimpänä jälki kutituksena takahampaisiini tulee todella tuhkamainen omena. Ei, ei ja vielä kerran ei! Olisin niin halunnut maistaa omenaa, mutta ei. Normaali Dumlehan se siellä oli. 0/5.

Ehdottomasti paras oli mansikka, mutta mikä on kokonaispussin arvosana? Jos kaipaat raikasta mansikkaa, mutta et halua toista tai kolmatta pyörää sotkemaan nautintoanne aina välillä niin sitten tässä oiva valinta! Suomeksi siis, jos pidät pelkästä mansikasta niin tämä on hyvä vaihtoehto, 2,5/5. Seuraava tuote!:)

Daim Lemon

Nyt olisi todella harvinainen uutuus testissä, nimittäin Daim Lemon. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun heiltä on tullut jotain uutta joten siksi on harvinainen. Daim alkuperäinenkin maku on kyllä todella hyvää, mutta tämä kuulostaa aivan loistavalta makuyhdistelmältä. Onko se sitten sitä? Nyt otetaan siitä selvää, testiin!

Arvosana: Aivan selvää, olen myyty. Parhain Daim ikinä. Sitruuna puski vahvasti esille, mutta hyvin hienotunteisesti. Maussa ei ole todellakaan säästelty ja mikä parhainta, se oli todella raikkaan piristävän freshin sitruuna! Ihana patukka, kiitos tästä makunautinnosta! 6/5!

Panda POP patukat

Se olisi viimeisen herkun vuoro, mutta ei missään tapauksessa vähäisimmän. Itseasiassa odotan näitä (kin) todella kovasti, kerron kohta miksi. Panda on todella hyvä brändi ja patukoista pidän muutenkin todella paljon joten odotukset ovat kovat. Uutuus on siis POP patukat, johon kuuluu kolme eri makua, mutta nyt aloin vain miettimään, että mistäköhän tuo POP tulee? Noh, ei kai sen väliä. 

Odotan näitä todella innolla sen takia, koska patukoiden maut ovat todella erilaisia, suorastaan outoja makuyhdistelmiä eli ei ole mitään perusmakuja, joka on minusta todella hyvä asia. Huomionarvoista on myös se, että patukat eivät sisällä palmuöljyä. Ensimmäisenä mansikkaphmis, kuten sanoin ihanan erikoinen ja todellakin uusi maku!

Mansikkapehmis arvostelu: Olen hieman hämmentynyt. Miksi? Selitän iihan kohta. Lakritsipatukka itsessään oli totuttua Pandaa eli todella hyvää, mutta täyte. Täyte oli hyvin mansikkamainen, mutta tässä seuraa erikoisuus. Mansikan rinnalla oli maku, mutta en tiedä mikä se oli. Minusta se ei kyllä pehmikseltä maistunut, mutta voin olla väärässäkin. Joku muukin maku siinä kyllä maistu, mutta en osaa kuvailla sitä. Pehmeä? Annan kuitenkin 3/5. Seuraavaa!

Sitruunajuustokakku arvostelu: Sitruunaa olisi taas tiedossa, mutta juustokakku kaverinaan. Loistava makuyhdistelmä! Testiin! Ihana maku, molempia löytyi tasavertaisesti ja raikkaana, mutta lakritsi tukahdutti maun ihan kokonaan. Sen johdosta valitettavasti 3/5. Muuten olisi ehdottomasti 5/5!

Kermatoffee arvostelu: Aivan timantti! Lakritsi maistui kyllä, mutta hän näytteli tällä kertaa vain sivuosaa ja pääosassa komisteli ihan ehdottomasti kermatoffee. Ihana maku, ihan kuin olisin itsekin muuttunut kermatoffeeksi. Suora ja ehdoton 5/5! Patukoiden yhteisarvosana on kyllä 4/5, koska maut olivat herkullisia, erikoisia, mutta lakritsi vain tuli kuokkimaan liikaa. 

