MUN TEATTERIHARRASTUS!

Tänään luvassa mun teatteriharrastuksesta kertomista, mutta ennen sitä tietenkin mun turhaa jaarittelua sekä pari muutakin asiaa!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Lunta, lunta, lunta ja plussakeliä. Sellaista tänä perjantaina. Ja hei! Mulla ja monella teistä alkoi tänään varmaan hiihtoloma joten meille kaikille niin haluan toivottaa oikein hyvää hiihtolomaa kaikille! Mitä aiotte tehdä hiihtolomalla? Me ainakin pysymme ihan kotona, mutta se ei ainakaan minua haittaa. Ihanaa kun voi nukkua ihan niin pitkään kuin haluaa ja ei tarvitse stressata koulusta. Vaikka pidän paljon koulusta niin tällaiset viikon lomat on tosi kivoja, mutta joululoma on kyllä jo liian pitkä. Siinä ehtii jo ruveta ikävöimään koulua. Huomioikaa, että nämä ovat vain minun tyhmiä mielipiteitäni. 

Nyt vielä pari asiaa, pahoittelut kun pölpötin taas jotain ihan turhaa aluksi. Kun suunnittelin viime blogia ympyröin oikein kaksi asiaa, että ne on pakko sanoa, mutta silti unohdin mainita niistä. Vasta kun olin sen julkaissut tajusin, että "hetkonen! Minähän unohdin  kuitenkin sanoa niistä." nyt onneksi kuitenkin muistan. Ensimmäinen asia koskee taukoani. Jouduin lähtemään niin nopeasti tauolle, että en ehtinyt syytä ilmoittaa ja kun olin ollut pari päivää jo poissa niin monet laittoivat viestiä, että "moiii, missä oot? Heii, onko kaikki hyvin kun en oo kuullut susta mitään? Moi, miten menee. onks kaikki hyvin? innolla odottelen jo uutta blogia." En voi edes sanoin kuvailla kuinka iloiseksi ja suorastaan onnelliseksi tulin siitä, että joitakuita kiinnosti ja suorastaan oli huolissaan, että missä olen tai onko jotain sattunut. Minulle tuli niin onnellinen olo, kun joku oikeasti halusi varmistaa, että onko kaikki kunnossa. Kiitos ihan sanoinkuvailemattoman paljon, merkitsi todella paljon. <3

Toinen asia. Nyt multa on tullut normaalisti kaksi blogia viikossa, mutta haluaisitteko kolmannen? Ymmärrän kyllä hyvin, jos ette halua, mutta olisi kiva kuulla mitä mieltä olette. Tai siis ymmärrän enemmän kuin hyvin, jos tämä kaksikin blogia on liikaa. :D Mulla olisi sellainen ehdotus, jos haluaisitte kolme blogia viikkoon, että maanantaina ja keskiviikkona tulisi aihe blogit eli olisi joku aihe mistä kirjoittaisin. Ainakin maaliskuun loppuun mulla on jo kalenterissa suunniteltuna kaksi aihetta per viikko joten voisin tuon toteuttaa, mutta entä se kolmas blogi? Voisitko jo kertoa siitä? Eli, perjantaihan on aina viikon paras päivä ja minä olen miettinyt, että mitä jos rupeaisin tekemään joka perjantai My Day:n. Eli lauantaina tulisi aina perjantaista My Day, jossa olisi rentoa jutustelua ja näkisitte aina, että mitä mun perjantaihin kuuluu. Jos sinulla on minkäänlainen mielipide tähän asiaan, niin arvostaisin kovasti, jos laittaisit sun mielipiteen tästä kommentteihin alas tai laittaisit minulle jossakin yksityisviestiä. Voitaisiinko jo Samuel pikkuhiljaa mennä itse aiheeseen? No joo, kyllä te minut tiedätte, ei multa vaan saa lyhyitä alkutekstejä, mutta nyt vihdoinkin aloitetaas joten tänään siis aiheena:

Mun teatteriharrastus!

Tämä aihe on mulla jo ollut tosi pitkään listalla, että tämän voisi tehdä. En edes muista, että pyysiköhän ihan joku tätä aihetta, mutta en viitsinyt tehdä tätä vielä syksyllä, koska meidän näytelmä oli vielä niin alkuvaiheessa. Nyt tammikuussa mun piti tehdä tämä ja tiedätte, että minä kyseessä joten unohdin tämän ihan kokonaan. Kunnes yhtäkkiä mun päähän tärähti ja mietin, että hei, mites se teatteri blogi? Joten tänään siis agenda on esitellä mun teatteri harrastus kokonaan. Tässä blogissa käsitellään ainakin seuraavia kysymyksiä kuten: 

MITÄ MULLE KUULUU?

