Loma merkitse jokaiselle eri asiaa - "Molemmat lomanviettotavat ovat oikein!"

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Terveisiä täältä betonin kesk... siis Kouvolasta! Saavuin naapurini kanssa tänne sunnuntaina. Ehkä isoin asia täällä on ollut, että pääsee unohtamaan Oriveden ja oikeastaan sitä myöten kaikki arkeen liittyvät asiat. Instagramin puolelle päivittelen aktiivismmin reissusta, mutta matkablogia tulossa loppuviikosta. Siinä ehkä tämän hetken fiilikset, eiköhän mennään itse blogin pariin!

J o h d a n t o a 

Loma. Pidätkö sinä arjesta? Minä ainakin pidän. Kuvitellaan, että pidät ihan tavallisesta arjesta, käyt sitten töissä tai koulussa. Eikö totta, loma on kuitenkin todella tärkeä osa arkea tai oikeastaan tärkeä osa työssäkäymistä ja elämää. Ilman lomaa, ei jaksaisi olla töissä ja ihan tavalliseen elämään kuuluu työ. Joten voisi sanoa, että loma on kaiken perusta - ilman sitä ihminen ei selviydy!

Toisaalta, vastainenkin tilanne olisi huono. Nimittäin, jos koko elämä olisi pelkkää lomaa. Kukaan ei kävisi koulussa tai töissä, olisimme vain lomalla. Ei, sekä työ että loma kuuluvat elämään. Niillä pitää olla sopusuhtainen asema toisiinsa nähden. Mutta, nyt tulee oikeastaan varsinainen johdanto tähän blogiin.

Loma on tärkeää jokaiselle. Sen takia jokaisella on oikeus tehdä ja käyttää se miten haluaa ja kokee parhaaksi. Tästä jutellaan tässä blogissa, tervetuloa mukaan!

Loma merkitsee jokaiselle eri asioita

Otetaan taas some esille. Tiedän, on aika ristiriitaista, että moitin sosiaalista mediaa ja sen tuomia seurauksia vaikka itse teen sitä parhaillaan ja nautin todella paljon sen tekemisestä. Toisaalta, ainakin yritän juuri viedä eteenpäin omalla sisältöjen tekotavallani minkälainen some ei olisi niin tavoitteellista, ihannoitavaa ja muuta vastaavaa. Palataanko kuitenkin aiheeseen Samuel!

Some luo paljon mielikuvia oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Minkälainen ulkonäön pitäisi olla, minkälaiset vaatteet ja oikeastaan miten lomakin pitäisi viettää. Tästä ongelmasta puhutaan nyt. Monesti lomaa kuvaillaan somessa sellaisena hetkenä, jolloin ollaan tehokkaita, matkustellaan ja tehdään kaikkea. Eli tehokkuutta ja tekemisen paljoutta ihannoidaan. 

Tämä on tavallaan ihan oikein. Jotkut meistä pitävät tehokkaasta ja paljosta tekemisestä. Minä olen oikeastaan todella iloinen, kun monet saavat siitä iloa ja rentouduttua, kun tekevät mahdollisimman paljon lomalla. Ongelma ei niinkään ole siinä. En vain pidä ollenkaan, että sitä neutralisoidaan tai pidetään itsestäänselvyytenä. 

Rento loma ihan yhtä oikein

Jokaisella meistä on oikeus viettää juuri sellainen loma kuin haluaa. Pääasia, että sinä saat ladattua akkuja ja palaudut, kyse ei ole, että miten saisit lomallasi eniten somessa hyväksyntää. Jos haluat viettää loman sohvalla, se on ihan yhtä oikein, kun tehokas ja täyteläinen loma. Se, että sinun lomatyyliäsi ei kehuta tai ihannoida somessa, ei kerro mistään mitään.

Blogin oikeastaan pääsanoma oli, että lopetetaan some-ihailun ja hyväksynnän hakeminen ja vietetään omannäköinen loma. Siinä se. Tässä oli tällainen pikainen blogi, mutta itselle tärkeä aihe ja kysymys. Kiitos paljon, jos luit ja ihanaa, omannäköistäsi loman jatkoa sinne! Nähdään taas, mooikka mooiiii!

Väsynyttä eloa ja lomalla Kouvolaan! - "Ylisuorittaminen ei ole ylpeilyn aihe!"

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Perjantai, eikä muuten miikä tahansa perjantai vaan se olisi hiihtoloman aika! Täytyy sanoa, että kyllä muuten tulee loma tarpeeseen. Puhutaan siitä kuitenkin tuonnempana. Onko sinulla lomasuunitelmia? Miten sinulla muuten menee? Olenko muuten ainoa vai tuleeko kevät ihan liian hitaasti tänä vuonna? Tai, ehkä se johtuu vain siitä, että odotan sitä niin kovasti. 

Ai niin! Tämän viikon tiistaina starttasi yhteishaku, mutta siihen liittyy myös yksi huono uutinen. Meidän koulussa on käytäntö, että hakupaperit täytetään vasta loman jälkeen, 6.3. alkaen. Ei se ole niinkään huono uutinen, mutta olen niin kärsimätön joten haluaisin päästä tekemään jo haun. 

