Kesä on lähtenyt käyntiin! -Instagram sisältöjä tulee kesällä eniten.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Hehhei! Yli viikko jo lomaa takana, ihan uskomatonta. Tosin, olemme jo kesäkuussakin pitkällä. Noh, ei mietitä kuitenkin tuollaista. Miten sinun ensimmäinen lomaviikkosi on mennyt? Ihanaa, kun lämpö ja aurinkokin löysi tiensä tänne. Nyt niitä on kyllä piisannutkin, mutta tämän koko blogin idea on aika alkutekstien kaltainen, joten hypätään suoraan asiaan. Tervetuloa mukaan!

Kesä on lähtenyt käyntiin!

Käydään ihan nopeasti kesäkuulumiset läpi, jutellaan muuten vain ja sitten mennään otsikon toiseen osioon. Olen ollut tosiaan heti viime viikon maanantaista lähtien kesätöissä, vastaamassa Oriveden Värin ja HoiDogkin viestinnästä ja markkinoinnista eli heidän sisällöntuotannostaan. Tästä onkin tullut jo paljon sisältöjä Instagramiin, mutta käsitellään nyt, millainen oli aikalailla ensimmäinen työviikkoni. 

Maanantaisin suunnittelen tulevan viikon sisällöt, ideat ja teemat, mainostettavat tuotteet ja muun oheisen. Jokaisena päivänä teen kuitenkin tarkan sisältösuunnitelman sen päivän aiheesta ja tuotteesta. Pääpaino sisällöissä on tietysti tuotteiden mainostus, mutta on paljon muutakin. Vinkkejä, tietoiskuja, kaupan arkea ja mm. myymälän esittelyä.

Sitten on kuvauksen aika, joka alkaa tuotteiden esillepanolla ja sommittelulla kunnes voi ottaa kuvia. Tähän mennessä on kuvailtu Värillä kiukaita ja takkoja & HoiDogkilla koirien kesätuotteita ja puruluita. Ensi (eli siis tällä) viikolla alkaa Ig reelsien teko, joilla halutaan lisätä näkyvyyttä. 

Nämä perustuvat aikalailla vinkkeihin. Kuvien ottamisen jälkeen alan kirjoittamaan sisältöjen tekstiä, muokkaamaan kuvia ja hahmottelemaan tekstikokonaisuutta.Lopuksi postausten ja tarinoiden julkaisu Instagramiin ja Facebookiin. Lopuksi vielä kommentteihin vastaamista ja näyttökertojen seuraamista. Tällä kuviolla molemmissa työpaikoissa vierähtää nopeasti kaksi tuntia. 

Parasta tässä kuitenkin on, että lyhyyteni ei haittaa tai vaikuta tässä mitenkään. Ei ole tullut yhtäkään asiaa tai hetkeä, jolloin lyhyyteni olisi vaikuttanut työtä. Tiedän, että eihän tämä mitään fyysisesti raskasta tai kuormittavaa työtä ole, mutta yritykselle sisältöjen teko ja niistä vastaaminen on tärkeää ja hyödyllistä, etenkin nykymaailmassa.

Muita kesätunnelmia?

Muuten kesä on mennyt todella leppoisasti. Kesäilyä niin sanotusti. Auringosta nauttimista, ystävien kanssa ajan viettoa ja vuodesta palautumista. Olemme myös suunnitelleet retkeä saareen, kyllä, veden äärelle. Orivedellä on todella kivoja saarikohteita, johon haluaisimme mennä retkeilemään. 

Ensi perjantaista sunnuntaihin olen todella kivassa ja tärkeässä yhteisötapahtumassa, joten silloin olen täältä pois. Mutta tällaisilla tunnelmilla kesä on alkanut ja mennyt eteenpäin. Eiköhän siirrytä toiseen pääkohtaan!

Instagram sisältöjä tulee kesällä eniten. 

