Kaikenlainen kiusaaminen on väärin! - Niin fyysinen kuin henkinen

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

(Kunnioitan vakavaa aihetta, emmekä tee tänään "hauskoja" alkutekstejä.)

Johdantoa

Kiusaaminen. Asia/teko mitä minä ja 90% ihmisistä eivät hyväksy lainkaan. Ensinnäkin se on enemmän kuin turhaa, ikinä ei löydy syytä kiusaamiseen. Milloinkaan ei voi sanoa, että minulla on oikeus kiusata jostain syystä. Sille ei nimittäin löydy perusteita, ei koskaan. Se voi ja aiheuttaakin suuria vaurioita kiusatun itsetunnolle ja pahimmassa tapauksessa voi sortaa koko elämän. Tätä pohdimme tänään, tervetuloa mukaan!

Kaikenlainen kiusaaminen on väärin! - Niin fyysinen kuin henkinen

Kiusaamisessa on yksi kysymys, johon olen yrittänyt etsiä vastausta, mutta en ole ikinä löytänyt. Nimittäin, miksi. Miksi kiusata toista? Ymmärrän sen, että kiusaajilla on itsellä paha olla tai on epävarma. Mutta sitä en ymmärrä, että mitä kiusaaminen hyödyttää siinä tilanteessa. Silloin pitää mennä puhumaan jollekin, mutta kiusaaminen ei ole ikinä ratkaisu. 

Ei vaikka sinulla olisi kuinka paha olla. Minun mielestäni oma paha olo ei käy edes puolustukseksi. Silti kiusaaminen on tietoinen valinta. Tietoinen valinta satuttaa jotakuta ja loukata. Valinta, joka aiheuttaa pysyviä haittoja kiusatulle. Voiko sellaista tekoa puolustaa omalla pahalla ololla?

Tai oikeastaan sanomani ajatukseni on, että kiusaaminen on aina väärin olipa syy mikä tahansa. Eli, sille ei ole ikinä mitään perustetta. Oli paha olo tai ei. Vika on aina kiusaajassa, kiusattu on viaton ja valitettavasti uhri. Jos minä vain saisin päättää, kukaan, ei sitten kukaan ansaitsisi kiusaamista. Joskus voidaan sanoa, että "eihän tämä ole kiusaamista, harmitonta vitsiä". 

Puhun suoraan, mutta minusta tuo on todella typerä ilmaus. Jokainen on ainutlaatuinen, erilainen ja tuntee eri tavalla. Kukaan ei voi tietää, että miten toinen ihminen kokee sanomiseni. Miksi haukkuisit tai kiusaisit "vitsillä"? Maailmassa on miljoona hyvää vitsiä. Miksi haluaisit sanoa vitsillä tai läppänä jotain sellaista, joka voi loukata ja pahoittaa toisen mielen?

Minusta se on kiusaamista ja yhtälailla väärin. Jos et voi vaikuttaa johonkin asiaan, kuten vaikka ulkonäköön, ihonväriin, etniseen taustaan, puhetapaan, kenelläkään ei ikimaailmassa ole oikeus kiusata tai edes huomauttaa niistä. Ne piirteet tekevät meistä meidät, eli ilman niitä, sinua ei olisi. Nuohan ovat positiivisia asioita, rikkautta.

Jos niistä kiusataan, se on hirveää. Yhtälailla asioiosta mihin voi vaikuttaa huomauttelu tai kiusaaminen, on aina väärin. Otan tällaisen yleisen esimerkin. Kuulen hyvin usein, että joitakin huomautellaan, nälvitään ja haukutaan eli kiusataan painosta. Olet liian lihava tai laiha, miksi et voi muuttua normaalipainoiseksi.

Tämä on hirveää. Jokaisen paino on henkilökohtainen asia, ei kuulu kenellekään muulle! Siihen voi joissain tilanteissa itse vaikuttaa, mutta ei edes aina. Sitä suuremmalla syyllä sellainen puhe on kamalaa. Silti, vaikka siihen voisi itse vaikuttaa: siitä huomauttelu ja haukkuminen on aina väärin!