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Vihdoinkin noin kahden viikon tauon jälkeen uusi blogi. Siis aina pitemmän tauon jälkeen tuntuu, että on ihan kuutamolla tästä hommasta, mutta yritetään edes jotenkin. Tässä blogissa siis puhutaan siitä, että miksi katosin, mitä minulle kuuluu, mun metsäretkestä ja mitä maaliskuussa tapahtuu. Tervetuloa mukaan!

Ps. Ainakin omasta mielestä tästä tuli todella huono blogi ja olen todella pahoillani siitä. Ensi blogista tulee jo parempi, kun muistan vähän tätä hommaa.

Katosin siis silloin perjantaina (piti oikein kalenterista katsoa) 11.2. Silloin piti tulla vielä blogi, mutta en ehtinyt viimeistelemään sitä, mutta se tulee joko vielä tällä viikolla tai ensi viikolla. No miksi sitten katosin? Syy tai itseasiassa vastus on yksinkertainen. En voi kertoa, että miksi. Asia oli siis todella iloinen, ja kaikki oli siis hyvin. En voinut olla somessa silloin, koska se vaati silloin huomioni 100%, mutta en saa kertoa sitä. Jos asia riippuisi yksin minusta kertoisin sen ilman muuta, mutta ei riipu. Sen voin vaan luvata, että asia on iloinen ja tulen kertomaan sen vielä. Mie lupaan ;) Eli siis en ollut missään lomalla, mutta en vain pystynyt tekemään uutta blogia, mutta nyt vihdoinkin pystyn. Täytyy myöntää, että on ollut ikävä. Olen monesti puhunutkin, että ei tämä enää ole minulle mikään harrastus vaan osa jo elämää ja jos tätä ei tee niin tuntuu, että jotain puuttuisi.

Siirrytäänkö jo toiseen kysymykseen? No siirrytään niin ettette joudu kestämään mun seuraa kauempaa kun on ihan pakko. Mitä minulle kuuluu? Lyhykäisyydessään minulle kuuluu aivan mahtavan hyvää. Onkohan se edes oikea ilmaus? No nyt sitten on. Minä tuossa yksi päivä mietinkin, että miten onnellinen ja iloinen nyt olen. En edes muista milloin viimeksi olen ollut surullinen tai olisin vaikka käynyt koulupsykologilla. Olen niin kiitollinen siitä kuinka hyvää elämäni on tällä hetkellä. Tuntuu, että jokainen osa-alue elämässäni menee hyvin, jos stressiä ei lasketa. Yksin en olisi ikinä pystynyt saavuttamaan tätä, että olen oikeasti ihan tyytyväinen itsestäni vaan kaikki läheiset sekä te olette tehneet sen. Kiitos ja kumarrus. Toivottavasti tiedätte sen kuinka paljon olette auttaneet minua ja paljonko merkitsette minulle. Tuntuu, että en tule ikinä pystymään kiittämään teitä tarpeeksi, mutta toivottavasti edes vähän ymmärtäisitte kuinka kiitollinen olen teille. Eli ihan mahtavaa kuuluu ja tuntuu, että olen ollut yhtä jaksoisesti iloinen varmaan jo kuukauden. Siirrytään siis kolmanteen kysymykseen.

Viikonlopun metsäretki

Lähdin perjantaina Isojärvelle yöksi, mutta kuinka ollakaan unohdin ottaa sieltä melkeinpä yhtään kuvaa joten teen tälläisen pienen teksti koosteen retkestä. Torstai iltana mun tuttava soitti, että "Moro, ollaan huomenna lähdössä Isojärvelle retkelle. Haluaisitko tulla mukaan?" Minä olin totta kai heti lähdössä ja sitä rataa. Perjantaina me kävimme nopeasti vielä kaupassa hakemassa eväät ennen kuin lähdimme ajamaan kohteeseen. Kodalle oli matkaa vain 500m, jota ensin itseasiassa suorastaan harmittelin, että miksi noin pieni kävelymatka vain. Noh, se olikin aivan sopiva, koska lunta oli melkeinpä polviin asti niin oli ihan hiukkasen raskaampaa kävellä. Sinne päästyä tutkittiin vähän aluetta (kuvia löytyy Instagramista) ja aloimme pystyttämään telttaa. Sanotaanko, että jo siinä vaiheessa tiedostin jo olevani enemmän kesäretkeilijä, koska talvella siellä ei voi oikein tehdä mitään ja kaikki on vaikeampaa. Sitten aloimme jo paistamaan makkaraa, mutta vielä parempaa eli vaihtamaan kuulumisia! Juttelimme yhdeksään asti illalla ja sitten minä söin kolmioleivän, koska en syö makkaraa. Kuulumisten jälkeen aloimme juttelemaan niitä näitä ja hups vaan kello olikin jo keskiyö. Menin sitten nukkumaan, nukuin yhden mun tuttavan kanssa samassa teltassa. No yö ei sanotaanko mennyt ihan putkeen kun 4.10 heräsin siihen, että mulla olin aivan jäässä kengistä päähän enkä pystynyt edes liikuttamaan raajojani. Ei siinä, menimme sitten kodalle sytyttämään nuotion ja yritin lämmittää itseäni. Muuten reissu oli aivan mahtava joten siirrytään siis vikaan kysymykseen!

