PERUSKOULU OHI!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

"PERUSKOULU ON OHI!

2014 alkoi ekaluokka. Pieni, tietämätön ja huoleton Samuel aloitti 9-vuotisen matkansa. Nimittäin peruskoulun. Tuolloin en tiennyt mistään mitään. En osannut käsittää, että peruskoulu voisi päättyäkin.
Alakoulu alkoi parakeissa kunnes pääsimme remontoituun kouluun. Ensimmäiset itsetunto-ongelmat ja muihin vertaamiset alkoivat kolmosella.

Näistä olen puhunut paaljon blogeissa. En tiennyt, että mitä niistä seuraisi. En tiennyt, että tulisinko pääsemään niistä ikinä eroon. Silloin tuntui ainoastaan, että olen erilainen liikuntatunneilla, huonolla tavalla. Kutosella olin todella epävarma. Epävarma kaikesta. Etenkin itsestäni.

En edes tiennyt, että miksi olen täällä. Tein kysymyksiä tasaisin väliajoin, ”miksi olla täällä, kun ei ikinä voi elää samalla tavalla mitä muut?” Luulin, että en ikinä voisi hyväksyä itseäni, sairauttani ja sen tuomaa taakkaa mitä aiheutan muille. Olin negatiivinen ja epävarma. Olin varma, että erilaisuus on huono asia.

Ajattelin, että olen huonompi ja en tule ikinä pärjäämään, koska olen sairas ja lyhytkasvuinen. ”Tulenko ikinä pääsemään eteenpäin?” Nyt, kolme vuotta myöhemmin. Tiedän, että minulla on tarkoitus. Tiedän, että minä en ole vain taakka. Lyhyyteni, sairauteni ja haasteet eivät tee minusta huonoa ihmistä, joka ei pärjäisi elämässä.

Pärjään, jos suhtaudun itseeni ja erilaisuuteni positiivisesti ja menen kohti unelmiani. Välittämättä pätkääkään, että olen 109cm pitkä ja, että fyysisiä haasteita löytyy. Yläkoulun aikana olen kasvanut henkisesti ihan valtavasti, saanut rohkeutta ja ymmärtänyt, että kuka todella olen. Nähnyt ja tajunnut, mitä pystyn tekemään.

Ymmärtänyt sen, että erilaisuus on vain rikkaus. Sairaus, ulkonäkö ja taustamme tekevät meistä meidät. Erilaisuus tekee meistä jokaisesta arvokkaan yksilön. Tässä kaverit, ystävät (🧡), perhe, opettajat ja sinä myös. Kaikki lähiympäristöni muodostavat ihmiset. Olette auttaneet ja nostaneet minut ylös sieltä missä olin seiskalla. On aika sulkea yksi ovi, jotta toinen avautuu. On aika päättää haikein, mutta innovaisin mielin peruskoulu.

Kiitos opettamisesta, Oriveden Yhteiskoulu.

Onnea ihan jokaiselle, todistuksesta huolimatta! ❤️🥺

Kolme viikkoa peruskoulua jäljellä! -Lukioonsiirtymispalaveri

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Torstai, mutta tänään on vapaata! Ja hei, oletko muuten huomannut yhden jutun. Tänään on 18.5., joka tarkoittaa, että toukokuu on yli puolen välin. Mihin tämä aika oikein menee? Tosin, tiedän jo vastauksen. Se vain menee. Kuitenkin! Miten sinä vietät vapaapäivää? Minä vietän sitä pakkaillen, koska huomenna on lähtö Isojärven kansallispuistoon, metsään kuvaamaan blogia ja muita sisältöjä.

Tajusin vielä yhden asian lauantaina, samaan aikaan kun nautin metsästä, tulee kuluneeksi kaksi vuotta blogin aloittamisesta. Tästä tulee siis blogi ensi viikolla, ei siitä sen enempää!

Johdantoa

Peruskoulua kolme viikkoa jäljellä. Samaan aikaan ihanaa, hirveää, haikeaa ja uutta. Jotenkin yhdeksän vuoden aikana sitä vain tottuu siihen niin hyvin ja suorastaan juurtuu kouluun, että sitä ei edes tajua sen myös loppuvan aikanaan. Luulee, että se kestää aina ja ikuisesti. Mutta. Nyt tuo, iki-ikuinen aikakausi on alkamassa loppumaan. Toisaalta, miten voi alkaa ja loppua samaan aikaan. 

Samuelin mieli ajattelee, että ikään kuin se loppu ja viimeiset viikot ovat nyt alkaneet. Kuitenkin! Ajattelin, että muistellaan peruskoulua vasta 3.6., tämä on vain tällainen "Ajan tasalla koulun suhteen" -blogi. Mitä ajatuksia minulla on tällä hetkellä? Mitä nämä viimeiset kolme viikkoa pitävät sisällään? Ja kerron myös lukioonsiirtymispalaverista, josta olen jo Instagramissa kaiken maininnut. Tervetuloa mukaan peruskouluilemaan, lukemaan ja toivottavasti hymyilemään

Kolme viikkoa PERUSKOULUA jäljellä!

