Lyhytkasvuinen Kerhonohjaajana!

 

Tämä blogi on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä 4H-järjestön kanssa!

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Syyskuun viimeinen päivä ja sen on näköinenkin! Toistan tätä varmaan jokaisessa blogissa, mutta minun mielestäni aika menee todella nopeasti, itseasiassa vieläkin nopeammin. Ihan kuin eilen olisi ollut vasta syyskuun ensimmäinen, tai no. Ei ehkä ihan, mutta kuitenkin. Syksy on kyllä muuten lähtenyt ihanasti käyntiin, ainakin syksynmerkkien osalta. Puiden lehdet ovat jo aivan keltaiset, jopa ruskeita lehtiä löytyy paljon. Minä olin siitä järkyttynyt, että osa lehdistä on jo pudonnutkin.

Aamut ja illat ovat myös pimentyneet huomattavasti. Eli siis juuri oikeanlainen syyskuu takana. Miten teidän kuukausi ja syksynmerkkien bongailu on mennyt? Se alkuteksteistä, mutta eiköhän olisi jo aika mennä ovesta sisään, itse blogin puolelle. Nyyt aloitetaan!

Mitä puhuimme viime jaksossa?

Siitä on aikalailla kuukausi, kun julkaisin blogin, jossa puhuimme siitä, minkälaista työtä lyhytkasvuinen voi tehdä ja 4H-järjestö oli myös vahvasti mukana. Tämä blogi on ikään kuin jatko-osa sille, jossa käsitellään ihan konkreettisesti työtä jota lyhytkasvuinen voi tehdä, mutta ennen kuin mennään siihen, pidetään pieni kertaus viime osasta. Yritän pitää oikeasti vain pienen kertauksen, mutta minut tuntien, teen siitä kuitenkin ihan liian ison. Samuel ja lyhyt kertaus, ne eivät vain kuulu yhteen. Mutta kuitenkin! Mitä siis puhuimme viime jaksossa?

Kerroin siinä, että olen oikeastaan aina ajatellut, että minusta ei olisi mihinkään työhön, koska kaikkialla tarvitaan normaaleja fyysisiä taitoja, mutta niin asia ei todellakaan ollut. Yksi iso syy, mikä sai minut tajuamaan tämän, oli keväällä 4H:lla tekemäni kerhonohjausjakso, joka kesti muutaman kuukauden. Sinä aikana tajusin selvemmin kuin koskaan, että minusta on moneenkin työhön ja todella monissa töissä tarvitaan paljon enemmän sosiaalisia, kuin fyysisiä taitoja. 

Siinä oli ihan pikapika kertaus, mutta eiköhän palata ajassa yhteen tiistai päivään!

Blogin lopusta löytyy kaikenlaiset linkit ja tiedot koskien 4H:ta!

Tiistai 13.9 

Klo 13.50

Tiistai eli viikon paras paras päivä! Tänään on taas tavalliseen tapaan kerho, jossa olen ohjaajana, mutta yksi asia tekee tämän päivän kerhokerrasta erityistäkin erityisemmän. Tai siis, jokainen kerhokerta on todella omintakeinen ja erityinen, mutta tänään siitä tekee vieläkin spesiaalimman se, että teen meidän tavallisesta kerhokerrasta blogin, jossa olisi tarkoitus näyttää laajasti, kattavasti ja aidosti, millainen on meidän tavallinen kerhokerta ja miten se etenee. 

 Kello on nyt vähän vaille kaksi joten pikkuhiljaa voitaisiin alkaa siirtymään takaisin koululle, koska kerhotilana toimii meidän köksänluokka. Itse kerho alkaa vasta 14.30, mutta menen aina vartti etukäteen, että ehdimme suunnitella päivän kulun. Eiköhän lähdetä kerhoilemaan, tervetuloa seuraamaan meidän iloista meininkiä ja 4H:n toimintaa!

Vaihe 1: alkuleikki

Minusta on ihanaa, että kerhot alkavat aina alkuleikillä ja niin alkaa tämäkin kerhokerta. Tai no, ihan ensimmäiseksi katsomme, että keitä on paikalla, mutta ensimmäinen ohjelma ennen kokkailuja, on alkuleikki. Minusta se saa todella hyvin kerhomieltä esille ja on muutenkin rento aloitus. Tämän päivän leikkiin pystyin itsekin osallistumaan sekä autan ja näytän esimerkkiä kuinka leikitään.

Itseasiassa se on heti ensimmäinen homma, jossa kerhonohjaaja voi olla apuna ja pystyn tekemään sen aivan normaalisti. Voisin itseasiassa tässä välissä kertoilla, miten lapset reagoivat minuun, vaikka olen lyhytkasvuinen. Vastaus, ei mitenkään. Kirjaimellisesti, melkein järkytyin, kun ensimmäisellä kerralla kerroin sairaudestani, ketään ei se ihmetyttänyt, haitannut tai mitään muutakaan. Ihme kyllä, mutta moni jopa sanoo tykkäävänsä kovasti, että olen täällä. 

 Vaihe 2: Ohjeet & kokkauksen aloittaminen

Alkuleikit leikitty, kerhomieli saatu, mutta mikä vielä puuttuu ennen kuin aloitetaan toimiminen? No tietysti ohjeiden anto ja kuunteleminen! Minusta ohjeiden kuunteleminen on suorastaan jokaisen homman sydän, koska ilman niitä tekemisestä ei tule yhtään mitään. Tänään meillä on ohjelmassa donitseja, joten ohjeiden kuuntelu on turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää. Tässäkin ohjelmassa pystyn auttamaan.

Joillakin voi olla ehkä haasteita jaksaa kuunnella ohjeita, joten voin motivoida ja auttaa heitä kuuntelemaan. Siihen ei tarvitse pituutta, vaan oikeanlaista sosiaalista taitoa. Nyt on kuitenkin ohjeet kuunneltu ja aika aloittaa tekeminen. Tässä kohtaa monilla varmaan herää kysymys, että hetkonen. Miten ihmeessä voit auttaa/ohjata Samuel, kun et yllä edes tasoille, tähän on löytynyt aikasta simppeli ratkaisu.

Tämä on tosiaan minun oma kotitalouden luokkani, joten minun omat apuvälineetkin löytyvät täältä, kuten koroke. Tämän avulla pystyn seisomaan oikeastaan täsmälleen samalla korkeudella, mitä muutkin ovat ja tätä on helppo siirrellä. Nyt on kaikki asiat kunnossa ja valmiina aloittamaan tekeminen. Meillä on täällä n. 12 lasta aina, joten muodostamme kolme ryhmää ja jokaisella on oma pieni keittiönsä.

Minä olen tehnyt aina niin, että yhdessä ryhmässä on sellaisia, joilla on jotain haasteita ja siksi minä olen ns. vakituisesti heidän ryhmän kanssa, mutta pyörin joka ryhmässä. Minä en kokkaa, mutta autan ja motivoin tekemään, kuuntelemaan ohjeita, keskittymään tekemiseen ja jos ohjeen lukemisessa on ongelmia. Siinä on oikeastaan päätehtäväni täällä. Siirrytään tekemään!