Mitä maaliskuussa? 

Maaliskuu on melkeinpä jo ovella eli siispä mietitääs mitä silloin tapahtuu. Hiihtoloma on ainakin heti maaliskuun alussa, onko muuten teillä jo nyt hiihtoloma? Jos on niin erittäin hyvää hiihtolomaa kaikille! Klassinen vastaus, mutta kouluun panostan sekä hankkeisiin. Hei muuten! Keskiviikkona alkaa vihdoinkin se kokkikerho missä minä olen apulaiskerhonohjaajana! Olen niiiin odottanut tätä. Myöskin, jos k-virus sallii niin meidän satuteatterin esitykset pitäisi olla. Mun yksi tuttu on töissä jossain SASKY:ssa ja ne tekee sen alla jotain TURVA hanketta, jonka alla ne tekevät podcastia syrjinnästä, rasismista ja erilaisuudesta. Menen sinne vieraaksi viikolla 10, joka on myös aivan mahtavaa! Pääsen puhumaan tärkeästä asiasta, vaikka tuskin mulla mitään hyvää sanottavaa on. Ihanaa kyllä on, että näin tärkeät asiat otetaan puheeksi. Haluan panostaa someen aivan täysillä maaliskuussa, koska kokoajan tuntuu, että en tee tarpeeksi tai nämä eivät ole tarpeeksi hyviä, joka on kyllä täysin totta.

Kiitos kun tulit jälleen lukemaan pitkästä aikaa uutta blogia! Nyt lupaan, että näitä tulee aktiivisesti, toki jos et jaksa näitä aina lukea niin ei ole pakko tietenkään.:) Täytyy sanoa, että tästä blogista tuli musta jotenkin todella tönkkö ja huonosti kirjoitettu. Lupaan, että nyt kun totun taas tähän yritän parantaa kirjoitustani. Moikka, moi ja nähdään taas!

Jutteluni luokanohjaajan kanssa

 Heippaaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!  

Ihanaa kun olette tulleet taas tänne kylään, olette kyllä niin hyviä vieraita, mutta tulkaahan peremmälle sieltä eteisen puolelta. Joo, älkää välittäkö mun omituisuuksia. Se olisi kuitenkin tiistai, kahdeksas helmikuuta ja metri pihalla lunta. Näillä eväillä siis on tämä tiistai varusteltu. Menikö teillä hyvin viikonloppu? Mulla meni ainakin ihanasti, en avannut näitä someja koko viikonlopun aikana ja kylläpä teki hyvää! Nyt jaksaa taas puurtaa blogien parissa. Tällä viikolla siis nyt (tuliko yllätyksenä? :D) ja perjantaina klo 15 tai 16 uusi blogi. Kommentoikaa ihmeessä tuohon alas, että haluaisitteko mieluummin klo 15 vai 16 uuden blogin? Ai niin! Meinasi unohtua sanoa, mutta muistin kuitenkin. Ensi viikolla mitä luultavimmin, jos meteoriitti ei tipu mun niskaan niin on vuoden ensimmäinen blogiputki! Silloin olisi maanantaista perjantaihin joka päivä tiedossa uusi blogi klo 15! Eli silloin aina kannattaa ainakin pysyä poissa täältä, ei vaan. Kai sie nyt tuut lukemaan edes yhtä, jos kerkeät? Blogiputki siis käsittelee bloggaamista ja blogien tekemistä vähän sieltä ja täältä. Nyt kuitenkin on alkutekstit venähtänyt taas ihan hirveän pitkiksi, hienoa Samuel.. Siis multa tulee tätä juttua vaan, eikä kyllä loppuakaan sille näy. Joten nyt tervetuloa uuteen blogiin ja aloitetaas!'

