Helsingin reissu!

 

Huom! Tästä tuli todella surkea, sillä tämä on ns. muistelua eikä aitoa fiilistä, itse tapahtumahetkellä.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Nyt se on tapahtunut. Kyllä, uskomatonta, mutta totta. Ai mikä on niin ihmeellistä Samuel? No se, että toukokuu on alkanut! Ihanaa, viimeinen askel ja välietappi ennen kesää. Jotenkin tämä aika vain humahtaa ja kovaa. Suorastaan täräyttävän kovaa. Kääk! Tajusin muuten vielä suuremman järkytyksen aiheen, tämän kuun 21. päivä tulee kuluneeksi kaksi vuotta blogin perustamisesta. Voihan vuodet sentään!

Miten sinun toukokuusi on alkanut? Millä fiiliksillä nyt, kun kesä on aivan oven takana? Jopa yksi asia on kauempana kuin kesä: tämän blogin aloittaminen, koska nämä alkutekstit vain jatkuvat ja jatkuvat. Nyt kuitenkin, tervetuloa mukaan lukemaan reissublogia Helsingistä!

Reissu Helsinkiin!

Tässä käsitellään muuten ihan samat asiat ja kuvat kuin Instagramissa, joten jos katsoit siellä matkakertomuksen, ei kannata tuhlata aikaa tämän parissa. Nyt kuitenkin! Lähdimme torstaina Helsinkiin, yliopistolliseen sairaalaan vuosittaiselle kontrollikäynnille. Lyhykäisyydessään siellä katsotaan, että olen terve, pärjään ja voin hyvin sairaudesta ja sen tuomista sivuvaikutuksista huolimatta.

Ensimmäistä kertaa olin ihan yötäkin to-pe, sillä perjantaina oli vielä fysioterapeutin tapaaminen. Sen takia olin erityisen innoissani reissusta, koska -päivällä ja illalla sai tutustua Helsinkiin ja tehdä kaikkea muutakin. Ai niin! Vielä piti mainita, että olisin halunnut tehdä tästä sellaisen my day tyyppisen, mutta en vain pystynyt kirjoittamaan siellä livehetkellä. 

Vähän yli kymmeneltä olimme Helsingissä ja mikä olikaan ensimmäinen asia joka kiinnitti huomioni. No liikennevalot! Jouduimme heti ensimmäisiin liikennevaloihin, jotka vaihtuivat juuri meille punaisiksi. Todella tärkeä ja oleellinen osa suurkaupungin liikennettä, mutta silti niin ärsyttäviä tällaiselle landelaiselle.

Orivedellä, kun ei ole ollenkaan liikennevaloja. Sitten! Saimme paikan Meilahden HUS:in viereen, joten kävelymatka ei ainakaan ole iso. Sairaalan aula oli pysynyt ihan samana, iso telkkari tai tuollainen näyttö, jossa virtuaalisia kaloja, mutta täällä verikoesiivessä on myös oikea akvaario. Olen aina ihmetellyt, sillä täällä on oikeasti tosi harvinaisia kaloja, että mistä he ovat löytäneet nuo.

Noh, ihmettelyt sikseen! Sitten 2.krs ja ilmoittautuminen. 10.45 pääsin sairaanhoitajalle, jossa katsottiin normaalit pituus, paino ja päänympärys. Hoitajat on kyllä kultaakin kalliimpia. Tämä Helsingin sairaala on kyllä todella paljon isompi kuin Tays, sillä jokaisella osastollakin on oma infopisteensä. 

Sitten olikin itse päälääkäri! Hän on ollut minulla viimeiset 10-vuotta, joten tuntee minut aika hyvin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän on enää asioita, koska kuten olen sanonut, nyt lyhytkasvuisuus ei enää rajoita tai tuota ongelmia elämääni mitä pitäisi ratkoa. Tosin, nytkin siellä vierähti yli tunti. Juttelimme vain kuulumisista, ysiluokasta, olenko pysynyt terveenä ja mm. lukioon siirtymisestä.