No olipahan herkut! Täytyy kyllä sanoa, että olen todella positiivisella mielellä tämän kevään uutuusherkuista, todella monipuolisesti ja hyvän makuisia herkkuja. Ainoa selvä miinus oli tuo Dumlen uusi pussi, valetta! Kiitos paljon, kun luit ja jos haluat, niin kerro ihmeessä mitä mieltä olit blogista ja oletko itse maistanut mitään näistä. Nähdään lauantaina, kiitos paljon ja moikkaa moiii!

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

Olen Tyytyväinen Itsestäni

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi tiistai ja aurinko sen kuin paistaa. Onko teillä muuten sulanut jo kaikki lumet? Meillä ainakin on, joka on niin kivaa. Lunta on kiva olla talvella, mutta toukokuussa alkaa olemaan jo vähän liian myöhästä. Kiitos muuten ihan jokaisesta palautteesta liittyen viime blogiin, pelkäsin jälleen kerran reaktiotanne, mutta turhaan. Ai niin! Minä hain kesätöihin jopa! Nimittäin 4H-päiväleirien apulaisvetäjäksi. Kyllä, kuulit oikein. Kaiken lisäksi uskon, että minusta olisi jopa hyötyä siellä. Nyt ei kyllä kuulosta Samuelilta, miksi jopa kehut itseäsi? Siihen vastaa tämän päivän blogi, jonka aihe on

Olen Tyytyväinen Itsestäni

Olen täällä monesti sivunnut sitä kuinka minulla on ollut todella vaikeita jaksoja oman tunne-elämän kanssa tässä parin vuoden paikana, mutta nyt minusta tuntuu, että olen edes jotenkin saanut oman tunne-elämän kuntoon sekä olen alkanut jopa hyväksymään itseni itselleni. Olipa outo sanonta, noh, käytetään sitä, koska muutakaan en keksi. Tänään siis keskitytään siihen, että minkälaisia tunteita minulla on ollut tässä vuosien varrella, miten olen voittanut ne ja mitä ajattelen minun tulevaisuudestani. Tänään siis aika syvällinen blogi kyseessä, mutta jos sinua kiinnostaa tällainen aihe niin jää ihmeessä, mutta voit myös poistua!=)

 Minun henkiset ongelmat lähtivät käyntiin jo oikeastaan viidennellä luokalla, kun aloin tajuamaan, että totta se on. Olen erilainen kuin muut, en pysty tekemään asioita mitä haluaisin, joudun soveltamaan todella paljon koululiikuntaa ja tarvitsen monissa asioissa apua. Viidennellä se ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön asia tai tunne, joka toistui monta kertaa päivässä. Se oli tunne muiden joukossa, pääosin olin iloinen kaikesta enkä kauheasti välittänyt, että olin erilainen. 

Tässä blogissa ei käsitellä koululiikuntaa sen tarkemmin, koska siitä ja koulu-uinnista on tulossa omat bloginsa tässä toukokuun aikana tai kesäkuun alussa. Kuudes luokka alkoi ja se oli todella hankala vuosi, niin minulle kuin opettajalleni. Kaikkia yksityiskohtia en edes muista, mutta aloin vain pitämään itseäni "ei normaalina", sillä en ollut yhtä pitkä kuin muut enkä pystynyt olemaan yhtä itsenäinen kuin muut. 

Kuudennen luokan alussa oli leirikoulu, joka oli itsessään todella kiva, mutta luonnollisesti minulla oli siellä yksityisavustaja. Se sai alulle ajatukset, että jos minua ei olisi niin ei tuotakaan avustajaa tarvitsisi siellä, liikunnassa tai käsityössä. Minun takiani joudutaan käyttämään ohjaajaa niin leirikouluun, liikuntaan ja käsityöhön. Hän voisi auttaa vaikka ketä muuta, mutta hän joutuu tuhlaamaan aikaansa minuun. 

Silloin minulle heitettiin jo mielipiteitä, että "miten ihmeessä Saken liikunnan numero voi olla x, vaikka hän ei pysty tekemään mitään." Se pysäytti minut ajattelemaan toden teolla ja tulin myöskin siihen tulokseen, että se oli epäoikeudenmukaista. Säälistä ne annettiin eikä taidoista. Minusta huolehdittiin todella paljon, koska koulupäivien aikana oli paljon vaaratilanteita, mutta se masensi ajatteluani entisestään.

