Lyhytkasvuisen liikkuminen! -Minimönkijä pyörän tilalla

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko, alle 72H kevätjuhlaan. Kyllä muuten jännittää. Meillä on ensimmäiset ja viimeiset kevätjuhlaharjoitukset perjantaina, joten ei edes tiedä, että mitä siellä pitää tehdä. Miten ysiluokkalaiset siellä liikkuu? Minkälainen kevätjuhla teillä on? 

Toivottavasti jokainen saa hyvän ja tavoittelemansa todistuksen, mutta muista aina ja iänkaikkisesti, todistus EI mittaa arvoasi ihmisenä. Taitaa olla jo varmaan viides kerta, kun sanon tuon. Hupsista! Nyt kuitenkin, johdannon pariin!

J o h d a n t o a !

Kesällä muuten liikutaan ja paljon. Sehän on suorastaan tehty liikkumiseen. Uimarannoille pyöräileminen, mikä voisikaan olla parempaa! Tosin, minähän en muuten pysty pyöräilemään. Käveleminen onnistuu hyvin, mutta siinäkin on omat rajansa ja lyhytkasvuisuuden tuomat esteet. 

Minkälaista sitten on lyhytkasvuisen liikkuminen ja mikä apuväline minulla on? Tänään, kohta tai itseasiassa juuri nyt syvennymme tähän aiheeseen. Tervetuloa mukaan liikuskelemaan ja lukemaan!

Lyhytkasvuisen liikkuminen! -Minimönkijä pyörän tilalla

Olen itseasiassa tehnyt mönkijästäni blogin 2021 syksyllä, mutta ajattelin, että kannattaa esitellä e vielä kertaalleen tässä samalla. Ja sitä paitsi, se riippuu vahvasti tähän aiheeseen. Pitää muuten vielä mainita, että liikunnasta olenkin puhunut täällä paljon, mutta nyt puhutaan liikkumisesta. Tiedän, ero on pieni, mutta merkitys on eri. Yritän itsekin prosessoida tätä. Minun ajatusjuoksullani liikkuminen tarkoittaa jalkaisin siirtymistä paikasta toiseen, liikunta, noh. se on liikuntaa.

Nyt kuitenkin! Pitää tässä heti sanoa, että pidän liikkumisesta ihan valtavasti. Liikkuessa kävellen tai juoksemassa, saa monia hyötyjä niin psyykkisesti, henkisesti kuin fyysisesti. Lenkkeilyä ja niitä hyötyjä olemmekin jo käsitelleet, joten niitä ei käsitellä nyt. Muuten Samuel vain toistaisi aina samat asiat yhä uudelleen.

Lyhytkasvuisuus tuo haasteita liikkumiseen. Lyhyiden raajojen, huonon tasapainon (tästä on ihan oma bloginsa) ja voimien vähyyden takia. Tosin, voimat ovat vähäiset jos vertaa muihin yhdeksäsluokkalaisiin. Lyhytkasvuisena minulla on jopa ihan hyvät voimat. Tai näin minulle on ainakin kerrottu. Lyhyiden jalkojen takia luonnollisesti askelvälini on paljon pienempi kuin muilla.

Mitä se sitten tarkoittaa? Oletko muuten huomannut, että käytän blogissa iihan liian usein tällaisia itsereflektoivia kysymyksiä, joihin myös vastaan itse. Kuitenkin! Askelvälini takia samaan matkaan menee paljon kauemmin aikaa, mutta myös enemmän askelia kuin muilla. 

Tämän takia kuljen usein välimatkat esim. liikuntatunnille avustajan kanssa, koska joudun käyttämään siihen paljon enemmän aikaa kuin muut. Monet ajattelevat, että lyhytkasvuinen ei jaksa liikkua, jonka takia hän kulkee avustajan kanssa lyhyempää reittiä tai menee taxilla.

Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa! Kuljen autolla ja avustajan kanssa, jotta saan mennä omaa tahtiani. Tosin, vaikka en jaksaisi, ei sillä olisi väliä. Kunto on tärkeää, mutta se ei määritä millainen on ihmisenä. Olet yhtä arvokas liikkumisestasi huolimatta. Ja hei, tässäkin erilaisuus on rikkaus. Mitä jos kaikki liikkuisivat samalla tavalla ja samaan aikaan? Sehän olisi monotoonista robottimaisuutta. Liikkuminen on jälleen yksi esimerkki mikä erottaa meidät yksilöinä - hyvällä tavalla!

 

Olen monissa blogeissa kertonut, että en pysty pyöräilemään. Tasapaino, polkemisvoima ja -nopeus. Nuo olivat niitä haasteita. Jotkin reissut vaatisivat pyörää, esim. yhteisreissut muiden kanssa. Ilman, että saa mennä samaa vauhtia, samaan aikaan ja edes jotenkin samalla kulkupelillä kuin toiset, sitä tuntee itsensä todella ulkopuoliseksi. 

Tämän takia 3.lk lähtien minulla on toiminut liikkumisen apuvälineenä ja pyörän korvikkeena sähköllä toimiva minimönkijä. Tämä on ihan poliisin hyväksymä ja rinnastetaan invamopoon, koska kulkee alle 25km/h. Se tuo myös sen edun, että tällä saa kulkea kevyenliikenteen väylällä. Eli, kun muut menevät pyörällä, minä pystyn kulkea rinnalla mönkijällä.

Kukaan ei edes pidä minua erilaisena tässä suhteesta, josta olen niin iloinen. Tällähän ei voi mennä kuin keväällä, kesällä ja syksyllä. Talvisin kuljen kaikkialle kävellen. Kesästä tekee vielä paremman juuri tämä mönkijä, sillä tämän avulla pysyn aina menossa mukana ja saan olla osa porukkaa. 

Johan oli liikkumista kerrakseen. Kesällä on varmasti tulossa sisältöjä ja blogeja, jossa ajellaan mönkijällä. Lauantaista on tulossa muuten my day -, mutta jo lauantaina heti on tulossa peruskoulun päätös blogi. Kiitos paljon, jos olit mukana ja nähdään taas! Moooikka mooii!

SAIN KESÄTÖITÄ!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Viimeinen kouluviikko, aurinkoa piisaa ja peruskoulu päättyy. Sellaisilla tähän viikkoon. Tosiaan, torstaina vaihtuu kesäkuuhun. Ihan hullua, mutta heti perään on toinen järkytys. Nimittäin lauantaina on kevätjuhla! 

Meillä yseillä on tällä viikolla paljon erikoisohjelmaa, mutta niin on myös hölynpölyäkin. Keskiviikkona lähdemme Siikanevan laavulle retkelle, joka on minusta todella kiva asia. Aina ei tarvitse lähteä retkelle johonkin kaupunki-sisätila kohteeseen. Luonto ja ulkona oleminen, se vasta hyvä retki onkin. Torstaina taas on ysigaala, joka on Oscar-gaalaa muistuttava juhla. 

Siellä palkitaan mm. vuoden mopokuski ja hauskuuttaja. Ja syödään Kotipizzan pizzoja. Tällaisia on meillä tällä viikolla, peruskoulun päättymisen kunniaksi. Minkälainen viikko sinulla on? Millä fiiliksillä, että kesäkuu alkaa? Nyt kuitenkin Samuel: Itse blogiin tai et ikinä pääse sinne asti!

J o h d a n t o a 

Kesä. Ihmisen parasta, palauttavinta ja rennointa aikaa. Kesätyöt, aikuisille varmaan aika perusasioita, tuskin lempi kesänviettotapa. Sen sijaan monelle nuorelle ne ovat todella iso asia, koko kesän kohokohta. Täytyy kuitenkin muistaa, että jotkut eivät halua kesätöihin ja se on täysin oikein.

Ei kesätyö tee nuoresta parempaa ihmistä, mutta joillekin se on tärkeä osa työelämään siirtymisessä. Niin se on minullekin. Siispä päädyin hakemaan niitä aika epätavallisella keinolla, mutta pääsin kuin pääsinkin. Tänään jutellaan siis kesätöistäni: Miten päädyin kesätöihin, minne ja miksi. Tervetuloa mukaan kesätyöläilemään, lukemaan ja nauramaan!

