POLIISILTA TULI SOITTO JA SITTEN TAPAHTUI JOTAIN HULLUA!

Maanantai 11.7 klo 11.00

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Hyvää ja hullua huomenta! Nyt olen hieman sulatellut uutista, joten voin kirjoittaa tännekin melkein live reaktion tämän päivän uutisista. Mitä tänään sitten oikein tapahtui? Se selviää tänään tai itseasiassa juuri nyt! Aamu alkoi siis ihan normaalisti, nukuin yön jälleen kerran teltassa, koska siellä on vain paaljon parempi nukkua. Heräsin siinä kymmenen aikoihin ja, kun pääsin kunnolla jalkeille, otin puhelimen ja katsoin luonnollisesti WhatsApp:in, että onko tullut uusia viestejä. Sitten huomasin, että äitini oli laittanut minulle:

Viesti: Poliisilta tuli soitto susta.

Heti, kun olin lukenut sen ja tajunnut, että mitä siinä todella sanottiin, menin sellaiseen shokki tilaan, että en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt olen sanonut jotain väärää täällä blogissa ja joku on ilmoittanut siitä. Meinasin jopa oksentaa shokkitilan johdosta, mutta kokosin itseni, puin päälle ja lähdin sisälle.

Paiskoin ovia ja huusin, että mitä olen tehnyt!? Silloin äitini sanoi, että ei mitään hätää, rauhoitu, kyseessä on iloinen asia. Silloin rauhoituin hieman, mutta olin silti vielä pelästyksissä. Äitini kertoi sitten, että koulupoliisi Mikko Pitkänen oli soittanut. Pelkoni laantui, mutta ihmetys tuli tilalle. Olen nyt tässä pari minuuttia miettinyt, että miten muotoilisin tämän asian, mutta kai se on pakko kertoa ihan suoraan.

Koulupoliisi ja Lions Club haluavat yhdessä tukea stipendin muodossa nuoria, jotka osoittavat hyvää, positiivista, ahkeraa ja kannustavaa mieltä ja käytöstä. Ensimmäinen reaktio minulla oli tietysti, että mitä ihmettä? Sitten sanoin heti, että he soittivat väärään numeroon, mutta ei. Koulupoliisi oli kysellyt koulustani, että kuka nuori ansaitsisi tällaisen stipendin ja yksimielisenä he olivat sanoneet minut.

 Älkää kysykö, en ikimaailmassa tiedä miksi, mutta näin vain on. Puhutaan, kauhistellaan ja ihmetellään enemmän vasta keskiviikkona, sillä silloin menemme poliisiasemalle ja nyt on pakko keskittyä blogiputkeen. Pitää kuitenkin vielä näin bloginkin kautta sanoa, että oli kyllä hyvä paikka huumorille ja sarkasmille äiti. Ei vaan, olihan se hauskaa... Palataan asiaan ylihuomenna!

Keskiviikko 13.7

Tervetuloa Orivesi talolle! Kyllä, tämän rakennuksen nimi on Orivesi talo. Ehkä on parempi, että en kerro tarkemmin, että mitä olen mieltä nimestä. Täällä on myös poliisiasema, johon meidän piti saapua kahdeksitoista, mutta tulimmekin jo kahtakymmentä vaille. Nyt on aikaa ainakin onneksi jopa kehua Orivettä, sillä katsokaa! Täällä on esteettömät ovet eli ne pystyvät avaamaan myös tuollaisilla painikkeilla.

Erittäin iso kiitos ja hatunnosto Orivesi! Täytyy muuten sanoa, että minua jännittää ihan hirveästi, sillä en yhtään tiedä mitä minulle sanotaan tai mitä minun pitää puhua. Ainoa mitä voin sanoa, että en ansaitse tätä. Kuulen kohta varmaan tarkemmin, että miksi juuri minulle halutaan se antaa ja mitä muka hyvää olen tehnyt. Jos minun pitäisi sanoa, en ihan oikeasti ole tehnyt mitään hyvää.

Tuota noin. Sitä pitäisi kai sanoa jotain. Öhh.. Ketään ei kiinnosta minun mielipiteet, joten lyödään faktat tiskiin. Stipendi myönnetään kerran vuodessa nuorelle, joka on ennalta ehkäissyt kiusaamista, osoittanut positiivista ja kannustavaa käytöstä ja ollut esimerkillinen nuori. Minä tietysti ja aiheellisesti kiistin kaiken, mutta koulupoliisi sanoi, että nyt heität ne omat mielipiteet pois ja katsot faktoja.

Ja hyvä on, olen enemmän kuin kiitollinen, jos minusta voidaan sanoa tuollaisia, vaikka tuonkin paljon stressiä ja vaivaa muiden elämään. Koulu oli ollut myös tässä mukana ja KAIKKI olivat kuulemma ehdottaneet minua. Ei, en rupea keksimään tekosyitä vaan katson faktoja. Saan jotain hyvääkin aikaan. Toivottavasti en vaikuta liian kiittämättömältä, mutta olen jotenkin niin hämmentynyt ja pöllähtänyt, että en tiedä mitä sanoa. Ehkä tässä vaiheessa alan jo sisäistämään, että minusta on jopa jotain hyötyäkin.

Noin! Nyt saatiin tämäkin hullunkurinen blogi pakettiin. Nyt minulla ei ole edes mitään kysymykisä, joten kiitän todella paljon, jos olit mukana taas ja uhrasit aikaasi tälle. Se ei ole itsestäänselvyys. Nähdään taas, mooikkka mooiii!