Minulla ei ole ikinä mitään masennusta todettu, mutta voisin jopa sanoa, että tässä pari vuotta olen lievää masennusta sairastanut. Mietin jatkuvasti, että mitä minä täällä teen, mitä järkeä olla täällä vaivaamassa toisia ja en kuitenkaan ikinä voisi elää hyvää elämää. Ja kyllä. Sanon sen ääneen ja rehellisesti. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, aika paljonkin, mutta ei enää pitkään aikaan. 

Se on ehkä isoin syy siihen, että miksi minua haittaa ihan hirveästi kaikenlaiset vitsit tai läpät koskien itsetuhoisia ajatuksia. Joku ihminen voi käydä niitä para-aikaakin läpi, niin miltä hänestä tuntuu, jos hänen vakavasta ongelmastaan vitsaillaan?

Kuudennellakaan luokalla en pystynyt syömään aamupalaa joten söin aina ensimmäisellä välitunnilla välipalan. Yhtenä päivänä en halunnut syödä, koska kukaan muukaan ei syönyt, en halunnut olla erilainen. Opettaja oli huolissaan, että miten jaksaisin ja siksi tuli puhumaan minulle. Silloin en peitellyt enää, purskahdin itkuun ja kerroin ihan kaikki tunteet mitä minulla oli. Olen aina ollut herkkätunteinen, enkä edes yritä peitellä sitä. Itken pienistä asioista kenelle vain, olin sitten yksin tai opettajan kanssa.

Se auttoi sentään sen verran, että minulla oli joku jolle puhua. Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta jotenkin en vain kokenut luontevaksi puhua heille. Yläkouluun siirtyminen oli myös hirveän vaikeata, koska siellä odottaisi monet uudet haasteet. Yläkoulusta puhumisesta tuli melkein aina riitaa joten 2020 tammikuusta aloin käymään koulupsykologilla, joka oli niin tärkeä etappi. Siellä sain ammattilaiselta apua, sain puhua tunteistani rauhassa, sain itkeä, jos itketti ja käytiin yläkouluun siirtyminen vaihe vaiheelta läpi.

Sitten tuli rakas ystäväni etäkoulu, siitä olen täällä monesti puhunutkin joten ei puhuta siitä sen enempää. Silloin tuntui vahvemmin kuin koskaan, että minusta ei ole mihinkään ja minulla ei ole paikkaa tällä maapallolla. Joten tiivistettynä, etäkoulu oli hirvein kokemus ikinä.

Yläkoulun alkamiseen asti tapasin koulupsykologia, joka oli yksi parhaimpia päätöksiäni. Yläkoulu alkoikin valoisissa merkeissä, mutta tajusin, että hetkonen. Täällähän avustaja kulkee, joka paikkaan kanssani ja tarvitsen apua ihan kaikessa. Vain minun takiani luokallamme piti olla avustaja ja se vei kaikilta muilta avun. Sen takia, että en ole normaali, vaivaan monia aikuisia.

Silloin minua myös kiusattiin, mutta siitä olen puhunut muissa blogeissa niin en puhu siitä tässä. Seitsemännellä minulla oli siis itsetunto/tuhoisia, riittämättömyyden ja vaivaamisen tunteita. Elämäni oli todella tyhjää, miksi? Sen takia, koska ajattelin, että en pysty tai että minusta ei ole mihinkään. Se ei siis perustunut mihinkään tosiasioihin vaan vain omiin ajatuksiin. Keväällä 2021 olin todella allapäin, koska ajattelin, että minusta ei ole mihinkään enkä pysty tehdä mitään.

Toukokuussa olin niin tyytymätön itseeni, mutta myös siihen, että minusta ajateltiin asioita, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa. Mietin, että vaikka en osaa tai pysty tekemään mitään niin haluan yrittää vähentää meitä kohtaan tulleita ennakkoluuoja. Mietin pitkään, että miten sen voisin tehdä ja naps! Tajusin, että voisin alkaa sisällöntuottajaksi ja kertoisin lyhytkasvuisuudesta aidosti ja rehellisesti. YouTubea olin jo kokeillut, mutta minua pilkattiin siitä ihan hirveästi joten sitä en halunnut tehdä enää joten päädyin tämän blogin aloittamiseen toukokuussa 2021 ja voisin sanoa, että tämän aloittaminen oli avain ratkaisu kohti henkisien ongelmieni loppumista, tai no helpottumista.

