TOP 5 HARRASTUSTA JOITA MINULLA ON OLLUT!

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai, heinäkuinen viikonloppu alkamassa ja toiseksi viimeinen blogiputken osa. Herttinen sentään, kuinka nopeasti tämä viikko on mennyt. Juuri oli maanantai ja blogiputki alkoi. Nyt on perjantai ja toiseksi viimeinen osa blogiputkea. Jutellaan huomenna näihin alkuteksteihin enemmän, mutta mennään nyt itse blogin pariin, koska...kukaan ei jaksa kuunnella turhaa höpötystäni. Keksin sittenkin syyn, mutta nyt itse blogin pariin! Ja tänäänhän me käsitellään:

TOP 5 HARRASTUSTA JOITA MINULLA ON OLLUT! 

Harrastus, asia, joka on minulle ja varmasti monelle muullekin todella tärkeä. Se antaa tekemistä, itseluottamusta, iloa ja paljon taitoja, joita tarvitsee elämässä. Minulla on ollut elämäni aikana monen monia harrastuksia ja olen aina kertonutkin siellä sun täällä jostain harrastuksestani, mutta en ole ikinä kertonut kunnolla kaikista harrastuksistani, mutta tänään siihen tulee muutos, sillä tänään ajatuksena on, että minä kertoilisin Top 5 Harrastustani. Kerron miksi lähdin siihen, mitä se minulle antoi ja varmasti kaikkea muutakin. Tervetuloa mukaan lukemaan, harrastelemaan ja sitä rataa!

 

5. Sähly

Harmi, että en löytänyt mitään vanhaa kuvaa minusta sählystä, mutta sentään pipo löytyi. Olin kolmannella luokalla ja minua kiinnosti ihan hirveästi sähly, mutta kas kummaa, en saanut ikinä osallistua koulun liikuntatunneilla peleihin. Silloisen ja itseasiassa nykyisenkin erityisluokan opettaja kutsui minut oikeisiin sählytreeneihin. Häh, mitä, miksi? Selitetääs. 

Hänen miehensä oli ja on varmaan nykyäänkin sählyvalmentaja, joka veti siis ihan normaaleja harjoituksia, johon minäkin pääsin osallistumaan, mutta tietysti huvin eritavalla kuin muut. Vaikka se oli erilaista, kuin muilla niin nautin siitä kyllä paljon. Siirrytäänpä seuraavaan!

4. Hiihto

En taaskaan löytänyt mitään kuvaa missä olisin hiihtämässä, mutta tässä kuva, kun laskettelen. Melkein sama asia? Toivottavasti... Olen itseasiassa Himoksella sellaisessa erityisliikkujien tapahtumassa kyseisessä kuvassa kolmannella luokalla ja kokeilen laskettelua ensimmäistä kertaa. Ei ole varmaan kovin vaikea arvata, kuka on minä...

Siirrytään kuitenkin itse hiihto harrastukseen, suolsin jo yhden kappaleen jotain ihan epäolennaista. Olen aina pitänyt hiihdosta, minusta se on ihana laji, mutta koulunhiihtoa vihaan. Miksi? Koulussa sitä tuntee itsensä niin huonoksi, kun näkee kuinka hienosti, hyvin ja nopeasti muut menee, kun minä taas joudun menemään avustajan kanssa. Kyllä, kun kaadun niin en pääse itse ylös. Tästä ja koko koululiikunnasta on tulossa blogia syksyllä, syvällistä sisältöä tiedossa.

Joka tapauksessa, viime vuoden talvella Oriveden Orpo järjesti erityisliikkujien hiihtokerhon, johon osallistuin. Se oli kyllä ihan kuin minulle tehty, sillä pidin todella paljon hiihdosta eikä nyt tarvinnut verrata itseänsä toisiin, koska olimme kaikki samalla viivalla. Siirrytään kohtaan kolme!

3. Jalkapallo

Muistan sen vieläkin, kuin eilisen päivän. Olin kolmannella luokalla ja englannin tunti kyseessä. Silloinen kieltenopettajani oli Oriveden jalkapalloseurassa, Tuiskussa mukana. Hän kysyi, että haluaisinko tulla harrastamaan Tuiskuun, vähän pienempään joukkueeseen, mutta kumminkin ihan normaalien lasten kanssa. 

Sanoin tietysti, että ilman muuta ja siitä sitten lähtikin jalkapallo harrastukseni, joka oli kyllä ihanaa aikaa. Sain olla mukana harrastamassa ihan kuin muutkin, mutta joukkue oli vain vähän pienempi. Sain jopa oman pelipaidan ja takin, joka on vieläkin tallessa. En ikinä tule unohtamaan sitä mitä Tuisku minun hyväkseni teki.

2. Blogi

Halusin tietysti tämän tähän laittaa, koska en voinut muutakaan, mutta puhun tästä ensi viikolla kunnolla. En sano nyt muuta kuin, että tämä on minulle rakas harrastus, josta en ikinä halua luopua, mutta puhutaan kunnolla ja syvemmin ensi viikolla.

(Lupa kuvan julkaisemiseen saatu) Teatteri. Matka, jolla on alku, mutta ei haluaisi olevan loppua. Muistan, kuinka toisella luokalla halusin harrastusta, koska kaikilla muillakin on sellainen. Teatteri oli ainoa, jossa pystyisin tekemäänkin jotain ja se vei mukanaan, totaalisesti. Näin seitsemän vuotta teatteria harrastaneena, luulisi siihen jo kyllästyneen, mutta ei.

Se on antanut minulle niin paljon itseluottamusta, iloa, taitoa, miten toimia ryhmässä, mutta ennen kaikkea olen löytänyt harrastuksen, jossa pituus ja fyysiset taidot eivät merkitse mitään.

No niin! Siinä oli vihdoinkin kaikki tärkeimmät harrastukset joita minulla on ollut. Onko sinulla jotain harrastusta ja mitä se on sinulle antanut? Kiitos paljon, kun luit ja toivottavasti oli edes joten kuten siedettävää tekstiä. Nähdään vielä huomenna klo 12, kiitos ja mooikka mooiii!