LYHYTKASVUISUUDEN TUOMAT MUUT TERVEYSONGELMAT

 

Oikein lämpimästi ja kylmästi tervetuloa blogiputken päätös kirjoitukseen!

Lauantai eli se viikon paras päivä? Mun on muuten pakko hehkuttaa, että meille on tullut tänne talvi joka on niin ihanaa. Lumi valastaa, valoittaa, mikä se sitten on, valaisee, no niin nyt löytyi oikea, mutta siis se valaisee todella paljon ja näyttää niin paljon kauniimmalta, kun ei tarvitse katsella tuota mustaa ja paljasta maata. Tämä on muuten ihan ensimmäinen kerta kun julkaisen lauantaina blogin, mutta en kyllä tiedä, että ketä tuo edes kiinnostaa, mutta kerroin silti, sorii! Minä muuten havahduin eilen siihen, että me ei olla juteltu kuulumisia kunnolla ties kuinka pitkään aikaan, mutta lupaan, että seuraavassa blogissa jutellaan niistä, koska miten voin muka välittää teistä paljon, jos en edes puhu teidän kanssa kuulumisista?? Oon minä kyllä hirveä ihminen, mutta mä lupaan! Ens blogissa jutellaan kuulumisista tai jos ei puhuta niin voitte pistää minut seinälle roikkumaan... Eiköhän jo olisi aika mennä vielä viimeistä kertaa tällä viikolla uuden blogin pariin!

Viimeistä osaa jo viedään ja täytyy kyllä myöntää, että haikein mielin päätän tämän blogiputken. Tätä on ollut ihan super kivaa tehdä, koska on saanut itsekin vähän miettiä omaa sairauttaan ja ajatuksia tarkemmin. Mutta luulitteko, että tuo on ollut tässä viikossa parasta? No ei todellakaan, vaan yllätys yllätys, teidän palaute! Tämän viikon aikana minulle on tullut niin, niin ja vielä kerran niin ihanaa palautetta, että joitakin niitä lukiessa olen kyllä ihan itkenyt, koska olen ollut niin onnellinen. Discordin puolella mulla on ollut kymmeniä mielenkiintoisia keskusteluja liittyen mun sairauteen, mutta se että jotkut ovat laittaneet, että ovat nyt tajunneet ja ymmärtäneet minkälainen lyhytkasvuinen oikeasti on ja, että teidän ennakkoluulot meitä kohtaan ovat lähteneet niin se on saanut minut niin onnelliseksi ja iloiseksi, että en ikinä pysty välittämään tämän tekstin kautta sitä onnellisuutta. 

Se, että näen, että olen tehnyt jotain oikein ja minusta on ollut jotain hyötyäkin jollekin, ei sitä parempaa fiilistä ole. Ei se auta vaikka sanoisin tuhat kertaa kiitos, mutta sanonpa kuitenkin, että nöyrimmät kiitokset mitä minulta saa. On ihanaa saada tehdä juuri teille näitä blogeja. Mutta nyt mennään vihdoinkin itse aiheeseen... Tai itseasiassa ei, koska pitää vielä pyytää, että jos jaksat/haluat tämän blogin lukemisen jälkeen kirjoittaa vielä tuohon alas palautetta ja mielipidettä koko viikosta, oliko näistä sinulle mitään hyötyä ja opitko mitään, mikä oli hyvää ja mikä myös huonoa, kritiikkiä saa kyllä antaa, koska pyrin aina kehittämään blogiani. Jos et tietenkään halua, niin ei pakko. Jos haluat tulla sanomaan yksityisesti niin voit tulla vaikka instagramissa eli nimi on siellä samuelin_blogi tai Discordissa käyttäjä on: Blogi_Sakke#2565. Nyt vihdoinkin blogiin, tiedättehän te minut... Ei multa saa lyhyitä alkutekstejä, jos on asiaa...

Tänään siis aiheena vielä LYHYTKASVUISUUDEN TUOMAT MUUT TERVEYSHAASTEET

Mietin pitkään, että miten voisin tehdä vieläkin selkeämmän ja lyhyemmän otsikon, mutta en kyllä tuosta enää saanut siitä lyhyempää. Jatketaan, Samuel... Monilla meillä voi olla jotain terveyshaasteita, joillain pienempiä ja joillain isompia ja jos sinulla on niitä niin haluan toivottaa paljon tsemppiä! Minullakin on niitä, mutta jokainen niistä on jotenkin lyhytkasvuisuuden takia tulleita, mutta mitä niitä sitten on ja miksi ne on tullut? Tänään otetaan siitä selvää, ja eiköhän mennä ensimmäisen asian pariin, tervetuloa mukaan! 

 Kuva: Pixabay

Hampaat

Eka muuten pieni tärkeä asia. Huomioikaa, että minä en ole lääkäriä nähnytkään niin en tiedä, että sanonko ja puhunko oikeilla termeillä, ylipäätänsä edes oikeita asioita. Mulla on siis koko kasvojen luusto todella ahdas, koska tämä luustohäiriö (tutummalla nimellä lyhytkasvuisuus) vaikuttaa myös kasvoihin. Ja voin sanoa, että mun hampaat on ollut kyllä kovalla koetuksella tässä vuosien varrella. Nyt mun oikomishoito on loppunut, mutta monenlaisia rautoja on tullut pidettyä ja minä muistan, että yksiä rautoja vihasin niin paljon, että sain ne jotenkin irti mun kielen avulla, jep uskokaa tai älkää. ja se ei oikein kyllä auttanut, koska sain heti uudet. Tämä asia tulee vielä myöhemmin tarkemmin, mutta me oltiin kerran Taysissa vai Husuke se nyt oli, mutta kuitenkin oltiin ottamassa muottia mun suusta ja sellaista kauheaa mössöä tungettiin mun suu täyteen ja minulle tuli niin kova yök reaktio, että oksensin ja kovaa sen lääkärin päälle ja tota... En kauheasti tainnut siitä muotista pitää, mutta onneksi se rautojen kanssa venkslaaminen on nyt ohi. Multa on myös poistettu neljä hammasta, kaksi alhaalta ja kaksi ylhäältä, koska silloin mun uudet rautahampaat eivät kerta kaikkiaan olisi vaan mahtuneet, jos niitä ei olisi poistettu. Voin sanoa, että se puudutusainekin oli aivan järkyttävän makuista, tietäjät tietää.

Korvat/kuulo

Anteeksi mun rumasta korvakuvasta, mutta en  viitsinyt kenenkään pappelinkaan korvakuvaa laittaa. Mun korvat ovat liimakorvia, koska pään luuston ahtauden takia ne ovat paljon alempana kuin pitäisi ja korvan ja nielun välinen ilmastointiputki johtaa väärään suuntaan - korvaan eikä korvasta pois kuten pitäisi. Normaalisti, jos korvaan tulee limaa, se menee korvista nieluun ja nielette sen, mutta minulla se menee päinvastoin, nielusta korvaan. Kun olin kaksi kuukautta vanha, niin korvani putkitettiin ensimmäisen kerran juuri tämän liimakorvan takia. Tällä hetkellä minulla on korvissa reiät ja ne johtaa suoraan tärykalvoon, jonka takia joudun käyttämään esim. uimisessa korvatulppia. Huh, olipa vaikea asia kirjoittaa, mutta toivottavasti sain kerrottua tämän edes jotenkin hyvin. Kuulonalenemani johtuu myös tästä liimakorvasta ja tärykalvoon johtavista rei'istä. 

Refluksi

Refluksi tarkoittaa takaisinvirtausta ruokatorvessa, eli siis häh? Selitetääs vähän selvemmin ja yksinkertaisemmin. Kun me syödään ruokaa, tai no ainakin toivottavasti syötte pelkää ruokaa, mutta se syöty ruokahan matkaa ruokatorven kautta mahalaukkuun, mutta minulla ei aina. Siellä ruokatorvessa ollessaan se ruoka voi yhtäkkiä päättääkin, että mehän matkataan takaisin ylös ja sitten jos se ruoka tulee ylös, niin 99% varmasti multa pääsee oksennus ja refluksi tarkoittaa. Tätä tapahtuu yleensä silloin, jos olen vähänkään kipeä, jännitän, syön uudessa paikassa, syön autossa ja syön vähänkään liikaa. En mielelläni haluaisi syödä liikaa, mutta valitettavasti mun ruokatorvi ei osaa ilmoittaa, että milloin se on täynnä eli raja normaalin syönnin ja ylensyönnin välissä on niin pieni. Voin sanoa, että kyllä on laatta lentänyt mun elämäni aikana aika monta kertaa. Kerran ala-koulussa oltiin sellaisessa neljän istuttavassa pienessä pöydässä ja ihan yhtäkkiä minulle tuli ihan hirveän huono olo ja oksensin suoraa siihen pöydälle ja muiden syliin. Kyllä muuten hävettää vieläkin, onneksi ne olivat huumorimiehiä. Tai siis, huumorihenkilöitä näin nykyään sanottuna.