Minulle itsenäisyys on ollut ihan hirveän tärkeä asia, koska se on motivoinut minua koko ajan elämään. Se, kun huomaan, että pystyn tekemään itse asioita niin rohkaisee minua paljon ja näen, että en ole täysin hyödytön. Koulussa onneksi saan olla itsenäinen, vai saanko? Ei ole ihan noin ja nyt aiheena se, kun juttelin itsenäisyyden tarpeestani koulussa luokanohjaajalleni. Nauttikaa!:)

Yksi ja puolivuotta yläkoulua takana, on ollut ihania hetkiä, huonoja hetkiä ja nyt on muutoksien hetki. Alakoulussa sain elää aika itsenäistä kouluarkea, toki jotain sääntöjä mitä muilla ei ollut ja avustaja joillain tunneilla mun kanssa. Sitten kun yläkoulu oli alkamassa ajattelin, että nyt saisin alkaa olemaan kokonaan itsenäinen koulussa, muttaa... näin ei ollut. Toisaalta ymmärrän sen, tämä on vanhempi koulu ja täällä on ulko-ovina raskaat puuovet. Minulla on myös joitain turvallisuussääntöjä joita en taas ymmärrä. Tänä vuonna olen vihdoinkin aukaissut suuni ja ruvennut kertomaan, että haluaisin enemmän vapautta, koska mun minäkuva ei muutenkaan ole ihan mikään paras ja se, jos mitään en saa koulussa tehdä yksin niin se ei ehkä kauheasti korjaa sitä. Olen todella arka ollut aina puhumaan mun tunteista ja mitä mulla on mielenpäällä niin kenellekään, mutta nyt olen vihdoinkin alkanut puhumaan mun luokanvalvojalle. 

Ensimmäisen kerran puhuin hänelle viime lokakuussa ja luulin, että reaktio olisi ollut "koululla on vastuut ja susta pitää pitää huolta", mutta eipä ollut. Hän ymmärsi minua täysin ja sanoi itsekin, että jotkut turvallisuussäännöt mitä mulla on niin on suorastaan turhia. Sitten aloin luottamaan jo häneen ja siis hän (puhun siksi koko ajan hänestä, kun en nimeä voi paljastaa) on auttanut minua ihan hirveästi. Nykyään mun koulunkäynti on paljon vapaampaa, olen saanut oikeuksia ja mennä itse paikasta toiseen. Eli siis mun neuvo onkin, puhukaa, puhukaa ja kertokaa teidän huolia ja murheita eteenpäin. Ainoastaan niin voitte vaikuttaa asioihin. Minulle itsen

Tänä vuonna mun luokanohjaaja on järjestänyt niin, että saan olla välitunnilla yksin, saan syödä eri pöydässä kun avustajani sekä aamun ekalla välitunnilla saan mennä syömään välipalani yksin. Olen niin iloinen kaikesta tästä, koska nyt huomaan, että selviän melkein koulussakin yksin. Viime torstaina puhuin hänelle viimeksi ja juttelin hissistä ja miten opettajat kohtelee minua. Minulla on siis maailman parhaimmat opettajat, mutta ne ovat ehkä jopa liian huolehtivaisia. Jos esimerkiksi kävelen yksin käytävillä, he heti alkavat kysyä "miksi kävelet yksin, missä avustajasi on, onko kaikki hyvin? Toisaalta ihanaa, että välittävät, mutta eihän muillekaan tehdä niin. Miksi minulle sitten? Haluaisin olla          samanlainen kuin muutkin, eli että en saisi mitään erityishuolenpitoa. Osaanhan minä kuitenkin kävellä? Luokanohjaajani ymmärsi tämänkin ja itseasiassa laittoi opettajille tästä viestiä. Mietin tässä vain, että saisinkohan näyttää sen viestin. Kyllähän minä kai saan? Vai saanko. Toisaalta, minuahan se koskee joten...? No minä näytän sen teille, mutta älkää menkö kertomaan kenellekään... 