Kaikki oli hyvin! Suunnitelmat oli selvillä ja sain tietoa, jos lukiossa tulee tarve jollekin apuvälineelle, että mistä sellainen löytyy. Ylipainoa ei ollut yhtään, mutta pituus on mikä on. Huimat 108cm. Siinä olen jopa muihin lyhytkasvuisiin verrattuna negatiivisella käyrällä eli lyhyt muihinkin lyhytkasvuisiin verrattuna.

Tosin, mitä sitten. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita mitä miettiä. Siinä se oikeastaan, sitten oli vuorossa kuntoutusohjaaja. Siinä öh, ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä. Ihan samoja asioita kuin lääkärilläkin. Päivän viimeinen käynti oli 12.45, joka oli hammaslääkäri. Siellä ei oikeastaan mitään ihmeellistä, ei yhtään reikää.

Ensimmäisen päivän sairaalareissu olikin sitten siinä. Yövyimme Scandic Pasilassa, jossa en ollut käynytkään. Ja nyt taas Samuel. Tein Instagramiin laajat esittely- ja room tour -videot. Mutta mikäs unohtui? No olisiko kuvat! Aargh! Sen siitä saa, kun päivittää kahta somea samaan aikaan. Pitäisi tehdä vain yhtä kerrallaan. Nyt päivitin koko ajan Instagramia samalla, kun otin tänne kuvia.

Huone oli tosi kiva, kaksi ns. erillistä huonetta ja telkkaria. Seinät olivat sellaisen savun harmaan värisiä. Maistoin muuten heti sitä kuuluisaa Helsingin vettä, nimittäin todistaakseni, ettei se ole niin kamalaa kuin väitetään. Mutta. Se on. Ei tuota Helsingin vettä voi sitten juoda kukaan, en ainakaan minä.

Hetken hotellihuoneessa haahuiltuamme, lähdimme Mall of Triplaan. Pasilan hotelli oli vain alle 500m Triplasta, joten matka ei ollut ainakaan mitään päätähuimaava. Silti, Helsingissä liikkuminen kävellen verrattuna Orivedellä liikkumiseen, se on aivan erilaista. Kadulla käveli solkenaan ihmisiä, suojateitä ja liikennevaloja ihan joka paikassa.

Kävelijöillekin oli omat liikennevalot. Mutta sitten, oli aika saapua Mall of Triplaan, koko Pohjoismaiden suurimpaan kauppakeskukseen. Luulin, että en pystyisi liikkumaan siellä yhtään, mutta ei ei. Kaikki oli esteetöntä hissien ja liukumaton myötä. Pystyin liikkumaan ja pääsin joka paikkaan ihan yksin. 

Kävin ties kuinka monessa liikkeessä, mutta ei löytynyt sitten mitään ostettavaa. Ja hyvä niin. En ole ehkä mikään kaikista paras ostaja, saatikka sitten kuluttaja. Kävimme kuitenkin syömässä TLB-ravintolassa. Voihan kääk, kuinka hyviä burgereita. Liha oli rapeaa ja mureaa, samoin sämpylä, mutta juusto vasta olikin.

Sen jälkeen Triplan reissu oli jo paketissa ja takaisin hotellille. Tutkimme vähän hotellia, mutta loppuilta menikin saunassa, josta en myöskään ottanut kuvia Instagram-storyjen takia! Miten voin unohtaa ottaa blogiin kuvia, vaikka päivitinkin Instagramia? No kuitenkin! Sitten olikin jo nukkumaan meno.

Aamulla aamupalalle, joka oli todella monipuolinen. Itseasiassa melkein täydellisen monipuolinen. Tosin, tasot olivat korkealla. Ihan liian korkealla. Tyydyin vain siihen, että äitini auttoi ja kantoi minulle pöytään. Menin ihan leivällä ja sen päällisillä. Lopuksi oli vielä fysioterapeutti, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Hän totesi, että olen niin jäntevä, että ei ole mitään järkeä tehdä "turhia" harjoituksia.

Se oli kyllä kieltämättä aika erikoinen. Sitten lähdimme kotiin ja kovaa vauhtia. Tässä oli meidän reissu Helsinkiin. Mitä mieltä sinä olet meidän pääkaupungista? Asutko siellä tai oletko käynyt? Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooikka moiiii!