S a i n  K e s ä t ö i t ä !

Aloin miettimään maaliskuussa, että kesähän on tulossa ja kesätyöhaku on käynnissä. Saman tien ajattelin, että olisipa ihan huippua päästä kesätöihin. Mutta sitten, negatiivinen Samuel otti vallan. Mietin heti, että mitä töitä muka voisin tehdä ja mistä niitä löytäisin. Siis sellaisia, joita minä pystyn tekemään. Katsoin ihan huvikseni Duunitorista ja kesätyöpaikat oli 90% kauppoihin, marjan poimintaan ja myyntiin. 

Luokkalaiseni sai tuttujensa ja vanhempiensa välityksellä rakennus- ja siivousalan töitä. Tosin, olen todella iloinen, että nuori pääsee kesätöihin ilman huippu todistusta. Tällaiset fyysiset työt eivät tarvitse erinomaista todistusta, joka vähentää eriarvoisuutta. Kuitenkin! Mietin, että en kyllä tule saamaan mitään töitä. 

Hetken negatiivisuudessa ja itsesäälissä vellomisen jälkeen aloin miettimään ratkaisuja turhan voivottelun sijaan. Lähdin ajatuksesta mitä osaan, mitkä ovat kiinnostuksenkohteitani ja minkälaista työtä pystyisin tekemään. Eli käänsin asian positiiviseksi. Moni tekee nykyään sisällöntuotantoa yrityksessä ja työpaikalla. Somemarkkinointi on tärkeä osa mainostamista yrityksille. Tai ainakin näin luulen. 

Tuumasta toimeen! -Hakemukset tulille

Siitä aloin miettimään, että voisinkohan päästä tekemään orivesiläisille yrityksille sisällöntuotantoa eli mainosmarkkinointia. Minkäänlaista koulutustahan ei ollut, mutta mietin, että kahden vuoden harrastuskokemus on. Yrityksille voisin myös tehdä sitä työnä, mutta tätä omaa someani en ikinä. Se olisi vastoin arvojani. Tämä on harrastukseni ja väyläni ennakkoluulojen rikkomiseen, ei mikään rahastuskeino!

Eikä mennyt aikaakaan, kun kirjoitin sähköposti-luonnoksen. Kerroin siinä, että kuka olen, mitä palveluja ja hyötyjä voisin tarjota yrityksellenne ja minkälainen kokemus minulla on somen ja mainostamisen osalta. Kenelle sitten lähetin viestejä? Menin rohkeasti ja ehkä liiankin heppoisasti syvään päätyyn. Laitoin nimittäin vaan kaikille orivesiläisille yrityksille sähköpostia, jotka tiedän ja joista pidän paljon. 

Minkälaisen vastaanoton sain?

Tuottiko se mitään tulosta? No tuotti ja kirkkaasti! Tajusin heti, että tarvitsisin kolme yritystä, koska sisällöntuotantoa ei ole mitään järkeä tehdä 6h/päivä vaan kaksi tuntia päivässä, mutta pidemmän ajan. Yksi yritys olisi riittänyt enemmän kuin hyvin, mutta "tavalliseen" kesätyömäärään pyrin. Silti, unelmani oli saada edes yksi yritys.

Tässä vaiheessa sanon jo: Olen vain niin onnellinen ja kiitollinen tulevasta kesästä töiden osalta. Saan hyödyllistä, mielekästä ja osallistavaa tehtävää. Nyt kuitenkin itse asiaan! Samuel eli siis minä olen vain tällainen herkistelevä tyyppi. Kolme yritystä halusi kuulla lisää ja neuvotella mahdollisesta kesätyöstä: Oriveden Väri, joka on tällainen sisustus- ja remontointiliike, HoiDogki, joka on lemmikkieläinvarusteliike ja Oriveden 4H-yhdistys.