Onneksi en ole yhdessä asiassa kärsimätön touhottaja. Ai missä? No kärsimätön aloittamaan blogi, sillä alkutekstejä on jo kaksi kappaletta! Tervetuloa mukaan rentoilemaan ja jutustelemaan blogin parissa!

Väsynyttä eloa ja lomalla Kouvolaan!

Kuten alussa jo totesin, olen loman tarpeessa. Jotkut minulle kuittailevatkin, että juoksentelen ja yritän tehdä koko ajan, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Juuri sen takia, koska en jaksa ja ehdi keskittymään yhteen asiaan. Ensinnäkin koulu on vienyt paljon aikaa ja voimia. Toiseksi olen kahdessa kerhossa apuohjaajana viikossa ja niihinkin liittyy paljon enemmän, mutta ei siitä sen enempää.

Sitten on tämä some. Rakastan tätä, saan tehdä joka ikinen päivä sitä mistä nautin ja saan iloa. Sinä annat minulle voimia, iloa ja tukea. Toivottavasti ymmärrät sen. Tähänkin liittyy kuitenkin niin paljon salaista työtä ja "behind the scenes" asioita. Blogin julkaisu ja Ig-sisältöjen tekeminen on helpoimmat asiat tässä.

Tärkein ja isoin työni on kommunikointi ja vuorovaikutus. Se on pääarvoni, enkä luovu siitä ikinä. Yksityisviestit, jutteleminen ja kuulumisten kysely vievät kuitenkinn ihan hirveästi aikaa ja henkisiä voimia, koska vastaukset voivat olla aika surullisia. Tai siis, että monet kertovat voivansa huonosti. Se kuormittaa. Tällä hetkellä on myös todella monta projektia, kuvauksia ja yrityksille sisältöjen tekoa. 

Liika suorittaminen EI ole ylpeydenaihe!

Noin! Nyt sain vähän purettua, että miksi blogeja ei ole tullut ja Instagramissa kerron olevani aina väsynyt ja kiireinen.  Mutta tiedätkö mitä? Olen vihainen itselleni. En ihannoi tai oikeastaan edes hyväksy ylisuorittamista tai liiallista työntekoa. Silti olen vajonnut siihen. Mitä tarkoitan?

Olen pahoillani jo valmiiksi, sillä seuraavat kommentit voivat pahoittaa jonkun mielen ja sitä en halua. Kerron vain mitä ajattelen. Maailma on muuttunut. Tuntuu, että nykyään työnteko, ahkekeruus ja ylisuorittaminen, niistä on tullut ihailtavia asiooita. Suorastaan arvoja. Minä ainakin koen sen näin.

Suurin kysymykseni on, että miksi? Miksi haluamme ihailla ja antaa tunnustusta born-outista, liiallisesta työntosta ja uupumuksesta? Ahkeruus on todella hyvä ominaisuus. Mutta liiallinen työnteko on ihan eriasia, se on vain vaarallista ja vahingollista. Se ei kerro, että olet hyvä ihminen, jos teet töitä kuin hullu ja unohdat levon.

Minusta meidän pitäisi olla ylpeitä ja kiittää, jos uskallat hellittää otetta, tajuta, että nyt en enää jaksa ja lepään. Tuollaisista ajatuksista minä olen ylpeä. En siitä, jos joku vetää itsensä born-outiin. Olen vain huolissani ja surullinen, että niin pääsi käymään. Itse aion nyt hellittää otetta, jotta en uuvu.

Ensi viikolla Kouvolaan!

Loma. Nyt on loma ja siitä pidän kiinni. Sunnuntaina suuntaan naapurini kanssa yhdelle meidän tutulle hiihtolomaksi. Hän asuu Kouvolassa. Jep, siellä betonin keskellä. Sieltä tulee matkablogeja ja -Instagram sisältöjä, mutta rennolla otteella. Odotan sitä niin paljon, koska pääsee hetkeksi pois kaikesta. 

No niin! Siinä oli tämän hetkiset ajatukset. Mitä sinä ajattelet ylisuorittamisesta? Ja hei, oliko sulla kiva lomanaloituspäivä? Kiitos paljon, jos luit tänne asti ja nähdään taas! Mooikka mooiii!

Miksi kysyn, että "Mitä Sulle Kuuluu"?

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Jälleen kerran.  On tullut se päivä, nimittäin lauantai! Tiedättekö, täällä blogin puolella emme ole puhuneet yhtään hiihtolomasta. Ai miksi? Koska olen luullut kokoajan, että siihen on paaljon aikaa. Ei tosiaankaan ole, uskokaa tai älkää, mutta enää viikko lomaan. Olen ollut jotenkin siinä ajatuksessa, että siihen on vielä piitkä aika, mutta ehei. Sen aika on ihan kohta.

Tosin, haluatteko järkyttyä vielä enemmän. Maaliskuuhun on vajaa kaksi viikkoa. Vajaa kaksi viikkoa!? Eilenhän oli vasta helmikuun ensimmäinen. Kohta on helmikuun loppu ja Samuel ei vain pysy ajan perässä. Tiedättekö minkä loppua ei ole ikinä näköpiirissä? Samuelin alkutekstien, niin kuin nytkin. Äkkiä itse blogin pariin!