Yliliikkuvat nivelet

Okei minä luovutan, olen tässä nyt vartin verran yrittänyt ottaa hyviä kuvia, mutta en ole onnistunut joten olen pahoillani, että saatte näin huonot ja epäselvät kuvat. Mulla on siis todella yliliikkuvat nivelet, koska minun luiden pituus, ihon määrä ja nivelten koko ovat kaikki vähän niin kuin eri paria ja kokoa ja siitä johtuu, että mulla on hyvin yliliikkuvat nivelet. Tuossa kuvina pari esimerkkiä. Eli minä voin taivuttaa polven sisäänpäin ns. ylikaareksi, joka ei todellakaan ole normaalia. Toivottavasti saitte edes jotenkin tuosta kuvasta selvää. Kun seison niin en edes pysty seisomaan kauhean kauaa polvi normaalissa asennossa, tai sitä alkaa sattua. Kädellä taas pystyn esim. taivuttamaan tuolla lailla käsivarrelle, joka ei kuulemma ole kauhean normaalia.

Kyfoosi

Tuossa kuvassa on siis minun selkäni. Minulle on tullut kyfoosi myöskin luuston häiriöstä, mutta mitä se sitten on? Eli kyfoosi on tuo vähän niin kuin  viiva, joka tekee vähän niin kuin s kirjaimen tuossa selän keskellä ja alaselässä tekee tuollaisen kuopan. Minulle todettiin kyfoosi heti syntymästä, mutta nyt se on alkanut voimistua ja sitä seurataankin vuosittain. Se on jännä, että sitä tutkitaan sillä tavalla, että kynällä seurataan tuota viivaa ja katsotaan kuinka iso se on. Kyfoosi voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa selkäytimen ja hermojen ahtautta, joka ei enää ole kauhean kiva asia joten siksi sitä seurataan.

Noin! Siinä oikeastaan kaikki isoimmat asiat, toki minullahan on suntti ja enemmän näkyviä verisuonia, mutta ne ei haittaa elämääni ollenkaan niin en viitsinyt siitä laittaa. Kiitos ihan älyttömästi tästä viikosta, kaikesta siitä tuesta ja palautteesta mitä olette antaneet. Kiitos ja kumarrus, olette niin ihania ja autatte mua jatkamaan iloisena elämää, kiitos! Jos haluat vielä jotain tuohon kommentteihin laittaa, niin olisi kiva kuulla, että kerroinko hyvistä aiheista täällä ja jäikö joku aihe puuttumaan? Kiitos vielä kerran ja nähdään taas ensi viikolla!

 

MINKÄLAISIA ENNAKKOLUULOJA LYHYTKASVUINEN KOHTAA?

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Blogiputken toiseksi viimeinen osa ja täytyy kyllä myöntää, että vähän haikein mielin tämän lopetan, koska tätä on ollut niin ihana tehdä ja vielä ihanampaa on ollut se, että te olette pitäneet näistä ja jopa hyötyneet! Ihanaa muuten kun on tullut nyt paljon lunta niin tuleepa talvinen fiilis, tykkäättekö te muuten lumesta? Minä en tykkää kävellä siinä, mutta se on kaunista katsella. Mutta hei, nyt alkaa viikonloppu eli jee! Hyvää viikonloppua kaikille ja mennään itse blogin pariin!

Meillä kaikilla on mitä luultavimmin johonkin asiaan aina ennakkoluuloa, minulla on esim. kasvisruokaan, mutta onko sinulla johonkin sairautta kohtaan ennakkoluuloja? Tänään syvennytään minun sairauteni ennakkoluuloihin. Kuten olen kertonutkin monesti täällä, että yksi syy miksi aloitin blogin oli se, että minuun kohdistettiin hyvin paljon ennakkoluuloja mitkä ei pitänyt ollenkaan paikkaansa ja kaikki luuli niin, koska ei tiennyt miten asia oikeasti on. Tänään syvennytään minun sairauteni ennakkoluuloihin joten pitemmittä puheitta mennään heti ensimmäisen ennakkoluulon pariin!

EDIT: Tästä tuli todella lyhyt ja huono blogi, mutta olin todella väsynyt tätä tehdessäni enkä keksinyt oikein muuta, pahoittelut!

Koska olen lyhytkasvuinen, olen kehitysvammainen

Minä olen todella monesti saanut palautetta siitä, että olen "kehitysvammainen" tai "aivovammainen". Mutta tämähän ei siis pidä ollenkaan paikkaansa, koska en tai me emme ole todellakaan kehitysvammaisia vaan me olemme liikuntarajoitteisia ja en ymmärrä sitä, että ihmiset aina pitää minuakin suoraa kehitysvammaisena? Jopa yksi ystävänikin aina sanoo, että "pärjäät koulussa, koska sinulla on helpotettu aineet" joka ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tai yksi kotitalouden tunti minulta kysyi yksi tuttuni, että "Sakke, mitä sait matikan kokeesta" johon vastasin, että "10-" niin hän vastasi, että "Ei tainnut olla sama koe mitä meillä muilla?" Minä ymmärrän, että helposti meistä ajatellaan noin niin silti voisi ottaa asiasta ensimmäisenä selvää ennen kuin tekee tulkinnan, joka on väärä. Ja vaikka olisimmekin kehitysvammaisia NIIN siltikin se olisi hyvin loukkaavaa kuittailla asiasta.

Koska olen lyhytkasvuinen, tarvitsen kaikessa apua

Toisaalta on ihanaa, että ihmiset haluaa auttaa minua, mutta joskus se menee yli. Monesti minuun ei luoteta ollenkaan ja halutaan auttaa ihan kaikessa. Se, että olen lyhyt niin ei minusta ole syy, että minua tarvitsisi auttaa joka asiassa ja ilman, että olen kokeillut ensin itse. Juteltiin kerran yhden uimahallin työntekijän kanssa, että ei meitä lyhytkasvuisia pitäisi kohdella sen erikoisemmin kuin ketään muutakaan.

Koska olen lyhytkasvuinen, näytän aina nuorelta

Tämäkin on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta taas hyvin noloa. Siis melkeinpä aina kun olen jossain kaupassa tai oikeastaan missä vain niin tullaan kysymään mun ikää ja, että missä mun vanhemmat on. Tiedän, että kaikki tekee sen vain hyvää hyvyyttään, mutta olen aina miettinytkin, että eikö mun naamasta sitten näe, että olen vanhempi. Muutenkin aina kaikki multa kysyy sitä ikää ja tulee ehkä vähän alistettu fiilis, mutta tiedän että kaikki tekee sen kyllä hyvää hyvää hyvyyttään.

Noin, tota joo... Tänään tuli kyllä lyhyt ja surkea blogi, mutta toivottavasti silti pidit ja nähdään vielä huomenna klo 15!

MINKÄLAISIA VAATTEITA LYHYTKASVUINEN KÄYTTÄÄ JA NIIDEN TUOMAT HAASTEET

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan blogiputken kolmatta osaa jo!

Haluan tässä kohtaa jo kiittää jo ihan super paljon kahden ensimmäisen osan palautteesta, on ollut aivan käsittämätöntä kuinka paljon olette pitäneet ja hyötyneet näistä jo tähän mennessä! Tänään pysytään tietysti vielä lyhytkasvuisuus pää aiheena, mutta arjen haasteiden sijaan keskitymme nyt lyhytkasvuisen vaatteisiin! Tähän blogiin tuli muuten idea mun yhdeltä lukijalta discordissa, mutta en nyt tiedä, että saanko mainita hänen nimeään niin pidetään se salaisuutena, jos sopii. Nyt mulla ei kyllä ole muuta tähän alkuun joten eiköhän mennä heti itse aiheeseen! Kivaa torstaita kaikille!

Voisin veikata vaikka ihan suoralta kädeltä, että 99,99% teistä jotka nyt lukee tätä niin on vaatteet päällä, tai ainakin toivon, että teillä on, koska täällä sisälläkin on kylmä näin talvisin. Mulla ei itseasiassa jopa tällä hetkellä ole, koska läppäri puhaltaa ihan kunnolla lämmintä ilmaa tänne, mutta harhauduin taas täysin aiheesta, joten Samuel voitaisiinko jatkaa? Teidän vaatteet ovat luultavasti hankittu nuorten -osastolta, ehkä jopa aikuisten vaateosastoltakin ja voi olla merkkivaatteita kuten Nike, Adidas Puuma ja niin edes päin. Se on ihanaa, jos löydätte mieluisia vaatteita, mutta oletteko ikinä miettineet minkälaisia vaatteita ja mistä lyhytkasvuinen niitä ostaa? Nyt perehdytään tähän ja vähän muihinkin lyhytkasvuisen vaateasioihin, kiitos että olet tullut tänne taas ja tervetuloa mukaan! 

Eli tänään aiheena MINKÄLAISIA VAATTEITA LYHYTKASVUINEN KÄYTTÄÄ?

Jos tästä tekisin lyhyen blogin niin voisin tiivistää koko blogin niin, että pystyn kyllä käyttämään ihan normaaleja vaatteita, mutta seeiiis älkää nyt silti lähtekö vaan perehdytään ja pohditaan kuitenkin vähän enemmän. Kerrotaan ensimmäisenä mun vaate koot ja sen jälkeen perehdytään itse vaatteisiin ja niiden hankintaan. Mun housut on yleensä 110cm ja ne on tarkoitettu 5-6 vuotiaille. Huppari/paita mulla on yleensä 100-110cm ja ne on tarkoitettu myöskin 5-6 vuotiaille. Takki mulla on yleensä 120-130cm ja ne on tarkoitettu 7-8 vuotiaille. Noin, siinä oli mun vaate koot ja tässä me nähtiin jo, että minä joudun käyttämään selvästi minua nuorempien kokoja, mutta haittaako se? Seuraavaksi otetaan tämä kysymys esille.

