Kaikenlainen kiusaaminen on väärin! - Niin fyysinen kuin henkinen

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

(Kunnioitan vakavaa aihetta, emmekä tee tänään "hauskoja" alkutekstejä.)

Johdantoa

Kiusaaminen. Asia/teko mitä minä ja 90% ihmisistä eivät hyväksy lainkaan. Ensinnäkin se on enemmän kuin turhaa, ikinä ei löydy syytä kiusaamiseen. Milloinkaan ei voi sanoa, että minulla on oikeus kiusata jostain syystä. Sille ei nimittäin löydy perusteita, ei koskaan. Se voi ja aiheuttaakin suuria vaurioita kiusatun itsetunnolle ja pahimmassa tapauksessa voi sortaa koko elämän. Tätä pohdimme tänään, tervetuloa mukaan!

Kaikenlainen kiusaaminen on väärin! - Niin fyysinen kuin henkinen

Kiusaamisessa on yksi kysymys, johon olen yrittänyt etsiä vastausta, mutta en ole ikinä löytänyt. Nimittäin, miksi. Miksi kiusata toista? Ymmärrän sen, että kiusaajilla on itsellä paha olla tai on epävarma. Mutta sitä en ymmärrä, että mitä kiusaaminen hyödyttää siinä tilanteessa. Silloin pitää mennä puhumaan jollekin, mutta kiusaaminen ei ole ikinä ratkaisu. 

Ei vaikka sinulla olisi kuinka paha olla. Minun mielestäni oma paha olo ei käy edes puolustukseksi. Silti kiusaaminen on tietoinen valinta. Tietoinen valinta satuttaa jotakuta ja loukata. Valinta, joka aiheuttaa pysyviä haittoja kiusatulle. Voiko sellaista tekoa puolustaa omalla pahalla ololla?

Tai oikeastaan sanomani ajatukseni on, että kiusaaminen on aina väärin olipa syy mikä tahansa. Eli, sille ei ole ikinä mitään perustetta. Oli paha olo tai ei. Vika on aina kiusaajassa, kiusattu on viaton ja valitettavasti uhri. Jos minä vain saisin päättää, kukaan, ei sitten kukaan ansaitsisi kiusaamista. Joskus voidaan sanoa, että "eihän tämä ole kiusaamista, harmitonta vitsiä". 

Puhun suoraan, mutta minusta tuo on todella typerä ilmaus. Jokainen on ainutlaatuinen, erilainen ja tuntee eri tavalla. Kukaan ei voi tietää, että miten toinen ihminen kokee sanomiseni. Miksi haukkuisit tai kiusaisit "vitsillä"? Maailmassa on miljoona hyvää vitsiä. Miksi haluaisit sanoa vitsillä tai läppänä jotain sellaista, joka voi loukata ja pahoittaa toisen mielen?

Minusta se on kiusaamista ja yhtälailla väärin. Jos et voi vaikuttaa johonkin asiaan, kuten vaikka ulkonäköön, ihonväriin, etniseen taustaan, puhetapaan, kenelläkään ei ikimaailmassa ole oikeus kiusata tai edes huomauttaa niistä. Ne piirteet tekevät meistä meidät, eli ilman niitä, sinua ei olisi. Nuohan ovat positiivisia asioita, rikkautta.

Jos niistä kiusataan, se on hirveää. Yhtälailla asioiosta mihin voi vaikuttaa huomauttelu tai kiusaaminen, on aina väärin. Otan tällaisen yleisen esimerkin. Kuulen hyvin usein, että joitakin huomautellaan, nälvitään ja haukutaan eli kiusataan painosta. Olet liian lihava tai laiha, miksi et voi muuttua normaalipainoiseksi.

Tämä on hirveää. Jokaisen paino on henkilökohtainen asia, ei kuulu kenellekään muulle! Siihen voi joissain tilanteissa itse vaikuttaa, mutta ei edes aina. Sitä suuremmalla syyllä sellainen puhe on kamalaa. Silti, vaikka siihen voisi itse vaikuttaa: siitä huomauttelu ja haukkuminen on aina väärin!

Ikinä ei voi tietää, että miten toinen kokee painonsa. Mitä jos hän kärsii siitä ja vihaa itseään sen takia? Haluaisitko todella lietsoa tällaista ajatusta? "En voi tietää" -lause ei ole mikään puolustus. Älä mainitse siitä. Pikemminkin, ole hänen tukena ja muistuta, että olitpa minkä painoinen tahansa, riität juuri tuollaisena. 

 

Fyysinen kiusaaminen, eli oikeastaan väkivalta on hirveää ja aina väärin. Siihen pitää jokaikisessa tilanteessa puuttua, jos näkee. Jos ei puutu, seuraukset voivat olla järkyttävät. Töniminen, tökkiminen, kamppaaminen, hakkaaminen, litistäminen, lyöminen, nostaminen ja niin edes päin.

Kaikki todella vakavia kiusaamisen muotoja. Ne ovat kertakaikkisesti aina väärin, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu! Niihin onneksi (tai ainakin toivottavasti) osataan puuttua ja nopeasti. Se on näkyvää, kuuluvaa ja kaikki tajuaa, että se on väärin. Siksi siihen osataan puuttua heti ja tekijä saatettua vastuuseen.

Tuollaista ei voi päästää ikinä ilman rangaistusta. Entä, jos kiusaaminen ei olekaan niin näkyvää? Eikä kukaan loukkaannu fyysisesti? Voiko sellaisen kiusaamisen jättää huomioimatta ja onko se muka edes kiusaamista?

Minusta yksi asia on ihan huippua. Kuinka hyvin on alettu huomaamaan ja puuttumaan henkiseen kiusaamiseen. Se on lisääntynyt valtavasti ja ihan yhtä vakavaa kuin fyysinen. Sitä ei voida ikinä vähätellä! Henkisellä kiusaamisella ja loukkaamisella voi olla pysyvät vaikutukset. Mitä se sitten on?