J o h d a n t o

Huom! Tästä tuli jotenkin todella huono blogi, en edes tiedä miksi. Näin se vain on.

"Mitä sinulle kuuluu" -lause on sellainen, jonka me kaikki olemme kuulleet. Tai ainakin toivottavasti. Minulle tuo lause on todella tärkeä. Molemmin päin. Minusta on niin piristävää kuulla, kun joku kysyy kuulumisiani, mutta vähintään yhtä kivaa on kysyä toiselta kuulumisia. Siitä tulee itselle niin hyvä fiilis, mutta toivon, että vastapuolikin hyötyy ja saa iloa siitä.

Tästä tulee kysymys, jota tänään tarkastelemme. Miksi minulle on erittäin tärkeää, että kysyn sinulta kuulumisiasi täällä blogissa ja Instagramissa? Mitä toivon saavuttavani sillä? Onko siinä mitään järkeä? Miksi se on yksi kulmakivistäni somea tehdessä? Tälläistä tänään luvassa rennon kirjoituksen muodossa, tervetuloa mukaan seikkailemaan ja lukemaan!

Miksi kysyn, että "Mitä Sulle Kuuluu"?

Ihan tutkimusten mukaan kuulumisten kysymisellä on useita ja isoja vaikutuksia. Ihminen kokee, että hänestä välitetään, hän tulee kuulluksi, saa purkaa ajatuksiaan, se pistää ajattelemaan ja kyllä, se voi ehkäistä jopa itsemurhia.

Meistä jokainen haluaa ehkäistä itsemurhia. Näin pienellä teolla, se voi olla mahdollista. Ajatelkaa, että jollekin tämä on niin iso asia. Se, että olemme kiinnostuneet hänen voinnista ja kuulumisistaan. Tässä on jo yksi iso syy, miksi kysyn niin usein kuulumisiasi. Monesti vastapuoli kertoo jälkeenpäin, että oli ihana, kun kysyin. 

Rento kaverisuhde tavoitteena

Se ilon ja onnellisuuden määrä, minkä saan siitä, että olen voinut auttaa jotakuta. Vain kysymällä kuulumisia. Ei, en voi edes käsittää, mutta näin se vain on. Tai siis, voin käsittää sen, että kuulumisten kysymisellä voi olla noin isoja vaikutuksia.

Tuo on ehdottomasti tärkein syy. Jos todella on mahdollista tukea ja auttaa sinua noin helposti, teen sen heti. Syitä on kuitenkin muitakin. Olen painottanut ja puhunut täällä monesti, että yksi pääarvoni täällä somessa tasa-arvo. Eli, täällä EI ole mitään somettaja-seuraaja suhdetta ja mistään nimikirjoituksista ei puhuta. Saatikka mitään fanitusta ei ole, en hyväksy sitä.

Olen ajatellut, että kun kysyn kuulumisia, se lisää sellaista rentoa tunnelmaa. Kysyn sinulta vointiasi kaverina, en somettajana! Haluan, että tulisi sellainen fiilis, että "Tuohan on ihan normaali ja samanarvoinen, koska kyselee ihan yksityisviesteissä, että miten minulla menee". Tuo on unelmani ja tavoitteeni. Rento kaverisuhde, kysellään ja välitetään toistemme voinnista.

Yritän olla välittävä

Sitten on vielä yksi lyhyt, mutta iso syy. Vuorovaikutus ja haluan antaa itsestäni välittävän kuvan. Välittävä on arvo, joka itseasiassa ohjaa koko elämäänikin. Haluan kehittyä välittämisessä. 

Tosin, en odota tai edes pyydäkään, että uskot minua heti ja tuosta vaan. Muista, että somessa valehdellaan paljon. Punnitse vaihtoehtoja ja mieti, että onko Samuel todella sanojensa takana koskien kuulumisten kysymistä. Voinko luottaa, että Samuel todella kysyy kuulumisia juuri noista syistä eikä itsekkäistä vaikuttimista.

Tämän blogin hengessä, mitä lauantai suunnitelmia sinulla on? Muista viettää omannäköisesi lauantai ja rentoutua kunnolla. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Moooikka moiii!

Filtterit ja ulkonäköpaineet - En voi vaan käsittää!

 

HUOM! Blogissa on erittäin vahvoja mielipiteitä ja tunteita, joten jos tämä on sinulle arka aihe ja olet filttereiden kannalla, älä lue tätä! Esitän tässä VAIN omia ajatuksia ja mielipiteitä, en väitä, että ne olisivat oikeita!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

(Blogin piti tulla jo lauantaina, mutta oli viimeistelyongelmia, joten julkaisu myöhästyi. Halusin kuitenkin säilyttää lauantaina tehdyt alkutekstit.)

Hei, sehän olisi lauantai! Onko jotain suunitelmia vai aiotko mennä vain hetken mielijohteesta? Juuri eilen Instagramissa juteltiin siitä, että olen kokonaan unohtanut mainita satuteatteristamme. Ai mitä siitä pitäisi mainita? Meidän näytelmän ensi-ilta on tänään! En tiedä, että miten ihmeessä olen unohtanut mainita tästä. 