Vaikka joudun käyttämään nuoremmille suunnattuja vaatteita, niin se ei oikeastaan haittaa mitään. Ennen ei ehkä ollut niin paljon ehkä ns. teini ikäisten vaatteita pienessä koossa, mutta nykyään tuntuu, että melkeinpä jokaisesta merkkivaatteesta on myös pieniä kokoja. Esim. tälläkin hetkellä minulla on Adidaksen huppari ja Adidaksen kolmiraita verkkarit joita tosi moni muukin käyttää. Toki näissä on pienemmät taskut loogisesti, niin sinne ei kyllä mahdu melkeinpä mitään, mutta sitä varten onkin laukut keksitty. Ja jos vaikka menen pihalle, eikä minun pitäisi ottaa mitään muuta kuin puhelin mukaan niin otan silloinkin jonkun pienen kassin mukaan, koska puhelin ei edes mahdu taskuun, mutta eihän se nyt mitään haittaa. 

Toki joitain vaatteita joudun ostamaan ihan lasten osastolta ja, että ne on lapsille suunnattuja, mutta minua ei ole se oikeastaan ikinä haitannut. Nämäkin vihreät housut on ostettu Tokmannilta, ihan lasten puolelta, lasten merkki, mutta ei se minua ole ikinä haitannut, koska ei näissäkään ole mitään lapsekasta vaan näyttää kivoilta ja etenkin ne tuntuu jalassa hyvältä. Joku voi miettiä, mutta tämähän on aivan noloa merkki, mutta mitä sillä on väliä, että onko merkki vaate, jos ne on tyylikkäät ja tuntuu mukavalta jalassa. Muistakaa, että jos on merkki vaate niin se ei tarkoita sitä, että se olisi se paras vaihtoehto. Toki noissakin nuo taskut ovat hyvin pienet, että ei sinne juurikaan mitään mahdu. Noin, nyt on vaatteiden hankinta käsitelty, mutta vielä olisi jäljellä yksi kysymys nimittäin onko lyhytkasvuisella hankaluuksia laittaa joitain vaatteita päälle? Nyt syvennytään vielä siihen.

Tuossa on siis mun takki, joka on varmaankin myös ostettu lasten osastolta, mutta ei keskitytä nyt siihen vaan tuohon vetoketjuun. Minä kävin äsken ottamassa tuosta kuvan ja heitin sen maahan, että saisin laitettua vetoketjun kiinni ja havainnollistanut asian, mutta en näköjään pystynyt laittamaan sitä kiinni edes tällä tavalla ja se meni tuolla lailla sijoiltaan. Ja joo, älkää tuomitko mun sanoja, sehän meni ihan selvästi sijoiltaan... Mutta siis minä en pysty itse laittamaan vetskaria kiinni, joka on hyvin ärsyttävää, mutta ei enää noloa vaan siihenkin on jo tottunut ja oppinut hyväksymään asian. Älkää te laittako teidän vetoketjuja sijoiltaan tai niitä sattuu... :D On mulla kyllä hieno huumorintaju... Tässä ei ole vielä mainittu sanallakaan kengistä joten entä ne? Enkö minä sitten muka käytä niitä? Kyllä käytän ja nyt puhutaan niistä. 

Aijai muuten, otin kuvan kengästä meidän puhtaalla lattialla... No mutta, tässä on kuva mun aivan lempi kengästä jota käytän keväästä syksyyn. Mun kengän koko on 31, eli koko ei ole ongelma ollenkaan, mutta se mikä on niin mulla on lyhytkasvuisuuden takia hirveä lättäjalka eli mun jalka on todella leveä. Ja kuten näette niin tämäkin kenkä on Niken merkki kenkä. Mun kengät pitää aina olla lyhyt vartisia ja todella kevyitä, koska esim. kumisaappailla mun on aivan mahdotonta kävellä, koska ne on erittäin kömpelöt ja tulee mulla melkein polveen asti enkä kyllä sellaisilla kauhean mielellään kävele. Painavilla kengillä taas mun on tosi raskasta kävellä, oho olipa yllättävää. Yksi mikä varmaan mietityttää tuossa kuvassa on se, että siinä ei ole nauhoja vain tarrat. Jotenkin, koska mun sormet ovat paksummat ja paljon lyhyemmät niin kengännauhojen solmiminen on ollut aina minulle melkeinpä mahdotonta. Siksi käytän tarra kenkiä ja sanotaanko, että tämä on minua paljon nolottanut, mutta nyt olen jo oikeastaan pääsyt siitä yli. Entäpä käsineet? Viimeiseksi vielä käsittelemme sitä.

Minä käytän aina rukkasia, koska sormikkaat ovat niin hankalia mun pistää. Yhden sormikkaan kyllä pystyn laittamaan, mutta toista en saa vaikka kuinka yrittäisin suulla auttaa. En tiedä, että vaikuttaako siihen sormien ja käsien lyhyys vai mikä? Tämä ei minua oikeastaan haittaa ollenkaan, koska rukkaset ovat ihanan lämpimät. Minä olisin halunnut näyttää teille myös rukkaseni, mutta minun hataralla päälläni ja muistillani jätin ne tiistaina uimahallille enkä ole kerennyt niitä vielä hakea, että jos haluatte varmaan säilöön tavarat niin minä olen se aivan viimeinen vaihtoehto. Tälläkin hetkellä mulla on neljä todella tärkeää paperia hukassa ja heti kun olen tämän päättänytkin menen niitä etsimään. 

Noin, siinä oli vaate blogi ja jos jaksat niin kerro ihmeessä kommenteissa, jos tämä herätti jotain kysymyksiä tai ajatuksia, vastaan niihin mielelläni! Kiitos kun luit ja nähdään taas huomenna klo 15! Moikka moi!

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KOULUNKÄYNTI

 

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiputken toista osaa!

Blogiputken toinen osa jo ja tässä osassa vielä käsitellään arjen haasteita, mutta kaupan käynnin sijasta käsitellään haasteita koulussa! Tästä blogista taitaa tulla jo muutenkin niin pitkä niin eiköhän mennä suoraan ensimmäisen haasteen pariin! Tervetuloa mukaan!

Minä veikkaan ainakin, että kaikki minun lukijoistani käy koulua. Osa alakoulua ja osa yläkoulua niin kuin minä. Veikkaan, että jotkut tarvitsee apua ainakin jotenkin koulunkäynnissä, mutta oletko ikinä miettinyt minkälaisissa asioissa lyhytkasvuinen tässä tapauksessa 106,5cm (Juhuu olin kasvanut muuten vuodessa jopa 1,2cm!) tarvitsee apua? Jos jaksat lukea tämän blogin loppuun asti, ja kirjoittaa vielä tuonne alas niin olisin super kiitollinen, jos kirjoittaisit, että arvasitko nämä kaikki asiat ja herättääkö nämä jotain ajatuksia? 

EDIT: Hei, piti tulla vielä sanomaan, että vaikka ehkä tekstistä saa sen kuvan, että en ymmärrä jotain turvallisuus sääntöjä tai, että haluaisin toimia enemmän yksin niin tottahan se on, mutta arvostan oikeasti ihan hirveästi, että Suomessa annetaan minun käydä ihan normaali koulua ja vieläpä ihan normaali 8B luokassa. Ja se vielä, että rehtori, opettaja ja avustaja haluaa minun parastani ja, että koulunkäyntini olisi turvallista niin totta kai arvostan sitä ja olen kiitollinen vaikka ehkä joistain asioista en pidäkään. Ei muuta, nauttikaa!

Ulko ovet

Meidän koulu on tosi vanha eikä sitä ole remontoitu oikein kunnolla vuosikymmeniin joten meillä on vielä käytössä ulko-ovina tuollaiset paksut ja raskaat puu ovet enkä saa niitä itse auki. Tai ainakaan turvallisesti, viime joulukuussa yritin avata itse oven, sitten se ovi tuli suoraan päin ja mätkähdin kivilattialle josta seurasi aikamoinen aivotäräys niin en ole enää kauheasti yrittänyt. Nuo ovet ovat myös oikeasti todella paksut, että en niitä millään jaksa vetää. Tämän takia minua ollaan aina välitunnin päätteeksi ovilla vastassa. Siihen en valitettavasti voi itse vaikuttaa.

Portaat -> Hissi

Meidän koulu on siis kivikoulu, joka on pinta-alaltaan pieni, mutta korkea eli se tarkoittaa sitä, että meillä on monta kerrosta koulussa, 5. Se tarkoittaa paljon portaita, mutta minä en kulje niitä, koska en jaksaisi kulkea niitä, koska etäisyydet on niin suuria ja joutuisin tekemään sen niin monta kertaa päivän aikana. Toinen syy on se kuulemma, että kun siellä on ruuhkaa niin voi tapahtua vaara tilanteita. Periaatteessahan noiden portaiden porrasvälit ei ole kauhean suuria, mutta kuitenkin käytän hissiä, koska ruuhkassa voi syntyä niitä vaaratilanteita. Minä kuljen aina parin oppilaan kanssa tai yksin, koska jopa aikuisten mielestä siinä ei ole turvallisuus riskiä.