Haukkuminen, arvostelu, nälviminen, ulkoisista asioista kommentointi ja esim. somekiusaaminen. Mieti, että jos sinun puhetapaasi haukuttaisiin ja sinulle naurettaisiin? Siitä voi jäädä jopa pysyvät arvet. Ei ehkä ihoon, mutta sisälle, mieleen. Tähän pitää osata puuttua ja kunnolla. Haukkuminen ja pilkkaaminen on kamalaa, jota ei vain voida sallia.

Ainoa kysymykseni onkin: oletko mukana? Oletko mukana tekemässä oikeaa kiusaamisvapaata vyöhykeytä. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä, on, että et kiusaa, et edes leikilläsi. Jos sinua kiusataan, olen hyvin pahoillani. Sydämeni särkyy, koska joudut kohtaamaan sellaista. Ihmisarvoasi loukataan. Pyydän, kerro eteenpäin. Niin asioihin pystytään vaikuttamaan. 

Kiitos paljon, jos luit tänne asti! Blogi on hyvä päättää tähän lauseeseen: Kiusaamiselle on vain yksi syy ja se on KIUSAAJA!

Lyhytkasvuinen ja koululiikunta

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Lauantai! Viikon toisiksi paras päivä, perjantai on kyllä vieläkin suosikkini. Mikä on sinun lempipäiväsi? Onko jotain suunnitelmia tälle päivälle? Minulla on videoiden editointia ja suunnittelua. Aika tylsä päivä kyseessä. Tai no, on minulla muutakin. Itseasiassa yksi kesätöihin liittyvä kohtaaminen, josta lisää myöhemmin ja tänään minä pääsen haastattelemaan yhtä yhteen kirjoitukseen.

Aika touhu päivä sitten kuitenkin luvassa. Sunnuntain aion maata sängyssä, sen olen päättänyt. Miten muuten sinun viikonloppusi on mennyt? Ostitko karkkia? Mun piti ostaa Lidlistä alennuksesta, mutta eihän siellä tietenkään ollut alennusta juuri tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin me tiedämme, että mitä pitää tehdä. Mennä itse blogin pariin!

Johdantoa

Koulu-liikunta. Tai otetaan tässäkin laajemmin. Liikunta. Se on oikeasti elintärkeää, niin henkinen-, psyykkinen- ja fyysinen hyvinvointi pysyy kunnossa. Jokainen meistä tarvitsee liikuntaa. Kaikki eivät kuitenkaan pidä liikunnasta erinäisten syiden takia. Minäkään en pidä liikunnasta joissain tilanteissa, mutta liikunta itsessään on minusta todella kivaa ja tärkeää.

Entäs koululiikunta? Se jakaa varmasti vielä enemmän mielipiteitä, erinäisten ja varmasti hyvien syiden takia. Minusta koululiikunta on kivaa, mutta. Siihen liittyy vahvasti mutta-sana, jonka lyhytkasvuisuus on aiheuttanut. Tätä pohdimme tänään, tervetuloa mukaan!

Lyhytkasvuinen ja koulu-liikunta

Aloitetaan jälleen alakoulusta, blogissa itseasiassa toistuu aikalailla sama kaava kuin viime kirjoituksessa. Suunnitellessani tätä blogia aloin mietiskelemään ja pönkimään muistojani, nimittäin 1-2.lk liikunnantunneista. Minkään näköisiä muistikuvia ei ole jäänyt. Ehkä tästä voidaan tehdä johtopäätös, liikunnat meni hyvin.

Entäs 3.lk? Voisin kuvata sitä kyseenalaistamisen vuodeksi koulu-liikunnan osalta. Rupesin kyseenalaistamaan ja paljon. Miksi en voi tehdä kaikkea mitä muut tekevät? Miksi avustaja pyörii koko ajan minun ja ryhmäni kanssa? Miksi minulla ei ole yhtäläisiä taitoja muiden kanssa?¨

Tuossa on vain murto-osa kysymyksistäni. Aloin tajuamaan, että olen erilainen. En ole yhtä hyvä kuin muut. En pysty samaan. Silloin jotenkin heräsin, että hetkinen. Minähän tarvitsen liikunnassa ihan hirveästi apua ja takiani täällä edes on avustaja. Sen tajuaminen satutti ja haittasi. Muistan kuinka pelasimme yhden kerran jalkapalloa sellaisella alakentällä. 

Silloin kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota, että minähän olen sivussa ohjaajan kanssa. Ensimmäistä kertaa liikunnan tunneilla mieleeni juolahti myös ajatus, "miksi olen erilainen ja huonompi verrattuna muihin?".

Aika nopeasti sain syyn selville. Lyhytkasvuisuus. Oikeassa pelissä olisi ollut liian vaarallista, joka on tottakin. Se vain tuntui siltä, että olisin ongelma ja taakka. Taakka, koska ohjaaja joutuu tulemaan tunneille vain minun takiani. Ilman minua, ohjaaja voisi olla jossain muualla ja muita auttamassa.

Nelosella tunteeni voimistui, ihan kuin uinnissakin. Muistan ajatelleeni, että nyt tajuan kuinka toisen- ja vääränlainen olen verrattuna muihin. Muut pystyivät, tekivät ja pelasivat. Minä olin sivussa ohjaajan kanssa. Se tuntui niin erilaiselta ja nololta. En ikinä saanut kokea tai nauttia samalla tavalla kuin muut. Muut saivat jo hien pintaan, mutta miksi minä olisin saanut? Enhän edes pystynyt tekemään mitään.

Luistelut olivat minulle kaikista pahimpia. Erilaisuus oikein paistoi läpi. Ajattelin, että olen viallinen, sillä kaikki muut pystyivät luistelemaan "normaalisti". Ensinnäkin, olen varmaan puhunutkin täällä, mutta minulla oli kaksiteräiset luistimet. Se aiheutti jo heti erilaisuuden tunnetta. Toiseksi, avustaja tuli kanssani aina jäälle ja oli vieressäni.

Minusta oltiin ylpeitä, kun pysyin pystyssä 10 sekuntia. Toiset menivät päästä päähän melkein siinä ajassa. Silloin vertasin koko ajan itseäni muihin ja en tajunnut, että minua ja muita ei voi mitenkään mitata samalla tavalla.

