Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!
Pitkästä aikaa oltaisi blogien parissa ja tuntuu ihan oudolta. Ööö, olenko minä edes tehnyt ikinä blogeja, tuntuu ihan siltä. Siitä on nyt 17 päivää, kun viimeksi olen näitä tehnyt, mutta yritetääs nyt jotenkin edetä tässä. Tänään jutellaan ainakin viime vuodesta, kuulumisista, mitä olen tehnyt lomalla, mitä tänä vuodella tapahtuu, ja puhutaan kaikkien vihaamasta koronasta. Saankohan muuten mainita tuota sanaa täällä nykyään, noh meni jo. Toivotaan, että tästä ei tule mitään sekavaa blogia, mutta pahoin pelkään minut tuntien. Joka tapauksessa lämpimästi tervetuloa vuoden ensimmäisen blogin pariin! Let's go!
TAAS MENNÄÄN!
Viime vuosi oli erikoinen, siihen mahtui paljon hyviä hetkiä, paljon huonoja hetkiä ja paljon tärkeitä opittuja asioita. Viime vuoden alussa olin todella ahdistunut, tuntui, että mulla ei vaan ollut ikään kuin paikkaa tällä maapallolla. Kävin koulua, pelasin, söin ja nukuin. Mulla ei ollut siihen aikaan oikein kavereita, koska mua ei vaan hyväksytty porukkaan sellaisena mitä olin. Koulu kuitenkin piti mun mielen virkeänä kunnes maaliskuussa tuli etäkoulu. Etäkoulu, se oli hirvittävää sen voin sanoa jo nyt, mutta palataan siihen myöhemmin. Huhtikuussa aloin ärsyyntymään kunnolla siihen, että kuinka ennakkoluuloisia ihmiset ovat meihin lyhytkasvuisiin ja halusin tehdä jotain asialle, mutta en vain tiennyt, että mitä kunnes toukokuussa sain idean tehdä tämän blogin ja valehtelematta tämän vuoden paras päätös. Se, kun joku tuli sanomaan, että "hei, olen ajatellut ihan erilailla lyhytkasvuisista, mutta nyt tiiän oikeesti minkälaisia olette" niin se toi minulle tunteen, että olen onnistunut jossain. Kesä meni nopeasti, rennosti ja kuumasti.
Syksyllä tein päätöksen, että panostaisin kouluun niin paljon kuin vain pystyn, blogiin samaten ja sitten myös liittyisin kerhoihin. Kansainvälisyyshanketta ei saa myöskään missään tapauksessa unohtaa, koska se on minulle myös todella tärkeä. Ja se jatkuu myös kevätkaudella, joka on aivan mahtavaa. Kouluun todella panostin aivan sata lasissa, joka kyllä sitten näkyi arvosanoissa, mutta parhainta oli se, että sain panostettua niin hyvin sellaiseen asiaan mitä todella rakastin. Syys-, lokakuussa blogi jäi vähän taka-alalle, mutta marraskuussa oikeastaan ihan joka päivä tein blogeja, hoidin Discordia ja panostin kouluun samaan aikaan, mutta se ei ollut hyvä juttu. Joulukuussa tuntuu, että väsähdin aivan totaalisesti ja helppojenkin blogien teko oli todella vaikeaa ja viesteihin oli suorastaan mahdotonta vastata. 20. joulukuuta jäin sitten kaikkialta somesta tauolle ja se oli niin hyvä päätös. Jos pitää vielä tuosta syksystä sanoa, niin se on ollut elämäni paras syksy. Musta oli maailmalle jotain hyötyä ja sain annettua jotain. No, mitäs minä sitten olen tehnyt lomalla? Puhutaan vaikka seuraavaksi siitä.
Minä olin oikeasti todella poikki tuolloin, muistan kun keskiviikkona loppui koulu, laahustin sitten kotiin ja tulin huoneeseeni ja rojahdin vain sellaiselle pehmoneliölle, enkä vain jaksanut liikkua. Ensimmäinen viikko meni ihan palautuessa ja levätessä, mutta tein minä silloinkin vähän kaikenlaista. Minä pidän lautapeleistä paljon ja pelasimme niitä lomalla. Kaksi mun ehdotonta suosikki lautapeliä tällä hetkellä on Kimble, se on tosi yksinkertainen, mutta tosi hauska etenkin isolla porukalla. Tosin se ei ole kivaa, että siinä häviää ihan joka ikinen kerta. Siis oikeasti ollaan pelattu varmaan 100 peliä loman aikana joista olen voittanut peräti kaksi peliä. Siinä mun tuuri on maailman huonoin. Itseasiassa mun on pakko näyttää teille yksi kuva.