Matalampi pöytä ja tuoli

Ensinnäkin anteeksi todella epäselvästä ja huonosta kuvakulmasta otetusta kuvasta, tuli ihmispelko enkä uskaltanut kuvata kunnolla... Mulla on siis luokissa tällaiset matalammat pöydät ja tuolit, koska mun on helpompi kiivetä niille ja sitten, jos tipun niiltä niin ei ainakaan satu mitään. Silloin viime joulukuussa, kun sain sen aivotäräyksen niin menin kuitenkin luokkaan enkä sitten kertonut kenellekään ja houreissani kaaduin korkealta tuolilta ja lopun varmaan jo tajuattekin... Älkää muuten välittäkö mun hyvin sotkuisesta pöydästä, oli historian moniste meneillään.

Tupla kirjat

Tähän en saanut oikein mitään järkevää kuvaa tehtyä joten mennään nyt ilman kuvaa, mutta siis mulla on käytössä kirjoista kaksois kappaleet eli toinen kirja mulla on aina kotona ja toinen aina koulussa. Sen takia on niin, koska muuten mun reppu painais tonnin ja mulla ei vielä "ihan" niin isoa habaa ole, että jaksaisin sitä kantaa... Joku voi miettiä, että mites hoidan sitten työkirjan ja se menee niin, että teen läksyt kotona olevaan työkirjaan ja laitan niistä kuvan sille opettajalle. Vihkot totta kai kannan itse, jos en niitä jaksaisi kantaa niin sitten jo miettisin, että pitäisiköhän alkaa käymään salilla...

Tulostetut muistiinpanot

Kai minä muuten saan laittaa muistiinpanoista kuvia nettiin, noh jos ei musta kuulu huomenna niin oon poliisilaitoksella, kun jaan muistiinpanoja netissä :D Mutta näin kasiluokalla me kirjoitetaan todella paljon, ja lyhyempien sormien ja käden takia mun kirjoittaminen on hyvin hidasta ja pitkään kirjoittaessa mun käsi väsyy tosi paljon, jonka takia minut on merkitty Wilmassa johonkin sellaiseen kohtaan, että "ei tarvitse kirjoittaa muistiinpanoja" niin aina kun me kirjoitetaan jotain niin saan sen tulostettuna. Tämä on myös opettajille helpottava tekijä, koska minua sai aina odottaa ihan hirveän kauan, että saan kirjoitettua kaiken.

Kuulo

Tästä en ole ikinä täällä kertonut, mutta nyt onneksi kerron nimittäin, että mulla on etenkin vasemmassa korvassa kuulonalenema. (tästä lisää enemmän lauantain blogissa) Siitä johtuu, että koulussa pidän kuulolaitetta, koska muuten en kyllä kuulisi opetusta yhtään tarpeeksi hyvin. Mutta, jos on vaikka musiikin tai käsityön tunti, niin otan sen pois, koska siellä on niin paljon muuta melua ja se voisi vahingoittaa kuuloa hyvin paljon. Saan sen itse kyllä pois aina, mutta paikalleen laittamiseen tarvitsen apua. 

Välipala

Tästä edespäin voi tulla jo vähän väsynyttä tekstiä, koska en ehtinyt saada tätä valmiiksi päivällä niin teen tätä nyt yölläkin ja väsyttää niin maan perusteellisesti. Mutta siis, minä en voi syödä aamulla ikinä aamupalaa (tästäkin, että miksi niin lauantain blogissa) niin syön aina koulun ensimmäisen oppitunnin jälkeen välipalan, että jaksan ruokailuun asti, koska mulla verensokerit voi laskea todella nopeasti ja tästä lisää lauantaina:) Se ei onneksi minua haittaa, että joudun, koska pääsen aina silloin moikkaamaan meidän koulunuorisotyöntekijää, josta olen puhunutkin. Terkkuja sinne, jos tätä luet! 

Ruokailu

Ensinnäkin, isot anteeksi pyynnöt, minä tiedän, että tämä kuva on todella huono ja epäselvä, mutta en uskaltanut millään mennä ottamaan lähelle kuvaa. Meidän ruokailun tiskit on siis todella korkeita ja siksi en pysty ottamaan itse ruokaa vaan avustaja antaa sen ja sanotaanko, että tämä nolotti ja hävetti kauan, mutta nyt olen sen tajunnut, että en voi asialle oikein mitään niin turha siitä huonoa omaatuntoa  potea. Onkohan toi potea edes mikään sana...? Noh, jos ei ole niin nyt ainakin on. Me myös lähdetään ruokailuun noin 10 minuuttia aikaisemmin kuin muut, että ei tule ruuhkaa ja voidaan kaikessa rauhassa ottaa. Myöskin astianpalautuslinjasto on korkea enkä pysty niitä yksin palauttamaan.

Liikunta ja kotitalous

Tässä on ne kaksi oppiainetta, jossa tarvitsen eniten apua, koska kahdeksannella luokallahan ei enää käsityötä ole. Liikunnassa, noh on vaikea ruveta kaikkea erittelemään, mutta auttaa minua kaikissa liikuntalajeissa mitä en itse omatoimisesti pysty tekemään. Uinnissa en itseasiassa koulun kanssa edes käy, koska korvaan ne siellä erityisliikkujien uintikerhossa. Liikunnassa myös esim. hiihdossa auttaa minut ylös, koska kun kaadun niin en pääse itse ylös. Kotitaloudessa, mun on taas todella vaikea eritellä, mutta esim. essun laitossa, kaapista tavaroiden ottamisessa ja jos vaikka voimani ei riitä veitsellä pilkkomiseen. Kotitaloudessa mulla on on korkeiden tasojen takia käytössä sellainen porrasmainen koroke ja yritin ottaa siitä kuvaa maanantaina, mutta olin nössö enkä uskaltanut...

Äkillinen väsymys

Minä liikun tosi paljon päivän aikana koulussa ja väsyn siitä helposti, koska voimani ovat paljon pienemmät ja joudun ottamaan paljon enemmän askelia, jonka takia aina välillä toisiksi viimeisellä välkällä otankin pienen lepotauon, että jaksan viimeisen tunnin. Joskus käy myös niin, että en edes huomaa, että olen poikki ja se tuleekin ihan yhtäkkiä ja tästä haluan kertoa yhden tarinan. Tämä on ehkä vähän nolo, mutta edelleenkin haluan olla rehellinen ja kertoa missä oikeasti on minulla haasteita koulunkäynnissä. Mutta siis siihen tarinaan. Oli perjantai juuri ennen syyslomaa, olin ruokailussa, ruoka ei enää yhtäkkiä yhtään maistunut ja sitten tuli ihan jäätävä väsymys, mutta onneksi avustaja huomasi tämän ja menimme sitten hänen työtilaansa ja romahdin aivan täysin enkä edes jaksanut kiivetä nojatuolille ja sitten sijaisavustaja sanoi, "että nyt kyllä ei mennä enää takaisin tunnille vaan saat nukkua täällä ihan rauhassa" ja minä vastasin, että "ei kun lepään tässä vaan noin viisi minuuttia ja olen taas täysissä voimissani" ja sen jälkeen nukahdin aivan saman tien ja nukuinkin sitten koko loppu tunnin. 

Noin, siinä oli ainakin minusta isoimmat asiat eriteltynä ja haluan vielä tässä kertoa, että minullahan on siis käsityöhön, liikuntaan ja hieno motoriikkaan tehostettu tuki käytössä eli oma oppimissuunnitelma. Kiitos erittäin paljon, että luit ja olisi niin mahtava kuulla, että arvasitko/tiesitkö nämä kaikki asiat ja mitä muuta ajatuksia nämä sinussa herättää? Nähdään taas huomenna klo 15 ja siihen asti mooiikka mooi!!

 

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KAUPASSA KÄYNTI

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan taas uutta blogia!

Se olisi taas viikko suhteellisen alussa ja vuoden pimeintä aikaa mennään, mutta kohta onneksi alkaa taas helpottamaan. Ei se joululomakaan enää kaukana ole ja silloin saa ainakin nukkua jota minä odotan, koska tuntuu, että tällä hetkellä väsyttää vaikka menisi kuinka aikaisin tahansa nukkumaan. Kertokaa muuten ihmeessä kommentteihin, että miten teillä menee? Olisi kiva kuulla:) Kivaa viikon alkua ja jatkoa kaikille!

------Mainoskatkos------

Ensinnäkin kiitos taas ihan jokaiselle uudelle lukijoille! Teitä on tullut ihan hirmuinen määrä ja 150 lukijan spessu viikko alkaa olla jo todella lähellä, joten jos sinä et ole vielä liittynyt lukijaksi olisin super kiitollinen, jos tekisit sen nyt. Se ei maksa eikä vie sulta mitään, mutta auttaa minua ihan sikana ja myös sitten kuin 150 lukijaa on täynnä tulee oikeasti kolme todella hyvää tai ainakin mun mielestä kivaa spessua! Lukijaksi voi liittyä tuolta vasenyläkulmasta painamalla kolmea viivaa ja sitten sitä sinistä lue nappia. Kiitos, jos liityit! Oikeasti merkitsee minulle hyvin paljon!

