keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

YÖ METSÄSSÄ//Reissu Valkijärvelle

 


Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogiaa!

Lauantai 16.4  klo 10.28

Hyvää huomenta, nyt on tukka sekaisin, yö vaatteet päällä ja vähän unen pöpperössä, mutta aloitetaan kuitenkin jo blogi, niin ehdin kertomaan blogin idean! Nyt eletään lauantai aamua, blogitauko on ohi ja nyt oltaisi jo ensimmäisen aihe blogin parissa, joka ei ole ihan mikä tahansa aiheblogi. Tänään tai oikeastaan puolentoistatunnin päästä me lähdetään patikointi retkelle Oriveden lähistölle, Valkijärvelle. Ihan ehdottomasti mun lempi luontokohde, näin yhdeksi yöksi. Ihana päästä taas tauon jälkeen metsään, mutta yllätys taidan olla jo myöhässä.

Sovittiin, että meidän tuttu joka lähtee myös matkaan niin tulee meille yhdeltätoista ja mennään sitten siitä yhdessä kauppaan. Mun piti herätä yhdeksältä, mutta nukuin silti melkein puoliyhteentoista. Hienosti meni täytyy myöntää, mutta menkööt. Nyt ihan pikapikaa valmistelut, sitten suunta kohti S-markettia ja Valkijärveä! Tärkein kuitenkin, lämpimästi tervetuloa seuraamaan meidän reissua!

Unohdin jo, että kaikki olikin jo melkein tehty niin kello on vasta viittä vaille yksitoista ja olen aivan lähtövalmiina, joten kirjotellaan tässä nyt vielä vähän kauppalistaa. Mietin eilen, että mitä aion ostaa evääksi sinne ja ajattelin ainakin, jos ostaisin kanakolmioleipiä, ne ovat ihan parhaita, sitten pari Paulig Frezza makukahveja?, karkkia ja sitten vielä tietysti juotavaa, mutta saa nähdä. Jotenkin tuntuu olevan vielä tämä kirjoittaminen vähän kohmeista, mutta toivotaan, että tämä lähtisi tästä sujumaan päivän mittaan. Nyt itseasiassa ovikin kävi, joten nähdään iihan hetken kuluttua!

Klo 12.38

Se olisi kauppareissu done ja nyt sitä oltaisiin matkalla jo kohti parkkipaikkaa, mutta höpötellään nyt tämä automatka, multa ei ainakaan puheenaiheet lopu ikinä.. Musta on aina kiva käydä isolla porukalla kaupassa ennen retkeä, koska siitä tulee jo vähän sellainen seikkailu fiilis, en kyllä tiedä yhtään mistä se johtuu. Näytän laavulla paremmin, että mitä oikein ostin, koska ne on takakontissa, niin ilman kuvaa esittely on esittely, mutta siitä jää tärkein eli visuaalinen osuus pois. Meitä lähtee tuonne viisi yöretkeläistä, minä, mun isä ja kolme muuta tuttua, mutta päiväksi sinne tulee todella paljon meidän ystäviä, jopa yksi filippiiniläinen, joten saa nähdä joudunko kohtaamaan mun suurin pelkoni eli puhua englantia. Me siis ajetaan lähimmälle parkkipaikalle, joka on 1,4 kilometrin päässä laavusta ja nyt me tässä jännitetään, että tie/polku voi olla hyvässä kunnossa, jos siellä on jo kävelty ja ajettu autolla, mutta muuten minä olen hiuksia myöten pulassa, ihan kirjaimellisesti. Kohta ollaan jo perillä joten nähdääään!