 

Kokattavana: donitsit

Vaihe 1: aineet sekaisin

Donitsien teko pärähti käyntiin sillä, että sekoitetaan sokeri ja kananmuna, aika tuttua juttua. Meillä se tehdään ihan käsin, koska jos kone tekisi sen meidän puolesta, siitä ei jäisi mitään mieleen, mutta kun sen saa tehdä itse, oppii paremmin ja kyseinen tekovaihe jää paremmin mieleen. Täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni lapset saavat sekoitettua paljon paremmin kuin kone!

Minulla on muuten tuollainen oma essu, mutta kaikilla muilla on tällaiset 4H-safkasankarit essu, joka on minusta kompaktin hieno. 4H ainakin hyvin esillä. Jos sinä muuten haluaisit ryhtyä kerhonohjaajaksi, kerhot kestävät aina sen 1,5-2-tuntia, että ei sen kauempaa. Minusta tällainen sivutyö sopii vaikka yhdeksäsluokkalaiselle, ihan loistavasti. 

Vaihe 2: taikinan muotoileminen

No voihan pöh. Unohdin mennä ottamaan muiden aineiden sekoituksesta kuvaa, mutta mennään sitten suoraa taikinan tekoon. Taikinan kaataminen ja sen muotoileminen donitseiksi jännittää ja tässä olen tukena, neuvomassa ja ohjaamassa, enkä tarvitse fyysisiä taitoja. Hehkutin tätä jo viime blogissa, mutta pakko vielä sanoa. 4H- ja sen antama kerhonohjaus on auttanut minua niin paljon henkisesti ja sen tajuamisessa, että on monia töitä, joissa pärjää älyllä, iloisella asenteella ja sosiaalisilla taidoilla. 

Siksi en voi muuta kuin suositella, jos etsit huippua työtä, pientä käyttörahaa ja työtä, jossa pärjäät henkisillä taidoilla. Tottakai jos vahvuutesi on fyysinen tekeminen, 4H työtä löytyy sinullekin.  Palataan vielä blogin lopussa miten 4H:lle voi hakea töihin.

 Palataan kuitenkin donitseihin ja vuorossa on taikinan saaminen donitseiksi. Minun pienet sormeni eivät kykene muotoilemaan, mutta voin kuitenkin ohjeistaa ja itseasiassa nämähän osaavat kuin vanhat konkarit konsanaan.

Vaihe 3: donitsien uppopaisto & siivoaminen

Nyt seuraa ehkä se vaarallisin ja haastavin vaihe, eli donitsien paisto. Tässä on kyseessä niin iso vastuu, joten minä en auta tässä, vaan  pääohjaaja auttaa paistossa. Tämäkin on minusta todella ihanaa kerhonohjauksessa, että ei tarvitse ottaa päävastuuta ja voi pyytää apua  aikuisohjaajalta.

Jos haluaisit kerhonohjaajaksi, muista, että yksin sinun ei tarvitse toimia tai ottaa koko vastuuta lapsista. Sillä välin, kun yksi ryhmä on paistamassa donitsejaan, muut alkavat jo siivoamaan paikkoja. Tässä ohjaaja voi neuvoa, ohjeistaa ja auttaa siivouksessa alkuun, koska aloittaminenhan on aina hankalinta. 

 

Hei! Tiesitkö muuten, että 4H-kerhoissa opetetaan hauskalla, nopealla, mutta hyödyllisellä tavalla esim. ekologisuuden tärkeyttä ja miten voisit olla ympäristöystävällinen arjessa. Tänään meillä oli tietoisku, minne leivinpaperin kuuluu käytön jälkeen? Todella moni ei sitä tiennyt, mutta senhän takia me niistä puhummekin.

Leivinpaperi kuuluu biojätteeseen, noin pienellä teolla pystyt olemaan ekologinen. 4H:lle ympäristöystävällisyys on todella tärkeä arvo, tästä nostan isosti hattua! Me opetamme muutenkin täällä, että mitä kaikkea muutakin keittiössä toimimiseen kuuluu kuin kokkailu. Nytkin täällä siivotaan todella perusteellisesti jäljet.

Vaihe 4: Nauti ja kommunikoi toisten kanssa

Tadaa! Donitsit ja siivoilut on valmiina joten nyt voi herkutella. En tiedä miten muissa kerhoissa, mutta meillä täällä on ainakin sääntönä, että vasta kun kaikki ovat valmiina, voi aloittaa syömisen ja puhelin ei tule esiin ollenkaan. Minusta on hienoa ja ihanaa nähdä, kuinka kaikki juttelevat toistensa kanssa, eikä kenelläkään ole ikävä puhelinta. Nyt vielä loppuleikki ja tämän päivän kerhokerta olisi siinä. Nähdään me kotona, kohta!

Miten voit hakea mukaan 4H:n toimintaan?

Olipa kyllä kiva kerhokerta taas. Nuo ovat kyllä ihan viikon kohokohtiani. Joka ikinen kerta jää niin huippu ja hyödyllinen fiilis. Tai siis tuntuu, että on tehnyt jotain arvokasta ja saanut jotain hyvää tehtyä. Nyt kuitenkin se tärkein, eli toivon todella, että sinä voisit löytää 4H:sta edes jotain sopivaa toimintaa.

Haluaisitko sinä olla kerhonohjaaja? Tehdä ihanaa työtä lasten kanssa ja olet sosiaalinen? Jos kyllä, niin etsi oman paikkakuntasi 4H-yhdistys ja katso, että olisiko siellä paikkoja auki. Sen voin ainakin sanoa, että heidän toimintaansa löytyy melkeinpä joka kylästä ja kaupungista, koska 4H-yhdistyksiä on yli 200 paikkakunnassa. 

Jos haluaisit hakea kerhonohjaajaksi, mutta et osaa tai uskalla yksin, niin pyydän, laita minulle viestiä, niin hoidetaan asia yhdessä kuntoon. Linkki, mistä löydät oman paikkakuntasi 4H:n ja sitä kautta kerhonohjaukset, löytyy alhaalta. Puhuimme viime blogissa myös 4H-yrityksestä ja mainitsen siitäkin vielä uudelleen.

Jos sinulla löytyy mikä tahansa erikoisosaaminen, halu yrittäjyyteen niin pystyt perustamaan oman 4H-yrityksen! Ainoa mitä sinun pitää tehdä on keksiä yritykselle jokin palvelu, tuote ja idea, osallistua 4H-yritysvalmennuskurssille. Siellä sinua autetaan aina ideasta ihan yrityksen perustamiseen asti. Pääasia on, että sinua ei jätetä yksin. Seuraava yritysvalmennus järjestetään 4.10 alkaen Teamsissa, joten osallistuminen on ainakin todella helppoa.

