Tammikuu, eli sama kuin loputon maanantai.

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Per, peri, perjantai! Se olisi viikon raskain osuus takanapäin ja hetken hengähdys voi alkaa. Tosin, joillekin viikonloppukin on työntekoa. Mutta hei, kai olet jo taputtanut olalle ja kiittänyt itseäsi, että taas selvisit yhden viikon. Sillä ei ole väliä kuinka hyvin, mitä jäi tekemättä tai mitä olisi pitänyt tehdä. Kiitä itseäsi, että klaarasit viikon läpi, koska se ei ole itsestänselvyys.

Nyt kuitenkin kivempaan aiheeseen eli viikonloppuun! Miten sinun viikonloppu starttaa ja onko jotain suunnitelmia? Eilen tein muuten Vamlasin (ei kaupallinen yhteistyö!) ihan omaan blogiin kirjoituksen heidän videokampanjastaan ja mitä järkeä siinä on. Nyt, kun olen saanut tämän julkaistua, alkaa todellinen viikonloppu ja illalla voidaan taas miettä to do listaa. 

Johdantoa

Tiedättekö mitä, se olisi tammikuu ihan kohta ohi! Viikko sitten tuntui, että ei, eihän tästä kuusta pääse ikinä eroon. Oli jotenkin sellainen fiilis, että aina on kaksi viikkoa jäljellä eikä kuukausi etene ollenkaan. Mistäköhän  tämä johtuu? Miltä tammikuun hitaus tuntuu ja mitä otsikon ilmaus minusta tarkoittaa? Näitä asioita käsitellään mm. tämän päivän blogissa. Tervetuloa mukaan pohdiskelemaan ja ränttäämään tammikuuta!

Tammikuu, eli sama kuin loputon maanantai.

Näin itseasiassa sosiaalisessa mediassa tuon kielikuvan ja se osui ja upposi niin hyvin, että päätin heti, että tuosta pitää tehdä oma bloginsa, nimittäin tammikuun ja maanantain yhteisistä piirteistä. Maanantai. Minkälainen päivä se sinusta on? Minusta ajatuksena maanantai on kiva, sillä arki alkaa taas rullaamaan viikonlopun jälkeen, mutta käytännössä se on ihan hirveä.

Viikonlopun jälkeinen herääminen seitsemältä aamulla, väsymys ja "arkishokki" tekevät maanantaista, no maanantain. Tuntuu, että päivä menee etanaakin hitaampaa eteenpäin ja aika on pysähdyksissä. Haluaisi aloittaa viikon ja tehdä kaikkea, mutta jotenkin kaikki vain junnaa paikallaan ja olen alussa. Noin sekavasti ja järjettömästi minä kuvailisin maanantaita. En tiedä, että saitteko edes yhtään ajatuksesta kiinni, tuskin. Kuitenkin!

Ainakin minun mielestäni tammikuu on ja siinä ärsyttää täsmälleen samat asiat mitä maanantaissa. Aika junnaa paikallaan, pitäisi aloittaa hommat, mutta jotenkin vain tökkii ja mikään ei suju. Kaikki junnaa paikallaan. Tosin, maanantaina lomien jälkeen on aina virkeä olo, maanantaisin ei ole sellaista. 

Ehkä pääpointtina tällaisessa ajatuksessa on, että molemmat tuntuvat loputtomilta. Maanantai tai tammikuu, kummallekaan ei ikinä loppua näy ja sitten toinen, että olen kokoajan vain alussa. Nyt kun mietin, taidan olla ainoa joka näin kokee, tai itseasiassa minähän otin tuon väitteen somesta, joten meitä on siis kaksi. Toiseksi mietin, että miksiköhän jaoin tämän edes tänne? Ehkä siksi, että voimme pohdiskella yhdessä.

Perjantai My Day

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

20.1.2023 klo 6.40

Huomentaa! Vuoden ensimmäinen My day ja tutut rutiinit säilyy. Ajattelin, että näin vuoden alkuun olisi kiva tehdä tällainen perus arkiperjantai blogi. Pääsin juuri äsken ylös, en ole edes vielä pukenut, mutta halusin tulla toivottamaan aidot huomenet. Kahvia kitusiin ja päivä liikkeelle, tosin, en edes juo kahvia, mutta silti. Niin aina sanotaan. Kuitenkin! Tänään tiedossa koulua, blogien tekemistä, luultavasti kaupassa käymistä ja sitten yksien Vamlas sisältöjen julkaiseminen.