Olin tosi epävarma vielä silloinkin, mutta päätin, että kirjoitan ja katson mitä tuleman pitää. Se kesä oli ihanaa, sain vain keskittyä kirjoittamiseen ja se toden totta kannatti. Itseasiassa voisin jopa väittää, että blogin aloittaminen oli elämäni käännekohta. Se antoi minulle elämän iloa, tarkoituksen, itsevarmuutta ja tekemistä. Aloin huomaamaan, että minustahan on johonkin.

Kahdeksannella aloin panostaa kouluun 100% välittämättä siitä, että olinko muiden silmissä hikke vai en. Liityin kansainvälisyyshankkeeseen, koska tykkäsin siitä enkä välittänyt siitä, että olin lyhytkasvuinen tai onko minusta vaivaa. Huomasin nopeasti, että eihän minusta ollut mitään haittaa vaan päinvastoin.

Tähän Päivään!

Entä sitten nyt? Tällä hetkellä olen todella iloinen ja onnellinen elämästäni. Viimeisestä koulupsykologi kerrasta on yli puolivuotta eikä tarvetta ole edes uudelle käynnille. Ennen käytin argumenttinä muun muassa, että en ole normaali. Koulunuorisotyöntekijäni totesi minulle kerran, että "minkälainen on normaali ja kuka pystyy määrittelemään normmaalin" Se ajatus pysäytti minut.

Onko kukaan väittänyt, että en olisi normaali? Ei ole, ainoastaan minä itse olen uskotellut, että en ole normaali. Onko joku valittanut siitä, että minusta olisi vaivaa? No ei, ainoastaan minä itse olen tehnyt päätöksen, että minusta on vaivaa ja piste. Tästä voin todeta, että ongelma mikä minulla oli, oli omat ajatukseni. Miten minä ajattelin ja suhtauduin itseeni

Ajattelin, että minusta ei ole mihinkään ja heti kun aloin toimimaan, huomasin, että se ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Toisin sanoen, lyhytkasvuisuus ei ole ikinä tuottanut minulle esteitä vaan omat ajatukseni minusta. Jos pitäisi sanoa yksi asia mikä auttoi minua eniten, oli se, että puhuin opettajalleni tunteista. Se, että sain puhua tunteistani auttoi minua ymmärtämään ja tiedostamaan ne.

Toinen asia oli se, että lakkasin vain ajattelemasta sairauttani ja menin kaikkeen mukaan, jolloin huomasin, että eihän minusta olekaan vaivaa vaan jopa hyötyä. Sitä kautta olen oppinut arvostamaan itseäni. Tällä hetkellä olen todella onnellinen ja iloinen elämästäni. 

Olenko yhtä pitkä kuin muut? En ole, mutta tarkoittaako se sitä, että en voisi tehdä asioita mitä muut tekevät. Ei, ei tarkoita. Tällä hetkellä opiskelen koulussa ahkerasti kuten muutkin, olen mukana kansainvälisyyshankkeissa kuten muutkin, saan harrastaa maailman parasta ja ihaninta harrastusta nimittäin sisällöntuotantoa, mutta sen itseasiassa jopa mahdollistaa sairauteni.

Muuten en olisi ikinä alkanut tekemään tätä, jos en olisi lyhytkasvuinen. Kaiken tuon lisäksi saan olla apulaiskerhonohjaajana, joka on todella tärkeää työtä ja pystyn tekemään sitä aivan samalla lailla kuin muutkin. Minusta on siellä todella paljon hyötyä. Blogin alussa sanoin, että hain 4H-kesäleirien apuaisvetäjäksi, niin tein ja olen todella iloinen siitä. Epäröin ensin vähän, mutta jos minusta on ollut hyötyä kerhossa, miksi ei leirillä olisi?