Näkyyköhän tuo edes? Zoomatkaa, jos ei näy kunnolla. Kaiken tämän takana on vain se, että minulle olisi niin tärkeää, jos saisin tehdä ja olla koulussa niin kuin normaali pituiset. Sitten vielä puhutaan hissistä. Tällä hetkellä kuljen hissillä aina aikuisen kanssa ja haluaisin kulkea sillä yksin. Meidän koulussa on kuitenkin sääntö, että kukaan oppilas (jolla on siis lupa kulkea hissillä) ei saisi kulkea hissillä yksin. Se olisi mulle ihan ok, mutta tuo sääntö koskettaa tällä hetkellä oikeastaan vain minua. Kyllä muut meidän koulun kipsi oppilaat kulkee yksin, mutta minä en sitten saisi. Eihän lyhyys vaikuta mitenkään hissillä kulkemiseen. Miksi tehdään mukamas sääntöjä kaikille, mutta ne ovat kuitenkin vain minulle. Sitä en ymmärrä. Luokanohjaajani oli aivan samaa mieltä asiasta ja vie onneksi asiaa eteenpäin. Onneksi hän ei lue eikä tiedä tästä, mutta hän on kyllä maailman paras luokanohjaaja mitä voi toivoa. Hän ei heti tyrmää minua vain kuuntelee ja yrittää auttaa. Siispä mun neuvoni on puhukaa. Jos sinulla on jotain mielen päällä niin puhu. Mulla monesti on mielenpäällä asioita ja ajattelen, että ei siitä ole mitään hyötyä jos puhun, mutta joka kerta saan niin paljon apua ja tukea. Älä jää yksin ajatustesi kanssa. Älä ikinä. Lupaa mulle, että menet puhumaan jollekin luotettavalle aikuiselle, jos sinulla on jotain. Kiitos.

Tässä oli vähän mun mietoksia itsenäisyydestä ja siitä kuinka tärkeää asioiden puhuminen on. Kiitos erittäin paljon kun luit tämän blogin ja jos jäi mitä tahansa epäselvyyksiä, kysymyksiä tai muuta niin kysy ihmeessä tuolla kommenteissa! Mielelläni haluan vastata. Anteeksi tästä tuli vähän pienempi blogi, mutta perjantaina pidempi sekä perjantaina voitaisiin vetää vähän rennommin, koska nyt viimeiset kolme blogia ollut vähän syvällisiä. Hyvää loppuviikkoa kaikille ja nähdään taas! Mooiiikka moii!

MIKÄ ON MUN PITUUSENNUSTE?

 

Ooooikein hyvää perjantaita ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Ihan ensiksi. Minä unohdin viime blogissa kertoa, että nyt ollaan jo helmikuun puolella joten melkeinpä voidaan jo puhua keväästä. Helmikuu on siitä kiva kuukausi, että alkaa jo kunnolla valaistumaan ja näkemään, että kevät tulee. Viikko olisi kuitenkin pulkassa ja aika hengähtää, mutta ennen sitä joudut valitettavasti lukemaan tai itseasiassa turha minua syyttää, itsehän tänne tulit :D Kuitenkin mulla olisi tälle viikonlopulle kova aikomus, että en tekisi koulujuttuja, blogia tai olisi somessa tavoitettavissa, mutta saa nähdä miten käy. Yritys on ainakin kova, mutta toteutus... noh, kuitenkin tervetuloa peremmälle ja aloitetaan!

Jos et ole nähnyt vielä viime blogia, niin suosittelen lukemaan sen ensin ennen kuin luet tämän, koska nyt tulee ikään kuin toinen osa eli jatkoa viime blogille. Viime blogiin kuitenkin pääset tästä: https://lyhytkasvuinen.blogspot.com/2022/02/mita-aion-tehda-peruskoulun-jalkeen.html ja sitten, jos haluat voit tulla lukemaan tätä, tai no voit sinä kyllä lukea tämän vaikka et ole viime blogia. Viime blogissahan puhuttiin mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa ja miten lyhytkasvuisuus siihen vaikuttaa, mutta en puhunut sanaakaan siitä, että kuinka pitkä sitten tulisin olemaan tai minkälaisia muutostöitä tarvitsisin, mutta tein sen ihan tietoisesti, koska halusin tehdä tästä aiheesta ihan oman blogin joten tänään siis luvassa mun pituusennusteen kertominen ja minkälaisia muutostöitä tulen tarvitsemaan, jos tällaiset aiheet kiinnostaa niin pysy ihmeessä täällä ja jos ei kiinnosta niin voit sie kyllä ihan lähteäkin. 

Luultavasti olen kertonut ennenkin, että kun synnyin niin olin 49cm pitkä. Siitä sitten olen tullut hitaasti, mutta epävarmasti ylöspäin edes jonkin verran. Itseasiassa mullahan on erittäin vakavaluontoinen sairaus, sillä olen kaikkiin lyhytkasvuisiinkin verrattuna miinuskäyrillä eli todella lyhyt jopa niihin verrattuna, mutta hei, olisiko mun tuurilla voinut olettaa, että olisin ollut edes normaali lyhytkasvuinen.. No ei tietenkään voi. Normaalit lyhytkasvuiset ovat aikuisena noin 125cm-130cm, mutta sanotaanko näin, että mun ei kannata edes uneksia noista mitoista. Mun pituuskasvu on vaihdellut aina tosi paljon, jonakin vuotena on voinut tulla jopa viisi senttiä lisää pituutta, mutta joskus taas kaksi senttiä. Viime vuonna olin 104cm pitkä, joka itseasiassa lukee blogin esittelyssäkin eli mun pitää vaihtaa se sinne. Kuitenkin, tänä vuonna olin 107cm pitkä, josta olen todella kiitollinen. 