Klo 13.37

No johan oli polku, tai no siis umpihanki. Jätimme parkkipaikalle auton ja tie oli täysin aurattu, itseasiassa syykin löytyi. Meitä vastaan ajoi tukkirekka eli, niiden takia tiet oli puhtaita. Tietä jatkui noin kilometrin verran ja minä taas vailla pelkoa tulevasta sanoin, että "eihän tämä tunnu edes retkeltä, kun on ihan kuin kaupungin kevyen liikenteen väylä. Kunnes tie vaihtui polkuun... Kukaan ei siis kukaan ollut takatalven jälkeen käynyt siellä ja luonnollisesti polkua ei ollut. Siinä oli siis noin 50cm eli puolet minun pituuden lumikerros, eikä tietenkään kantohankea ja voin sanoa, että en ole ikinä ponnistellut missään niin paljon kuin äsken. Isäni itseasiassa nappasi minusta hyvän kuvan, missä näkyy kuinka jalkani upposi lumeen, mutta katson niitä sitten kotona, en ihan viitsi täällä metsässä ruveta asettelemaan ja muokkaamaan kuviakin. 

Jouduin antamaan reppuni ja takkini muiden kannettaviksi, että sain edes jotenkin kuljettua tuolla. Oli kyllä niin huvittavan näköistä, kun uppoan aina joka toisella askeleella puoliksi lumeen ja yritän sieltä jotenkin päästä ylös, en suosittele uppoamaan lumeen. Se on ärsyttävää.



Joka tapauksessa tervetuloa metsään! Päästiin kuin päästiinkin tänne, jopa vielä ehjin nahoin ja nyt jo olen aivan myyty. Tämä on ihana paikka, jotenkin metsässä sen kevään heräämisen näkee niin selvästi ja ilma on niiiin raikasta. Täällä on muuten yhteensä 21 retkeläistä, joista me viisi vain yövymmekin täällä. En edes tajunnut, että niin monta tänne tulee. Nyt kuitenkin blogi pois, ja juttelut tulille! Ihanaa olla täällä ja kello on vasta kaksi niin koko päivä aikaa. Nyt nautitaan, ouu jee!!


Klo 15.35

No nyt ollaan jo vähän asetuttu kodiksi, ensimmäiset päiväretkeläiset jo lähteneet ja minä rakastunut tähän paikkaan, jo neljättä kertaa. Mun isä meni hakkaamaan puita, naapurini ja hänen telttakaverinsa menivät etsimään teltta paikkaa, mutta mitä sitten minä teen? No tietysti otan blogiin kuvia! Tuossa näkyy siis koko laavu ja puuliiteri vähän kauempana. Totta kai myös minä pilaamassa kuvaa :D Musta tämä laavu on jotenkin todella kodikkaan oloinen ja mukava vain. 

Olenko muuten kertonut, että missä minä sitten oikein nukun, en ole tainnut. Vai kerroinkohan aamulla. Ei, en kertonut. Olen siis aina nukkunut teltassa, mutta tänään siihen tulee muutos! En halua sanoa, että olen aina nukkunut Haltin Ultra V Max (nimi tekaistu :D) maailman mukavimmassa teltassa, vaan tänään pistetään minut koetukselle. 

Mie aion nukkua laavussa, eli siis tuon hökkelin sisällä tai no ei ihan sisällä, koska yhtä seinää ei ole. Saa nähdä, että maistuuko uni tänä yönä, mutta sehän selviää vain kokeilemalla. Coca Cola tölkki myös korkattu, ja joo! Tänään muuten nautitaan ja paljon. Kohta varmaan nuotio kunnolla tulille, makkarat paistoon ja keskustelut käyntiin!! Toivottavasti blogista huokuu mun innostus ja fiilikset, koska oikeastaan fiilistely on tämän blogin ehkä päätarkoituksia, toki sen itse retkestä kertomisen jälkeen. Nyt kuitenkin juttelua, kuvaamista ja vielä ei tosin kyllä ole ainakaan nälkä. Tästä se päivä etenee!



