Filtterit ja ulkonäköpaineet - En voi vaan käsittää!

 

HUOM! Blogissa on erittäin vahvoja mielipiteitä ja tunteita, joten jos tämä on sinulle arka aihe ja olet filttereiden kannalla, älä lue tätä! Esitän tässä VAIN omia ajatuksia ja mielipiteitä, en väitä, että ne olisivat oikeita!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

(Blogin piti tulla jo lauantaina, mutta oli viimeistelyongelmia, joten julkaisu myöhästyi. Halusin kuitenkin säilyttää lauantaina tehdyt alkutekstit.)

Hei, sehän olisi lauantai! Onko jotain suunitelmia vai aiotko mennä vain hetken mielijohteesta? Juuri eilen Instagramissa juteltiin siitä, että olen kokonaan unohtanut mainita satuteatteristamme. Ai mitä siitä pitäisi mainita? Meidän näytelmän ensi-ilta on tänään! En tiedä, että miten ihmeessä olen unohtanut mainita tästä. 

Sanoinkin jo eilen Instagramissa, mutta ehkä siksi olen unohtanut, koska motivaationi näyttelyä kohtaan on ihan kadoksissa. 8-vuotta sitä olen harrastanut ja nyt iski tylsyys, mutta kyllä viimeiset näytökset vielä jaksaa. Tänä vuonna meillä on Ella ja kaverit -näytelmä. Onneksi ei tarvitse sanoa kuin muutama lause silloin tällöin, olen Pukarina nimittäin. Tästä tulee sisältöä tänään Instagramin puolelle, mutta arvatkaa mitä. 

Nyt on jo kolme kappaletta alkutekstejä, kääkk!? Miten Samuel edes onnistut tässä, nyt kuitenkin, matkamme käy blogin sisuksiin, tai no, itse blogin pariin!

J o h d a n t o a

Oih, muistan sen kuin eilisen päivän. Ai minkä päivän? Päivän, jolloin sain Snapchatin. (Muistakaa noudattaa ikärajoja ja "vanhempien valvonnassa" -merkkiä!) Olin huoleton ja tyytyväinen itsestäni. Kokeilin heti doge-filtteriä, joka oli kyllä aika hauska, täytyy myöntää. Ja siis ei, tämän blogin ideana ei ole muistella ensimmäisiä Snapchat kokemuksiani, tämä on vain alustusta.

Myöhemmin käytin edelleenkin Snapchat filttereitä. Silloin näytin hauskalta ja kaikki nauroivat hyvässä hengessä doge-kuvilleni. Sain suorastaan hyväksyntää käyttämällä sitä filtteriä. Se sai minut ajattelemaan. Mitä jos käyttäisin kauneusfilttereitä?

Se voisi piilottaa ryppyni, verisuoneni ja otsakohouman. Jos doge-filtteri saa jo noin paljon hyväksyntää, mitä kaunistus filtteri saa aikaan. Näin mietin. Tämä on tämän blogin puheenaihe. Tervetuloa mukaan juttelemaan ehkä hieman vakavemmin mitä yleensä, mutta samanlaista rentoilua tämä kuitenkin on. Nyt mennään!

F I L T T E R I T  J A  U L K O N Ä K Ö P A I N E E T

Tämä on itselleni oikeastaan sydämen asia. Nimittäin, että filtterit pitäisi kieltää laissa! Tiedän, että minulla on tähän asiaan vahva mielipide, mutta sitä mieltä todella olen. Ruvetaanpa vähän purkamaan tuota ajatusta. Ensinnäkin, itse filttereissä tai etenkään Snapchatin filttereissä ei ole mitään väärää, vaan niiden haitallisilla seurauksilla on.

Otetaan tähän kaveriksi pieni esimerkki. Otan puhelimella selfieita ja varmasti sinäkin otat. Monet, minä mukaan lukien emme ole niihin ikinä tyytyväisiä, sehän nyt on selvä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kenenkään muun ei pitäisi kuitenkaan vahvistaa tuota ajatusta, päinvastoin.

Silti, puhelimeni tekee niin. Joka kerta, kun otan selfien joku tekoäly yms. ilmoittaa minulle, että "Haluatko kaunistaa kasvojasi erilaisten kauneusfilttereiden avulla?". Siis kyllä, jopa puhelin tietää, että olen ruma. Aluksihan se voi olla ihan kivaakin, että saat muokattua kuvaa niin paljon, että näytät ja jopa minä näytän hyvältä. 

Mutta entä pitkällä aikavalillä?