Mitä vanhemmaksi tulin, sitä hirveämmäksi liikuntatunnit meni. En enää pystynyt nauttimaan liikkumisesta ja liikuntalajien opettelusta. Ainoa mikä päässäni pyöri, oli negatiivisuus ja itseni vertaaminen toisiin. Ajattelin silloin, että tasa-arvon nimissä olen samalla viivalla kuin muut, koska minulla on avustaja.

Siltihän liikunnansuorituksiani ei voi verrata muihin. Sain liikunnan numeroksi 8 todistukseen alakoulussa. Olin yllättynyt, mutta en alkanut vielä ajattelemaan negatiivisesti. Sitten tuli muiden mielipiteet. Minulle sanottiin kokoajan, että sain säälistä, tyhjästä ja epäreiluuden nimissä kyseisen numeron.

Silloin mukamas tajusin. Tämähän on ihan väärin. Muut saa kasin, vaikka pystyy tekemään tuhat kertaa minua paremmin. Rupesin taas vertaamaan suoraan, että jos muut saa kasin, minunhan pitäisi saada siis vitonen. En tajunnut ollenkaan, että numero perustuu omaan taitotasoon, ei mihinkään yleiseen!

Toinen tärkeä seikka, mitä en huomioinut: liikunnan numerosta 50% muodostuu motivaatiosta ja sinnikkyydestä. Olin todella motivoitunut ja sinnikäs, yritin, yritin ja yritin aina parhaani. Tuijotin vain muiden taitoa ja omaa osaamattomuuttani verrattuna toisiin. Faktoja en tutkinut tai edes halunnut kuulla. Pidin niitä väärinä.

 

(8-9.lk liikunnasta kuvia)

Yläkoulun liikunta-tunnit

Sitten tuli yläkoulu. Oikeastaan seiskaluokan liikunta. Se oli opettelua. Minä, avustajani ja liikunnanopettaja, olimme kaikki vähän pihalla, että mitä minun pitäisi tehdä niillä tunneilla. Minun kantani oli asiaan selvä: jos vaan turvallisuus on taattu, haluan osallistua kaikkeen. Seiskalla tämä ei toteutunut, valitettavasti. 

Jos olimme liikuntahallilla, jäin koululle. Jos oli jotain mitä en saanut tehdä, menin lenkille. Joskus en tehnyt mitään. Se oli tosi vaikeaa ja vaikutti minuun negatiivisesti, olisin halunnut nauttia niistä tunneista. Hypätään kasiluokalle, taitekohtaan.

 

8.luokan liikunta koulussaä

Ohjaajani vaihtui, mutta ajattelin kaiken pysyvän ennallaan. Minuun ei luoteta, mitään ei saa tehdä ja kaikki on liian vaarallista. Ei sinne päinkään. Ensinnäkin, opettaja oli heti puolellani. Hän oli sitä mieltä, että minun pitää saada liikkua, tutustua eri liikuntalajeihin, mutta kunhan turvallisuus voidaan taata. Pelkäsin, että jos uusi ohjaajani on tätä vastaan, mutta ei.

Hän jopa keksi sellaisen järjestelyn, että aina kun olemme liikuntahallilla, menen sinne taxilla talviaikaan. Ihan huippu järjestely ja todella iso asia minulle. Se tuntuu, että saan olla muiden kanssa, mennä samaan paikkaan kuin muut ja tehdä samaa mitä muut. Erilaisuus ei niillä tunneilla tule mieleen. 

Vieläkin on vaikeita tilanteita. Esim. alkulämmittelyissä olen aina viimeinen, joka saa juostua tai tehtyä. Se tuntuu nololta, mutta ei pahalta enää. Eihän se kyllä noloakaan ole, vaan ymmärrettävää. Haluan vielä sen sanoa, että ymmärrän sinua, jos koet liikuntatunnit hirveinä, alistavina ja ahdistavina. 

Jokainen nauttii liikunnasta omilla taidoilla. 

Yritä. Yritä kuitenkin nauttia niistä, sellaisilla taidoilla kuin osaat ja juuri omana itsenäsi. Älä vertaa itseäsi ikinä toisiin, se on väärin. Jokaisella on erilaiset taidot koskien liikuntaa, joka tekee meistä värikkään liikuntaryhmän ja sekös on hauskaa. Jokainen tuo omaa väriänsä tunteihin. 

Älä häpeä omia taitojasi, sinä riität! Liikunnasta pitää nauttia ja se tapahtuu, jos olet ylpeä itsestäsi etkä vertaa toisiin, olet ihan erilainen kuin muut. Sinua ja muita ei voi verrata keskenään.

Kiitos paljon, jos jaksoit taas lukea ja nähdään taas. Mooikka mooiii!

Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti - "Kipeitä ja vaikeita muistoja."

 

Huom! Blogissa kerron vain omia kokemuksiani. Tämä ei päde ehkä kehenkään muuhun lyhytkasvuiseen, ikinä ei saa yleistää.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

J o h d a n t o a

Koulu-uinti. Tai oikeastaan, laajennetaan ensin. Uinti. Jokaisella on siitä varmasti oma mielipiteensä. Jotkut rakastavat sitä ja on heidän kesän kohokohtansa, toisilla ei ole siihen vahvaa kantaa tai mielipidettä, kun taas jotkut vihaavat sitä ylitse kaiken. Minä en vihaa sitä, päinvastoin. Kesäisin käymme metsäreittiä pitkin monesti uimassa Teerijärvellä, se on minusta todella kivaa. Vaikkakin rantaa kauemmaksi en voi mennä.

Rannalle saapuu joku tuttu. Sitten rupean vihaamaan uimista ja heti, häpeä myös valtaa kehoni ja mieleni. Tämän takia koulu-uinnista minulla ja joillain muillakin on hyvin kipeitä ja arkoja muistoja. Nyt jaan oman kokemukseni ja tarinani. Jotta, tietäisit. Jotta voisin ehkä antaa vertaistukea niille, joille koulu-uinti on myös vaikeaa ja arka paikka. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kertoa, jotta tiedät miten olen uinut koulussa ja miten se on minuun vaikuttanut.