Sanoinkin jo eilen Instagramissa, mutta ehkä siksi olen unohtanut, koska motivaationi näyttelyä kohtaan on ihan kadoksissa. 8-vuotta sitä olen harrastanut ja nyt iski tylsyys, mutta kyllä viimeiset näytökset vielä jaksaa. Tänä vuonna meillä on Ella ja kaverit -näytelmä. Onneksi ei tarvitse sanoa kuin muutama lause silloin tällöin, olen Pukarina nimittäin. Tästä tulee sisältöä tänään Instagramin puolelle, mutta arvatkaa mitä. 

Nyt on jo kolme kappaletta alkutekstejä, kääkk!? Miten Samuel edes onnistut tässä, nyt kuitenkin, matkamme käy blogin sisuksiin, tai no, itse blogin pariin!

J o h d a n t o a

Oih, muistan sen kuin eilisen päivän. Ai minkä päivän? Päivän, jolloin sain Snapchatin. (Muistakaa noudattaa ikärajoja ja "vanhempien valvonnassa" -merkkiä!) Olin huoleton ja tyytyväinen itsestäni. Kokeilin heti doge-filtteriä, joka oli kyllä aika hauska, täytyy myöntää. Ja siis ei, tämän blogin ideana ei ole muistella ensimmäisiä Snapchat kokemuksiani, tämä on vain alustusta.

Myöhemmin käytin edelleenkin Snapchat filttereitä. Silloin näytin hauskalta ja kaikki nauroivat hyvässä hengessä doge-kuvilleni. Sain suorastaan hyväksyntää käyttämällä sitä filtteriä. Se sai minut ajattelemaan. Mitä jos käyttäisin kauneusfilttereitä?

Se voisi piilottaa ryppyni, verisuoneni ja otsakohouman. Jos doge-filtteri saa jo noin paljon hyväksyntää, mitä kaunistus filtteri saa aikaan. Näin mietin. Tämä on tämän blogin puheenaihe. Tervetuloa mukaan juttelemaan ehkä hieman vakavemmin mitä yleensä, mutta samanlaista rentoilua tämä kuitenkin on. Nyt mennään!

F I L T T E R I T  J A  U L K O N Ä K Ö P A I N E E T

Tämä on itselleni oikeastaan sydämen asia. Nimittäin, että filtterit pitäisi kieltää laissa! Tiedän, että minulla on tähän asiaan vahva mielipide, mutta sitä mieltä todella olen. Ruvetaanpa vähän purkamaan tuota ajatusta. Ensinnäkin, itse filttereissä tai etenkään Snapchatin filttereissä ei ole mitään väärää, vaan niiden haitallisilla seurauksilla on.

Otetaan tähän kaveriksi pieni esimerkki. Otan puhelimella selfieita ja varmasti sinäkin otat. Monet, minä mukaan lukien emme ole niihin ikinä tyytyväisiä, sehän nyt on selvä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kenenkään muun ei pitäisi kuitenkaan vahvistaa tuota ajatusta, päinvastoin.

Silti, puhelimeni tekee niin. Joka kerta, kun otan selfien joku tekoäly yms. ilmoittaa minulle, että "Haluatko kaunistaa kasvojasi erilaisten kauneusfilttereiden avulla?". Siis kyllä, jopa puhelin tietää, että olen ruma. Aluksihan se voi olla ihan kivaakin, että saat muokattua kuvaa niin paljon, että näytät ja jopa minä näytän hyvältä. 

Mutta entä pitkällä aikavalillä?

Jos sitä lähtee kuitenkin syvällisesti miettimään, tuollainen ajatus on idioottimainen ja suorastaan vaarallinen. En lyö päätäni pantiksi, mutta olen aika varma siitä, että tuollainen ajatus laukaisee kielteisiä ja riittämättömyyden tunteita. Eli minun ulkonäköni ei ole ok, jos kerran minun pitää muokata sitä? Eikö minua hyväksytä, jos en muuta ulkonäköäni? Olenko ainoastaan silloin tarpeeksi kaunis, kun ulkonäköäni on muokattu?

Minulle ainakin herää tuollaisia tunteita, kun joka ikinen kerta joku älytön kone ilmoittaa, että ulkonäköäni kannattaa parannella. Jos jopa puhelin tajuaa sen, mitä oikeat ihmiset ovat mieltä? Tälläiset ajatukset herättävät uusia ajatuksia ja lopulta hirveät ulkonäköpaineet. Pahimmassa tapauksessa jopa masennuksen tai pelkoja. Voinko olla ihmisten ilmoilla livenä, koska en saa muutettua ulkonäköäni?

Tämähän on vain tällaista ajatusleikkiä, mutta tutkijat ovat myös huomanneet tällaisen ilmiön. Entäs ulkonäköpaineet? Nämä filtterit eivät ainakaan paranna ulkonäköpaineita. Mitä enemmän käytämme filttereitä ja saamme informaatiota, että emme riitä tällaisina ja sitä isommat ulkonäköpaineet meille tulee ja mieleen hiipii entistä useammin että ehkä puhelin ja filtterit ovat oikeassa.