Jos sitä lähtee kuitenkin syvällisesti miettimään, tuollainen ajatus on idioottimainen ja suorastaan vaarallinen. En lyö päätäni pantiksi, mutta olen aika varma siitä, että tuollainen ajatus laukaisee kielteisiä ja riittämättömyyden tunteita. Eli minun ulkonäköni ei ole ok, jos kerran minun pitää muokata sitä? Eikö minua hyväksytä, jos en muuta ulkonäköäni? Olenko ainoastaan silloin tarpeeksi kaunis, kun ulkonäköäni on muokattu?

Minulle ainakin herää tuollaisia tunteita, kun joka ikinen kerta joku älytön kone ilmoittaa, että ulkonäköäni kannattaa parannella. Jos jopa puhelin tajuaa sen, mitä oikeat ihmiset ovat mieltä? Tälläiset ajatukset herättävät uusia ajatuksia ja lopulta hirveät ulkonäköpaineet. Pahimmassa tapauksessa jopa masennuksen tai pelkoja. Voinko olla ihmisten ilmoilla livenä, koska en saa muutettua ulkonäköäni?

Tämähän on vain tällaista ajatusleikkiä, mutta tutkijat ovat myös huomanneet tällaisen ilmiön. Entäs ulkonäköpaineet? Nämä filtterit eivät ainakaan paranna ulkonäköpaineita. Mitä enemmän käytämme filttereitä ja saamme informaatiota, että emme riitä tällaisina ja sitä isommat ulkonäköpaineet meille tulee ja mieleen hiipii entistä useammin että ehkä puhelin ja filtterit ovat oikeassa.

Ymmärrän kuitenkin, että jos ulkonäköäsi pilkataan tai sinua ei hyväksytä tuollaisena kuin olet, haluat kuulua joukkoon käyttämällä filttereitä. Se on täysin luonnollista. Siispä, ihmisten ympärillä pitää muuttua. Heidän pitää lopettaa HETI ulkonäöstä puhuminen ja tajuta, että sinä olet parhaimmillasi juuri omana itsenä, omalla ulkonäöllä.

Sisäinen kauneus on paljon tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus

Tosin, tekoäly on oikeassa minun kohdallani. Mutta onko siitä pakko mainita? Eikä pelkkä mainitseminen edes riitä, vaan painostetaan muuttamaan ulkonäköä niin paljon, että meidät hyväksyttäisiin. Pidemmällä aikavälillä filtterit luovat ulkonäköpaineita ja romuttaa vakavasti itsetuntoa, sillä ajattelemme, että olemme ok vain, kun muokkaamme tarpeeksi ulkonäköämme.

Mielestäni tuo on vain järkyttävää ja vahingollista. Päinvastoin, meitä pitäisi kannustaa sisäiseen kauneuteen johon kuuluu, että olemme tyytyväisiä omasta ulkonäöstämme ja uskallamme olla juuri sellaisia kuin olemme. 

Tosin, sisäinen kauneus tarkoittaa myös sitä, että emme keskity kokoajan vain itseemme ja omaan hyväksyntäämme, yritämme auttaa ja rohkaista myös toisia hyväksymään itsensä ja oman ulkonäönsä. Mielestäni sisäisen kauneuden kulmakivi on persoonallisuus, se kertoo meistä enemmän kuin miljoona filtteröityä kuvaa. Ne ovat valheellisia ja vahingollisia.

Minä en ole ehkä kaunis, mutta sillä ei ole edes väliä. Sinä olet sisäisesti kaunis ja paras versio itsestäsi, kunhan et yritä muuttaa ulkonäköäsi kamalilla filttereillä. Keskitytään jokainen vain olennaisiin asioihin, persoonaan ja luonteeseen. 

Loppusanat

Huh huh! Päivä suunnittelua ja kolme päivää kirjoittamista. Paljon tekstiä, tunteita ja mielipiteitä. Täytyy myöntää ja kertoa ihan rehellisesti, että täällä on raivottu tätä tekstiä tehdessä. En ole pystynyt tekemään tätä neutraalisti. Nyt alkaa se kaikista isoin homma, editointi, muokkaus ja viimeistely. Luultavasti puolet blogista lähtee pois, mutta katotaan.

Kiitos niin paljon, jos jaksoit lukea tänne asti. Se ei ole itsestäänselvyys. Jos vain jaksat ja haluat, olisin enemmän kuin mielellään kuulemassa sinulta ajatuksia tähän aiheeseen. Jos olet eri mieltä kuin minä, sinulla on siihen täysi oikeus! 

Kiitos paljon ja nähdään taas, mooiikka mooiiiiii!