Muistan, kun sain tiedon näistä, aloin heti herkistelemään. Koska pelkkä se, että näin moni yritys haluaa kuulla lisää ja neuvotella. Neuvotella, että mitä voisin heille tarjota. Tähän liittyy myös yksi isompi asia, heille lyhytkasvuisuus ja vamma ei ollut este, punainen vaate tai ennakkoluulo. He katsoivat sen yli. Se oli minulle isoin asia koko prosessissa. 

Tuliko töitä?

Mites sitten tarinan loppu? Tein PowerPoint-esityksen sisällöntuotannosta ja sen hyödyistä yritykselle. Kaikki kolme olivat kokeilun kannalla ja pitivät tällaista tärkeänä ja boostia antavana heidän markkinoinnille. Sain laadittua KOLME työsopimusta kesälle. 

Jokaiselle yritykselle kaksi tuntia päivässä eli yhteensä kuusi tuntia. koko kesäkuun ajan. Ajattelen, että en ansaitsisi tätä, mutta silti se pitää tajuta. Minusta voi olla jopa hyötyä työelämässä.

Tämä opetti minulle taas paljon. Ikinä ei saa ajatella, että minulle ei voisi löytyä kesätöitä, koska en pysty tekemään "tavallisia" hommia. Toiseksi, aina kannattaa yrittää ja hypätä syvään päätyyn. Jos sinun osaamisalastasi ei ole työpaikkailmoitusta, kysy itse. Ja vielä kolmanneksi, lyhytkasvuisuus ei ole este tai punainen vaate Orivedellä. 

Duunit aloittaa päsäytän 5.6. klo 8! Nyt olisi todella kiva kuulla sinun kesästäsi. Mitä aiot tehdä? Mitä kesäsuunnitelmia sinulla on? Saitko sinä kesätöitä? Ja muista, vaikka et haluaisi töitä, se on ihan oikein. Lomailu on enemmän kun oikea ratkaisu. Toivon kuitenkin, että jokainen joka haki, sai kesätyöpaikan. 

Nyt on aika aloittaa unelmien kesä! Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas. Moooikkka mooiii!

Yli kaksi vuotta blogia!

 

" Hei, olen kohta 14vuotias poika Orivedeltä, joka näin perjantai illan ratoksi päätti perustaa blogin. En ole koskaan tälläistä tehnyt joten opettelemista löytyy. Blogini käsittelee aika lailla elämääni."

Tuollaisilla sanoilla 21.5.2021, perjantai-iltana alkoi blogini tarina. Tarina, josta en tiennyt mitään mitä tuleman pitäisi. Nyt kaksi vuotta myöhemmin, tiedän. Tiedän mikä blogini tarkoitus, suunta ja mikä tarinan opetus on. Ylläoleva teksti oli kaikista ensimmäisin blogini, joka kyllä herättää miljoona kysymystä, mutta nolla vastausta.

Olen monesti miettinyt, että mitä jos tuota postausta en olisi ikinä tehnyt. Ilman tuota järkyttävää kirjoitusta, koko blogia ei olisi tullut, sitä ei olisi ollut ikinä olemassakaan ja minä en olisi para-aikaa kirjoittamassa tätä, etkä sinä liioin lukemassa. Moni asia olisi aivan toisin, moni asia olisi siis todella huonosti.

Ilman tätä blogia, en tiedä, että kuka olisin, mitä tekisin ja miten ajattelisin. Mutta tiedätkö mitä, onneksi ei edes tarvitse ajatella tuollaista. Koska olen tässä ja nyt. Tiedän, että olen sanonut tämän miljoona kertaa, mutta sanon nytkin: ilman tätä, ilman sinua, ei olisi nykyistä minua ja arvojani. Ei niinkään blogin, vaan, että olet siinä, sen ansiosta olen se kuka olen. 

Tässä kahden vuoden aikana olen kasvanut henkisesti, ajatus- ja arvomaailmaltani niin paljon, että en edes muista entistä minua. Joka ikinen päivä, varma ilon lähde on ollut tämä blogi, Instagram ja etenkin sinä. Muistoja on kertynyt kymmeniä, ikimuistoisia tilaisuuksia on satoja. Joka ikinen päivä, saan tehdä asiaa mistä nautin. Sinun ansiostasi. 