Ikinä ei voi tietää, että miten toinen kokee painonsa. Mitä jos hän kärsii siitä ja vihaa itseään sen takia? Haluaisitko todella lietsoa tällaista ajatusta? "En voi tietää" -lause ei ole mikään puolustus. Älä mainitse siitä. Pikemminkin, ole hänen tukena ja muistuta, että olitpa minkä painoinen tahansa, riität juuri tuollaisena. 

 

Fyysinen kiusaaminen, eli oikeastaan väkivalta on hirveää ja aina väärin. Siihen pitää jokaikisessa tilanteessa puuttua, jos näkee. Jos ei puutu, seuraukset voivat olla järkyttävät. Töniminen, tökkiminen, kamppaaminen, hakkaaminen, litistäminen, lyöminen, nostaminen ja niin edes päin.

Kaikki todella vakavia kiusaamisen muotoja. Ne ovat kertakaikkisesti aina väärin, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu! Niihin onneksi (tai ainakin toivottavasti) osataan puuttua ja nopeasti. Se on näkyvää, kuuluvaa ja kaikki tajuaa, että se on väärin. Siksi siihen osataan puuttua heti ja tekijä saatettua vastuuseen.

Tuollaista ei voi päästää ikinä ilman rangaistusta. Entä, jos kiusaaminen ei olekaan niin näkyvää? Eikä kukaan loukkaannu fyysisesti? Voiko sellaisen kiusaamisen jättää huomioimatta ja onko se muka edes kiusaamista?

Minusta yksi asia on ihan huippua. Kuinka hyvin on alettu huomaamaan ja puuttumaan henkiseen kiusaamiseen. Se on lisääntynyt valtavasti ja ihan yhtä vakavaa kuin fyysinen. Sitä ei voida ikinä vähätellä! Henkisellä kiusaamisella ja loukkaamisella voi olla pysyvät vaikutukset. Mitä se sitten on?

Haukkuminen, arvostelu, nälviminen, ulkoisista asioista kommentointi ja esim. somekiusaaminen. Mieti, että jos sinun puhetapaasi haukuttaisiin ja sinulle naurettaisiin? Siitä voi jäädä jopa pysyvät arvet. Ei ehkä ihoon, mutta sisälle, mieleen. Tähän pitää osata puuttua ja kunnolla. Haukkuminen ja pilkkaaminen on kamalaa, jota ei vain voida sallia.

Ainoa kysymykseni onkin: oletko mukana? Oletko mukana tekemässä oikeaa kiusaamisvapaata vyöhykeytä. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä, on, että et kiusaa, et edes leikilläsi. Jos sinua kiusataan, olen hyvin pahoillani. Sydämeni särkyy, koska joudut kohtaamaan sellaista. Ihmisarvoasi loukataan. Pyydän, kerro eteenpäin. Niin asioihin pystytään vaikuttamaan. 

Kiitos paljon, jos luit tänne asti! Blogi on hyvä päättää tähän lauseeseen: Kiusaamiselle on vain yksi syy ja se on KIUSAAJA!

MITÄ TOIVON LUKIJAN SAAVAN BLOGISTANI?

 

Hei kaikille ja tervetuloa taas uuteen blogiin! 

Nyt on vähän syvällisempi aihe, mutta ennen kun päästään itse tämän päivän aiheeseen niin mulla olisi pari asiaa. Ensinnäkin viikonloppuna siirrettiin kello talviaikaan ja heti sunnuntai aamuna mietin, että kummastakohan te pidätte enemmän, kesä- vai talviajasta? Kertokaa ihmeessä kommenteissa, jos teillä on tähän asiaan mielipide ja haluatte kertoa sen. 

Sitten seuraavien viikkojen blogi ohjelmasta. Marraskuussa mä yritän tykittää niin monta blogia kuin mahdollista ja siksipä olen suunnitellut, että ylihuomenna tai siis teille tänään tai siis no nyt tulee ja joko perjantaina tai lauantaina tulisi room tour kirjoitus. Ensi viikolla puolestaan yrittäisin tehdä joka päivä blogin top 5 listojen muodossa. Kahden viikon kuluttua taas tekisin viikon milloin tulisi lyhytkasvuisuuteen liittyviä blogeja. Olisi tosi kiva kuulla, että mitä te olisitte mieltä tämmöisestä suunnitelmasta tuleville viikoille. 