Koko tämä blogi tiivistettynä yhteen lauseeseen, lyhyyteni ei ole ikinä ollut ongelma vain minä itse ja ajatukseni. Ajatuksien tiedostaminen ja muuttaminen ei ollut lyhyt prosessi ja teen sitä vieläkin. Vähättelen itseäni, en löydä niitä luonteenvahvuuksia, mutta pidän ja olen tyytyväinen itsestäni. Tällä hetkellä en haluaisi olla kukaan muu, olen Samuel, lyhyt, mutta silti ihminen, joka haluaa ja pystyy elää pienillä sovelluksilla normaalia elämää niin kuin kaikki muutkin.

Kiitos avustajat, opettajat, vanhemmat, melkein kuin isosisko eli naapurini, mutta etenkin sinulle Annika koulunuorisotyöntekijäni, että jaksat joka ikinen päivä tukea ja kannustaa minua. Olet parhain koulunuorisotyöntekijä maailmassa, PISTE. Ja vielä, ikuinen kiitos teille, ei lukijoille vain teille ystäville. Siitä, että haluatte olla osa elämääni, lukea tarinaani ja olla ystäviäni. 

Sanoin kuvailematon kiitos kaikille, Samuel kuittaa. 

Kokkaillaan Amerikkalaiset Pannukakut!

Tämä blogi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Carrot Kitchenin kanssa!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi toukokuun ensimmäinen viikko ohitse ja viikonloppu luvassa. Kyllä se aika vaan menee yhtä nopeasti kuin raketti, ei siitä pääse mihinkään. Toivottavasti teidän toukokuu on lähtenyt hyvin ja aurinkoisesti käyntiin, minun ainakin on. Nyt kuin tämä viikko on ohitse, on enää neljä kouluviikkoa jäljellä. Aivan hullua. No mutta kuitenkin, eiköhän alku selostukset ollut siinä ja siirrytä pitemmittä puheitta itse blogin pariin, tänään siis luvassa:

 K O K K A I L L A A N   A M E R I K K A L A I S E T   P A N N U K A K U T

 Nyt on lauantai, päivää alle viikko tämän blogin julkaisuun ja tulin juuri uimarannalta. Isäni kävi ihan avannossa, mutta minä olin vain kaverina ottamassa Instagram kuvia. Minuahan ei järveen saa ennen kuin vesi on ehkä siinä +20'C paikkeilla. Nyt meille tuli kuitenkin tuttuja kylään viettämään lauantai iltaa ja tällä kertaa minä vastaan yhdessä Carrot Kitchenin kanssa tarjoiluista, mutta mitä me oikein kokataan ja mikä sovellus Carrot Kitchen edes on? Näihin tulee vastaukset ainakin tässä blogissa!

(video ja osa kappaleen tekstistä kirjoitettu toukokuussa) Viime kerralla me teimme yhdessä Carrot Kitchenin kanssa lämpimiä kananmunatoasteja, jotka olivat aivan uskomattoman hyviä ja monipuolisia. Ehdottomasti herkullisin toast mitä olen ikinä maistanut, piste. Tänään teemme jälkiruokaa, koska viime kerralla teimme kunnon ruokaa ja meidän vieraatkin ovat syöneet jo. Mitä me sitten teemme? Se selviää ihan hetken kuluttua, mutta pari sanaa ennen sitä. Lupaan, ei kestä kauaa, että päästään itse asiaan eli kokkauspuuhiin!

Carrot Kitchen on lapsille tai edelleenkin minun mielestäni kaiken ikäisille suunnattu kokkailusovellus,  jossa on yli 130 reseptiä ja ohjeet ovat minusta tehty todella monipuolisesti ja hauskasti. Reseptejä on ihan laidasta laitaan, mutta kuten viime blogissa jo totesin niin reseptit on kategorioitu todella hyvin, selkeästi ja ymmärrettävästi. Sovelluksesta löytyy oikeastaan jokaiseen tilanteeseen reseptejä, oli sitten juhlat, aamupala, iltapala, jälkiruoka tai oikeastaan ihan mikä tahansa tilanne kyseessä.