Sori, sotkuisesta taustasta, mutta katsokaa ihan oikeasti. Mun iskä on tuo vihreä, kaksi nappulaa turvassa, mun pikkuveli voittanut ja minulla kaikki autot tallissa!? Miten tuon voi edes järjellä selittää, en tiedä... Toinen mun ehdoton suosikki lautapeli on ollut tällä lomalla Haaste 2. Siis kertakaikkisesti aivan mahtava peli. Hauska, monipuolinen, ja ennen kaikkea ei ole tuuri peli!! Pelasimme tätä yksi kerta todella isolla porukalla ja se oli niin kivaa. Tässä pelissä lyhykäisyydessään on tarkoitus tehdä haasteita ja veikata, että selviytyykö toinen haasteista. Kerran mulle tuli sellainen haaste, että pystyykö pelaaja tuomaan neljä esinettä kodistaan pöydälle jotka alkavat L-kirjaimella ja yksi minuutti aikaa. Paniikkihan siinä aluksi tuli, mutta selvisin kuitenkin. Toin muistaakseni lusikan, lautasen, lasin jaaaa... neljättä en kyllä nyt muista. Jos kiinnostaa meno ja meininki lautapelin muodossa niin en voi mitään muuta kuin suositella tuota Haaste 2! Tosin yksi varoituksen sana, nimittäin jos teillä on yhdeksän vuotias kilpailuhenkinen pikkuveli niin en tiedä, että kannattaakohan ottaa mukaan... (kokemusta on)
Monopolyakin tuli pelattua, mutta ei siinä mitään ihmeellistä.
Vaikka loma oli pitkä niin valitettavasti kävin vain kerran ja sekin päivä reissulla laavulla. Käytiin tuossa meidän lähellä Vähä-Teerijärvellä ja se oli kyllä hieno paikka, mutta ehkä kuitenkin enemmän kesäpaikka. Harmi, että minä unohdin ottaa sieltä kuvia, koska siellä oli todella hieno kota ja vielä hienompi nuotio toteutus. Nimittäin nuotion alla oli vähän niin kuin kiuas, siellä oli kehykset ja sen sisällä kivet joita sitten voi kai lämmittää nuotion avulla? Vai hetkonen, nyt en kyllä ole varma. No oli miten oli niin ensimmäistä kertaa näin tuollaisen ratkaisun. Monet teistä myös varmaan tietää, että minä rakastan retkeillä ja metsää yli kaiken joten mulla on tälle vuodelle itselleni haaste. Nimittäin joka kuukausi pitää käydä vähintään yhden kerran yön yli reissulla per kuukausi eli 12 kertaa vuodessa. Minä ainakin luulen, että tästä tulee todella helppo haaste, koska meillä on sellainen mahtava retki porukka joten eiköhän tämä tule onnistumaan.
Mitä olisikaan loma ilman Tays reissua, en tiedä mitä joten käytiinhän me kerran Taysissa. Mulla oli kuulontutkimus, mulla on siis alentunut kuulo niin siksi sitä seurataan. Itseasiassa minähän voisin näyttää ne tulokset, odottakaas hetki. Mie en valitettavasti nyt löytänyt niitä, mutta siis molemmissa korvissa edelleen 30dB kuulonalenema. Minä siis käytän siis koulussa kuulolaitetta tuon takia.
Oikeastaan en oikein tehnyt muuta eli rentoa ja palauttavaa lomailua, mutta ihanaa sellaista. Nyt kuitenkin tervetuloa vuoteen 2022! Tänä vuonna aion entistä enemmän panostaa kouluun ja etenkin englannin kielen opiskeluun. Minä olen maailman huonoin ihan oikeasti tuossa kielessä, kuvaavaa on yksi tarina. Discordissa multa pyydettiin viime vuonna tullutta Write My Life, mutta arvatkaa mitä sanoin? Sanoin, että en minä voi tehdä sitä, koska mun piirrustustaidoilla siitä tulisi niin hirveä... Luulin, että Write tarkoittaa piietämistä? Ehkä tämä kertoo minun englannin osaamisen... Sekä aion panostaa tämän blogin tekemiseen todella paljon, koska tämä on se mitä todella haluan tehdä vaikka viehän tämä aikaa ja paljon. Yritän panostaa tänä vuonna kirjoitusasuun ja teidän kanssa vuorovaikutukseen, jotka taisin sanoa jo itseasiassa viime vuonna, jos en ihan väärin muista? Enkö mä sanonut? Eikun joo, sanoin minä. Sivutavoitteena on saada 300 lukijaa, mutta se ei mikään tärkeä tavoite ole. Pyrin ja todella haluaisin, että tekisin viikkoon vähintään kaksi blogia, mutta joinakin viikkoina ei ehkä tule onnistumaan. Lyhytkasvuisuus ja avoimuus tulee ehdottomasti olemaan teemoina tänäkin vuonna ja siksi haluankin kysyä, että mitä lyhytkasvuisuuteen liittyviä blogeja haluaisitte, että teen? Ihan mitä vaan saa ehdottaa, ei ole liian henkilökohtaista aihetta.