Sitten vielä yksi asia. Viime blogissahan sanoin, että suorastaan rakastan Pepsi Maxia ja tähän liittyen mulla on yksi tarina. Maanantaina menin käymään Oriveden K-marketissa ihan normaalisti ja sitten katsoin sellaista kylmäkaappia ja huomasin, että "aaa, tuossa on tuollaisia vanhan ajan 0,33l Pepsi Max pulloja ja mietin, että paljonkohan ne maksaa. No sittenhän mää katsoin ja olin eka, että täh? Vain 50sent per pullo, ja sitten huomasin, että ne oli normaalisti 1,29e per pullo, mutta ne oli 80sent tarjouksessa ja enhän mä voinut olla ottamatta niitä joten aloin vaan ottamaan niitä ja sitten huomasin, että mähän tyhjensin koko hyllyn... Eli nyt tajuatte ehkä, että paljonko mää siitä oikeasti tykkään.

Kas noin, siinäpä oli kaikki alkuhöpinät ja kylläpä niistä tuli taas pitkät... Olisi kiva muuten kuulla, että tykkäättekö, että kerron blogin alussa, jos arjessani jotain erityistä tapahtuu vai ette? Jos sulla on tähän mielipide, niin olisin tosi kiitollinen, jos laittaisit sen tonne alas. Tänään tuli paljon kysymyksiä, mutta olisin tosi kiitollinen jos vastaisit niihin kaikkiin, koska ne auttaa mua tulevien blogien tekemisessä. Tai no.. ei se kyllä, että pidättekö talvi- vai kesäajasta, mutta se kiinnostaa mua muuten vain. Mutta nyt vihdoinkin itse blogin pariin!

Ennen kuin mä aloitin tekemään blogia mua kohtaan oli ihan hirveästi ennakkoluuloja tai kaikkea muuta tällaisiä ihan perättömiä juttuja. Niin, jos ihan rehellisesti puhun, niin mua alkoi kyllä ärsyttämään se, että musta luullaan ihan väärin ja ajattelin, että rupean kertomaan omaa tarinaani blogin välityksellä ja kertoa muille, että millainen oikeasti olen. Toinen syy oli, että mä tiedän niin hyvin minkälaista olla erilainen ja erottua porukasta niin halusin antaa edes jollekin jonkinlaista vertaistukea. Ja vielä kolmas oli se, että haluaisin opettaa kiusattuna ja syrjittynä, että kuinka hirveää ja näin suomeksi sanottuna idioottimaista se on. Noin, eli periaatteessa noiden syiden takia mie aloin blogia tekemään, mutta nyt katsotaan olenko onnistunut mistään niissä?

Mie oon varmaan kertonut, että mulla on todella huono itsetunto välillä. Mä ajattelin tosi paljon seiskalla, että mä oon vaan taakka täällä maailmassa, mutta nyt se on muuttunut aika lailla. Lupaan, että tämä on totta nimittäin te olette 85% vaikuttaneet siihen! Blogin myötä olen saanut niin paljon onnistumisen ja positiivisia kokemuksia, että voisin sanoa, että en ole ollut varmaan kolmeen vuoteen niin onnellinen kuin nyt. Se, että näen että musta oikeasti on ollut jotain hyötyä niin se saa mut aina niin iloiselle tuulelle, että siitä riittää ilon aihetta vielä huomisellekin. Nyt luen joitain teidän lähettämiä viestejä, mitä olen saanut kuukausien varrella ja kommentoin niitä. 

!!HUOM!! Minulla on lähettäjien lupa jakaa ne tänne anonyymina, eli en ikinä missään tapauksessa jaa kenenkään kertomia asioita, jos et anna lupaa. Sekä en ole muuttanut viestejä millään lailla.

Viesti 1: Moii, halusin vaan tulla kiittää sua tosta top 5 vinkkiä koulukiusaamiseen, ite oon koulukiusattu ja sain oikeesti noist vinkeistä hyviä neuvoja ja jopa mun äiti halus kiittää sua.