Ymmärrän kuitenkin, että jos ulkonäköäsi pilkataan tai sinua ei hyväksytä tuollaisena kuin olet, haluat kuulua joukkoon käyttämällä filttereitä. Se on täysin luonnollista. Siispä, ihmisten ympärillä pitää muuttua. Heidän pitää lopettaa HETI ulkonäöstä puhuminen ja tajuta, että sinä olet parhaimmillasi juuri omana itsenä, omalla ulkonäöllä.

Sisäinen kauneus on paljon tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus

Tosin, tekoäly on oikeassa minun kohdallani. Mutta onko siitä pakko mainita? Eikä pelkkä mainitseminen edes riitä, vaan painostetaan muuttamaan ulkonäköä niin paljon, että meidät hyväksyttäisiin. Pidemmällä aikavälillä filtterit luovat ulkonäköpaineita ja romuttaa vakavasti itsetuntoa, sillä ajattelemme, että olemme ok vain, kun muokkaamme tarpeeksi ulkonäköämme.

Mielestäni tuo on vain järkyttävää ja vahingollista. Päinvastoin, meitä pitäisi kannustaa sisäiseen kauneuteen johon kuuluu, että olemme tyytyväisiä omasta ulkonäöstämme ja uskallamme olla juuri sellaisia kuin olemme. 

Tosin, sisäinen kauneus tarkoittaa myös sitä, että emme keskity kokoajan vain itseemme ja omaan hyväksyntäämme, yritämme auttaa ja rohkaista myös toisia hyväksymään itsensä ja oman ulkonäönsä. Mielestäni sisäisen kauneuden kulmakivi on persoonallisuus, se kertoo meistä enemmän kuin miljoona filtteröityä kuvaa. Ne ovat valheellisia ja vahingollisia.

Minä en ole ehkä kaunis, mutta sillä ei ole edes väliä. Sinä olet sisäisesti kaunis ja paras versio itsestäsi, kunhan et yritä muuttaa ulkonäköäsi kamalilla filttereillä. Keskitytään jokainen vain olennaisiin asioihin, persoonaan ja luonteeseen. 

Loppusanat

Huh huh! Päivä suunnittelua ja kolme päivää kirjoittamista. Paljon tekstiä, tunteita ja mielipiteitä. Täytyy myöntää ja kertoa ihan rehellisesti, että täällä on raivottu tätä tekstiä tehdessä. En ole pystynyt tekemään tätä neutraalisti. Nyt alkaa se kaikista isoin homma, editointi, muokkaus ja viimeistely. Luultavasti puolet blogista lähtee pois, mutta katotaan.

Kiitos niin paljon, jos jaksoit lukea tänne asti. Se ei ole itsestäänselvyys. Jos vain jaksat ja haluat, olisin enemmän kuin mielellään kuulemassa sinulta ajatuksia tähän aiheeseen. Jos olet eri mieltä kuin minä, sinulla on siihen täysi oikeus! 

Kiitos paljon ja nähdään taas, mooiikka mooiiiiii!

Kohti jatko-opintoja! Osa 2

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Keskiviikko, eli keskellä viikkoa mennään jo. Aika loogista tosin, jos elämme keskiviikkoa niin enää puolet jäljellä. Olen aina pitänyt keskiviikosta. Se kuulostaa ja on vain jotenkin kiva päivä. On minulla ihan faktaperusteitakin tähän, tai siis omaa perustelua. Tiistaina ollaan vielä jotenkin kohmeessa ja jotenkin on vain tylsä ja "lähtöpisteessä ollaan" fiilis.

Kun taas torstaina ollaan jo odotuksen vallassa tulevasta viikonlopusta, joten päivä menee niin hitaasti.  Joten ja loogisesti keskviikkona fiilis on neutraali ja silloin saa eniten aikaiseksi. Mikä on sinun lempi päiväsi? Ja miksi juuri se? Heetkonen Samuel, nämä olivat alkutekstit, ei virallinen blogi. Argh! Miten nämä voi aina venähtää, nyt kuitenkin, eteenpäin!

J o h d a n t o 

Vuosi 2023 on nyt käynnistynyt toden teolla ja yksi ehkä vuoden isoimmista asoista alkaa olla todella lähellä, nimittäin yhteishaku ja sitä kautta jatko-opinnot. Viime vuoden puolella tämä sarja sai jo alun, mutta nyt on aika jatkaa sitä. Mitä tässä osassa sitten käsitellään? 

Viime ja ensimmäinen osa käsitteli lähinnä toiveita ja haaveita koskien jatko-opintoja, mutta tänään meillä on uutta tietoa, faktoja ja virallisia suunnitelmia koskien syksyä 2023, eli toisin sanoen, nyt tiedän missä olen tuolloin. Tervetuloa puhumaan jatko-opinnoista rennon tekstin ja sähläämisen muodossa, eeiköhän aloiteta!

Kohti jatko-opintoja! Osa 2

Eikö niin sanota, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? No, tässä tapauksessa ainakin. Tuossa olisi nimittäin kaikki hakukohteeni tulevassa yhteishaussa. Perataan, pohditaan ja höpötetään kuitenkin jokaista hakukohdetta. Tuo on muuten näyttökuva Opintopolun sivulta ja on yhteishaun harjoittelulomake, eli aika virallista!