Mutta eiköhän voitaisi mennä jo aiheeseen eli siis tervetuloa katsomaan näillä näkymin vuoden viimeistä blogiputkea! Tänään starttaa ja tästä eteenpäin lauantaihin asti klo 15 joka päivä uus blogi! Tällä kertaa blogiputki on erilainen, koska nyt jätetään top 5 listat metsään mistä ne hainkin, joo sieltä mä niitä ideoita aina haen, älkää kyseenalaistako... Tarkoitin siis, että nyt blogit käsittelevät lyhytkasvuisuuttani eri osa alueiden taholta joten pitemmittä lopinöittä, höpinöittä ja niin edes päin, kyllä te jo nämä mun litaniat tiedätte joten tervetuloa blogiputken pariin ja nyt aiheena:

LYHYTKASVUISEN ARJEN HAASTEET: KAUPASSA KÄYNTI

Ensimmäiseksi tänään ja huomenna me keskitytään täällä kahteen paikkaan mun arjessa missä mulla on haasteita lyhytkasvuisuuden takia, tänään on vuorossa kauppa ja huomenna koulu. Hei!! Olen oppinut sanomaan nyt aina ajan ja päivät teidän mukaanne enkä minun mukaan milloin tätä kirjoitan.😅 Luulen, että jokainen joka mun blogeja lukee on joskus elämänsä aikana käynyt kaupassa, mutta onko teillä ollut siellä haasteita? Voi olla, mutta luulen, että ei ehkä samanlaisia kuin minulla joten lähdetäänpäs erittelemään, että kun menen kauppaan niin mitä haasteita kohtaan, koska olen lyhyt? Nauttikaa ja kiitos, että olet liittynyt seuraan!:)

Ulko-ovien liiketunnistimet

Minä haluan heti kiittää mun naapuria, joka tuli ystävällisesti kuvaamaan näitä, mutta jotenkin hänestä arvaan, että hän haluaa pysyä ehkä "hiljaisena hiihtäjänä" niin ei hänestä sen enempää, mutta ensimmäinen haaste on ennen kuin olen kaupassa sisällä, koska ne ovien liiketunnistimet. Siis ei hyvää päivää, voin sanoa, että niiden kanssa olen tapellut ja minä muistan yhden kerran kun olin myöhässä (no ei kyllä ole yhtään yllättävää, kun ottaa huomioon kuka on kyseessä, terkut täältä loppu-

viimeistelystä) jo muutenkin, mutta oli pakko käydä kaupassa niin sitten ei tietenkään ne ovet tunnistanut minua ja eikä tietenkään siihen tullut ketään. No, sitten jo kun aikani yritin siinä hyppiä ja pomppia niin olin niin vihainen, että rupesin jo raivoamaan ovelle, että "voitko sä nyt avautua!?? Ei tässä koko päivää aikaa ole!?" Mutta siis liiketunnistimet ovissa ei tunnista minua juuri koskaan, tuossa vähän ylempänä vielä video, joka kiteyttää itse asiassa koko kappaleen...

Pullon palautus

(tämä kuva kuvattu eri reissulla)

Okei, mä tiedän, että en saisi harhautua aiheesta, mutta nyt on kyllä pakko kommentoida pari asiaa tähän kuvaan. Ensinnäkin, mulla on vain yksi heijastin, joka on hyvin huono asia, mutta nyt olen onneksi korjannut asian ja mulla on neljä heijastinta, koska niitä kannattaa käyttää. Ihan oikeasti sitten, ja varokin juuri sinä, joka luet tätä ja ajattelet, että heijastimet on nössöille, se on täyttä valhetta. Nyt pidät kahden minuutin tauon blogin lukemisesta ja meet heti tarkistamaan, että onhan sinulla heijastimia joten palataan sitten. No niin, oletteko jo palanneet? Joo, okei nyt lähtee niin lapasesta, että eiköhän mennä asiaan. :D Sori, tästä välikohtauksesta.... Musta pullojen palauttaminen on aivan super mahtavaa, koska se on ekologista, mutta sinä saat siitä itse rahaa. Sen takia minua ärsyttääkin, että en pysty palauttamaan pulloja yksin, koska se olisi niin kivaa. Eli lyhyesti sanottuna se pullonpalautus automaatti on niin korkealla, että en yletä sinne. Anteeksi, että tein näinkin lyhyestä asiasta näin pitkän kappaleen, mutta hei mun blogi ei olisi enää mun, jos siellä ei olisi turhia jaaritteluja vai mitä?

En yletä useimpiin tavaroihin

Mun naapuri sano tätä kuvaa ottaessa, että "nyt kaikki luulee, että sä yrität ottaa pillimehuja". Joten pitää kertoa, että tämä kuva on siis lavastettu. Minä veikkaan, että kaikki arvasivat, että lyhyille on tietysti kaupassa hankalaa se, kun tuotteet ovat niin korkealla. Siis se on niin ärsyttävää, kun yletät vaan parille matalimmaiselle hyllylle ja muuten joudut aina kysymään apua, mutta täytyy sanoa, että siihen tottuu enkä minä enää edes pidä niin hirveänä. Kylmähyllyillä olen nykyään jo pärjännyt itse, koska yritän kiivetä niitä hyllyjä pitkin korkeammalle En sitten tiedä, että kuinka laillista se on...

Pankkikortilla maksaminen

Anteeksi, ihmispelko iski enkä millään uskaltanut mennä ottamaan kuvaa normaalille kassalle, mutta pointti kai se näkyy tässäkin kuvassa. Tuolloin oli siis perjantai ja kävin ostamassa mun aivan lempi suklaata ja juomaksi...Ööh, unohdetaanpa tuo juoma, älkää katsoko siihen. Mutta siis kortilla maksaminen, jos joutuu laittamaan sen koodin, koska en itse pysty laittamaan sitä korttia siihen luukkuun. Eikö se ole muuten luukku? Tai siis, joku sinne päin. Tai tuossa pikakassassakin, onko se muuten yhdyssana? Ei, eiku onhan ei se kyllä ole, no mä laitoin sen kuitenkin yhteen. Niin piti siis sanoa, että tuossa pikakassassakin joudun kiipeämään tuohon ylös, että yletyn, mutta taas asioita joita hetken häpeää ja sitten jo unohtuukin. Meidän uimahallissa tosin on, että en edes yletä lähimaksulla maksaa, mutta sitten joku aina auttaa. Orivedellä kyllä asuu ihanan auttavaista porukkaa, kannattaa tulla tänne....Ei oikeasti...

Kaupan vessan lukko

(eri reissulla kuvattu)

Siis mä voin sanoa, että tämä on ollut ehdottomasti hirvein asia kun olet lyhytkasvuinen ja menet kauppaan. Varsinkin pari vuotta sitten kun olin kuudennella luokalla ja lyhyempi (silloin 102cm ja nyt 104cm, että on joo iso ero.) niin kaupoissa ne vessojen lukot pitää laittaa niin ylös, että en mie ylettäny siihen vaikka kuinka hypin. Muistan kun kerran menin roskiksen päälle, että sain lukon kiinni ja yhdellä toisella kerralla en vain saanut ovea lukkoon ja voin sanoa, että oli hirveä ja traumaattinen kokemus, kun et saa ovea lukkoon...

Huh, huh. Siinä oli kaikki asiat ja kerro ihmeessä, jos jaksat ja haluat niin kommenteissa, että arvasitko nämä vai tuliko jotain uutta tietoa? Olisi kiva jos kertoisit myös palautetta kommenteissa, ja että tykkäätkö mun turhista jaaritteluista... Me nähdään taas huomenna klo 15 joten moikka moi! Ai niin! Unohdin kiittää lukemisesta joten kiitos kun luit!

MMIISASIN INSPIS TO DO UNBOXING

 

Hei vaan kaikille!

(blogin alku tehty keskiviikkona 17.11)

Tähän heti alkuun haluan ilmoittaa, että ensi viikolla olisi jo taas uuden blogiputken aika! Tiistaista perjantaihin joka päivä kello 15 uusi blogi! Blogiputki käsittelee lyhytkasvuisuutta eri osa-alueissa, aiotko tulla lukemaan?

Blogiputkesta selvitty ja nyt oltaisi takaisin normaalin blogi julkaisu rytmin parissa, joten tervetuloa mukaan!

Taas olisi yksi kouluviikko paketissa ja itseasiassa varsin märkä sellainen. Musta marraskuu on niin hirveä kuukausi, koska vettä ja räntää tulee taivaan täydeltä ja sitten vaatteetkin menee märäksi ja huh huh. Tykkäättekö te sade kelistä vai vihaatteko tekin? Minä tein tämän blogin jo viime viikolla, koska halusin tehdä ns. live unboxingin, enkä voinut julkaista sitä, koska blogiputki oli meneillään. Joten hyvää viikonloppua ja tervetuloa katsomaan unboxingia, mutta nyt mennäänpäs takaisin menneisyyteen!

