Lyhytkasvuisen pidennysleikkaukset - Mitä olen mieltä?

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, syysloma on lähtenyt käyntiin ja johan on nukuttu! Täytyy sanoa, että syysloma tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Olin jotenkin niin väsynyt ja stressaantunut, mutta nyt jo olo on todella virkeä. Jo tähän mennessä syyslomaani on kuulunut nukkuminen, öh...valvominen ja sitten näiden somejuttujen teko. Ihana syysloman alku takana. Miten teidän syysloma tai viikko on käynnistynyt?

Onko ollut jotain erityisen kivaa, spesiaali tai ihan vain rentoilua kotona? Muistakaa muuten aina, että jokainen saa viettää lomansa juuri niin kuin haluaa. Joku rakastaa reissata, tehdä monia aktiviteettejä ja se on todella kiva tapa viettää lomaa, mutta yhtä oikea tapa on olla tekemättä yhtään mitään. Ensi viikolla ei muuten tule blogeja, sillä olen siellä Portugalissa! Ilmoitan tästä vielä loppuviikolla tarkemmin. Nyt kuitenkin, itse blogin pariin!

Aiheeseen johdattelua - Mitä, miksi ja häh?

Lyhytkasvuisuus. Koko blogin pääteema ja sydän. Sitä on ja tullaan käsittelemään niin tuolta, täältä ja mistä lie näkökulmasta. Sen tuomista haasteista, erilaisuudesta ja ajatuksista. Marraskuussa puhumme myös koululiikunnasta ja koulu-uinnista lyhytkasvuisena. Minusta on ollut ihanaa kertoa sairaudestani, koska se on helpottanut minua suuresti, voisi sanoa, että se on ollut minulle kuin eräänlaista terapiaa.

Yhdestä asiasta lyhytkasvuisuudessa, en ole puhunut ikinä. Nimittäin parannuskeinosta, eli pidennysleikkauksesta. Tänä päivänä sellainen on mahdollinen. Tänään puhumme siitä ja mitä ajatuksia se herättää minussa. Jos vain haluat, olisi ihana kuulla myös sinun ajatuksistasi liittyen leikkaukseen. Tervetuloa kuitenkin mukaan viralliseen aiheeseen, mutta sitäkin hölynpöly kirjoitustyylin pariin!

Ai niin! On varmaan itsestäänselvyys, mutta minä olen kaikkea muuta kuin pidennysleikkausten asiantuntija, lääkäri tai edes ihminen, joka tietää paljoa näistä. Olen vain erinäisten tietojen varassa, joita minulle on kerrottu. Mitään mitä sanon, ei ole välttämättä totta. Nyt kuitenkin aloitetaan, ihan oikeasti!

Olen täällä kertonutkin, että minulla on aina kerran vuodessa reissu Helsingin yliopistolliseen sairaalaan vuosittaiseen kontrolliin. Joka kerta siellä on yleislääkärin vastaanotto ja nyt viime vuosina siellä on ollut yksi puheenaihe käsillä, pidennysleikkaus. Itseasiassa 2007 eli samana vuonna, kun olen syntynyt, aloitettiin kehittämään hoitomenetelmää lyhytkasvuisuuteen.

Näin 15-vuotta myöhemmin hoito on valmis. Sitä on testattu, kehitetty ja mietitty vuosia. Nyt se on turvallinen ja esim. Yhdysvalloissa se taitaa olla jo käytössä. Puhutaan ensimmäiseksi miten pidennysleikkaus edes toimii ja miten se vaikuttaa?

Raajojen pidennys toimii venytysluudutuksella, jossa reisi- tai sääriluuhun tehdään osteotomia ja luun päitä vedetään toisistaan erilleen tähän tarkoitukseen suunnitellulla laiteella. (Lähde: duodecimlehti) Olen kyllä todella pihalla näistä, mutta minun ymmärtääkseni leikkauksessa jalan luuhun laitetaan neula tai joku muu vastaava, joka venyttää sitä luuta ja reittä.

Muistakaa, että kaikki mitä sanon, voi olla täysin valhetta! Ehkä minun tietämättömyyteni tulee onneksi muutenkin ilmi tässä. Kuitenkin! Luun venytyksen ansiosta raajaa voidaan pidentää jopa 15-senttimetrillä, tuon nyt ainakin pitäisi olla virallinen tieto. Leikkauksesta toipuminen kuitenkin kestää kauan ja pyörätuolissa pitää olla kuukausia. Jos en nyt ihan väärin muista, olikohan niin, että koko prosessi kestäisi kolme vuotta.

Miten suhtaudun leikkaukseen? 

Nyt kerron vähän omia pohdintoja liittyen raajojen pidennykseen. Mahdollisuutena tuohan olisi kuin unelma, mutta silti suhtaudun tuohon varauksella ja kielteisesti. Ainakaan näillä tiedoilla, en aio lähteä pidentämään raajojani. 

Siihen löytyy moniakin syitä. Ensinnäkin, 15cm kuulostaa paljolta, mutta minun tapauksessani, se ei ole paljoa. Olen tällä hetkellä 107cm pitkä. Siihen, jos tulisi 15cm lisää, olisin 122cm. Se olisi huomattava nousu, mutta tosielämässä, en usko, että se merkitsisi kovinkaan paljon. Pystyn käymään itse vessassa, avaamaan kahvat, toimimaan keittiössä ja kaupassa, toki sovelletusti, mutta yksin. Mitä tekisin 15-senttimetrillä, kun pärjään näinkin. 

Toiseksi, se aika. Itse leikkaus kestäisi viikkoja. Toipuminen kuukausia, jolloin pitäisi olla pyörätuolissa. Pyörätuolipotilaana joutuisin olemaan täysin muiden varassa, joka suoraansanottuna olisi liian vaarallista itsetunnolleni, joka on pikkuhiljaa juuri parantunut. Olen tästä puhunutkin täällä. Pyörätuolin jälkeen kuntoutus ja täysin parantuminen veisi vuosia. Tiedän jo nyt, että en halua elää vuosia niin, että tarvitsen apua kaikessa. Nyt en nimittäin tarvitse apua kaikessa.

 Kolmanneksi, sivuvaikutukset ja vaarat. Kyseessä on suhteellisen tuore, toki todella hyvin testattu, mutta silti uusi tutkimus. Se tietää sitä, että erinäisiä vaaroja ja sivuvaikutuksia on paljon. Ollaan nyt rehellinen, mutta pelkään niitä. Ne voivat olla isoja, pieniä tai ei mitään. Silti pelkään, enkä halua ottaa riskiä. Itse mahdollisuus kuulostaa todella hyvältä, idea, että pystyisin olemaan normaalipituinen kuulostaa unelmalta, mutta ainakaan tänä päivänä en koe, että haluan siihen. 

En usko, että ainakaan kymmenen vuoden säteellä terveydenhuolto kehittyisi vielä niin paljoa, että lähtisin tuollaiseen. Pitää kuitenkin kiittää, arvostaa ja olla nöyrä, että moni terveydenhuollon ammattilainen tekee sen eteen töitä, että minä voisin olla normaalipituinen. Kiitos siitä ihan jokaiselle heille, vaikka eivät tätä näekään.

Loppusanat

Noin! Olipa kiva tehdä tämä blogi, koska nyt sain kerrottua oman näkemykseni, näin tärkeään asiaan. Heräsikö sinulla jotain ajatuksia tai kysyttävää? Olisin niin kiitollinen, jos jakaisit ne minulle, niin voitaisiin pohtia yhdessä. Nyt kuitenkin syysloman viettoon, kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooooikka mooiii!