Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!
Perjantai, sateet ja viileys ovat tulleet ja minä rakastan kesää. Herran jestas kuinka nopeasti heinäkuu etenee, nyt eletään jo kahdeksatta heinäkuuta, mutta nyt onneksi minun hartaimpaa toivetta on kuultu. Nimittäin sää on palannut normaaliksi ja tälläkin hetkellä on joku +15C, ihanaa! Nyt pystyy jopa tekemään jotain. Paras tunne on se, kun jalkoihin tulee sellainen pieni vilu ja viima. Älkää kysykö miksi mutta näin vain on.
Ja hei! Nyt loppuu vähäksi aikaa myös rennot aiheet blogissa, sillä ensi viikolla on vuoden ensimmäinen Top 5-Blogiputki. Maanantaista perjantaihin tulee joka päivä kello 12 uusi blogi, jossa on joku Top 5 lista. Aiheet tulee olemaan aika syvällisiä ja ainakin yksi lyhytkasvuisuuteen liittyvä. Itseasiassa sehän on muuten vuoden ensimmäinen blogiputki, kääk!
Nyt muistin, että en ole vieläkään tehnyt sitä somettamiseen keskittyvää blogiputkea. Voi hyvää päivää ja minun piti tehdä se jo maaliskuussa. Tuota, nyt tehdään sillä tavalla, että minä menen heti kirjoittamaan kalenteriin sen ylös ja jatketaan sitten. No niin! Pitää jossain kohtaa vielä suunnitella ihan kunnolla sille aikataulu, mutta nyt me ei keskitytä siihen vaan tähän kirjoitukseen. Eiköhän mennä itse blogin pariin, tervetuloa mukaan seuraamaan, kun:
Aloitin Kalliin Keräilyharrastuksen
Muistan, kun olin kolmannella luokalla ja silloin jalkapallokortit oli se juttu, joten minäkin suosiota hakevana poikana lähdin trendiin mukaan ja voi pojat se oli kivaa! Vaihtelimme välitunneilla aina kortteja ja jopa koulubussisakin. Yksi lempimuistoni jalkapallokorteista tähän väliin, koska kuka nyt ei haluaisi kuulla Samuelin muistoja. Olisi kyllä pitänyt kirjoittaa, että kuka haluaisi kuunnella. Ei kukaan.
Kuitenkin! Olimme yksi kesä uimassa Oriveden yksistä uimarannoista, Nihualla ja kun olimme tulossa kotiin, kävimme sellaisessa ns. syrjäisessä kaupassa, Valintatalossa, joka nykyään on K-kaupan alaisuudessa. Pelkkä tuollaiseen erikoisempaan kauppaan pääsy oli jo tuolloin hienoa, mutta sain sieltä yhden paketin jalkapallokortteja, jonka sisällä oli joku harvinaisuus, jota en valitettavasti kyllä muista. Se fiilis oli kyllä tajuton.
Mites nyt?
Kuusi vuotta myöhemmin keräilykorttien keräily into on palannut. Kaudella kaksi me ei enää kerätä jalkapallokortteja, vaan Pokemon kortteja. Kyllä, kuulit oikein. Näin alas minäkin olen vajonnut, että rupean niitä keräilemään. Tosin, minusta se ei ole vajoamista vaan enneminkin sisäisen lapsen herättämistä, joka itseasiassa minulla on jo herännyt.
Viime sunnuntaina sain kolme Pokemon Brilliant Stars boosteria, joiden availu toi ensinnäkin mieleen lapsuuden, mutta voi pojat, kuinka kivaa se oli! Silloin jo päätin, että tästä tulee harrastus, kallis sellainen, mutta tulee. Kaikki pitää minua suorastaan pihinä ja, että en osta ikinä mitään joten nyt ainoa mitä nykyään ostan, on Pokemon kortteja.
Mul on aikamoinen kasa serkulta saatuja pokemon kortteja (vuodelta 2000-2007 kortteja) ja yks on arvoltaan jotai 250€, tais kortin nimi olla Charizard Delta Species
VastaaPoistaUuu, kuulostapa hyvältä.🤩 Ne ovat ainakin todella original ja niitä kaikista ensimmäisimpiä Pokemoneja. Voihan klunks, kuinka arvokas kortti sulla on. Toivottavasti on hyvässä tallessa.😊 Kitios paljon kommentistasi ja onnea keräilyyn!
Poista