Toinen nosto, ekologisuus. Minulle ympäristöystävällisyys ja ekologisuus on tärkeitä arvoja ja siksi olen todella iloinen siitä, että Carrot Kitchenin pohjalla on aina ekologisuus ja vastuullisuus, mutta ne vähän niin kuin piilotetaan reseptin sekaan eikä siitä tehdä mitään luentoa. Eli lyhyesti sanottuna he kertovat ja opettavat siitä hyvin, mutta sulautuvasti ja hauskasti. 

Vielä pari nostoa, ei mene enää kauan. Lupaan sen, yritän olla nopea myös siitä syystä, koska en malta odottaa leipomista... Sovellukseen tuli tässä pari viikkoa sitten uusi päivitys, joka ei ole ehkä enää minun ikäisille tarkoitettu, mutta todella ihana päivitys. Nimittäin vinkki videot! Mitä ne sitten ovat? Ne ovat videoita, joissa opetetaan joku hauska nippeli vinkki, kuten vaikka miten tehdä piknik teline tai kuoria kiivi lusikalla. Nuo kyllä soveltuvat minullekin...

Terveisiä toukokuulta! Halusin vielä tulla tähän väliin kertomaan myös siitä, että Carrot Kitcheniin tulee joka kuukausi uusi teema ja sen myötä uusia reseptejä! Tämän kuukauden teemana on perhebrunssi, joka on minusta todella hyvä valinta, koska parhaimmassa tapauksessa se voisi jopa yhdistää ja antaa perheille yhteistä tekemistä, koska tämän kuukauden uutuusreseptit ovat tarkoitettu koko perheelle. Nyt kuitenkin pulinat pois ja lähdetään vihdoinkin katsomaan, että mitä me tänään kokataan.

Amerikkalaiset Pannukakut

Tänään me teemme Amerikkalaisia pannukakkuja. Jos muistatte, viime blogissahan sanoin, että haluaisin tehdä näitä ja tässä sitä ollaan. Olen niin iloinen, että pääsen nyt vihdoinkin tekemään näitä.  En ole näitä ikinä tehnyt, mutta toive näille on, että ulkonäkö olisi sama kuin elokuvissa. Tai ehkä jopa parempi, maku tulee sitten siinä sivussa. Minusta on todella hienoa, että Carrot Kitchen tuo myös ulkomaalaisia reseptejä, koska joillain (kuten vaikka minulla) voi olla jonkinlaisia ennakkoluuloja ulkomaalaisia ruokia ja eri ruokakulttuureja kohtaan ja tämä sovellus auttaa kyllä pääsemään niistä eroon, mutta kuitenkin hauskalla ja kivalla tavalla. 

Katsotaanpa aluksi reseptin speksit, että nähdään millainen leipomus on oikein tulossa. Aikaa menee noin 45 minuuttia, experiencea saa 250, jonka myötä itseasiassa saan tason 6 auki! Tämä level systeemi tuo kyllä todella mukavaa pelimäisyyttä tähän, tosin koukuttava ominaisuus... Keskitaso eli ei vaikea, mutta ei helppokaan. Kasvisruoka ja pähkinätön. Siinä ne oheistiedot, mutta mitä sitten itse pannukakkuihin tarvitaan? Jauhoja, leivinjauhetta, suolaa, sokeria, maitoa, iso kananmuna, rypsiöljyä ja tarjoiluun meiltä löytyy vielä vaahterasiirappia, mutta nyt vihdoista viimein aloitetaan kokkaaminen!

Vaihe 1: Sekoita kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe

Ensimmäisenä olisi vuorossa vehnäjauhojen & leivinjauheen sekoitus. Asia mistä tykkään myös, on se, että voi valita video- tai ihan normaali ohjeistuksen, minä olen kyllä niin kaavoihin kangistunut, että tykkään lukea ohjeet. Mittaamista ja punnitsemista tässä tarvitaan, mutta ainakin sen pitäisi olla jo hallussa. Tarkkaa työtä, että ei laita liikaa jauhoja tai liian vähän. Leivinjauhe vielä ja sitten alkusekoitus. Tulee muuten aika paljon leivinjauhetta, mutta sehän on sen takia, että niistä tulisi sellaisia paksuja ja ilmavia pannukakkuja. Eiköhän tämä sekoitus ala jo riittämään ja voida siirtyä vaiheeseen kaksi!

