TOP 5 MUN OUTOA TAPAA

 Hei vaan kaikille! 

Keskiviikko ja se olisi jo blogiputken puoliväli! Tälläkin viikolla minulle on kyllä tullut niin onnellinen olo, että saan tehdä tätä blogia, koska teidän palaute on vaan ollut niiiin ihanaa! Noniin, sekoilin tuossa fontin kanssa, mutta nyt pitäisi olla ok? Itseasiassa miksi mie tätä teiltä kysyn, koska korjaan sen joka tapauksessa. Taidan olla vain super tyhmä, mutta ei kai sille mitään voi. 

Nyt mennään kuitenkin itse aiheeseen eli TOP 5 MUN OUTOA TAPAA ja pitemmittä puheitta niin hypätään ensimmäisen asian pariin. 

5. Tykkään syödä kaiken ruuan aina kylmänä

Etenkin pienempänä mie rakastin syödä melkeinpä kaikki ruuat kylminä. Nytkin tykkään syödä monia ruokia kylminä esim. kaikkihan vihaa kylmiä ranskalaisia, mutta musta ne on ihan parhaita. Tai sitten pizza kylmänä, voi pojat mikä makuelämys! Nam! 

4. Jos teen jotain puhelimella niin katson melkein koko ajan, että paljonko akkua on jäljellä

Mulla on tosi outo tapa, että jos itseasiassa teen mitä tahansa puhelimella niin katson koko ajan paljonko akkua on jäljellä. Voisin sanoa, että ehkä jopa kymmenen viiva kahdenkymmenen sekunnin välein vedän sen yläpalkin auki ja katson, että paljonko mulla on akkua. Eihän tämä ole niin häiritsevä asia, mutta silloin on jos pelaan ja yhtäkkiä katson, että paljonko akku on niin ehdin jo monissa peleissä tuhoutua kuten esim. tässä Geometry Dashissa. Kaikista oudointa tässä on se, että teen sen jo refleksistä enkä edes tee sitä tahallaan vain se tulee automaattisesti.

3. Jos kuorsaan niin teen sen todella todella kovaa

Minä kuorsaan oikeasti todella todella harvoin, itseasiassa vain silloin kun mulla on flunssa tai olen muuten vain kipeä. Mutta sitten kuin olen vaikka flunssassa, niin kuorsaan niin kovaa että koko talo tärisee. (pientä ylidramatisointia) Kerran kun mie kuorsasin kuulemma ihan koko yön eikä kukaan saanut ihan koko yönä unta, että jos joku mun perheenjäsenistä lukee tätä niin kerron, että seuraavalla kerralla voitte ihan herättää minut, että ei teidän mun takia tarvitse koko yötä valvoa. Vielä oudompaa on se, että aloitan kuulemma kuorsauksen aivan samalla sekunnilla, kun olen nukahtanut.

2. Kun olen laittanut vaikka repun vetskarin kiinni tulen hetken päästä epävarmaksi, että laitoinko vai enkö laittanut.

Kun mä käyn kaupassa niin otan repun pois selästä ennen kassaa, koska sen taskussa on mun lompakko. Joudun siis avaamaan vetoketjun, joo uskokaa tai älkää, mutta tässä kappaleessa puhutaan vetojetkuista. Mutta mihin jäinkään, ei kun niin. Otan lompakon, maksan kassalla ja laitan sen reppuun ja laitan aina vetoketjun kiinni. Sitten kävelenkin kohti ulko ovia ja vihdoinkin pääsin sieltä ihmispaljoudesta pihalle. Menen parkkipaikalle, istun mönkkäriin, mutta sitten kohtaa epävarmuus? Laitoinko sittenkään sen vetoketjun kiinni? Ensin olen, että "ääh, en minä nyt katso, kyllä minä kuitenkin laitoin sen. Mutta sitten tulee mieleen, että entä jos se onkin auki? Lompakko ja kännykkä voisi tippua maahan ja en huomaisi sitä. Tämä ajatus saa minut katsomaan, että onko vetoketju kiinni ja onhan se. Siinä oli tämä outous kiteytettynä tarinana. 

1. Käytän kaikessa suuta apuna

Tämä on ehdottomasti minussa oudoin asia ja mietinkin, että voinko kertoa tästä, mutta hei älkää pliis naurako mulle:D En tiedä, että miksi ihmeessä, mutta oikeastaan joka ikisessä asiassa mitä mie teen niin käytän suuta apuna. Kyllä, kuulitte oikein. Minä veikkaan, että se juontaa juurensa siitä, että kun mulla on pienemmät kädet niin ne menee helposti täyteen tavaraa ja silti on pitänyt tehdä jotain niin oon yrittänyt keksiä esim, että miten avata vetskari jos kädet on täynnä. No nyt siitä on tullut vähän niin kuin automaattinen reaktio nimittäin oli se sitten, hanskan laitto käteen, penaalin avaaminen, kenkien laittaminen, repun avaaminen niin mä käytän tiedostamattani heti suuta niiden avaamiseen!? Älkää pliis naurako sit siellä kotisohvallanne...😅 Noh, meitä on moneen junaan...

Huh huh, nyt on kaikki outoudet kerrottu, ja kiitos erittäin paljon, että luit tänne asti ja me näemme taas huomenna klo 15! Siihen asti vielä, moikka moi!