No kuinka pitkä sitten tulen olemaan aikuisena? Olen pahoillani, mutta olen Samuel eli rakastan pohjustaa asioita eli ennen sitä kerron vähän lisää tulevaisuudestani. Kävimme 1. päivä joulukuuta endokrinologilla, joka siis tutkii aineenvaihduntaan ja kasvuun liittyviä sairauksia. Hän kertoi meille, että nykyään on lääke jolla lyhytkasvuiset saisivat jopa 10cm lisää pituutta, joka kuulosti aivan mahtavalta, mutta... Jos "kasvupyrähdys" oli jo ohi niin lääke ei tehoa, niinpä se oli niin kuin siinä sitten. Mun käsi kuitenkin kuvattiin siinä on jotain kuulemma kasvulevyjä mitkä kertoo sen ja... Niin, ei pituutta eli ei lääkettä. Mutta ihan sama. Nyt se kysymys, eli kuinka pitkä olen aikuisena! Minä kasvan vielä enintään kahdeksan senttiä eli korkeintaan aikuisena musta tulee 110-115cm. Noin, siinä. Sanotaanko niin, että aluksi tuohan voi järkyttää ja tietysti surullistahan mun elämä tulee olemaan vai tuleeko? Pitää ajatella positiivisesti. Ajatelkaa, että pystyn kuitenkin avaamaan ovia ja paljon muuta arjen asioita. Pitää olla kiitollinen, että pystyn edes tehdä noita asioita ennemmin kuin miettiä mitä en pysty. Kuitenkin enhän minä ihan normaali kodilla ja autolla pysty tekemään mitään tuon pituisena, mutta ei se ole maailmanloppu, sillä jos niihin tekee muutostöitä pystyn käyttämään esimerkiksi autoa! Mitä muutostöitä sitten pitää tehdä? Nyt paneudutaan tuohon. 

Autossa on polkimet joihin en yletä, rattiin en luultavasti yletä, vaihteistoon en yletä tai pysty niitä vaihtamaan, mutta minkälaisia muutostöitä niihin sitten pitää tehdä. Lyhytkasvuisen muunneltuun autoon pitää hommata ainakin erikoisvalmisteinen ja korkeussäädöllä varusteltu istuin. että siinä ylettää kaikkialle, mutta myös näkee ratin eteen. Muunnetut polkimet ovat nyt aivan selvät, mutta myös käsihallintalaitteet jotka korvaavat vaihteiston ja pystymme niitä käyttämään. Entäs koti sitten? Ulko-ovien lukkoihin joutuu varmaankin tekemään muutostöitä, kaappeihin, mutta mitä monille joutuu niin minulle ei vessaan joudu mitään muuta tekemään kuin matalampi lavuaari. Keittiö on ehkä se paikka missä joutuu tekemään eniten. Hitsi, kun en löytänyt kuvaa, mutta siis keittiössä on mm. omia välineitä meille ja sellainen rullilla liikkuva taso minkä päällä voi seistä, että ylettää kaappeihin.

Noniin! Blogi olisi saatu taas päätökseen. Tämä oli vähän lyhyempi blogi, mutta toivottavasti oli hyvä ja sait vastauksen otsikon kysymykseen. Kiitos paljon kun luit ja vielä kerran oikein hyvää ja rentoa viikonloppua! Minä sitten kerron ensi blogissa, että sainko jopa vietettyä kokonaisen viikonlopun vapaana. Kiitos ja nähdään taas ensi viikolla!

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.

Mitä aion tehdä peruskoulun jälkeen?// Miten lyhytkasvuisuus vaikuttaa siihen?

 

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi niin kuin tiistai ja myrskystä selvitty. Vaikka täällä ei kauheasti myrskynnyt niin kyllä lunta tuli ehkä jopa kolmekymmentä senttiä. Se on nyt kuitenkin ohi ja taas olisi uus viikko käsillä! Miten teillä on alkuviikko lähtenyt sujumaan? Mulla on tällä viikolla vielä ruotsin ja matikan koe, mutta onneksi helppoa asiaa niin eiköhän ne mene hyvin. Muuten, teille siis eilen minulle ylihuomenna niin yritän suorittaa hygieniapassi testiä, saa nähdä miten käy... Siinä arkihöpinät ja nyt itse blogin pariin!