Siis mä muistan kun sain tämän viestin silloin kesällä niin tulin niin iloiseksi, että aloin melkein itkeä, koska kuten oon kertonut niin olen niin herkkä ja tunteellinen kun olla ja voi.  Mutta siis niin ihanaa kuulla, että musta oli hyötyä noin vakavassa asiassa! Kiitos, että annoit jakaa tämän tarinan ja toivottavasti olet saanut apua kiusaamiseen!

Viesti 2: Moi. Oon sieltä (en voi kertoa) servulta ja piti tulla ihan yv:ssä sanoo, että oot ihanan rehellinen ja avoin ja jotenkin sun ilosuus välittyy jopa tekstissä. Oon saanu ihan vääränlaise kuvan sunlaisista mutta sun avulla oon oppinu ymmärtämään että ootte melkein ihan normaaleja tyyppejä

Siis taas niin ihana kuulla, että oon saanut välitettyä sen kuvan, että ollaan melkein ihan normi tyyppejä! Kiitos tästä viestistä!

Viesti 3: Ite oon lievästi kehitysvammainen ja mua pilkataan siitä tosi paljon koska oon erinlainen mutta onneks sä oot auttanut mua ja tiedät miltä tuntuu olla erilainen

Ensinnäkin ihan järkyttävää, että siitä kiusataan, koska minkä sille toinen mahtaa? Toiseksi taas niin ihana kuulla, että musta on edes jotain hyötyä. Kiitos! Se on vaan ihmeellistä, että miten erilaisuudesta voidaan kiusata. Tsemppiä sulle jokaiseen päivään, jos luet tätä!<3

Viesti 4: Moi mun on pakko tulla sanoo et kiitos kun kerrot sun tarinaa koska ite oon aina luullu et lyhytkasvuset on myös älyllisesti tosi vajavaisia ja muutenkin outoja mut sun takii oon päässy tälläsistä ennakkoluuloista täysin eroon

Taas niin ihana kuulla, että oot ymmärtänyt, että me ollaan muuten normaaleja paitsi pituus, kiitos! Ja mä kyllä ymmärrän, että helposti meistä ajatellaan niin, jos ei tiedä kunnolla:) 

Kiitos kaikille ihanista viesteistä ja ylipäätänsä, että olet auttanut mua henkisesti kun oot lukenut näitä! Edelleenkin muistutan, että en pidä teitä edes lukijoina vain ystävinä. 

Nähdään taas ja tsemppiä loppu viikkoon!

TOP 5 VINKKIÄ KOULUKIUSAAMISEN KÄSITTELEMISEEN

 

Hei kaikille! Blogi putken kolmas kirjoitus on täällä, ja tänään aiheena koulukiusaaminen. Tähän alkuun haluan vielä sanoa, että kiitos tuhannesti kolmestakymmenestä lukijasta. Kiitos niin paljon, että luette näitä. Olen aivan sanaton, mutta toivottavasti pystyn tekemään yhtä hyvää sisältöä mitä te ansaitsette. Olette huippuja! Nyt mennään askeleisiin! Muistakaa, että nämä ovat minun vinkkejäni, eikä ne ehkä toimi sinulle, mutta toivon, että saisitte kaikki koulukiusaamisen loppumaan jollakin keinolla!

5. Älä syytä itseäsi

Muista, että jos sinua kiusataan niin älä syytä itseäsi tapahtuneesta. Muista, että mikään asia ei oikeuta kiusaamiseen. Älä ajattele, että sinussa on vikaa ja muilla on oikeus kiusata sinua. Minä itse ajattelin näin, mutta nyt olen tajunnut, että lyhyydestä en voi syyttää itseäni.

4. Tee jotain mistä pidät

Kun olet kiusattuna, mietit varmasti miten korjata asia, mutta älä mieti sitä liikaa vaan tee jotain sellaista mikä tuottaa sinulle iloa. Hakeudu myös sellaisten ihmisten seuraan, jotka oikeasti välittävät sinusta. Pitäkää vaikka elokuva ilta, että unohtaisit kiusaamisen kokonaan.

3. Älä anna muiden käyttää sinua hyväksi

Jos sinua kiusataan, voit alkaa tekemään mitä vaan, että olisitte taas kavereita. Ole kuitenkin tarkkana, koska kiusaajasi voi alkaa nöyryyttämään, nolaamaan tai käyttämään sinua rahallisesti hyväkseen. Älä hanki hyväksyntää sellaisilta ihmisiltä, jotka kiusaavat sinua.