Kyse ei ole yhteistyöstä, joten voin mainita yhtiön nimen. Puhutaan siitä kuitenkin myöhemmin, ekana pitäisi hoitaa tuo koulupäivä pois alta. Aamu alkaa oma polku -valinnaisaineella, en oikein osaa selittää, että mikä se edes on, mutta sen jälkeen on englantia ja lopuksi vielä suomen kieltä. 

Ja ei, minun mielestäni ja sanon aina sitä äidinkieleksi, mutta nykyäänhän se on viralliselta nimeltään suomen kieli. Tosin, ymmärrän miksi se muutettiin. Nyt huppari niskaan, sukat jalkaan ja eikun menoksi! Ai niin, tuolla on aikasta paljon lunta, joten tarpoamista luvassa. Nähdään, öh, jossain kohtaa!

klo 13.07

Herran jestas, mutta päivä on jo ohi ja olen kotonaa. Koulussa on jotenkin todella hankala kirjoittaa, joten olen ajatellut, että parempi näin. Aamu alkoi tosiaan oma polulla, jossa teimme CV:tä, ainoa vain, että minulla on jo sellainen, joten oli vähän turha tunti. Nyt muuten, kun kesä lähestyy, niin muistakaa tehdä ansioluettelo esim. kesätöitä varten. Yksi todella hyvä sivusto, jossa itseasiassa minäkin tein CV:ni, on www.cvmaker.fi. 

Ainoa vain, että se ei ole ilmainen, joten siitä hyvin iso miinus. Päivän toisena tuntina oli englanti, jossa oli relatiivipronomineja. Jos nyt ihan oikein ymmärsin, niitä ovat mm. that, which ja who. Eli suomen kielen joka ja mikä. Viimeisenä oli suomen kieltä, jossa aloitimme oikeasti jopa kiinnostavaa projektia, nimittäin aineistoesseen. Eli tehdään oma essee jonkun aineiston pohjalta. Minä valitsin ilmastonmuutoksesta koskevan aineiston. 

Nyt olisi parin tunnin verran ET:n kokeeseen lukua, koska koe on ensi viikon torstaina. Olen täällä puhunut varmaan ties kuinka monta kertaa kokeista, joten ei tehdä sitä nytkin. Sanon vain, että aion lukea kokeisiin kirjoittamalla omia muistiinpanoja. Se on yksinkertainen, mutta voihan pojat kuinka toimiva!

Tiedättekö mitä sain päähäni? Mietin, että olisikohan kannattavaa ja hyödyllistä ostaa ihan oma vihko omatekemiin muistiinpanoihin. Niin koulun ja itseni muistiinpanot ei menisi sekaisin. Täällä menee muuten hyvin, parista kappaleesta olen jo saanut tehtyä muistiinpanot. Nyt kuitenkin valmistelen jo tulevat Instagram sisällöt latautumaan ja valmistaudun niiden julkaisemiseen. Palataan siis ihan hetken kuluttua. 

klo 15.12

Nämä eivät siis ole yhteistyösisältöjä, vaikka siltä vaikuttaakin, joten voin näistä täällä puhua. Julkaisin äsken Vamlasiin eli vammaisten lasten ja nuorten -tukijärjestöön liittyviä sisältöjä. Kerroin niissä, että mikä yritys Vamlas on ja minkälainen kampanja heillä on tällähetkellä menossa. Tiedätkö muuten, että aina kun saa tällaiset sovitut sisällöt julkaistua, olo on aina helpottunut.