Blogien suunnitteleminen, kirjoittaminen ja muokkaus vie todella paljon aikaa. Ja siksi se onkin minusta todella kivaa ja oikeastaan parasta. Blogien kirjoittaminen on aina yksi päivän kohokohdista. Se vain näin kesällä on todella vaikeaa. Etenkin syvällisten blogien tekeminen on hankalaa, koska joutuu olemaan monta tuntia päivässä, ruudun äärellä.

Haluaisin nimittäin tehdä kesällä kaikkea muuta kuin olla koneen äärellä. Sen takia, mietin, että tänä kesänä tekisin vain Instagram-sisältöjä. Blogeja voisi tulla aina silloin tällöin, mutta aktiivisesti päivittäisin vain Instagramia. Blogeja alkaisi tulemaan kunnolla vasta syksyllä, kun arki alkaa. Joten, nyt näin blogien muodossa haluan todeta, että kiitos ihan kaikesta ja palataan asiaan syksyllä.

Ihanaa ja omannäköistä kesää sinulle! 

Seikkailu Isojärvellä / Kaksi yötä metsässä!

Blogi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Metsähallituksen kanssa!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

19.5. klo 16.24

Tiedätkö mitä! Nyt eletään perjantaita ja olemme starttaamassa vuoden 2023 retkeilykautta. Tänään, tai itseasiassa ihan juuri olemme lähdössä kahdeksi yöksi Isojärven kansallispuistoon. Tämä on minulle aivan ensimmäinen kerta siellä, joten innolla ja jännittyneenä odotan mitä on luvassa. Olen kuullut, että se on todella suosittu ja mukava, kodinomainen metsäinen retkeilypaikka. Itse olen jo pakannut kaiken, mutta muilla kestää vielä ihan hetki.

Mukaan lähtee minä, isäni, pikkuveljeni, naapurini ja hänen lapsensa sekä tuttuni. Blogi sisältää varmasti retkeilyä, metsäilyä ja rentoutumista tyynen hiljaisuuden, järven ja auringonlaskun parissa. Kantavina teemoina on myös Isojärvi, esteettömyys ja retkietiketti. Kysymys kuuluukin: Onko Isojärvi esteetön? Siitä otetaan juuri nyt selvää, tervetuloa huimaan seikkailuun mukaan!

Seikkailu Isojärvellä! -Kaksi yötä metsässä

Klo 17.19

Matka oli niin lyhyt, että eihän tässä edes ehtinyt kirjoittaa välissä. Autolla kesti vain puolisen tuntia, koska Isojärvi sijaitsee Oriveden, Kuhmoisen ja Jämsän rajoilla. Ensimmäiset huomiot parkkipaikalta on, että ilma on ihan erilaista hengittää. Voi kuulostaa oudolta, mutta täällä se on jo heti paljon raikkaampaa. 

Toiseksi täällä on yli 30 autoa! Musta on niin hienoa nähdä, että metsässä olo ja retkeily vetää puoleensa näin paljon väkeä. Metsä on yhdistävä tekijä ihmisissä, mutta eiköhän siirrytä Herettyyn. Ai siis mihin?

Tässä parkkipaikan vieressä on Isojärven aloituspiste ja ns. palvelukeskus, josta lähtee reitit kaikille laavuille ja metsäpoluille. Heretystä löytää mm. kahvilan, kartat, ohjeita ja saunan. Tätä pitää ihka oikea retkiopas. Täällä on myös mm. esteettömät vessat, sillä siihen johtaa liuskat pyörätuolia käyttäville.

Nyt on Herettyä tutkittu ja tutkitaan lisääkin, mutta eiköhän lähdetä laavulle. Tiesitkö, että Metsähalituksen Luontopalvelut ylläpitää kansallispuistoja ja niissä olevia reittejä sekä laavuja. Ilman heitä meillä ei olisi näitä retkipaikkoja. Nyt se on ottanut myös esteettömyyden tosissaan, joka tarkoittaa, että jokaiseen kansallispuistoon pyritään tekemään yksi esteetön reitti ja laavu.