Olen saanut kokea ikimuistoisia ja hullujakin juttuja, jotka ovat olleet vain tämän myötä mahdollisia. Unelmani oli seiskalla, että voisin elää ilman, että kärsisin erilaisuudesta ja lyhytkasvuisuudesta. Tämä, tämän ansiosta olen kääntänyt lyhyyden voimavarakseni ja erilaisuuden rikkaudeksi. Blogillani on monta pääsanomaa, mutta kaksi, jotka kiteyttävät nämä kaksi vuotta: Erilaisuus on rikkaus ja unelmien saavuttaminen ei riipu mistään ulkoisista seikoista.

Isoin asia mitä olen tällä blogilla saavuttanut, on, että olen saanut vietyä lyhytkasvuisten ja muiden erilaisten sanomaa eteenpäin. Turhat ennakkoluulot eivät kuulu yhteiskuntaan!

Miten tästä eteenpäin?

Miten sitten tästä eteenpäin? Ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Olen panostanut nyt aika lailla Instagramiin, mutta blogi jatkuu heti kesällä täysillä. Lupaan, että tasan niin kauan jatkan blogia, kun se tulee täydestä sydämestä, en ajattele näyttökertoja tai "seuraajia." Niin kauan kuin se tulee sydämestä ja halusta kertoa rehellisesti millainen lyhytkasvuinen on, niin kauan tätä jatkan. Rahalla eikä suosiolla ole mitään merkitystä.

Kiitos, kaikesta.

Samuel Pulkkinen

Kolme viikkoa peruskoulua jäljellä! -Lukioonsiirtymispalaveri

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Torstai, mutta tänään on vapaata! Ja hei, oletko muuten huomannut yhden jutun. Tänään on 18.5., joka tarkoittaa, että toukokuu on yli puolen välin. Mihin tämä aika oikein menee? Tosin, tiedän jo vastauksen. Se vain menee. Kuitenkin! Miten sinä vietät vapaapäivää? Minä vietän sitä pakkaillen, koska huomenna on lähtö Isojärven kansallispuistoon, metsään kuvaamaan blogia ja muita sisältöjä.

Tajusin vielä yhden asian lauantaina, samaan aikaan kun nautin metsästä, tulee kuluneeksi kaksi vuotta blogin aloittamisesta. Tästä tulee siis blogi ensi viikolla, ei siitä sen enempää!

Johdantoa

Peruskoulua kolme viikkoa jäljellä. Samaan aikaan ihanaa, hirveää, haikeaa ja uutta. Jotenkin yhdeksän vuoden aikana sitä vain tottuu siihen niin hyvin ja suorastaan juurtuu kouluun, että sitä ei edes tajua sen myös loppuvan aikanaan. Luulee, että se kestää aina ja ikuisesti. Mutta. Nyt tuo, iki-ikuinen aikakausi on alkamassa loppumaan. Toisaalta, miten voi alkaa ja loppua samaan aikaan. 

Samuelin mieli ajattelee, että ikään kuin se loppu ja viimeiset viikot ovat nyt alkaneet. Kuitenkin! Ajattelin, että muistellaan peruskoulua vasta 3.6., tämä on vain tällainen "Ajan tasalla koulun suhteen" -blogi. Mitä ajatuksia minulla on tällä hetkellä? Mitä nämä viimeiset kolme viikkoa pitävät sisällään? Ja kerron myös lukioonsiirtymispalaverista, josta olen jo Instagramissa kaiken maininnut. Tervetuloa mukaan peruskouluilemaan, lukemaan ja toivottavasti hymyilemään

Kolme viikkoa PERUSKOULUA jäljellä!

Jotenkin emme ole tänä keväänä ehtineet jutella ollenkaan koulusta, tai olemmeko. En edes muista, kyllä varmaan jotakin. Kevät vain on mennyt niin vauhdilla, tai sitten minä olen vain unohtanut jutella koulusta. Nyt on alkanut koulun osalta viimeiset viikot, jotka sisältävät muutakin kuin perusohjelmaa. Viimeinen koe on nimittäin perjantaina, englannista tietysti.