Sääliä tai draamaa en halua piirun vertaa, ei! Pitää muuten tähän heti alkuun muistuttaa, koulu-uinti on todella tärkeä osa liikunnantunteja. Koulu-uinnit eivät vain ole tehty kaikille, kuten minulle. Tervetuloa mukaan selvittämään syitä tähän ja kuuntelemaan omia muistojani koulu-uinneista!

Lyhytkasvuinen ja koulu-uinti

Aloitetaan alusta. Ihan alusta, eskarista. Silloin olimme kaikki pieniä, taidottomia ja iloisia. Niin minäkin olin. Menimme kaikki naisten puolelle (opettaja oli nainen), joten en eronnut mitenkään muista. Toisin kuin myöhemmin. Jopa altaissakaan en eronnut. Kaikki menimme lastenaltaaseen. Nyt tulee ensimmäinen eroavaisuus muihin ja muisto.

Tosin, tämä ei ole mikään surullinen muisto. Minusta uiminen silloin oli todella kivaa, vaikka jouduin kahlaamaan vain rappusissa. Siis niissä, joista laskeudutaan alas. Mukana oli myös ohjaaja, joka oli kokoajan ihan vieressäni. Muut lapset tekivät jotain muuta altaassa. Eskarin uinnissa ei ollut muuta poikkeavaa ja muistan nauttineeni uinnista.

1-2.lk koulu-uinnit. 

"Muut menivät poikien puolelle."

Eskari done, jippii. Ei se ehkä ihan noin lyhyt todellisuudessa ole, kaksi kappaletta. Mutta hei, Samuelin blogissa eskari kestää tuon verran. Tai oikeastaan, eskarin koulu-uinnit. Mitä ihmettä Samuel oikein höpötät? Keskitytään asiaan! Mihinkäs me muuten jäätinkään..? Ensimmäisen luokan uinneissa tapahtui jotain, mikä satuttaa ja aiheuttaa traumoja vielä tänäkin päivänä.

Minulla oli naisohjaaja ja -opettaja. Nyt kuitenkin pojat menivät omaan pukuhuoneeseensa ja tytöt omaansa. Ohjaaja kuitenkin tiesi, että tarvitsen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa paljon apua. Niin minäkin tiesin. Jouduin menemään ohjaajan kanssa tyttöjen puolelle. Muistan kuinka alistavalta ja nololta se tuntui. 

Toisaalta, en olisi pärjännyt yksin pukuhuoneessa. Oliko se oikeasti niin noloa? Ehkä ei, sillä kyse oli vain avuntarpeestani. En voinut sille mitään. Silti se tuntui pahalta ja tuntuu vieläkin. Sattuu pelkkä ajatteleminenkin. Kaikki kuitenkin uivat vielä lastenaltaassa ja minäkin sain mennä alimmalle portaalle uimaan ja liukumaan. Itse uinti oli todella kivaa, vaikka avustaja olikin ihan vieressäni.

3-4.lk koulu-uinnit. 

"Olin kuin eskarilainen ja muut olivat aikuistenaltaassa."

Kolmannella luokkaamme ja minulle tuli uusi avustaja. Hän oli todella kiva ja tulimme juttuun hyvin. Itseasiassa olemme vielä tänäkin päivänä hyviä ystäviä. Sitten tuli, sitten tuli ja vielä kerran tuli koulu-uinnit. Huomasin heti iloisen asian, pääsin menemään poikien puolelle. Opettaja oli nimittäin nyt mies, vaikka ohjaaja edelleen nainen.

Tarvitsin pukuhuoneessa edelleenkin apua, joka tuntui pahalta. Muut näkivät ja siitä tuli vain niin lapsellinen olo. Muuten kolmannen luokan uinnit menivät oikeastaan aika hyvin. Tosi hyvin! Mutta entäs neljännellä. Sitä voisin kuvata sanalla taitekohta. Nimittäin se oli hirveää. Kaikki muut olivat jo siirtyneet aikuisten altaaseen, mutta minä jouduin olemaan lastenaltaassa.

Kellukkeet päällä ja avustaja ihan vieressä. Kaikki näkivät sen ja muistan sen häpeän ja nolouden määrän. Toisaalta, tämä oli vain omassa päässäni. Kukaan ei ikinä pilkannut minua, naureskellut tai haukkunut. Häpesin sitä aina itse, mutta todellisuudessa kukaan muu ei tehnyt niin. Ja niin se oikeastaan olikin.

Minussa ei ollut mitään hävettävää tai noloa. Tarvitsin vain paljon apua, mutta se oli normaalia kaikille. Kaikki olivat tottuneet siihen. Tämän haluaisin myös sinulle sanoa ja, että muistat: jokainen ui juuri omalla tavallaan ja taidoillaan. Riität juuri sellaisilla uimataidoilla kuin olet.

Tärkeintä on, että sinäkin hyväksyt ettet ole niin hyvä uimaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jokainen ui juuri sillä tavalla, taidoilla ja nopeudella kuin ui!

5-6.lk uinnit.

"Miksi en voisi vain oppia?"

Alakoulusta 2/3 osaa jo takana, mutta edessä on vielä pahimmat vuodet. Vitosella minulle tuli muutenkin hirveä ahdistus lyhyydestä, avuntarpeesta ja avun pyytämisestä niin kuin olen moneen otteeseen täällä puhunut. Koulu-uinti ei ollut enää yhtään kivaa. Muistan yhden torstain vitosella, kun oli koulu-uintia niin ennen sitä menin opettajani luokse ja aloin itkeä.

Jotenkin se oli minulle niin arka asia. Koulun toisiksi isoimpana uin kellukkeilla pikkualtaassa, kun muut tekivät jo kaikenlaisia temppuja, uivat selkää ja niin edes päin. Se erilaisuuden määrä ja ikään kuin alistuksen tunne. Oli sietämätön. Aloin itsekseni vain pohtia, että miksi.