Metsähallituksen linkit löydät blogin lopusta!

Me lähdemme juuri ja nukumme ensimmäisen yön Kannuslahdessa, jonne on 500m matkaa, vaativaa esteetöntä reittiä. Eiköhän lähdetä kuitenkin kävelemään ja puhutaan reitistä myöhemmin. Kerron lopuksi, että miten esteettömyys näkyi reitissä ja onko se todella sitä. Nyt kuitenkin, eiköhän vaelleta!

Tässä pääsee hyvin retkeilyn tuntuun, koska matka on puoli kilometriä. Siinä ajassa ehtii fiilistellä patikointia, mutta ei kuitenkaan liian pitkä monille vammaisille. Lastenrattailla ja pyörätuolia käyttäville avustajan kanssa reitin pituus on todella sopiva. 

Ja hei, Metsähallitus on myös tehnyt muita esteettömiä reittejä ympäri Suomen, jotka löydät netistä luontoon.fi/esteettomatluontokohteet-sivulta.

Jokaisesta reitistä on muuten myös erillinen kuvaus. Siinä kerrotaan reitin rakenne, pinnanmuodot ja mm. kaltevuuskin. Kuvauksien avulla näkee heti, että soveltuuko kyseinen reitti minulle. Ja kas, Kannuslahteen saavuttu!

Klo 17.50

Täällä sitä ollaan! Tämä laavu on tällaisessa niemessä ja ainakin minusta kaikki niemet ovat parhaimpia leiripaikkoja. Siellä on järven rannalla, ihan kirjaimellisesti ja vilvoittava tuulenvire käy koko ajan. Ajattelimmekin, että pistämme leirin ja retkikeittimet tänne niemen kärkeen, jotta meillä olisi oma rauha. 

Tuossa keittokatoksessa on nimittäin koko ajan väkeä, joka kertoo, että tälle laavulle on kysyntää. Eiköhän pistetä leiri pystyyn, tutkitaan niemeä, esitellään eväät ja sitten nuotio pystyyn katoksessa. Mennään tällaisilla suunnitelmilla - tästä se lähtee, kaksi yötä metsässä!

Klo 18.34

Leiri on niin sanotusti pystyssä, että levällään. Täällä kärjessä emme ole kenenkään tiellä, joten levittäydyimme aika tavalla. Retkikeitin on jo tulilla ja maahan on koottu tärkeimmät tavarat. Täytyy sanoa, että tällainen oma leiri näyttää ja tuntuu niin kodikkaalta. Esitellään vaikka teltta vähän myöhemmin.

Minkälainen reitti oli - esteettömyyden osalta?

Piti muuten vielä jakaa omia kokemuksia tuosta reitistä. Olen todella otettu, että meitä vammaisia otetaan huomioon noin hyvin retkipolkuja tehtäessä. Reitti oli niin tasainen, joitakin kiviä ja käpyjä lukuunottamatta. Se oli myös sorapohjainen ja todella leveä, joka helpottaa monien kulkemista. Mäkiä oli, mutta ne nousivat hyvin loivasti joten monille niistä ei ole ongelmaa.

Kokonaisuudessaan tämä reitti antaa niin monelle mahdollisuuden tulla luontoon ja nauttia myös vaeltamisesta. Reittiä ei ole onneksi kuvattu täysin esteettömäksi, koska sitä se ei ole, mutta vaativa esteetön on! Laitoimme muuten keittokatokseen tulet, jonne pääsy on muuten esteetön. Täällä on muutenkin tasainen maasto. Nyt avautui muuten itsellä karkkipussikin, otin uutuus TV-Mix sekoituksen!