Jotenkin tällaisista sisällöistä tulee painetta ja stressiä, että niiden on pakko onnistua, vaikka muihin sisältöihin minulla on periaate "Mitä hönömpi, sen Samuelimpi". Nyt lähden kuitenkin kauppaan hakemaan ehkäpä jotain herkkuja, mutta etenkin niitä muistiinpanovihkoja. 

klo 15.19

Jaa, tervetuloa Oriveden S-markettiin! Matka sujui erittäin hyvin ja turvallisesti, olihan matkaa se 800m. Olipas hyvä vitsi, kuitenkin! Liiketunnistimet tunnistivat minut ja uskokaa tai älkää, mutta tuosta tuli jo minulle sellainen kiva piristys. Jokainen tuollainen pienikin teko antaa iloa.

Agendana on etsiä sipsiä, Coca-Colaa ja niitä muistiinpanovihkoja. Tulin siihen päätökseen, että haluan ostaa pari sellaista vihkoa, mihin voin tehdä aina omia muistiinpanoja ilman, että ne sotkevat koulussa tehtyjä muistiinpanoja. Sipsihyllylle, mars. Ette ikinä arvaa mitä. Broadway sourcream and onion makua on tasan yksi pussi jäljellä ja juuri liian korkealla, noh, onneksi on naapuri mukana.

Sitten Coca-Cola hyllylle. Täällä on onneksi aina kaikki hyvät juomat matalalla. Ja noin, kauppareissu melkein done. Hain kaksi sellaista A5-vihkoa, mutta esittelen ne tarkemmin kotona. Mitä mieltä sinä olet? Oikea kassa vai pikakassa? 

Minusta se riippuu, jos on paljon jonoa, ehdottomasti pikakassa, mutta muuten minusta on aina kiva vaihtaa sananen myyjän kanssa. Nyt käytän pikakassaa. Pystyn kyllä käyttämään sitä, mutta joudun kiipeämään siihen tasolle, jonkun mielestä se voi olla noloa, mutta minulle se on jo ihan normaalia. Ymmärrän toki siis, jos pidät sitä nolona. Nyt on ostokset hoidettu pikakassalla ja nokka kohti kotia!

klo 19.30

Tuota noin, huomaa, että alkaa olemaan vähän puhki nimittäin en ole kirjoitellut tänne mitään moneen tuntiin. Kaupasta tultuani testasin uusia vihkoja, jotka toimivat ja auttavat kokeisiin lukemisessa. Ensimmäiset muistiinpanot kirjoitan elämänkatsomustiedosta. Sen jälkeen olen jo valmistellut huomisia kuvauksia, sillä kuvaan kaksi sisältökokonaisuutta Instagramiin.

Huomenna teen myös yhtä toisenlaista kirjoitusjuttua, mutta puhutaan siitä joskus toiste. Nyt täytyy sanoa, että olen aika poikki. Ajattelin, että Cocista naamaan ja Netflix päälle. Siitä on tämä ilta tehty. Mitä olit mieltä vuoden ensimmäisesta My Daysta? Lisää näitä? Entä miten näitä voisi kehittää? Kiitos paljon, jos olit mukana mun perjantaissa ja nähdään! Moikkkaaa!

Ihanaa viikkoa sinulle, palataan asiaan keskiviikkona! 

 

 

 

Onko syrjäytyminen yhteiskunnan vai yksilön vika? - Kouluessee

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko ja tasan viikko arkea jo takana. Tai siis arkea, kun olen ollut täällä somessa. Miten teidän tammikuu on edennyt? Minulla todella hyvin, mutta...No, siitä itseasiassa puhutaan tämän päivän blogissa. Onko sinun mielestäsi muuten tämä talvi ollut ihan mäntti? Minusta ainakin. Tai siis ei muuten, mutta kelien puolesta. Nyt on ollut ihan herran jestasin liukasta, mutta ei se vielä mitään. Harmaa sää yhdistettynä vesi-, loska- ja lumiseokseen, niin pilalle mennyt talvi-ilma on valmis.

Meidän piti tehdä elämänkatsomustietoon essee etiikan ongelmasta, jonka aihe on syrjäytyminen. Mietin pitkään, että haluanko jakaa tämän tännekin ja kysyin sitä Discordissa ja todella moni oli halukas näkemään esseeni. Tiedän, että aiheesta on varmasti monenlaisia mielipiteitä eikä missään nimessä minun mielipiteeni ole oikea. Tämä on vain minun näkemykseni, eli ei ole sama kuin sinun.