Jos sinua kiinnostaa yrittäminen edes ajatuksen tasolla, kannattaa mennä edes katsomaan, että mitä siellä puhutaan. Minäkin olen käynyt kyseisen valmennuksen, mutta en ole perustanut yritystä. Todella mielenkiintoinen ja avaava valmennus, josta on varmasti hyötyä työelämässä. Laitan tuohon alas linkit ja tiedot, mistä näkyy valmennuksen ajankohdat sun muut. Kiteyttäisin 4H-yrittämisen näin, muuta erikoisosaamisesi rahaksi.

Loppusanat

Noin! Siinä oli tämä blogi. Toivottavasti saitte edes jonkunlaisen kuvan minkälainen on meidän normaali kerhokerta, miten ohjaan siellä ja ylipäätänsä minkälainen on ohjaajan työnkuva. Kiitos paljon, kun luit ja jos kiinnostaa mikään, mitä 4H-järjestö voi tarjota, alhaalla löytyy kaikki linkit ja tiedot. Kiitos paljon ja moikkkaa mooiii! Ai niin! Hyvää viikonloppua kaikille!

4H-järjestön sivut: https://4h.fi/

Miten etsiä oman paikkakuntasi 4H-yhdistys? https://4h.fi/jasenyys/loyda-oma-4h-harrastuksesi/

4H-yritysvalmennukset -> 4.10, lisätietoja niina.perkio@4h.fi

KOHTI JATKO-OPINTOJA!//Osa 1

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia! 

Tiistai, syyskuun viimeinen viikko ja iloisella mielellä mennään. Miten teidän viikko on sujunut jo tässä vaiheessa? Tuo taitaa muuten olla peruskysymykseni, aina, kun julkaisen tiistaina blogin... Tosin, minusta on hirveän kiva aina kuulla teidän kuulumisia, koska siten opin tuntemaan minkälaisia tyyppejä olette. Kiitos paljon, että haluat jakaa kuulumisia minulle. Arvostan sitä todella.

Pitemmittä puheitta, eiköhän mennä itse blogin pariin. Tervetuloa mukaan seuraamaan koko lukuvuoden kestävää blogisarjaa!

KOHTI JATKO-OPINTOJA!//Osa 1

Tästä se lähtee! Nimittäin koko vuoden kestävä sarja. Tai siis lukuvuoden, ei oikean vuoden. Minulle vuosi tarkoittaa ensimmäisenä kouluvuotta, en jotenkin osaa elää normaalissa vuodessa. Onko joku muukin samanlainen kuin minä? Ai niin! Olihan meillä puheenaihekin, lähti ihan sivuraiteille tämä juttu. 

Mistä me edes puhuttiinkaan? Ei kun niin, siitä sarjasta. Tästä siis starttaa lukuvuoden kestävä blogisarja, johon tulee aina uusi osa, kun jotain uutta tapahtuu. Mitä sarja sitten koskee? No tietysti, JATKO-OPINTOJA! Kyllä, tänään (teille eilen) alkoi ensimmäinen askeleeni kohti lukiota, joten nyt on myös ensimmäisen blogin aika tätä sarjaa.

Ensimmäinen opokeskusteluni

Minun matkani kohti lukiota alkoi ensimmäisellä opokeskustelulla, joka oli eilen englannin tunnin välissä. Sanotaanko, että tilanne oli aika erikoinen. Meillä aloitti 7.luokalla yksi opo, joka on kyllä vieläkin koulussamme töissä, mutta 8. luokalla valitettavasti opomme vaihtui. Olen täällä ehkä ihan muutaman kerran, että minä en pidä muutoksista kuten vaikka, että yläkoulussa on kaksi eri opoa. Toisaalta, viime vuoden oponi oli todella kiva. 

Tykästyin siihen, eikä edes minua haitannut, että kyseessä oli täysin uusi ja vieras ihminen minulle. Mutta, kuinka ollakaan, hän vaihtoi työpaikkaansa ja meille tuli näin yläkoulun viimeiselle vuodelle täysin uusi opo. Hän on mies, ehkä 26-vuotias, joten todella nuori. Voin sanoa, että minua jännitti niin paljon kuin olla ja voi kävellessä kohti hänen työtilaansa, koska en ollut ikinä ennen nähnytkään häntä. 

Ihan ensimmäinen ajatus kuitenkin, mikä minulle hänestä tuli, oli, että onpa rennon letkeä. Kyllä, heti kun näin ja kuulin hänet, ajattelin, että onpa rennon letkeä.

Mitä puhuimme?

Aluksi puhuimme oikeastaan, mitä minulle kuuluu, miten syksy on lähtenyt käyntiin ja niitä näitä. Minusta se oli todella kiva, koska rentouduin ja jännitykseni laski kuulumisten aikana. Sitten puhuimme muuten koulusta, numeroista kokeista ja niin edelleen. Hän ei tiennyt minusta mitään muuta, kuin, että olen lyhytkasvuinen joten kerroin myös omaa taustaani ja mm. minkälaisia haasteita minulla on koulussa.

Kerroin oikeastaan ne asiat mitä olen täälläkin kertonut. Sitten päästiin itse pääaiheeseen, eli jatko-opintoihin! Minulla on haaveena, että kävisin täällä Oriveden kirjoittajalukion, koska lukioon ehdottomasti haluan ja ei varmaan tule yllätyksenä, mutta kirjoittaminen on minulle kuin terapiaa. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Oponi sanoi, että numeroiden puolesta ei mitään ongelmaa, eikä lyhyyteni puolestakaan, vaikka minä sitä ongelmana pidänkin. 

Puhuin siitä, että mitenköhän lukiossa tulen pärjäämään, koska sehän toimii meidän koulun yhteydessä joten haasteetkin on samat. Sanoin myös, että avustaja olisi viimeinen keino, mitä haluaisin käyttää, koska se vain olisi niin noloa. Hän ymmärsi minua täysin ja rupeamme tässä syksyllä jo katsomaan, että mitkä kaikki asiat ovat sellaisia, missä tarvitsen apua ja miten niihin keksitään ratkaisu.

Mukana on minä, oponi ja lukion rehtori. Oikeastaan siinä oli kaikki mistä puhuimme. Tärkein oli, että Oriveden kirjoituslukio on haaveeni. Tulipahan tästäkin lyhyt blogi, mutta en oikein keksi mitä voisin vielä sanoa. Hei! Mietitkö sinä muuten tällä hetkellä samoja asioita kuin minä, eli oletko 9. luokalla? Olisi todella kiva kuulla sinun jatkosuunnitelmistasi, jos haluat kertoa. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas! Mooiikka mooiii!

MITÄ JOKAINEN VUODENAIKA MERKITSEE MINULLE?

 Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Se olisi tiistai pulkassa, joten viikko ohi? Ei ehkä ihan, mutta suunnilleen. Minulle ainakin maanantai ja tiistai ovat suorastaan aina shokki, koska unirytmi on mennyt päin seiniä ja juuri oppinut vaihtamaan vapaalle, joten vaihdos arkeen on aina oma tekijänsä, mutta heti kun maanantain ja tiistain on saanut lusittua, loppu viikko sujuukin jo ilolla ja positiivisella meiningillä. 

Minkälainen viikko teillä on tiedossa? Minulla on tänään kerhonohjaus sekä aikuisten näytelmä harjoitukset, keskiviikkona lasten näytelmä harjoitukset ja torstaina kerhonohjaus. Toivottavasti olet jo muistanut miettiä positiivisia asioita tällä viikolla, mutta eiköhän aloiteta itse blogi! 

Aiheeseen johdattelua

Tehdään sellainen pieni pohjustus tätä blogia varten. Oli elokuun loppu ja kuukausi vaihtumassa, joten silloin tavalliseen tapaan istun kunnolla alas ja alan suunnittelemaan & miettimään seuraavan kuukauden sisältöjä ja teemoja. Tässä kuussa sain kaikkiin muihin päiviin blogi ideat paitsi tähän, jolloin turvauduin tuttuun ja parhaaseen apuun eli äitiini ja kysyin, että olisiko hänellä ideaa blogin aiheeksi. 

Ensimmäinen mikä hänellä tuli mieleen oli, että kerro syvällisesti mitä jokainen vuodenaika merkitsee sinulle ja mitä pidät niistä. Ja kuten voitte ehkä huomata, tässä sitä ollaan. Eli tänään tiedossa hyvin erikoinen blogi. Toisaalta, ideana todella hyvä ja omalaatuinen. Kerron siis mitä jokainen vuodenaika merkitsee minulle, miksi näin ja mitä olen siitä mieltä. Tervetuloa vuodenaikailemaan kanssani! Eeiköhän mennä ja aloiteta keväästä!

Kevät

Pitkä, kylmä, masentava ja pimeä talvi on nyt vihdoinkin takana. Pikku hiljaa saa alkaa kuoriutumaan peitosta, villasukista ja takista. Saa nähdä vihdoista viimein auringon, tuntea sen lämmön kasvoillaan ja tajuta, kuinka kovasti sitä ikävöikään. Tunne, kun näkee ensimmäisen keväänmerkin on unohtumaton. Muistan vieläkin kuinka 4.lk keväällä löysin lumen ja jään seasta pienen vihreän ja violetin värisen kukan. Sen kevään ensimmäinen merkki lämmöstä ja siitä, että talvi olisi kohta kokonaan ohi. Kevät merkitsee minulle kaikista eniten toivoa ja uskoa taas lämmöstä. Loppukeväästä alkaa pikkuhiljaa miettimään koulun loppua, koko kouluvuotta ja, että kohta olisi kesä. Kevät on toisaalta ihanaa, mutta tylsää aikaa, koska sää sateisen, loskaisen kuravellinen on. 

Kesä 

Tuo ihana vuodenaika. Lämpö ja aurinko ovat palanneet. Tunne, kun menet ensimmäistä kertaa pellolle pelkissä T-paidassa ja shortseissa, on myös unohtumaton. Siinä vain on sitä jotain. Lopulta kesäloma alkaa ja voit nauttia siitä kiireettömyyden, stressittömyyden ja vailla huolen häivää tunteista. Kalenteri tyhjä on, voit tehdä asioita hetken mielijohteesta ja elää hetkessä. Pystyn nauttimaan Suomen kauniista luonnosta ja yöttömistä öistä. Mennä vaikka kuutamouinnille lämpimään, mutta virkistävään veteen. Tuo suorastaan samettinen hetki.

Syksy

Ennen vihatuin vuodenaikani, nykyään lempi vuodenaikani. (Syyn olen kertonut aiemmissa blogeissa) Kesän tohinat on saatu pyyhittyä jaloista, on aika vastaanottaa taas arki ja kiire. Koulu, sun muut tohinat taas alkaa ja sen myötä stressi palaa. Viikonloput tuntuvat taas niin spesiaaleista, sekä niitä voi odottaa maanantaista lähtien. On aika ottaa villasukat, kuuma kaakao ja viltti pölyn seasta, laskeutua sohvalle katsomaan jotain hömppä sarjaa ja katsoa pimeyttä, joka valtaa taivaan jo aikaisin. Voi katsella kuinka luonto muuttuu vehreästä ruskaan, lehdet tippuvat ja kaulahuivi esiin otetaan.

Talvi

Tuo vihatuin vuodenaikani. Lunta on kaikkialla, liukkautta ja sen myötä pitää varautua jo päänkolautuksiin. Kun niskaan valahtaa lunta, se tunne on, kuin pistävä kipu. Pukea pitää ja paljon, mutta silti liian kylmä on. Toisaalta, talvella myös näkee valitettavasti ilmastonmuutoksen tuomat haitat ja muutokset. Lämpötila ei ehkä mene edes paukkupakkasille eikä lunta tule kuin vähän. Silti, talvea vihaan, nyt ja aina. Onneksi kohta on kevät, sitä minä odotan.

LÄHDEN KOULUN KANSSA PORTUGALIIN!

(Blogin piti tulla eilen, joten siksi alkutekstit ovat kohdennettu perjantaille.)

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Per, peri, perjaantai! Vihdoinkin alkaa viikonloppu. Sanotaanko, että tämä on ollut työntäyteinen, raskas ja kiireinen viikko. Koulu, kerhonohjaus, teatteri ja nämä some hommat ovat vieneet kertakaikkisesti jokaisen sekunninkin, mutta nyt onneksi saa palautua. Miten teidän viikko meni? Muistitteko te pitää taukoa kaikesta ja pitää pieniä rentoutumishetkiä. Pidetään kuitenkin nämä alkutekstit nyt lyhyinä ja mennään suoraan asiaan eli tänään jutellaan:

LÄHDEN KOULUN KANSSA PORTUGALIIN!

Tässä pikakoonti reissu kuulumisista, joista olemme jo monta kertaa puhuneet, joten ihan nopea kertaus. Erasmus+ kansainvälisyyshanke. On ollut jo monta vuotta lähellä sydäntäni. Muistan kuinka tuo hanke alkoi jo kuudennella luokallani ja lähdin heti mukaan toimintaan. 2020 toukokuussa oli Kreikan matka, haluaville hankelaisille. Minä olisin halunnut, mutta ajatus siitä kuinka paljon vaivaa tuottaisin muille, oli ylitsepääsemätön joten jätin hakematta. Silloinen kieltenopettajani kuitenkin vakuutteli minulle, että minusta ei olisi vaivaa sekä minut oltaisi ilolla ottamassa mukaan.

Niin päätin kuitenkin hakea ja pääsinkin! Mites Kreikan reissulle kävi? Me varmaan kaikki muistamme, että korona tuli ja jäi, kaikki matkat tietysti peruttiin ja etäkouluunkin jouduttiin. Kelataan sitten yläkouluun. Olin 7.- ja 8.luokalla aktiivisesti hankkeessa HyvinvointiAgenttina. Viime keväällä maailma alkoi aukenemaan ja kunnolla, jonka takia toukokuussa oli mahdollisuus lähteä Kroatiaan.

Pitkien keskustelujen jälkeen, olin lähdössä mukaan. Minulla oli kyllä sellaisia ajatuksia, että minustahan on ihan hirveästi vaivaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä reissulla. Olin lähdössä oikeasti sinne Kroatiaan, mutta jotenkin se tuli vain niin nopeasti, yhtäkkiä ja yllätyksellisesti, että en edes ehtinyt prosessoimaan koko asiaa. Tämän takia huhtikuussa jättäydyin pois reissusta. Entä nyt?

Olen lähdössä 26.10 Portugaliin! Kyllä, kuulit oikein. Tällä kertaa minulle ei edes tullut negatiivisia ajatuksia, koska tajusin jo heti, että ne ei pitäisi paikkaansa ja opettajat todella ottavat minut mielissään mukaan joten olen itsekin lähdössä ilolla ja innolla matkaan! Olemme tosiaan lokakuun viimeisen viikon Portugalissa hankereissulla, pienessä kylässä.

Mukaani ei lähde virallista avustajaa (joka on tosi hyvä juttu), mutta kieltenopettajani lähtee mukaan, niin hän on vastuussa minusta joten auttaa missä tarvitsee, mutta olen jo antanut selvän kannan, että haluan tehdä mahdollisimman paljon itse. Toki, olen erittäin kiitollinen, että hän suostuu auttamaan minua. 

Helpottaaksemme hänen työtään teimme avustajani kanssa hänelle listaa asioista, jossa tarvitsen apua. Ne löytyy tuosta kuvasta, kukaan ei varmaan halua, että rupean luettelemaan ne uudestaan. Toisaalta, näkeeköhän kaikki tuosta. Jos joku ei näe, niin kerron yksityisesti mitä viestissä lukee. Innolla kyllä odotan reissua, mutta tavallaan pelkään sitä, kuinkahan paljon tulen tarvitsemaan siellä apua. 

Itseasiassa, en ole ikinä kertonut täällä, mutta pelkään lentämistä. Se on hassua, koska lentokoneessa matkustaminen on jopa kymmenen kertaa turvallisempaa kuin autolla, mutta silti pidän lentämistä jotenkin todella pelottavana ajatuksena. Ehkä se, että olemme ilmassa emmekä minkään päällä, pelottaa. Toisaalta, nousun jälkeen pystyn varmasti jo rauhoittumaan. 

Reissun suunnittelu on vasta alussa, joten minulla ei ole vielä sen enempää mitään tietoa, mutta heti kun selviää lisää, kerron täällä heti. Ja, jos on mitä tahansa kysyttävää niin kysy ihmeessä. Kiitos paljon, kun luit ja nähdään taas, mooikka moiii!

Miksi lyhytkasvuinen ei viihdy huvipuistoissa?

 Huom! Tämä blogi kertoo vain omasta kokemuksestani ja fiiliksistä koskien huvipuistoja. 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Tiistai, huomenna yhteiskuntaopin koe ja syksyä ilmassa. Sellaisilla tuntemuksilla tähän tiistaihin. Oletteko te jo huomanneet jotain syksyn merkkejä? Minusta ainakin ilma ja puutkin ovat muuttuneet jotenkin syksymäisiksi. Tosin, voi olla kyllä ihan omaa tulkintaakin ja mielipidettä, koska minä toivon, että syksy saapuisi kunnolla. Fakta on kuitenkin se, että aamut ovat pimentyneet jo kummasti. Ainakin minun mielestäni vielä hetki sitten oli paljon valoisampaa aamuisin.

Miten teidän syksy on muuten käynnistynyt? Sekä tämä viikko myös. Eiköhän aleta valumaan pikkuhiljaa jo itse blogin puolelle, joten pitemmittä puheitta, siirrytään eteenpäin!

Aiheeseen johdattelua:

Huvipuistot. Voi sitä ilon, riemun ja onnellisuuden määrää, mikä tulee huvipuistopäivästä. Olemme saaneet nauttia huvipuistojen tuomista huvituksista jo vuodesta 1904 (faktatietoa). Onko ketään kuka ei pitäisi huvipuistoista? Itseasiassa, minä nostan käden ylös tässä kohtaa. Tänään käsittelemme siis sitä, että miksi en viihdy tai suorastaan pidä huvipuistoista. Kysymykset mitä ainakin käsittelemme, ovat; Entinen huvipuisto reissuni, miksi tunnen itseni vauvaksi ja alistetuksi siellä ja miksi en halua enää ikinä käydä siellä. 

Jos tällainen aihe kiinnostaa, niin tervetuloa mukaan jutustelemaan, pohtimaan ja miettimään! Eiköhän aloiteta, ensimmäisestä pääkohdasta. Leet's goo!

Miksi lyhytkasvuinen ei viihdy huvipuistoissa?

"Muut pystyivät huvittelemaan, mutta minä katsoin vain vierestä."

Olen käynyt viimeksi 2017 Särkänniemessä, se päivä opetti minulle sen, että en halua enää huvipuistoihin. Mikä sai minut päättämään näin? Käsitellään sitä ensin. Olikohan se elokuussa eli olin juuri aloittanut neljännen luokan ja silloin minua ei oikeastaan haitannut vielä lyhytkasvuisuus ollenkaan. Se oli ensimmäinen kertani Särkänniemessä, joten odotin kyseistä päivää innolla. 

En tiedä miten, mutta en jotenkin ollenkaan ajatellut tai tajunnut, että enhän minä voisi mennä kuin pariin laitteeseen. Meitä lähti sinne minä, perheeni, isovanhempani ja serkkuni. Silloin pikkuveljeni oli viisi ja isoveljeni kolmetoista. Serkkuni oli minun ikäisiä. Kun pääsimme perille, kaikki halusivat laitteisiin ja niin minäkin.

Karu fakta oli vain se, että minulle kerrottiin, että en voisi mennä melkeinpä mihinkään laitteeseen pituuteni vuoksi, joka oli täysin ymmärrettävää. Minulle se oli kuitenkin todella iso pettymys, suorastaan eriarvoistava tekijä. Muistan vieläkin sen, kuin eilisen päivän. Minkä sitten? Käsitellään sitä nyt.

Kun kaikki muut minun ikäiset serkkuni menivät hurjiin laitteisiin, kuten tornadoon, tyrskyyn ja mitä näitä nyt on. Arvatkaa mihin minä menin? Minä menin silloisen pikkuveljeni kanssa possujunaan "huvittelemaan". Kyllä. Se tuntui ja tuntuu vieläkin jotenkin niin alistavalta, suorastaan nöyryytykseltä, että minä pystyin olemaan vain pikkuveljen ikäisten laitteissa, kun kaikki muut neljännellä luokalla olevat saivat mennä kaikista hurjimpiin laitteisiin.

Jotenkin se vain sai tuntemaan itsensä todelliselta vauvalta, suorastaan nöyryytetyltä ja alistetulta. Jouduin olemaan 3-5-vuotiaiden kanssa samassa laitteessa, joka on tehty kaikkea muuta kuin minun ikäiselleni. Silloin päätin, että en enää ikinä mene huvipuistoihin ja se vala pitää edelleen. Minun on turha mennä sinne hankkimaan pahaa oloa ja fiilistä, että en ole oikeasti sen ikäinen mitä olen. 

Huom!

Tähän väliin on muuten hyvä todeta, että en missään nimessä hauku, paheksu tai pidä huvipuistoja syyllisinä. Päinvastoin, olen todella ylpeä siitä, että esim. Särkänniemessä on todella tiukat pituus- ja turvarajoitukset. Sekä olen todella iloinen kaikkien teidän puolesta, jotka pidätte niistä ja saatte iloa huvipuistopäivästä. Ne ei ole minulle tehty, mutta todella ihana keksintö.

Tulipas tästä lyhyt blogi, mutta ei tässä oikeastaan ole mitään lisättävää. Perjantaina piti suunnitelman mukaan tulla toinenkin lyhytkasvuisuuteen liittyvä blogi, mutta silloin tuleekin yksi toinen kirjoitus, joka on vähän niin kuin pakko saada kerrottua. Kiitos paljon, kun luit ja ihanaa tiistaita kaikille! Nähdää taas, mooikka mooiii!

Tässä vähän muita someja.😊

Discord serveri: //discord.gg/USBXsH99Gs

Instagram: Samuelin_blogi

Snapchat: samuelin_blogii

Haluatko tukea blogia ilmaiseksi? Liity ihmeessä oikeasta sivupalkista sinistä nappia painamalla lukijaksi.

MUN PERJANTAI!//Eka Ig reels, kauppareissu ja muuta toimintaa!

 

Perjantai 9.9 klo 7.00

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Oikein hyvää, positiivista ja sumuista huomenta! Kyllä, on jotenkin todella sumuinen ja hatara olo. Pitää oikein kunnolla tarkentaakin katse tai muuten koko näkökenttä on yhtä sumua. Kuitenkin! Tämän syksyn ensimmäinen perjantai My Day, joten ne ovat siis tehneet paluun! Ajatukseni oli, että tänäänkin (teille eilen) olisi tullut yksi lyhytkasvuisuuteen liittyvä blogi, mutta sain toiveen, että tekisin välillä jotain rennompaa, koska olen tehnyt nyt monta syvällistä ja lyhytkasvuisuuteen liittyvää blogia putkeen. 

Kiitos paljon tästä palautteesta, koska näinhän se on! Joskus on hyvä tulla myös rentoa, pöljää sisältöä. Tänään on siis My Dayta tiedossa ja joo! Tänään koulussa on ainakin kirjastoreissu ja kemian pieni testi alkaaneista, mutta ei varmaan sen kummempia. 

Alkaanit ovat siis metaani, etaani, propaani, butaani ja pentaani. Kyllä, peräti noin vaikea testi kyseessä. Muuten päivään kuuluu ainakin ihan ensimmäisen Ig reelsini julkaisu, kaupassakäyntiä, kokeisiin lukemista ja Ig storyjen kuvaamista. Sellainen perjantai tiedossa, mutta nyt kouluun tie vie!

Klo 12.19

Olen tainnut ehkä ihan muutaman kerran täällä sanoa, mutta voihan kääk! Kello on jo melkein puoli yksi, enkä ole kerennyt päivittelemään tänne ollenkaan. Kerrataan tässä sitten koko päivän kulku. Aamulla oli Oma Polku valinnaista eli sitä, jossa oikeastaan pohdiskellaan kaikenlaisia asioita. Olen kertonut siitä niin paljon, että tein tuollaisen pika, paketin. Toisella tunnilla oli äidinkieltä, jonka alussa opinto-ohjaaja tuli käymään koskien ohjauskeskusteluja.

Meillä alkaa opo vasta toisessa jaksossa, mutta nyt jo alkaa kahdenväliset keskustelut koskien mitäpä muutakaan kuin jatko-opintoja. Olen tästä tavallaan hyvin innoissaan, mutta peloissaan. Ensinnäkin innoissaan siitä, että nyt alkaa tapahtua kunnolla jo yhteishakua varten. Pelottavaa siksi, koska opo on ensinnäkin ihan uusi, eikä tunne minua ja sairauttani. Toiseksi, pitää alkaa toden teolla miettimään, että miten tulen käymään lukiota, koska valitettava fakta on se, että tulen tarvitsemaan apua fyysissä asioissa.

Homma kuitenkin etenee ja pääasiassa positiivisilla meiningeillä aloitan suunnittelut ja mietinnän! Tästä tulee siis syksyn mittaan erinäisiä sisältöjä ja paljon! Sitten kirjastoreissusta. Minulla oli jo hyvä kirja ja sopiva kirja, jonka takia luokanohjaajani ehdotti, että jäisin koululle, koska mitäpä minä turhaan kirjastoon menisin. Käytimme sen ajan kuitenkin hyödyksi ohjaajani kanssa, sillä teimme yhtä listaa, mutta tästä lisää ensi tai seuraavalla viikolla. 

Alkutunnista oli se kemian testi, joka oli todella helppo ja juuri äsken ruokailu. Nyt vielä puolituntia kemiaa ja koulupäivä olisi niin kuin siinä. Palataan asiaan!

Klo 15.06

Kääk!! Täällä on tilanne täysillä päällä. Tulin jo pari tuntia sitten kotiin, mutta olen tehnyt aikalailla pelkästään näitä somehommia ja valmistellut Ig reelsiä, joka on itseasiassa nyt julkaistu! Herran jestas minua aina jännittää uuden tyyppisen sisällön julkaisu, en edes tiedä miksi. Toisaalta, minusta oli todella kivaa tehdä Ig reels. Voisin ehkä tehdä niitä lisääkin, jos se on teille ok ja jos haluatte niitä. 

Ja älkää kysykö mistä nuo näyttökerrat ovat tulleet, en tosiaankaan tiedä. 5-minuutissa 169 katselukertaa. Uskomatonta. Tosin, se ei merkitse mitään. Ainoa mikä merkitsee, on teidän mielipide Ig reelseistä. Luvut ovat turhia, koska niillä ei tee mitään. Teillä tekee, olette nimittäin kavereitani, teillä on väliä. En muuten ole kertonut, että mikä pätkän idea edes oli. Ideana oli kuitenkin testata Fazerin uutuus Dumle kaurajuomaa, spoiler, se oli niin hyvää. Huh huh!

Nyt kuitenkin makaronilaatikkoa naamaan ja ehkä sitä voisi jo pikkuhiljaa vaihtaa viikonloppu tilaan. Onko parempaa muuten kuin itse tehty makaronilaatikko? No ei! Ainainen kysymys, ketsupilla vai ilman? Minun mielestäni ehdottomasti ketsuppia pitää olla, isoveljeni taas aivan toista maata. Syön nyt ja lähdetään itseasiassa sen jälkeen käymään Lidlissä, mutta siitä lisää silloin.

Klo 17.56

Miten tämä aika vain juoksee....? Söin, tein läksyt ja muita kouluhommia, mutta nyt vaihto edes hetkeksi muualle ja kohti kauppareissua. Tervetuloa ehkä jopa ensimmäistä kertaa Oriveden Lidliin! Tavallisesti käyn aina S-marketissa, mutta täällä on nyt sellaiset suolakeksit tarjouksessa, jotka ovat niiin hyviä! Tulin tänne mönkkärilläni, itseasiassa. Lyhytkasvuisen menopelistä ja liikkumisesta on tulossa ihan oma bloginsa, joten ei puhuta siitä nyt. 

Jätän sen aina tänne pyöräparkkiin, mutta joka ikinen kerta pelkään, että se valuisi parkkipaikalle, koska tuossa on pieni mäki. Toisaalta, äärimmäisen epätodennäköistä. Suolakeksit ovat tässä heti sisäänkäynnillä ja paketti maksaa vain 0,99e. Se ei kyllä ole enää paljon. Näiden kanssa tarvitsee dipin, mutta se me haetaan vasta ihan lopuksi. Olisikohan kannattanut muuten ottaa koria? Toisaalta, kyllä me pärjätään ilmankin. 

Lidlin juomat on halpoja, mutta valitettavasti täällä on kyllä todella suppea valikoima. Toisaalta, tuttu ja tavallinen. Voiko olla parempaa? Otetaan kuitenkin yksi Coca Cola tölkki ja yksi appelsiini freaway tölkki. Tästä riittää kyllä koko viikonlopulle, mutta nyt dippeilemään!

Yllätys yllätys, dipit olivat korkealla. Todella korkealla, mutta eihän se nyt haitannut. Aloin kiipeilemään, jonka johdosta räsäytin yhden pahvilaatikon sivun mäsäksi. Hienoa Samuel! Toisaalta, olen jo tottunut tähän. Tiedän, että tällainen roikkuminen ja kiipeileminen näyttää apinamaiselta, tarhamaiselta ja sen sellaista, mutta en voi sille mitään.

Olen itse ajatellut sen niin, että parempi minun on kiipeillä, kun kysyä apua. Se vaivaa muita. Nyt on kaikki muut ostokset poimittu, paitsi äidille pitää vielä napata mukaan salmiakkia. Kylläpä täällä on muuten väkeä, tämähän on Orivesi?? Ehkä viikonlopun alku aiheuttaa ruuhkaa. Oi ei. Millä tuurilla juuri ne salmiakit joita äiti haluaa, on kaikista korkeimmalla hyllyllä. Ihan oikeasti, joka kerta!! Nyt menee kyllä tunteisiin, mutta ei auta kuin kysyä apua. 

Avun pyytäminen on hirveää, mutta kyllä minua ilahduttaa kuinka ystävällisiä ihmiset on. Heti yksi nainen halusi auttaa minua. Muistatteko vielä, kun puhuimme kauppareissun alussa siitä korista? Nyt sille olisi ehkä hienoinen tarve, kuten kuvasta näkyy... Lyhytkasvuisella on niin pienet kädet, että ei minulle mahdu kuin ehkä kolme asiaa syliin. Suu riittää minulle avuksi, ei se tee enää oudosta vielä oudompaa. Nyt kuitenkin kotiin ja rentoutumaan!

Klo 18.55

Kaupasta selvitty ja nyt olisi ostosten esittelyn aika! Mukaan tarttui siis Tuc suolakeksit, maussa sourcream and onion, american dippi ja kermaviili, äidille niitä salmiakkeja ja juomina toimivat ne Coca Cola ja appelsiinijuoma. Nyt dippiä tekoon, Cocista auki ja hetki jotain hömppä viihdettä. Sitten alkaakin yhteiskuntaopin kokeen paukuttaminen, muistiinpanojen tekeminen ja lukeminen, sillä koe on jo ensi viikon keskiviikkona. 

Taidan päättää tämän My Dayn jo tähän, koska tosiaan loppupäivä on aikasta tylsä. Se pitää vielä mainita, koska minulta on sitä jo monta kertaa kysytty. Eli mitä mieltä olen siitä, että Ig reelsini on saanut yli 20 000 näyttökertaa. Vastaus on, että absurdi olo. En voi edes käsittää noin isoa lukua ja se on hyvä niin. Ne eivät kuitenkaan merkitse minulle, jos te ette ole tyytyväisiä tai ette tykkää niistä. Kiitos kuitenkin, jos olet tai, jos et ole katsonut.

Molemmissa vaihtoehdoissa kiitän. Mitä olit muuten mieltä tästä My Day blogista? Minusta tästä tuli todella huono, mutta tämä oli eka pitkään aikaan, joten pitää hieman muistella, miten tämä tehtiinkään. Nyt hömppäviihdettä ja sitten kokeisiin lukemista. Kiitos paljon, kun luit ja hyvää lauantaita kaikille! Mooikkka moooii!

 

SAMUEL UNITUTKIMUKSESSA!

 

Moikkaa ja tervetuloa lukemaan uutta blogia!

Torstai 31.8 klo 17.02

Tervetuloa meidän autoon! Se taitaa olla muuten ensimmäinen kerta kuin aloitan blogin kirjoittamisen autossa, mutta pitäähän sekin nyt kokea. Taitaa olla myös ensimmäinen kerta, kun aloitan tällaisen "reissu" tai my day tyyppisen blogin näin illasta. Kuitenkin! Siirrytään olennaiseen, höpöttää ehdimme vaikka koko illan, jos teille vaan sopii. Ainoa ongelma tosin, että näette tämän vasta ensi viikolla.

Olen tällä hetkellä siis autossa matkalla kohti Taysia ja unitutkimusta. Jos et ole lukenut toissa blogia, et ole ehkä ihan kärryillä, mutta ei haittaa yhtään! Tässä lyhyt kertaus siitä, että miksi joudun unitutkimukseen. Lyhytkasvuisuuteen kuuluu luuston ahtaus oikeastaan koko kehossa, mutta jostain syystä minulla on erityisesti keskikasvojen kohdalla todella suurta ahtautta, joka vaikuttaa vahvasti sisään- ja ulos hengitykseeni.

Minulla pelätään olevan öisin hengityskatkoksia, joka viittaisi taas puolestaan uniapneaan ja se ei ole mikään hyvä juttu. Katkoksia pelätään kuorsauksen takia. Tuossa sellainen aivan pikapaketti siitä, että miksi joudun tutkimukseen. Kyllä, kerrankin Samuel osaa tiivistää! Tai no, tuli tuossa parin kappaleen verran tekstiä. Tutkimus toteutetaan siis EEG- aivosähkökäyrä testin muodossa. Puhutaan lisää ja varmasti muustakin illempana, mutta nyt kohti Taysia! Nähdään iihan kohta. 

Taysin Uniklinikka

Klo 18.00 

Tänne on saavuttu ja täytyy sanoa, että odotin jotain ihan muuta. Luulin tätä maailman aneemisimmaksi, kuivimmaksi ja elottomimmaksi paikaksi ikinä, mutta ihan muuta. Aula, keittiö ja "yhteinen tila" oli niin kiva ja eloisa, melkeinpä voisi sanoa tilojen olevan hotellitasoa. Henkilökuntakin kävi jo tervehtimässä ja päästi minut tänne "omaan" huoneeseen. Kohta minulle tullaan laittamaan ensimmäinen erä kaikenlaisia johtoja, mutta sitä ennen ehdin hyvin esitellä huoneen.

Ensinnäkin, tämä on oikeasti todella mukava ja suorastaan kotoisa. Kompakti ja minimalistinen, mutta kaikki olennainen löytyy. Ensinnäkin täällä on oikeasti todella mukava, pehmeä ja kaikin puolin loistava sänky. Sitten täältä löytyy telkkari, jota en kyllä tule katsomaan, tuoli ja pöytä ja peili, johon puhelimeni yletti juuri ja juuri.. Ei se haittaa, hyvä vaan, jos en näe itseäni peilistä.

Tässäkin kohtaa pitää todeta, että saamme olla niin kiitollisia ja etenkin arvostaa, että meillä on tällainen terveydenhuolto. Puhutaan tästä kuitenkin vielä myöhemmin illalla lisää. Nyt itseasiassa pari työntekijää tulee niin sanotusti johdottamaan minut joten palataan taas hetken kuluttua asiaan. Täytyy sanoa, että minä jopa nautin täällä olosta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin!

Klo 18.45

 Tota noin... Mitä tästä nyt sitten sanoisi. Nyt on johtoja ja aika paljonkin. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on vasta ensimmäinen erä, loput laitetaan ihan illalla. Ei siinä, kivahan täällä on kuljeskella johdot kaulan ympärillä ja suihkumyssy päässä. Kuitenkin! Samalla kun johtoja laitettiin, olisin voinut pelata playstationia, mutta halusin mieluummin jutella hoitajien kanssa ja onneksi päätin näin!

Meillä oli ihan huippu keskustelut, oikeastaan maan ja taivaan väliltä. Koulusta, opiskeluista, hoitajan työstä ja sitä rataa. Ihanan rennot, ystävälliset ja hauskat hoitajat. Olen kyllä niin kiitollinen ja arvostan enemmän kuin kovasti heidän työtään. Sitä ei edes käsitä kuinka arvokasta työtä he tekevätkään. Vaikka arvostan ja olen kiitollinen, tällä kertaa en kuitenkaan häpeä tai hauku itseäni, että minuun käytetään näin paljon aikaa ja rahaa.

Olen päässyt pikkuhiljaa sellaisesta ajattelusta pois ja ehkä pienesti olen jopa sitä mieltä, että olen vaivan ja rahan arvoinen. Tai no, en kyllä ole, mutta ehkä joku päivä. Nyt kuitenkin iltapalalle!

 

Klo 19.27

Voihan herran jestas mikä iltapala! Olin ihan ihmeissäni, kun hoitaja sanoi, että "meillä ei sitten ole mitenkään kauhean monipuolinen iltapala kattaus." Menen jonoon ja sieltä löytyy oikeastaan kaikkea mahdollista. Jogurtista puuroon ja muroihin kaikki löytyy. Oikeastaan hotellin aamiainen, mutta ilmainen sellainen. Lähdetään kuitenkin käymään läpi, että mitä sieltä tarjottimelta sitten oikein löytyy.

Täältähän löytyy Valion banaanijogurtti, jota itseasiassa en ole ikinä maistanut, joten hän on ensikertalainen, sitten löytyy paahtoleipää, johon päälle on margariinia, juustoa, kalkkunaa, metvurstia ja kurkkua! Juotavina toimii vesi ja Mehukatin päärynä pillimehu. Onko parempaa kuin Mehukatin mehut? Vastaus, ei ole eikä tule.

Klo 20.25

Huh huh! Iltapala oli aivan huippu, banaanijogurtti etenkin. Nyt odottelen, että minulle tullaan laittamaan ne loput johdot joten kävin jo pesemässä hampaatkin ja itseasiassa kuvasin blogi Instagramiin videon missä näytän, että oli aika korkea wc pönttö... Hyvin kuitenkin yletyin hyppäämällä. Nyt kuitenkin johtoja ja sen sellaista!

Klo 20.30

Öhh... Mitä tähän sitten sanoa. Olin ihan siinä uskossa, että johtoja tulisi pari lisää, mutta ei aivan... Tuli varmaan yli 100 johtoa lisää sekä tuollainen ihme nenäletkukin. Ja näissä sitten pitäisi yrittää nukkua...? Saa kyllä nähdä, että mitä yöstä oikein tulee. Ärsyttävintä on varmaan se, kun nuo kaikki johdot ovat tuossa sängyllä niin meinaan koko ajan mennä niiden päälle. Nyt kuitenkin puhelimella oloa ja kohta nukkumaan. Palataan aamulla asiaan, tulossa varmaan hyvin mielenkiintoinen yö. Öitää!

Klo 6.38

Ooikein sekalaista ja väsynyttä huomenta! Tuota noin. Yö takana, tukka sekaisin ja ihan unenpöpperössä. Yritetääs nyt vähän purkaa tuota yötä, ensinnäkin, onneksi se on nyt ohi eikä tarvitse toista yötä nukkua näin. Miljoonan johdon kanssa nukkuminen, se ei vain pelaa hyvin yhteen. Sammutin valot n. 22.20 ja itseasiassa taisin nukahtaa jopa aika nopeasti, sillä en ainakaan muista, että olisin valvonut illalla kauaa.

Heräsin kuitenkin kolmelta siihen, että tuo myssy oli painunut silmilleni ja sitten kestikin hetken aikaa saada takaisin unenpäästä kiinni. Jos en ihan väärin muista, taisin nappasta yöllä sellaisen tilannekuvan minusta... Heräsin lopullisesti 5.30 ja sen jälkeen pyörin, hyörin ja 6.15 nousin ylös. Mikä tärkeintä, nyt jokainen johto on revitty irti ja yö on nyt ohi. 

Nyt menen itseasiassa käymään suihkussa, sillä päässä oleviin johtoihin laitettiin jonkinlaista liimaa tai tahnaa, joka pitää käydä pesemässä pois. Ja olen takaisin! Hoidin tuossa äsken vielä yhden tyytyväisyyskyselyn, lähinnä yöstä ja henkilökunnasta. Todella mukava kokemus kyllä oli.

Tällä hetkellä olen jo oikeastaan vapaa lähtemään, mutta ainoa mikä puuttuu, on kyyti. Se tulee n. 30 min päästä. Taidan lopettaa tämän blogi seikkailun tähän joten kiitos paljon, jos olit mukanani täällä ja toivottavasti saitte edes jotain irti. Tutkimuksen tulokset tulevat vasta 20.9, joten palataan niihin silloin. Kiitos paljon ja mooikka moiii!