200 LUKIJAA// Miltä näyttää blogin tulevaisuus?

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tähän alkuun tärkeä tieto. Minulta on kysytty, että voisinko kertoa omia fiiliksiäni ja tunteita tämän hetken Ukrainan tilanteesta, mutta valitettavasti en voi sitä tehdä, koska blogejani lukee erilaisia ihmisiä enkä halua ottaa politiikkaan mitenkään kantaa. Yhteisesti voin vain sanoa, että olen hyvin järkyttynyt ja surullinen siitä, mutta muuta kantaa en siihen ota. Kiitos ymmärryksestä.

Tiistai ja arki olisi taas alkavinaan tai siis alkanut jo. Loma on ihanaa, pitkään nukkuminen on ihanaa, mutta arki on parasta. Arkena ihaninta on just se, että ei ole sitä aikaa milloin voisi rentoutua tai olla ja sitä varten lomat onkin, mutta ennen lomaa pitää olla... joo mitä minä oikein selitän. Mennään suoraan eteenpäin. Itseasiassa juuri tällä hetkellä kun tämä tulee ulos istun Tampereella äänittämässä PODCAST jaksoa. En vieläkään voi käsittää sitä, mutta niin se vain on. Tänään siis aiheena 200 lukijaa joten tervetuloa ja mulla ei tässä muuta ole joten voidaan aloittaa.

Viime vuoden viimeisessä blogissa pistin liikkeelle tavoitteen, että saisin 300 lukijaa vuonna 2022. Silloinkaan ne ei merkannut oikeastaan mitään, mutta oikeastaan tässä alkuvuonna olen kokonaan unohtanut jopa katsoa niitä, koska olen halunnut 100% keskittyä sisältöön, blogin tavoitteisiin ja teihin yhteydenpitoon. Sattumalta kuitenkin katsoin tuossa 27. helmikuuta blogin tilastoja ja blogi oli saavuttanut 200 lukijaa!? Ei seuraajaa, ei fania vaan lukijaa!! Lukija on edes jotenkin siedettävä sana. Tänään jutellaan liittyen tuohon aiheeseen ja blogin tulevaisuuteen.

Itseasiassa minulle laitettiin tähän liittyen tuossa jokin aika sitten todella hyvä viesti jota jäin itse pohtimaan todella paljon. 21. toukokuuta kun aloitin blogin luulin, että... en oikeastaan tiedä mitä luulin. Luulin, että kukaan ei ikinä tulisi edes löytämään blogiani, mutta toisaalta taas toivoin, että saisin edes yhdelle kerrottua minkälainen oikeasti lyhytkasvuinen. Nyt teitä lukijoita tai siis oikeastaan ystäviä on yli 200 ja Instagramissa yli 700. En ikinä en edes parhaimmissa haave unissani olisi uskonut, että joskus teitä olisi siellä noin paljon. Tuntuu, että kiitän joka blogissa teitä, mutta silti en kuitenkaan kiitä tarpeeksi. Tuntuu, että en edes pysty kiittää teitä tarpeeksi. Olen jo niin kiitollinen siitä, että luette ja pidätte blogistani, mutta se ei ole isoin kiitoksen aihe. Jokaiselle teistä nöyrin kiitos siitä, että olette osa elämääni, ei osa harrastusta tai somea vain osa elämää. Olette antaneet minulle niin paljon, että en  voi ikinä antaa saman verran takaisin. Todella vain toivon, että tietäisitte kuinka tärkeitä ei lukijoita vaan ihmisiä ja ystäviä olette minulle. 

Jokainen teistä on minusta ainutlaatuinen ei vaan joku lukija vain oma persoonansa johon haluan tutustua ja kertoa minkälainen olen. Tiedän, että ette ehkä usko puheitani ja ymmärrän sen. Some on kylmä ja julma paikka, mutta sen voin sanoa, että kiitos ihan jokaiselle sydämeni pohjasta, että olen saanut tutustua sinuun. Haluan, että minusta ei ajatella somettajana vain bloggaajana vain ihan normaali ihmisenä, joka tutustuu vain somen avulla uusiin ihmisiin. Musta on ihanaa kuinka minulle laitetaan viestiä ja ei sanota vain, että "jee oot paras" vain me jutellaan ihan niitä näitä ja tutustutaan toisiimme. En kuitenkaan valehtele, toki lukijoita on kiva saada, mutta jokaiseen lukijaan minulla pitäisi olla jonkinlainen yhteydenpitoväylä, että pystyn tutustumaan ja juttelemaan sinulle, että ei tulisi bloggaaja-lukija suhdetta vain ystävyyssuhde. 

