Oikein lämpimästi ja kylmästi tervetuloa blogiputken päätös kirjoitukseen!
Lauantai eli se viikon paras päivä? Mun on muuten pakko hehkuttaa, että meille on tullut tänne talvi joka on niin ihanaa. Lumi valastaa, valoittaa, mikä se sitten on, valaisee, no niin nyt löytyi oikea, mutta siis se valaisee todella paljon ja näyttää niin paljon kauniimmalta, kun ei tarvitse katsella tuota mustaa ja paljasta maata. Tämä on muuten ihan ensimmäinen kerta kun julkaisen lauantaina blogin, mutta en kyllä tiedä, että ketä tuo edes kiinnostaa, mutta kerroin silti, sorii! Minä muuten havahduin eilen siihen, että me ei olla juteltu kuulumisia kunnolla ties kuinka pitkään aikaan, mutta lupaan, että seuraavassa blogissa jutellaan niistä, koska miten voin muka välittää teistä paljon, jos en edes puhu teidän kanssa kuulumisista?? Oon minä kyllä hirveä ihminen, mutta mä lupaan! Ens blogissa jutellaan kuulumisista tai jos ei puhuta niin voitte pistää minut seinälle roikkumaan... Eiköhän jo olisi aika mennä vielä viimeistä kertaa tällä viikolla uuden blogin pariin!
Viimeistä osaa jo viedään ja täytyy kyllä myöntää, että haikein mielin päätän tämän blogiputken. Tätä on ollut ihan super kivaa tehdä, koska on saanut itsekin vähän miettiä omaa sairauttaan ja ajatuksia tarkemmin. Mutta luulitteko, että tuo on ollut tässä viikossa parasta? No ei todellakaan, vaan yllätys yllätys, teidän palaute! Tämän viikon aikana minulle on tullut niin, niin ja vielä kerran niin ihanaa palautetta, että joitakin niitä lukiessa olen kyllä ihan itkenyt, koska olen ollut niin onnellinen. Discordin puolella mulla on ollut kymmeniä mielenkiintoisia keskusteluja liittyen mun sairauteen, mutta se että jotkut ovat laittaneet, että ovat nyt tajunneet ja ymmärtäneet minkälainen lyhytkasvuinen oikeasti on ja, että teidän ennakkoluulot meitä kohtaan ovat lähteneet niin se on saanut minut niin onnelliseksi ja iloiseksi, että en ikinä pysty välittämään tämän tekstin kautta sitä onnellisuutta.
Se, että näen, että olen tehnyt jotain oikein ja minusta on ollut jotain hyötyäkin jollekin, ei sitä parempaa fiilistä ole. Ei se auta vaikka sanoisin tuhat kertaa kiitos, mutta sanonpa kuitenkin, että nöyrimmät kiitokset mitä minulta saa. On ihanaa saada tehdä juuri teille näitä blogeja. Mutta nyt mennään vihdoinkin itse aiheeseen... Tai itseasiassa ei, koska pitää vielä pyytää, että jos jaksat/haluat tämän blogin lukemisen jälkeen kirjoittaa vielä tuohon alas palautetta ja mielipidettä koko viikosta, oliko näistä sinulle mitään hyötyä ja opitko mitään, mikä oli hyvää ja mikä myös huonoa, kritiikkiä saa kyllä antaa, koska pyrin aina kehittämään blogiani. Jos et tietenkään halua, niin ei pakko. Jos haluat tulla sanomaan yksityisesti niin voit tulla vaikka instagramissa eli nimi on siellä samuelin_blogi tai Discordissa käyttäjä on: Blogi_Sakke#2565. Nyt vihdoinkin blogiin, tiedättehän te minut... Ei multa saa lyhyitä alkutekstejä, jos on asiaa...
Tänään siis aiheena vielä LYHYTKASVUISUUDEN TUOMAT MUUT TERVEYSHAASTEET
Mietin pitkään, että miten voisin tehdä vieläkin selkeämmän ja lyhyemmän otsikon, mutta en kyllä tuosta enää saanut siitä lyhyempää. Jatketaan, Samuel... Monilla meillä voi olla jotain terveyshaasteita, joillain pienempiä ja joillain isompia ja jos sinulla on niitä niin haluan toivottaa paljon tsemppiä! Minullakin on niitä, mutta jokainen niistä on jotenkin lyhytkasvuisuuden takia tulleita, mutta mitä niitä sitten on ja miksi ne on tullut? Tänään otetaan siitä selvää, ja eiköhän mennä ensimmäisen asian pariin, tervetuloa mukaan!
Kuva: Pixabay
Hampaat
Eka muuten pieni tärkeä asia. Huomioikaa, että minä en ole lääkäriä nähnytkään niin en tiedä, että sanonko ja puhunko oikeilla termeillä, ylipäätänsä edes oikeita asioita. Mulla on siis koko kasvojen luusto todella ahdas, koska tämä luustohäiriö (tutummalla nimellä lyhytkasvuisuus) vaikuttaa myös kasvoihin. Ja voin sanoa, että mun hampaat on ollut kyllä kovalla koetuksella tässä vuosien varrella. Nyt mun oikomishoito on loppunut, mutta monenlaisia rautoja on tullut pidettyä ja minä muistan, että yksiä rautoja vihasin niin paljon, että sain ne jotenkin irti mun kielen avulla, jep uskokaa tai älkää. ja se ei oikein kyllä auttanut, koska sain heti uudet. Tämä asia tulee vielä myöhemmin tarkemmin, mutta me oltiin kerran Taysissa vai Husuke se nyt oli, mutta kuitenkin oltiin ottamassa muottia mun suusta ja sellaista kauheaa mössöä tungettiin mun suu täyteen ja minulle tuli niin kova yök reaktio, että oksensin ja kovaa sen lääkärin päälle ja tota... En kauheasti tainnut siitä muotista pitää, mutta onneksi se rautojen kanssa venkslaaminen on nyt ohi. Multa on myös poistettu neljä hammasta, kaksi alhaalta ja kaksi ylhäältä, koska silloin mun uudet rautahampaat eivät kerta kaikkiaan olisi vaan mahtuneet, jos niitä ei olisi poistettu. Voin sanoa, että se puudutusainekin oli aivan järkyttävän makuista, tietäjät tietää.