Sarjan ensimmäisessä osassahan osasin jo kertoa, että jään Orivedelle. Täällä on hyvä, tuttu ja laadukas lukio. Ei ole vain mitään järkeä lähteä muualle. Säästän aikaa ja rahaa ihan hirveästi. Hyppytunneilla pääsen tekemään läksyjä kotiin, koulupäivän jälkeen minulla menee kotimatkaan n. 10min, joka tarkoittaa vapaa-aikaakin kokeisiin lukemisen jälkeen.

Se on minulle tärkein ja isoin etu. Toinen etu, herran jestas, näin pienessä kyläpahaisessa on Suomen ainoa (ja paras) kirjoittajalukio. Tämä ei varmaan tule enää kenellekään yllätyksenä, mutta minä rakastan kirjoittamista. Se on minulle elämäni yksi monista tukipilareista. Kiitos, että jaksat tukea minun kirjoittamistani. Kiitos, nyt, huomenna ja aina.

Kuitenkin! Se jos mikä on minulle unelmieni lukio ja antaa todella hyvät eväät tulevaisuutta varten, koska kirjoittamista tulen tekemään läpi elämäni, myös työelämässä.

Tutut tilat ja opettajat, mitä apua siitä on?

Kolmas etu on, että Oriveden lukio sijaitsee Yhteiskoulua vastapäätä. Toisin sanoen, ympäristö, tilat, luokat ja opettajat ovat täysin tuttuja. Minun ei tarvitse opetella uusia tiloja ja tajuta elokuussa ekana päivänä uudessa koulussa, että kääk, eihän täällä ole hissiä. Nyt tiedän minkälainen lukio on tilojen puolesta ja, että minkälaisia esteettömiä asioita siellä on.

Tosin, tähän pitää huomauttaa, että koko lukio on oikeastaan yhdessä kerroksessa. Pari luokkaa on C-rakennuksen toisessa kerroksessa. Lukion opettajat ja apulaisrehtori tuntee ja tietää minut, joten haasteeni ja avuntarpeeni ei tule yllätyksenä. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen päässyt ajatuksesta "He ovat jo kestäneet minua tarpeeksi kauan, eikö olisi parempi lähteä pois" kokonaan. Tiedostan, että tämä ei pidä paikkaansa.

Miksi toisena varavaihtoehtona on Ylöjärven Lukion -yrittäjyyslinja?

Tiedättekö mikä oli sitten vaikeaa? Kyllä, juuri se. Nimittäin toisen varavaihtoehdon keksiminen. Olen 90% varma, että tulen pääsemään kirjoittajalinjalle, mutta 100% varma, että ainakin yleislinjalle. Keskiarvo on nimittäin täällä 7,2 ja hakijoita ei ole tungokseksi asti.

Silti oli ja on pakko keksiä toinen varavaihtoehto vielä. Mietin pitkään, että minkä ihmeen sitä sitten laittaisi, kunnes keksin. Olen todella kiinnostunut yrittämisestä, yrittäjyydestä ja siihen liittyvistä taidoista, joten päätin laittaa Ylöjärven lukion -yrittäjyyslinjan. Se on mielenkiintoinen, mutta silti en todellakaan halua sinne. Oriveden kirjoittajalinja, täältä tullaan!

Mitä keväällä tapahtuu?

Tämä jo todistaa sen, että opettajia ei haittaa, vaikka jään tänne. Meidän yläkoulun- ja lukion yhteinen rehtori lähestyi äitiäni Wilma viestillä. Ei, en syytä itseäni siitä, että rehtorilla meni tähän aikaa. Sen sijaan olen kiitollinen, että minulle halutaan antaa mahdollisuus tasa-arvoiseen lukio-opiskeluun. Tässä Orivesi on kyllä onnistunut niin hyvin, kiitos Orivesi ja Oriveden opettajat!

Rehtori haluaa, että kokoonnumme keväällä miettimään juuri avuntarpeitani, muutostöitä koskien lukiota ja miten kaikki järjestetään. Minun toiveeni ja ajatukseni vain on, että mahdollisimman itsenäisesti saisin toimia, mutta apua tarvitsen esim. ruokailussa, enkä ala sitä tietenkään kieltämään. Noh, siitä lisää myöhemmin. Halusin vain näyttää tuon, koska koko meidän perheelle tuli tuosta niin välittävä ja hyvä fiilis. 

L o p p u  s a n a t

Kas noin! Eiköhän siinä ollut taas päivitystä koskien jatko-opintoja. Innolla odotan kyllä lukiota, mutta ennen sitä, vielä yhteishaun tekoa. Osa 3 tulee keväämmällä, kun yhteishaku on tehty ja hommat etenee. Olisi tosi kiva kuulla, että haetko sinä tänä keväänä jonnekin? Millä fiiliksillä olet? Ei tarvitse tietenkään kertoa, jos et halua.

Kiitos paljon, jos luit ja nähdään taas!! Moooikka moiii!

Mitä Lyhytkasvuinen syö päivässä - Sairauteni vaikutus syömiseeni

Tämä blogi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Dr. Oetkerin kanssa!