2. Sano itsellesi, että olet arvokas

Muista sanoa itsellesi, että olet arvokas. Jos sinua kiusataan, alat pitämään ehkä itseäsi huonona, mutta muista että olet huippu ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Pyri löytämään vahvuutesi ja asiat missä olet hyvä. Älä edes mieti syytä miksi muut kiusaavat sinua, koska se saa ajattelemaan, että olet viallinen. Se ei auta, jos sinäkin pidät itseäsi nollana kiusaajien lisäksi. Muista, että sinä olet juuri täydellinen oma itsesi.

1. Puhu kiusaamisesta

Tärkein on, että et jää tunteidesi kanssa yksin. Puhu niistä jollekin. Puhu opettajalle, vanhemmillesi tai mene puhumaan vaikka jonnekin netissä olevaan chattiin! Pääasia, että et jää kiusaamisen kanssa yksin. Voin sanoa, että valittaminen on oikeasti rohkeutta eikä päinvastoin. Itse tein tässä ongelman, koska yritin olla vain hiljaa ja huomaamaton.

Kiitos paljon, kun luit. Toivottavasti nämä oli sinusta hyviä vinkkejä ja anteeksi, että tästä tuli vähän lyhyt blogi. Toivottavasti ketään teitä ei kiusata, koska tiedän, että se on hirveätä. 

Nähdään taas huomenna klo 11!

Mikä on lyhytkasvuinen? / Minkälaista on olla se?

 Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä aihe minulle, mutta haluan kirjoittaa tästä, koska se on tärkeää, että saatte tietää kaiken. Uskomaton kiitos kaikille jotka ovat tätä odottaneet, olen erittäin otettu, joten tässä se tulee. Muuten en halua tällä sääliä, sillä elämäni on tällä hetkellä hyvää ja nautin siitä! Ja toinen: Pyydän, että voisitteko liittyä lukijoiksi vasemmasta yläkulmasta, sillä se on ilmaista ja auttaa minua todella paljon! 

Nyt aloitetaan!

Sairastan siis oikealta nimeltään akondroplasiaa, jonka tunnusmerkkinä on mm. lyhytkasvuisuus. Akondroplasia tulee geenivirheestä, mutta mikä se on? Avataan nyt sitä hieman. Lapsellehan tulee 50% äidin ja isän puolelta geenejä, mutta joskus voi käydä ikävästi kuten minulle kävi. Ihmisessä on miljoonia geenejä joista jokaista tarvitaan, jos yksikin geeni mutatoituu voi tulla sairaus. 

 Tuossa kuvassa on geeni nimeltä FGFR3, jossa minulla tapahtui mutaatio. Mutaatio tarkoittaa äkillistä ja odottamatonta muutosta. Tämä geeni säätelee pituuskasvua sekä estää sinua kasvamasta liikaa. Kuten huomaatte yhdessä proteiinissa on tapahtunut mutaatio, joka oli kohtalokas. Minulla kävi siis niin, että tämä geeni estää pituuskasvua melkein koko ajan vaikka sen pitäisi estää vasta, kun normaali pituusraja ylitetään. Tämän vuoksi kasvan hyvin hyvin hitaasti, koska kehoni estää koko ajan minua kasvamasta ja aikuisiässäkin olen vain noin 110cm. Tällä hetkellä olen siis 104,5cm. Tämä ei vaikuta vain pituuteen vaan tämä vaikuttaa myös hampaiden ahtauteen, kyfoosiin, joka on selkärangan taaksepäin työntyvä kaareuma ja kuuloon. Nyt alkaa oma elämäntarinani, joten olkaa hyvät.