Miksi en voisi vain oppia? Kutosella oikeastaan sama homma, mutta vielä pahempana. Kuudennen luokan alussa meillä oli leirikoulu Piispalassa. Oli ihan super reissu. Menimme myös kylpylään luokkana. Tarvitsin pukuhuoneilla ja suihkussa hirveästi apua, onneksi oli miesopettaja. Silti se tuntui todella pahalta. Pahin oli kuitenkin se, että sain olla vain opettajan kanssa, ihan vieressä. 

Jos opettajan jalat ei ylttänyt pohjaan, emme menneet siihen. Josta saan toki olla kiitollinen! He vain välittivät turvallisuudestani. Silti. Se tuntui vaan niin pahalta.

Yläkoulun uinnit

Oli aika siirtyä yläkouluun. Muistan kuinka paljon pelkäsin ja stressasin koulu-uinteja. Pelkäsin ja mietin vain, että miten ne tulisi menemään. Kunnes sain kuulla, että alakoulun erityisluokan ohjaaja pitää erityisliikkujien uintikerhoa. Eli jokainen uimari on samalla tasolla kanssani, on jotain haasteita. Ilmoittauduin sinne ja ne kerhot olivat oikeasti todella tärkeitä minulle.

Sain uida siellä omana itsenäni, omilla taidoillani ja olla jopa ylpeä niistä. En ollut enää erilainen. Mutta vaikka kuinka yritin ja opettelin. En ikinä oppinut uimaan. Enkä osaa vieläkään, mutta nyt olen hyväksynyt sen asian. Sille ei voi mitään. 

Voimani verrattuna pääni painoon ei vain riitä. Nyt tulee kuitenkin blogin iloisin uutinen: minun ei ole tarvinnut käydä yläkoulussa uimassa, sillä sain suorittaa uinnit kerhossa. Minulle ei ole enää siis tullut kipeitä muistoja yläkoulun puolelta.

Mitä haluan tällä antaa?

Siinä olisi käsiteltynä elämäni koulu-uinnit. Miksi sitten kerroin tämän? Ensinnäkin, että saat rehellisesti ja avoimesti kuulla, että miten lyhytkasvuinen ui koulu-uinneissa ja, että tiedät kuinka hankalaa uiminen lyhytkasvuiselle todellisuudessa on. Nyt ei tarvitse tehdä spekulaatioita, kun tiedät. Haluan myös antaa vertaistukea. Sinulle, jolle koulu-uinti on todella vaikea paikka.

Et ole yksin. Toivon, että muistaisit yhden asian. Uintitaitosi ei kerro minkälainen olet ihmisenä. Riität ja olet paras versio juuri tuollaisena. Juuri noilla uimataidoilla, ei sinun tarvitse olla parempi. Iloitaan kuitenkin niiden puolesta, jotka osaavat uida ja hyvin. Se on todella hieno taito, saat olla ylpeä ja iloinen itsestäsi!

Pitää myös muistaa, että koulu-uinti on tärkeä osa liikunnanopetusta. Sillä halutaan sinun parastasi. Ei sen tarkoituksena ole nolata tai satuttaa. Loppu. <3

L o p p u s a n a t!

Huh huh! Ihanaa, että nyt tämä blogi on tehty. Tai tarkemmin sanottuna, tämän blogikokonaisuuden ensimmäinen osa on tehty. Seuraava osa tulee perjantaina klo 15. Siinä käsitellään koko koululiikuntaa ja lyhytkasvuisuutta. Kiitos paljon, kun jaksoit lukea tämän tärkeän aiheen. Nyt tiedät, minkälaista on lyhytkasvuisen koulu-uinti. Moikkkaa moioiii ja nähdään taas!!

Nyt on aika MUUTTAA! - "Tätä pitää rempata ympäri kevään."

Blogissa näkyvä kirjoituspöytä on saatu ilmaiseksi hobby hallilta! + Arvonta!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maaliskuu, ensimmäinen kouluviikko loman jälkeen takana ja aurinko paistaa. Sellaisilla eväillä tähän perjantaihin. Miten teidän maaliskuu on edennyt? Onko sinullakin sellainen fiilis, että on jotenkin paljon pirteämpi olo, kun eletään ihan "virallista" kevätkuukautta. Minulla on ainakin sellainen tuntuma. Nyt kuitenkin tehdään lyhyet alkutekstit, sukelletaan blogiin!                

J o h d a n t o a

Oma huone. Mitä se sinulle merkitsee? Minulle se merkitsee lyhykäisyydessään omaa tilaa, jossa opiskelee itsenäiseen elämään, vastuun kantamiseen ja omista asioista huolehtimiseen. Toisin sanoen pidän sitä pienenä yksiönä, josta minä itse olen vastuussa. Pitää muuten muistuttaa, että oma huone ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Sitä ei jokaisella ole. Olen ollut 14,5-vuotta samassa huoneessa. Alakerrassa, idässä ja entisessä makuuhuoneessa. Siinähän speksiä kerrakseen. Kuitenkin! Tämä on ollut aina hyvä huone, mutta hienoisilla ongelmilla. Saman huoneen yhteydessä on nimittäin perheen vaatehuone ja tuo jättimäinen kaappi. Toisinsanoen, täällä on rampannut ihan koko ajan väkeä. 

Etenkin viime vuosina se on alkanut haittaamaan ja aika paljon. Eihän se mikään iso ongelma ole loppujen lopuksi. Kuitenkin! Isoveljeni muutti pois kotoa viime syksynä, jonka takia yläkerrasta vapautui iso ja yksityinen huone. Aivoissani alkoi raksuttaa, että minähän voisin muuttaa sinne. Ja kyllä, tänään siitä tulee totta. Lämpimästi tervetuloa seikkailemaan tänne muuton keskelle, sillä tänään kaikki tärkeät tavarat ja minä muutamme yläkertaan!

Nyt on aika MUUTTAA! 

Suunnitelma on, että kaikki tärkeät tavarat siirtyvät yläkertaan. Tämä huone on jäävä tänään historiaan. Olipa historiallinen fraasi, Samuel olet nykyajan nuori! Meillä on ollut hyviäkin aikoja yhdessä, mutta enemmän ehkä huonoja. Jatkuvan ramppaamisen vuoksi... Hetkinen! Eihän me sinne vielä voida muuttaa, on hypättävä ajassa taaksepäin.