Keskiviikko klo 18.09 10.11.2021

Huh huh, sanon minä. Olen tänään koko päivän tehnyt loppuviikon blogeja, jotka siis olette jo lukeneet (ainakin toivottavasti!;). Ajattelin, että nyt onneksi koko loppu ilta vapaata, mutta kuinka ollakaan niin mun puhelimeen pärähti viesti, että "hei, pakettinne on saapunut ja noudathan sen mahdollisimman pian." Totta kai lähdin heti hakemaan sitä, koska olen tästä kirjasta erittäin innoissani, mutta palataan siihen kohta. Mihinkäs minä jäinkään, niin! Siis lähdin hakemaan sitä ja kotona halusin heti avata sen, mutta mietin, että olisi paljon kivampi (jep, luit oikein. Kiva sanasta komparatiivi on kivampi ei kivempi mitä minä luulin) tehdä live unboxing kuin, että kirjoittaisin sitten jälkeenpäin avaamisesta. Eli tässä nyt sitä ollaan taas kirjoittelemassa uutta blogia, mutta ennen kuin mennään itse h-hetkeen niin sanotusti, niin pari sanaa pohjustuksena tähän kirjaan.

Minä voin heti tähän alkuun tunnustaa, että olen ollut tosi kovakin YouTuben suurkuluttaja, mutta nykyään en hirveämmin sitä enää katso, koska mulla ei ole aikaa siihen enää kauheasti sekä en oikein tykkää YouTube kulttuurista ja sen toimintamallista, mutta on yksi YouTubettaja jota olen seurannut varmaan 5-6 vuotta ja arvaattekin varmaan, että hän on Mmiisas. Musta hän on ainoa tubettaja, joka tekee aitoa sisältöä, tajuaa vaikuttajan vastuun ja on aina valmis kuuntelemaan seuraajiaan. Toinen asia mikä on hänessä minusta aivan uskomatonta on se, että hänen Instagram tilillään on yli 436 tuhatta seuraajaa ja luultavasti hänelle tulee tuhansia viestejä päivässä, mutta silti hän on vastannut jokaiseen viestiini mitä olen hänelle laittanut. Musta tämä jo osoittaa hänen välityksensä seuraajiaan kohtaan, koska eihän hänen olisi mikään pakko vastata. 

Miisahan on julkaissut moniakin näitä Inspis kalentereita ja sun muuta ja olen aina halunnut ostaa vain tukeakseni hänen työtään, mutta ne kirjat ei ole oikein minulle toimivia ja kiinnostavia, mutta varmasti ihanat kirjat ovat ei siitä pääse mihinkään! Ennen kuin tämä kyseinen kirja oli julkaistu niin olin jo pitkään etsiskellyt tällaista muistikirjan tyyppistä mihin voisi merkitä, että mitä pitää tehdä ja heti kun näin, että tämä kirja julkaistiin, tiesin heti, että mun on ihan pakko saada Inspis To do ja nyt se mulla onkin joten nyt söpinät, löpinät ja höpinät heitetään roskikseen ja ei kun pakettia avaamaan!

UNBOXING

Minä siis tilasin tämän Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 9,95e. En voi sanoa tarkkaa arviota hintalaatusuhteesta, koska en ole vielä testannut kirjaa, mutta sen mitä tiedän, että mitä tuossa kirjassa on niin voin sanoa, että ei minusta ole paha hinta tuolle kirjalle, mutta saa nähdä vaihtuuko vielä mielipiteeni. Eli siis heti kyllä tulee iso plussa siitä, että kun Postista tämän hain niin mukaan tuli pelkkä pahvi pakkaus eikä tätä ollut kääritty mihinkään turhiin muoveihin. Tuo on kyllä vielä niin söpö kun tuollaisia mustia pöllöjä on pahviin piirretty tai maalattu vai miten onkaan tehty, mutta pääasia, että ne on siinä. Okei, nyt haluan vaan päästä itse kirjan kimppuun joten nyt loppuu turha jorina ja avataan pahvit! 

Siis, hän on aivan upea! Ja jos uskallattekin väittää, että hän olisi vain tytöille suunnattu, niin tiedät minne sun pitää mennä. Eli ei mihinkään, pysy vaan kotonasi, mutta vaihda mielipidettä. Ei vaan, vitsiähän tuo mun uhkailu... Mutta palatakseni tuohon kanteen, niin siis oikeasti kuinka upea hän on. Ööö, miksi minä kutsun kirjaa muuten häneksi...? Missä välissä kirjasta on tullut ihminen?? Hienoa Samuel, mutta jatketaan silti eteenpäin! Kaikki nuo esineetkin tuossa kannessa on vaan niin hienojaa, esim. toi sateenvarjo ja kirjapino on musta ihan törkeän upeita! Hauska idea myös laittaa tuo kirjan nimi tuollaisen puhekuplan sisälle. Sitten vielä nuo saranat.... Ööö, mitä mä siis sanoin juuri!? Minä kutsuin noita saranoiksi!? Joo-oh, mutta tarkoitin siis noita...enhän minä edes tiedä, että mitä nuo oikeasti ovat, mutta siis nuo mitkä mahdollistaa sivujen kääntämisen niin musta ne on jotenkin tosi ihanan näköiset ja kiva kun ovat pistäneet tuollaiset renkulat... anteeksi siis mitkä.? No, mennään silti eteenpäin.

Tämä takakansi taas on ihanan pelkistetty, mutta kuitenkin tuotu jotain pientä kivaa vielä tännekin. Tuossa on noita ruutuja mitä on sivuissakin mihin voi siis merkitä, jos on tehnyt kyseisen askareen. Sitten tuossa on vielä ihana teksti ja jos ei joku näe vaikka tuosta kuvasta, koska se on kyllä aika epäselvä niin siinä lukee, että "Mistä sinä inspiroidut? Kirjaa tähän muistikirjaan ihanimmat suunnitelmasi ja tärkeimmät tehtäväsi sekä muut muistettavat askareet! Rakkaudella Miisa" Ihana teksti ja niin aionkin kirjata tähän kaikki tehtäväni, lupaan kyllä sen! Sitten päästään itse sivujen pariin ja nehän tietysti kruunaavat tämän kirjan! Tuolla ylhäällä on tuollainen kynän kuva ja sarake, eli siihen voi kirjoittaa aiheen mistä haluaa tehdä muistilistaa esim. kauppalista vaikka. Sitten on runsaasti paikkoja mihin voi kirjoittaa asioita mitä pitää muistaa ja musta kaikkein ihaninta tässä on se, että tuossa on nuo neliöt ja ne on tehty aksentti värillä, mutta parasta on se idea, että sitten kun on hoitanut sen askareen niin voi laittaa merkin laatikkoon ja unohtaa kyseisen asian! Aivan mahtava kirja, mutta nyt aion testata tätä perjantain blogiputken viimeisen osan teossa, jonka teen huomenna, tai no teille olen jo tehnyt sen kauan aikaa sitten. Mutta palataan perjantaina, kun olen testannut vielä tätä kirjaa käytännössä, että miten toimi!

Perjantai 12.11.2021

Nyt on blogiputki takana ja tämän viikon vihoviimeinen someen liittyvä työ jäljellä nimittäin tämän blogin loppupäätelmän tekeminen. En tiedä, että milloin tämä tulee, mutta jos huomasitte blogiputken päätös osassa, kun sanoin, että "tästä alkaakin mun somevapaa viikonloppu, kun olen saanut tämän julkaistua" niin eipä ala, koska tämä blogi vielä, mutta kohta onneksi alkaa! No, käytin tuota viimeisessä blogiputken jaksossa ja hyödyttikö se sitten ollenkaan? Mun on pakko olla rehellinen ja myöntää, että....Onhan tämä nyt paras muistikirja mitä olla ja voi. Siis niin simppeli idea, mutta niin hyödyllinen, tärkeä ja monipuolinen. Pesee kyllä sähköiset muistiinpano välineet 10-0! Missäköhän välissä tästä tuli joku jalkapallo? En tiedä, mutta ei anneta sen häiritä vaan jatketaan:D Top 5 asioiden listaamisessa tämä on kyllä ainakin aivan loistava! Tein sillä tavalla, että ylös laitoin vain viisi asiaa sikin sokin mitkä haluan mainita ja alas laitoin ne numeroituna. Eli siis Miisan kirja, ei voi muuta sanoa, että te teitte täydellisen kirjan pilkka hinnalla. 

Noin! Nyt on saatu kirja unboxattua ja testattua ja on mahtava! Kiitos kun luit tämän blogin ja en voi kyllä toivottaa mitään, koska en tiedä milloin tämä tulee, mutta me nähdään taas seuraavan blogin merkeissä, minä rupean käyttämään tuota kirjaa aina blogien tekemisessäkin, mutta nyt moikka moi!

Haluan puhua tästä asiasta

 Hei vaan kaikille!

(tässä blogissa ei tule mitään kuulumisia, koska haluan kertoa vaan tästä aiheesta)

Olin suunnitellut ihan toisenlaisen blogin tälle päivälle, mutta musta tämä on niin tärkeä aihe ja minua jäi vaivaamaan tämä asia niin ajattelin, että teen tästä ihan oman blogin. 

EDIT: Tämä on tehty puhelimella, niin teksti on luultavasti virheellistä ja huonoa.😅

Minä rakastan niin paljon tämän tekemistä kun olla ja voi, mutta ollaan nyt rehellisiä niin tämä on aika raskasta. Kuten viime ja muissakin blogeissa olen kertonut se, että te tulette puhumaan minulle on ihanaa, mutta se myös tuo paljon paineita ja stressiä. Tällä hetkellä olen ollut aika lailla 24/7 (toki nukkuminen) tavoitettavissa ja se alkaa kyllä näkyä. Olen tällä hetkellä tosi stressaantunut discordista ja muuhun blogiin liittyvistä medioista ja nyt kerron kaikki asiat joihin aion tehdä muutoksen ja toivoisin teiltä muutosta. Edelleenkin muistakaa koko ajan, että välitän teistä! Ja näiden asioiden avull jaksan ja pystyn paremmin ja iloisemmin pitämään yhteyttä teihin!