Muistan, kun se viimeinen koeruuhka alkoi, ajattelin, että eihän nämä lopu ikinä. Nyt sitten viedään viimeistä koetta. Todistuksen osalta sanon vain sen, että olen enemmän kuin tyytyväinen siihen. Sanoin tämän viime vuonnakin, mutta sanon nytkin: Muista, todistus ei määrittele sinua ihmisenä. Se ei kerro kuinka huippu ja omanlainen persoona olet.

Jos määrittelisi, jokaisen todistus olisi 10. Ensi viikolla alamme varmaan pitämään arviointikeskusteluja ja antamaan kirjat pois. Viimeisellä viikolla on jo nyt ainakin kaksi spesiaali ohjelmanumeroa, retki Siikanevalle eli luontokohteeseen ja torstaina ysigaala. Ysigaala on meidän koulun perinne ja vastaa oikean elämän Oscar-gaalaa. En oikein osaa sanoa siitä mitään vielä. Ainakin pizzaa ja palkintoja on luvassa!

Lukioonsiirtymispalaveri

Sitten siirrytään jo tulevaan! Nimittäin lukioon. Tuossa parisen viikkoa sitten pidimme lukioonsiirtymispalaverin, johon osallistui minä, koulunkäynninohjaaja, äitiä, apulais- ja rehtori, kirjoittajalukion ope, opo, sosiaalityöntekijä ja tilapalveluiden edustaja. Siinä kävimme lukion aloitusta, lyhyyden tuottamia haasteita ja avun tarvetta lukiota ajatellen.

Olen tästä jo Instagramissa kertonut kokonaan. Kerrataan kuitenkin tännekin. Pitkäaikainen unelmani toteutuu: lukion pääoviin asennetaan invakatkaisimet, joten niistä tulee esteettömiä ja minä pääsen kulkemaan yksin. Mietin kyllä, että hirveä kustannustaakka minun takia, mutta rehtorit vakuutti, että se ei ole taakka, vaan hyvä sijoitus. Siitä hyötyy kyllä muutkin. 

Siksi tilapalveluilta oli edustaja. Olen aina haaveillut, että kulku ovista olisi esteetöntä. Tätä muuten juuri tarkoitan, Orivedellä otetaan niiin hyvin huomioon yksilöt ja jokaisen tarpeet erikseen. Olen tästä kiitollinen, mutta en tunne syyllisyyttä. Sosiaalityöntekijä oli avustajan tarvetta/hankintaa varten. Fakta on, että tarvitsen lukiossa avustajankin apua. Esim. ruokailuissa, retkillä ja liikunnan-,kuviksen- ja musiikintunneilla.

Saan osallistua niihin yhdenvertaisesti, mutta avustajan kanssa. Tämä on todella iso asia. Tosin, sovimme, että saan olla mahdollisimman itsenäinen ja avustaja on vain silloin kuin tarvitsen sitä. Niinä päivinä, kun en häntä tarvitse, hän ei tule. Näin henkilökohtainen avustaja toimii. Eli en ole taloudellinen rasite.

Kirjoittajalukion opettaja, hän on vain huippu. Suunnitteli jo syksyä ja miten lukion aloitus voisi olla mahdollisimman sujuvaa ja, että en joutuisi pelkäämään tai stressaamaan mitään. Opinto-ohjaaja oli sitä varten, koska varsinkin alkuun, hän on miettimässä lukio-opintojani. Kaikki ovat kyllä niin tukeneet ja auttanut minua kohti lukiota eikä lyhytkasvuisuus ole ollut ollenkaan ongelma. Kiitos, kiitos ihan jokaiselle.

Loppusanat

Viimeisiä viedään! Yritä jaksaa, sinnitellä ja ajatella tulevaa lomaa. Kaikki on varmaan aika poikki jo, mutta enää kaksi viikkoa jäljellä. Me hoidetaan tämä, yhdessä. Ja sitten voinkin hyvästellä peruskoulun. Minkä luokan, koulun tai muun jätät taaksesi tänä kesänä? Vai jatkuuko kaikki ennallaan syksyllä?

Helsingin reissu!