Blogin rakenne:

1. Hobby Hall esittely 

2. Pöydän kasaus

3. Tavaroiden muutto

4. Room tour

Mikä on Hobby Hall? 

Minua on palvellut vuosien ajan aika iso, tilaa vievä, mutta ei kuitenkaan kauhean toimiva pöytä. Tässä ei esim. ole yhtäkään lipastoa, kaappia tai edes mitään säilytystilaa. Toisekseen, herran jestas kuinka paljon tilaa tämä vie tässä huoneessa.  Tässä kohtaa Hobby Hall tuli mukaan kuvioihin. Ai siis mikä?

Otetaanpa pieni tietoisku Hobby Hallista. 0100100 palvelusta sanotaan, että sieltä löytyy kaikki. Voisin käyttää samaa ilmaisua Hobby Hallista. Lyhykäisyydessään se on tavaratalo, josta saa laidasta laitaan kirjaimellisesti kaikkea mahdollista. Olitpa hakemassa huonekaluja, vaatteita, elektroniikkaa, lemmikkitarpeita tai hetkonen, miten olisi näin kevään kunniaksi remontti?

Joka tapauksessa, kaikki tuollaiset tavarat ja paljon muuta löytyvät Hobby Hallilta. Verkkosivut ovat hyvin kategorioitu ja hinta-laatusuhde on todella hyvä, jopa 55-vuotiaan isäni mielestä. Miten Hobby Hall liittyy tähän blogiin? He olivat todella ystävällisiä, sillä halusivat antaa minulle työpöydän, joka sopii tarpeisiini, on kompakti ja etenkin, säilytystilaa ja runsaasti!

Kaikenlaiset linkit löytyvät blogin lopusta.

Valitsin heidän valikoimistaan Nore B20 -työpöydän, koska tämä on juuri sopiva. Jopa värimaailma on todella hyvä, valkoista ja harmaata. Pitemmittä puheitta kuitenkin, eiköhän lähdetä kokoomishommiin! Minähän en ole, eikä minusta tule huonekalun kokoajaa joten osaava isäni ja tuttuni ovat auttamassa minua. 

Oikeastaan, isäni kiteytti aika hyvin. "Autat parhaiten sillä, että pysyt poissa jaloista." Tämä oli hyvin ja totuudenmukaisesti sanottu. Tosin, ainoa mitä osaan ja teenkin, kuvaan sisältöjä. Kiitos vielä iskälle ja tutulle! Nyt kuitenkin, kokoamaan!

 

Operaatio työpöytä- Nore B20 kasaaminen

Tervetuloa tänne kaaoksen keskelle, kasaamaan työpöytää. Koko pöytä mahtui kahteen pahvilaatikkoon, joten niiden yläkertaan tuominen ei ollut vaikeaa. Täältä paljastuu paljon osia, joten tuttuni sanoi heti, että tavaroiden järjesteleminen on tärkeää. Samaa mieltä olen minäkin. Täytyy muuten sanoa, että tuntuu niin väärältä kuvata sisältöjä omasta pöydästä, kun muut tekee töitä.

Isältä muuten taas terveisiä, ohjeet ovat todella johdonmukaiset ja selkeät, kun niitä ymmärtää. Minähän en niistä ymmärrä mitään, mutta iskä tykkää. Kohta näette, että miksi tämä pöytä on niin toimiva. En kerro vielä, sillä ei ole vielä mitään millä todistaa väitteeni. Jatketaan!

 

Tässä ei muuten kauaa mene, yksi kahvitauko ja vartti kasausta takana, runko jo valmiina. (puhutaan 1. kuvasta) Ei tämä ihan vielä pöytää muistuta, mutta kyllä se siitä. Tällainen yhdessä kasaaminen on kyllä todella kivaa. Puhutaan ja jauhetaan kaikkea turhaa, mutta silti homma etenee. Lyhytkasvuisuus tulee kyllä tässä hyvin esille, sillä pienien käsien ja voimien takia minusta ei ole oikeastaan mitään hyötyä.

Eli tällaista lyhytkasvuinen ei todella pysty tekemään. Onneksi on auttavia tuttuja, jotka ovat heti valmiina auttamaan. Isältä muuten taas hyvä huomio, pöydässä on todella hyvät kiinnitysosat, jotka sitovat yhteen isoja osia kuten pöydänlevyjä. Ja hei, nyt kun tämän sai käännettyä: johan alkoi näyttämään pöydältä. 

Ei apua kuinka tunari voi joku olla. Ette ikinä arvaa. Sanoin isälle, että olisiko jotain mitä voisin vaikka lyödä vasaralla kuten nauloja. Ei ole, sillä tässä on ruuvikiinnitys, joka on hyvä. Otin kuitenkin vasaran käteen ja yritin etsiä jotain tehtävää sillä. Noh, pidin sitä väärinpäin. Uskomatonta Samuel. Hauskuuttipahan tekemistä. 

Tiedättekö muuten mitä, pöytä on valmis. Uskokaa tai älkää. Noin tunti siinä meni ja voila! En pysty edes kirjoittanmaan, kun olen niin hämilläni. Kävin hetken alakerrassa ja nyt se on sitten valmis. Hobby Hallin pöytä ei ole kyllä vaikean kasattava tai monimutkainen, kun alle tunnissa saa valmiiksi. Tästäkin tulee kyllä kehuja ja iloista palautetta. Meiltä kaikilta. Nyt, pöydän esittelyn pariin.

 

 

Tadaa! Ensinnäkin tämä pöytä vie hyvin vähän tilaa. Se on kompakti, mutta silti siihen mahtuu varmasti kaikki tarvittava. Toiseksi, tämä on tällainen loivasti kulmapöytä. Hienoinen kulma tekee kivaa efektia ja tuo myös hyötyjäkin. Kolmanneksi ja tärkein. Tässä on ihan hurjan paljon säilytystilaa. Tämän kanssa voit unohtaa kaikki lipastot, laatikot ja kaapit, jotka vievät ihan hurjasti tilaa.