Vaihe 2: Riko kananmuna kulhoon ja lisää aineet joukkoon

Nyt piti kaataa jauhoseos eri kulhoon, koska meidän toinen leivontakulho oli  sipsikulhona eilen ja sitä ei luonnollisesti voi käyttää, mutta ei se onneksi haittaa. Kananmuna onnistui aivan täydellisesti ja nyt vuorossa maito. Maitoa tuli siis kaksi desiä ja sehän täytyy muuten mitata aluksi ihan omaan astiaan, hyvä huomio! Öljy sinne sekaan myös.

 Taidan olla ainut, mutta minusta maidon kaataminen on todella rentouttavaa ellei jopa terapeuttista, tiedän, olen vähän outo. Nyt olisi vuorossa sokeri ja minusta on hienoa, että Carrot kitchen panostaa terveellisyyteen ja siksi sokeria tulee vain ruokalusikallinen, mutta me laitetaan kuitenkin kaksi, koska yksi on minun korvaani aika vähän, mutta toki terveellisempää. Se ehkä tässä onkin parasta, että ohje toimii vähän niin kuin pohjana ja sitä voi muokata oman maun mukaan. Yksi ruokalusikallinen riittäisi siis varmasti, mutta me nyt laitamme ihan vain makeuden vuoksi kaksi. 

Sitten vielä vähän sekoitellaan, että kaikki aineet sulautuvat keskenään. Tässä samalla voisin vähän puhua yhdestä pienestä haitasta minkä lyhytkasvuisuus teettää. Joudun siis sekoittamaan aina seisoen tuolilla, koska jos istuisin niin joutuisin kurottamaan, että ylettäisin juuri ja juuri sekoittamaan enkä saisi myös yhtään voimaa sekoittamiseen. Ei se kyllä minua yhtään haittaa, että joudun sekoittamaan seisten, mitä se oikeastaan voisi edes haitata. No niin, eiköhän nämä ala olla jo sekaisin ja voidaan siirtyä kolmanteen vaiheeseen. 

                                                   
                         

      

Vaihe 3: Siivilöi seokseen leivinjauhejauhoseos

Huh huh! Nyt sitä oltaisi jo kolmannessa vaiheessa ja pitäisi laittaa seokset yhdeksi taikinaksi siivilän avulla. Ei muuta kuin, että aletaan suorittamaan! Tässä vaiheessa tarvitsen vähän apua, koska motoriikkani ja tasapainoni on vähän mitä on joten äitini auttaa vähän minua siivilöimään ja pitämään kulhosta kiinni. Ohjeessa ei sanottu mitään sekoittamisesta, mutta luulisin, että pitää joten siivilä kauniiseen käteen ja sekoitukset tulille! Tästähän tuli ihanan kullan ja vaalean ruskean sekoituksen väristä, eli ihan kuin normaali lettutaikina. Poiketen lettutaikinasta, tämä on todella kiinteää ja paksua. Sekoittaminen on jopa yllättävän vaikeaa, mutta luulen että paksua taikinaa tähän haetaankin. Siirrytään kohtaan neljä sitten!

 

Vaihe 4: Paista taikina pannukakuiksi

Ei kestänyt kyllä kauaa tehdä taikina, sillä nyt olemme jo paistamisessa. Tärkein, mutta vaikein osuus siis jäljellä. Nyt joudun ottamaan tuolin, koska luonnollisesti en ihan yletä hellalle ilman tuolia. Näiden paistaminen ei kuulosta kauhean vaikealta, mutta käytännössä voi olla ihan toista. Kokeilemallahan se selviää joten eiköhän kaadeta ensimmäiset taikinat pannulle. No niin, heti mokasin. Nyt on saatu pannukakut paistumaan, mutta tein niistä ihan liian isoja. Näette varmaan kuvassakin, että ei tullut ihan pieniä ja söpöjä pannukakkuja. Nyt ei muuta kuin odotellaan sitä kaikista vaikeinta vaihetta, eli pannukakkujen kääntämistä.