 

Huom! Tästä tuli todella surkea, sillä tämä on ns. muistelua eikä aitoa fiilistä, itse tapahtumahetkellä.

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Nyt se on tapahtunut. Kyllä, uskomatonta, mutta totta. Ai mikä on niin ihmeellistä Samuel? No se, että toukokuu on alkanut! Ihanaa, viimeinen askel ja välietappi ennen kesää. Jotenkin tämä aika vain humahtaa ja kovaa. Suorastaan täräyttävän kovaa. Kääk! Tajusin muuten vielä suuremman järkytyksen aiheen, tämän kuun 21. päivä tulee kuluneeksi kaksi vuotta blogin perustamisesta. Voihan vuodet sentään!

Miten sinun toukokuusi on alkanut? Millä fiiliksillä nyt, kun kesä on aivan oven takana? Jopa yksi asia on kauempana kuin kesä: tämän blogin aloittaminen, koska nämä alkutekstit vain jatkuvat ja jatkuvat. Nyt kuitenkin, tervetuloa mukaan lukemaan reissublogia Helsingistä!

Reissu Helsinkiin!

Tässä käsitellään muuten ihan samat asiat ja kuvat kuin Instagramissa, joten jos katsoit siellä matkakertomuksen, ei kannata tuhlata aikaa tämän parissa. Nyt kuitenkin! Lähdimme torstaina Helsinkiin, yliopistolliseen sairaalaan vuosittaiselle kontrollikäynnille. Lyhykäisyydessään siellä katsotaan, että olen terve, pärjään ja voin hyvin sairaudesta ja sen tuomista sivuvaikutuksista huolimatta.

Ensimmäistä kertaa olin ihan yötäkin to-pe, sillä perjantaina oli vielä fysioterapeutin tapaaminen. Sen takia olin erityisen innoissani reissusta, koska -päivällä ja illalla sai tutustua Helsinkiin ja tehdä kaikkea muutakin. Ai niin! Vielä piti mainita, että olisin halunnut tehdä tästä sellaisen my day tyyppisen, mutta en vain pystynyt kirjoittamaan siellä livehetkellä. 

Vähän yli kymmeneltä olimme Helsingissä ja mikä olikaan ensimmäinen asia joka kiinnitti huomioni. No liikennevalot! Jouduimme heti ensimmäisiin liikennevaloihin, jotka vaihtuivat juuri meille punaisiksi. Todella tärkeä ja oleellinen osa suurkaupungin liikennettä, mutta silti niin ärsyttäviä tällaiselle landelaiselle.

Orivedellä, kun ei ole ollenkaan liikennevaloja. Sitten! Saimme paikan Meilahden HUS:in viereen, joten kävelymatka ei ainakaan ole iso. Sairaalan aula oli pysynyt ihan samana, iso telkkari tai tuollainen näyttö, jossa virtuaalisia kaloja, mutta täällä verikoesiivessä on myös oikea akvaario. Olen aina ihmetellyt, sillä täällä on oikeasti tosi harvinaisia kaloja, että mistä he ovat löytäneet nuo.

Noh, ihmettelyt sikseen! Sitten 2.krs ja ilmoittautuminen. 10.45 pääsin sairaanhoitajalle, jossa katsottiin normaalit pituus, paino ja päänympärys. Hoitajat on kyllä kultaakin kalliimpia. Tämä Helsingin sairaala on kyllä todella paljon isompi kuin Tays, sillä jokaisella osastollakin on oma infopisteensä. 

Sitten olikin itse päälääkäri! Hän on ollut minulla viimeiset 10-vuotta, joten tuntee minut aika hyvin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän on enää asioita, koska kuten olen sanonut, nyt lyhytkasvuisuus ei enää rajoita tai tuota ongelmia elämääni mitä pitäisi ratkoa. Tosin, nytkin siellä vierähti yli tunti. Juttelimme vain kuulumisista, ysiluokasta, olenko pysynyt terveenä ja mm. lukioon siirtymisestä.