Tiedättekö mitä? Tänään on perjantai, eikä siinä vielä kaikki. Tänään on helmikuun ensimmäinen perjantai! Kevät on tullut! Kunnes tajuan, että elämme vielä ihan kunnon talvea. Tosin, helmikuussa on paljon keväänmerkkejä jo nähtävissä, kuten auringon näkyminen ja valoisuuden lisääminen.

 Nyt ei enää puhuta päivän pidentymisestä minuuteissa, vaan kymmenissä minuuteissa. Oletko sinä jo valmiina helmikuuhun, mutta ennenkaikkea päästämään pikku hiljalleen irti talvesta. Nyt Samuel kuitenkin stop ja aika mennä itse asiaan.

J o h d a n t o a

Lyhytkasvuisuus ja sen tuomat muutokset. Voihan pojat, niitä on kyllä käsitelty täällä ja paljon. Niin tuosta, tästä kuin sieltäkin vinkkelistä. Tänään kuitenkin jatketaan sillä linjalla. Aiheena tänään on ruokailut ja syöminen. Miten ja mistä blogi sitten rakentuu? Ensimmäiset pari kappaletta käsittelemme ihan vain tylsää teoriaa, tai no yritän tehdä siitä kirjoitusasultaan ainakin rentoa. Ja hei, Samuel kyseessä, joten eiköhän siitä sellaista rentoa sählinkiä tule.

Ideana on, että kerron minkälaisia muutoksia lyhytkasvuisuus tuo syömiseen verrattuna normaalipituiseen. Loput ja itse pääosuus käsittelee ihan vain arkipäivän syömisiäni. Tässä blogissa on myös vahvasti mukana Dr. Oetker, mutta puhutaan siitä ihan hetken kuluttua lisää. Tervetuloa mukaan ruokailemaan, tai no, ei oikeastaan, mutta puhumaan ruoasta, lukemaan ja sähläämään taas Samuelin kanssa, nyyt sitä mennään!

Miten sairauteni vaikuttaa syömiseen?

 Lyhytkasvuisuus aiheuttaa luonnollisesti, että myös mahalaukkuni on pienempi. Mitä se sitten merkitsee? En ole lääkäri, mutta onneksi tähän ei tarvitse hienoa titteliä, jotta voi selittää. Tosin, lääkäri ei ole mikään hieno titteli vaan todella hieno ja arvokas työ. Kuitenkin! Mahalaukun pienuuden takia, sinne mahtuu vähemmän ruokaa kuin muilla, jonka takia syön vähemmän kuin muut.

Sinne mahtuu vähemmän, mutta tyhjenee ihan normaalisti, jonka takia joudun syömään useammin ja pitämään ns. pikatankkauksia. Joten, jos syön vain vähän, se ei tarkoita, että olen dieetillä, vaan siksi, että en tarvitse enempää. Tosin, jos alkaisin treenaamaan, joutuisinkohan sitten syömään enemmän. Miksi edes mietin tällaisia, luuleeko joku, että Samuel alkaisi ikinä treenaamaan.

Olen puhunutkin täällä, mutta refluksini eli takaisinvirtaus vaikuttaa myös syömisiini. Etenkin aamuisin, jonka takia en syö aamupalaa. Takaisinvirtaus tarkoittaa lähinnä sitä, että ruoka ei jatkakaan matkaansa ruokatorvesta kohti mahalaukkua vaan tulee takaisin ylös, mutta oksennuksen muodossa. Tämä nyt ei syömiseen vaikuta, mutta ruokailuihin kumminkin. 

Eli, sormeni ovat sen verran lyhyet ja paksut, että sorminäppäryyteni ei riitä veitsen ja haarukan yhteiskäyttöön. Vaikka se kuinka noloa onkin, syön aina pelkällä haarukalla. Nyt kuitenkin! On aika katsoa konkreettisesti, että mitä syön päivän aikana. Tässä kohtaa Dr Oetker tulee mukaan kuvioihin, sillä heiltä löytyy vaihtoehtoja päivän jokaiselle ruokahetkelle.

Samassa, kun kerron mitä syön päivän aikana, näytän minkälaisia vaihtoehtoja Dr. Oetkerilta löytyy ruokailuhetkiin. Aloitetaan päivä!

Lyhytkasvuisen päivän syömiset

 

Aamupala/välipala

Dr. Oetker: Vitalis Crunchy myslit

Huomenta taloon! Tänään on perjantai, ihanaa. Olen koulussa ja eka välkkä menossa., kello on 9.15. Juuri refluksin takia en pysty syömään aamupalaa, jonka takia syön "aamupalan" eli välipalan koulussa, yleensä välipalapatukan. Toisinsanoen, välipalakeksi on minun aamupalani. Olen itseasiassa puhunut tästä aiemminkin. 

Vaikka en aamupalaa syö, Dr. Oetkerilta löytyy hyviä ja laadukkaita myslejä aamupalapöytään. Heidän Vitals Crunchy tuoteperheeseen kuuluu niin normaali, kuin marja-, pähkinä-, ja suklaamysli. Itse en syö näitä aamulla, tosin minähän kerroin jo tämän. Samuel, toistat taas. Kuitenkin! Syön näitä arki-iltaisin, koska sopii myös iltapalalle.