Klo 16.58

Kello lähenee viittä, viimeisetkin päivävieraat on lähtenyt ja kaikki on asettunut kodiksi. Jotenkin tuntuu, että täällä on ihan kuin kotona, oikea koti. Koti, jossa on turvassa, järvi lähellä, sininen taivas ja puhdas ilma. Tämän kappaleen aihe oli kyllä eväät, mutta tulipahan nyt tuokin kerrottua. Nyt kuitenkin vuorossaaa, eeväiden esittelyy! Ostin tänne siis kaksi kanakolmioleipää, Coca Colaa, joka ei itseasiassa tullut mukaan kuvaan, Vanilla makukahvia Frezzalta sekä karkkia. Tässä luulisi olevan ihan liian vähän ruokaa, mutta minulle se on ihan tarpeeksi, vaikka ostaisin kuinka vähän tuntuu, että silti jää aina yli. Jotenkin luonnossa keskittyy kaikkeen muuhun kuin syömiseen niin se unohtuu.

Täällä on näköjään muilla ruoat tulilla, naisilla on täällä ihan pasta garbonaraa, mutta miehillä ihan makkaraa. Minulla ei kyllä ole vieläkään edes nälkä, enkä muutenkaan syö nitriittiä, mutta eihän retki ilman makkaranpaistoa ole retki vaan pelkkä laavulla olo. Ai että, minä sitten nautin, tosin ei tästä voi olla nauttimatta. Jotenkin tämä puhdas ilma on vain jota jopa Orivedellä ei ole. Siinä oli kuitenkin kaikkien ruoat ja ruoan tapaiset, mutta seuraavaksi haluan näyttää teille jotain aivan hullua. Tai, ainakin mun mielestä hullua. Tosin, sitä se on!



Klo 18.47

Tervetuloa järven jäälle! Ei, seis! Älkää pelästykö, teillä on se onni, että vaikka olette täällä, niin jos jää pettää niin te ette sinne putoa. Vain minä..klunks. Voitteko kuvitella, minä seison ihan keskellä järveä! Tosin veden ja pinnan välissä vain sellaiset 60cm jäätä. Tuossa kuvassa kyllä näkee hyvin sen kuinka lyhyt ja kuinka kaukana laavusta olen. 

Nyt sitten se hullu osuus! Mun iskä on yrittänyt koko päivän saada avantoa, jep kuulit ihan oikein. AVANTOA, ensinnäkin tuolla on se 60cm jäätä sekä tuo vesi on maksimissaan +4'C, hullua, hullua ja vielä kerran HULLUA! Iskä sai kuitenkin tuon ylimmän jääkerroksen rikottua kirveellä (ehkä joku 40cm), mutta esiin tuli teräsjää. Herran jestas, en edes tiennyt, että sellaista on olemassa. Nimen mukaisesti se on teräksen vahvuista ja ei muuta lisättävää. Kyllä siitä kuitenkin tuli ihan pulahduksen mentävä potero, että saa nähdä aikooko iskä oikeasti mennä vai jääkö puheeksi. 



KLO 0.08

Tota noin... Nautin niin juttelemisesta ja nuotiolla olosta, että unohdin ihan kokonaan blogin tekemisen... Nyt on jo keskiyö, ihan kohta menossa nukkumaan, mutta kerrataan nyt illan tapahtumat. Vasta jossain siinä yhdeksän maissa tuli pimeää ja pystyi kunnolla fiilistelemään nuotion äärellä ja katsokaa! Mun tuttu tai siis kaveri otti kuvan nuotiosta, jollain pro asetuksilla ja lopputulos... taidetta! Siis en ole ikinä nähnyt noin hyvää kuvaa nuotiosta kuin tuo, piste. Kysyin siis tietysti luvan kuvan julkaisemiseen täällä. Yritin ottaa hienoa kuvaa aivan upeasta yötaivaasta, mutta noh. Sanotaanko, että siitä tuli mun näköinen.