Nyt mennään ja hopplaa! Paremminkin olisi voinut mennä, mutta kun Samuel on kyseessä niin pitää tyytyä tähän. Sain sen kyllä käännettyä, mutta se otti vähän osumaa muualta. Eiköhän paisteta nämä loputkin nyt nopeasti, että päästään maistamaan! Kääk, otin taikinaa ja nyt sitä valui joka paikkaan. Tunari mikä tunari, mutta sitähän varten minä täällä olen, että opin virheistä. Pitää siis olla tarkempi taikinaa ottaessa. Yllättävän hyvin kaikkien pannukakkujen paisto ja kääntö on sujunut, toki aina olisi parannettavaa. 

Vaihe 5: Maista!!

Se olisi sitten siinä. Olipa jotenkin todella helppo ja nopea tehdä, vaikka kuulosti jotenkin hienolta ja monimutkaiselta reseptiltä. Jos jotain pitää sanoa niin se, että näistä tuli aivan kuin elokuvissa. Nämä ovat juuri sopivan rapean näköisiä, mutta kuitenkin aivan pehmoisia. Ulkonäkö on kyllä aivan täyttä kultaa. Nyt vähän vaahterasiirappia päälle ja pistetään testiin, tätä olen odottanut!

!TESTAUS!

Samuelin arvosana: Nämä ovat juuri sitä mitä toivoin eli ihanan kuohkeita tai siis fluffy! Sitä sanaa hain. Pinta on rapea, mutta sisältö todella ilmava, pehmoinen ja etenkin fluffy. Näistä tuli kyllä liian makeita, eli se yksi ruokalusikallinen sokeria olisi riittänyt. Tuo oli kyllä meidän virheemme, koska laitoimme kaksi. Ainoa miinus reseptille tulee siitä, että tämä ei maistu oikein miltään muulta kuin makealta. Toisaalta, miltä sen sitten pitäisi maistua. En tiedä, mutta siitä kyllä miinusta. Rakenne kyllä kuitenkin kruunaa tämän kuohkeudensa ansiosta joten ehdottomasti 4+/5! Rakenne oli ehdottomasti parasta tässä, sanoisin tätä fluffyksi, jos yhteen sanaan pitäisi kiteyttää.

Tutun arvosana: Erinomaisen kuohkea rakenne, maku hitusen liian makea, mutta johtuu kokin omista sooloiluista, antaisin 8/10.

Toisen tutun arvosana: Pidän tästä Amerikkalaisesta vohvelityyppisestä räiskäleestä ja kuten aikaisemmin tuli jo ilmi, olen samaa mieltä, että rakenne on todella miellyttävä, kuohkea ja täyteläinen suutuntuma. Antaisin 8+/10.

Huh huh! Nyt on jäljet siivottu ja kokkailut kokkailtu. Oli kyllä todella hauskaa ja rakenne kyllä yllätti aivan totaalisesti kuohkeudellaan. Jos sinä haluat kokeilla Carrot Kitcheniä, mutta et ole varma, että haluatko kuitenkaan ostaa sitä niin: https://carrotkitchen.com/fi/plans/eur/ tuosta pääsee ottamaan sovelluksesta 14 päivän täysin ilmaisen kokeilujakson, jonka jälkeen voi itse päättää, että haluaako ostaa sovelluksen.

 Halvimmillaan yhden kuukauden hinnaksi tulee vain 3,33e joka ei kuitenkaan ole kovin paha hinta, kun miettii, että kuinka paljon saa reseptejä, mutta etenkin kivaa tekemistä itselleen, mutta myös koko perheen yhteiseksi tekemiseksi. Laitan vielä tuohon alas linkin sovelluksen ilmaiseen kokeilujaksoon. Jos pitäisi taas sanoa kolme lempi ominaisuuttani tässä sovelluksessa, niin vieläkin ne olisi selkeys/kategoriointi, ekologisuus/vastuullisuus ja ohjeiden selkeys.

Kiitos paljon, kun luit, kerro ihmeessä, jos vain haluat, että mitä mieltä oikein olit ja onko jotain kehitysideoita kokkausblogeihin? Ihanaa viikonloppua kaikille ja nähdään taas moikkaa moii!

14 päivän ilmainen kokeilujakso Carrot Kitcheniin: https://carrotkitchen.com/fi/plans/eur/