Klo 19.00

Tiedätkö mitä? Täällä on melkein helle, vilvoittava tuulenvire käy koko ajan ja aurinko paistaa. Siltikään ei yhtäkään hyttystä. Sanoisin, että tästä ei enää olosuhteet parane. Lähden kohta kuvailemaan tähän blogiin sekä Instagram sisältöihin vähän materiaalia, mutta pitihän notskiakin tulla fiilistelemään. Tuli tuo kyllä ihan oman elementin ja tunnelmansa. 

Samalla voisin muuten esitellä eväät! Otan aina ihan liikaa evästä, mutta nyt taisin ottaa liian vähän. Noh, stressataan sitä myöhemmin. Pääruokana on lihapullat ja perunamuusi, koska makkara ei vain jotenkin ole tehty minulle. 

Sitten minulla on Valion uutuus, vanilja-marenki rahka ja kaksi lihapasteijaa. Tässä keittokatoksen katetussa ja hormillisessa tulisijassa saa muuten tehdä tulet, vaikka olisi metsäpalovaroitus. Tuli pitää muistaa sammuttaa huolellisesti!

Klo 20.41

Voihan mahdoton! Luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta ei voita mikään, varsinkaan betonikaupungit. Kiertelimme lähiympäristöä ja tämä on kyllä jylhää metsikköä, mutta silti soveltuu todella monenlaisille, jopa modernia ja kodikkuutta kaipaaville. Auringonlaskua tuijottelin kalliolta ja, olen vain sanaton.

Se kauneus, värikylläisyys, rauhoittavuus ja muut mitä auringonlasku antaa. Siitä ei vaan pääse yli. Tiedätkö muuten, että mikä kansallispuisto todellisuudessa on? Kansallispuistothan ovat Suomen upeinta ja kauneinta luontoa, jonka merkitys halutaankin säilyttää tuleville sukupolville. Nämä ovat luonnonsuojelualueita, mutta täällä saa retkeillä, vaeltaa ja leiriytyäkin leiriytymiseen tarkoitetuissa paikoissa!

Klo 23.37

(Telttakuvat ovat otettu aiemmin.) Voitaisiin tässä välissä esitellä teltta ihan kirjoittamisenkin muodossa, puoli kahdeltatoista yöllä. Nukun aina yksin, yhdenhengen teltassa, koska iltaisin tarvitsen sen pienen yksinäisen hetken. Ihana kömpiä omaan telttaan ja rauhoittua ilman muita. 

Teltasta löytyy aikalailla perustavarat, ilmapatja, makuupussi, istuintalja, rinkka ja näköjään shortsit ovat jääneet tänne. Eipä tässä oikeastaan muuta. Ilta on mennyt oikeastaan kokonaan jutellessa asioista, elämästä ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Iltanuotio, se, jos mikä tuo tunnelmaa!

Pimeyskin on jo löytänyt tiensä perille, mutta se tuo vain sitä fiilistä. Yritin napata hienoa yökuvaa, mutta tuli varmaan ihan järkyttävä. Nyt kuitenkin, eiköhän pestä hampaat ja lähdetä nukkumaan. Puhutaan huomisesta ja Heretyn tapahtumasta aamulla lisää. Nyt, hyvää yötä!

Klo 10.00

Ja ei muuta kuin hyyvää huomenta! Nukuin kuin tukki. Ihanan lämmin yö, oli juuri sopiva lämpötila. Ehkä elämäni paras metsäyö. Tähän päivään heräsin täysillä energioilla. Veljenikin oli nukkunut kuulemma hyvin. Aamu alkoi veden testaamisella, joka oli hyytävää. Hrr! Nyt kuitenkin tähän päivään. Noin tunnin kuluttua Heretyssä alkaa todella iso ja kattava tapahtuma. 

Siellä on mm. telttojen esittelyä, opastuksia ja neuvomisia retkeilystä ja retkeilyvaruste-kirpputoreja. Se on oikeasti todella monipuolinen, näytän ohjelman vielä siellä. Tärkein minulle kuitenkin on, että tapaan siellä Metsähallituksen työntekijän, jota aion haastatella vähän vielä esteettömyydestä kansallispuistojen suhteen. Eiköhän lähdetä, vietetään mukava tapahtuma yhdessä!