 

Pöydässä on kolme vetolaatikkoa, yksi pystykaappi ja yksi avonainen kaappi. Pikkuveljeni sanoi niin kivasti, "tässähän on salalokeroita". Värimaailma on myös todella kiva ja yksinkertainen, valkoista ja tumman harmaata. Sopii niin hyvin yhteen. 

Hobby Hall kiteytettynä:

• Tavaratalo, josta löytyy huonekaluista elintarvikkeisiin tuotteita. Laidasta laitaan.
• Edullinen, mutta silti todella laadukas ja selkeät verkkosivut. (hyvin kategorioitu)
• Linkki samaan pöytään: Työpöytä NORE B20, oikea, harmaa/valkoinen hinta | hobbyhall.fi
• Linkki heidän kaikkiin työ- ja pelipöytiin: https://hobbyhall.fi/fi/huonekalut-ja-sisustus/toimistokalusteet/tietokonepoydat-ja-tyopoydat

Samat linkit löytyvät myös alhaalta. Nyt, kun pöytä on kasassa on kirjaimellisesti aika muuttaa. Kaikki tavarat tuodaan nyt tänne. Tai no, kaikki mitä tarvitsen. Oikeastaan mietin, että voisin jättää kaiken muun jälkeeni paitsi läppärin, koulujutut ja kalenterit. En tarvitse oikeasti muuta. Nyt itse muutto ja lopuksi pikainen room tour!

 

Aloitetaan tämä pieni, mutta itselle suuri muutto tärkeimmästä asiasta. Eli läppäristä. Kuinkas muutenkaan. Parasta tässä muutossa on, että ei tarvitse muuttolaatikoita ja matkakin on vain parisen metriä ylemmäs. Tämä huoneen sijainti on muuten ihan paras. Koko talon pohjoisimmassa nurkassa, toisessa kerroksessa.

Portaat eivät ole lyhytkasvuiselle mitenkään kauhean kivat, mutta tuleepahan aika monta rappustreeniä päivässä. Läppäri löysi hyvin paikkansa pöydän keskeltä, luonnollisesti. Tuohon kulmaukseen voi muuten hyvin laittaa esim. erinäisiä papereita, joita ei ihan aina tarvitse. Eivät ole tiellä, mutta heti saatavilla.

 

Seuraavana koulujutut ja muut. Palataan ihan hetken kuluttua asiaan. Vedin nyt kaksi kierrosta ja toin kaikki tärkeimmät tavarat. Koulukirjat ja -vihot, kalenterit ja kameroidenjalat. Läppärin laturi ja kuulokkeet tietysti myös. Tiedättekö mitä eilen sovimme. Aiomme rempata tätä huonetta koko kevään. Kyllä, tämä tulee kokemaan vielä isomman muodonmuutoksen.

Kiitos jo etukäteen naapurilleni ja vanhemmille! Seinät aiotaan maalata ja huoneeseen tulee paaljon kasveja. Sen olen jo päättänyt. Pelituolin lahjoitan vanhemmilleni, sillä heillä on rikkinäinen tuoli. Pitää itseasiassa varmaan tilata Hobbyhallilta toimistotuoli.

Pitää kuitenkin muistaa, tällainen mahdollisuus ei ole itsestäänselvyys. Tai tämä Hobby Hallin pöytä ei ole itsestäänselvyys, kiitos vielä kerran siitä heille. Suosittelen kyllä heitä lämpimästi, jos haluatte kompaktin ja paljon säilytystilaa sisältävän pöydän.

Room Tour!

Ai moi, olitkin tulossa kylään. Tämä on vielä sanotaanko, tyhjä kuin mikä. Jopa niin tyhjä, että täällä ihan kaikuu. Tähän heti oven viereen on tulossa tällainen hengailutila. Säkkituoli ja tuollainen niin mukava ja rento pehmokuutio löyytkin jo. Mitä sinä olisit mieltä? Mitä tämä vaatisi? Ehkä joku taso, niin voisi laittaa puhelimen siihen ja kuvata todella rentoja Ig-sisältöjä. Pitää miettiä tässä kevään aikana. 

Nämä muuten seinät tullaan uusimaan. Ihan super naapurini on luvannut auttaa tapettien irroittamisessa ja maalaamisessa. Mietin, että maalaisin nämä ehkä harmaa-turkoosi yhdistelmällä. Mitä sinä olisit mieltä? Millainen väriyhdistelmä sun huoneessa on?

Tätä vastapäätä, on tavaranurkkaus. Jota en edes uskalla näyttää, mutta siellä se on. Tavaraa on. Mietimme, että mitä niille voisi tehdä. Sitten on ehdottomasti huoneen lempi- ja tärkein osa. Eli työnurkkaus, jonka sydän on tämä pöytä. Täällä syntyy sisällöt ja muut hommat. Tämän pöydän ääressä on jopa vähän luova olo, tai no, ainakin on kiva ja helppo tehdä hommia.

Vielä, kun pääsisi tuosta pelituolista eroon ja joku valkoinen toimistotuoli tilalle. Näin vanhempanikin saisivat uuden tuolin. Hei muuten! Tuohon seinälle pitää ehdottomasti keksiä jotain, ehkä joku taulu tai koristeita. Tätäkin pitää miettiä. Sitten on vielä yksi nurkka, jossa ei ole mitään erikoista vielä, yksi poismenevä kaappi ja tuoli.

ARVONTA!

Huh huh! Johan on ollut blogi. Mutta tässä blogissa on tapahtunut ja paljon. Alotimme tyhjästä, nyt olen muuttanut sänkyä lukuunottamatta uuteen huoneeseen yläkertaan. Jos sinä haluaisit näin keväällä sisustaa, hankkia uusia huonekaluja tai piristää muuten vain kotiasi, tähän tarkoitukseen löytyy tosi laaja valikoima tarvikkeita Hobby Hallista.

