Kirjoittajalukion haastattelu - "Kesällä saa tietää, että missä oon syksyllä."

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko, kevät paahtaa ja elämä on iloista. Juuri tuossa eilen illalla mietin, että kuinka hyvin kaikki on. Kuinka onnellinen voin olla. Valitettavasti muiden kärsimys kuitenkin nakertaa omaa hyvää oloani ja hyvä niin. Monet miljoonat joutuvat kärsimään tälläkin hetkellä. No mutta! Mennään itse asiaan, ihanaa, kun kevät on tullut pysyvästi.

Minä liikun jo ihan hupparillakin. Lumet ovat melkein sulaneet kaikkialta, mutta vielä niitä on jäljellä. Eiköhän ne kohta sula. Ainakin toivottavasti. Miten sinun viikkosi on mennyt tähän asti? Miten muuten menee? Nyt kuitenkin, itse blogiin!

J o h d a n t o a !

Syyskuussa alkoi koko lukuvuoden kestävä blogisarja. Nimittäin kohti jatko-opintoja. Silloin kaikki oli vielä haaveilua, arvailua ja miettimisiä. Nyt yhteishaut ovat takanapäin ja itseasiassa se päättyikin jo monta viikkoa sitten. Instgramissa olen kerrannut, blogeissa olen puhunut, mutta kertaan koko kuvion vielä ihan nopeasti.

Olen hakenut 1. toiveena Oriveden lukion kirjoittajalinjalle ja 2. toiveena Oriveden lukion yleislinjalle. Tiedän, että jompaan kumpaan ainakin pääsen. Mitä luultavimmin kirjoittajalinjalle, mutta 100% varmasti yleislinjalle. Onko sinulla muuten selvät sävelet ensi syksystä? Tuoko se sinullekin isoja muutoksia?

Kuitenkin! Kirjoittajalukiota varten pidetään aina haastattelut, joissa keskustellaan hakijan kirjoittamisesta ja suhteesta lukemiseen. Minusta tämä on todella kiva, koska pääsee tutustumaan kirjoituslinjan vetäjään ja vetäjä opiskelijaan. Sellasta! Pieni alustus, mutta nyt itse asiaan. 

Minulla oli haastattelu viime viikon tiistaina, josta tulee tässä pieni koonti. Mukana ainakin, että mitä siellä kyseltiin & puhuttiin, miten meni ja miltä vetäjä vaikutti. Kuulostaapa muuten vetäjä sana typerältä, olisiko Samuel vaikka ihan opettaja vähän parempi. Tervetuloa mukaan!

Viime viikon tiistaina. Kello 8.15, suuntasin Yhteiskoulun sijasta vastapäiseen rakennukseen. Lukioon ja tarkemmin sen päätyyn, jossa odotti kirjasto. Täytyy muuten myöntää, että luulin viimeiseen asti, että minuahan ei jännitä. Miksi jännittäisi? Ajattelin näin. Hmmm, mites kävikään? Minua jännitti ihan hirveästi, kun istuin ja odotin.

Siis aaivan suunnattomasti. Enemmän kuin kevään odottaminen. Tosin, ei se edes jännitä. Kyllä se sieltä tulee - ainakin toivottavasti. Äö, mihin me jäimmekään. Niin, joo! Jännittämiseen. En onneksi ehtinyt kauhean kauaa jännittää, sillä opinto-ohjaajani pyysi sisään. Hänet onneksi tunsin hyvin.

Mitä itse haastattelussa tapahtui?

En ollut nähnyt kirjoittajalukion opettajaa kuin kerran. Mutta herran jestas! Se ilo, ystävällisyys, välittäminen, into ja energisyys. Suorastaan paistoi hänestä. Hän oli niin mukaansatempaava, humoristinen, hauska ja nuorisoläheinen. Se siitä! Aloin itsekin olemaan jo rento ja puhumaan. Haastattelussa puhuimme kirjoittamisesta, eli minkälainen kirjoittaja olen ja mitä se minulle merkitsee.

Kerroin rentoudestani, että tekstit ovat hyyvin rentoja ja omintakeisia. Kirjoittaminen tarkoittaa minulle oman itsensä ilmaisua ja tunteiden purkamista. Niin kerroin, totta se on. Sitten puhuimme lukemisesta ja siitä, että pidän skifistä, tieteiskirjallisuudesta ja elämänkerroista. 

Oikeastaan sairaudestani emme puhuneet mitään. Eikun puhuimmepas. Sovittiin, että keväällä suunnittelemme niitä muutostöitä lukiota varten. Koska tuonne menen jommalle kummalle linjalle. Muutostöistä puhuimme jo viime osassa, sillä rehtori oli lähestynyt meitä Wilma viestillä mistä viime blogissa puhuimme. Muuta emme oikein jutelleet haastattelussa. 

Tunti siinä kuitenkin meni. Nyt vain odotellaan! Muutostyöpalaveri on huhtikuun aikana, ehkä. Siitä lisää oli viime osassa, jos haluat lukea. Haluaisin kerrata aina kaiken, mutta jos Samuel pääsee puhumaan viime kerralla tapahtuneista asioista, olemme täällä vielä huomennakin. Silloin oltaisi päästy ehkä tämän päivän aiheeseen.

Loppusanat

Tällainen blogi! Kohti lukiota, se on tämän kevään päätavoite ja -puheenaihe. Kiitos paljon, jos jaksoit olla taas mukana ja nähdään taas! Mooikka moiiii!