Juuri ennen makuupussiin tuloa söin jopa ensimmäisen kanakolmioleipäni, join kahvin ja tein kaikki iltatouhut. Täytyy sanoa, että ainakin näin ensivaikutelmalta laavussa nukkuminen on ainakin paaljon helpompaa kuin teltassa. Ilmapatja, folio siihen päälle ja makuupussi, ei mitään muuta. Olisin halunnut esitellä asumukseni ulkoa päin, mutta nuo nukahti jo niin en oikein pysty täältä sisältä näyttämään. 

Aivan ihana reissu kyllä ollut ja jotenkin luonto on vain ainoa paikka, jossa saa täysin nollattua stressin ja pään. Vaikka reissu ei ole vielä loppumassa, niin silti tulee jo ikävä tätä paikkaa. Nyt kuitenkin unta kalloon ja nähdään huomen aamulla, täytyy muuten vain muistaa, että teen blogia. Yön aikana se oikeasti unohtuu, minulla nimittäin. Nyt kuitenkin puhelin pois ja hyvää yötä!


Uusi päivä, sunnuntai, 17.4 klo 6.32

Huomenta! Tässä kävi niin kuin arvelinkin. Aina, siis ihan aina kun olen metsässä yötä niin jostain ihme kumman syystä herään 6.41, tosin tänään 6.31. Ei siinä, todella virkeä olo kuitenkin ja tuntuu, että olisi nukkunut paaljon enemmmän. Yö meni ihan mahtavasti, yöllä avasin isommaksi makuupussin suuaukkoa, että saan enemmän ilmaa, että saisin enemmän happea. Menin taaemmaksi makuupussissa, että ei tulisi kylmä. No tuliko sitten kylmä? Ei ollenkaan! Koko yönä ei tullut ollenkaan kylmä, suorastaan kuuma ja niin ihana ja helppo nukkua laavussa. Tulee ehdottomasti käyttöön, sekä suosittelen lämpimästi laavua. Aivan 5/5, mutta nyt yritän vielä ainakin torkkua ja katsotaan myöhemmin lisää.


Klo 10.06 

No nyt on herätty kunnolla tähän päivään ja jopa päästy makuupussista pois. Sukkakin hukkui jonnekin makuupussiin, täytyy etsiä sitä kohta, mutta nyt aamupalaa, kahvia ja päivä käyntiin! 

Olen kertonut täällä, että en pysty refluksin takia syömään ikinä aamupalaa, mutta retkellä syön silti. En sitten tiedä kuinka fiksua se on, mutta menkööt. Tänään toimii aamupalana mustikkakeitto ja murot. (Jostain syystä en saa kuvaa tänne, T: edit) On kyllä ollut aivan huippu reissu. Pelkkä metsä on jo paras paikka, mutta vieläkin paremman siitä tekee huippu seura.

No nyt ollaan jo kotona! Jotenkin unohdin kuvata ja kirjoittaa loppu matkalta mitään, mutta pakkasimme, sammutimme nuotion ja kiersimme umpihangen kävelemällä järven jään yli! Täytyy sanoa, että iihan vähän jännitti. Oli kyllä ihana ja mieleenpainuva reissu, kiitos kaikille jotka oli mukana! 

Toivottavasti sain tänne blogiin edes jotain hyvää materiaalia, kuvia ja fiiliksiä. Tämän editoinnissa tulee ainakin kestämään vuosi, mutta ei se mitään! Kiitos todella todella paljon, jos luit tämän blogin sillä tästä tuli aivan hervottoman pitkä. Tuntuu suorastaan pahalta viedä teiltä näin paljon aikaa, iso anteeksi siitä. Kiitos kuitenkin todella paljon, jos luit kokonaan ja mitä mieltä olit? Haluaisitteko lisää retkeily blogeja? Nähdään taas ja moikka moii!

Discord serveri:  https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.










 











 



1 kommentti:

Mikä on lyhytkasvuinen? / Minkälaista on olla se?

 Hei kaikille! Nyt tulee varmasti pisin, mielenkiintoisin ja paras blogini ikinä joten kiva että olet tullut lukemaan tätä. Tämä on herkkä a...