Korvat/kuulo
Anteeksi mun rumasta korvakuvasta, mutta en viitsinyt kenenkään pappelinkaan korvakuvaa laittaa. Mun korvat ovat liimakorvia, koska pään luuston ahtauden takia ne ovat paljon alempana kuin pitäisi ja korvan ja nielun välinen ilmastointiputki johtaa väärään suuntaan - korvaan eikä korvasta pois kuten pitäisi. Normaalisti, jos korvaan tulee limaa, se menee korvista nieluun ja nielette sen, mutta minulla se menee päinvastoin, nielusta korvaan. Kun olin kaksi kuukautta vanha, niin korvani putkitettiin ensimmäisen kerran juuri tämän liimakorvan takia. Tällä hetkellä minulla on korvissa reiät ja ne johtaa suoraan tärykalvoon, jonka takia joudun käyttämään esim. uimisessa korvatulppia. Huh, olipa vaikea asia kirjoittaa, mutta toivottavasti sain kerrottua tämän edes jotenkin hyvin. Kuulonalenemani johtuu myös tästä liimakorvasta ja tärykalvoon johtavista rei'istä.
Refluksi
Refluksi tarkoittaa takaisinvirtausta ruokatorvessa, eli siis häh? Selitetääs vähän selvemmin ja yksinkertaisemmin. Kun me syödään ruokaa, tai no ainakin toivottavasti syötte pelkää ruokaa, mutta se syöty ruokahan matkaa ruokatorven kautta mahalaukkuun, mutta minulla ei aina. Siellä ruokatorvessa ollessaan se ruoka voi yhtäkkiä päättääkin, että mehän matkataan takaisin ylös ja sitten jos se ruoka tulee ylös, niin 99% varmasti multa pääsee oksennus ja refluksi tarkoittaa. Tätä tapahtuu yleensä silloin, jos olen vähänkään kipeä, jännitän, syön uudessa paikassa, syön autossa ja syön vähänkään liikaa. En mielelläni haluaisi syödä liikaa, mutta valitettavasti mun ruokatorvi ei osaa ilmoittaa, että milloin se on täynnä eli raja normaalin syönnin ja ylensyönnin välissä on niin pieni. Voin sanoa, että kyllä on laatta lentänyt mun elämäni aikana aika monta kertaa. Kerran ala-koulussa oltiin sellaisessa neljän istuttavassa pienessä pöydässä ja ihan yhtäkkiä minulle tuli ihan hirveän huono olo ja oksensin suoraa siihen pöydälle ja muiden syliin. Kyllä muuten hävettää vieläkin, onneksi ne olivat huumorimiehiä. Tai siis, huumorihenkilöitä näin nykyään sanottuna.
Yliliikkuvat nivelet
Okei minä luovutan, olen tässä nyt vartin verran yrittänyt ottaa hyviä kuvia, mutta en ole onnistunut joten olen pahoillani, että saatte näin huonot ja epäselvät kuvat. Mulla on siis todella yliliikkuvat nivelet, koska minun luiden pituus, ihon määrä ja nivelten koko ovat kaikki vähän niin kuin eri paria ja kokoa ja siitä johtuu, että mulla on hyvin yliliikkuvat nivelet. Tuossa kuvina pari esimerkkiä. Eli minä voin taivuttaa polven sisäänpäin ns. ylikaareksi, joka ei todellakaan ole normaalia. Toivottavasti saitte edes jotenkin tuosta kuvasta selvää. Kun seison niin en edes pysty seisomaan kauhean kauaa polvi normaalissa asennossa, tai sitä alkaa sattua. Kädellä taas pystyn esim. taivuttamaan tuolla lailla käsivarrelle, joka ei kuulemma ole kauhean normaalia.
Kyfoosi
Tuossa kuvassa on siis minun selkäni. Minulle on tullut kyfoosi myöskin luuston häiriöstä, mutta mitä se sitten on? Eli kyfoosi on tuo vähän niin kuin viiva, joka tekee vähän niin kuin s kirjaimen tuossa selän keskellä ja alaselässä tekee tuollaisen kuopan. Minulle todettiin kyfoosi heti syntymästä, mutta nyt se on alkanut voimistua ja sitä seurataankin vuosittain. Se on jännä, että sitä tutkitaan sillä tavalla, että kynällä seurataan tuota viivaa ja katsotaan kuinka iso se on. Kyfoosi voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa selkäytimen ja hermojen ahtautta, joka ei enää ole kauhean kiva asia joten siksi sitä seurataan.
Noin! Siinä oikeastaan kaikki isoimmat asiat, toki minullahan on suntti ja enemmän näkyviä verisuonia, mutta ne ei haittaa elämääni ollenkaan niin en viitsinyt siitä laittaa. Kiitos ihan älyttömästi tästä viikosta, kaikesta siitä tuesta ja palautteesta mitä olette antaneet. Kiitos ja kumarrus, olette niin ihania ja autatte mua jatkamaan iloisena elämää, kiitos! Jos haluat vielä jotain tuohon kommentteihin laittaa, niin olisi kiva kuulla, että kerroinko hyvistä aiheista täällä ja jäikö joku aihe puuttumaan? Kiitos vielä kerran ja nähdään taas ensi viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti