PUHETTA, AJATUKSIA // VOICE REVEAL!

 Heippaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi jo keskiviikko eli puolessavälissä kouluviikkoa mennään! Onpa jotenkin ollut ihanaa kun lunta on ollut ja paljon sekä sellainen pikku pakkanen eikä mitään -20'C. Toivottavasti ette ole vielä ihan tylsistyneitä kuuntelemaan mun puhetta, koska tänäänkin oikeastaan jutellaan parista asiasta sekä Voice Reveal! Jos mun höpötyksiä vielä jaksat kuunnella ja haluat tietää miltä kuulostan niin jää ihmeessä lukemaan, mutta ymmärrän jos sinua ei enää kiinnosta kuulla mun jonninjoutavia höpötyksiä. Tervetuloa kuitenkin mukaan höpöttelemään, ihmettelemään ja myötähäpeilemään kun tunaroin ja unohdan kuitenkin jotain!

Voiko olla parempaa yhdistelmää sunnuntai päivä, ilman sukkia tietysti ja olla tekemässä uutta blogia. Kiitos, että ei ole sinunkaan mielestä. Ensimmäinen asia mistä haluan puhua tai itseasiassa mitä haluan kysyä on se, että mitä sinulle kuuluu? Miten on lähtenyt arki taas rullaamaan? Kerro se ihmeessä tuolla kommenteissa tai, jos et halua julkisesti sitä kertoa niin sitten vaikka Discordissa tai Whattsapissa, josta itseasiassa tulikin mieleen, että siitäkin mun pitää puhua. Kiitos muistutuksesta. Mulla lähti arki rullaamaan ihan sairaan hyvin paljon paremmin mitä odotin, mutta aina on parannettavaa joten voisin kyllä mennä aikaisemmin vielä nukkumaan. Aloitettaas puhuminen joten tervetuloa mukaan taas kerran!

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Nyt eletään tiistaissa ja mun on pakko vähän avautua teille. Varsinkin ennen minua hävetti koulussa paljon, mutta nyt ne ei ole enää niin voimakkaita, kuitenkin tänään minulle tuli hirveä häpeän tunne ja minä kerron, että miksi. Mulla oli tänään sijaisavustaja koulussa ja ei siinä mitään, mutta hän joutui tekemään ikään kuin kahden avustajan työt eli siis hirveä paine ja silloin tuli mulle ihan hirveä häpeän tunne, koska mun takia toinen joutuu tekemään ylimääräistä työtä ja se aiheuttaa hänelle paljon painetta sekä kiirettä. Silloin tulin ajatelleeksi taas, että "jos minua ei olisi niin näidenkin työ olisi paljon helpompaa". Tiedän, että en saisi ajatella niin, mutta jotenkin se tulee aivan automaattisesti. Ja eihän sitä voi kieltää, että kyllähän minä lisään aikuisten työtä, mutta sille en vain voi itse mitään. Noh, onneksi hän kuitenkin, että sinun kanssa on niin ihana jutella joten ehkä häntä ei haitannut se, mutta minua kyllä haittasi. Mitä te olette mieltä? Itseasiassa mistä mieltä? En itseasiassa en edes tiedä. Halusin vain jakaa tämän kokemuksen teille, koska näin juuri haluankin toimia niin näette minkälaisia tunteita lyhytkasvuisella voi olla. Itseasiassa tällaisia on paljon enemmänkin minulla, haluaisitteko, että tekisin näistä tilanteista ihan oman blogin?

Meidän kansainvälisyyshanke rullaa taas ja itseasiassa huomenna menen kirjoittamaan juttua meistä Oriveden sanomiin tosin pakotet... siis niin mahtavaa kun pääsen tekemään sellaista! Meidän tai siis ei mun, mutta joidenkin piti lähteä helmikuussa Saksaan, mutta ilman muuta se peruuntui, mutta hanke jatkuu vaikka etänä tehdäänkin. Kuvassa minä tekemässä niin sanotusti töitä :D Kuva: koulunuorisotyöntekijä