Synnyin siis 21.6.2007 Kajaanissa, mutta minut jouduttiin leikkaamaan hätäsektiolla, koska sydämeni ei toiminut, sillä minulla oli liian lyhyt napanuora. Siispä jouduin heti happikaappiin. No synnytyksestä selvittiin, mutta minulle jouduttiin tekemään useita leikkauksia. Ensimmäinen leikkaus tehtiin 8kk ikäisenä, jossa minulle asennettiin suntti. Suntti siis siirtää nestettä kehonosasta toiseen, mutta minulla ei toiminut oikea sellainen niin minulle asennettiin mekaaninen suntti. Toinen leikkaus tehtiin 10kk ikäisenä, joka Foramen Magnum eli kallonpohjan leikkaus. Tämä tehtiin siksi, koska minulla oli kallonpohjassa isoa ahtautta, joka tuotti painetta aivoihin. No sitten alkoikin korvien putkitus, joista ensimmäinen tehtiin neljä vuotiaana, koska minulla oli krooninen liimakorva. Leikkaukset olivat siinä, joten siirrytään eteenpäin. Minulla oli paljon erilaisia liikkumisen apuvälineitä. Opin kävelemään ja puhumaan vasta neljä vuotiaana, koska minulla oli raskas pää ja lyhyet raajat. Kuulo oli huono, mutta kun minut putkitettiin opin puhumaan. 

Kävin Toimintaterapiassa monta vuotta, sillä monet perusasiat olivat minulle hankalia kuten vaatteiden laitto, sorminäppäryys, tasapaino ja liikkuminen. No sitten meninkin päiväkotiin, koska siellä opeteltiin jo avuntarpeitani eskaria varten. Se oli aika huoletonta ja kivaa. Jos te olitte pienenä päiväkodissa niin tykkäsittekö siitä? Sitten alkoikin eskari, mutta oikea koulumme oli silloin remontissa joten kävin eskarini parakeissa. Eskarissa tarvitsin paljon apua kuten askarteluissa, vaatteiden laitossa, ruokailussa ja portaissa. Minulla oli siis eskarista kolmannelle asti yksityisavustaja. Se oli omasta mielestäni helppoa ja kivaa elämää vaikka koululle se tuskin oli... Oikeastaan kolmannella aloin ehkä vasta tajuamaan, että minähän olen erilainen. Aina liikuntatuntisin tajusin, että muuthan olivat minua paljon parempia enkä pystynyt tekemään paljoakaan. No se oli ehkä ensimmäinen negatiivinen huomio jonka löysin sairaudestani. Minulla oli aina käsityötuntisin ja liikuntatuntisin avustaja mukana, mutta en oikein tajunnut vielä silloin, että sehän on minua varten siellä. Tähän asti minulla oli muuten koulussa triptrap tuoli.

V

iidennellä rupesin tajuamaan tämän ja rupesin häpeämään itseäni sillä vein paljon aikuisten aikaa, enkä voinut iloita töistäni ja osaamisestani liikunnassa sillä niitä helpotettiin minulla. Muutenkin aloin pelkäämään paljon, että minusta on vaivaa joten en kertonut läheskään aina, että tarvitsen tässä asiassa apua. Muistan, kun meillä oli viidennellä ensiapu koulutus, jossa huomasin, että enhän minä pysty tekemään ensiapua melkein yhtään. Ope puhutti minut tunnin jälkeen ja yritti saada minut vakuuttuneeksi, että minä en ainakaan menisi paniikkiin ja pystyisin soittamaan hätäkeskukseen. Se ei minusta ollut tarpeeksi, joten aloin pitämään itseä kelpaamattomana. 

Kuudennella riitelimme open kanssa usein, koska olin jättänyt kertomatta jonkun asian missä tarvitsin apua ja siitä seurasi joku ikävä tapahtuma. Kuudennella aloin kuulemaan, että liikunta ja käsityönumeroni ovat puolueellisia, en osaa tehdä mitään, mutta silti saan hyvän numeron niistä, sua vaan autetaan ja oot open lellikki. Nämä saivat minut usein syylliselle päälle, että olen vain vaivaksi koululle. Miksi minuun uhrataan avustaja?  Kuudes luokka loppui koronan keskellä, joten en päässyt edes tutustumaan yläkouluun, jossa odottaisi monet haasteet. Noh.

