Mitä aion tehdä peruskoulun jälkeen?// Miten lyhytkasvuisuus vaikuttaa siihen?

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi niin kuin tiistai ja myrskystä selvitty. Vaikka täällä ei kauheasti myrskynnyt niin kyllä lunta tuli ehkä jopa kolmekymmentä senttiä. Se on nyt kuitenkin ohi ja taas olisi uus viikko käsillä! Miten teillä on alkuviikko lähtenyt sujumaan? Mulla on tällä viikolla vielä ruotsin ja matikan koe, mutta onneksi helppoa asiaa niin eiköhän ne mene hyvin. Muuten, teille siis eilen minulle ylihuomenna niin yritän suorittaa hygieniapassi testiä, saa nähdä miten käy... Siinä arkihöpinät ja nyt itse blogin pariin!

En ole ihan varma (yllättävää), mutta musta tätä on joskus pyydettykin, että tekisin tästä aiheesta blogin vai pyydettiinköhän, ei kun ei taidettukaan. En minä muista, mutta kumminkin musta olisi kiva kertoilla teille, että mitä tällainen 105cm Samuel meinaa peruskoulun jälkeen tehdä joten tänään siis puhutaan mitä haluaisin tehdä isona, missä haluaisin opiskella, entä asua ja miten tähän kaikkeen vaikuttaa lyhytkasvuisuus. Tervetuloa siis mukaan lukemaan, ihmettelemään, katsomaan mun toilailuja ja ennen kaikkea edes jotenkin viihtymään tämän blogin pariin!

Tällä hetkellä olen siis vasta kahdeksannella luokalla, mutta jos aika menee yhtä nopeasti kuin tänä syksynä niin ehdin päästä jo ysiltä ennen kuin edes ehdin tätä blogia julkaista. Mutta aikahan menee aina  tällä tahdilla ja on mennyt koko ajan joten siiiis, en minä enää itsekään tiedä... Mun hienoja mietelauseita... Yhdeksännellä sitten pitäisi päättää, että mitäs sitä ryhtyisi opiskelemaan vaiko jäisikö vain kotiin, joka ei itseasiassa muuten enää nykyään onnistu. Mun haave koko peruskoulun ajan on ollut se, että jonakin päivänä, ei vuoden päästä eikä viiden ei ehkä kymmenenkään, mutta jonain päivänä musta tulisi erityisopettaja ja se haave on edelleenkin voimassa. Yläkoulun myötä musta on tullut oman ajatustavan realisti, mutta kuitenkaan en sitä ole todellakaan oikeasti. Olen paljon alkanut miettimään, että miten voisin olla koulussa töissä ja pitää luokkaa kurissa kun olen ehkä jopa 50cm oppilaita lyhyempi, mutta kaikki sanoo, että nuo ovat vaan järjestelykysymyksiä, mutta minä olen vain jääräpää joka en niitä usko. Toki nykyäänhän kaikki koulut ja työpaikat pitäisi olla täysin esteettömiä, mutta eihän se käytännössä ole muuta kuin päätös paperilla. Se on siis mun unelmien unelma-ammatti, mutta mitä aion tehdä, että saavuttaisin sen?

Ennen kun puhutaan enempää opiskeluista niin kerron yhden asian, jonka haluan kertoa vaikka tiedän, että tulen saamaan siitä paljon vihaa ja se on ymmärrettävää. Taisi olla vuosi 2020 kun kävimme Taysissa sosiaalityöntekijän puheilla ja hän kertoi minulle asiasta nimeltä nuoren kuntoutusraha. En itse uskalla kertoa omin sanoin mikä se on joten odottakaas, käyn etsimässä oikean ja suoran vastauksen teille siitä. 

"Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan opiskelun tai muun työelämään tähtäävän kuntoutuksen ajalta.

Voit saada nuoren kuntoutusrahaa, jos

• olet 16–19-vuotias
•   
•     työ- tai opiskelukykysi tai mahdollisuutesi valita ammatti tai työ on heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi

• tarvitset erityisiä tukitoimia, jotta voit opiskella tai osallistua muuhun työllistymistä edistävään kuntoutukseen (esim. työkokeilu tai -harjoittelu)
• sinulle on laadittu kotikunnassa henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma (KHOPS) opiskelun tai muun kuntoutuksen ajalle." 
• Nuoren kuntoutusraha on 33e/päivä