Jotenkin emme ole tänä keväänä ehtineet jutella ollenkaan koulusta, tai olemmeko. En edes muista, kyllä varmaan jotakin. Kevät vain on mennyt niin vauhdilla, tai sitten minä olen vain unohtanut jutella koulusta. Nyt on alkanut koulun osalta viimeiset viikot, jotka sisältävät muutakin kuin perusohjelmaa. Viimeinen koe on nimittäin perjantaina, englannista tietysti.

Muistan, kun se viimeinen koeruuhka alkoi, ajattelin, että eihän nämä lopu ikinä. Nyt sitten viedään viimeistä koetta. Todistuksen osalta sanon vain sen, että olen enemmän kuin tyytyväinen siihen. Sanoin tämän viime vuonnakin, mutta sanon nytkin: Muista, todistus ei määrittele sinua ihmisenä. Se ei kerro kuinka huippu ja omanlainen persoona olet.

Jos määrittelisi, jokaisen todistus olisi 10. Ensi viikolla alamme varmaan pitämään arviointikeskusteluja ja antamaan kirjat pois. Viimeisellä viikolla on jo nyt ainakin kaksi spesiaali ohjelmanumeroa, retki Siikanevalle eli luontokohteeseen ja torstaina ysigaala. Ysigaala on meidän koulun perinne ja vastaa oikean elämän Oscar-gaalaa. En oikein osaa sanoa siitä mitään vielä. Ainakin pizzaa ja palkintoja on luvassa!

Lukioonsiirtymispalaveri

Sitten siirrytään jo tulevaan! Nimittäin lukioon. Tuossa parisen viikkoa sitten pidimme lukioonsiirtymispalaverin, johon osallistui minä, koulunkäynninohjaaja, äitiä, apulais- ja rehtori, kirjoittajalukion ope, opo, sosiaalityöntekijä ja tilapalveluiden edustaja. Siinä kävimme lukion aloitusta, lyhyyden tuottamia haasteita ja avun tarvetta lukiota ajatellen.

Olen tästä jo Instagramissa kertonut kokonaan. Kerrataan kuitenkin tännekin. Pitkäaikainen unelmani toteutuu: lukion pääoviin asennetaan invakatkaisimet, joten niistä tulee esteettömiä ja minä pääsen kulkemaan yksin. Mietin kyllä, että hirveä kustannustaakka minun takia, mutta rehtorit vakuutti, että se ei ole taakka, vaan hyvä sijoitus. Siitä hyötyy kyllä muutkin. 

Siksi tilapalveluilta oli edustaja. Olen aina haaveillut, että kulku ovista olisi esteetöntä. Tätä muuten juuri tarkoitan, Orivedellä otetaan niiin hyvin huomioon yksilöt ja jokaisen tarpeet erikseen. Olen tästä kiitollinen, mutta en tunne syyllisyyttä. Sosiaalityöntekijä oli avustajan tarvetta/hankintaa varten. Fakta on, että tarvitsen lukiossa avustajankin apua. Esim. ruokailuissa, retkillä ja liikunnan-,kuviksen- ja musiikintunneilla.

Saan osallistua niihin yhdenvertaisesti, mutta avustajan kanssa. Tämä on todella iso asia. Tosin, sovimme, että saan olla mahdollisimman itsenäinen ja avustaja on vain silloin kuin tarvitsen sitä. Niinä päivinä, kun en häntä tarvitse, hän ei tule. Näin henkilökohtainen avustaja toimii. Eli en ole taloudellinen rasite.

Kirjoittajalukion opettaja, hän on vain huippu. Suunnitteli jo syksyä ja miten lukion aloitus voisi olla mahdollisimman sujuvaa ja, että en joutuisi pelkäämään tai stressaamaan mitään. Opinto-ohjaaja oli sitä varten, koska varsinkin alkuun, hän on miettimässä lukio-opintojani. Kaikki ovat kyllä niin tukeneet ja auttanut minua kohti lukiota eikä lyhytkasvuisuus ole ollut ollenkaan ongelma. Kiitos, kiitos ihan jokaiselle.

Loppusanat

Viimeisiä viedään! Yritä jaksaa, sinnitellä ja ajatella tulevaa lomaa. Kaikki on varmaan aika poikki jo, mutta enää kaksi viikkoa jäljellä. Me hoidetaan tämä, yhdessä. Ja sitten voinkin hyvästellä peruskoulun. Minkä luokan, koulun tai muun jätät taaksesi tänä kesänä? Vai jatkuuko kaikki ennallaan syksyllä?