Heretyn tapahtuma

Täällä sitä ollaan ja niin on muuten pari muutakin. Ylläolevasta kuvasta löytyy koko tapahtuman ohjelma, mutta nyt jo, täällä on monia kirpputoripöytiä ja neuvontatuokiot ovat tiipiin luona käynnissä. Tunnelma on niin innostunut, iloinen ja ystävällinen. Tuntuu, että kaikki viihtyvät ja niin muuten viihdyn minäkin! Taidanpa mennä itsekin kuuntelemaan mitä kaikkia tietoiskuja ja ohjeita tuolla jaetaan.

Tämä tapaaminen jää kyllä muistoihin, tässä on Maija Mikkola, Metsähallituksen virkistyskäytön erityisasiantuntija. Juttelimme ja kyselin paljon esteettömyydestä. Hän kertoi, että mm. Kannuslahden käymälään on tehty käsituet ja laavua on tasoitettu. 

Tiesitkö, että jos kansallispuistoissa uusitaan jotain, siitä pyritään tekemään aina mahdollisimman vähäesteinen. Olipa hyvät keskustelut, nuo olivat pääpointit. Muutenkin tapahtuma on ollut niin ihana ja kaikkia huomioonottava, etenkin ensikertalaisia. Nyt lähdetään kuitenkin takaisin laavulle ja jatketaan päivää!

     

                                     

Klo 16.24

Tämä päivä, se vain on mennyt. Jonnekin. Nyt muuten söin viimeisen eväänikin, lihapullat ja perunamuusi. Eilen söin iltapalaksi lihapasteijat. Saa nähdä, että millä elän vielä illan. Olemme pikku hiljaa käpertyneet tänne, omaan leiriimme ihan niemenkärkeen. Trangia on ollut koko ajan käytössä ja aurinko se jaksaa aina vain paistaa. Piti vielä tuosta tapahtumasta sanoa, että ihmettelen kuinka hyvin se oli järjestetty ja organisoitu. 

Jokaiselle myös löytyi jotain ja kaikenlaiset oli huomioitu erinäisillä aktiviteeteilla. Sain muuten kotiin vietäväksi retkietiketti-julisteen! Tiedätkö muuten, että mitä se tarkoittaa? Retkietikettihän on metsän ohjeet. Eli ne ohjaavat, että miten metsässä toimitaan ja käyttäydytään.

Se sisältää mm., että metsäpalovaroituksen aikana ei tehdä tulia kuin hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla ja vie mukanasi mitä tuot, eli älä jätä ikinä roskia luontoon!

Klo 20.36

Niin se ilta vain taas saapui, tällä kertaa keltaisen sävyisenä. Tämä päivä on ollut vähän sellainen "jokainen tekee mitä haluaa". Joku luki kirjaa, isäni lähti vaeltamaan ympäri tätä puistoa ja minä olen kuvannut Instagram reelsiä varten materiaalia. Nyt kävi muuten juuri niin kuin ajattelinkin, evääni ovat loppu ja nyt on kyllä nälkä.

Ei kuitenkaan hätää, sillä sain naapuriltani nuudelipaketin. Hän ei enää tarvinnut. Tämä on ollut kyllä ihan huippu reissu, esteettömyys ja sen eteen tehtävä työ ovat näkyneet täällä Isojärvellä. Olen kyllä niin onnellinen, että tavoitteena olisi, että kaikenlaiset ihmiset pääsisivät nauttimaan luonnosta - riippumatta lähtökohdista tai haasteista!

Taidanpa muuten pistää tämän blogin jo pakettiin, lähdemme nimittäin vain suoraan aamulla. Ei muuta. Huippu reissu! Isojärvi on paikkana upea ja kaikki huomioon ottava, Heretty on monipuolinen, mutta metsäinen palvelukeskus. Seura, maisemat ja fiilis. Siitä on melkein täydellinen retki tehty.

