Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!
Blogiputken toiseksi viimeinen osa ja täytyy kyllä myöntää, että vähän haikein mielin tämän lopetan, koska tätä on ollut niin ihana tehdä ja vielä ihanampaa on ollut se, että te olette pitäneet näistä ja jopa hyötyneet! Ihanaa muuten kun on tullut nyt paljon lunta niin tuleepa talvinen fiilis, tykkäättekö te muuten lumesta? Minä en tykkää kävellä siinä, mutta se on kaunista katsella. Mutta hei, nyt alkaa viikonloppu eli jee! Hyvää viikonloppua kaikille ja mennään itse blogin pariin!
Meillä kaikilla on mitä luultavimmin johonkin asiaan aina ennakkoluuloa, minulla on esim. kasvisruokaan, mutta onko sinulla johonkin sairautta kohtaan ennakkoluuloja? Tänään syvennytään minun sairauteni ennakkoluuloihin. Kuten olen kertonutkin monesti täällä, että yksi syy miksi aloitin blogin oli se, että minuun kohdistettiin hyvin paljon ennakkoluuloja mitkä ei pitänyt ollenkaan paikkaansa ja kaikki luuli niin, koska ei tiennyt miten asia oikeasti on. Tänään syvennytään minun sairauteni ennakkoluuloihin joten pitemmittä puheitta mennään heti ensimmäisen ennakkoluulon pariin!
EDIT: Tästä tuli todella lyhyt ja huono blogi, mutta olin todella väsynyt tätä tehdessäni enkä keksinyt oikein muuta, pahoittelut!
Koska olen lyhytkasvuinen, olen kehitysvammainen
Minä olen todella monesti saanut palautetta siitä, että olen "kehitysvammainen" tai "aivovammainen". Mutta tämähän ei siis pidä ollenkaan paikkaansa, koska en tai me emme ole todellakaan kehitysvammaisia vaan me olemme liikuntarajoitteisia ja en ymmärrä sitä, että ihmiset aina pitää minuakin suoraa kehitysvammaisena? Jopa yksi ystävänikin aina sanoo, että "pärjäät koulussa, koska sinulla on helpotettu aineet" joka ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tai yksi kotitalouden tunti minulta kysyi yksi tuttuni, että "Sakke, mitä sait matikan kokeesta" johon vastasin, että "10-" niin hän vastasi, että "Ei tainnut olla sama koe mitä meillä muilla?" Minä ymmärrän, että helposti meistä ajatellaan noin niin silti voisi ottaa asiasta ensimmäisenä selvää ennen kuin tekee tulkinnan, joka on väärä. Ja vaikka olisimmekin kehitysvammaisia NIIN siltikin se olisi hyvin loukkaavaa kuittailla asiasta.
Koska olen lyhytkasvuinen, tarvitsen kaikessa apua
Toisaalta on ihanaa, että ihmiset haluaa auttaa minua, mutta joskus se menee yli. Monesti minuun ei luoteta ollenkaan ja halutaan auttaa ihan kaikessa. Se, että olen lyhyt niin ei minusta ole syy, että minua tarvitsisi auttaa joka asiassa ja ilman, että olen kokeillut ensin itse. Juteltiin kerran yhden uimahallin työntekijän kanssa, että ei meitä lyhytkasvuisia pitäisi kohdella sen erikoisemmin kuin ketään muutakaan.
Koska olen lyhytkasvuinen, näytän aina nuorelta
Tämäkin on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta taas hyvin noloa. Siis melkeinpä aina kun olen jossain kaupassa tai oikeastaan missä vain niin tullaan kysymään mun ikää ja, että missä mun vanhemmat on. Tiedän, että kaikki tekee sen vain hyvää hyvyyttään, mutta olen aina miettinytkin, että eikö mun naamasta sitten näe, että olen vanhempi. Muutenkin aina kaikki multa kysyy sitä ikää ja tulee ehkä vähän alistettu fiilis, mutta tiedän että kaikki tekee sen kyllä hyvää hyvää hyvyyttään.
Noin, tota joo... Tänään tuli kyllä lyhyt ja surkea blogi, mutta toivottavasti silti pidit ja nähdään vielä huomenna klo 15!
Niin tärkee aihe jälleen! ISO peukku! Hienoo kun puhut ja oot äänenä näin tärkeille aiheille.
VastaaPoistaKiitos niin paljon!! Ihanaa, jos voin olla jotenkin hyödyksi🥺😊
Poista