Mä tiedän, että joskus mun vastaus voi kestää kauankin jopa todella kauan, mutta silti vastaan kyllä ilomielin jokaiseen viestiin. Osaltaan se on ihanaa, että haluaisitte vastauksen mahdollisimman pian, mutta minulle se teettää ihan hirveästi paineita, kun näen, että spämmitään, kun olen vaikka kiireinen ja yritän keksiä pikaisesti vastauksen, vaikka haluaisin aina miettiä pitkään mitä vastaan. Sovittaisko, että yritän vastata aina niin pian kuin pystyn, mutta ette spämmäisi, jos en heti vastaa?😊

Tästä edes joka lauantai en ole missään somessa tavoitettavissa, koska silloin haluan vain tyhjentää viikon asioista pääni ja taas toisaalta, koska pidän sen vapaana niin pystyn paremmin ja paremmalla mielellä vastailemaan muina viikonpäivinä viesteihin. Rakastan jutella teidän kanssanne, mutta tällä hetkellä oikeastaan mulla ei oo yhtään vapaata viesteihin vastaamisesta.

Multa on monesti kyselty mun yksityisiä (snäppi, instagram jne.) Niin en jaa niitä, mutta siihen on oikeasti hyvä syy. Kuten olen kertonut niin olen todella kova stressaamaan ja jos laittaisit viestiä vaikka yksityiseen snäppiini niin näkisin sen aina ja stressaisin siitä ihan koko ajan, muuten kyllä voisin antaa yv tilini, koska olette niin huippuja! Mutta silti kyllä saat ja on ihanaa, jos laitatte viestiä, mutta pidetäänkö ne blogi sometilejen alla?😊

Olisin tosi otettu, jos kertoisit ajatuksiasi ja, että teenkö väärin, kun tein tälläisiä ratkaisuja?

Siinä oikeastaan kaikki asiat, mutta muistakaa että kaiken takana on se, että pystyisin pitämään paremmin teihin yhteyttä! Olette tärkeitä ja lupaan, että haluan ja minusta on ihanaa, jos laitatte minulle viestiä! Ja hei! Perjantaina sit taas tosi kivaa unboxning blogia joten nähdään taas silloin!😊 Moikka moi, olette tärkeitä!

TOP 5 PARASTA ASIAA BLOGGAAMISESSA

 Hei vaan kaikille!

Viimeinen blogi tässä blogiputkessa ja on kyllä jo vähän haikea olo. Tämä viikko on ehdottomasti yksi parhaista viikoista tänä syksynä. Kiitos juuri sinulle, että olet lukenut näitä koko tämän viikon jo, se että olet käyttänyt joka päivä aikaa siihen, että luet uuden blogin niin se tekee minut niin nöyräksi ja kiitolliseksi. Tässä vaiheessa en voi millään muulla kiittää, kun sanomalla kiitos, mutta lupaan, että parien viikkojen aikana kiitän jollain muullakin tavalla, mutta ei me nyt vielä tätä viikkoa lopeteta joten eiköhän mennä itse blogin pariin, että pääsisitte joskus vielä poiskin täältä...

Mä mietin todella pitkään, että millä tavalla sitä oikein päättäisi tämän viikon, mutta en keksin mitään. Kunnes sitten keksin! Eli siis kyllähän keksin, kirjotin väärin... Miksi mä en korjaa sitä...? No ihan sama, mennään eteenpäin. Keksin, että olisi tosi kiva kertoa näin viiden kuukauden jälkeen, että mitkä asiat tekevät tästä bloggaamisesta niin ihanaa, spoiler voin jo sanoa, että TE! Seeis, älkää kuitenkaan lähtekö vielä, koska lähdetäänpä erittelemään niitä asioita joten tervetuloa vielä kerran Top 5 listauksen pariin ja tällä kertaa päätämme viikon TOP 5 PARASTA ASIAA BLOGGAAMISESSA. Tervetuloa mukaan ja nyt höpinät ja löpinät sikseen ja eiköhän mennä ensimmäisen asian pariin!

5. Kirjoitustaidon kehittyminen

Tässä välissä muuten haluan sanoa, että kaikki kuvat mitä käytän on Pixabaysta, koska siellä on ilmaisia kuvia joita saa käyttää. Mä olen aina pitänyt kirjoittamisesta tosi paljon, mutta mun kirjoittaminen on aina ollut tosi sarjakuvamaista, liioiteltua, olen käyttänyt ihan liikaa huutomerkkejä (ihan näin itselleni täältä viimeistelystä haluan kyllä todeta, että käytän vieläkin liikaa huutomerkkejä, mutta blogin myötä olen kyllä oppinut vähentämään niitä, ainakin toivottavasti? Ei apua, nyt rupesin miettimään, että käytänköhän liikaa huutomerkkejä täällä? Kerro ihmeessä kommenteissa, jos sun mielestä käytän liikaa huutomerkkejä.😅 Mun on muuten pakko jakaa yksi storytime tähän väliin näistä huutomerkeistä, missäköhän välissä tää blogi rupesi käsittelemään huutomerkkien käyttöä, mutta totta kai te nyt haluatte kuulla mun tarinan huutomerkeistä(ainakin toivottavasti) joten totta kai minä haluan sen kertoa. Olin siis neljännellä luokalla ja meidän piti kirjoittaa tarina, no mä muistan, että siinä mun tarinassa varmaan joka toinen lause päättyi huutomerkkiin... Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin halusin vielä oikein korostaa sitä huutomerkkiä niin tein siitä sellaisen sarjakuvamaisen eli yli paksun.

Kiteytettynä siis tämän kappaleen asiat 1.) Olen kehittynyt kirjoittamisessa todella paljon (ainakin nelos luokkaan verrattuna) ja 2.) Käytin liikaa huutomerkkejä. Jep, siinä toinen pääkohta. 

4. Sisällöntuottajana kehittyminen

Mulla on ollut haave kolmannelta luokalta lähtien, että haluaisin olla joku päivä sisällöntuottaja. Nyt se on toteutunut ja se on täysin teidän ansiota. Silloin kun aloitin niin en ikinä, ikinä siis ikinä voinut kuvitella, että tästä tulisi näin iso ja merkittävä juttu. Tuntuu, että olen saanut teiltä niin paljon iloa ja tukea tämän blogin tekemiseen, että en edes pysty sisäistämään sitä. Siis silloinhan kun mä aloitin tämän niin olin niin pihalla kaikesta kun olla ja voi, mutta tuntuu että nyt edes jotenkin osaan käyttää eri fontteja, ottaa kuvia, tehdä edes jonkunlaisia pikkukuvia (on ne kyllä vieläkin aika hirveitä), käyttää instagramia sisällöntuotannossa ja teidän avulla olen myös oppinut käyttämään Discoordia hyvin ja siitä on tullutkin mulle todella tärkeä viestintä sovellus teihin. Kiitos! Olen myös oppinut niin kantapään kuin muutenkin, että miten hoitaa erilaisia tilanteita, kuten riita ja ongelma tilanteita. Yksi todella tärkeä taito minkä olen oppinut on se, että olen oppinut juttelemaan teille kuin ystäville, mutta palataan tuohon vähän tuonnempana. Ai niin! Vaikka kirjoitin kaikki asiat ylös mitä haluan tässä kappaleessa sanoa niin unohdin silti kertoa yhden asian, oon mä kyllä melkoinen tunari, mutta kiva että jaksatte kahtella mun sähellystä. Kuitenkin olen myös oppinut tosi paljon sisällöntuottajan vastuusta eli siitä, että mun pitää pitää kaikkien henkilökohtaiset tiedot täysin salaisina, mistä olen aika tiukka eli, jos joku mulle laittaa viestiä niin en ikinä kerro siitä kenellekään, jos haluan sen jakaa anonyymina vaikka täällä, niin kysyn aina siihenkin erikseen luvan. Alussa mä en edes tiennyt, jostain toisen yksityisyydestä, mutta nyt oon oppinut että se on sisällöntuottajalle aivan ehdoton. 

3. Itsetunnon kehittäminen 

Tämän tai siis teille eilisen blogissahan mä puhuin, että mulla on itsetunto ja minäkuvan kanssa ongelmia, mutta te olette auttaneet minua ihan hirveästi näkemään, että mä pystyn, osaan, ja musta on hyötyä tälle maailmalle! Te olette auttaneet näkemään mun hyviä ominaisuuksia ja antaneet mulle niin paljon onnistumisen kokemuksia, että kukaan ei tule ikinä pystymään samaan. Se millä tavalla olette tukeneet tätä blogia niin on auttanut mua näkemään niin paljon mun omia luonteenvahvuuksiani. Kiitos<3 Nyt annetaan vähän terveisiä!😂😅 Jos meidän koulun koulunuorisotyöntekijä luet tätä (sä ainakin lupasit lukea...:D) niin mä annan sulle pienet terveiset. Pohjustetaan tätä eka, eli meillä on siis koulussa sellainen valinnaisaine kuin oma polku. Sen tarkoituksena on löytää nuoren luonteenvahvuuksia ja sitten miettiä jo vähän tulevaisuuden suunnitelmia. Meillä oli kerran sellainen työ missä piti löytää/kertoa omia luonteenvahvuuksia ja enhän mä nyt niitä tietenkään itsestäni löytänyt ja sanoin, että "en mä tule ikinä niitä löytämään" ja koulunuorisotyöntekijä vastasi, että "kyllä sä tämän vuoden aikana tuut vielä näkemään omat vahvuutesi" johon mä vastasin, että "jos saatte minut löytämään itsestäni jotain luonteenvahvuuksia niin mä lupaan ostaa sulle Mersun" eli siinä pohjustuksena tää, mutta mitkä ne terveiset on? No, sanotaanko, että me kummatkin oltiin väärässä, mä olin väärässä, että en tulisi löytämään mun luonteenvahvuuksia, mutta sä olit siitä väärässä, että mä ne oma polku valinnaisaineen avulla löytäisin. Nimittäin nyt vaikka seuraavalla oma polku tunnilla voin kertoa jopa kolme mun luonteenvahvuutta, mitkä olen löytänyt BLOGIN avulla. Aijai, taisi toi oma polku olla vähän hidas löytämään niitä vahvuuksia? Vai mitä olet mieltä? Se muuten tarkoittaa sitä, että nyt jää mersunkin hankinta välistä, mutta mites se sun velkas...? Tällainen pieni tarina tähän väliin, mutta eiköhän jatketa listaa.

2. Palaute

Siis mun piti pitkään miettiä, että onko tämä ykkönen vai kakkonen, mutta päädyin kuitenkin tähän, koska se asia ei voi olla vaan millään muulla sijalla kuin ensimmäisellä. Äppäpäp, et scrollaa vielä alas ja katso mikä viimeinen asia on, mä tiedän, että yritit heti mennä jo kurkkimaan, mutta lue tää eka jos sopii? Teidän palaute on oikeasti ollut vain uskomatonta, en voi edes käsittää, että miten ihmiset edes keksii niin ihanaa palautetta, mitä olette laittaneet. Silloin kun aloitin niin edes ajatellut, että voisin saada palautetta, mutta nyt te lähetätte pitkiä, sisällökkäitä ja niin ihania viestejä, että monien kohdalla alan jopa itkemään, kun olen niin iloinen ja onnellinen. Muistan kun mulla oli kerran tosi huono päivä, mutta sitten kun avasin Discordin näin, että yksi oli laittanut viestiä ja katsoin, että mitäköhän hän oli laittanut ja siellä oli vastassa niin ihana viesti, että koko päiväni muuttui kerta heitolla paremmaksi. Tämän blogin varmaan kymmenes kiitos, mutta silti pitää vain kiittää, että lähetätte niin ihanaa palautetta.

1. Lukijoiden ja minun välinen vuorovaikutus

Tässä se on. Musta mun ja teidän välillä on jo niin rennot ja tavalliset välit, että en ikimaailmassa voisi kutsua teitä "seuraajiksi" , koska teistä on tullut mulle tässä ajassa niin tärkeitä ystäviä. Tuntuu, että musta on todella kiva viettää vapaa-aikaa sillä tavalla, että juttelen teidän kanssanne ja sitä myötä oon oppinut jo vähän tuntemaankin teitä. En voi sanoa mitään tarkkaa, mutta tiedän että monenlaisia ihmisiä lukee näitä blogeja ja ottaa minuun yhteyttä, koska oon oppinut siitä niin paljon, että miten voin puhua ja kirjoittaa erilaisille ihmisille. Myös se on aivan ihanaa, että tosi moni on sanonut että mulle ei oo mitään kynnystä tulla puhumaan, jota oon toivonutkin! Pitää vaan muistaa, että en oo mikään minkään alan ammattilainen niin mulla ei oo mihinkään hyviä ratkaisuja tai vinkkejä. Mutta oikeastaan kiteytettynä, niin kiitos että olette ystäviäni, mutta kirjoitinpa kuitenkin näin pitkän kappaleen vaikka tiivistettynä tuossa se pääasia.😅 

Se olisi siinä! Blogiputki on nyt paketissa ja voi vitsi! Niin huippu kokemus oli, koska oon oppinut niin paljon entistä enemmän aikatauluttamaan ja organisoimaan blogien tekemistä! Kiitos kaikesta ja nyt mulla alkaa täysin somevapaa viikonloppu, mutta me nähdään taas ensi viikolla uusien blogien parissa! Hyvää viikonloppua ja nähdään taas! Moikkaa moi! 

TOP 5 ASIAA MITÄ HALUAISIN KEHITTÄÄ ITSESSÄNI

 

Hei vaan kaikille! 

Huh huh taas, eka kerta kun pääsen istumaan tänään, mutta nyt onneksi pystyn tehdä koko loppu illan blogia joten tervetuloa vaan kaikille uuteen blogiin! Toiseksi viimeinen blogi blogiputkessa ja on ollut ihanaa, mutta raskasta. Puhutaan huomenna vielä lisää, mutta haluan jo tässä vaiheessa kiittää jokaista, joka on lukenut näitä blogeja jo neljä päivää putkeen! Kiitos! 

Tänään aihe minkä olen halunnut jo pitkään tehdä nimittäin asioita mitä haluaisin kehittää itsessäni! Eiköhän mennä pitemmittä lätinöittä ja löpinöittä ensimmäisen asian pariin! 

5. Yritän miellyttää jokaista ja jos en pysty siihen koen siitä huonoa omaatuntoa

Etenkin tässä kahdeksannen luokan aikana mun on ollut ihan hirveän vaikeaa sanoa ei. Tuntuu, että kaikki mitä multa pyydetään ja mitä multa kysytään niin mun on pakko sanoa kyllä, koska sitten se toinen joutuisi tekemän sen tai joku muu. Myös täällä blogin ja Discordin puolella olen joutunut ihan hirveästi harjoitella sitä, että en voi miellyttää kaikkia. Mun perusperiaate on aina ollut, että kaikkia pitää miellyttää, mutta nyt haluisin oppia sen, että kaikkia ei pysty eikä tarvitsekaan miellyttää. 

4. Luovuus

Minä olen aina vihannut kaikkia luovia kouluaineita esim. kuvaamataitoa, musiikkia ja käsitöitä. Johtuu kyllä varmaan siitä, että oon niissä niin huono:D Te näittekin niitä mun piirustuksia, niissä kiteytyy mun kuviksen osaaminen, musiikissa taas en tunnistanut edes duuria ja mollia toisistaan... Toisaalta vihaan niitä aineita, mutta haluaisin edes jotenkin oppia olemaan luova ja arvostamaan eri taiteen lajeja. Tai kun me tehdään vaikka jonkinlainen äidinkielen tai historian juliste niin kirjoitan siihen kaikki oleelliset asiat, mutta en osaa ollenkaan tehdä siitä hienoa tai taiteellista työtä.

3. Itseni vähättely

En tiedä, että olenko ikinä sitä täällä kertonut, mutta mun perus ajattelutapa on negatiivinen. Oli kyse sitten mistä tahansa niin eka ajatus mikä mulla tulee mieleen on negatiivinen, mutta olen työskennellyt paljon sen asian eteen, ja nyt en tiedä, en varmaan vieläkään ole tarpeeksi positiivinen, mutta ainakin... Oho tuli pikku kömmähdys, mutta jatketaas! Olen yrittänyt löytää ja etsiä joka asiaan positiivisen ratkaisun, tsempata kaikkia ja olla aina iloisella tuulella. Nuo asiat ovat minusta toteutuneet, mutta ainoa mikä ei ole, on itseni arvostaminen. Jotenkin ajattelen, että en vain ole riittävä ja esim. koulussa musta on pelkkää vaivaa joista haluaisin kehittyä pois.

2. Arviointikyky

En löytänyt tähän mitään hyvää kuvaa, niin laitoin sitten, että mitä se arviointikyky sitten on. Mä haluaisin kehittyä paljon noissa kaikissa muissa kohdissa paitsi tuo viimeinen, että "pystyt muuttamaan mielipiteesi", koska se on mulle todella helppoa, koska en muutenkaan tykkää kertoilla kauheasti omaa mielipidettäni. Kun taas mulla käy tosi helposti niin, että teen jostain asiasta tulkinnan ja pidän sitä faktana vaikka siihen ei edes löydy mitään todisteita. Haluaisin enemmän perehtyä aiheeseen, eri lähteisiin ja miettiä, että löytyykö siihen asiaan todisteita?

1. Haaveikkuus

Moni ei varmaan uskoisi minusta, mutta mä olen aina itseasiassa melkein jokaisesta tulevasta hetkestä todella epävarma ja pelokas. Koko ajan mietin vaan, että onkohan mulla hyvä tulevaisuus ja tuunko pärjäämään näinkin lyhyenä yhteiskunnassa ja siksi haluaisin lisää toiveikkuutta.

Noin, nyt siinä oli kaikki asiat tällä kertaa ja kiitos taas lukemisesta! Tämä oli ehkä vähän väsyneempi ja tylsempi blogi, joten isot pahoittelut siitä! Huomenna vielä kuitenkin klo 15 uus blogi joten nähdään silloin! Moikka moi siihen asti:)