En ole ihan varma (yllättävää), mutta musta tätä on joskus pyydettykin, että tekisin tästä aiheesta blogin vai pyydettiinköhän, ei kun ei taidettukaan. En minä muista, mutta kumminkin musta olisi kiva kertoilla teille, että mitä tällainen 105cm Samuel meinaa peruskoulun jälkeen tehdä joten tänään siis puhutaan mitä haluaisin tehdä isona, missä haluaisin opiskella, entä asua ja miten tähän kaikkeen vaikuttaa lyhytkasvuisuus. Tervetuloa siis mukaan lukemaan, ihmettelemään, katsomaan mun toilailuja ja ennen kaikkea edes jotenkin viihtymään tämän blogin pariin!

Tällä hetkellä olen siis vasta kahdeksannella luokalla, mutta jos aika menee yhtä nopeasti kuin tänä syksynä niin ehdin päästä jo ysiltä ennen kuin edes ehdin tätä blogia julkaista. Mutta aikahan menee aina  tällä tahdilla ja on mennyt koko ajan joten siiiis, en minä enää itsekään tiedä... Mun hienoja mietelauseita... Yhdeksännellä sitten pitäisi päättää, että mitäs sitä ryhtyisi opiskelemaan vaiko jäisikö vain kotiin, joka ei itseasiassa muuten enää nykyään onnistu. Mun haave koko peruskoulun ajan on ollut se, että jonakin päivänä, ei vuoden päästä eikä viiden ei ehkä kymmenenkään, mutta jonain päivänä musta tulisi erityisopettaja ja se haave on edelleenkin voimassa. Yläkoulun myötä musta on tullut oman ajatustavan realisti, mutta kuitenkaan en sitä ole todellakaan oikeasti. Olen paljon alkanut miettimään, että miten voisin olla koulussa töissä ja pitää luokkaa kurissa kun olen ehkä jopa 50cm oppilaita lyhyempi, mutta kaikki sanoo, että nuo ovat vaan järjestelykysymyksiä, mutta minä olen vain jääräpää joka en niitä usko. Toki nykyäänhän kaikki koulut ja työpaikat pitäisi olla täysin esteettömiä, mutta eihän se käytännössä ole muuta kuin päätös paperilla. Se on siis mun unelmien unelma-ammatti, mutta mitä aion tehdä, että saavuttaisin sen?

Ennen kun puhutaan enempää opiskeluista niin kerron yhden asian, jonka haluan kertoa vaikka tiedän, että tulen saamaan siitä paljon vihaa ja se on ymmärrettävää. Taisi olla vuosi 2020 kun kävimme Taysissa sosiaalityöntekijän puheilla ja hän kertoi minulle asiasta nimeltä nuoren kuntoutusraha. En itse uskalla kertoa omin sanoin mikä se on joten odottakaas, käyn etsimässä oikean ja suoran vastauksen teille siitä. 

"Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan opiskelun tai muun työelämään tähtäävän kuntoutuksen ajalta.

Voit saada nuoren kuntoutusrahaa, jos

• olet 16–19-vuotias
•   
•     työ- tai opiskelukykysi tai mahdollisuutesi valita ammatti tai työ on heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi

• tarvitset erityisiä tukitoimia, jotta voit opiskella tai osallistua muuhun työllistymistä edistävään kuntoutukseen (esim. työkokeilu tai -harjoittelu)
• sinulle on laadittu kotikunnassa henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma (KHOPS) opiskelun tai muun kuntoutuksen ajalle." 
• Nuoren kuntoutusraha on 33e/päivä