Marjamysli on lempparini, sillä on se on terveellinen, mutta todella hyvä, ravitseva ja kuitua antava vaihtoehto. Tosin, kuitu ei ole ainoa aine mitä tästä saa, sillä kaikissa mysleissä on magnesiumia, joka vähentää väsymystä ja piristää. Ja ei! Ei ole sama asia kuin kofeiini, magnesium on terveellinen ja luonnollinen aine.

Lounas

Lounaalla syön aina kouluruokaa, koska se on hyvää, ilmaista ja suuri etuoikeus. Sanon tämän aina, mutta sanon nytkin. Muistetaan arvostaa kouluruokaa, koska se ei ole mikään itsestäänselvyys vaan suuri etuoikeus ja onni. Tosin, ei se aina ole mitään lempiruokaa, mutta ilmaista se on aina. Tänään syödään lounaaksi siis kinkkukiusausta.

 

Välipala

Syön välipalan yleensä samaan aikaan, kuin muut syövät päivällistä, sillä juuri lyhytkasvuisuuden takia, minulla ei ole isoa nälkää. Itseasiassa monesti on niin, että kun meidän muu perhe syö päivällistä, minä syön kyllä heidän kanssaan, mutta välipalan. Tämä tapahtuu siis noin klo 17, kuten jokainen meistä varmaan tietää, Samuelin kaikki aikataulut ovat sinne päin eli ei ole mitään kiveenhakattua.

Tänään välipalana toimii ruisleipä ja banaani, sillä pärjään ihan hyvin iltaan asti. Mutta! Keskiviikkoisin minulla on teatteri viidestä seitsemään, jonka välissä on pieni ruokatauko. Tällöin minulla on monesti Dr. Oetkerin legendaarinen ja unohtumahton Paula vanukas!

Etenkin tämä vanilja-suklaa versio sopii hyvin pikavälipalaksi, koska herran jestas, onhan tämä nyt hyvää. Ja ei! Se joka väittää Paulaa lapselliseksi, on itse sellainen. No ei nyt oikeasti, mutta Paula ei ole sitä. Jos tarvitset vähän terveellisempää ja ravitsevampaa välipalaa, jossa on yli 40-grammaa proteiinia, esim. ennen treenejä, vastaus voi olla hyvinkin Dr. Oetkerin High Protein -suolainen kinuski vanukas!

Iltapala (päivällinen?)

Tässä tulee toinen eroavaisuus "normaaliin" ruokailurytmiin. Yleensähän iltapalaksi syödään jotain kevyttä, esim. jogurttia, leipää tai vaikka mysliä. Minä syön iltapalana ns. päivällisen. Tajusikohan kukaan mitä tarkoitin, tuskinpa. Eli, syön iltapalalla monesti jotain kunnon ruokaa, koska syön päivällisellä tosi kevyesti ja tiedättekö mitä!

Tänäänhän on perjantai, viikonloppu alkaa joten nyt lämmitetään pizza ja syödään se. Yleensä niin tehdään. Siis, että syödään se. Dr. Oetkerilta löytyy monia pizzoja, joissa hyvää on minusta niiden rapean ronski pohja, täytteiden ja tomaattisoossin runsaus ja esteettömyys. Eli toisinsanoen, että heidän valikoimistaan löytyy niin "tavallisia" pizzoja kuin vegaanisia ja gluteenittomia eli erityisruokavaliot ovat huomioitu.

Tosin, en suosittele pizzoja joka päivä syötäväksi. Meidän perheessä syödään päivälliseksi eli minä syön iltapalaksi tosi usein kotiruokaa, mutta nyt vain sattui olemaan perjantai, kun tätä teen. Pizzat eivät ole hyviä päivällisiä, mutta perjantai illat ne kruunaavat!

ARVONTA!

Tykkätkö leipoa? Entä tykkäätkö kinuski- ja suklaakastikkeista? Jos ja toivottavasti kun vastaus on kyllä, niin olemme samalla puolella. Dr. Oetkerilta löytyy todella laaja ja kattava valikoima oikeastaan kaikkeen mahdolliseen leipomiseen. Pipareista kakkujen valmistamiseen. Raaka-aineet löytyvät heiltä. Jäätelökastikkeita ei sitten saa unohtaa, ne ovat oma suosikkini! 

Jos haluaisit voittaa kaikki Dr. Oetkerin leipomistarvikkeet ja 10€ lahjakortin, nyt sinulla on mahdollisuus voittaa ne ilmaiseksi. Minun Instagramissani starttaa nyt arvonta, johon voi osallistua helposti ja ilmaiseksi ja voittaa kaikki leipomiseen tarvittava. Eikä kastikkeita sitten unohdeta! Instagramissa tähän on paremmat ohjeet. Ig: samuelin_blogi

Loppusanat

Päivän syömiset alkavat olla tässä ja on aika mennä nukkumaan. Kiitos taas paljon, jos jaksoit ja jopa halusit uhrata aikaa tämän lukemiseen, sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Me nähdään taas ensi viikolla, joten ihanaa viikonloppua kaikille! Kiitos ja moikkkaaa!!

Dr. Oetkerin tuotteita löytyy kaikista päivittäistavarakaupoista, kuten K- ja S-ryhmän kaupoista!