Minulla olisi sinulle yksi toive, pyyntö ja neuvo. Jos vain mitenkään mahdollista, anna metsälle tänä kesänä mahdollisuus. Ympäri Suomea löytyy upeita kansallispuistoja, lähde seikkailulle ja ihastu luonnosta. Metsähallituksen sivuilta löydät kaiken mahdollisen tiedon retkeilystä, mutta nyt: kiitos ja kuitti!

Linkit:

Metsähallituksen etusivu: https://www.luontoon.fi/

Etsi esteetön reitti: esteettömät luontokohteet ja -reitit

Isojärven reittikuvaukset: https://www.luontoon.fi/isojarvi/reitit

Retkietiketti: https://www.luontoon.fi/retkietiketti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PERUSKOULU OHI!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

"PERUSKOULU ON OHI!

2014 alkoi ekaluokka. Pieni, tietämätön ja huoleton Samuel aloitti 9-vuotisen matkansa. Nimittäin peruskoulun. Tuolloin en tiennyt mistään mitään. En osannut käsittää, että peruskoulu voisi päättyäkin.
Alakoulu alkoi parakeissa kunnes pääsimme remontoituun kouluun. Ensimmäiset itsetunto-ongelmat ja muihin vertaamiset alkoivat kolmosella.

Näistä olen puhunut paaljon blogeissa. En tiennyt, että mitä niistä seuraisi. En tiennyt, että tulisinko pääsemään niistä ikinä eroon. Silloin tuntui ainoastaan, että olen erilainen liikuntatunneilla, huonolla tavalla. Kutosella olin todella epävarma. Epävarma kaikesta. Etenkin itsestäni.

En edes tiennyt, että miksi olen täällä. Tein kysymyksiä tasaisin väliajoin, ”miksi olla täällä, kun ei ikinä voi elää samalla tavalla mitä muut?” Luulin, että en ikinä voisi hyväksyä itseäni, sairauttani ja sen tuomaa taakkaa mitä aiheutan muille. Olin negatiivinen ja epävarma. Olin varma, että erilaisuus on huono asia.

Ajattelin, että olen huonompi ja en tule ikinä pärjäämään, koska olen sairas ja lyhytkasvuinen. ”Tulenko ikinä pääsemään eteenpäin?” Nyt, kolme vuotta myöhemmin. Tiedän, että minulla on tarkoitus. Tiedän, että minä en ole vain taakka. Lyhyyteni, sairauteni ja haasteet eivät tee minusta huonoa ihmistä, joka ei pärjäisi elämässä.

Pärjään, jos suhtaudun itseeni ja erilaisuuteni positiivisesti ja menen kohti unelmiani. Välittämättä pätkääkään, että olen 109cm pitkä ja, että fyysisiä haasteita löytyy. Yläkoulun aikana olen kasvanut henkisesti ihan valtavasti, saanut rohkeutta ja ymmärtänyt, että kuka todella olen. Nähnyt ja tajunnut, mitä pystyn tekemään.

Ymmärtänyt sen, että erilaisuus on vain rikkaus. Sairaus, ulkonäkö ja taustamme tekevät meistä meidät. Erilaisuus tekee meistä jokaisesta arvokkaan yksilön. Tässä kaverit, ystävät (🧡), perhe, opettajat ja sinä myös. Kaikki lähiympäristöni muodostavat ihmiset. Olette auttaneet ja nostaneet minut ylös sieltä missä olin seiskalla. On aika sulkea yksi ovi, jotta toinen avautuu. On aika päättää haikein, mutta innovaisin mielin peruskoulu.

Kiitos opettamisesta, Oriveden Yhteiskoulu.

Onnea ihan jokaiselle, todistuksesta huolimatta! ❤️🥺