Lähde: Kela

Eli jos sinulla on joku opiskeluja heikentävä tekijä niin voit sitä hakea, mutta minä saan sen automaattisesti heti kun lukio alkaa. Tiedän, se tarkoittaa, että valtio tulee elättämään minua ja vien valtiolta rahaa. Kyllä minä sen tiedän, että tämä lisää vain minusta tullutta taakkaa, mutta kuitenkin jos valtio on sitä valmis antamaan ja se todellakin tukee minun opiskelujani niin onko se väärin? Monista se on ja tiedän, että osittain se onkin. Toisaalta taas maksan jo tällä hetkellä valtiolle, koska automaattisesti mainostuloista (melkein olemattomista sellaisista) lähtee iso osa veroihin. Ja voin sanoa, että kyllä miljoona kertaa mielummin olisin normaali pituinen kun saisin 33e/ päivä. Siinä tuo asia joten eiköhän siirrytä itse opiskeluun. Lukioon olen menossa se on jo päätetty, mutta mihin lukioon.. se on vielä vähän auki. Oriveden lukio olisi helppo ja nopea vaihtoehto, mutta sitten meidän opettajat ovat jo kestäneet mua... Huomasitteko, tein sen taas? Minulle on sanottu, että aina kun ajattelen noin niin tyhjennä pääsi... Tampereella saisin taas ehkä paremmat opiskelumahdollisuudet, oppisin elämään itsenäisesti suurkaupungissa ja ennenkaikkea siellä kaikki olisi esteetöntä. Toisaalta pitkät ja huonot kulkuyhteydet, mutta nämä on näitä. Kaikessa on puolensa. Lukion jälkeen jo ennen tätä bloggaamista ajattelin ja haluaisin käydä media alan ammattikoulun ja, kun olen lukion käynyt niin kuulemma media alan pystyisin käymään vuodessa. Media ala on minua aina kiehtonut ja musta olisi kiva oppia lisää median tuotannosta. 

Sen jälkeen olisin varmaankin suuntaamassa kohti yliopistoa ja opettajan opintoja, en ole täysin varma pitääkö yliopisto aikana tehdä töitä, mutta jos pitää niin minä vaikka voisin vetää kerhoja, koska sekin on mun unelmani. Hei muuten!! Olen täällä unohtanut kertoa, mutta minä pääsin siihen kerhonohjaaja paikkaan! 23.2 alan olemaan 1-3.lk kerhossa apukerhonohjaajana, joka on musta niiiiin parasta! En edes tiedä kuinka vanha silloin olen, muta joskus vuonna nakki kun olen siis jos olen saanut opettajan paperit käsiini niin muuttaisin pois täältä. Orivesi on ollut ihana paikka, mutta ei kuitenkaan todellakaan paikka missä haluaisin asua isona. Helsinkiinkään en todellakaan ole muuttamassa, mutta jos nyyt pitäisi sanoa yksi paikkakunta mihin haluaisin niin se olisi ehdottomasti Rovaniemi. Ja tietenkin koko ajan pyrin kehittymään sisällöntuotannossa, jos vaan te jaksatte näitä lukea. Tämä on unelma harrastukseni ja itseasiassa enää en voi puhua tätä mun harrastuksena vaan tämä on osa mun elämää. Kiitos juuri sinulle, kun autat täyttämään mun unelmia.💓

Siinä oikeastaan oli kaikki mun seuraavan 20 vuoden suunnitelmat, mutta ennen kuin lopetetaan niin pari sanaa. En valehtele, en kaunistele vaan puhun rehellisesti. Vaikka kaikki kannustaa minua niin olen silti hyvin epävarma tulevaisuudestani. Paljon minulla on unelmia, mutta aina mietin, että voiko tälläinen metrin pitkä ihminen pärjätä elämässä, mutta kyllä voi! Pikku hiljaa alan koko ajan tajuamaan ja näkemään, että minullakin on paikkani tässä yhteiskunnassa. En ehkä fyysistä työtä tule ikinä tekemään, mutta sitten työtä joka vaatii sosiaalisia taitoja. Mun luokanpohjaajani sanoi mulle kerran, että "älä ajattele, että sinun pitäisi muuttua vaan ajattele, että yhteiskunnan pitää muuttua" tuolloin tajusin, että minä en ole valinnut tätä enkä voi sille mitään minkälainen olen vaan meidän pitää siihen sopeutua. Aina välillä mulle tulee hetkiä jolloin mietin, että jos minua ei olisi niin kaikilla olisi helpompaa, mutta pikku hiljaa olen päässyt tuostakin ajatustavasta eroon ja alkanut nähdä mitä hyötyä minusta on. Jos sinulla on näitä tunteita niin mun neuvoni on, että puhu! Puhu vanhemmille, luokanohjaajalle ja koulupsykologille. Muista sinä et ikinä ole ongelma, mutta jos teet itsestäsi ongelman niin se on ainoastaan ongelma.

Kiitos erittäin paljon juuri sinulle, joka luit tämän! Nyt todella pyydän, että jättäisit palautetta ja vähän pohdintaa mitä olet mieltä mun suunnitelmista? Haluaisitko vielä kuulla jotain mun tulevaisuuden suunnitelmista? Hyvää viikonjatkoa ja nähdään seuraavassa blogissa! Moooi mooii!

Discord serveri: https://discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin blogi

Whattsap: 0403779896

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista lukijaksi.