Mutta nyt kaikista kivoin osuus! Olen itsekin odottanut tätä niin paljon. Haluaisitko ostaa jotain Hobby Hallilta? Onko sinulla joku tietty tuote, jonka haluaisit? Jos on, nyt sinulla on mahdollisuus saada siihen 100€ alennus. Hobby Hall arpoo 100€ lahjakortin. Ohjeet ja osallistuminen tapahtuu mun Instagramissani. (samuelin_blogi) 

Toivottavasti saamme tällä ilahdutettua jotakuta! Tämähän huone on vielä kaikkea muuta kuin valmis, nyt remppaaminen vasta alkaa. Remppa-osia on tulossa kevään aikana. Kiitos paljon vielä Hobby Hallille, kaikille ihanille ja auttavaisille tutuilleni, perheelleni ja sinulle. 

Kaikki on auttanut minua, kiitos. Nyt, mooikka mooiii ja nähdään taas!!

Hobby Hallin työ- ja pelipöydät: https://hobbyhall.fi/fi/huonekalut-ja-sisustus/toimistokalusteet/tietokonepoydat-ja-tyopoydat

Hobby Hallin Nore B20 työpöytä (sama kuin minun): Työpöytä NORE B20, oikea, harmaa/valkoinen hinta | hobbyhall.fi

Nyt on kevät! - Luonnon herääminen

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Maanantai, uusi viikko ja loma ohi. Tälläisillä specseillä olisi tämä päivä varustettuna. Loma oli todella kiva, Kouvola oli ihan kiva paikka, mutta loppujen lopuksi ei kyllä eronnut paljoa Orivedestä. Paitsi Veturi, siellä olin ihan kuin innokas turisti Espanjassa. Instagramiin tuli hullumpaakin hullummat kauppakeskuksessa storyt. Nyt kuitenkin, itse blogiin!

J o h d a n t o! 

Tiedätkö mitä! Tai no, kyllä sinä tiedät. Nyt on nimittäin maaliskuu! Eikä siinä vielä kaikki, kevät on ihan virallisesti alkanut. Ainakin toiveajattelussani, ilmojen puolestahan elämme vielä keskitalvea. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, nyt on oikeasti kevät. Minussa se herättää tosi paljon ajatuksia ja tunteita, jopa mielialan vaihtelua. Toivoa myös. 

Tänään käsittelemme lyhykäisyydessään kevättä ja siitä johtuvia muutoksia. Loppupuolella kiinnitämme myös huomiota luontoon ja mitä siellä tapahtuu kevään aikana. Tervetuloa mukaan keväilemään, höpöttämään ja pohtimaan!

Nyt on kevät! - Luonnon herääminen

Taidan olla ihan tärähtänyt, mutta kevät, pelkästään sanana kuulostaa jo todella kivalta. Kuulostaako se sinustakin? Ihanaa, ollaan yhdessä tärähtäneitä. No ei vaiskaan, olemme vain kevätintoilijoita. Olipas kiva sana, alan käyttämään tuota ihan virallisesti. Samueel, itse blogiin... Minusta talviaika ollaan kuvaannollisesti jäässä, toki myös ihan kirjaimellisestikin.

Mitä tarkoitan? Minulla tapahtuu ainakin sellainen totaalinen pysähdys kaikessa talvella. Ikäänkuin kaikki toiminta, into ja yms. pysähtyy. Samalla tavalla kuin jää pysäyttää järven. Talvi pysäyttää minut. Siinä on kuitenkin yksi outo piirre. Miksi se pysäyttää? Koska se on kuvaannollisessa mielessä, kyse on vain omista ajatuksista.

Tässä asiassa en ole vielä saanut käännettyä kelkkaani. Miksi en ajattelisi talvesta positiivisesti ja pitää sitä mahdollisuutena? Koska lähden tuollaisella negatiivisella ajattelutavalla talveen, totta kai se on minusta tylsää. Lupaan, että ensi talvena yritän korjata tätä asennetta. 

Mitä keväällä minulle sitten tapahtuu?

Nyt mentiin kyllä ihan ulos virallisesta aiheesta, mutta ei kyllä haittaa. Tuokin oli tärkeä asia. Asenteella on väliä. Kevät on minulle aina uudistumisen, touhun ja iloisuuden aikaa. Jotenkin kaikki vain herää eloon. Projektit käynnistyvät, ideoita syntyy ja jopa kylällä huomaa, että ilmapiiri on erilainen kevään ansiosta.

Tämä on ihan oikeasti totta, maaliskuun aikana, olen keksinyt jo ihan hurjasti lyhytkasvuisuuteen liittyviä sisältöideoita. Ja hei, en malta odottaa, että pääsee olemaan T-paidalla, crocseilla ja ilman sukkia ulkona. Sitä päivää joutuu ehkä aaika kauan vielä odottamaan. Ehkäpä huhtikuussa jo. Haluatko ajatella positiivisia? Ihan tällainen pieni fakta, mutta enää kolme viikkoa huhtikuuhun.

Jiihaa! Tässähän ihan innostuu, pelkästään kirjoittaessa keväästä. Kunnes katson ikkunasta pihalle. No mutta, kohta on myös ilmojen puolesta kevät.

Luonnon herääminen - tärkeä osa!

Kevät vaikuttaa minuun siis suoraa todella paljon henkisesti, mutta entäs mihin muuhun? Luonto. Itselle niin tärkeä paikka. Talvella ei niin tärkeä. On talviretkeilykin omalla tavallaan todella kivaa, mutta oikeastaan aika hirveää. Lumi, pimeys ja kylmuyys. Siinä asiat, miksi en pidä talvella retkeilystä.

Sen sijaan keväällä retkeily on ihan parasta! Se tunne, kun pääsee pitkän tauon jälkeen yön yli retkelle, mmm! Ihana tunne. On myöskin todella iloista ja piristävää nähdä kuinka luonto on jälleen selvinnyt talvesta ja alkanut heräilemään. Kevätretkeily, silloin luonto on parhaimmillaan, sillä se selviytyminen talvesta ja kaiken herääminen on kaunista ja piristävää.

Loppusanat!

Johan oli kevättä kerrassaan. Jos vain haluat, olisi tosi kiva kuulla, että mitä sä oot mieltä keväästä? Mitä se sinulle merkitsee? Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas!! Moooikkka mooiii!