Tavoitteena ei ole myöskään vaikuttaa mitenkään sinun mielipiteisiisi tai näkemykseen syrjäjymisen syyllisestä. Jokaisella saa olla omat mielipiteet. Tässä se kuitenkin on, tervetuloa mukaan!

Onko syrjäytyminen yhteiskunnan vai yksilön vika? -Kouluessee

Syrjäytyminen on todellinen ja iso ongelma. Ennen sitä ei edes tunnistettu tai pidetty vakavana asiana. Nyt syrjäymisestä ollaan todella huolissaan ja sille yritetään löytää yhtä syyllistä, jota voisi helposti syyttää ja antaa kaiken vastuun tapahtuneesta. Minun mielestäni sille ei ole vain yhtä syyllistä, vaan riippuu tapauskohtaisesti. Joissain tapauksissa ei voida syyttää ketään.

Missä tapauksissa yhteiskunnan vika?

Mielestäni yhteiskunnan tehtävä tai oikeastaan velvollisuus on ennaltaehkäistä syrjäytymistä kaikin keinoin, eikä raha saa olla esteenä. Suomi on muutenkin velkaantunut, joten yksikin menetetty kansalainen maksaa Suomelle miljoonan. Ennaltaehkäisy tulee siis paljon halvemmaksi. Jos rahan takia syrjäytymistä ei yritetä hoitaa ja ennaltaehkäistä, vika on yhteiskunnan.

Tärkein syy miksi haluamme ennaltaehkäistä syrjäytymistä, on, että välitämme syrjäytyvästä ihmisestä ja haluamme, että hän voi jatkaa elämäänsä normaalisti. Emme tiedä miten hän tuntee, kokee tai kuinka suuri hänen mielestään on asia, joka on johtamassa syrjäytymiseen. Psykologi, kuraattori tai koko yhteiskunta ei saa suhtautua liian lievästi, välinpitämättömästi tai, että asiaa vähäteltäisiin. Jos nuori tai muu ihminen saa tällaista kohtelua ja syrjäytyy, vika on yhteiskunnan.

Valtiossamme asuu kaikenlaisia ihmisiä. Niin suomalaisia kuin vieraskielisiä, maahanmuuttajia, eri uskonnoista ja etnisyyksistä tulleita, romaneja, vammaisia ja muita vähemmistöön kuuluvia. Jos syrjäytyvän auttamiseen vaikuttaa hänen taustansa tai ennakkoluulot heidän ryhmästään ja sen perusteella hän ei saa apua, vika ja vastuu on yhteiskunnan. Tällaisesta voisi olla esimerkki romaneista. 

Missä tapauksissa vika on yksilön?

Nuorilla, mutta myös muilla on mahdollisuus syrjäytymiseen. Silloin sulkeutuu eikä puhu kenellekään ongelmistaan, mutta jos ei puhu tai edes näytä tunteitaan muille eikä läheiset ja muut näe, että sinulla on paha olla, syy on mielestäni kyllä yksilön.

Jos nuori kieltäytyy avusta ja tuesta, on vahingollinen ja ei ole yhteistyöhaluinen, vaikka paha olo näkyisi muille, vika on yksilön. Ketään ei voi, eikä saa auttaa pakosta ja väkisin. 

Missä tapauksessa ei ole syyllistä?

Nuori tiedostaa ongelmansa, puhuu siitä ja on valmis ottamaan apua vastaan ja yhteiskuntakin yrittää parhaansa mukaan auttaa ja ehkäistä syrjäytymistä. Jos tällaisessa tapauksessa potilas syrjäytyy, vika ei ole kummankaan. Yhteiskunta on yrittänyt parhaansa, mutta joihinkin syrjäytymiseen johtavia ongelmia ei ole hoidettavissa.

TÄÄLLÄ TAAS, On aika aloittaa taas hommat!

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tota noin. Tiedän, et enää muista minua tai jopa tunne. Siitä on melkein kaksi kuukautta, kun olemme viimneksi tavanneet blogin merkeissä. Eli toisinsanoen, meidän täytyy opetella ihan uudet rutiinit ja tutustua toisiimme. Tai siis, jos se on sinulle okei. 