Kaikki oli hyvin! Suunnitelmat oli selvillä ja sain tietoa, jos lukiossa tulee tarve jollekin apuvälineelle, että mistä sellainen löytyy. Ylipainoa ei ollut yhtään, mutta pituus on mikä on. Huimat 108cm. Siinä olen jopa muihin lyhytkasvuisiin verrattuna negatiivisella käyrällä eli lyhyt muihinkin lyhytkasvuisiin verrattuna.

Tosin, mitä sitten. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita mitä miettiä. Siinä se oikeastaan, sitten oli vuorossa kuntoutusohjaaja. Siinä öh, ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä. Ihan samoja asioita kuin lääkärilläkin. Päivän viimeinen käynti oli 12.45, joka oli hammaslääkäri. Siellä ei oikeastaan mitään ihmeellistä, ei yhtään reikää.

Ensimmäisen päivän sairaalareissu olikin sitten siinä. Yövyimme Scandic Pasilassa, jossa en ollut käynytkään. Ja nyt taas Samuel. Tein Instagramiin laajat esittely- ja room tour -videot. Mutta mikäs unohtui? No olisiko kuvat! Aargh! Sen siitä saa, kun päivittää kahta somea samaan aikaan. Pitäisi tehdä vain yhtä kerrallaan. Nyt päivitin koko ajan Instagramia samalla, kun otin tänne kuvia.

Huone oli tosi kiva, kaksi ns. erillistä huonetta ja telkkaria. Seinät olivat sellaisen savun harmaan värisiä. Maistoin muuten heti sitä kuuluisaa Helsingin vettä, nimittäin todistaakseni, ettei se ole niin kamalaa kuin väitetään. Mutta. Se on. Ei tuota Helsingin vettä voi sitten juoda kukaan, en ainakaan minä.

Hetken hotellihuoneessa haahuiltuamme, lähdimme Mall of Triplaan. Pasilan hotelli oli vain alle 500m Triplasta, joten matka ei ollut ainakaan mitään päätähuimaava. Silti, Helsingissä liikkuminen kävellen verrattuna Orivedellä liikkumiseen, se on aivan erilaista. Kadulla käveli solkenaan ihmisiä, suojateitä ja liikennevaloja ihan joka paikassa.

Kävelijöillekin oli omat liikennevalot. Mutta sitten, oli aika saapua Mall of Triplaan, koko Pohjoismaiden suurimpaan kauppakeskukseen. Luulin, että en pystyisi liikkumaan siellä yhtään, mutta ei ei. Kaikki oli esteetöntä hissien ja liukumaton myötä. Pystyin liikkumaan ja pääsin joka paikkaan ihan yksin. 

Kävin ties kuinka monessa liikkeessä, mutta ei löytynyt sitten mitään ostettavaa. Ja hyvä niin. En ole ehkä mikään kaikista paras ostaja, saatikka sitten kuluttaja. Kävimme kuitenkin syömässä TLB-ravintolassa. Voihan kääk, kuinka hyviä burgereita. Liha oli rapeaa ja mureaa, samoin sämpylä, mutta juusto vasta olikin.

Sen jälkeen Triplan reissu oli jo paketissa ja takaisin hotellille. Tutkimme vähän hotellia, mutta loppuilta menikin saunassa, josta en myöskään ottanut kuvia Instagram-storyjen takia! Miten voin unohtaa ottaa blogiin kuvia, vaikka päivitinkin Instagramia? No kuitenkin! Sitten olikin jo nukkumaan meno.

Aamulla aamupalalle, joka oli todella monipuolinen. Itseasiassa melkein täydellisen monipuolinen. Tosin, tasot olivat korkealla. Ihan liian korkealla. Tyydyin vain siihen, että äitini auttoi ja kantoi minulle pöytään. Menin ihan leivällä ja sen päällisillä. Lopuksi oli vielä fysioterapeutti, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Hän totesi, että olen niin jäntevä, että ei ole mitään järkeä tehdä "turhia" harjoituksia.

Se oli kyllä kieltämättä aika erikoinen. Sitten lähdimme kotiin ja kovaa vauhtia. Tässä oli meidän reissu Helsinkiin. Mitä mieltä sinä olet meidän pääkaupungista? Asutko siellä tai oletko käynyt? Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooikka moiiii!