Minulla todettiin keskivaikea uniapnea.

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, lokakuu edennyt jo yli kolmasosan ja enää tämä viikko syyslomaan! Tiedätkö muuten mitä. Hoksasin tänään aamulla, että me ei olla täällä blogin puolella ollenkaan tehty syysloman "odotusta ja hypetystä". Joten, aloitetaan se tänään! Elokuussa alkoi koulu ja silloin mietittiin, että syyslomaan oli yhdeksän viikkoa. Nyt ne yhdeksän viikkoa on jo lusittu. Jotenkin tämä ajan meno on vain niin hullua. 

Uskomatonta myös ajatella, että 1/4 osa lukuvuotta on jo taputeltu kasaan. En oi vieläkään ymmärtää, että kohta koko peruskoulu on minun osaltani ohitse. Kuitenkin! Miten sinun syksysi on mennyt? Mitä olet mieltä ajan nopeudesta? Nyt oli Samuel kyllä hämmentävin kysymys ikinä, mutta saatte varmaan ideasta kiinni. Nyt kuitenkin, itse blogin pariin! Tiedän, luulitte, että me ei ikinä päästäisi sinne asti.. Olen jo luovuttanut lyhyiden alkutekstien yrittämisen, koska en vain pysty siihen. Nyt kuitenkin, tervetuloa mukaan lukemaan, nauramaa ja seikkailemaan!

Minulla todettiin keskivaikea uniapnea!

No niin! Otsikko kuulostaa jotenkin todella negatiiviselta ja pahalta, mutta ei se edes ole. Hoidetaan tämä positiivisella mielellä. En tiedä muistatko, mutta olin vähän yli kuukausi sitten unitutkimuksessa, josta tuli blogikin. Sairauteni johdosta minulla on taipumusta uniapneaan (tarkemmin, että miksi, löytyy ensimmäisestä osasta.), joka haluttiin tutkia. 

Nyt tulokset ovat tulleet ja niin kuin otsikko kertoo, minulla todettiin keskivaikea uniapnea. Ja hei! Heti näin alkuun pitää todeta, että onneksi vain keskivaikea eikä vaikeaa. Meille tuli tutulta kirjekaverilta postia, eli Taysilta, jossa kerrottiin, että minulla on todettu uniapnea, keskivaikea sellainen. Se voi kuulostaa hirveän pelottavalta ja negatiiviselta asialta, mutta sitä se ei ole, kunhan siihen saa hoitoa. 

Mitä nyt tapahtuu?

Uniapnea on todettu, miten edetään? Tavallisesti uniapnea potilaat käyttävät nukkuessaan sellaista maskia, mutta minun kohdallani, emme mene heti siihen. Maski on tietysti vaihtoehto, mutta viimeinen sellainen. Marraskuun 17. päivä menen lääkäriin, jossa pohdimme, että tehdäänkö minulle leikkaus, jossa poistetaan jotain (Näin hyvin olen perillä lääkäri asioista...) osia nielu- ja kitarisoista, jotka vaikuttavat hengitykseen nukkuessa.

Jos leikkaus päätetään toteuttaa, niin sitten se toteutetaan. Aika yksinkertaista itseasiassa. Toivottavasti siinä ei ainakaan tarvitsisi nukuttaa, sillä vihaan nukuttamista niin paljon. Viimeksi korvien putkitusten takia minut piti nukuttaa, joka oli aivan hirveää. Jotenkin se tunne, että minulta loppuu happi, kun sitä nukutusainetta tulee, on vain pelottava. Toisaalta, pitää osata arvostaa, että tällainen nukutusjärjestely on. 

Kääk!? Nyt kyllä mentiin ihan sivuraiteille, mutta oli pakko kertoa tuollainenkin muisto. Mahdollisen leikkauksesta kolmen kuukauden jälkeen joudun vielä unitutkimukseen, jossa katsotaan sen ajan uniapnean tilanne. Eli, asia on hyvin hoidossa, josta olen todella kiitollinen. Uniapnea ei ole kuitenkaan mikään leikin asia ja siihen tulee puuttua nopeasti.

Tiedätkö muuten mitä? Itseasiassa et voi vielä tietää, mutta kysyin jostain syystä silti. Kuitenkin! Ensimäistä kertaa ikuisuuteen, en saanut yhtään huonoa omatuntoa uutisista. Eli, en kokenut syyllisyyttä tai ajatellut valtion rahanmenoa, jonka se käyttää minuun hoidossa ja leikkauksessa. Olen oppinut, että minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä, mutta minun pitää osata arvostaa sitä. Tätä toivon, että jokaikinen muistaisi tuon. Sinä olet varmasti kaiken rahan ja hoidon arvoinen ja paljon enemmänkin. 

Noin! Taas saatiin blogi purkitettua. Ilman purkkia tosin. Olipa huono vitsi, mutta Samuel on Samuel. Kiitos paljon, kun luit taas ja toivottavasti viihdyit edes jotenkin lukiessa. Toivon todella, että viikkosi jatkuu hyvin ja omalla tavallasi, mutta nähdään perjantaina! Moooiikka moiii!