Lähde: Kela

Eli jos sinulla on joku opiskeluja heikentävä tekijä niin voit sitä hakea, mutta minä saan sen automaattisesti heti kun lukio alkaa. Tiedän, se tarkoittaa, että valtio tulee elättämään minua ja vien valtiolta rahaa. Kyllä minä sen tiedän, että tämä lisää vain minusta tullutta taakkaa, mutta kuitenkin jos valtio on sitä valmis antamaan ja se todellakin tukee minun opiskelujani niin onko se väärin? Monista se on ja tiedän, että osittain se onkin. Toisaalta taas maksan jo tällä hetkellä valtiolle, koska automaattisesti mainostuloista (melkein olemattomista sellaisista) lähtee iso osa veroihin. Ja voin sanoa, että kyllä miljoona kertaa mielummin olisin normaali pituinen kun saisin 33e/ päivä. Siinä tuo asia joten eiköhän siirrytä itse opiskeluun. Lukioon olen menossa se on jo päätetty, mutta mihin lukioon.. se on vielä vähän auki. Oriveden lukio olisi helppo ja nopea vaihtoehto, mutta sitten meidän opettajat ovat jo kestäneet mua... Huomasitteko, tein sen taas? Minulle on sanottu, että aina kun ajattelen noin niin tyhjennä pääsi... Tampereella saisin taas ehkä paremmat opiskelumahdollisuudet, oppisin elämään itsenäisesti suurkaupungissa ja ennenkaikkea siellä kaikki olisi esteetöntä. Toisaalta pitkät ja huonot kulkuyhteydet, mutta nämä on näitä. Kaikessa on puolensa. Lukion jälkeen jo ennen tätä bloggaamista ajattelin ja haluaisin käydä media alan ammattikoulun ja, kun olen lukion käynyt niin kuulemma media alan pystyisin käymään vuodessa. Media ala on minua aina kiehtonut ja musta olisi kiva oppia lisää median tuotannosta. 

Sen jälkeen olisin varmaankin suuntaamassa kohti yliopistoa ja opettajan opintoja, en ole täysin varma pitääkö yliopisto aikana tehdä töitä, mutta jos pitää niin minä vaikka voisin vetää kerhoja, koska sekin on mun unelmani. Hei muuten!! Olen täällä unohtanut kertoa, mutta minä pääsin siihen kerhonohjaaja paikkaan! 23.2 alan olemaan 1-3.lk kerhossa apukerhonohjaajana, joka on musta niiiiin parasta! En edes tiedä kuinka vanha silloin olen, muta joskus vuonna nakki kun olen siis jos olen saanut opettajan paperit käsiini niin muuttaisin pois täältä. Orivesi on ollut ihana paikka, mutta ei kuitenkaan todellakaan paikka missä haluaisin asua isona. Helsinkiinkään en todellakaan ole muuttamassa, mutta jos nyyt pitäisi sanoa yksi paikkakunta mihin haluaisin niin se olisi ehdottomasti Rovaniemi. Ja tietenkin koko ajan pyrin kehittymään sisällöntuotannossa, jos vaan te jaksatte näitä lukea. Tämä on unelma harrastukseni ja itseasiassa enää en voi puhua tätä mun harrastuksena vaan tämä on osa mun elämää. Kiitos juuri sinulle, kun autat täyttämään mun unelmia.💓

Siinä oikeastaan oli kaikki mun seuraavan 20 vuoden suunnitelmat, mutta ennen kuin lopetetaan niin pari sanaa. En valehtele, en kaunistele vaan puhun rehellisesti. Vaikka kaikki kannustaa minua niin olen silti hyvin epävarma tulevaisuudestani. Paljon minulla on unelmia, mutta aina mietin, että voiko tälläinen metrin pitkä ihminen pärjätä elämässä, mutta kyllä voi! Pikku hiljaa alan koko ajan tajuamaan ja näkemään, että minullakin on paikkani tässä yhteiskunnassa. En ehkä fyysistä työtä tule ikinä tekemään, mutta sitten työtä joka vaatii sosiaalisia taitoja. Mun luokanpohjaajani sanoi mulle kerran, että "älä ajattele, että sinun pitäisi muuttua vaan ajattele, että yhteiskunnan pitää muuttua" tuolloin tajusin, että minä en ole valinnut tätä enkä voi sille mitään minkälainen olen vaan meidän pitää siihen sopeutua. Aina välillä mulle tulee hetkiä jolloin mietin, että jos minua ei olisi niin kaikilla olisi helpompaa, mutta pikku hiljaa olen päässyt tuostakin ajatustavasta eroon ja alkanut nähdä mitä hyötyä minusta on. Jos sinulla on näitä tunteita niin mun neuvoni on, että puhu! Puhu vanhemmille, luokanohjaajalle ja koulupsykologille. Muista sinä et ikinä ole ongelma, mutta jos teet itsestäsi ongelman niin se on ainoastaan ongelma.

Kiitos erittäin paljon juuri sinulle, joka luit tämän! Nyt todella pyydän, että jättäisit palautetta ja vähän pohdintaa mitä olet mieltä mun suunnitelmista? Haluaisitko vielä kuulla jotain mun tulevaisuuden suunnitelmista? Hyvää viikonjatkoa ja nähdään seuraavassa blogissa! Moooi mooii!

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.