Meillä alkoi kun alkoikin näytelmäharjoitukset rajoituksista huolimatta, mutta alun perin ensi-ilta piti olla jo helmikuun alussa, mutta ne siirtyi maalis- ellei jopa huhtikuulle. Saa nähdä miten tämä tilanne tästä etenee. Minä muuten varmaan teen teatterista ihan oman blogin, mitä olisitte mieltä? Ette muuten ikinä arvaa mitä minä myös menin tekemään. 2020 loppu puolella kävin apulaiskerhonohjaaja koulutuksen ja nyt tässä noin viikko sitten näin Instagramissa, että Orivesi hakee apulaiskerhonpohjaajia kokki kerhoon. Tiedän kyllä hyvin, että tarvitsen itsekin vielä köksässä apua ja kyllähän heti sain tästä pilkkaa niskaan, mutta kuitenkin pistin hakemuksen menemään. Minä olen aina rakastanut olla lapsien kanssa tekemisissä ja ohjata jotain toimintaa ja nyt kun saan edes mahdollisuuden yrittää päästä toteuttamaan unelmaani miksi en sitä tekisi? Ehkä tässä samalla yritän itselleni todistaa, että jos yritän niin lyhyyteni ei ole este unelmieni saavuttamiselle. Muistakaa aina, että jos uskoo vain itseensä niin aina on jokin keino toteuttaa unelmansa. Fyysinen tai henkinen este ei ole este unelmille! Laitan vaikka hakemuksen tähän alas minkälaisen tein niin pääsette antamaan arvosanan. 

"Olen Samuel Pulkkinen ja asun täällä Orivedellä. Minä olen lyhytkasvuinen (tarkka sairaus on agondroplasia), joka estää luiden kasvun ja siitä syystä olen näin 14 vuotiaana vain 106cm pitkä. Sairauteni ei vaikuta älyllisesti mitenkään ja olenkin todella hyvä koulussa ja pidän siitä paljon. Toki minulla on jotain fyysisiä rajoitteita, mutta olen aina keksinyt yleensä ratkaisut kaikkiin pulmiin joten teidän ei tarvitsisi nähdä vaivaa vuokseni. Olen todella puhelias, iloinen ja pyrin olemaan ystävällinen kaikille. Vahvuuksiani on ehkä juuri se, että pystyn ottamaan muut huomioon, ehkä kannustamaan toimintaan ihmisiä ja vaikka, jos on ujo ihminen niin pystyn juttelemaan hänelle ja vähän rentouttamaan häntä. Harrastan teatteria missä harjoittelen juuri esiintymistä ja puhumista joten ujo en ainkaan ole. Olen myös käynyt 2020 loppupuolella apulaiskerhonohjaaja koulutuksen joten se on hyvin muistissa ja ennenkaikkea haluaisin päästä tähän työhön, koska pidän todella paljon opettamisesta, ohjaamisesta sekä lapsista. Kumpi tahansa päivistä käy, mutta mieluiten ehkä keskiviikko.😊" Olipa muuten vaikea keksiä kehuja taas itsestään...

Sitten vielä Voice Reveal! Pakko muuten vielä sanoa tähän liittyen yksi asia. Meillä käsiteltiin äidinkielessä englannin vaikutusta suomenkieleen ja sitä, että kuinka jotkut asiat sanotaan nykyään englanniksi eikä suomeksi. Kuten nytkin puhun voice reveal enkä suomeksi, koska se olisi suomen kielellä "äänen paljastus" ööö, tuo kuulostaa vain oudolta ja sen takia ehkä jotkin asiat on vain parempi sanoa englanniksi, mutta jatketaas. Vähän loman jälkeen minulle tuli yhtäkkiä ajatus, että miehän en ole vielä missään vaiheessa paljastanut, että miltä kuulostan ja kuinka voin luoda teihin rentoa tuttavuus suhdetta, jos ette tiedä miltä kuulostan? Minä vastaan teidän puolesta ja ei mitenkään. Joten nyt on aika näyttää, eihän vaan puhua ei, siis mikä olisi tuohon oikea sana?? Paljastaa, noniin sovitaan, että tuo on hyvä eli on aika paljastaa miltä kuulostan. Kaikki aina väittää, että onpa niiden ääni hirveä vaikka ei oikeasti todellakaan ole, mutta minä jatkan niiden ihmisten listaa :D Mun ääni on siis aivan järkyttävä, mutta mulla on siihen edes jonkinlainen syy. Eli lääkärit ovat todenneet, että leikkauksien yhteydessä mun äänihuulet ovat saaneet aika paljonkin osumaa jonka takia mun ääni on aika särisevä. Pitemmittä puheitta eiköhän kuunnella miltä mun ääni kuulostaa! Muistakaa, että varoitin...

Joo-oh. Jouduin kuvaamaan viisi kertaa tuon uudestaan, koska blogger ei hyväksy pitkiä videoita ja minut tuntienhan multa olisi tullut ainakin minuutin verran juttua :D Siksi siis puhuin tuossa aika nopeasti. Ehkä se on vaan hyvä, ettette joutuneet kuunnella mua kauhean pitkään... Kiitos taas lukemisesta ja heitähän ihmeessä palautetta ja hyvää loppu viikkoa kaikille! Moikka moi!