Minä en ole kuitenkaan unohtanut, sillä ikävä on ollut todella suurta. Vihdoista viimein, on aika palata normaaliin ja pääsen palaamaan rakkaan harrastukseni pariin, mutta ennen kaikkea, pääsen taas juttelemaan sun kanssa. Samuel, kahden kuukauden tauko ei kuitenkaan ole opettanut, että miten tehdään selviä alkusepostuksia, sillä tämän sekavampia alkuselityksiä en ole ikinä nähnyt. Nyt kuitenkin, minun ja sinun, on aika puhua ja päivittää itsemme vuodelle 2023! Tervetuloa mukaan, tästä se taas lähtee!

Mitä tapahtui?

Tosiaan, marraskuussa katosin täältä ja nyt on aika vähän selventää. Katosin, koska en vain pystynyt jatkamaan. Jaksamiseni oli nollissa, mutta ehkä pahempana kärsin todella pahasta väsymyksestä. Olen todella paha stressaamaan, josta olen puhunut täällä ja paljon. Marraskuussa oli paljon meneillään, joten iltaisin ja öisin oli todella vaikeaa saada unta, jonka takia nukuin ihan liian vähän.

Yritin viikon välein palata someen, mutta lopulta päätin luovuttaa. Turha palata ja valehdella, että jaksaisin jos näin ei ole. Se oli kyllä hyvä päätös. Tässä syy, että miksi katosin noin vain. Mutta hei, ne on nyt menneitä! On aika katsoa eteenpäin ja tähän vuoteen. Tai no, otetaan pieni kertaus mitä näiden kahden kuukauden aikana on tapahtunut. Ja vastaus on, että ei yhtään mitään. 

Olimme koko loman kotona ja minusta se oli parasta. Nautin talvesta, reissasin Oriveden sisällä pitkin katuja ja Paltanmäkeä. Katselin Netflix sarjoja peiton alla, kävin metsäilemässä ja sen sellaista! Totta kai tärkeimpänä, nukuin pitkään. Heräsin joka päivä n. 11 aikaan, ilman herätyskelloa. Se on vain parasta, et voi kiistää. Ainakaan toivottavasti.

V U O S I   2 0 2 3!

Käsittelin aikasta nopeasti viime vuoden, koska minusta se vain on taakse jäänyttä ja turhaa palata siihen. Käsitellään siis nyt vuotta 2023! Kyllä, minusta on jotenkin vaikea sisäistää tuota vuosilukua. Tai sitä, että tänä vuonna olen 16-vuotias. En oikeastaan tiedä, että mitä voisin tähän höpötellä, koska minulla ei ole mitään hajua, että mitä tämä vuosi tulee pitämään sisällään. 

Tietysti jatko-opinnot ja peruskoulun päättyminen on hyvin iso asia, mutta siitä tulee ihan oma bloginsa, joten en halua puhua niistä ollenkaan. Tavoitteena on tietysti jatkaa omien unelmien tavoittelemista lyhytkasvuisuudesta huolimatta, mutta yhtälailla haluaisin edes jotenkin tukea sitä ajatusta, että jokainen erityinen saisi saavutettua unelmansa ja elää normaalisti.

En halua missään nimessä, että vain minä, liikuntavammaiset tai lyhytkasvuiset voisivat elää omana itsenään, vaan että jokainen saisi elää niin. Se on jokaisen oikeus. Sitä yritän edistää tänä vuonna! Muut suunnitelmat ovat ihan auki. Blogeja alan nyt suunnittelemaan, ideoimaan ja miettimään aiheita joten niistäkään en osaa vielä puhua. 

Ihanaa olla takaisin! Minulla ei kyllä taida olla muuta. En halua turhaa pitkittää tätä blogia, koska ei ole mitään mitä sanoa. Ai niin! Lauantaina tulee perjantaista My day blogi, jossa kerron yhdestä asiasta, joka on minulle todella iso asia ja viime vuoden lopussa tullut yllätysuutinen. Kiitos taas, että olet täällä. Se ei ole itsestäänselvyys, enkä pidä sitä sellaisena. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään lauantaina! Mooiiikka mooiii!