Viesti minkä alussa mainitsin siinä myös mainittiin, että mitä sitten jos olen niin kuuluisa, että tulen ylimieliseksi enkä enää pidä arvossa näitä asioita. Ensinnäkin tuskin kasvan edes enää tästä, mutta vaikka tulisin joka ei ole mahdollista niin muuttaisiko se minua? En osaa nähdä tulevaisuuteen, mutta todella toivon, että näin ei käy. Musta on hienoa kuinka hyvin olette juuri luottaneet arvoihini ja olisi hirveää pettää se, mutta en usko, että näin käy, koska miksi lopettaisin ystäviini yhteydenpidon? Haluan, että minua ei muisteta bloggaajana vain ihmisenä, joka hankki kirjoittamisen avulla ystäviä ja kertoi minkälainen lyhytkasvuinen on oikeasti. Minä alan kohta itkemään, mutta oikeasti jopa pelkään, jos arvoni ja tavoitteet muuttuisi, koska se olisi vain hirveää. Koko sydämeni ja elämäni pohjasta haluan kiittää, että olet juuri sinä, luet mun tarinaa ja ennen  kaikkea tulit mun ystäväksi ja osaksi mun elämää. Kiitos, olette tärkeitä ja elämäni positiivisimpia asioita!<3

Blogin tulevaisuus

Minua jännittää jo nyt tämän blogin julkaisu, koska ette kuitenkaan usko puheitani ja se on ymmärrettävää. Nyt annan teille vielä vähän lisää syitä vihata minua. Puhutaan ensimmäiseksi positiiviset asiat. Miten mun blogi muuttuu nyt kun teitä on jo 200+kaikki muut? Vastaus on yksinkertainen, ei mitenkään. Minun ehkä pitäisi alkaa muuttaa blogejani asiapitoisemmaksi ja höpötystä vähemmän, mutta en aio tehdä sitä. Jos niin tekisin, se ei olisi enää Samuelin tekstiä vain pakotetun Samuelin. Mun blogin yksi pääarvo onkin, että olisin täysin aito ja tämä on minun aitoa elämää. Tulee kömmähdyksiä, unohteluja ja muuta yli rentoa blogeihin, koska se on minua. Sellainen minä olen en minä ole mikään tiukka pipo kirjoittaja vain rento ja vähän sinnepäin. Suosio (vihaan tuota sanaa...) ei sitä muuta, koska loukkaisin teitä siinä. Ette saisi enää aitoa Samuelia vain Samuelia, joka tekee tekstiä suosion takia ja saadakseen kehuja joltain ammattikirjoittajilta. Minä kirjoitan tekstiä tyylillä millä puhun, en millä puhun juhlissa tai juhlapuheessa. Olen pahoillani, jos ette pidä rennosta tyylistäni, mutta sellainen minä olen. Yksi tuttuni sanoi kerran "huomaa heti, että kuka on kirjoittanut nämä blogit vaikka et olisi sitä kertonut" siihen minä pyrinkin. Toki teksteissä aion panostaa enemmän asioiden kertomiseen ja kuvailemiseen kunnolla, että ei kerrota pelkästään pintapuolisesti. Tulevaisuudessa aion vain entistä enemmän tutustua teihin ja pitää yhteyttä, että voisin sanoa, että tunnen jokaisen lukijani ja hän juttelee minun kanssani. Siitä olen ylpeä ja vielä enemmän ylpeä, jos joku voi myös pitää minuakin ystävänänsä. 

Sitten asia mitä jännitän kertoa paljon. Olen jutellut tästä monien kanssa ja kaikki on sanonut, että todellakin se on hienoa, mutta minä pelkään teidän reaktiota. Minulla oli tuossa jokin aika sitten mahdollisuus lähteä pariin yhteistyöhön ja mietin pitkään, että miten teen ja hyväksyin ne. Toivon todella, että et ajattele, että nyt alan tekemään tätä rahan takia, koska niin se ei missään nimessä ole! Ehkä asia miksi lähdin on se, että pääsen kertomaan teille yrítyksistä joista pidän todella paljon ja joiden palveluita käytän miltei päivittäin. Tiedän voisin tehdä sen ilmankin yhteistyötä ja niin olen tehnytkin. Instagramissa olen mainostanut heitä tietenkin oma-aloitteisesti, mutta en tiedä mitä sanoa. Minulla oli mahdollisuus ja tartuin siihen, mutta en minä tiedä, että oliko se oikein. Olen niin pahoillani, jos petin nyt luottamuksen. Yhteen asiaan voit ainakin luottaa. Mielipiteet ovat aina 100% omiani. Jos en mielipidettäni saa kertoa rehellisesti en ikinä hyväksyisi yhteistyötä. Olen pahoillani, mutta toivottavasti tiedät mitkä ovat blogini päätavoitteet ja miksi tätä teen.

Blogini kolme pääarvoa/tavoitetta tulevat aina olemaan:

1.) Lyhytkasvuisten turhien ennakkoluulojen ehkäiseminen.

2.) Teihin yhteydenpito ja en olisi teille bloggaaja vain ystävä eikä meille tulisi sisällöntuottaja-seuraaja suhdetta.

3. Olisin aina aito blogeissani ja muissa someissa.

 Kiitos kaikesta.❤️