 Yläkouluun mentiin ja siellähän minua oli vastassa todella mukavan oloinen avustaja, jonka kanssa meillä synkkasi. Ensiksi yläkoulu oli todella mukavaa, mutta sitten kaverini alkoivat jostain syystä haukkumaan usein minua ja tönimään pois porukasta. No sitten yksi päivä meidän luokanohjaaja tuli puhumaan meille, että jotain tällä luokalla kiusataan. Ja siis hän ei puhunut minulle, sillä en puhunut kiusaamisesta kenellekään. Kaverini luulivat, että puhuttiin minusta joten he alkoivat pilkkaamaan, raivoamaan ja syyttelemään että olisin muka valittaja. Kerran ruokalassa minua alettiin heitellä näkkärillä ja pilkkaamaan joten jouduin juoksemaan pois. Minua tönittiin aina välillä ja naureskeltiin milloin mistäkin. Minua syytettiin, että minun takiani meidän luokalla on avustaja ja sä tarviit koko ajan apua ja ei sulla voi olla kutosta isompaa numeroo liikassa ja ja kässässä tai se on ihan epäreilua. Minua alettiin katsomaan alaspäin, koska olin lyhyt ja tarvitsin apua. Ehkä isoin kiusaaminen tapahtui, kun olin yksi maanantai siellä uintikerhossa, ja luokkalaisia oli tullut naureskelemaan ja ottamaan kuvia ikkunan eteen. No loppu seiska luokan olin miltei yksin avustajani kanssa ja yksi muu oppilas. No seiskaluokka on nyt loppu ja tässä ollaan! 

Nyt tajuan, että minussa ei ole mitään vikaa ja saan tarvita apua. Oikeastaan avunpyytäminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta. Me kaikki tarvitsemme joskus apua. Joku matikassa, joku tietokoneen kanssa, joku tarvitsee apua koulumotivaation lisäämisessä ja joku tarvitsee apua fyysisissä asioissa kuten minä, mutta tämä yhteiskunta vaan rakentuu niin, että 

jokainen tarvitsee apua jossain ja se apu kuuluu hänelle. Muistakaa myös olla omia itsejänne! Jokainen saa olla juuri oma itsensä, kuten minäkin saan ja saan tarvita apua jossain asioissa. Muista arvostaa itseäsi juuri tuollaisena kuin olet. Sillä ei ole mitään väliä, että oletko pitkä, lyhyt, huono jossain aineessa vaan olet arvokas juuri tuollaisena! Muista, että jos sinua ei joku hyväksy niin vika ei ole sinussa vaan kiusaajassa! En ymmärrä sitä, että nykyään ollaan niin ennakkoluuloisia, jos on vähänkin erilainen? Erilaisuus on rikkaus! Ja muistakaa, että esim. sairauksille ihminen voi mitään. Joten eikö ole aika raukkamaista kiusata asiasta jolle ei ihminen voi mitään? Muistakaa, että kiusaamista ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. Jos sinua tai kaveriasi kiusataan, ota yhteyttä opettajaasi ja vaikka koulupsykologiisi. Niin minäkin tein. Puhuminen auttaa aina. 

Haluan muuten tässä kertoa, että minulla on käytössä lasten mönkijä speed 500w, joka on ostettu Preecolta. Mönkijä korvaa minulla pyörän ja saan ajaa sillä kevyenliikenteenväylällä. Mönkijä kulkee sähköllä ja menee 25km/h. Kyllä tällä menee ihan mielellään, vaikka pyörällä en pysty ajelemaan. Voisin laittaa tästä jotain kuvia/videonpätkiä myöhemmin, koska tällä hetkellä se on vähän rikki. 

 Kuva otettu netistä.

Nyt voisin kertoa hieman arjenhaasteista mitä lyhytkasvuisilla on. Pyöräily ja uiminen on ainakin todella haastavaa lyhytkasvuisille lyhyiden raajojen vuoksi. Ovet, varsinkin painavat ovet ovat todella hankalia enkä esim. saa meidän koulun ovia auki itse. Myöskin useimmat tuolit ovat hankalia. Kaupat ovat minulle ainakin iso haaste, koska joudun kysyä myyjiltä usein apua. Myöskin kauppojen WC:eiden lukot ovat todella korkealla, enkä meinaa ylettyä niihin. Jos sinulla heräsi jotain kysymyksiä, tule vaikka juttelemaan Discordiin tai instagramiin (samuelin_blogi) Kiitos erittäin paljon, että luit tämän. Tämä oli minusta kiva tehdä! Muistakaa arvostaa itseänne ja nauttia kesästä! Moikka moi!