Huh huh. Olen tätä jo viisi tuntia paukuttanut, mutta vielä yksi puheenaihe. Minä en kauheasti puhu koronasta täällä, koska suorastaan pelkään puhua siitä, että en saisi mitään vihaa mielipiteistäni, mutts nyt haluan puhua yhdestä asiasta. Kuten jo tuossa aiemmin sanoin ja pitkin tätä koko blogia olen sanonut, että rakastan koulua js se on mulle koko elämän motivaattorina ja ilon tuojana niin en ole ehkä kertonut yhtä asiaa. Heti oikeastaan kun lopetin blogin, niin uutisissa alettiin puhua etäkoulun mahdollisuudesta ja heti silloin aloin pelkäämään ja paljon, koska minä en mitään muuta vihaa niin paljon kuin etäkoulua. Kaksi etäkoulujaksoa on ohitse, ja molemmat ovat olleet niin huonoksi minulle, suorastaan aiheuttanut minulle traumoja. Miksi ne sitten on? Näin tänään aamulla, että Ilta-Sanomat kyselivät, että mitä mieltä nuoret ovat etäkoulusta ja sinne sai lähettää oman mielipiteensä niin minäpä sitten laitoin ja se vastaa, että miksi vihaan etäkoulua joten laitan kyseisen viestin tähän.
"Hei! Näin ilmoituksenne, että haluaisitte mielipiteitä etäopetuksesta niin haluan kirjoittaa sellaisen.😊 Olen siis 14 vuotias poika, mutta olen lyhytkasvuinen (sairaus, joka estää luiden kasvua) ja sen takia olen 104cm pitkä. Minua on kiusattu ja olen varsin puhelias poika. Lääkärit aina kysyykin, että miten olen niin sujut sairauteni kanssa niin sanon aina, että koska saan käydä koulua. Rakastan koulua, rakastan oppia koulussa, mutta ennenkaikkea se on minulle elintärkeä paikka. Siellä saan puhua aina ihmisille, saan tukea elämääni sekä opin tärkeitä taitoja tulevaisuuden kannalta miten pystyisin olla itsenäisempi. Siellä on turvallisia aikuisia jotka aina kuuntelevat minua ja pidän niille puhumisesta, koska saan puhua niille rehellisesti ja kertoa, jos minulla jokin painaa. Myöskin uusien asioiden oppiminen piristää ja on motivoinut minua elämään ja piittaamatta lyhyydestäni tai siitä, että minulla ei kauheasti kavereita ole. Jos koulut nyt laitettaisiin taas etäopetukseen en edes tiedä miten se vaikuttaisi minuun. Ekalla kerralla tulin alakuloiseksi todella paljon, koska yläkouluun siirtyminen oli käynnissä ja tietysti minulla se vaatii enemmän suunnittelua ja se oli ihan hirveetä puhua siitä etänä. Toisella kerralla tein väkisin kotona töitä, onneksi toinen vanhempani oli kotona ja sain häneltä paljon tukea ja kävin aina viikossa pari kertaa koululla, ja se auttoi minua paljon. Jos nyt koulut vielä laitettaisiin etäkouluun, en tiedä miten se vaikuttaisi minuun. Nyt asiat menee ihan hyvin, mutta kuitenkin minulla on suorastaan traumat etäkoulusta ja tällä hetkellä suuri iloni on koulu. Jos koulut laitetaan etäkouluun, niin en tiedä jaksanko enää kunnolla opiskella ja varmasti tulen taas alakuloiseksi. Toivon niin paljon, että saisin palata kouluun loman jälkeen. En voi edes sanoin kuvitella kuinka pelkään etäkoulua tällä hetkellä. "
Nyt itseasiassa kun luen tuota viestiä niin häpeän vähän... Minä tiedän, että me eletään juuri tällä hetkellä todella vaikeaa aikaa ja tartunnat ovat todella korkealla ja tällä halutaan vain suojella, mutta en tiedä, että onko se kuitenkaan hyödyllistä? Minulle ja tiedän, että monelle muulle lähiopetus olisi niin paljon parempi ja turvallisempi mielen kannalta. Toki, edelleenkin tiedän ja tajuan, että tällä halutaan vain suojella ja hidastaa leviämistä, mutta silti? Onko se välttämätöntä? Jos se on, noudatan annettuja sääntöjä ja riudun etäkoulussa. Kuitenkin, on ihmisiä jotka pystyvät jopa paremmin hoitamaan koulua etäkoulussa ja minä olen niin iloinen ja onnellinen, että pystytte! Se on tärkeä ja vaikea taito näinä aikoina. Enempää en puhu tästä, ja olen todella pahoillani, jos jo loukkasin jotakuta, se ei ollut todellakaan tarkoitukseni vain halusin vain kertoa mitä mieltä olen etäopetuksesta.
Vaikka lopetettiin vähän surulliseen aiheeseen joka tapauksessa lämpimästi vielä kerran tervetuloa vuoden 2022 blogien pariin ja tehdään tästä hyvä vuosi vaikeista oloista huolimatta! Koitin tehdä tästä mahdollisimman iloisen ja innostavan blogin, mutta en tiedä kyllä, että onnistuinko. Toivottavasti... Nähdään taas ensi viikolla, luultavasti tiistaina! Moooiikka moi!
Instagram: samuelin_blogi
Discord: https://discord.gg/USBXsH99Gs
Blogipuhelinnumero: 0403779896
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti